Yksi lopetti ja toinen aloitti

Mihin vuodet vierivät? Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin, olen siitä ihan varma. Muistan kun vuosia sitten mietimme sitä vuotta kun vanhin pojista saa peruskoulun päättötodistuksen, ja samana keväänä nuorin poika, pahnanpohjimmaisemme saa ensimmäisen luokan kevättodistuksen. Ja nyt se vuosi on, tänään koettiin haikeita ja herkkiä hetkiä. Oi ja voi, olen jo niin vanha, että kaksi lapsista on suorittanut peruskoulun.

Pihan ensimmäinen pionikin heltyi kukkimaan ja juhlistamaan kaikkia tänään valmistuneita ja todistuksen saaneita.

 Kaksista valmistujaisjuhlista huolimatta ehdin tehdä töitä kasvimaalla. Maa-artisokat istutettiin kahteen etualan lavaan. Toisen lavan alle laitettiin kerros sanomalehteä, päälle hiekkaa ja multaa ja siihen artisokat jämptiin riviin. Viimeiseksi ohut huntu sahanpurua matojen ruuaksi. Toinen lava tehtiin suoraan savimaahan. Savimullan päälle reilusti hiekkaa, kalkkia ja lannoitetta. Sekoitettiin ja siihen heitin sikin sokin kasan artisokan juurimukuloita. Päälle hyvää multaa ja viimeksi sahanpurua. Nyt seurataan kummassa maa-artisokka kasvaa paremmin. Lavat on tarkoitus poistaa kunhan saadaan mukulat kunnon kasvuun. Sitten alueen voi pitää kurissa ruohonleikkurilla jos oikein äityvät kasvamaan.

 Kesäkurpitsan kanssa tein kokeilun yhteen lavaan. Laitoin siemenet suoraan hyvin lannoitettuun multaan ilman mitään esikasvatteluja. Päälle kolme lasia antamaan suojaa kylmältä. Ilmeisesti kokeilu toimi, sillä kaikki kuusi siementä itivät ja ovat jo hyvässä kasvussa. Lasit saa olla vielä paikoillaan ainakin yöt jotka ovat edelleen todella kylmiä.

Säästää ison vaivan kun saa edes yhden kasvin pois esikasvatuksesta. Ja kun meillä noita talon vanhoja ikkunoita riittää on niitä hyvä ottaa käyttöönkin. Talon ikkunoiksi niistä ei enää ole, mutta lavojen päälle käyvät. Tai sitten siihen haavailemaani suurempaan kasvihuoneesen.

Huomenna ohjelmasa mitäpä muuta kuin puutarhahommia. Ainakin kivien kantoa, sahausjätteen levitystä, lisää kivien kantoa ja ehkä vähän istutuksiakin.

Arboretumissa tapahtuu

Kesä on täällä vaikka lämpömittari ei sitä tiedä. Minä kuitenkin tiedän, ja sillä tein eilenkin puutarhassa töitä sormet kohmeessa. Ostin erään puhelun seurauksena muutaman taimen, sellaisia pihojen joutotaimia. Kun menin taimia noutamaan, olikin niitä vähän enemmän kuin ajattelin. Kymmenellä eurolla sain 7 tammea, 2 mongolianvaahteraa, ämpärillisen maa-artisokkaa, ison nipun valkosipulia, pahvilaatikollisen kieloja, malvaa, vuorikaunokkia ja yhden korallikanukan. Kävi sillä hetkellä mielessä iso hups, mihin ne kaikki laitetaan. Mutta onhan meillä tilaa, laitetaan vaikka metsään jos ei muuta ole.

Suurempi mongolianvaahtera löysi kodin arboretumin ison kiven juurelta. Vaahteran kupeeseen istutin vuorikaunokin ja yhden Türista tuodun kanadan akileijan. Hyvä paikka jossa molemmat perennat saavat levittäytyä rauhassa ja ylimääräiset on helppo hoitaa ruohonleikkurilla.

 Arboretumin ykkösosiossa kasvaa nyt keltakoivu, punatammi, mongolianvaahtera, jasmike, lumipalloheisi, happomarja, hevoskastanja sekä liila ja valkoinen syreeni.

