Lupaavan alun jälkeen

Kaksi viimeisintä päivää ovat olleet myrkkyä kevätmielelle. Lunta ja räntää on satanut koko talven edestä. Kesäaika ja kevät, ei näytä siltä kun katsoo salin ikkunasta ulos.

 Tällä kertaa en kuitenkaan harmittele enempää, meille tuli lauantaina sellainen annos puutarhalehtiä, että ihan heikottaa. Näitä on miltei sata. Kuvan pinossa on vasta puolet lehdistä. Olen nyt selaillut niitä läpi mielessä oma puutarhani ja kasvimaa jonka voiman heikkeneminen oli selvästi havaittavissa viime kesän kasvusta.

Kunhan tästä kevät kunnolla koittaa ryhdytään toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Jo syksyllä aloitettiin, ja kasvimaa käännettiin vain talikolla, ei jyrsimellä. Kasvimaalle kuskattiin syksyllä iso osa puutarhan lehdistä. Nyt haetaan hevosenlantaa sekä turvetta ja sekoitetaan ne kasvimaan multaan. Omaa kompostimultaa ei vielä saada vaikka olen kaiken kasvijätteen kiikuttanut ahkerasti kompostiin myös talvella.

 Iineskään ei tykkää lumesta ja rännästä. Onhan sitä paljon mukavampi pötkötellä salissa lampaantaljan päällä kuin jahdata tirppoja sateessa. Iineksen kaula on lähes kalju tuosta leuan alta. Komeaksi kasvanut kauluri meni kevään myötä ihan järkyttävään takkuun. En voinut muuta kuin leikata yöaikaan ilmestyneet takut irti. Nyt on kaulurissa hyvä tuulettuva malli.

Kevään alku näytti niin lupaavan aikaiselta, mutta jos sää tällaisena jatkuu, taitaa tästä vuodesta tulla ihan normikevät. Ihan ei ehkä vappuna saada ekoja siemeniä maahan, mutta äitienpäivä on toinen hyvä ajankohta. Onneksi minulla riittää luettavaa ainakin sinne saakka.

1980-luvun Neuvostoliitosta

Kaikkea sitä löytääkin kun siivoa kaappejaan. Isovanhempieni kuolinpesästä tuli meille muutama vuosi sitten nippu valokuvia. En käynyt niitä tarkemmin läpi, lykkäsin koko nipun piironginlaatikkoon odottelemaan ehtiväisempää aikaa. Eilen kävin valokuvia läpi ja sieltäpä löytyi helmi. Kuva 1980-luvun ensivuosilta kun isäni on tullut kotilomalle Neuvostoliiton työkomennukselta. Siinä siskokset kokivat taas yhden jouluaaton kun tutkitaan isän tuomia tuliaisia.

Tällä kertaa isän mukana kulkeutui kaksi lasten haitaria ja pinssejä. Pinssit löytyvät kuvasta haalarini rinnuksista.

 Kuvaa katsoessani sain ahaa-elämyksen. Takuulla tallessa on ainakin osa isän tuomista pinsseistä. Ja niin on, nämä löysin kätköistäni. Oikean yläkulman vihreä kirjan näköinen ei ole pinssi, vaan avautuva matkamuisto jossa on kuvia patsaista yms. Olisin ikuisen kiitollinen venäjänkielen taitajille jos osaisitte kertoa mitä näissä lukee.

 Pinssien jälkeen tein haun vintille ja siellähän se oli, niin monessa muutossa uskollisesti mukana matkannut neuvostoliittolainen lasten haitari. Kunto kuin pakasta vedettynä, kotelot ja kaikki tallessa. Kyllä kuulkaas kommunismi sai jotain kestävääkin aikaiseksi.

 Haitarin salkun kyljessä on lappu. Tästäkin olisi kiva tietää mitä lapussa lukee. Hinta kohdan taidan ymmärtää, haitari on maksanut 4 ruplaa ja 50 kopeekkaa. Mitä lie on arvonsa ollut markkoina.

