Sadepäivien projekti

Minä tykkään salin sohvasta kuin hullu puurosta. Muoto, pehmeys, tyynyt kaikki on mieluista, mutta väri ei. Keltasiniraidallinen ei oikein kolahda, varsinkaan kun en pidä keltaisesta väristä muutenkaan. Tällä hetkellä budjetti ei salli sohvan verhoilua kokonaan uusiksi vaan jotain se sallii. Ja vaikka ei sallisi, niin tyynyt on pakko uusia. Sohva on 11 vuotta vanha, muuten ehjä, mutta tyynyt ovat pahasti rispaantuneita. Istuintyynyille on tulossa peitoksi tilkkupeitto. Kankaat on ostettu pari vuotta sitten Göteborgin  pohjoismaisilta tilkkupäiviltä. Ne riittää nippanappa tuohon tarkoitukseen.

 Tyynyjen kanssa pihistelen ja käytän vanhat sisustyynyt uusiksi vaikka jo vanhat ovatkin. Ne on kuitenkin täysin kunnossa eikä pesu pesukoneessakaan saanut niitä rikki tai huonoiksi. Samoin napsin vanhoista tyynyistä talteen ehjät vetoketjut ja käytin nekin uudestaan. Vanhoissa tyynyissä oli oudosti ruskeat vetoketjut. Outo valinta keltaisiin ja sinisiin tyynyihin, mutta näihin uusiin pellavaisiin käy oikein hyvin. Kankaaat minulta loppuu kesken, mutta toivon että Iskun tehtaanmyymälästä Lahdesta löytyy lisää edullisesti. Isoimman tyynyn villakangas on aiempi hankinta sieltä, maksoi 6e metri. Osaan tyynyistä laitan mummon virkkamia mallipaloja, tuleehan käyttöä niillekin.

Homma vähän lipsahti ja ompelukone imaisi mukaansa aurinkoisista päivistä huolimatta. Toisaalta silloin kun on into ommella, niin pitää ommella. Muuten voi käydä niin, ettei homma kiinnosta edes sadepäivänä.

Mukavaa ja rauhallista vappua!

Pientä kivaa sisälle

Lämpimät säät aiheuttaa talon sisätiloissa aina pienoisia muutoksia. Hellan ääressä, etenkään puuhellan ääressä ei viihdy kukaan. Sama koskee pöryrättiä ja imuria, ihan kuin niistä tarttuisi rutto. Kaikki mahdollinen aika ollaan pihalla nyt kun säät sallivat. Eilen Prismassa päätin kuitenkin ottaa mukaan jotain pientä salin kaunistukseksi.

 Vaaleanpunaiset neilikat on minun mieleeni. Niitä pitää saada aina keväisin.

 Ja jotta ne eivät olisi ihan yksin kirpparimaljakossaan, niin kävin napsimassa syreenistä muutaman oksan neilikoiden kaveriksi.

 Salin koristuksesta huolimatta, nämä maisemat kutsuvat. Pääsiäisenä alkoi operaatio edustan kukkapenkki ja se pitäisi saada päätökseen mahdollisimman pian.

Kaikkihan nyt katsovat tuosta kuvasta, että ohhoh, onhan vino aitta. Onhan se, mutta voin kertoa että se oli 1950-luvulla jo ihan yhtä vino. Saimme tässä taannoin lainaksi dvd:n jolle oli siirretty kylällä silloin 50-luvulla kuvattu kaitafilmi. Filmissä oli pihassamme kuvattu pätkä. Näkyi talo ja muut rakennukset. Mukava oli huomata miten vähän oli muuttunut. Puut ja pensaat oli kasvaneet. mutta niin moni asia oli samoin kuin tänään.

Kuten aitan vinous.

Heinät veks

Tässä ennen toukokuun juhlia täytyy puutarhassa tehdä vähän kohennus- ja siistimistöitä. Moni kohta on päässyt ihan luokattoman huonolle hoidolle ja sen huomaa. Omenapuut yksi hyvä esimerkki. Heinä ja rikkaruohot ovat peittäneet koko kasvualustan eikä näky nyt muutenkaan ole kovin siisti.