 Syreenit ovat myös eilen istutettuja. Arboretumiin ne pääsivät ihan siksi, että toisivat suojaa herkälle hevoskastanjalle sekä tuulelta että auringolta. Kaikki syreenit on oman pihan juurivesoja. Syreeni on siitä hyvä suoja, että kasvaa nopeasti korkeutta ja tuuhetta. Sekä tekee kunnon lehdet aikaisin keväällä.

 Happomarja teki siirron jälkeen tasan kaksi kukkaterttua. Keltainen ei ole lempivärejäni puutarhassakaan, mutta punaisia lehtiä vasten nämä pienenpienet keltaiset kukat on kauniita.

 Siirto arboretumiin oli happomarjalle hyväksi. Entinen paikka ison kuusen ja koivun katveessa oli täysin varjossa ja siellä happomarja ei ollut koskaan näin upean punainen. Eli ei happomarjaa varjoon.

 Viimeinen kuva siitä miten romukin voi olla kaunista. Vanha ruostunut patjajousitus odottaa kiltisti kivellä metallinkeräykseen päätymistä.

Huomenna on tiedossa kahdet valmistujaisjuhlat, aion silti ehtiä puutarhaankin kun intoa riittää. Kävi nimittäin niin, että lupauksista huolimatta pihaan tuli yksi istutusalue lisää. Eikä syy ollut minussa. Ja ne seitsemän tammeakin pitäisi saada vesiämpäristä multaan.

Ennen sateita

Tämän hetken puutarhassa ei paljon tarkene ilman villapipoa ja toppatakkia. Lämpömittari näyttää hädin tuskin viittä astetta jonka lisäksi tuulee kovaa. Onneksi oli edes muutama lämmin päivä ja vielä koko kesä edessä. Arovuokot kukkivat pyykkikalliolla merenä vuodesta toiseen. Yrittävät levittäytyä nurmikollekin joten saan näistä vihdoinkin jakotaimia.

 Ukonhattu kärsi rohtoraunioyrtin kaverina. Nyt on yrtti pois ja ukonhattu saa kasvattaa rauhassa kolot täyteen uusia taimia. Tämä minun versioni ei taida levitä lainkaan siemenestä. Onkohan ihan tavallista?

 Türista tuodut Peipsin sipulit kasvattaa jo vihreää. Taisin vain laittaa nämä turhan tiuhaan, sillä luin vasta nyt, että Peipsin sipuli on ryvässipuli. Puoli kiloa toin istukkaita joten ensi talvena ei ole pulaa oman maan sipuleista.

 Ensimmäinen pioni on ihan kohta kukassa. Lajikkeen nimeä en tullut laittaneeksi ylös, jää aika matalaksi ja tekee yksinkertaisen nupun värisen kukan.

 Myös Sarah Bernhard-pioneissa on nuppuja. Kukkii välivuoden jälkeen useammalla kukalla jos kaikki nuput suostuvat aukeamaan. Ja ilokseni löysin kolme nuppua Bowl on Beauty-pionista. Sekin jätti pari kesää kukkimatta siirron takia.

 Särkyneen sydämen taimen mukana tuli orvokkia. Ei näitä henno kitkeä pois, kasvakoot rauhassa.

Huomenna aion uskaltautua puutarhatöihin vaikka taivaalta sataisi pikku-ukkoja. Lisää taimiakin tuli hankittua ja arboretum saa lisää asukkaita.

Me&i löytöjä kirpparilta

Siskon kanssa satuimme oikeaan aikaan oikealle paikalle. Helteellä moni ei jaksa lähteä kiertämään kuumia kirppareita, mutta tällä kertaa kannatti. Muutaman kerran olen ollut me&i vaatekutsuilla ja jotain olen ostanutkin, viimeksi bodyn mummin mussukalle. Itselle en ole raaskinut ostaa mitään, enkä edes omille lapsille. Nyt löytyi käyttämättömiä me&i vaatteita edullisesti kirpparilta.

Turkoosi collegepusero nuorimmalle pojalle 12 euroa.

 Itselle pitkähihainen trikoopusero, 14 euroa.

 Hihansuihin saatan ommella kuminauhan, en ihan koe omakseni tuollaisia trumpettihihoja. Mutta kun kuosi oli kaunis, niin olihan tämä ostettava.