 Koskaan en oppinut haitaria soittamaan, enkä edes osaa sanoa soiko se oikein. Mutta taidan laittaa tämän hetkeksi jonnekin esille, on tämä niin hauska esine lapsuudestani.

Loppukommenttina on pakko sanoa, että valokuvien siivoaminen on hidasta puuhaa. Jokainen kuva herättää mieleen sellaisen määrän muistoja, että niitä on hetkeksi pakko pysähtyä ajattelemaan. Valokuvien ohessa olen muutenkin siivonnut kaappeja. Tarvetta ilmeisesti oli, sillä polttoa odottelee Ikean kassillinen tuhottavia papereita. Sellainen iso sininen. Huh.

Sivustavedettävä

Tiistai oli tärkeä päivä. Illalla tuotiin entisöintikurssilta kotiin uusi huonekalu. Tai uusi ja uusi. Ikää sivustavedettävällä on todennäköisesti jo reilummin yli 100 vuotta ja ehti tuo puuhökötys olla meilläkin usemman vuoden navetan ylisillä odottelemassa kunnostusvuoroaan. Mutta nyt se on valmis, mun oma puusohva.

Ensin ajattelin malttaa odottaa siihen, että sohva on saanut patjan, mutta enhän minä malttanut kun ei patjan tulosta ole mitään tietoa. Pitää ensin päättää leveys, paksuus ja ostopaikka. Kun kerran sohva on nyt omalla paikallaan, voi siitä laittaa jo kuvia blogiinkin.

 Heti yläkuvasta muuten näkyy yksi valumajälki joka on korjattava ensitilassa. Onneksi onnistuu yhtä helposti kuin koko pintakäsittely. Vernissan ja pineenitärpätin seosta jäi reilusti yli.

 Sohva on ootrattu, minulle ootraus oli ihan uusi tehtävä, en ole tehnyt ennen tätä sohvaa. Kuvio on ihan omasta päästä, eikä se jäljittele mitään puulajia. Perinteinen talonpoikausootraus siis. Sohva on hyvin tumma, lähes musta kuten suunnittelinkin. Väri on todella onnistunut vaikka se sekoitettiin näppituntumalla kolmesta eri pigmentistä. Ootrauksen jälkeen pinta on öljytty, ja se taitaa nyt jäädä viimeiseksi käsittelyksi. Sohvan pinta on kuin himmeää silkkiä joten en tässä kohtaa laita siihen lakkaa. Vernissa kuitenki kuivuu vielä viikkoja ellei kuukausia lopulliseen kovuuteensa.

Sohvan myötä meni osa salin järjestyksestä uusiksi. Tumma klahvipiironki siirrettiin lähemmäksi sohvaa koska nämä tummat huonekalut kuuluvat yhteen. Vanha Askon vaalea koivusenkki siirtyi tumman tilalle toiselle puolelle pönttöuunia. Kuvassa tummasta senkistä puuttuu ylin laatikko. Sen laitan paikoilleen vasta kun laatikon sisältö on siivottu ja käyty läpi. Tuon kukkakuvioisen villamaton tilalle haluaisin jonkun muun maton. En kyllä osaa sanoa millaisen, suurempi saisi kyllä olla kuin kukkamatto.

Ja ihan lopuksi kuva millainen pintakäsittely sohvassa oli ennen sen poistamista. Maalia oli kolme kerrosta, ja niiden alla oli vielä viitteitä vanhasta ootrauksesta. Kyllä kannatti nähdä kaikki työ ja vaiva.

Türin kukkamarkkinat 2015

Vielä on markkinoihin aikaa pari kuukautta, mutta ajattelin koota etukäteen listaan mitä kasveja voisin ajatella sieltä tuovani. Tällä kertaa on järjestyksessään kolmas käyntini Türi lillelaat-tapahtumassa. Edellisestä hieman poikkeava, sillä tällä kertaa lähdemme reissuun omalla autolla, miehen ja ystävän kanssa. Hieman rajoittaa tuomisia se, että kaikki on mahduttava suht pieneen henkilöautoon. Ja lapset tilasivat jo laatikollisen sitruunan ja seljankukan makuista Fantaa johon ihastuivat helmikuisella Tallinnan reissulla.

