Tyhjää tilaa

Mieli on malttamaton ja haluaisi saada luumulehdon istutusalueet heti täyteen kasveja. Onneksi meiltä on matkaa taimimyymälöihin ja onneksi puutarhaan käytettävä rahamäärä on pieni. Saan kitkeä vielä pitkään ihan rauhassa noiden multa-alueiden rikkaruohoja ja suunnitella rauhassa mitä laitetaan kasvamaan.

 Siirretyt ja jaetut siperiankurjenmiekat ovat intoutuneet hurjaan kasvuun. Edellisestä siirrosta muistelisin, että siinä menetettiin siirtokesän kukinta, mutta seuraava kesä oli kukinnan suhteen loistokas.

 Pionien myötä keskiympyrä on periaatteessa valmis. Mitä nyt yksi neljästä akileijasta on väärän värinen. Kaikkien piti olla punavalkoisia, mutta yhden puskan lehdet näyttävät valkoiselta akileijalta. Punavalkoisen taimia onneksi on vielä ja valkoisen voi siirtää pois.

 Tänään siirsin pyykkikalliolta punaista bellistä tiilikaarien reunaan. Pyykkikalliolla bellis uhkasi hukkua arovuokkojen alle ja kärsi viime talvesta. Belliksillä on minulle suuri tunnearvo sillä sain ne edesmenneeltä mummoltani. Käytävän reunoille olin suunnitellut salviarivin. Salviat on vielä istuttamatta kun on siemenetkin ostamatta. Ehkä viikonloppuna ehtii. Se onkin sitten vaikeampi juttu mitä tuonne keskelle istutan. Ei liian matalaa, eikä liian korkeaa, väri valkoinen, roosa tai liila.

Etureunassa on japaninakileijaa, maksaruohoa ja tuoksukurjenpolvea. Ja ne Türista tuodut mysteerilaukat joita myytiin virolaisella nimellä narsissilehtinen laukka. Ja lopuksi on mainittava, että köynnöstävä ukonhattu on tehnyt kaksi kierrosta köynnöstuen metalliputken ympäri. Käyn tarkistassa sen vähintään kaksi kertaa päivässä. Ja puutarhanhoitoa pidetään muka terveellisenä harrastuksena...