Kaikkea muuta kuin hallittu kaaos.

Arvilassa alkoi leirielämä. Keittiön toiminnot ovat siirtyneet osaksi saliin ja osaksi kodinhoitohuoneeseen. Joka nurkassa ja tyhjässä kolossa on niihin kuulumatonta tavaraa.Kaikki paikat tuntuu olevan sekaisin. Toiverikkaana ajattelen, että jos tätä nyt kestäisi vain muutaman viikon. Todellisuus on varmasti lähempänä kahta kuukautta.Ei se mummon kaappi tosiaan kauaa ollut tyhjänä. Toivottavasti kestää kaiken minkä joutuu kantamaan. Väliaikaiselle sivupöydälle tulee vielä keittotaso jossa saa laittaa perheelle edes jonkinlaista sapuskaa. Uunia ei nyt ole.

Tuvan purkaminen on ihan hyvällä mallilla. Keittiökaapit oli hitaampaa purkaa, koska ne piti saada ehjinä. Kaksi alakaappia meni kodinhoitohuoneeseen ja loput miehen veljelle. Liesi menee myyntiin jos joku sellaisen vanhan mutta toimivan haluaa. Loppu purkaminen onkin vauhdikkaampaa kun kaikki menee kaatopaikalle. Lattiasta muovimatto, ja sen alta lastulevy ja sen alta kovalevy. Vasta lankut on säästettävien listalla jos kunto on hyvä. Katosta lähtee pahvit ja koolaukset ja vanha lankkukatto on toivottavasti maalattavassa kunnossa. Seinät on jo yhtä lukuunottamatta hirrellä odottamassa puhdistusta ja rintapanelia.

Näissä purkuhommissa on aivan oma viehätyksensä. Siinä näkee parhaiten taloon tulleet ajan kerrostumat. Lieden takana on kaksi nuohousluukkua. Ongelmalliset keittiön kalustamisen kannalta, joku hyvä ratkaisu pitäisi keksiä. Puuhella-leivinuunisysteemi on ollut paljastuneen nurkan mukaan joskus vihreä, sitten ruskea ja lopulta valkoinen. Jos tuohon hyvä ratkaisu keksitään, jätän nuo vanhat värit näkymään nurkkaan tuleville korjaajille.

Huomenna homma jatkuu, tosin vain miehen voimin. Minulla on edessä 600 kilometrin ajomatka kun lähden hakemaan siskon tyttöä viikoksi meille.