 Tarvittiin kunnon lapio ja siitä riuska ote. Heinikon juntturajuuret yritti taistella vastaan, mutta allekirjoittanut selvisi voittajana. Nyt kehtaa taas katsella hedelmäpuiden suuntaan. Tukiseipäiden ja omppupuiden väliset nauhat ovat mystisesti kadonneet. Vanhasta lakanasta saa kätevästi uudet tilalle heti kun joku ehtii ne repiä.

 Jokaisesta puusta tuli kottikärryllinen maata joutomaan täytteeksi. Jos joskus olette ostamassa puutarhakäyttöön tulevia kottikärryjä, etenkin naisihmisen käyttöön, niin suosittelen kuvan kaltaisia pieniä ja kevyitä kärryjä. Ne kuormat yleensä painavat ihan sikana ja jos siinä alla on vielä järkyttävän suuret ja painavat kottarit niin tulos on valmis, ei niitä jaksa työntää. Omani on ostettu vuonna kivi ja keppi Terrasta.

Toivottavasti sää hellii loppuviikostakin. Pojat kinusivat jo trampoliinia esiin, mutta lupasin sen vasta perjantaiksi. Katsotaan ensin hiukan mihin suuntaan nämä säät kehittyvät.

Tuliaisia

Olipas hauska kaivella nämä esiin vintiltä. 80-luvulla ei silloisessa Neuvostoliitossa ollut kovin kummoisia tuliaisia, ei ainakaan lapsen mittapuun mukaan. Isä kuitenkin aina toi jotain kun tuli kotiin lomille työmailtaan rajan takaa. Sitä ihan himpskatin pahaa suklaata jota edes minä en saanut kunnolla alas, ja sitten näitä posliinifiguureja. Kaikki ovat Lomonosovin tehtaan valmistamia. Lapsena näitä oli kiva kerätä, mutta mitäpä näillä nyt sitten tekisi? Pois en raaski myydä tunnearvon takia joten ajattelin jos pari olisi välillä esillä jossain.

 Kokoelmassa on yksi poikkeus. Tämän ovat vanhempani ostaneet Espanjasta lentokentältä matkalla Kuubaan. Tyttö on jostain 90-luvun alusta, valmistaja on posliinitehdas Nao. Tämä saa jäädä esille saman tien, en muistanutkaan miten herkän kaunis tyttö koirineen on. Pieni majava-figuuri siellä kyljessä on ihan pienenä lapsena saatu muisto naapurilta. Mukava että sekin oli tallessa.

No ei nämä ole vielä mitään. Keräily taitaa kulkea verissä sillä mummoni ehti kerätä ennen muistin menetystään yli 700 erilaista munakuppia. Siinäpä tavoitetta!

Niinhän siinä kävi kuten arvelinkin.

Eihän tämä blogi itsekseen päivity. Töiden takia päivät tuntuu joskus uskomattoman lyhyiltä, pakolliset päivän hommat kun tekee, niin tuntuu ettei jaksa muuta kuin olla. Ja jos koneen avaa, ei jaksa muuta kuin katsoa sähköpostin ja muutaman blogin päivitykset ja sitten unta kalloon. Että pahoitteluni harventuneista päivityksistä.

Ja kun ei meillä sisällä nyt oikein ehditä ja jakseta edes sisustaa, saatikka että olisi aikaa ja tarmoa kierrellä kirppareita, niin blogi saattaa muuttua kesän myötä puutarhablogiksi. Tänä kesänä aion ajan ja sään salliessa viettää vapaa-aikani multaa möyrien. Ja kuten arvelin, on piha saatu/saadaan haravoiduksi pääsiäisen aikana. Tänään tein kaikki muut paitsi märemmän nurkat. Luntakaan ei ole enää missään muualla kuin räystäiden alla katolta pudonneina kasoina.

Siinä haravoidessa ehdin miettiä kaikenlaista. Tuleva kesä on kuudes kesä kun tätä puutarhaa laitan, ja nyt vihdoin voi sanoa että työ on kantanut hedelmää. Työtä on vielä, mutta on sitä paljon tehtykin. Hoitamaton joutomaa ja rytökasat alkaa pikkuhiljaa muuttua ihka oikeaksi puutarhaksi eri osioineen. Voisin jopa sanoa, että kauniilta näyttää.

