Vauhdikas viikonloppu

Onneksi jokainen vuoden viikonloppu ei ole näin kiireinen ja täynnä ohjelmaa. Perjantaina saimme siskoni lapsineen vieraaksi, lauantaina vietettiin nuorimman ja vanhimman pojan synttäreitä, täytettiin yksi kirpparipöytä ja istutettiin savolainen raparperi. Sunnuntaina äänestettiin, kitkettiin, pestiin pyykkiä, tehtiin retki ja synnytettiin. Synnytetään muuten vieläkin. Iines sai taas pentuja ja kolme pötkylää on jo syntynyt.

Kuvia ei ole oikein mitään, mutta pari sentään kamerasta löysin. Torstaina siirsin tontillamme kasvavaa kalliokieloa puutarhaan, pähkinäpensaan alle. Kalliokieloa kasvoi jo edellisessä kodissa, on yksi lemppareistani kukkivista kasveista.

 Pähkinäpensas selvisi hienosti siirrosta. Sain sen mukana pari tavallistakin kieloa jotka saivat jäädä kalliokielon kaveriksi. Ja pääsipä juurelle yksi viimevuotinen Türin tuliainen, coloradon akileija.

 Pikainen retkemme tehtiin hetken mielijohteesta Iittiin, Hiidenkalliolle.

 Polkua ja portaita pitkin kavuttiin tuon 60 metriä korkean pystysuoran kallion päälle. Näköala oli niin huisi, että en uskaltautunut lähellekään reunaa. Pelkkä ajatus huimasi. Kallion lähellä on muuten kiva nuotiopaikka ja uimaranta. Toisen kerran käydessä ehdottomasti varusteet mukaan jotta voidaan grillata ja uida.

Nyt doulan tehtävät jatkuu, eiköhän sieltä kohta putkahda neljäskin pentu maailmaan.