Kukkahuumaa

 Nyt kun suuria projekteja on valmistunut, on vihdoinkin aikaa tutkia enemmän kukinnan ihmeitä ja maasta nousevia taimia. Moni kasvi odottelee lämpimämpää säätä, mutta sitten on niitä jotka eivät tuulesta ja kylmästä välitä. Eniten taidan odottaa rusokirsikan kukintaa, puu on täynnä nuppuja. Tosin tänään ihmettelin ikkunasta miksi puun oksat heiluvat tavallista rivakammin. Punatulkku nyhti irti nuppuja, kai yritti syödä niitä. Häädin pois sillä rusokirsikkaa ei syödä, piste.

Turkintähdikki on osoittautunut kestäväksi kasviksi. Sitä kasvaa hortensiapuutarhassa kahdessa eri kohdassa. Tässä se on jäämässä tarhavarjohiipan jalkoihin. Pitäisiköhän siirtää turkintähdikki toisaalle ja jättää varjohiippa jatkamaan leviämistään?

Toinen turkintähdikin kasvusto on jäämässä brunneran jalkoihin. Toisaalta nämä ovat hyvä pari, kun brunnera vahvistuu, se peittää lakastuvan tähdikin allensa. 

Onkohan tämä pioni kasvanut tuohon itsestään vai olenko kylvänyt sen. Instassa muistelin tämän olevan joko kuolanpioni tai pallaksenpioni. Vaan voi se olla myös amurinpioni. Niiden kaikkien siemeniä olen kylvänyt ja tietysti merkintä on unohtunut. Uskaltaakohan nämä jo siirtää purkkeihin vai olisiko syytä odotella. Osa näyttää olevan hyvinkin pinnassa ja toisaalta kun siementaimia on näin paljon, ei ole väliksi jos joku heittää henkensä siirrossa.

Isohelmililja on nimensä mukaisesti iso. Varsi on kookas, samoin kukinto sen päässä. Yksi kukka pötköttelee vapun jäjiltä maassa, joko oli juhlinta liian kovaa tai sitten kylmä yllätti. Uudella kasvihuoneella odottaa iso urakka valkoisen helmililjojen kanssa. Haluan käytävän reunasta belliksen pois ja tilalle valkoista helmililjaa. Taimia on riittävästi omasta takaa, ne vain pitää siirtää ja sitä ennen kitkeä bellikset pois. Ei ihan lempipuuhaani.

Tämä näky ilahduttaa. Vaaleanpunainen helmililja teki peräti viisi kukkaa normaalin yhden sijaan. Ehkäpä se on vihdoinkin tottunut kasvupaikkaansa. Nuo oksat mitkä näkyvät helmililjan takana, ovat syyssyrikkää jonka olen itse kasvattanut siemenestä. Se selvisi jo toisen talven hengissä. Oksat ovat kuolleet, mutta juurelta nousee uutta kasvua.

Kämmekkä on sekin hengissä jo toisen talven jälkeen. Otin kuvan ja suojasin sitten lehdillä. Ei siitä tainnut olla hyötyä, täällä puhaltaa sellainen tuuli ettei puutarhassa ole sen jäljiltä yhtään lehteä. Välillä tulee vaakatasossa vettä, eipähän tarvitse kastella kasvimaan kylvöjä. Porkkanat ehdin kylvää tänään ennen sateen alkua.

Pallolaukka on melkoinen siementäjä. Osan taimista laitan eteenpäin, osan siirrän tälle samalle alueelle arboretumissa mutta laajemmin. Tykkään pallolaukan kompaktista kasvutavasta, sen ledistä ja tietenkin itse kukinnosta. Koko puutarhaa ei sentää tarvitse valloittaa, riittää ihan tämä alue.

Koska sataa edelleen, taidan välttää puutarhaa ja jatkaa sisällä kylvösten koulintaa.

Viikon varrelta

 Keväiset työviikot ovat aivan mahdottomia, tälläkin viikolla ensimmäinen vapaailta oli perjantaina. Itseään voi syyttää kun lähtee mukaan kaikeen eikä osaa sanoa ei. Pieniä hetkiä olen onnistunut olemaan puutarhassa, eilen koko illan. Heräävän luonnon ja puutarhan kauneus ei saa mennä ohi ja se on päästävä näkemään ja kokemaan päivittäin. Jokapäiväinen annos puutarhaa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan näiden kiireviikkojen yli.