 Musta trikoinen jakku, hihansuussa kirjailtu pieni perhonen, hinta 14e ja tämäkin siis uusi.

 Keskimmäiselle pojalle t-paita, hinta 12 euroa.

Lisäksi ostin valkoisen puuvillatunikan ihan sillä jos tytär siitä tykkää,  hinta oli 10euroa. Sisko osti mm. velourhousut kympillä, leggingsit ja jonkun paidan. Vielä kun löytäisi pojille shortseja yhtä edullisesti, tarvetta olisi.

Ikää noin puoli vuorokautta

Iines pyöräytti tapojensa mukaisesti 4 pentua. Tällä kertaa kaikki oli oli parissa tunnissa mikä oli minun onni ja raaskin mennä nukkumaan eilisen puolella. Iineksellä taisi olla aika rankkaa kun pennut tulivat jopa 20 minuutin välein ja kokokin on melko reilu. Painavin pentu syntyi viimeisenä ja painoi huikeat 134g. Tässä teille muutama ihastelukuva Iineksen omista karvapalleroista.

 Punaiset pennut ovat tällä kertaa täysin ilman valkoista, raidat jatkuu käpälöihin ja hännänpäähän asti. Mustat pennut ovat saaneet turkkiinsa myös punaista, toisella onkin pään päällä hauska punainen täplä. Runsaasta tummasta huolimatta väri taitaa olla kilpikonna.

 Tässä kuvassa pään täplä näkyy paremmin. Näistä tummista tulee varmaan aika vekkulin näköiset.

 Iines on huolehtivainen emo, joskus liiaksikin. Tällä kertaa kamera meinasi olla tuoreelle äidille liikaa. Sain kuitenkin luvan napata muutaman kuvan uusista perheenjäsenistä.

 Pennuilla on hauska tapa hakeutua nukkumaan samanvärisen pennun kanssa. En tiedä mistä johtuu sillä samaa oli havaittavissa aiemmissakin pentueissa. Kuitenkin ovat sokeita ja kuuroja joten mistä tulee tulee samanvärisen suosiminen. Tuoksuu erilaiselle? Vai sama sukupuoli?

Aika söpöjä!

Vauhdikas viikonloppu

Onneksi jokainen vuoden viikonloppu ei ole näin kiireinen ja täynnä ohjelmaa. Perjantaina saimme siskoni lapsineen vieraaksi, lauantaina vietettiin nuorimman ja vanhimman pojan synttäreitä, täytettiin yksi kirpparipöytä ja istutettiin savolainen raparperi. Sunnuntaina äänestettiin, kitkettiin, pestiin pyykkiä, tehtiin retki ja synnytettiin. Synnytetään muuten vieläkin. Iines sai taas pentuja ja kolme pötkylää on jo syntynyt.

Kuvia ei ole oikein mitään, mutta pari sentään kamerasta löysin. Torstaina siirsin tontillamme kasvavaa kalliokieloa puutarhaan, pähkinäpensaan alle. Kalliokieloa kasvoi jo edellisessä kodissa, on yksi lemppareistani kukkivista kasveista.

 Pähkinäpensas selvisi hienosti siirrosta. Sain sen mukana pari tavallistakin kieloa jotka saivat jäädä kalliokielon kaveriksi. Ja pääsipä juurelle yksi viimevuotinen Türin tuliainen, coloradon akileija.

 Pikainen retkemme tehtiin hetken mielijohteesta Iittiin, Hiidenkalliolle.

 Polkua ja portaita pitkin kavuttiin tuon 60 metriä korkean pystysuoran kallion päälle. Näköala oli niin huisi, että en uskaltautunut lähellekään reunaa. Pelkkä ajatus huimasi. Kallion lähellä on muuten kiva nuotiopaikka ja uimaranta. Toisen kerran käydessä ehdottomasti varusteet mukaan jotta voidaan grillata ja uida.

Nyt doulan tehtävät jatkuu, eiköhän sieltä kohta putkahda neljäskin pentu maailmaan.

Tyhjää tilaa

Mieli on malttamaton ja haluaisi saada luumulehdon istutusalueet heti täyteen kasveja. Onneksi meiltä on matkaa taimimyymälöihin ja onneksi puutarhaan käytettävä rahamäärä on pieni. Saan kitkeä vielä pitkään ihan rauhassa noiden multa-alueiden rikkaruohoja ja suunnitella rauhassa mitä laitetaan kasvamaan.

