Postia Mini-Bodenilta

Harvoin hehkuttelen ihan kunnolla lastenvaatteita. Vaan näitä voi kehua. Jännitti meneekö tilaukseni nappiin, mutta menihän se. Tässäpä pyykkinarulla kuopukselle tilatut vaatteet. Kouluun menevälle tuli samanlainen satsi. Musta paita on Prismasta -50%. Se lähti mukaan paidassa olevien ritareiden vuoksi. Meillä kun on nyt Playmobilen ritarit kuuminta hottia.


Örkkiyökkäri on aivan ihana. No on tuo raidallinenkin. Just hyvä slim-malli ja ihanan pehmeää, mutta silti napakkaa trikoota.

Farkuista taidan tykätä kaikkein eniten. Kerrankin farkut joiden kangas mukavan pehmeää, mutta silti on farkkua. Säädettävä vyötärö ja kapeampi malli. Ei kuitenkaan liian kapea pillifarkku.


Pojat eivät itse ole vielä nähneet uusia vaatteitaan kuin kuvassa. Menivät torstaina mummolaan ja tulevat vasta huomenna kotiin. Meillä ei ole täällä kuin 12-vuotias seuranamme ja voi että on hiljaista :D

Nemo nisi mors

Ei kukaan jollei kuolema. Tuo latinankielinen teksti on kirjoitettuna vihkisormukseeni. Senpä takia eilisen hääpäivän vietto hautuumaakävelyllä ei välttämättä kuulosta mitenkään oudolta. Elämä alkaa ja elämä päättyy. Toivotaan kuitenkin, ettei vielä pitkään aikaan tule se päättyminen.

Minua on aika kiinnostanut omat juureni, mistä olen lähtöisin. Joten on kai ihan luonnollista, että minua kiinnostaa talomme juuret ja historia. Yksi parhaimmista paikoista sen selvittämiseen on paikallinen hautuumaa.


Kivimuurien kätköistä löytyi Arvilan talon väen hautakivet. Ja niin monen muun kyläläisen. Hautakivien tekstit ovat kuin historiankirja. Sääli, että osa haudoista oli saanut eteensä punaisen merkin. Seurakunta on ottamassa hoitamattomat haudat haltuunsa ja osa historiaa häviää pois uuden tieltä. Hautuumaan vanhin osa on kuolinvuosien perusteella 1800-luvulta. On komeita kartanosukujen hautoja, ja ihan pieniä, vaatimattomia rautaristejä. Siellä oli kaikkein mielenkiintoisinta kävellä.

Ehkä joku ilta uudestaan, oli nautittavan rauhallista.

10 vuotta sitten

vietettiin häitämme. Olihan se jo aikakin yhdeksän vuoden kihla-ajan jälkeen. Morsiuslapsiksi pääsivät omat lapset, tuolloin kuusivuotias tyttö ja kaksivuotias poika. Häiden jälkeen lähdimme ihan kahdestaan matkalla. Kohteena Miami ja Karibian risteily. Oli kyllä ikimuistoinen loma vaikka lapsia oli ihan mieletön ikävä. Tuo matka onkin eka ja vika reissu kun olemme olleet niin pitkään erossa lapsista.




Hääpäivää emme juhlista mitenkään kummemmin, mies on töissä ja minä lasten kanssa kotona. Siis ihan tavallinen arkipäivä. Yksi toivomus minulla on illalle, kerron sitten jos se toteutuu. Ei olekaan mikään ihan tavallinen tapa viettää hääpäivän iltaa.
(Lisäys n.3minuuttia myöhemmin.No niin, nyt on poistettu pieni lego kuopuksen nenästä. Taidan haluta uudestaan samanlaiselle matkalle...)

Lapsille

Alennusmyynneissä kiertely jäi mun osalta tänä kesänä aika vähille. Tarvetta ei kovin kummoiseen ole. Kaksi nuorinta sai muutaman paidan ja ison kasan sukkia syksyksi. Kuopus sai Popilta tuon raidallisen hupparin. Koko on 110/116cm ja on muuten todella pientä kokoa. Joten toivottavasti mahtuu edes syksyn.