Edellisinä vuosina olen tuonut mm. kaksi päärynäpuuta (taimipassillisia), hyasinttejä, tulppaaneja, neilikkaruusun, syreenin Moskovan kaunotar, pensasmustikoita, valkoisen lehtoängelmän (kuvassa akileijan jälkeen), liljoja, akileijaa (kerrottu valkoinen kuvassa alempana), jumaltenkukan, ja jonkun laukan jota en ole vielä tunnistanut (alimmassa kuvassa). Pioneja olen tuonut molempina vuosina ja ne ovat hienosti toistaiseksi selvinneet hengissä. Edullisimmillaan olen saanut pionin taimen alle kahdella eurolla. Yksi viime kesänä tuotu hauskuus oli mansikkaminttu, sen talvesta selviytymistä seuraan mielenkiinnolla sillä en suojannut minttua lainkaan.

Entä ne tämän kesän tuomiset? Lisää tulppaaneja ja pioneja, ehdottomasti. Ehkä se vaaleanpunainen valkovuokko mitä monet sieltä etsivät. Syysleimun haluaisin jos löytyy kivan värinen, valkoista ja ärtsyn lilaa minulla jo on, sekä vaaleanpunaista jos selvisi talven yli hengissä. Kurjenmiekkoja tulen syynäämään tarkkaan myyjien taimista, yhden valkoisen olen tuonut (yläkuvassa), ja se on aivan fantastisen värinen. Aiemmin tuotuun pinkkiin liljaan olen niin tyytyväinen, että ehkä liljanjuurakoiden myyjienkin laarit on syytä katsoa tarkkaan läpi.

Tässä kohtaa on jo ehkä syytä avata mieli uusille taimielämyksille ja ostaa ihan sikaa säkissä. Jotain mistä ei ole hajuakaan mikä kasvi on kyseessä, ei tietoa suvusta eikä lajista. Jollekin ihanalle ruusullekin voisin avata sydämeni, tai uudelle mysteerilaukalle tai viininpunaiselle köynnösukonhatulle jonka tapoin viime kesänä helteisiin.

Eikä parane unohtaa hyötykasvien taimia. Viime kesän maissista saatiin satoa yksi tähkä. Maistui sitäkin paremmalta. Luumutomaatit teki heikosti satoa ja toinen niistä olikin pihvitomaatti. Maku taas pääasia. Paprikoita taidettiin syödä kaksi vaikka taimia oli kolme, kolmas taimi kyllä osoittautui niin vahvaksi chiliksi että niiden ystäväkin maistoi ja valutti vedet silmistään. Vesimeloni teki kasvihuoneessa yhden hedelmän, ja olipa se hyvää. Tänä vuonna aion kokeilla tavallista arbuusia, uppoaa lapsiin paremmin kuin viime kesän verkkomeloni.

Ja tämän jälkeen taitaa olla auto täynnä. Hups, ne ystävänkin taimet olisi syytä mahtua autoon ilman että sylipaikat otetaan käyttöön.

Siivousvinkki

Keittiöön kertyvä rasvapöly on ällöä. Se kerää itseensä likaa kuin sieni, ja on hankala poistaa. Meillä kolmantena yhtälössä on noki jota väistämättä tulee uunilämmitteisessä talossa. Eikä meillä tuvassa ole lämmönlähteenä muuta kuin puuliesi ja leivinuuni. Molemmat lämmityskaudella jokapäiväisessä käytössä.

Ylläolevasta syystä en niin kovin rakasta keittiön avohyllyjä ja avoimia kaapinpäällysiä. Silti meillä on molempia. Syystä että tuvassa on huonekorkeus yli kolme metriä ja kalusteita on turhaa jatkaa kattoon saakka. Ja vanha, talon alkuperäinen astiahylly oli ihan ehdottomasti saatava tupaan käyttöön entisöinnin jälkeen.

