Talven käsitöitä

 Talvisin on hyvää aikaa tehdä erinäisiä käsitöitä. Yleensä saan neulotuksia paljon villasukkia, mutta tänä talvena niitä on valmistunut vain parit. On ollut muita töitä kuten niitä normaaleja parsimisia ja paikkaamisia, mutta myös uuden tekoa. Makuuhuone sai verhot ensimmäistä kertaa sen 19 vuoden aikana mitä täällä on asuttu. Ostin Ikean valmiit pellavaverhot ja lyhensin ne sopiviksi. Puoli vuotta metsästin verhoja käytettyinä, mutta sitten kyllästyin. Oli mahdottomuus löytää neljää kolmimetristä verhoa tai sitten ne ehtivät mennä nenän edestä. 

Tein makuuhuoneeseen myös villakankaisen oviverhon. Sen reunan kirjailuissa meni oma aikansa kuten myös itse verhon ompelussa. Kampauspisteen tuoli sai uuden verhoilun, sekin piti kirjailla itse villakankaalle.

Verhot paikoillaan. Ne ovat ainut asia yöpöytien lisäksi mitkä on ostettu huoneeseen uutena. Kaikki muu on kierrätettyä. Tai onhan oviverhon kangas uusi mutta sitä ei lasketa, se on teollisuuden ylijäämäpala. Verhoihin on vielä tarkoitus tehdä varuiksi tampit pitämään ne sivussa jos tulee tilanne, että ikkunoiden alla olevat sähköpatterit on laitettava päälle. Sellaista tilannetta ei ole tullut vuosikausiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tampit saan tehtyä verhojen lyhentämisestä ylimääräisiksi jääneistä paloista. Sitten kunhan saan päätetyksi millaiset teen. Nurkassa kököttävä sermi on tämän viikon hankintoja, löysin sen kirpputorilta. Se peittää näppärästi miehen vaatepinon jota hän säilyttää tuolin päällä. Sermin kangas on aika likainen, se pitäisi irroittaa ja pestä. Jos ei lähde puhtaaksi, teen uudet kankaat. 

Miehen vaatekaappi valmistui sekin talven aikana. Kaappi on tämän talon alkuperäistä kalustusta. Se oli joskus maalattu siniseksi ja sen jälkeen valkoiseksi. Minä palautuin sen alkuperäisen kuosiinsa, petsatuksi ja lakatuksi. Sopii paljon paremmin muiden tummien huonekalujen sekaan. Oiva ihmettelee miksi ovi isännänhuoneeseen on kiinni. No siksi kun siellä on aika kaaos enkä halunnut kaaosta kuvaan.

Kampauspisteen tuolin olen perinyt mummolastani. Onneksi sitä ei kukaan muu huolinut. Siinä oli kulunut vihreä samettikangas päällisenä. Ostin palan villakangasta (sekin teollisuuden ylijäämää) ja tein uuden päällisen.

Kuvio ei ole omaa tuotantoa, se on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Vasta kuvion tehtyäni nousi mieleen jotain muutakin kuin kukat. No onpahan nyt sievä istua tuossa.

Oviverhon kukka-aihe on omaa tuotantoa. Se on kirjottu villalangalla villakankaalle.

Täsä näkyy paremmin koko verhon reuna. Makuuhuoneen verhotangot sain ostaa sattumalta hyvinkin edullisesti. Tuli avattua suu oikeassa paikassa, tangot olivat menossa metallinkeräykseen. Taulu löytyi viime syksynä kirpparilta, jokin siinä vetosi minuun ja sai ostamaan. Maalauksen alaosassa on teksti Lohja. Ehkä siinä on kuvattu maisemaa Lohjalta.

Myös oviverho tarvitsee tampin jolla verhon saa vedettyä syrjään kesäajaksi. Se on tulossa tässä. Teen kirjailuun käyttämistäni langoista nyöriä. Tuskaisen hidasta puuhaa sillä langat ovat tällaisen nyörin tekoon aivan liian ohuet. Yritän sinnitellä tämän loppuun, vaikka tiukkaa tekee. Onhan tässä aikaa ainakin tämä helmikuu ennen kuin tositoimet puutarhassa alkavat ja käsityöt sisällä saavat jäädä.

