Alkaa hahmottumaan

Yläkoulun äikänope todennäköisesti jyräisi otsikkoni, mutta annetaan olla koska sanat parhaiten kuvaavat luumulehdon uutta olotilaa. Alkaa hahmottumaan.

Maassa on kaksi kirsikkapuuta, kiviä, rohtoraunioyrtit ja hetken mielijohteesta siperiankurjenmiekkoja.

 Keskiympyrän ruusuomenapuu ja akileijat ovat selvinneet hienosti lumettomasta talvesta. Suojaverkon uskaltaa ehkä jo poistaa, pääsee samalla kitkemään ruusuomenan alustan.

Alempana vasemmalla rivi siperiankurjenmiekkoja (tai niin ainakin oletan), Arvilan alkuperäisiä perennoja. Kivipolun oikealla puolella rivi rohtoraunioyrttiä.

 Illalla sovittelin lavakauluksia paikoilleen. Ne tulee olemaan luumulehdon seuraava urakka. Laatikoiden asettelu juurikankaan päälle on ihan helppoa, mutta sitten seuraa raskain osuus. Metsästä pitää käsin kaivaa pensasmustikoille sopivan hapanta multaa. Ja kärrätä multa tänne toiselle puolen tonttia.

 Kirsikat ostin viime syksynä puutarhamyymälän alesta puoleen hintaan. Puut talvehtivat kivasti kasvihuoneessa myyriltä ja jäniksiltä suojassa. Ja molemmat säilyivät hengissä, mikä ei ole koskaan varmaa minun hoivissani. Kuvassa näkyy myös uuden raparperin paikka, koivun alla kivien vieressä. Siinä oli ennen puutarhakompostit ja maan voisin kuvitella olevan raparperille mieluista. Koivusta pitää syksymmällä ottaa muutama oksa pois varjostamasta uutta istutusta.

 Viimeisen kuvan ihan alareunassa näkyy lisää hetken mielijohteita. Kohdassa sijaitsi ennen kivikasa. Kivet hupenivat kirsikoiden ympärille ja polkuihin, ja jäljelle jäi vain paljas kohta. Siitä tulikin kätevästi paikka ruusulle joka piti siirtää perennapenkistä pois. Tämänkään ruusun lajikkeesta ei ole mitään hajua, ei kukkinut koskaan varjoisassa kukkapenkissä, mutta toisaalta ei tehnyt kamalasti juurivesojakaan. Nyt ruusu on koko päivän auringossa, josko heltyisi kukkimaan.

Ja ei kun jatkamaan hommia ja juurimattoa levittelemään.