 Kuvassa näkyvä marja-ja hedelmätarhan puoli kasvoi ostokesänä kymmensenttistä nokkosta. Marjapensaita ei oltu hoidettu vuosiin, nurmikko oli enemmän sammalta kuin nurmikkoa. Koristeomenapuu kantoi enemmän kuivia kuin terveitä oksia ja pihan ainut omenapuu teki varmaa kuolemaa. Nyt on vähän jo erilaista.

 Saunan takunen oli sellainen perinteinen saunan takunen. Nokkosta, nokkosta ja vielä vähän nokkosta. Yksi pahvilaatikollinen lasia ja toinen posliininsirpaleita, muutama kymmenen kiloa rautaromua. Kyllä siinä muutama hetki meni kun kaivoin lapiolla nuo kalliot esiin, siirsin vuorenkilvet ja tein kukkapenkin. Kannoin kiviä ja kuskasin roskaa. Vaiva kuitenkin kannatti. Tuossa on yksi pihan kauneimmista paikoista ja aivan mahtava pyykkikallio.

 Vihertää, vihertää. Tuo rairuohon näköinen vihreä on joku ruohokasvi jonka nimeä en tiedä. Ilmestyy heti keväällä, tekee keltaisen pienen kukan ja sitten lakastuu nopeasti pois. Ihan mahdoton hävittää, enkä edes raaski kun se on tässä kohtaa ainut mikä jo vihertää. Ei ollenkaan hassumpi rikkaruoho. Pitkä kapea kukkapenkki on ukonhattua. Täällä alkupäässä on muutakin, mutta sitä ukonhattua on pitkä pätkä. Se jo olikin siinä ostohetkellä, mutta oli ihan heinän valtaama. Aiemmilta kesiltä on puutarha-tunnisteessa juttu sen heinätilanteen korjaamisesta.

 Ja tässä yksi tuleva projekti. Olen miettinyt kovasti tuon betonirenkaan siirtämistä jonnekin muualle, mutta nyt mietin että jospa jäisikin tuohon kukkapenkiksi. Se on aika mukavasti sammaloitunut ja kun sitä vielä vähän häivyttäisi ei olisi varmaankaan mikään hullumpi. Tuossa säilyttäminen sitten vaan tekee sen, että ympäristö pitää siistiä. Koivun alla kasvaa valkoista syreeniä ja sitä en ehdottomasti halua hävittää mihinkään. Kivi on kuin luotu kukkakattilalle tai vastaavalle ja sen eteenkin voisi laittaa jotain kasvamaan. Ihan etualalla kasvaa pieni pensas juhannusruusua, se saisi halutessaan ihan rauhassa levitä. Yksi ongelma tuossa kohtaa on lupiini. Sitä on jo vähän saatu hävitettyä, mutta ei lainkaan kaikkea. Periaatteessa lupiinikin on kaunis kukka, mutta pelkään sen leviävän tuonne metsän puolelle ja sinne se ei kyllä kuulu.

Ja ei tämä nyt ihan puutarhaksi mene vaikka uhkasinkin, joudutte sietämään vähän nukkekotihömpötystäkin sillä nyt tiedän millainen talo meille tulee. Se tulee saamaan ihan oman bloginsa, mutta siitä myöhemmin lisää.

Tervetuloa!

Tervetuloa kylään sisko ja pari nuorinta lasta. Tarjolla jonkun muun laittamaa ruokaa viisi kertaa päivässä ja jonkinlainen yösija. Vastapalvelukseksi toivon kuopukselle serkun leikkiseuraa ja itselleni vauvan nuuhkuttelua. Voin minä pitää sitä vauvaa ihan vähän sylissäkin!
Leipä ei ole enää yhtä tuoretta kuin kuvassa, mutta on se silti vaan hyvää. Jos loppuu, niin lupaan leipoa lisää.

Joten jos ei minusta kuulu mitään pariin päivään, nuuhkuttelen sitä vauvaa, ja pidän sylissä.
Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille!