Pietarilainen kalusto on valmis

 Tämän syksyn tavoite oli saada pietarilaiset tuolit valmiiksi ja nyt ollaan tuossa tavoitteessa, tai ollaan oltu jo muutama viikko. Tämä marraskuun pimeys vaan on sellaista, että kunnon sisäkuvia on ihan turha odottaa, yksinkertaisesti mikään valo ei riitä. Aikoinaan kun ostin kaluston niin lupasin raportoida myyjälle kaluston kunnostamisen valmistumisesta. Toivottavasti tämä postaus tavoittaa heidät sillä yhteystiedot onnistuin hukkaamaan kun puhelimeni jossain kohtaa hävitti kaikki viestit.

Lähtötilanne oli surkeimmillaan tämä. 

Vaikka osa tuoleista oli paremmassa kunnossa, ne kaikki purettiin silti kuten yllä. Jäljelle jäi vain kehikko. Tuoleja on verhoiltu uusiksi aiemminkin, laskin että tekemäni verhoilu on vähintään kolmas. Yhdessä tuolissa oli jäljellä tuolien tarinaa kertova junayhtiön lappu, tuolit on lähetetty 1892 Pietarista Kausalan asemalle Iittiin. Valitettavasti hentoinen paperilapu oli homehtunut muovissa johon se oli kääritty eikä lappua voinut säästää. Tuoleista löytyi leimoja joissa näkyi vielä hentoisesti kyrillisiä kirjaimia mutta valitettavasti niistäkään ei saanut enää selvää. Ne jäivät talteen verhoilujen uumeniin.

Jokainen tuoli sai uudet satulavyöt ja jouset. Jousien sitominen toisiinsa oli melkoinen tekniikkalaji vaan nytpä osaan senkin. 

Joissain tuoleissa oli jätetty piiloon alkuperäistä verhoilukangasta. Jatkoin perinnettä ja jätin sitä piiloon uusien kankaiden alle.

Nyt on salissa viisi valmista tuoli kalustoon kuuluvan pöydän ympärillä. Kuvat vääristävät verhoilukankaan todellisen sävyn joka on kaunis syvänpunainen.

Salin huonekalujen järjestys menee uusiksi kunhan keksin mihin siirrän sohvan tuolta pietarilaisen kaluston takaa. Tai olisi sille paikka mutta sitten pitäisi siirtää yksi senkki jonnekin. Ja ei, en myönnä että meillä olisi liikaa huonekaluja. On vain liian vähän ehjää seinäpintaa.

Sekalaista sakkia mutta kaikki rakkaita huonekaluja. Kunhan kerään rohkeutta niin järjestys on joku päivä ihan jotain muuta kuin nyt. Ihan jo sen takia että punainen kalustoni on perinteisen joulukuusen paikan kohdalla.

Sanoin jo, että ei kiitos enää koskaan verhoilua, niin rankka urakka oli saattaa tuolit nykyiseen kuntoonsa. Ja nyt ymmärrän miksi se maksaa ammattilaisen tekemänä, tuolin verhoilu perinteiseen tyyliin on sataprosenttisesti käsityötä. Käsitys siitä miksi yksittäinen tuoli painaa niin paljon on sekin auennut minulle. Tuoleihin menee uskomaton määrä nauloja, jo pelkästään kankaita neulataan tiheään neljään eri kerrokseen.

Koskaan ei tiedä mitä entisöinnin maailma tuo eteensä mutta jos ei kuitenkaan vähään aikaan mitään verhoiltavaa. Entisöintikurssilla ainakin jatkan muiden töiden parissa, ensin valmistui isovanhempieni pöytä pojan taloon ja nyt on työn alla iso kaappi. Ihanaa vaihtelua neulaan ja lankaan.

Korttikommähdys + yksi joululahja

Tänä vuonna kävi joulukorttien suhteen kömmähdys. En aloittanut tekemään kortteja sillä oletin ettei postilakon takia kannata. Kun lakko loppui, ajattelin että en enää ehdi. Sitten löysinkin laatikosta valmiit kortit, en muistanut tehneeni viime vuonna niin paljon kortteja, että olisivat riittäneet täksikin vuodeksi. Joten rakkaat ystävät ja sukulaiset, tänä vuonna ette saa postin tuomia joulukortteja. Tätä kirjoittaessani päätin lahjoittaa korttien lähettämiseen varatun rahan hyväntekeväisyyteen. Ensi vuonna uusi yritys.

Sain tänään pienen joululahjan ihanalta ystävältä joka tuntee minut hyvin.