Jouluruusu joka on kukkinut vuosittain yhdellä tai kahdella kukalla päätti kukkia tänä vuonna runsaasti. Tätä hempeää näkyä pitää ihailla lähelta ja kaukaa, aamulla ja illalla.

Siteen taas ne toiset, vanhemmat, uskolliset kukkijat vuodesta toiseen päättivät laittaa jarrun päälle ja kukkivat nihkeämmin. Sentään kukkivat ja ovat elossa, pitää olla iloinen jo siitäkin. Eihän sitä joka vuosi voi olla täydellinen.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa. Taitaa olla ennätys, että jo huhtikuussa kukkivat. Näitä on vaikea kuvata, kääntävät kukat visusti aurinkoon päin.

Hortensiapuutarhaan on ilmestynyt näin komea vuokkopehko. En muista mikä vuokko tässä on, mutta veikkaan keltavuokkoa tai kerrottua keltavuokkoa. Hortensian nimikyltin voisi ottaa pois maisemaa rumentamasta, muistan ilman kylttiä mikä hortensia on kyseessä.

Lumikit eivät tänä keväänä avaa nuppujaan lainkaan. Liian kylmä taitaa olla. Ja kuvasta huomaan, että juurakko on tullut esiin, pitää mennä heittämään multaa päälle. Etualalla on pieniä kirkkaan vihreitä siementaimia. Mitä lie ovat, en tunnista niitä. Parempi antaa niiden kasvaa hetki jotta näen ovatko toivottuja vai ei toivottuja tulokkaita.

Esikot eivät kylmästä piittaa. Liila on levinnyt niin, että sitä voisi jakaa. Tähän istutetut ovat alunperinkin jakotaimia toisaalta puutarhasta. En tiedä tämän esikon nimeä, minulla on sitä liilana ja pinkkinä ja molemmat ovat kestäviä ja hyvin leviäviä.

Tänään on kuulemma viikon kylmin päivä. Se sopii tälle päivälle aiottuun puuhaan. Pitäisi saada aloitettua kasvimaan toisen puolen kitkentä ja muokkaus. Ylälohkon sain eilen valmiiksi. Kylmä on eduksi sillä yleensä hommassa tulee liiankin kuuma kun käännän koko kasvimaan käsivoimin lapiolla. 

Kasvihuoneen lämmitystä ja kasvun ihmettä

 Kylmiä öitä ja päiviä tiedossa. Aion siitä huolimatta pitää taimia kasvihuoneessa ja siellä ovat nytkin. Jotain lämmitystä piti keksiä ja muistin kaapissa lojuvat tuikut ja kynttilät. Ehkä niistä on apua.

Kasvihuoneessa oli 10 astetta lämmintä kun kävin virittelemässä tuikut ruukkujen alle. Myöhemmin lisäsin kynttilän yhteen ruukkuun ja sijoitin sen uuniin. Laitoin tuikkuja myös toiselle puolelle kasvihuonetta. Tänään päivällä huoneessa oli lämmintä + 11 astetta. Daaliat, kelloköynnökset ja tuoksuherneet ovat kaksinkertaisen harson alla, muut taimet ilman harsoa. Kaikki selvisivät ainakin viime yöstä, kynttilä oli lämmittänyt vanhaa hellaa ja tuikut ruukkuja, jotka taas jakoivat lämpöä koko huoneeseen.

Luumulehtoon on tulossa kurjenpolvea. Lidlistä löytyi kivan oloinen minulle uusi lajike. Ostin ensin yhden pakkauksen ja sitten tajusin, että haluan lisää. Kävi tuuri, löytyi kaksi lisää ja olivat vieläpä alennuksessa. Nyt näitä on kasvamassa riittävästi.

Otin syksyllä talteen pikkiriikkisiä valkoisen vuorijumaltenkukan siemeniä ensimmäistä kertaa. Mikä ihme, ovat itäneet lasikuistilla. Toivottavasti saan monta uutta taimea levitettäväksi hortensiapuutarhaan.