Aarteita vintiltä, osa Vaalit.

Metkoja aarteita sitä on taas vintiltä löytynyt. Päivän polttavimpaan puheenaiheeseen, vaaleihin sopien tupsahti eteen Nimiregisteri Nastolan pitäjän seitsemännelle äänestysalueelle. Siinä on aakkosittain lueteltu alueen äänestyskelpoiset henkilöt. Luettelossa ei ole vuosilukua, se on kirjoitettu uskomattoman upealla käsiälalla perinteisellä mustekynällä. Vaimot ovat lueteltuina miehensä alla, jopa äidit poikiensa alla. Luettelo on kuitenkin todennäkoisesti ajalta jolloin naiset ovat saaneet jo äänestää koska heidät on kuitenkin luettelossa mainittu ja siihen kirjattu. Löytyypä sieltä oman Arvilamme väkikin. Osa äänestyskelpoisista on vielä ilman "sukunimeä", lueteltuna vain esim. Juho Aukustinpoikana.

 Tässä vielä malli luettelon hienosta tekstistä. Kuka osaisi kirjoittaa näin nykyaikana?

 Samaiseen löytöön sisältyy kirjanen vuodelta 1919. Maalaiskuntain kunnallislaki, kolmas korjattu painos. Ihan villi veikkaus, mutta olisiko luettelo ja kirjanen samoilta ajoilta? Niihin aikoihin osuu yksiin myös Anselmin kausi kunnanvaltuustossa. Se olisi myös oiva syy siihen miksi nämä löytyivät juuri meidän vintiltä.

 Tässä ote äänestyskelpoisuudesta. Jos osaan tulkita tekstiä oikein, on äänestysikä ollut 21 vuotta. Äänestyskelpoisuus on ollut vielä kuitenkin hiukan erilaista kuin nykyään. Esim. kunnallisten maksujen laiminlyönti ilman virallista kunnanhallituksen todistusta varattomuudesta on evännyt äänestysoikeuden. Miettikääpäs jos se olisi mahdollista vielä nykyäänkin? Jätät terveyskeskusmaksun maksamatta ja et saa äänestää.

Joskus tuntuu ihan mukavalta että eletään vuotta 2011 eikä 1919.

Onnittelut kaikille eduskuntaan päässeille, oma ehdokas meni läpi!

Puutarhassa tänään

Vaikka joka puolella toitotetaan kuinka paljon lunta on tänä vuonna ollut, on sitä ollut meillä viimevuotista vähemmän tai sitten ne lumet ovat sulaneet vaivihkaa pois. Pihassa ei ole ollut tänä vuonna viime vuoden kaltaisia vesilammikoita, ei uivaa aittaa tai tielle asti nousevaa vettä. Piha on osin jo haravointikuivaa. Sitä onkin tehty tällä viikolla arkena pikkuhiljaa ja tänään sitten vähän suuremmalla urakalla. Urakkaa hitusen hidastaa se, että ranne kipuilee taas jännetupentulehdusta, mutta rannetuki ja tulehduskipulääke on hyvä yhdistelmä ja harava pysyy taas kädessä.

Pyykkikallio on jo ihan sula. Kunhan vähän lämpenee, saan ekat pyykit mennä ulos kuivumaan.

 Pyykkikallion edustan valkoiset pionit selvisivät talvesta taas kerran. Kaikki neljä puskaa tunkee versojaan mullan ja lehtien läpi.

 Ja siinä mun ihan paras apulainen, Kaapo. Muutama tunti oltiin pihahommissa ja sitten oli koirakin ihan valmista kauraa sisälle lepäämään. Rankkaa on juosta ja nuuskia paikat läpi pitkästä aikaa.

Jokaisen kevään ensimmäiset mullasta kurkkijat on ukonhatut. Nämä on varmaan ikivanhaa maatiaiskantaa sillä tuntuvat selviävän ihan mistä vaan.

 Kasvihuoneelle ja -maalle ei ole asiaa vielä pitkään aikaa, maa on litisevän märkää. Tuohon oikeaan reunaan siirrettyjä pioneja en uskaltanut edes kurkkia. Suuri pelko on etteivät selvinneet talvesta ja siirtämisestä.