 Piparkakkusuklaata ja yllätyslaatikko.

 Lahjanauhan poistettuani näin koko laatikon. Kyllä vain ennen osattiin kauniit paketit.

 Laatikon sisältä paljastui iskemättömiä, aitoja vanhoja koristenauloja verhoiluun. Vau, eiköhän näille löydy käyttöä.

 Voin sieluni silmin kuvitella nämä tuolin reunassa verhoilukangasta kaunistamassa.

Voisikohan tuon laatikon alimman tekstin tulkita hinnaksi, 21 markkaa per laatikko?

Enää kolme työpäivää ennen joulua, aika kiva fiilis.

Tuolien välivaiheita

Pientä pinnistystä on vaatinut innostus tuolien verhoilusta kankaan hankinnasta huolimatta. Olen tänä syksynä joutunut olemaan entisöintikurssilta pois muutaman kerran, sekin on omalta osaltaan syönyt motivaatiota.

Tiistaina päätin uskaltaa ryhtyä kankaan silppuamiseen ja ensimmäinen tuoli sai punaisen puvun yllensä.

 Ilman mahtavaa opettajaa tästä ei olisi selvitty. Olen tyytyväinen kurssivalintaani vaikka tämä on kauempana kuin aikaisempi kurssi jolla kävin.

 Tuolista on vielä tekemättä selkänojan tausta sekä laittamatta koristenauhat kaikkiin reunoihin peittämään verhoilunupit. Silti piti tuoda tuoli kotiin ja hiukan jo mallata miltä se näyttää salissa jonne tuolit tulevat kunhan valmistuvat.

 Kuvat hiukan fuskaavat,  kankaan väri on tummemman punainen kuin kuvissa. Opettaja osasi hyvin neuvoa nurkkien teon, tästä tuli täydellinen. Jos haluan, voin vielä muutamalla piilopistolla kiinnittää nurkan kankaat toisiinsa, pakko ei ole. Kuvasta näkee parhaiten kankaan kuvioinnin joka on aavistuksen koholla, varjon puolella on se sävy joka kankaassa oikeasti on.

 Seuraava tuoli olisi ollut tämä, mutta sen hiukan muista poikkeavan näköinen selkänoja häiritsi minua. Niinpä purin selkänojan alkutekijöihinsä ja tein uusiksi. Oli upea tunne huomata osata tehdä selkänoja ilman ohjeita ja vain muutamassa tunnissa. Nyt olen uusittuun selkänojaan tyytyväinen. Ja sain uutta virtaa korjata yhden tuolin istuinosan sillä en ole siihenkään tyytyväinen. Todennäköisesti selviän vain pehmusteiden purulla ja uudelleen rakentamisella, jousitus kelvannee sellaisena kuin on nyt.

Huomenna jos isänpäivän kiireiltä ehdin, verhoilen tämän selkänojasta uusitun tuolin reunanauhaa lukuunottamatta valmiiksi. Nauhan kiinnitykseen en tohdi ryhtyä ennen kuin opettaja on sen minulle opettanut. Kalliita materiaaleja ei ole varaa heittää yhtään hukkaan.

Siivousta ja huonekaluja

Onneksi eilen satoi vettä koko päivän, ei yhtään haitannut siivota taloa keskimmäisen pojan synttäreitä varten. Nyt kun nuorimmatkin lapst ovat teinejä, on siivouksen luonne muuttunut. Enää ei korjailla lattioilta leluja pois ja entistä vähemmän on tavaroiden oikeille paikoille viemistä. Jos on, syypää löytyy peilistä.

 Salin siivous on  yleensä imurointi ja pölyjen pyyhintä, lattioita en nyt pessyt sillä ne on pesty edellisen siivouksen yhteydessä.

 Pölytöntä, puhdasta ja  mummolamaisen muuttumatonta.

 Lämmityskausi aloiteltiin jokunen viikko sitten. Tänään oli kaikissa uuneissa tulet jotta vieraita ei palelisi. Synttärisankarin uuni on talon toinen pönttöuuni jonka ulkonäölle emme ole tehneet mitään, toinen on salin uuni. Kuten salinkin uuni, on tämä uuni lähes kolme metriä korkea ja lämmittää hyvin.

