Melkein tuli itku.

Nyt valitettavasti taitaa kaikki blogin tarinat olla tuvan remonttia. Siskon tyttö on haettu meille ja edelleen menen lasten kanssa väliä piha-uimaranta. Mies raataa tuvan kimpussa ja minä autan jos ehdin. Pintojen purku alkoi tuvan katosta. Tässä jouluisessa kuvassa näkyy millainen katto oli vielä maanantaina. Tiistaina kun tulin kotiin ja näin katon, olin purskahtaa itkuun.

Ihan vaan silkasta onnesta, sillä katto näyttää nyt tältä:Pahvit on revitty pois ja se mitä hiukan aavisteltiin, onkin jotain paljon parempaa. Tuvassa on tajuttoman upea lankkukattu. Lankuissa on piilukirveellä veistetty pinta ja leveyttä vaikka kuinka paljon. Ja ne parrut, niiden olemassaolosta en uskaltanut edes haaveilla.

Nyt pohditaan mitä tälle katolle tehdään. Ehdottomasti se saa jäädä. Lankkujen saumoissa on joku vanha teippi ja se osin aivan irti. Yläpuolella on vintin eriste, sammalta ja hiekkaa. Taitaa varista noista raoista. Siksipä pitää miettiä riittääkö pelkkä maalaus.

Tänään on aloitettu lattian kimpussa. Pinta-alaa melkein 40 neliötä ja lastulevy irtoaa kämmenen kokoisina palasina, niin tiuhaan se on naulattu lattiaan. Näillä helteille kun työtähti ei ole kovin kummoinen, niin ehkä se on huomenna irti.

Uusia lukijoitakin on tullut. Tervetuloa ja toivottavasti tuparemonttia on mukava seurailla!