 Kasvihuone on täynnä katosta tulleita lasinsiruja. Yksi ruutu menee vaihtoon ja samoin seinältä yksi. Sitä en sentään hajoittanut minä vaan talvi.

 Ja raparperit puskee versonsa vaikka lumen läpi.

Kevät ei ole puutarhassa kovinkaan kaunista aikaa, mutta sitäkin mukavempaa. Ihana käydä läpi istutuksia ja seurailla mikä on kestänyt talven ja mikä ei. Miettiä uusia istutuksia ja vanhojen korjaamista. Tänä keväänä onkin vähän kiire saada puutarha edustuskuntoon sillä äitini pitää syntymäpäivä- ja valmistujaisjuhlansa toukokuussa meillä. Silloin pitää olla haravoinnit haravoitu, roskat poltettu ja istutettu ensimmäiset kesäkukat.

Toivotaan, että tämän päivän kaltaiset säät jatkuvat!

Terveiset koleasta Tallinnasta!

Taas on harrastettu teemalla matkailu avartaa ja piipahdettu kahden sukupolven voimin Tallinnassa. Pieni Fiiattini toimi kuin unelma ja kuljetti meidät kepeästi paikasta toiseen. Mukaan takapoksiin kopsahti niitä perinteisiä tuliaisia ja sitten vähän toisenlaisia. Vai kuka teistä tunnustaa ostaneensa Tallinnasta paistinpannun?
Minä huudan heti hep ja tunnustan. Tuo meidän puuliesi tuhoaa pannuja kiitettävään tahtiin ja uusia tarvitaan vähän väliä. Nyt jostakin kodumarketista pumpsahti eteen täydellinen pannu puolella hinnalla.

Ja kun reissussa on naiset, ei vaatekaupat tietenkään saa olla rauhassa. Marks&Spenceriltä mentiin hakeman ihan vaan teetä. Kunnon englantilaista breakfastia saatiin ja siitä olikin kätevä pyörähtää sinne kesävaatteiden pariin. Ajautuminen tapahtui ihan huomaamatta, mutta heikkoluontoisen on niin vaikea vastustaa pellavan kutsua. Kesäunelma numero yksi on oikeasti kaunis syklaaminpunainen. Kuvassa jotain ihan muuta. Asun täydellistämiseksi oli tietenkin pakko ostaa ne viereisessä rekissä roikkuvat pellavaiset valkoiset caprit. Ja pari t-paitaa, ja.... (oikeasti kyllä ihan kohtuudella jos tätä nyt sattuu joku miespuolinen lukemaan)

Ulkomailla pitää tietenkin olla kamalan ennakkoluuloton. Pitää maistaa ja sietää vähän erilaisuutta. Minä toteutin tätä kohtaa suklaan kanssa. Tosin törmäys tähän tapahtui jo laivalla, mutta taisimme sentään olla jo Suomen aluevesien ulkopuolella, joten ihan selkeästi olimme ulkomailla. Testauksen päätin kuitenkin säästää terveydellisistä syistä vasta kotiin. Lupaan kertoa mille tämä maistuu, ennakko-odotukset vähän häilyvät, sillä yleensä olen maitosuklaan ystävä.

 Ja sokerina pohjalla, käännetään veistä remmistä pois jääneen siskon haavassa ja näytetään pala söpöydestä joka lähti mukaan pellavaisten kanssa samasta puodista. Tuliaisia siskon vauvalle. Ja ei, sisko ei saanut paistinpannua, vaan yllätys, yllätys, suklaata!

Mukava reissu oli. Kaikille kokeilunhaluisille suosittelen rapakon ylittämistä oman auton kanssa. Tallinnassa on helppoa, joskin ehkä nopeatempoista ajaa. Liikennesäännöt samat kuin Suomessa, opasteita hyvin. Talven jälkeen oli ihan muikeita routavaurioita, mutta niin niitä on täälläkin. Bensa oli halpaa, vain 1,24e litra! Ja ostospaikkojahan Tallinnassa riittää. Seuraava reissu pitääkin olla ehdottomasti yön yli matka, ehtii sitten käydä muissakin kuin yhdessä ostoskeskuksessa ja toisessa näytillä.