 Siirretyt ja jaetut siperiankurjenmiekat ovat intoutuneet hurjaan kasvuun. Edellisestä siirrosta muistelisin, että siinä menetettiin siirtokesän kukinta, mutta seuraava kesä oli kukinnan suhteen loistokas.

 Pionien myötä keskiympyrä on periaatteessa valmis. Mitä nyt yksi neljästä akileijasta on väärän värinen. Kaikkien piti olla punavalkoisia, mutta yhden puskan lehdet näyttävät valkoiselta akileijalta. Punavalkoisen taimia onneksi on vielä ja valkoisen voi siirtää pois.

 Tänään siirsin pyykkikalliolta punaista bellistä tiilikaarien reunaan. Pyykkikalliolla bellis uhkasi hukkua arovuokkojen alle ja kärsi viime talvesta. Belliksillä on minulle suuri tunnearvo sillä sain ne edesmenneeltä mummoltani. Käytävän reunoille olin suunnitellut salviarivin. Salviat on vielä istuttamatta kun on siemenetkin ostamatta. Ehkä viikonloppuna ehtii. Se onkin sitten vaikeampi juttu mitä tuonne keskelle istutan. Ei liian matalaa, eikä liian korkeaa, väri valkoinen, roosa tai liila.

Etureunassa on japaninakileijaa, maksaruohoa ja tuoksukurjenpolvea. Ja ne Türista tuodut mysteerilaukat joita myytiin virolaisella nimellä narsissilehtinen laukka. Ja lopuksi on mainittava, että köynnöstävä ukonhattu on tehnyt kaksi kierrosta köynnöstuen metalliputken ympäri. Käyn tarkistassa sen vähintään kaksi kertaa päivässä. Ja puutarhanhoitoa pidetään muka terveellisenä harrastuksena...

Iltasella

-Silver parrot-

 -Blushing Lady-

 -Antoinette-

 Antoinette-tulppaanit ja lumipalloheisi arboretumissa.

 -Shirley-

 -Rococo parrot-

Huomenna sitten jotain muuta.

Kuin polka-karkkeja!

Pienistä asioista iso ilo, kuten täyteen kukkaan auenneista tulppaaneista. Mahtava tunne, onnistuin.
Kaikki meni nappiin ja minulla on täydellisen väriset tulppaanit talon harmaata kivijalkaa ja seinustaa vasten. Silver parrot on kuin piparminttukarkki höystettynä persikalla.

 Kertakaikkiaan ihanat.

 Tulppaani Blushing Lady on sekin kaunis vaikka onkin keltainen. Huomenna saan näistä paremman kuvan, muoto on hauskan pikarimainen.

 Metsätulppaneista yksi ei ottanut nokkiinsa kukkivana istuttamista. Näin se keltainen tulee pihaan vaivihkaa.

 Väriä vaihtava tulppaani Antoinette on tulossa kukkaan. Väri on ensin pehmeää sitruunaa joka on nyt jo kääntynyt valkoiseen vaniljaan. Hauska nähdä mitä väriä tulppaani on huomenna.

Lämmöstä johtuen kukinta lienee lyhyt, mutta nautitaan niin pitkään kuin voi.

Kasvimajan uudet asukkaat

Eilen oli raivoisa istutuspäivä. Kaikki Türin perennat meni maahan kahta akileijaa lukuunottamatta. Samaisen eilisen aamuna sain ystävältä harvennustaimia, maahan pääsi nekin. Eikä jäänyt kasvihuonekaan (kotoisasti kasvimaja) ilman uusi asukkaita.

Pari vuotta olen ollut ilman paprikoita, suivaantuneena koska kaikki yritykseni kasvattaa niitä ovat epäonnistuneet. Virosta tuodut kolme euron taimea ovat uusin yritys. Keltainen- punainen ja suippopaprika toivottavasti antavat satoa. Taimien taustalla näkyy maailman parhaat hernetuet, rivin viereen viritetyt lammasverkot.

 Itsekasvatetut kirsikkatomaatintaimet on vielä kovin hentoisia. Etenkin kun vertaan niitä Virosta tuotuihin taimiin.

