Sekalaiset sankarit

Kolmas iirispostaus kertoo kaikista niistä iiriksistä joita en saanut ympättyä edellisiin postauksiin. Kun tässä olen muistellut viime kesän iiriksiä, olen tajunnut ettei kaikista kukkineista ole kunnon kuvaa. Joten tässä postauksessa ovat ne, joista on edes jonkin sortin kuva. 

Loistokurjenmiekkoja löytyy muutama lajike. Nimet näille löytyisi jostain arkistojen kätköistä jos jaksaisi kaivella. Tämä vaalean liila on hieno. Sen sisus on kuin kimalteleva simpukan kuori auringon osuessa siihen.

Tykkään tummastakin, mutta en yhtä paljon kuin vaaleasta siskostaan.

Kolmas on lähes puhtaan valkoinen mutta siitäpä en sitten ottanut kuvaa. Neljäs on kuvassa, se on nimetön lajike saksalaisesta kaupasta. Myytiin nimellä valkoinen iiris. Kaunis kuin mikä.

Ei hajuakaan mistä tällainen vaalea siperiankurjenmiekka on tullut meille. Etenkin kun löysin sen maakuuhuoneen ikkunan alta johon en ole kurjenmiekkaa istuttanut. Voi siis olla jopa oman puutarhan siementaimi sillä samaisessa paikassa kasvaa Arvilan alkuperäistä siperiankurjenmiekkaa. Nyt tämä prinsessainen on siirretty uuden kasvihuoneen kupeeseen jossa sitä on mukavampi ihastella.

Siinä on se Arvilan alkuperäinen perinteinen siperiankurjenmiekka. Sitä kasvaa laajana kasvustona luumulehdossa. Ikkunan alta se on hävitetty sillä paikkaa on tyhjennetty kasveista.

Onkohan tämä jokin sysikurjenmiekka? Kukki ensimmäistä kertaa ja juuri tähän kohtaan olen istuttanut sysikurjenmiekan. Kukan muoto kielisi sysikurjenmiekan olemuksesta.

Tästä en tykkää, on liian samanlainen jo minulla olevien lajikkeiden kanssa. Voi olla, että lähtee kokonaan pois. Nimeä en merkinnyt mihinkään ylös.

Mätäskurjenmiekka iris graminea on omia suosikkejani. Se tekee kukat hauskasti tuonne lehtien sekaan ikäänkuin mättääksi. Kasvaa suorassa savessa, oikeastaan ihan missä vain. Leviää kohtuudella ja lehdet ovat ryhdikkään kauniit talveen saakka.

Lopuksi pala sitruunajäätelöä. Tämänkin olen ostanut joltain kirpputorilta. Sen piti olla valkoinen, mutta ei se täysin ole. Tykkään tästä silti paljon. Kukinnan suhteen on aika oikukas, sitä pitää jakaa yllättävän usein jotta jaksaa kukkia.

Edellisen postauksen kommenteissa taisin arvioida minulta löytyvän noin kolmisenkymmentä lajiketta iiriksiä. Nyt on pakko sanoa, että ehkä niitä onkin nelisenkymmentä koska aika monta lajiketta jäi ilman julkaisua. Ehkä voi jo puhua iirisrakkaudesta.

Kiinnostaisiko seuraavaksi kuulla päivänliljoista?