Mutta, minulla on salainen ase pölyä ja likaa vastaan. Se on sanomalehti niiden kaappien päällä jonne silmä ei näe. Sanomalehti on helppo vaihtaa kevätsiivouksen yhteydessä, heittää uuniin ja laittaa uusi tilalle. Ja säästyn pyyhkimisen vaivalta, ainakin suuremmilta osin. Jäljelle jää kyllä vielä kaikkien purkkien ja purnukoiden pesu pölystä ja liasta kerran vuodessa. No, jotain oheispuuhaa on keksittävä kun puutarhaan ei vielä pääse. Tuvan suursiivous alkoi tänään, eikä sitä tehdä yhdessä päivässä.

Tilanahtautta

Jokakeväinen ilmiö, talon ainut etelänpuoleinen ikkuna on  täynnä multaa ja siemeniä. Joka kerta ajattelen kuten muutkin, tänä vuonna kohtuudella, ja aina homma lähtee lapasesta.

 Kaikki siemenet mitä laitoin multaan, ovat lähteneet kasvuun. Paitsi härmesalvia. Onneksi laitoin vasta toisen pussin, voin kokeilla onneani vielä toisen härmesalviapussin kanssa. Tomaatit ovat itäneet paremmin kuin hyvin. Taimia saa ja joutuu karsimaan runsaasti.

 Vaaleanpunaisten kielojen juurakot ovat lähteneet sievään kasvuun. Ja kunhan maa sulaa, saa ne laittaa jo maahan. Sen myötä tulee ikkunalle tilaa vielä kesäkurpitsalle, kasvihuonekurkuille ja kaaleille. Kaalit ovat vielä pussissa paitsi parsakaali jota aion taas kokeilla vaikka joka vuosi olen saanut pettyä. Kirpat syö kaiken.

 Arvilan vanha leivinlauta on hieman toisenlaisessa käytössä kuin mihin se on tarkoitettu. Nykyään sitä käytetään vain taimetuksen aputasona, ja siihen se onkin loistava. Ei singerin päälle mitään mahdu, ja ahdasta tulee vielä lisää kunhan saan tomaatit siirrettyä maitotölkkeihin. Pari viikkoa pitää vielä kuitenkin odotella ja antaa tomaattien rauhassa kasvatella sirkkalehtiään.

Muu perhe taitaa pitää jo omituisena. Juttelen taimilleni joka päivä, kääntelen purkkeja niin että joka kylki on aurinkoon päin. Annan tilkan vettä, ja taas juttelen toivottaen onnellista ja suotuisaa kasvua.
Puutarhahulluus on mennyt vereen, mutta en oikein osaa pitää sitä kovin huonona asiana.

Ihan hirveä työ!

Saliin tuleva sohva alkaa olla kotiinkuljetusta vaille valmis. Lakkauksen jätän toistaiseksi tekemättä, haluan nähdä miltä pelkkä öljytty pinta näyttää salin valossa ja tunnelmassa. Sohvan viimeistelyn ohessa vein kurssille taas yhden työn. Tälläkin työllä on kokoa, valmiina siitä pitäisi tulla siskon keittiöön kaappi. Kuvan olen laittanut joskus aiemminkin, mutta tässä yksi muistinvirkistykseksi. Laatu on valitettavan huono, mutta en löytänyt koneen uumenista muuta kuvaa. Kyllä siitä lähtötilanne näkyy.

Kaapissa on neljä kerrosta maalia, kaikki vihreän eri sävyjä. Päällimmäisen maalin perusteella ajattelin, että helppo nakki. Vähän kuumailmapuhallinta ja maalit ovat simsalabim poissa. Ei se sitten ihan niin mennyt. Alimmainen öljymaalikerros oli tiukassa kuin liima. Ja itseasiassa kuumalla ilmalla siitä maalista tuli kuin liimaa, tahnaa joka vain liukui puun pinnalla mutta ei irronnut, ei sitten millään.