Vaihdoin Nilan kanssa siemeniä ja sain kahta erilaista esikkoa. Toinen on itänyt näin hyvin mutta toinen ei vielä ollenkaan. Odotellaan, se saattaa olla kaveriaan hitaampi.

Sinivuokon taimi on kasvanut itsestään kannonkoloon. Sellaisen omavaltaisen päätöksen ei voi muuta kuin hyväksyä ja toivottaa uuden taimen tervetulleeksi.

En ole ostanut yhtään keväällä myytävää sipulikukkaa, en edes tulppaaneja maljakkoon. Viimevuotiset tete-narsissit ilahduttavat puutarhassa, näitä kukkii useammassa kohdassa ja kaikki yhtä runsaasti. Uutta kukinta tuskin nähdään, mutta kertakin ilahduttaa. Näissä saa ikään kuin kahteen kertaan kukinnan yhdellä maksulla.

Kahden päivän sade on tauonnut. Pitäisi mennä siirtämään lisää lumikelloja, vielä on kolme kukkimatonta kasvustoa jotka aion jakaa ja siirtää. Kun laittaa toppatakin päälle, pipon päähän, saappaisiin paksut villasukat ja käteen hyvät hanskat niin eiköhän siellä tarkene.

Vaaleanpunaista kevättä

 Ensi alkuun muistutus edellisessä postauksessa olevasta arvonnasta joka päättyy sunnuntaina. Vielä ehtii mukaan.

Myös näin keväällä puutarhassa on mukavan paljon vaaleanpunaista. Mikä harmi ettei krookuksissa ole vaaleanpunaisia, ostaisin heti. Tähtisahramin lajike 'Roseus' löytyy, se on jo melko lähellä vaaleanpunaista.

'Roseus' teki tänä vuonna vain yhden kukan. Hyvä kun oli edes se, eipä tämä ole ollut mikään vuosi sellainen reilusti kukkiva.

Tämä jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Muutoin jouluruusujen kukinta on tänä vuonna vaisua, osa on jopa paleltunut parin viime yön pakkasessa. Kova tuuli on ollut huonona lisänä.

Kovin vaikea kuvattava, kun kukat osoittavat maata kohden. Oikein kaunis sävy minun mielestäni.

Näsiän kukintaa en kyllästy ihailemaan mikään kevät. Mikä upea pinkki pensas ja vieläpä täysin luonnonvarainen. Omat taimeni olen ostanut toiselta puutarhaharrastajalta. 

Saapa nähdä tuleeko marjoja tänä vuonna, nyt on niin kylmää ettei pölyttäjiä ole näkynyt. Marjoja toivon jotta saisin uusia taimia. Viime vuonna huomasin pari siementaimea pensaan juurella, toivottavasti ovat hengissä. Yleensä linnut ehtivät syödä marjat ennen kuin saan ne multaan.

Tässä vielä molemmat pensaat samassa kuvassa. Kuvissa ovat ilman verkkoa, mutta laitoin verkot heti takaisin kuvaamisen jälkeen, nämä ovat jänisten mieleen myrkyllisyydestään huolimatta.

Pystykiurunkannus 'Beth Evans' on kestänyt pakkaset yllättävän hyvin. Vain parissa on kukinta näin pitkällä, muut odottelevat lämpimämpiä kelejä. 

Sääennuste näyttää pariksi päiväksi kylmää, sitten lämpenee. Ihan hyvä, tänään olin illasta puutarhassa ja kyllä oli viileää. Pipo päässä, toppatakki ja sen alla pusero ja villapaita. Kahdet housut päällekkäin eikä tullut hiki vaikka tein ihan kunnon hommia. Lopulta tuli sormille kylmä ja oli mentävä sisälle.

Lumikelloja

Lumikelloja nousee puutarhassa kiintyvään tahtiin. Osa kukkii, osa nousee ja osa on nupullaan. Parille kasvustolle ennustan siirtämistä parempaan paikkaan, ovat jääneet vuosien myötä toisten jalkoihin ja kukkivat omaan makuuni kovin myöhään. Puutarhani suurinta lumikelloesiintymää olen suunnitellut ja tehnyt hortensiapuutarhaan. Meno on vielä melko vaisua, mutta eiköhän se siitä riehaannu siirtojen ja kasvun voiman jälkeen.

