Ongelmia ja kirppareita

Ei onneksi mitään vakavia ongelmia, blogger vain kenkuttelee. Eilen en pystynyt kommentoimeen itse kenenkään blogiin, ja minun blogiini tulevia kommentteja hävisi ties minne. Kaikki on tapana julkaista, joten jos sinun kommenttisia ei näy, on se joissain päin bittiavaruutta. Toivottavasti tänään onnistuu.

Kirppareilla olen päässyt kiertelemään aivan liian vähän. Alkaa olla jo vieroitusoireita. Sitten kun pääsen kiertelemään, ei muka löydy mitään. Tarvettahan ei millekään ole, mutta onhan niitä löytöjä mukava tehdä. Yksi mäntyinen yöpöytä pääsi kunnostusta odottavien jonoon ja muutama hopealusikka hopealaatikkoon. Lapsillekin löytyi jotain.

Olin jo päättänyt, että Legoja en enää meille osta, mutta kuinkas kävi. Tulin kotiin vitosen pussin kanssa. Pussista paljastui komea määrä ritareita, kolme hevosta ja sekalaisia palasia. Kirpparilla jo katselin, että hintansa väärti pussukka.

Oikeassa olin. Tässä osa Legoista 11-vuotiaan kasaamana.

En tiedä miten muilla, mutta täällä ovat pienemmät pojat ihan hermona. Tuoko se tonttu pussinsa paikoileen ensi yönä vai ei. Äidin mielestä riippuu paljon siitä miten nukkumaan meno sujuu. Tontuthan tiettävästi jo kurkkivat ikkunoista.

Meidän gerbiilit kolmevuotiaan silmin.

Skanneria testailtu. Ihan koko piirustusta en saanut kuvaan, mutta pääasia näkyy varmasti. Kuopus 3,5 vuotta oli piirtänyt mummolassa näin hienon työn, meidän gerbiilit. Nuo punkit on gerbiilejä, oikeassa yläkulmassa on niiden ruoka ja alhaalla vasemmalla vesipullo. Yksi gerbiili on juomassa.

Äitinä sydämeni on tästä niin sykkyrällään onnesta. Eskarilainen ei vammansa takia osaa piirtää, ei mitään. Kun kuopus on alkanut nyt osoittamaan halua piirtää, tuntuu se hienolta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Täällä on otettu rennosti eilen olleiden ystävän synttärien jälkeen...

Kuusen alle

Tämän joulun kuusi saa alleen uuden alusen. Vanha oli ihan ok, mutta en pidä enää sen kirjavuudesta. Se lähteekin kiertoon kirpparille. Uusi alunen (tai mikä lie kuusenalusmatto) sai ideansa joulupöydän pöytäliinasta. Liina on pellavaa, kuviona hentoja sydämiä. Sydämiä ja pellavaa tuli uuteenkin aluseen. Kuvat ovat taas törkeän huonoja. Salamalla ei onnistu, eikä ilman. Nämä on otettu ilman.Sydämet on leikattu pitseistä jotka jäi yli tuvan verhojen ompelusta. Ne on aplikoitu kiertämään reunaa kaksipuoleisen liimakankaan avulla. Alusessa on valkaisemattomasta lakanakankaasta nurja puoli, välissä kaksipuoleinen liimakangas ja päällinen on vanhaa kotikutoista pellavaa. Se löytyi keväällä kirpparilta.

Siinä alunen tulevalla paikallaan. Kuusi meillä on aina samassa kohtaa. Se taas johtuu siitä, että kuusi kiinnitetään suosiolla katossa olevaan pieneen koukkuun. Etenkin nyt kun talossa on kissoja ja koira. Kuusi haetaan naapurin metsästä, kylläkin luvalla. Upeita kuusia hänellä kasvaakin, ei kauaa tarvitse miettiä kun oma kolmemetrinen löytyy.