 No, ei tässä onneksi olla eilisen teeren tyttöjä maalinpoiston saralla. Maali jäi toiseksi muutaman hikipisaran ja raapan avulla. Nyt koko kaapin yläosa, ovet ja laatikot ovat kaikki puupinnalla. Laatikot ja ovet on vieläpä hiottukin maalausta odottamaan.

Alaosaa en taida ehtiä tehdä kevään kurssin aikana, se jää sitten kesän ajan sadepäivien töiksi. Työtä kyllä helpotti huomattavasti, että kaapin sai pari ruuvia poistamalla kahteen osaan. Yläosa mahtui näppärästi autoon, alaosa ei taida mahtua. Vielä pitää ostaa maalit, värin sisko jo päätti. Ja on ostoslistalla iso kasa vaneriakin, kaapin taustavaneri pitää uusia, samoin parin laatikon pohjavaneri. Muutoin raikastimena ja uudistajana saa toimia maali.

Enpä tiedä olisinko hommaan ryhtynyt jos olisin työmäärän tiennyt.

Kyllä saa sisko melkoisen lahjan.

Niks ja naks

Puutarhaleikkurit sanoivat tänään moneen kertaan niks ja naks. Tuli leikattua ja siivottua keltaiset vadelmat. Latvomista en vielä tehnyt, se jäi vasta harkintaan. Punaiset vadelmat leikkasin koeluontoisesti jo syksyllä, omenapuut tuli napsaistua jo aiemmin tällä viikolla. Pikkasen on vadelmien tukipuut jo haperot, jospa ne olis kesän myötä aikaa uusia, ennen kuin ovat niks naks poikki. Puu on kestävä materiaali, mutta ei kuitenkaan ikuista märässä maassa.

 Jotta selkä ei sanoisi huomenna niks ja naks, käytin loppuajan ihanasta auringonpaisteesta lähinnä aivotyöhön, tulevan kesän töiden suunnitteluun. Heti kun maa on sulanut, aletaan joutomaan puolelta siirtää kiviä kuvassa olevan vanhan kivipenkereen päälle. Pengertä korotetaan niin paljon kuin mahdollista ja sillä rajataan luumulehtoa muuasta alueesta pois. Samalla tulee vähän tuulensuojaa peltotuulista. Kolmannen luumupuun voisi istuttaa kivipenkereen ja lavakaulusten väliin.

Kävin joutomaan kiviä läpi ja totesin niistä monen olevan sopivan litteitä ja tasaisia vaikka astinkiviksi. Sellaisia tarvitaan aina, ja etenkin sitten kun toinen kasvihuone joskus hamassa tulevaisuudessa on tehty. Tai voi ne käyttää vaikka aitan eteen edustaa siistimään. Suunnitelmia riittää, onneksi kiviäkin.

Prinsessa hienohelma

Alma on hurmaantunut keväästä. Pieni natiainen on innoissaan lämmöstä ja lumen alta esiin tulleesta maan kamarasta. Ulko-ovea raavitaan aamupäivällä heti kun lämpö on kohonnut plussan puolelle, välillä käydään sisällä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Latkitaan vettä ja ruokaa, ja taas pyydetään pihalle. Nukkumaan ehtii kun tulee hämärä.

 Alma, meidän prinsessa hienohelma ei tykkää kun tassu kastuu tai koskettaa kylmään lumeen. Hänen arvolleen sopii paljon paremmin Kleopatrana kalliolla makoilu. Aurinko lämmittää silkkiturkkia ja siinä samalla voi vähän huitaista ohi lentävää kärpästä.

Ja jos ja kun tassu kastuu, pitää se heti putsata ja kuivata. Erityisen kivaa sitä on tehdä ihmisen seurassa pihakeinussa niin että aurinko osuu turkkiin. Kukapa sitä nyt kauneuttaan varjon kylmyydessä hoitaisi. Ei ainakaan tummaturkkiset prinsessa hienohelmat.

On siinä mulla katti.