Kerrottuja 'Flore Pleno' hortensiapuutarhassa. Nämäkin ovat siirrettyjä toisesta paikasta.

Hortensiapuutarhaa tämäkin. Osa on saanut jostain kolhuja. Nämä ovat uusia, vuosi tai kaksi sitten istutettuja. Eiköhän ne siit runsastu ajan kanssa. Kuvissa olevien lisäksi on muutamia yksittäisiä lumikelloja mutta niitä en kuvannut.

Arboretumin lumikelloja. Tuohon on istutettu yksi pussillinen joss aon yleensä 10-12 kappaletta sipuleita. Selvää runsastumista on tapahtunut.

Ensimmäisenä heränneet lumikellot kukkivat edelleen. Näissä oli ensimmäinen kukka helmikuun lopulla. Eli kuukausi kukintaa on takana.

Yritän joka päivä ehtiä tehdä edes pienen kierroksen puutarhassa. Tänään ehdin jopa haravoida hetken töiden jälkeen. Huomenna en puutarhaan ehdi, mutta onneksi viikonloppu on ihan kohta. On taas se joka keväinen ongelma, että työt haittaavat puutarhaelämää.

 

Suunnitelmia

 Uusi puutarhakausi vaatii uusia suunnitelmia. Tulevan kauden suurin työ tulee olemaan kasvimaan parannus ja luumulehdon toisen puolen kasvien poisto ja peittäminen. Niin ja tietysti toisen puolen käyttöönotto. Pienempi suunnitelma on laajentaa yläpihan istutusaluetta.

Laajennus olisi ainakin tuo alue missä on hevoskastanjan lehdet. Laajennuksele on hyvä syy, tuossa on pari iso kiveä jotka kolahtavat helposti ruohonleikkuriin. Laajentamalla istutuksia saisin kivet kätevästi piiloon ja pois tieltä. Niitä ei siis siirrttäisi vaan haudataan istutuksiin.

Kivien päällä ei tietenkään kasva mitään. Niinpä hyödynnän siinä näitä lahoja koivupöllejä. Laitan pöölit kivien päälle ja kasvit tulevat pölien väleihin. Sopii ympäristöön kun yläpihalla on paljon lahopuuta keskellä istutuksia.

Lunta meillä ei ole käytännössä yhtään. Sitäkin enemmän on siivottavia kukkapenkkejä. Talventörröttäjien katkomista, kitkemistä ja muuta siivoamista tiedossa seuraavat viikot. Sitten lannoitusta ja penkkien multaamista. 

Pikkuhiljaa olen aloitellut. Tässä kukkavarsia katkottuna liljapenkissä. Tuohon päälle kun heittää multaa jäävät pätkityt varret maatumaan mullan alle ja kunhan kasvit nousevat ja kasvavat, ei varsia huomaa enää lainkaan. Eikä täyty puutarhakomposti liikaa.

Krookuksilla on kiire. Pari päivää sitten näistä ei näkynyt kuin piippojen kärjet. Nämä krookukset kasvavat luumulehdon siinä osassa joka kaivetaan kasveista tyhjäksi tänä kesänä. Osan kasveista kuten krookukset säsätän, osa saa lähteä. Säästettäville löytyy paikka, osalla on jo tiedossa ja osalla ei mutta eiköhän se löydy kesän mittaan.

Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.

Tupsahtaneita

 Onni on oma traktori, ilman sitä olisi jäänyt moni kivihomma tekemättä tässä puutarhassa. Vanha avomalli on vaihtunut tänä vuonna vanhaan koppimalliin, uusi traktori on lisäksi voimakkaampi, sillä saadaan turvallisemmin siirrettyä suuriakin kiviä. Ja kun kerran kiviä riittää, pyysin traktorikuskia heti töihin.

Istutusalueen jatkos sai kolme kiveä koristeeksi. Kivet tuosta painuvat talven aikana maan sisälle niin näyttävät luonnollisemmilta eivätkä taivaasta tupsahtaneilta. Alue on vielä peittämättä, se ei ole kevään työlistalla ensimmäisenä.