Lupaan alusesta parempia kuvia viimeistään kuusen kanssa. Nämäkin saa klikkaamalla suuremmiksi jolloin näkyy edes vähän paremmin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Masiina

On tullut pariinkin otteeseen harmiteltua ettei meillä ole skanneria. Nyt on! Isännän huoneen työpöydällä kököttää nyt laitteista mahtavin, tulostaa, kopioi ja skannaa. Tärkein ominaisuus langattomuus. Neljän läppärin taloudessa aika kätevää. Vielä kun maltan opetella käyttämään. Vaan joudutte tekin, lukijat tämän koneen uhriksi. Nyt saan skannattua kaikkien rakastamat lapsista otetut joulukorttikuvat koneelle ja laitettua ne blogiin. Tiedän ettette malta odottaa :DEilinen päivä meni kyläillessä. Ihana tavata ystäviä pitkästä aikaa. Aamulla oli mukana kuopus ja illalla eskarilainen. Aamun kyläpaikasta sain nimipäivälahjaksi näin ihanat sydämet. Toinen pääsi esille tuvan astiakaappiin ja toinen salin klahvilipastoon.

Kiitos ystäväni!

Kassii ja nyssykkää

Sunnuntaina sain ompelukärpäsen pureman. Kangaspinosta pilkotti jo keväällä ostettu Finlaysonin punainen kangas. Ideana oli ommella siitä kasseja. Nyt sain idean toteutettua ja kasseja syntyi kuin tehtaalta. Taitavat tulla joululahjoiksi, niitä kohta tarvitaan. Pieni pellavainen pussukka oli kokeilu tuvan verhoista jääneestä tilkusta. Sydänkuvio vaatii vielä hiomista.Kasseista jäi tietenkin ylimääräistä kangasta. Mietin jo mitä niistä tilkuista tekisi, kunnes sytykeruusut antoivat idean. Tietysti ruusut tarvitsevat pussukan! Ensimmäinen menee huomenna lahjaksi, kun menen kuopuksen kanssa kyläilemään. Illan kyläpaikka saa toisen pussukan. Vielä voisi ommella muutaman lisää sillä kangasta on vähän jäljellä.

Mielessä muhii myös ajatus uudesta kuusenalusmatosta. Tänään sain hankittua osan tarvikkeista...

Sytytä ruusuin

Oiva tapa käyttää kanamunakennot ja kynttilän jämät. Sytykeruusu. Itse opin tämän seurakunnan äiti-illassa, sinne idea oli tullut muistakseni Strömsö-ohjelmasta. Ohjeet ovat hyvin yksinkertaiset.
Suojaa työskentelyalue sanomalehdellä. Revi kanamunakennon pohjan "kupit" irti toisistaan ja käytä yli jäävä materiaali ruusujen terälehdiksi, eli revi ne aiempiin kuppeihin. Kauneimmat saa valkoisista kennoista, mutta kaikenväriset käy käy. Lopullinen väri riippuu kynttilöidenkin väristä.

Voila! Ruusu on valmis kynttiläkäsittelyyn.
Sulata kynttilät kattilassa, ei siinä parhaassa mitä kattilakaapista löytyy, vaan mieluiten jossain jo käytöstä poistetussa. Vahdi ja ole varovainen. Vieressä ei tarvitse olla kattilallista hernekeittoa, meillä nyt vain sattui olemaan rokkapäivä. Onnistuu myös sähköliedellä.

Kasta ruusut sulaan steariiniin. Käytä pihtejä. Omani ovat hukassa joten vaati hiukan enemmän sorminäppäryyttä jotta selvittiin ilman palovammoja. Jäähdytä ruusut esimerkiksi yläkuvan kaltaisessa muovilaatikossa. Paperiin tarttuvat kiinni kun steariini jähmettyy.

Valmiita ovat. Näitä kehtaa antaa vaikka lahjaksi ihmisellä jolla on jo kaikkea, ja sytyttelee takkansa ahkeraan. Laittaa kauniiseen koriin tai rasiaan, sopiva nauha ympärille, ja ei kun kanssaihmisiä ilahduttamaan. Näillä muuten syttyy uuni kuin uuni, tai takka kuin takka. Myös hiukan kosteat puut. Niitähän tietysti ei saa polttaa, mutta ei tuolla ulkona ole nyt muuta kuin kosteaa. Sitä on ne liiterin kuivatkin puut.

Aamun dinosaurusleikit

Aamuvirkut ovat olleet taas hereillä kukonlaulun aikaan. Esiin on kaivettu dinosaurukset. Niitä onkin aika läjä sillä 11-vuotias oli aikoinaan suuri dinofani. Tuleekohan nuoremmistakin?