Vanha konsti

Olen joskus aiemminkin kertonut, että kaikki uuneistamme tuleva tuhka käytetään hyödyksi puutarhassa. Ja tuhkaahan meillä riittää lämmitysaikaan. Talon seitsemän tulisijaa ovat ehtymätön tuhkan lähde. Sekä hiilen. Uunit ovat vanhoja, eivät aina polta kaikkea puuta tasaiseksi tuhkaksi vaan joukossa on aina pieniä hiilen palasia. Olen miettinyt ovatko hiilenpalaset maalle hyväksi. Jostain englantilaisesta puutarhaohjelmasta luin puolella silmällä, että hyväksi on, mutta jos asiasta oli enemmän puhetta meni se minulta ohi.

Viikolla lainasin kirjastosta muutaman puutarhakirjan, ja kirjassa Lavakaulusviljely, oli asiasta kerrottu pieni pätkä. Kirjassa kerrotaan, että hiili on hyvä maanparannusaine, se tasaa sekä vettä että ravinteita ja suosii pieneliöstöä. Hiilestä huolimatta maata pitää lannoittaa, kirjan mukaan jos hiili köytyy ravinteista, se alkaa ottaa niitä maasta luovuttamisen sijasta. Ja kerrottiin kirjassa sekin, että hiiltä käyttivät viljelyyn jo muinaiset Amazonin intiaanit.

 Näissä tämän päivän kuvissa hiiltä ei näy, mutta on sitä tuolla puutarhassa. Tuhkaa levitän niin kasvimaalle kuin perennoillekin. En tietysti happaman maan kasveille, mutta muille. Luumulehtokin on saanut osansa. Ja tuhka tummana aineena on siitä mukava näin keväisin, että sen avulla aurinko sulattaa lumen nopeammin pois.

Ja onpa lumet saaneet muutamana päivänä kyytiä. Piippoja ja piskuisia taimen alkuja nousee sieltä täältä puutarhassa. Kuten alimman kuvan maksaruohot. Voin vannoa, että pari päivää sitten ei näkynyt vielä mitään. Tai edellisen kuvan luumulehdon sipulikukat. Ei mitään muistikuvaa mitä syksyllä istutin, mutta jotain on nousemassa ja vauhdilla. Oi ihana kevät.

Kettinki & hakanen

Talviloman kaupunkipäivän ostoslista oli lyhyt ja ytimekäs. Osta kettinkiä ja hakanen. Hakanen kyllä meinasi unohtua kun lista oli vain päässäni, mutta viime hetkellä muistin. Ja sopivasti kettinkiliikkeestä sellainen löytyi. Viikonloppuna talonmiehellä oli aikaa ja niin ostokseni päätyivät paikoilleen eteiseen, hakanen talvella entisöidyn kaapin oveen, ja kettinki jatkamaan valaisimen korkeutta.

 Olen entistä tyytyväisempi ettei eteiseen tullut laitettua tapettia. Hallilyhty valaisimena heittää seinille ja kattoon omanlaiset varjonsa. Voisivat olla jopa häiritsevät kuviollisilla seinillä. Ja muuten tästä kuvasta voi nähdä, että eteisen valaisin on messinkinen.

 Vaikka alemmissa kuvissa ei välttämättä uskoisi. Mutta minusta tuo patina pitää olla messingin pinnassa. En hangannut sitä pois kun pesin valaisimen. Uusi kettinki on huomattavan pitkä. Vanhassa ei ollut kuin yksi lenkki, se on tuossa alimmaisena. Uusi kettinki ei siis ole ihan samaa kuin vanha, mutta tyylillisesti sopii valaisimeen. Ja vaihtoehtoja ei ollut hyllytolkulla. Tämä oli valikoimasta paras.

 Sähköt meni samalla uusiksi, vanha johto oli auttamattoman lyhyt. Onneksi talonmieheltä onnistuu nekin hommat. Sain valaisimen heti uuteen korkeuteensa. Siinä se roikkuu, unelmieni eteisen valaisin.