Muumilakanoiden kanssa meinasi käydä köpelösti. Nämä harmaat oli aina loppu kun kävin niitä kampanjaan osallistuneista K-kaupoista kysymässä. Ihan koko maakuntaa ei viitsinyt parin pussilakanan takia kierrellä. Lopulta kävi niin, että heitin merkitkin roskiin kun lunastusaikakin loppui. Sitten tietysti sisko ilmoitti, että nyt niitä on heidän kaupassaan. Tästä yhdestä jäi merkit uupumaan, mutta ystävällinen kauppias myi sen samaan hintaan kuin muutkin. Nyt on kahdella nuorimmalla omat muumilakanat. Sellaisethan kuuluu tietysti jokaisen suomalaisen lapsen perusvarustukseen.

Muutakin pientä on matkalla maailmalta kotiin. Olen uskaltanut tilata netistä lasten vaatteita. Toivottavasti osuu koot kohdalleen kun oli lähes ensikertalainen asialla. Eilisen sähköpostin mukaan ovat meillä 10 päivän sisään ja sitten saatte kuvia ainakin makeista pyjamista.

Hetken helpotus

Kesä 2010 tulee varmasti olemaan mieleenpainuva kesä ainakin helteiden osalta. Minäkin vannoutunut viltti-istuja olen pulahdellut veteen ja olen jopa uinut järvessä. Ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Vesi tuo ainakin hetken helpotuksen tähän hikisen nihkeään yleisoloon josta olemme saaneet viime viikkoina nauttia.Kahdesta nuorimmastakin pojasta on saatu koulittua vesipedot. Aistiherkkyyksistä kärsivä tuleva koululainen on uskaltautunut jo uimarenkaan varaan. Viime kesänä uskalti kastaa polvensa. Nyt on edetty uima-asiassa todella hienosti! Poika on itsekin niin tyytyväinen uuteen taitoonsa. Kuvasta näkee miten sameassa vedessä on uitu eilen ja tänään. Rantakaislikko käytiin niittämässä vanhasta latukoneesta tehdyllä niittokoneella. Nyt kylän uimaranta on kuin kaivinkoneella myllätty. Eikä kaislikosta haittaakaan ollut. Oli hyvä mitta lapsille kuinka syvälle voi mennä ja suojasi vähän aalloilta. Nyt on niin avaraa että.

Tänään oltiin rannalla aluksi ihan yksin. Seura saapui sitten vettä myöten. Sorsaemo kolmen poikasen kanssa päätti tulla mukaan rantaleikkeihin. Ilmeisesti syötävääkin olisi pitänyt tarjota, mutta ei hennottu suolaisia herkkuja sorsille antaa. Nämä ovat ekat kuvat tämän kesän uimareissuista. Ranta on ollut aina niin täynnä väkeä etten ole viittinyt napsia kuvia kun on hankala rajailla niistä sitten muut pois.

Lopuksi vielä kerran kiitos edellisen postauksen kommenteista. Olette ihania. Samaisen postauksen myötä kävijälaskuri on taas naputellut esille ihan uudet luvut. Lukujen ja uusien lukijoiden kunniaksi tulossa kesäarvonta. Kunhan ehdin :)

Harvinaista kuvamateriaalia

Tämä eka kuva ei liity mitenkään otsikkoon. Sen on tarkoituksella tässä jotta ette säikähdä liian nopeasti. Kuvan korin veimme lauantaina lahjaksi, kun menimme kuopuksen kummisedän kihlajaisiin. Siitä puuttuu vielä viinipullo, mutta sen hankimme vasta menomatkalta. Nämä herkut tuli omasta puutarhasta. Kihlajaisista tulikin sitten lopulta häät. Olipa ihanaa!

Siihen otsikon aiheeseen. Minusta ei taida blogissa olla kovin montaa kuvaa. Eikä tule olemaan. Mutta nyt kun kerran laitan, niin laitetaan oikea kuvaryöpsäys. Kuvat otin asuni takia. Ekassa näkyy tuo pitsikassini paremmin, muoto ja koko. Oikea muumimamman laukku. Hiuksia pidän auki harvoin, etenkään nyt kun ovat kasvaneet ylipitkiksi. Yleensä ne on ponnarilla.