 Entisöintikurssille viemäni kukkapöytä palautui kotiin. Ajattelin maalata pöydän kotona mutta sitten en osannut päättää väriä, niinpä otin pöydän käyttöön tällaisenaan. Tuossa aiemmin olleen rottinkisen kukkatelineen vien kurssille seuraavaksi, sitä pitää vahvistaa ja poistaa maalit ennen uutta maalausta.

 Nuo kukkapöydät tai mitä telineitä nyt ovatkaan, ovat kuitenkin vain välitöitä. Pääkohde on pietarilaiset tuolini jotka ovat muuten valmiit mutta viimeinen verhoilukerros puuttuu.

Itävallasta tilattu kangas on vihdoin saapunut. Se on kaavoitettu ja ekat palat on leikattu. seuraavaksi on vuorossa kankaan kiinnitystä ja verhoilunyörin ompelua. Kuvia seuraa kunhan vaiheet etenevät.

Nonmaritusta

Innostuin elokuussa siivoamaan kaappeja ja muita unohtuneita nurkkia. Varasin kirpparilta paikan kolmeksi viikoksi ja sain hävitettyä aimo kasan turhaa tavaraa eteenpäin. Kierrätykseen vein lopuksi vain pari laatikkoa. Mitään konmaritusta enoikeasti harrasta, nonmaritus on enemmän minun juttu. Silti urakka jatkuu ja seuraava kirppariaika on varattu marraskuuhun.

 Tänään lauantaina on vuorossa talon perusteellinen siivous sillä saamme ensi viikolla tärkeitä vieraita. Poikien kouluun saapuu oppilaita Pietarista ja meillä yöpyy heistä kaksi lasta. Tarkoituksena on näyttää heille ihan tavallista suomalaista lapsiperheen arkea. Vastavuoroisesti täältä lähtee keväällä lapsia Pietariin katsomaan paikallista perhe-elämää.

 Salin pietarilainen kalusto saa tänä syksynä viimeisen verhoilukankaan yllensä. Tilasin kankaan parisen viikkoa sitten ja kunhan kangas saapuu Itävallasta alan verhoilla tuoleja. Tuolit ovat olleet alunperin punaiset ja sellaiset niistä tulee nytkin. Sopivat hyvin punaiseen salin mattoon. Tuoleista kaksi näkyy kuvassa oikean puoleisen ikkunan edessä.

 Alma ei oikein ole siivouksen ystävä. Imuria oli hyvä mennä pakoon salin senkin päälle tehdyn asetelman taakse. Posliiniset eläimet löysin nurkkien nuohouksen yhteydessä. Isäni toi niitä 1980-luvulla tuliaisina silloisesta Neuvostoliitosta. Niistäkin mietin myynkö osan pois, koirahahmoilla en taida tehdä mitään mutta muut eläimet haluan säilyttää.

 Eteisen ilme ei ole paljoa muuttunut siitä kun se remontoitiin muutama vuosi sitten. Portailla säilytetään juomia ja sipuleita, jälkimmäisiä on myös lattialla olevassa korissa. Tuolilla näkyy olevan kokoelma käsilaukkujani ja työhön liittyvää kirjallisuutta, työehtosopimuksia. Pakko pitää tuossa, että muistan ottaa maanantaina mukaan.

Lasikuistin siivosin jo viikko sitten eli vein paljon kuistille kertynyttä tavaraa omille paikoilleen. Vasemmalla olevissa metalliämpäreissä säilytetään lintujen ruokaa, mahdollisesti vieraaksi tulevat hiiret eivät pääse käsiksi siemeniin kuten saattaisi käydä muovisten astioiden kanssa. Kunnostamani kaapin päällä on mummoni virkkaama liina. Ikkunoihin on äitini virkannut verhot, taidankin viritellä ne taas paikoilleen sillä lasikuistin korjaaminen on edessä vasta vuosien päästä. Enpä vain muista minne verholaudat on piilotettu, epäilisin kuitenkin niiden löytyvän navetan ylisiltä jonne kertyy sen kaltainen tavara jota ei juuri nyt tarvita.

Entisöintikurssille piti saada mukaan välityö kangastilausta odotellessa. Nappasin ylisiltä lähes ensimmäisen vastaantulevan esineen joka suinkin mahtui autooni. Niinpä saliin on tulossa uusi kukkateline joka on peräisin mieheni mummolasta. Alkuperäinen kauniisti sanottuna kakanruskea väri vaihtuu johonkin vaaleaan. Kuvassa on maalit poistettu ja teline hiottu ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan liitosten korjaamista ja muutama hiontakerta ennen uutta maalipintaa. Nonmarittaja voi olla hyvillä mielin, uutta esinettä pukkaa poistettujen tilalle.