Olen yrittänyt etsiä netistä vastaavanlaisten valaisimien kuvia, valottaakseni edes vähän oman valaisimen alkuperää. Ei ole auennut. Kuvia on vähän, hakusanalla taklykta löytyy joitain, mutta ei yhtän samanlaista. Vaan ei kai se haittaa ettei kaikkea tiedä. Pääasia, että eteisen valaisin löytyi vähällä vaivalla ja rahalla.

Ei vaan meillä

Kateudesta vihertyneenä katselen ja luen muiden blogeista haravoinneista, puutarhan kevättöistä ja kukkaan auenneista sipulikukista. Ei vaan meillä. On lunta, jäätä, vettä, kylmää ja vielä niin talvista. Tosin, tämän päivän auringonpaiste ja pieni tuuli sai aikaan lumipeitteen ohenemista ihan silmissä.

 Ja kun ottaa sopivan kuvakulman, saa yhteen kuvaan mahtumaan vihreää ihan kivasti. Kuvasta ei näy, mutta alareunan perennapenkistä bongasin jo ekat pionin piipot taivasta kohti kurkottamassa. Ja samassa voi todeta, että ainakin yksi viime kevään Türin pioneista on toistaiseksi hengissä.

 Ja kasvimaalla tein tällaisen löydön! Valkosipulit ovat ensimmäistä kertaa lähteneet kasvuun lumipeitteen alla. Siitä taisi olla apua, että lannotin nämä erittäin runsaalla kanankakalla ja laitoin sipulit maahan todella syvälle. Vielä kun saisi satoa edes vähän.

 Kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, ennemmin päin jänöä. Tuossa nurmikon reunassa on viime kesänä istutettu lehtipuuaidanne jolle on käynyt huonosti. Jänikset ovat pentele syöneet kaikki koivun ja isotuomipihlajan taimet. Ihan jokaisen. Kyllä kuulkaa harmitti kun huomasin. Ja harmittaa vieläkin. Nyt täytyy kaivaa syödyt taimet pois, täytyy yrittää löytää riittävä määrä ensiluokkaisia koivuntaimia omasta pihasta, kaivaa ne ylös ja istuttaa tähän. Sekä pyytää ystävältä, vieläkö hänellä olisi ylimääräisiä isotuomipihlajan taimia puutarhassaan. Ensi talveksi teen bunkkerin taimien ympärille, tai sähköaidan. Saa pupujussikat kyytiä, ruokkikoot ittensä muitten puutarhoissa.

Kyllä se kevät kohisten tulee, tai meidän pihassa pitää sanoa liristen. Pientä puroa on siellä täällä ja olipa pieni tulvakin. Nuorin poika ulkoili koulun jälkeen ja oli saanut päähänsä viedä kiviä siltarumpujen päihin tuossa pihatiellä. Tietäähän sen miten kävi, kohta oli tie veden vallassa. Vaan kivaa oli ja vaatteet sen näköiset kun sisään palasi. Ja isänsä teki hetken töitä, että patorakennelmat oli purettu.

Suklaavoittajat on selvillä

Vähän myöhäiseksi venyi arvonta, mutta oikein hyvän syyn takia. Pieni mummin mussukka oli täällä vanhempineen naistenpäivän päivällisellä, enkä minä silloin ole koneella kun mussukka on täällä helliteltävänä.

 Levyjä arvottiin niin, että pojat saivat sanoa luvun 1-84 väliltä ja se kommentti mikä vastasi sanottua lukua voitti levyn suklaata, tai kaksi. Voittajia ovat nimimerkit:

Teija Hämäläinen

Mariah

SatuSanna

Teija jos laitat yhteystietosi sivupalkissa näkyvään sähköpostiini, niin laitan suklaata tulemaan. Muille on laitettu jo viestiä menemään. Onnittelut voittajilla ja iso kiitos kaikille osallistuneille. Mieluusti olisin laittanut tulemaan levyn teille jokaiselle!

                                                 

Ja koska tänään oli naistenpäivä, saitte blogiin kuviksi neilikkaruusuja ja akileijoja. Myöhemmin keväällä lupaan taas laittaa jakoon ylimääräisiä siemeniä, joukossa myös tuota punavalkoista akileijaa.