Juhliin tekaisin nutturan. Kierrätysasuni on se aihe kuvaamiseen. Ainainen ongelma mitä tällä lyhyellä ja pyöreällä vartalolla pukee päälleen. Mekko olisi kiva, mutta jotenkaan en näillä kiloilla ole sinut sellaisen kanssa. Tämän kesän ainoat juhlat menikin sitten kierrätetyllä asulla. Mustan H&M:n puseron ostin tänä kesänä kirpparilta 3 eurolla. Täydellinen valkoisten caprien kanssa jotka äitini muokkasi minulle mieheni vanhoista pellavahousuista. Mustat ballerinat ovat uudet, Prismasta. Itse olin oikein tyytyväinen.

Kolmanteen kuvaan pääsi uusi takkini. Kuvaamisen arvoinen sekin, sillä lapsilta kuuli taas parhaat kommentit. 12-vuotiaan mielestä olin kerrankin ostanut jotain muuta kuin mummotakin. Olen muuten harvinaisen samaa mieltä. Sattui vielä löytymään täydellisesti silmää miellyttävä ruutukuosi. Hieman nafti kun isompaa kokoa ei ollut jäljellä, mutta eipähän saa ainakaan lihoa. Takki on Lahden Kärkkäiseltä.

Nyt sitten kehumaan! Kaikki muut kommentit joutuu suoraan mappiin Ö :D

p.s. Kuvat ovat vähän hassuja kun niistä piti rajailla kuivumassa ollutta kalsaripyykkiä pois.

Etanan vauhdilla

Tuvan remontti se sitten etenee huimaa vauhtia. Tapettivalinnan lisäksi on saatu mitattu panelimenekki. Rasittavan iso urakka. Leirielämä taitaa jatkua hamaan tulevaisuuteen asti...

Tuvan tapetti nyt kuitenkin valittu. Tapettitalon myymälästä lähti mukaan kaksi mallipalaa. Oikean puoleinen, nimeltään kiiltokuva on aivan ihana. Siis jo niin kamala, että minun silmissäni on kaunis. Mies tykkäsi siitä eniten. Vasemman puoleinen on se jota ensin katselin. Värit kohdallaan. Näitä sitten verrattiin mielikuvituksessa vaaleaan rintapaneliin ja tummiin seinähirsiin. Sen jälkeen valinta oli helppo. Tupaan tulee vasemmanpuoleista jugend-tapettia.
Tapettia tulee vain päätyseinälle jossa on ikkunat. Kaikki muut seinät jää hirrelle. Tapetin tarve ei ole huima, vain kaksi rullaa riittää. Nyt kun tämä asia on ratkaistu, voisin alkaa miettiä välitilan laattoja. Kun kerran sain tahtoni läpi, paneli ja lasilevy poistuivat välitilavalikoimasta.

Niin että huomaatteko, remontti etenee!

Kodinhoitohuoneen "uudet" kaapit.

Eilinen täsmäisku tänne ja tänne tuotti tulosta. Tupaan saatiin valittua tapetti. Tosin liikkeessä emme vielä päässeet miehen kanssa yksimielisyyteen tuvan tapetista, mutta kotona valinta oli selkeä. Ikeasta mentiin katsomaan tulevia keittiökalusteita. Tarkoitushan on edelleen kalustaa tupaa mahdollisimman paljon vanhoilla kaapeilla ja muilla vanhoilla kalusteilla. Kuitenkin hellan, astianpesukoneen ja altaan kaappi tulee olemaan uutta. Ja koska budjetissa ei ole varaa puuseppään, hommataan ne kalusteet Ikeasta. Mieluinen ovimalli tuli valittua, tosin tulemme "pilaamaan" sen sitten kotona. Vielä en paljasta miten.

