Miten kuolema voikaan tulla niin äkillisesti, vaikka kyse on 80-vuotiaasta mummosta. Vastahan niitä syntymäpäiviä juhlittiin muutama viikko sitten. Toissaviikolla kyläiltiin ja kaikki oli hyvin. Vastahan mummo ehti kesäpaikallaan olla vapusta alkaen, piti olla kaunis kesä edessä. Vanhimman lapsenlapsenlapsen rippijuhlat, häitä ja muita tiedossa.
Rankkaa on elämä, suru ja ikävä on mieletön, voi mummo, niin paljon jäi sanomatta ja tekemättä vaikka paljon ehdittiin. Iso joukko meitä suremaan jäi, viisi lasta, 11 lastenlasta ja 15 lastenlastenlasta. Ehkä tästä joukolla selvitään.
Osanottoni.
VastaaPoistaLämmin osanotto!
VastaaPoistaT:Artun äiti
otan osaa teidän puolesta. :(
VastaaPoistahalauksia surussa!
Osanottoni ja voimia suruun!
VastaaPoistaSama se oli meidän isomummon kohdalla että tosi nopsaan tuli noutaja...Hän olisi juuri täyttänyt 85v.
VastaaPoistaOtan osaa suruunne.
Otan osaa.
VastaaPoista-nti Täti
Otan osaa menetyksenne johdosta.
VastaaPoistaOsanottoni ja lohduttakoon Taivaan Isä teitä surussanne!
VastaaPoista- Tarleena
Otan osaa.
VastaaPoistaNoin vuosi sitten minun pappani meni pois äkillisesti. Kyllä se aina pysäyttää, kuolema.
Osanotot ja voimia tulevaan!!!
VastaaPoistaKiitos kaikille osaa ottavista kommenteistanne, kyyneliä ne lisää aiheuttivat, mistä niitä riittääkin, minä kun tuppaan muutenkin olemaan sellainen kyynelehtijä. Elämä jatkuu vaikka takkuista onkin. Mummoa on muisteltu ja ajateltu, miten hienoja hetkiä saimmekaan hänen kanssaan viettää, uskomme, ettei ihminen voi kuolla onnellisempana kuin mummo kuoli.
VastaaPoistaOlen pahoillani!!
VastaaPoistaTuttu tunne vuoden takaa. Oma mummini kuoli silloin 13.5.
Pitkästä aikaa poikkesin blogissasi, ja luin suru-uutisia. Myös minulle tuttu tunne, mummuni nukkui pois 3kk sitten, 86 vuotiaana. Osanottoni sinulle ja perheellesi.
VastaaPoistaOdetus