Välillä dinot lastataan laivaan ja kuljetetaan mantereelta toiselle.
Eskarilainen on suuressa armossaan jakanut muutaman dinon kuopuksellekin. Tietysti ne, joista ei itse niin pidä. Kuopus on vielä tyytyväinen tilanteeseen.

Hyvä että tuli säästettyä dinot vaikka eivät vuosiin kiinnostaneet ketään.

Kummasta joisit?

Toisessa mukissa kunnan vesijohtovettä ja toisessa porakaivomme vettä. Jälkimmäinen keltaista, kaunista kusen keltaista. Sama ilmiö toistuu jokaikinen sadekausi. Silloin kun sataa muutaman päivän runsaammin vettä tai yhteen putkeen hiljalleen pidemmän aikaa. Kaivoon alkaa päästä pintavedet ja oikean puoleisessa mukissa on tulos. Käyttökelvotonta vettä. Kehtaisitko sinä myydä sen kelpona juomavetenä? Minä en, mutta toiset kehtaa.

Taloa ostaessamme myyjät vakuuttivat kaivon hyväksi ja toimivaksi. Hyvää vettä ja riittävästi. Riittävästi on, mutta kaikki muu onkin silkkaa valetta. Meidän epäonneksemme satuimme testaamaan vettä vain kuivana kautena. Jo samana päivänä kun saimme talon haltuummee törmäsimme tähän ongelmaan, jota ei muka kertaakaan tapahtunut edellisen omistajan aikana. Otatimme heti vedestä näytteet ja ne tutkittiin. Kaivo oli täynnä bakteereja, pahimpana E-koli. Sai täyden käyttökiellon. Teetätimme kaivoon kolmentonnin desinfioinnin ja vesi tuli kuntoon. Sen jälkeen emme ole käyttäneet sitä juomaksi tai ruuanlaittoon vaikka tarkastusnäytteet ovat olleet liki puhtaita. Arvoja ei ole enää ylitetty, mutta vesi ei täytä erinomaisen veden tunnusmerkkejä. Minä menin pari kertaa lankoja pitkin myyjälle, mutta kiistivät kaiken. Kai tuosta olisi saanut oikeusdraaman aikaiseksi, mutta emme jaksaneet alkaa siihen hommaan. Nyt siihen juomaveden raahaamiseen on jo tottunut.

Heti kun vesi menee tuon väriseksi, alamme juoksuttaa sitä ojaan. Muutama tunti kun on laskettu, muuttuu väri taas värittömäksi. Joskus pahimpinan sadeaikoina pitää toistaa useampana päivänä perättäin kunnes sateet loppuu. Ketuttaa joskus aika ankarasti, joten voitte kuvitella ettei talonmyyjät meiltä kovin hyvää lausuntoa täällä kylillä saa. Tänään mies juoksutti vettä ja nyt näyttää hyvältä. Toivon todellakin sateiden loppuvan! Ensi kerralla kun ostan omakaivollisen talon, osaan asettaa kaupan ehdoksi juomakelpoisen veden.

Ehjänä kotiin pääkaupungista

Kun harvoin pääsee ajamaan tuonne pääkaupungin keskustaan, tuntuu se ajaminen siellä aina hiukan jännittävän. Hyvin sujui, navigaattori ohjasi perille. Mitä nyt kerran olin kääntyvien kaistalla vaikka olin menossa suoraan, ja kerran kääntymässä kiellettyyn ajosuuntaan. Sekin navigaattorin ohjeen mukaan tehtynä. Eikä muuten ollut mitään suuntavaistoa siitä missä oli. Pimeääkin kun vielä oli.

Reissu oli kannattava. Nyt on nippu ohjeita miten täyttää tammikuun vammaistukihakemus niin että se menee läpi. Niitä kun on pahimmassa tapauksessa täytettävä kahdesta lapsesta. Pojalle olen jo kerran tehnyt joten siitä on kokemusta. Paikalla oli jopa Kelan edustaja kertomassa heidän kantansa asioihin.