Ja nyt kotitöiden pariin...

Ensimmäiset kolme

Vieläköhän joku teistä muistaa kun vuosi sitten lähetin kasan väliovia ammattikoululle kunnostukseen. Niiden mukana annettiin ohje, näillä ei ole kiire, painottaen sanoja ei ole kiire. Opettaja oli tyytyväinen ja ovet jäivät huomaansa kera maalien ja ohenteiden. Pieni moka tuossa minulla kävi, mutta sellaistahan se elämä on. Ostin muka nuukuuksissani pellavaöljymaalia enkä ovi- ja ikkunamaalia. Ei se oppilaitoksen puolesta mitään, he kyllä maalaavat silläkin. Lopputulos vaan ei ole ovissa se ihan paras.

Eilen saimme sitten hakea ensimmäiset kolme ei kiireellistä ovea kotiinpäin. Kaksi on väliovia ja yksi aivan ihanainen komeron ovi joka tuli meille poikien huoneen oven kylkiäisinä Helsingistä siitä ihan meren kupeesta. Itse en päässyt mukaan ovia hakemaan ja jännitin sitten vaan täällä kotona miltä ovet näyttävät. Peräkärryyn piti päästä heti kurkkimaan ja jos minä olisin saanut päättää ovet olisi veivattu paikoilleen samantien. Siinä yksi karmien puuttuminen olisi mitään haitannut.

Kauniitahan ne ovat. Tämä komeron ovi etenkin. Nyt pitää pähkäillä missä tarvitaan eniten komeroa, tupa olisi aika vahvoilla, sopiva nurkkakin sille olisi. Toinen vaihtoehto on makuuhuoneemme. Siitä voisi tulla minun vaatekaappi.

 Väliovet on muuten suorastaan aivan mahtavat! Ja ennenkaikkea, minkä työmäärän säästin jo näiden kolmen kanssa. Oppilaat ovat tehneet nämä opinnäytetyönä, joten työn jäljen laatukin on sen mukaista. Pienet virheet jos niitä on, niin eivät meitä haittaa. Eipä tänne liian sliipatut ovet edes sopisi. Seuraava työ miehelle on alkaa metsästää jostain valmista karmilankkua ja saranoita. Ainakin Metsänkylännavetta myy, mutta lähempää olisi suotavaa sitä saada. Semmoinenkin vänkyrä juttu näissä on, että ovikorkeus tulee nyt joissain kohtaa madaltumaan muutaman sentin. Ajattelimme, että makuuhuoneiden ovissa se ei haittaa, korkeammat ovet jätetään sitten kulkuoviin.

Koululle jäi vielä kasa ovia, ihan hyvä että kotiutuvat pikkuhiljaa. Eniten odotan niitä Arvilan alkuperäisiä liki neljä metriä korkeita pääovia. Ne pariovet haluaisin laittaa takaisin paikoilleen, ja jos ei onnistu, niin sitten haluaisin ne jollain konstilla tuvan ja salin välisiksi oviksi. Mies ei jostain syystä oikein innostu asiasta. Kummallisia nuo miehet!

Vaimolla viiraa

Jos tuo aviomieheni ei vielä koskaan ole epäillyt mielenterveyttäni tai sitä, että keski-ikä kolkuttelee ovella niin nyt se sen tekee. Kävin tänään kirpparilla ja siellä kolahti yksi pieni pussi minuun oikein kunnolla. Eihän siinä pussissa ollut kuin muutama hassu pieni tavara, mutta voi että miten ne huusivat päästä uuteen kotiin.
Tästä pienestä ostoksesta on kai sitten seurauksena uusi harrastus. Ihan kuin minulla olisi aikaa sellaiselle, mutta eikös miltei nelikymppisen eletä vielä niitä ruuhkavuosien hurmoksia. Sitäpaitsi ei täällä ole enää pieniä lapsia. Joten pidemmittä puheitta saanko esitellä:

Sohva

 kattokruunu,

 hyllykkö,

hyllykön pikkuruiset naulakot.

