Tammikuussa lämmiteltiin taloa, syötiin edelleen tavoitteena painon tippuminen ja tehtiin töitä. Tietokonekin teki töitä niin kovasti että meni tilttiin ja vei kuvat mennessään. Kuvamuistin sain takaisin
helmikuussa jolloin tupaan muutti uusi vihreä kaappi.
Maaliskuussa ei rymsteerattu, mutta valmistauduttiin pääsiäiseen omin kätösin tehdyin koristein.
Ja istutettiin ensimmäiset siemenet purkkeihinsa. Luulin olevani kovasti myöhässä taimikasvatuksen kanssa, mutta onnekseni oli kevätkin vähän myöhässä. Taimet kasvoivat juuri niin kuin pitikin.
Huhtikuussa näytti samaiset purkit jo tältä:
Kuun lopulla koristeltiin sali sukupäivällistä varten,ja kauhisteltiin oman kylän koulun tuhopolttoa. Tekijöitä ei ole saatu vieläkään kiinni, eikä koulua korjatuksia. Koulun toiminta loppunee kokonaan.
Toukokuussa piipahdimme koko perhe Tukholmassa. Tytär oli pitänyt huolta kodistamme ja Iineksestä, jopa niin hyvin että pihamme ilmestyi eräänä päivänä Sulho, meidän ja etenkin Iineksen riemuksi.
Kevään edetessä mies keksi aitan vanhoille lankuille käyttöä ja teki niistä kasvimaan kupeeseen istutuslaatikot.
Kesäkuussa tehtiin vielä töitä ja hoidettiin kasvimaata.
Tärkeä hetki oli kun söimme kesän ensimmäiset oman maan mansikat. Oma maa antoikin suosiollisesti satoa tänä kesänä, peräti 15 kiloa syötävää mansikkaa, ja täysin luomuna.
Heinäkuussa koitti Iineksen synnytyksen aika, ja saimme taloon neljä suloista kissanpentua.
Samaisella viikolla aloitin kuuden viikon kesälomani joka tuntui kuluvan hujauksessa. Lomaa väritti ehkä eniten talon maalaus jota yriteltiin sovittaa sopiviin hetkiin sateiden lomaan myös elokuussa.
Syyskuu oli luopumisen kuukausi. Pennut muuttivat uusiin koteihinsa ja jättivät sydämiimme ikuisen aukon.
Lokakuussa vietettiin taas vähän lomaa ja teimme pikavisiitin pääkaupunkiin. Samalla tehtiin kuopuksen ensimmäinen pidempi junamatka.
Ja minä tein elämäni ensimmäiset karjalanpiirakat leivinuunissa paistaen. Suurin tapahtuma lokakuussa oli kuitenkin se hetki kun sain heittää silmälasit mäkeen. Ai sitä onnen tunnetta kun voi nähdä omin silmin.
Marraskuussa kävin miehen kanssa Lontoossa. Ikimuistoinen reissu, minun puolesta voisi tulla tavaksi joka vuosi ja marraskuu.
Joulukuussa valmistauduttiin tietenkin jouluun, ja serkkujen vierailuun.
Lahjakasa kuusen alla oli sen mukainen, että talossa oli aattona vajaa 10 lasta.
Näistä ilon hetkistä on hyvä jatkaa yhtä hyvään uuteen vuoteen.
Toivon teille lukijoilleni mitä parhainta vuotta 2013!