Pieniä ostoksia lähti jo mukaan Ikean hyllyiltä. Kuten kodinhoitohuoneen kaappien jalat. Tuvassa kalusteissa oli ne rumat mustat muovijalat jotka on tarkoitus peittää levyllä. Levyä emme halua, joten jalat piti vaihtaa katseenkestäviin. Kuopus oli taas paras iskän apulainen. Tuosta kuopuksen nojailemasta kaapista näkee vanhojen vetimien tyylin. Kodinhoitohuoneessa nekin laitettiin uusiksi. Tietenkin kävi niin, että yksi vedin jäi puuttumaan. Sehän tietää vain uutta reissua Ikeaan.
Tässä ne uudet kaapit nyt ovat. Nuo kaksi alakaappia. Väliin jäi pieni ja ahdas ompelutila, mutta enköhän minä siihen mahdu. Kunhan vain ylettäisin ompelemaan. Aika korkealla on taso, vaikka jalat on ne kaikkein lyhimmät. Kissan- ja koiranruokia ei normaalisti säilytetä kodinhoitohuoneessa, mutta nyt remontin ajan ovat siellä. Pöydällä vasemmalla näkyy keskeneräisten töiden pino. Kaivoin sen taas kaapista esiin, jos tulisi tehtyä ne valmiiksi vaikka sadepäivinä.

Ja se todellinen totuus: Pyykinkuivatustelineet ovat keskellä lattiaa. Mahtuu ne siinä olemaan sillä huone on iso. En tykkää silti. Nythän pyykit kuivuu ulkona, mutta voi olla, että talven myötä muutan vielä telineiden paikkaa.

Poiki ne uudet kaapit muutakin. Kävin kaikki kankaani läpi ja tuli tehtyä vuosikymmenen inventaario. Suurin osa sai jäädä, mutta osa kankaista saa lähteä kirpparille. Ne, jotka ei miellytä enää silmää. Inventaarion seurauksena sain kaikki kankaat ja kangaslaatikot mahtumaan kaappeihin. Hyvä minä!

Unikamu

Kuopuksemme on ainut lapsistamme joka on nukkunut vieressä. Nyt suurin osa öistä menee omassa sängyssä, mutta välillä pitää päästä äidin ja isän viereen. Tässä yhtenä iltana minulla jäi puhtaiden lakanoiden laitto vasta nukkumaan menoon, mikä on näin kesäisin aika myöhään. Näppäränä poikana kuopus toi sänkyymme mukanaan omat petivaatteet. Tyynyt on lainassa veljen sängystä, peitto ja unikaverit on omasta sängystä. Näin ihana näky odotti kun menin niitä lakanoita laittamaan. Kesäkuumalla ollaan vaan oltu julmia ja kannettu kuopus takaisin omaan sänkyynsä. Muutenkin on hiki ja kuuma, niin uni tulee paremmin ilman kolmatta pyörää. Parina viime yönä on tosin ollut makkarissa enää +24 astetta lämmintä. Kuumalta se silti tuntuu kun talvisin on vain +16-17 astetta.

Satoa

Kasvimaalla alkaa olla kesä parhaimmillaan. Satoa riittää jaettavaksi asti. Näitä herneitä keräillään pari litraa päivässä. Vieläkään ei osattu laittaa tarpeeksi jotta riittäisi pakastamiseen. Kaikki mitä tulee syödään heti.Yksi syömäri on kuopus. Söisi vaikka yksinään kulhollisen herneitä. Mikäs siinä, senkus syö. Terveellisiähän nämä ovat ja tuoreena parhaimmillaan.

Näitäkin riittää. Maku on ollut todella hyvä, mutta on vaatinut kymmeniä litroja vettä joka ilta. On kaiken sen vaivan arvoista kun voi lapsilleen näyttää miten ja missä ruoka kasvaa. Eikä se itsestään ilmesty siihen lautaselle. Vaatii hiukan vaivaa ja työtäkin.

Nolo tunnustus, näen ensimmäistä kertaa elämässäni sipulin kukkimisen. Kaunis on täytyy sanoa. Vielä nolompaa on tunnustaa, etten tiedä kasvaako nyt sitten näistä ne uudet sipulit. Joku fiksumpi saa kertoa.

Tässä kuvaa koko sipulimaasta. Näitä syödään jo täydellä tohinalla. Yksi kesän parhaista herkuista on paistettu sipuli, voi ja oikea ruisleipä. Söisin vaikka kuinka paljon kunhan joku paistaa sipulit.

Marjatarhan puolella sato ei näytä tänä vuonna kovin hohdokkaalta. Punaista viinimarjaa kyllä tulee, mutta muut marjat ovat kärsineet kuivuudesta. Keltaista vadelmaa tulee jonkinverran, mutta ei niin valtavasti kuin viime kesänä. Lisäksi tänä vuonna sitä vaivaa madot. Hus pois meidän marjoista!

