Ratsastusterapiassa.

5-vuotias poikamme aloitti tänään ratsastusterapian joka toimii toimintaterapian tukena. Ratsastus ei ole pojalle tuttua muuten kuin satunnaisina ponitalutus hetkinä ja siitä, että siskonsa harrastaa ratsastusta. Kiinnostusta ratsastukseen on ollut sitäkin enemmän. Aamupäivällä lähdettiin innoissaan tallille katsomaan mitä tähän meille uuteen terapiamuotoon kuuluu.

Terapia alkoi ponin harjaamisella ja valjastamisella (pahoittelen jos termini eivät ole oikein). Sen jälkeen noustiin selkään (yläkuvassa) ja lähdettiin ratsastamaan (alakuvassa). Ratsastus tapahtuu ilman satulaa jotta tuntuma poniin olisi mahdollisimman hyvä. 5-vuotias oli kokeillut jo ravia, takaperin ponin selässä istuntaa ja erilaisia asentoja kuten esim. kädet sivulla ratsastusta. Tarkoituksena on harjoittaa tasapainoa, keskiviivan ylitystä ja toivoa tic-oireiden yms. lievittyvän.
Yläkuvasta alakuvaan jalkineet vaihtuivat saappaista lenkkareihin. lenkkarit osoittautui paremmiksi kun ratsastetaan ilman jalustimia, ei mene energiaa hukkaan sen miettimiseen pysyykö jalkineet jalassa. Ratsastus tapahtuu mahdollisimman paljon maastossa, tässä ovat lähdössä tekemään lenkin läheiselle rannalle. Äiti ja pikkuveli jäivät odottelemaan tallille.

On tässä yksi huonokin puoli, nimittäin raha. Pulitamme koko lystin omasta pussista ja tämä ei ole halpaa. Raha on kuitenkin nyt tässä asiassa sivuseikka jos terapiasta on lapselle hyötyä.