Tyytyväinen

Olen tyytyväinen lokakuun loppumiseen, marraskuu on syntymäkuukauteni ja sillä on siten erityinen merkitys. Ja marraskuussa voi aloittaa joulun odotuksen.

 Vaikka eipä voinut säitä valitella lokakuussa. Yllättävän paljon on näitä auringon valon kultaamia kuvia lokakuun päiviltä.

 Vastapainoksi saatiin myös lunta ja muutama harmaa päivä.

 Lokakuussa on huikeitä värejä. Yllä juhannusruusu näyttää että sillä on arvonsa myös kukinnan jälkeen.

Haravointia sai harrastaa riittämiin. Lehdet ovat siististi vadelmien juurella, osa kasvimaalla ja osa maatumassa ison kuusen alla.

Eikä sovi unohtaa syyskuussa alkanutta entisöintikurssia jolle vein lokakuussa verhoilutyöni. Tavoitteena on saada loput kaksi tuoli verhoilluksi ja jos suinkin löydän sopivan kankaan niin teen myös viimeisen verhoilun.

Enää seitsemän viikkoa tämän viikon jälkeen ja sitten alkaa joululoma, aika huikeaa!

Aika loppuu kesken

Verhoilukurssia on jäljellä enää kaksi kertaa. Aika loppuu kesken, sille ei voi mitään. Viimeiset tuolit ovat työn alla, niitä jatketaan syksyllä jos mahdun mukaan kurssille. Täällä ei voi ilmoittautua kuin tiettynä päivänä ja jos silloin ei heti pääse ilmoittautumaan niin pois jää, suosituimmat kurssit täyttyvät parissa minuutissa.

 Kasasta meriheinää pitäisi saada muokattua kauniin muotoinen, tasainen istuin. Tässä vaiheessa näyttää mahdottomalta mutta voin kertoa, että tuo epämääräinen heinäkasa on valmis seuraavaan vaiheeseen, se on täydellinen.

 Heinäkasan päälle pingotetaan juuttikangas isoilla neuloilla. Välillä istutaan tuolilla ja taas kiristetään kangasta ja kiinnitetään neulat uudestaan kunnes ollaan tyytyväisiä. Ja pryylillä eli isolla lattapäisellä naulalla oiotaan heiniä parempaan asentoon juutin alta.

 Täytteeseen tyytyväinen voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen jossa ommellaan kaksikärkineulalla ompeleet täytteiden ja kaikkien kangaskerrosten läpi. Tällä tavoin kiinnitetään täyte jotta se pysyy jatkossa aloillaan. Lankaa ei katkaista, vaan kun ompeleet on valmiit ne kiristetään niin tiukkaan kuin saa. Muuten mukava vaihe verhoilussa mutta kiristäminen ottaa joskus voimille. Tällä kertaa lanka vieläpä katkesi ja jouduin tekemään ompeleet uudestaan.

Ompeleiden kiristämisen jälkeen alkaa etureunan teko joka on minulle vaikeaa. Heinää lykätään jo olemassa olevien heinien alle kunnes etureuna on toivotun muotoinen. Ja muotoilu se haastavaa onkin, aina on toinen puoli kovempi tai reuna tulee liikaa ulospäin. Tähän jäin tiistaina. Ensi kerran tavoite on saada etureuna ja muut sivut valmiiksi, on tämä tuoli sitten toisen keskeneräisen kanssa samassa vaiheessa.

Uusi yritys

Niinhän siinä kävi, että ensimmäinen kokeiluni luuliimalla epäonnistui. Kuten heti arvelin, oli liima liian löysää. Alkaessani vasaroida nauloja tuoliin jousien kiinnittämistä varten, petti liimaukseni. Eilen koitti uusi yritys, tällä kertaa paksummalla liimalla.

 Vaihdoin metalliset puristimet kevyisiin kuormaliinoihin, toimivat hankalan muotoisen tuolin kanssa paremmin. Etujalkoja pitää oikeassa asennossa pahvirullan pätkä. Ja kuten näkyy, tuolin täyttäminen meriheinällä on menossa liimauksen kuivumista odotellessa.