 Nämä suuret luumutomaatin taimet maksoivat 1,20 euroa kappale. Ostin kaksi, molemmat kukkivat jo. Tilanpuutteen takia tein vanhoista ämpäreistä tomaateille uudet kodit. Ämpäreissä on ystävän vinkistä pohjalla soraa, sitten suodatinkangas ja multaa. Sorakerrokseen menee putki josta hoidetaan kastelu. Näin tomaatin pitäisi kasvattaa vahvat juuret vettä kohti.

 Melonin taimi ehti vähän nuupahtaa kotimatkan aikana. Toivon sen virkoavan ja tekevän edes yhden melonin riemuksemme. Taimi maksoi vaivaiset 50 senttiä. Ylipäätään vihannesten taimet oli Türissa edullisia, näitäkin edullisempia löytyi jos kelpuutti hiukan pienemmän koon.

Itse siemenestä kasvatettuja kasvihuonekurkkuja laitoin maahan neljä. Ostin kahta erilaista siementä ja kerrankin muistin laittaa ylös mitkä taimet on mitäkin laatua. Ensi vuonna voi sitten ostaa sitä paremmin kasvanutta.

Taimia, taimia, taimia...

Türin kukkamarkkinat on tältä vuodelta näetty ja koettu. Taimia hankittu, ja nautittu mukavasta seurasta. On opittu uusia asioita puutarhasta, saatu vertaistukea, ja neulottu yhdet vauvan sukat. Itse markkinoilta ei ole yhtään kuvaa, mutta tänään sain lähes kaikki taimet maahan ja esittelen niistä osan.

Ensimmäisenä punainen salkoruusu. Omakin salkoruusu selvisi talvesta hengissä, mutta kivahan sille on olla kaveri. Salkoruusu 2 euroa. Saviruukku tuli kaupan päälle.

 Toin kolme metsätulppaanin sipulia jotka istutin pähkinäpensaan alle. Pähkinäpensas on sekin istutettu vasta pari viikkoa sitten. Minulle oli uutta että pähkinäpensas kasvaa nimestään huolimatta korkeaksi kuin puu, minun pensaan emopensas oli metrejä korkea puu. Tulppaanit 40 senttiä kappale.

 Pioni, Festiva Maksima maksoi 4 euroa. Olisi varmaan kannattanut ostaa se toinenkin myynnissä ollut pois. Juurakon juurella tuli mukana joku yllätystaimi, en raaskinut kitkeä.

 Päärynäpuu sai lajitoverin latvialaisesta päärynäpuusta, lajike on suvenirs. Hinta 15 euroa.

 Lisää tulppaaneja vaikka epäonnistuin viime vuonna tuotujen kanssa. Papukaijatulppaani Rococo nyt vain oli saatava omaankin puutarhaan. Hinta 50 senttiä per sipuli.

 Tämän kanssa tarvitsen tunnistusapua. Kyseessä on laukka jota myyjä myi nimellä narsissilehtinen laukka. Tekee kuulemma lilan kukan. Lehdet tosiaan ovat kuin narsissilla, mutta tuoksu on selkeä laukka. Taimia on toinen samanlainen satsi, maksoivat yhteensä 2 euroa.

 Tämä taimi oli kallis, 7 euroa. Kuvassa on väriltään viininpunainen köynnöstävä ukonhattu, Red vine.

 Ja tietysti lisää pioneja. Ostin kaksi juurakko lupauksella vaaleanpunaisesta kukasta. Kotona jaoin juurakot, ja sain tarvitsemani neljä taimea. Toivottavasti eivät suuttuneet. Hintaa oli 3 euroa per juurakko eli eipä tulleet pionit kalliiksi, 1,5 euroa kappale.  Televisiosta opin jotain puutarhaohjelmasta, että pionin juurelle kannattaa laittaa hiekkaa.

 Viimeisenä mysteerikukka. Väri oli niin ärtsyn pinkki, että ihan pakko tämä oli ostaa, hinta taisi olla kaksi tai kolme euroa, en enää muista. Kertokaa jos tunnistatte. En tiedä edes onko moni- vai yksivuotinen.

Tällä kertaa toin myös hyötykasveja, niistä lisää seuraavassa postauksessa.