Niinhän siinä kävi kuten arvelinkin.

Eihän tämä blogi itsekseen päivity. Töiden takia päivät tuntuu joskus uskomattoman lyhyiltä, pakolliset päivän hommat kun tekee, niin tuntuu ettei jaksa muuta kuin olla. Ja jos koneen avaa, ei jaksa muuta kuin katsoa sähköpostin ja muutaman blogin päivitykset ja sitten unta kalloon. Että pahoitteluni harventuneista päivityksistä.

Ja kun ei meillä sisällä nyt oikein ehditä ja jakseta edes sisustaa, saatikka että olisi aikaa ja tarmoa kierrellä kirppareita, niin blogi saattaa muuttua kesän myötä puutarhablogiksi. Tänä kesänä aion ajan ja sään salliessa viettää vapaa-aikani multaa möyrien. Ja kuten arvelin, on piha saatu/saadaan haravoiduksi pääsiäisen aikana. Tänään tein kaikki muut paitsi märemmän nurkat. Luntakaan ei ole enää missään muualla kuin räystäiden alla katolta pudonneina kasoina.

Siinä haravoidessa ehdin miettiä kaikenlaista. Tuleva kesä on kuudes kesä kun tätä puutarhaa laitan, ja nyt vihdoin voi sanoa että työ on kantanut hedelmää. Työtä on vielä, mutta on sitä paljon tehtykin. Hoitamaton joutomaa ja rytökasat alkaa pikkuhiljaa muuttua ihka oikeaksi puutarhaksi eri osioineen. Voisin jopa sanoa, että kauniilta näyttää.

 Kuvassa näkyvä marja-ja hedelmätarhan puoli kasvoi ostokesänä kymmensenttistä nokkosta. Marjapensaita ei oltu hoidettu vuosiin, nurmikko oli enemmän sammalta kuin nurmikkoa. Koristeomenapuu kantoi enemmän kuivia kuin terveitä oksia ja pihan ainut omenapuu teki varmaa kuolemaa. Nyt on vähän jo erilaista.

 Saunan takunen oli sellainen perinteinen saunan takunen. Nokkosta, nokkosta ja vielä vähän nokkosta. Yksi pahvilaatikollinen lasia ja toinen posliininsirpaleita, muutama kymmenen kiloa rautaromua. Kyllä siinä muutama hetki meni kun kaivoin lapiolla nuo kalliot esiin, siirsin vuorenkilvet ja tein kukkapenkin. Kannoin kiviä ja kuskasin roskaa. Vaiva kuitenkin kannatti. Tuossa on yksi pihan kauneimmista paikoista ja aivan mahtava pyykkikallio.

 Vihertää, vihertää. Tuo rairuohon näköinen vihreä on joku ruohokasvi jonka nimeä en tiedä. Ilmestyy heti keväällä, tekee keltaisen pienen kukan ja sitten lakastuu nopeasti pois. Ihan mahdoton hävittää, enkä edes raaski kun se on tässä kohtaa ainut mikä jo vihertää. Ei ollenkaan hassumpi rikkaruoho. Pitkä kapea kukkapenkki on ukonhattua. Täällä alkupäässä on muutakin, mutta sitä ukonhattua on pitkä pätkä. Se jo olikin siinä ostohetkellä, mutta oli ihan heinän valtaama. Aiemmilta kesiltä on puutarha-tunnisteessa juttu sen heinätilanteen korjaamisesta.

 Ja tässä yksi tuleva projekti. Olen miettinyt kovasti tuon betonirenkaan siirtämistä jonnekin muualle, mutta nyt mietin että jospa jäisikin tuohon kukkapenkiksi. Se on aika mukavasti sammaloitunut ja kun sitä vielä vähän häivyttäisi ei olisi varmaankaan mikään hullumpi. Tuossa säilyttäminen sitten vaan tekee sen, että ympäristö pitää siistiä. Koivun alla kasvaa valkoista syreeniä ja sitä en ehdottomasti halua hävittää mihinkään. Kivi on kuin luotu kukkakattilalle tai vastaavalle ja sen eteenkin voisi laittaa jotain kasvamaan. Ihan etualalla kasvaa pieni pensas juhannusruusua, se saisi halutessaan ihan rauhassa levitä. Yksi ongelma tuossa kohtaa on lupiini. Sitä on jo vähän saatu hävitettyä, mutta ei lainkaan kaikkea. Periaatteessa lupiinikin on kaunis kukka, mutta pelkään sen leviävän tuonne metsän puolelle ja sinne se ei kyllä kuulu.

Ja ei tämä nyt ihan puutarhaksi mene vaikka uhkasinkin, joudutte sietämään vähän nukkekotihömpötystäkin sillä nyt tiedän millainen talo meille tulee. Se tulee saamaan ihan oman bloginsa, mutta siitä myöhemmin lisää.