Maja

Tää meidän kuopus on varsinainen rakentajaroope. Mies on tehnyt pitkin kesää klapeja liiterin vieressä. Kuopuskin löysi sieltä omat hommansa. Rakensi majan.

Tässä vielä viimeinen levy paikoilleen. Meidän remontissa ei ole tarvittu kipsilevyjä, niitä tuli pihaan yhden puukuorman mukana. Kuopus sai ne sitten vapaaseen käyttöönsä. Maja on välillä koti, välillä sauna ja onpa se ollut muurahaisten kesäkotikin.

Ja sitten peukku, tiedättehän se peukkumainoksen jossa vilahtelee peukku milloin minkäkin kulman tai rakennuksen takaa. Tässä kuopuksen versio peukusta. Omatekemässä majassa on mukavaa.
Meillä alkoi tänään taas arki. Miehen loma on toistaiseksi ohi ja aamulla koitti töihinlähtö. Karavaanarireissulle ei päästy kuumuuden takia. Ei houkuta yöpyä siellä näillä helteillä. Lähdetään sitten joku viikonloppu jos nämä helteet joskus on ohi. Tuvan remonttikin on nyt iltahommaa. Lankut pitäisi saada pois lattiasta ja imuauto imemään vanha eriste pois. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa edetään.

8759 naulaa myöhemmin.

Lastulevy on irti, samoin kovalevy jonka irroittaminen oli lastenleikkiä lastulevyyn verrattuna. Myös lattialankut olivat nauloilla kiinni. Siis Nauloilla. Ei mitään nykyajan kiinatavaraa nämä kuvaan osuneet. Vanhoja kunnon takorautanauloja joilla pituutta jopa yli 10 senttiä.

Niiden irti saaminen onkin varsinainen työ. Siihen löytyy jopa ihan oma työkalu, jonkin sortin purkurauta. Se napautetaan voimalla naulan ympärille ja napautus nostaa naulan ylös. Sanomattakin selvää, että tämän(kin) homman teki meillä mies. Muutama kunnon napautus ja naulat olivat kuten kuvassa.Tämän jälkeen paikalle saapui varsinainen remonttiryhmä. Napakka ote isän isosta purkuraudasta ja voimakas vääntö.

Naula on niin pitkä, että pitää vääntää lattiaan asti. Kyllä tämä onnistuu, ei tarvii iskä auttaa! Lopulta naula on irti. Jäljellä vielä noin 279 naulaa. Purkuryhmä väsyykin ennen sitä, etenkään kun kuopus ei saa kalaa vaikka kuinka kalastaa omatekemällä ongella tuvan ikkunasta.

Kuvissa näkyy nyt kokonaan tuvan lankut. Ne olivat odotusten mukaiset. Kapeat, mutta ei pahemmin rakoja joka on aika hyvä juttu keittiössä olevalle lattialle. Seuraavaksi jännätään mitä muuta kuin hiekkaa on lankkujen alla.

Kesäkassi

Olen koko kesän haaveillut kesäkassista, yhden käsilaukun naisena en ole kesäkassia aiemmin omistanut. Ystävälläni sitten näin sellaisen kun haluaisin. Ystäväni oli ommellut kassin itse ja lähettikin minulle kassin kaavat. Kiitos T, posti tulivat perille. En kuitenkaan saanut vielä aikaiseksi kassin ompelua ja sitten kävikin niin, että Porvoon reissulla näin eräällä naisella mukavan näköisen kassin. Virkattu, vuoritettu ja rottinkikahvat. Juuri sellaisen haluaisin!
No, kun tähän samaan remppahässäkkään tuli vielä otettu viikon kirpparipaikka, en voinut välttyä törmäämästä tähän kassiin. Ikivanha kassonen, käsinvirkattu ulkopuoli. Keltainen vuori umpilikainen ja kulunut. Hintaa 3e. Kaupat tuli heti likaisuudesta huolimatta.
Kotona irroittelin virkatun pussukan likoamaan kloriteen ja vuorista otin kaavan uuteen. Vuorin väriä piti miettiä hetki, mutta päädyin lopulta valkoiseen. Kaapeistani ei muka löytynyt sopivaa turkoosia kangasta.