 Ennen meriheinään pääsemistä on tuolin joustimet kiinnitetty useammalla tavalla. Ensin ne ommeltiin satulavöihin kiinni. Sen jälkeen tehtiin pääsidonta, välisidonta ja sivutukisidonta. Kädet mustelmilla ja kipeinä mutta ei se mitään, kuuluu asiaan joustimia kiinnittäessä.

 Joustimien päälle kiinnitetään tuoliin naulaamalla joustinliina. Se saa olla pellavaa kuten minulla tai juuttikangasta. Ja taas kiinnitetään joustimia, tällä kertaa joustinliinaan ommellen niin, että jokainen joustin on kiinnitetty neljästä kohtaa. Kuvion muotoa rajaa vain mielikuvitus, kaikki jää piiloon. Viikon päästä jatkan meriheinän kanssa tai sitten viimeisen tuolin joustimien kanssa.

Otin nimittäin mukaani kurssille viimeisen tuolin. Purin tuolin verhoilut pois ja liimasin takasarjan paremmin jalkoihin kiinni. Nyt pitäisi kestää. Kuvassa olen purkanut päälliverhoilun pois istuinosasta. Loput lähti nopeasti sillä mitään ei tarvinnut säästää, sai repiä, purkaa ja leikata miten tykkäsi. Kurssi loppuu jo huhtikuussa joten pistää vähän vipinäksi.

Kuluraportti

Verhoilukurssilla pääsin aloittamaan toiseksi viimeistä tuolia. Jos otetaan huomioon, että joudun purkamaan ja tekemään uusiksi jo yhden tehdyn selkänojan niin olen tuolien kanssa puolessa välissä. Tarkoittaa, että kolmaskin vuosi niiden kunnostamiseen on varattava. Ja onhan ne myös päällystettävä jollain kankaalla, nyt teen kaikki tuolit viimeistä kangasta vaille valmiiksi.

 Satulavyöt paikoillaan limittäin ja lomittain. Tuolin etusarjaan on joskus laitettu puusta vahvike. Se saa jäädä paikoilleen koska jää verhoilun alle piiloon ja tukevoittaa tuolia.

 Yhdeksän kappaletta joustimia kiinnitettävänä satulavöihin. Jokainen joustin ommellaan käyräneulalla neljästä kohtaa kiinni umpisolmuin.

 Siinä ne ovat, kiinnitetyt joustimet. Viikon päästä alan sitomaan joustimia, se on puuha joka on verhoilussa vaikeinta, työläintä ja hankalinta. Joustimilla on ihan oma elämä joka pitäisi alistaa sitoen minun tahtooni, vaikea urakka enkä yhtään liioittele.

Sitten niihin kuluihin. Olen pitänyt hankinnoista kirjanpitoa jotta näen mitä verhoilu maksaa. Varsinaisia työkaluja tai välineitä en ole ostanut kuin kuvassa näkyvät. Pryyli, kaksikärkineula ja kaksi erikokoista käyräneulaa. Lankarulla antaa mittasuhteet välineiden koolle.

Muita hankittuja tarvikkeita on esimerkiksi meriheinä, juuttikangas, purjelanka, sitomalanka ja satulavyö. Kaikkiaan tarvikkeisiin on mennyt 305,88 euroa. Sen kun jakaa viiden tuolin kesken niin tekee n. 61 euroa per tuoli. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki muut tarvikkeet tulevat riittämään paitsi juuttikangas, sitä joudun hankkimaan metrin verran lisää.

Kahden vuoden kurssimaksu tekevät n. 235 euroa. Nyt verhoilun kuluja on yhteensä 540,88 euroa. Siihen päälle tulee vielä verhoilukangas, sen hintaa en voi kuin arvailla. Kangas joka olisi täydellinen maksaa 148e per metri mutta tuskin päädyn siihen kankaaseen. Edullisempi on nyt parempi.

Kuulostaa tyyriiltä mutta mikäpä harrastus ei maksaisi. Olen oppinut uutta, saanut omaa aikaa, oppinut tuntemaan uusia ihmisiä ja kartuttanut taitojani. Kyllä siitä voi maksaa jos kaupan päälle saa viisi kaunista ja ehjää tuolia. Eikä tuoleja olisi tuohon hintaan kunnostuttanut ammattilaisella. Raha olisi riittänyt ehkä yhteen tuoliin.