Nyt puuttuu enää se koti näille esineille.

Tiedän, että teissä lukijoissa on alan harrastajia, joten nyt kelpaa kaikki vinkit mistä se tuleva uusi koti olisi parasta ja edullisinta ostaa. Huoneistokeskukseen on kai ihan turha ottaa yhteyttä tämän uuden kodin tiimoilta. Haussa olisi jotain Arvilan tyyliin, ei mitään viimeisen päälle olevaa kaupunkivillaa.

Kirjoja pienille ja vähän isommille

Kuinka paljon teiltä löytyy lasten kirjoja? Ammatinvalinnasta johtuen, on meille alkanut kertyä lastenkirjoja jo ennen lapsia. Silloin kultaiseen ennen vanhaan tulikin kierrettyä aina kaupungin kirjakaupat läpi, alet luuhasin läpi erityisen tarkkaan. Nykyisin hyvä jos käyn kirjakaupassa kaksi kertaa vuodessa ja toisen kerran käytän kontaktimuovin ostoon. Siispä on ihan hyvä että niitä kirjoja on keräilty.

Ja niitä myös luetaan, jos ei ihan päivittäin niin joka viikko. Tähän postaukseen valitsin meidän pienempien poikien suosikkeja. Osa on lähes puhki luettu, mutta klassikot ja hyvät kirjat jaksavat kiinnostaa kerrasta toiseen. Tänä talvena meillä on ekaa kertaa luettu unisaduksi kuvattomia kirjoja. Vihdoin alkaa olla malttia kuunnella ja seurata tekstiä ilman visuaalista ärsykettä. Minä tykkään.

Teemut, kaikkihan tietää Teemu-kirjat. Ensimmäiset painokset tulivat 70-luvulla, minun ja lasten riemuksi näitä painetaan edelleen. Kestosuosikki näistä on reunassa oleva Teemu ja Maija, siinä kun pissitään ilkosillaan nurmikolle. Ihana ja kertoo pienille sopivalla tavalla tyttöjen ja poikien erosta.

 Kurkistuskirjat. Miten ennen pärjättiin ilman? Eniten luetut on meillä nämä Pikku Suden kurkistuskirja ja Pikku Pöllön kurkistuskirja. Ostettu jo yli 10 vuotta sitten, mutta näihin en ole kyllästynyt, ainakaan kuvituksen osalta.

 Mauri Kunnakset. Minusta jo klassikot, sillä näistäkin ekat tulivat 70-luvulla. Minulla oli joskus tonttukirjasta eka painos, mutta minne lie hävinnyt matkan varrella. Tykkäsin siitä jo lapsena ja tykkään edelleen. Se luetaan läpi joka joulu. Hurjan hauska autokirja on toinen suosikki. Kunnasta onkin kirjahylly väärällään. Pojat saavat aina vähintään yhden kirjan joululahjaksi kokoelmaansa.

 Siinä niitä kirjoja on. Kuvassa on reilu puolet omasta valikoimasta. Joskus lainataan kirjastoautolta vielä lisää. Saatetaan niin tutustua uutuuskirjoihin ja sitten hankitaan jos tykätään. Nykyään minusta on tullut vähän ronkeli kirjojen suhteen. Kuvat ja teksti pitää kolahtaa heti ja siksipä ostan aika harvoin kirjoja. Ja monesta nykysuosikista en pidä muutenkaan. Mm. Nalle Puhit ja Pupet ei ole kolahtanut koskaan. Niitä on muutama hyllyssä, mutta ovat todella vähällä lukemisella. Samoin kaikki kirjat Disney-tunnuksella saavat olla vaikka Aku Ankka onkin lehti jonka luen joka viikko :D

Loppuun vielä kiitos edellisen postauksen kommenteista. Kuopus hykerrellen kuunteli kehujanne, ja piirtää lisää...
Uusia lukijoitakin on taas pompsahdellut. Tervetuloa!

Tuotteliasta toimintaa

Kuopus on ihan mahti piirtäjä.

Päivittäin syntyy pino piirustuksia, milloin mistäkin aiheesta.