Nyt kassi on valmis ja käytössä. Miehen mielestä täysi mummokassi, vaan ei haittaa. Riittää että minä tykkään.

Melkein tuli itku.

Nyt valitettavasti taitaa kaikki blogin tarinat olla tuvan remonttia. Siskon tyttö on haettu meille ja edelleen menen lasten kanssa väliä piha-uimaranta. Mies raataa tuvan kimpussa ja minä autan jos ehdin. Pintojen purku alkoi tuvan katosta. Tässä jouluisessa kuvassa näkyy millainen katto oli vielä maanantaina. Tiistaina kun tulin kotiin ja näin katon, olin purskahtaa itkuun.

Ihan vaan silkasta onnesta, sillä katto näyttää nyt tältä:Pahvit on revitty pois ja se mitä hiukan aavisteltiin, onkin jotain paljon parempaa. Tuvassa on tajuttoman upea lankkukattu. Lankuissa on piilukirveellä veistetty pinta ja leveyttä vaikka kuinka paljon. Ja ne parrut, niiden olemassaolosta en uskaltanut edes haaveilla.

Nyt pohditaan mitä tälle katolle tehdään. Ehdottomasti se saa jäädä. Lankkujen saumoissa on joku vanha teippi ja se osin aivan irti. Yläpuolella on vintin eriste, sammalta ja hiekkaa. Taitaa varista noista raoista. Siksipä pitää miettiä riittääkö pelkkä maalaus.

Tänään on aloitettu lattian kimpussa. Pinta-alaa melkein 40 neliötä ja lastulevy irtoaa kämmenen kokoisina palasina, niin tiuhaan se on naulattu lattiaan. Näillä helteille kun työtähti ei ole kovin kummoinen, niin ehkä se on huomenna irti.

Uusia lukijoitakin on tullut. Tervetuloa ja toivottavasti tuparemonttia on mukava seurailla!

Kaikkea muuta kuin hallittu kaaos.

Arvilassa alkoi leirielämä. Keittiön toiminnot ovat siirtyneet osaksi saliin ja osaksi kodinhoitohuoneeseen. Joka nurkassa ja tyhjässä kolossa on niihin kuulumatonta tavaraa.Kaikki paikat tuntuu olevan sekaisin. Toiverikkaana ajattelen, että jos tätä nyt kestäisi vain muutaman viikon. Todellisuus on varmasti lähempänä kahta kuukautta.Ei se mummon kaappi tosiaan kauaa ollut tyhjänä. Toivottavasti kestää kaiken minkä joutuu kantamaan. Väliaikaiselle sivupöydälle tulee vielä keittotaso jossa saa laittaa perheelle edes jonkinlaista sapuskaa. Uunia ei nyt ole.

Tuvan purkaminen on ihan hyvällä mallilla. Keittiökaapit oli hitaampaa purkaa, koska ne piti saada ehjinä. Kaksi alakaappia meni kodinhoitohuoneeseen ja loput miehen veljelle. Liesi menee myyntiin jos joku sellaisen vanhan mutta toimivan haluaa. Loppu purkaminen onkin vauhdikkaampaa kun kaikki menee kaatopaikalle. Lattiasta muovimatto, ja sen alta lastulevy ja sen alta kovalevy. Vasta lankut on säästettävien listalla jos kunto on hyvä. Katosta lähtee pahvit ja koolaukset ja vanha lankkukatto on toivottavasti maalattavassa kunnossa. Seinät on jo yhtä lukuunottamatta hirrellä odottamassa puhdistusta ja rintapanelia.

Näissä purkuhommissa on aivan oma viehätyksensä. Siinä näkee parhaiten taloon tulleet ajan kerrostumat. Lieden takana on kaksi nuohousluukkua. Ongelmalliset keittiön kalustamisen kannalta, joku hyvä ratkaisu pitäisi keksiä. Puuhella-leivinuunisysteemi on ollut paljastuneen nurkan mukaan joskus vihreä, sitten ruskea ja lopulta valkoinen. Jos tuohon hyvä ratkaisu keksitään, jätän nuo vanhat värit näkymään nurkkaan tuleville korjaajille.