Jos meillä kierrätetään kiviä, niin kierrätetään muutakin maa-ainesta. Kottikärryissä oleva aines on viime kesänä isännänhuoneesta poistetua vanhaa lattiaeristettä. Eriste säilöttiin navetan taakse myöhempää käyttöä varten. Se on sellaista erittäin savensekaista hiekkaa. Olen käyttänyt sitä muun mullan ja kompostin kanssa yhdessä. Tässä kertaa käytin sitä navetan kivimuurin jatkeeseen sekaisin puutarhakompostin kanssa. Näin tulee hyvä kasvualusta tuleville istutuksille.

Lopuksi peitin kaiken mustalla kankaalla. Tämäkin saa muhia ensi kesään asti jos suinkin maltan.

Siinä uusi kivimuuri navetalta arboretumiin katsottuna. Pituutta on noin kahdeksan metriä ja leveyttä noin metri. Vaikka tuohon tulisikin puita tiuhaan, niin ajattelin istuttaa siihen kolme koristeomenapuuta. Yhden keskelle ja yhden molempiin päätyihin. Vielä pitää kysyä mitä koneiden käyttäjä on asiasta mieltä, koneilla pitää päästä kulkemaan sujuvasti. Paikka on paahteinen, muu istutus tulee sen mukaan.

Löysin eilen kasvimaalta erilaisia helmililjoja, mistä lie sinne tupsahtaneet. Epäilen muurahaisten kuljettamiksi. Siirsin kaikki parempiin kasvupaikkoihin, tällaiset taimet ovat erittäin tervetulleita.

Puukiipijäksi tupsahtanut Oiva kiittää saamastaan huomiosta. Puutarhakissan elämän opettelu sujuu hyvin, kun on päivän ulkona, nukkuu illan ja yön hyvin oman palvelijan vieressä.

Päivät puutarhassa

 Viikonloppu oli silkkaa puutarhaa. Sain paljon aikaiseksi. Navetan takana ollut hakekasa on tyhjennetty ja paikka siivottu. Vadelmat on leikattu ja niille on laitettu katetta. On täytetty kasvulaatikoita, kitketty kymmeniä voikukkia, siivottu humalan vanhat versot pois, tyhjennetty puutarhakompostorit loppuun ja käännetty maatumaan jäävä aines. Lisäksi olen purkittanut kymmeniä jako- ja siementaimia taimitoria varten. Koulin tomaatit ja järjestin kelloköynnökset ja niin paljon muuta pientä puutarhatyötä. 

Kananmuna, se tulee tästä valkoisesta esikosta mieleen. Munaesikko kuten sitä itse kutsun. Tuo järkyttävän suuri voikukka kiven vierestä on muuten poistettu, kuvaan se ehti tulla. 

Tietääkseni en ostanut yksivärisiä keltaisia narsisseja, mutta onhan niinkin saattanut käydä. Narsisseissa kirkkaan keltainen on sallittua, etenkin jos ovat kevään ensimmäiset avautujat.

Ensimmäistä kertaa onnistun persianpikarililjan kanssa. Tai ainakin mahdollisuudet ovat suuret, pakkasyöt saattavat kääntää tilanteen huonommaksi. Kummassakin taimessa on nuput, en malta odottaa näiden kukintaa.

Lumikit ovat mukavasti lisääntyneet. Joka vuosi tulee pari kolme kukkaa lisää. Taustalla näkyy ihana liila kiurunkannus, etelänkevätesikkoa ja paljon pikkukäenrieskaa.

Vanhin elossa oleva jouluruusu on jo komea puska. Viime talvi oli jouluruusuille suotuisa, ei yhtään menetettyä tapausta. Jopa oman puutarhan siementaimet ovat hengissä.

Tammen alla kasvavat scillat ovat ottaneet kunnon leviämisspurtin. Unelma scillamerestä alkaa toteutua.

Keltaine meri meillä jo onkin, pikkukäenriskojen meri. Tällä kertaa suurin yhtenäinen alue on navetan takana, toinen on kivimuurien luona, sen kuvasin viime keväänä. Tämä on keväällä yksi lempikasveistani.

Tämän viikon vapaapäiviksi toivon sateetonta säätä, kylmä ei haittaa, mutta sateella ei ole kiva olla puutarhassa.