Tusseja kulutetaan useampi paketti vuodessa, puukynät kulutetaan pätkiksi alta aikayksikön.

Eilen oli vuorossa merirosvoteema,  huomaa aiheeseen sopivan papukaija rosvon harteilla.

Tänään piirustelua jatkettiin teemalla ajoneuvot.

Yksi niistä oli tämä matkailuauto.

Sanoisin ettei erehtyä voi mikä mobiili on kyseessä.

Huomenna aiheena saattaa olla jatko-osa hyönteisille tai vaikkapa käärmeet ja

äiti saa lisää talletettavaa pojan omaan kädentyöt laatikkoon.

Sellainen on kerätty jokaiselle lapselle ja annetaan sitten joskus aikuisena muistoksi.

Toivottavasti tykkäävät, äiti ainakin tykkää.

Paras aika vuodesta.

Ainakin kuopus on sitä mieltä.

Ei haittaa vaikka vettä tuli taivaan täydeltä,

eikä haittaa vaikka sitä on maassa jokapuolella.

Polarn O. Pyretin haalari oli taas napakymppiostos.

Poika ui välillä lätäköissä, istui niissä, kaatoi vettä päälleen ja oli tunnin ulkoilun jälkeen aivan kuiva.

No sitä ei lasketa että kurarukkaset fuskaa vettä, ne pitää hankkia uudet.

Fleece-vuori piti täysin lämpöisenä vaikka ulkona oli plussa-asteista huolimatta aika koleaa.

On se aina yhtä mukavaa kun saa rahoilleen vastinetta.

Akkujen latausta

Mun viikonloput menee nykyään ihan levon puolelle.

Etenkin tänään ja eilen olen yrittänyt keskittyä vain akkujen lataamiseen.

Maanantaina klo 7:05 alkaa pitkä työviikko,

50 tuntia.

Vaikka saan olla kiitollinen etten ole hoitaja joka tekee säännöllisesti tuota tuntimäärää, en jaksaisi ja ihmettelenkin miten toiset jaksavat. Ja miten tuohon ei ole saatu muutosta aikaisemmin.

Minä teen yleensä viikkoja joissa työtunteja on ihan kohtuullisesti, jopa vähän ja silti väsyttää.

1.8.2011 perhepäivähoitajat siirtyvät työaikalain piiriin ja saavat 40 tunnin työviikot, keskimäärin.

Kuulostaa ihan inhimilliseltä.

Perjantaina sain kuitenkin mukavaa postia.

Kassitilaukseni onnistui ja kassit olivat sujahtaneet postilaatikkoon.

Kaksi ylimmäistä lähetän eteenpäin taannoisen arvonnan voittajille.

Pikkasen ovat pitkällä toimitusajalla, mutta eikös sanonta mene, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Alemmista vasemmanpuoleinen on yllätys eräälle blogin pitäjälle sinne pääkaupunkiseudulle. Kiitos hänen lähettämästään postista. Ja oikeanpuoleinen kassi on minulle itselleni.

 Tässä kassi on avattuna vasemmalla. Oranssi taasen on ostos parin vuoden takaa. Sille piti saada kaveri ja kun lasten teemalla oli aloitettu niin sillä jatkoin. Oranssi kassi on aina käsilaukussa mukana. Menee pieneen tilaan ja sillä saa jonkinlaiset kauppaostokset hyvin kotiin asti. Kassi on kestävä ja pestävä. Ja kiva, vähän erilainen. Ja nyt niitä on kaksi, tulee kotiin vähän enemmän kuin pari maitolitraa ja leipä.

Jos haluat tilata noita kasseja, niin niitä saa täältä. Valikoimaa on hurjasti!

Sieltä sivusta kun klikkaa euroopan niin toimittavat myös tänne peräpohjolaan ja hinnat näkee suoraan euroina. Maanantaina tilasin kassit ja perjantaina olivat perillä. Toimitus postin kautta maksoi kohtuulliset kuutisen euroa.

Lopuksi vielä täytyy mainita, että tämä ei ollut maksettu mainos.

Mukavaa työviikkoa kaikille, niin koteihin kuin työpaikoille!