Huomenna homma jatkuu, tosin vain miehen voimin. Minulla on edessä 600 kilometrin ajomatka kun lähden hakemaan siskon tyttöä viikoksi meille.

Kaunotar ja hirviö

Inspiraatio on ihan hukassa. Tupaa pitäisi repiä auki hullun raivolla, mutta ketään ei innosta. Pitäisi käydä valitsemassa seinäpanelia, lavuaaria, laattaa ja tapettia. Ei iske. Paljon innostavampi vaihtoehto on lorvailla pihalla, helteestä velttona.

Ihan pientä on tehty. Muistatte varmaan tämän mummolta perityn hirviön. Söpön turkoosihan se oli, mutta annoin maaleille kyytiä. Kuten kaikille vanereille ja yläovien peileille. Eilen kannoimme hirviöstä kaunottareksi muuttuneen kaapin sisään.
Enpä voisi tyytyväisempi olla. Lasiovet oli nappivalinta, samoin Uulan värisävy nimeltään Pellava. Leivinlauta odottelee vielä uutta vaneria, mutta sillä ei ole kiire. Ei meillä helteillä leivota.

Toistaiseksi kaappi on salin nurkassa. Tauluista huomaa miten lattia viettää tuossa nurkassa. Emme lattian aukaisussa korjanneet viettämistä, se jotenkin kuului talon henkeen (laiska selittelee). Kaapin tyhjyys tulee olemaan aika hetkellistä. Kun joku saa tuvassa inspiraation, siirtyy osa astioista tähän kaappiin.

Yläosaan laitettiin varmuuden vuoksi pidikkeet hyllylle. Jos siihen joskus haluaa hyllyn laittaa. Nyt vielä on ilman.

Jospa nyt kuitenkin siirtyisin sinne tupaan. Sain jo sentään yhden naulakon tyhjennetyksi. Tämän päivän tavoite voisi olla vanhojen seinäpaneleiden irti repiminen. Ja niitä ei sitten säästetä.

Ällällä se alkaa.

Nimittäin Lämpö ja Loma. Molemmista tykkään. Lämpöä on viime aikoina riittänyt ja kuulemma tulee riittämään. Miehellä alkoi Loma ja sitä ei riitä ikinä tarpeeksi. Vaikka tätä lasten kesälomaa on vietetty lähinnä akselilla, kotipiha-uimaranta, päästiin retkellekin. Tiistaina vein pojat Porvooseen ja onneksi olin ihan tietämätön yön tapahtumista. Ensimmäinen kohde Porvoossa oli Kungsbackan kotieläinpiha. Siellä oli ihan törkeän kuuma ja ihan törkeä määrä paarmoja. Ratsastusta ja kierrettiin pihan eläimet läpi.

Vanha Sampo-puimuri oli laitettu lasten testailtavaksi. Meidän pojat käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Kuulemma hyvä peli.

Jäätelöt maistui hyvin veden ääressä. Vanhassa kaupungissa tehtiin vain ihan nopea kierros. Sinne kun oli päättänyt lähteä muutama muukin ihminen meidän lisäksi. Saimme lopulta itsemme ängettyä Brunbergin tehtaanmyymälään herkkuja ostamaan. Pienenä pelkona kaiken sulaminen helteisessä autossa. Wsoy:n tehtaanmyymälässä oli hinnat kohillaan, kalliimpaa kuin kirjakaupassa. Poistonurkasta lähti mukaan Muumi äänikirja. Kun siinä on mörkö.

Wanhasta rautakaupasta käytiin kysymässä meille uutta lavuaaria. Ei ollut. Sinne pitää kyllä päästä joskus ilman kolmea väsynyttä poikaa. Ihana noiden meidän poikien kanssa on silti reissata. Kaikki kolme käyttäytyivät ja jaksoivat erinomaisen hyvin!

Blogi voi päivittyä nyt hitaampaan tahtiin. Kotona olisi tarkoitus lomaa viettää, ihan sillä piha-ranta-akselilla. Se yksi päivä uhrataan vaunuilulle, tai ehkä kaksi. Kiitos vielä vinkeistänne ja kokemuksista :)