Vielä ehdit osallistua Milka-Oreon arvontaan

Arvonta-aikaa sunnuntai-iltaan saakka. Osallistumaan pääset tästä.  Tai voit klikata tuossa oikealla keikkuvaa suklaan kuvaa.

Aina kun käyn Tallinnassa omalla autolla, pitää päästä paikalliseen ruokakauppaan. Yhteen sellaiseen minulla on jopa kanta-asiakaskortti. On siitä ollut hyötyäkin. Tälläkin reissulla taisi tulla säästöä muutama euro. Mutta säästöistä viis, aina pitää tuoda jotain sellaista jota ei omasta lähkaupasta löydy. Teetä toin taas niin että riittää seuraavana reissuun. Basilur-teetä kai saa Suomestakin. Itselleni toin ihanan peltipurkin takia Basilur frosty afternoon teetä.

 Maustetut teet ei ole oikein mun juttu, mutta Basilur tekee poikkeuksen. Siinä maut ovat aitoja eivät luontaisen kaltaisia esansseja. Frosty afternoonissa on ceylonin teetä, ruiskaunokin kukkia (valkoisia ja sinisiä), passionhedelmää ja appelsiinia. Juon tässä samalla ensimmäistä kupillista, ja voin kertoa että hyvää on. Tallinnassa Basiluria saa ainakin Rimi-kaupoista.

 Mies suuntaa taas jonnekin aivan muualle kuin suklaa- tai teehyllylle. Hänen suosikkejaan on virolaiset hapankurkut. Ja on ne hyviä. Aidosti hapattamalla tehtyjä ja sen huomaa mausta. Meillä menee tuollainen purkki vajaassa viikossa. Olisi pitänyt tuoda enemmän kuin kaksi tölkkiä.

Ja jos hinnat kiinnostaa niin 100g teetä maksoi 4,79e ja hapankurkut 1,89e.

Vilautus sohvasta

Entisöintikurssilla työn alla oleva sohva on hyvällä mallilla. Ootraus on tehty, pinta on kertaalleen käsitelty pineenitärpätin ja vernissan seoksella. Kunhan viikko on mennyt, näen laitanko pintaan toisen kerroksen seosta vai onko lakka viimeinen pintakäsittely.

 Possunpunaista versiota ei ole sitten yhtään ikävä. Ja jos ikävä tulee, jää sitä tuonne piiloon jääviin osiin muistoksi entisistä ajoista.

Semmonen siitä tulee, ootrauksen ensikertalaisen itse tekemä.

Vaaleanpunainen kielo

Puutarhahaukka pääsi Tallinna valloilleen kun huomasi, että sielläkin oli saapunut kauppoihin siemenpussit, multasäkit ja kaikki muu puutarhaan liittyvä. Daalioitten ja muiden juurakoiden seasta osui silmiini hennon vaaleanpunainen sävy. Herttinen sentään, myynnissä oli vaaleanpunaisen kielon juurakoita, ihan siinä ruokakaupan valikoimissa.  Kahdella juurakolla oli hintaa n. 4,5 euroa.

 Tässä kohtaa tarvitsen teidän muiden puutarhurien neuvoja. Onko kielot parempi istuttaa nyt heti sisälle ruukkuun, vain onko parempi odotella että saan ne istutettua keväämmällä suoraan maahan? Juurakot ovat ilmavassa pussissa turpeen seassa.

Ostin varmuudeksi kaksi pussia jos vaikka kannattaa kokeilla molempia tyylejä. Ja jos saan kaikki neljä juurakkoa hengissä pidettyä, niin ajattelin, että saan neljällä juurakolla kokeiltua kieloja vähän eri paikoissa puutarhaa. Paremmat mahdollisuudet siihen, että edes yksi viihtyisi meillä.

Ja vinkiksi muille matkaajille, siihen sataman Rimiin jäi vielä muutama pussi.