Jäi sieltä muutakin mukaan. Kuvan elinluovutustestamentit minulle ja miehelle. Olen joskus aikaisemminkin täyttänyt, mutta se hajosi vuosien saatossa. Ei muka ole tullut kohdalle uutta. Nyt tuli ja tulee myös täytettyä. Suosittelen samaa kaikille!
Nämä nyt ei liity mitenkään eilisen aiheeseen, mutta oli asiaa matkan varrella olevaan Ikeaan. Menin hakemaan mustia nuppeja. Kummasti kassalla oli niiden lisäksi kori, kynttilöitä ja lahjapaperia. Tulipahan tehtyä ennätysnopea reissu, 20 minuuttia meni Ikean ovista sisään ja ulos menon välissä. Ehdin hiplatakin kaikkea ihanaa joulukimallusta ja koristetta. Tehokkuus on kaiken a ja o :D

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Meinasipa unohtua. Eilinen lounas oli ulkoistettu paikalliselle Hesburgerille. Siinä jonotettiin omaa vuoroamme tilauksen tekemistä varten, kun kuopus kiljaisi: Äiti, anna mulle ruokalista!

Äitiä hitusen nauratti, kun taatusti emme näiden apinoiden kanssa ole ruokalistaravintoloiden asiakkaita. Käytöstavat kun tuntuvat tällä hetkellä olevan pyöreä nolla. Saatiin kuitenkin tehtyä tilaus ilman ruokalistaakin.

Salin ikkunavalot

En osaa mieltää näitä jouluvaloiksi, siksi ovat ikkunavalot. Kehtaan jopa tunnustaa niiden olevan paikoillaan läpi vuoden. Valot palaa vain pimeään vuodenaikaan. Kaikissa kolmessa ikkunassa on samanlainen risukranssi ja niissä pienet 40 kappaleen valot. Kaunista ja yksinkertaista.

Ihan noin kellertävää kuin kuvissa on meillä ei oikeasti ole. Kuvat oli otettava ilman salamaa, sillä salaman kanssa olivat liian "kovia". Missähän se kaikki valo on? Täällä päivälläkin niin sumuista ja utuista ettei tosi ole. Pimeä alkaa sen takia ihan liian aikaisin. Paistaisi aurinko edes tulevana viikonloppuna!

p.s. Varokaahan huomenna Helsingin liikenteessä. Tämä tulee illalla Fiiunsa kanssa Leijonaemojen järjestämään sosiaali-infoiltaan. En ole pitkään aikana ajanut Helsingissä ja toivon navigaattorin löytävän perille...

Ovi

Nyt on pienten poikien huoneessa ovi! Uudet karmit haettiin tekijältään sunnuntaina ja hienothan ne on. Saavat valkoisen maalin kunhan pojat joskus ovat yön yli hoidossa. Muuten on maali sotkettu joka paikkaan ennen kuivumistaan. Poikien ikkunassa vilahtaa heidän talvivalonsa, Ikean huopatähdet. Mielestäni yhdet kauneimmista valoista.

Ovi on ihan mielettömän painava, varmaan kymmeniä kiloja. Peilimalli on talon alkuperäisten ovien mukainen. Tämä ovi ostettiin huutonetin kautta Helsingistä. Isännän huoneessa pilkottaa vähän hirsiseinää. Tosin tuosta kohtaa se on laitettava piiloon koska ei ole siistin näköinen. Pituusmitta on tuliainen toukokuiselta Göteborgin matkalta. Tässä ovi vielä poikien huoneen puolelta. Seuraavaksi alkaakin karmilistojen puuhastelu. Mietinnässä on listojen väri. Valkoiset vai muiden listojen tapaan vihreät. Vaikea päättää.

Vielä kuva isännänhuoneen ovien sekamelskasta. Vasemmalla vanhempien makuuhuoneen ovi, sitten kylppärin, kodinhoitohuoneen ja poikien huoneen ovi. Kylppärin ovikin maalataan valkoiseksi kunhan ehdin. Kaikki karmilistat puuttuvat, oma silmä on jo tottunut, joten tulevat sitten huoneen remontin yhteydessä. Muutetaan tuo laakaovikin sitten peilioveksi.

Sohvaperuna

Kaapo rakastaa sohvaa. Raidallista erityisen paljon. Sininenkin kelpaa. Kuvat kertokoot kaiken.

Lutunen, muuta en sano :D

Tampereen tuliaisia

Perjantaina olin ensimmäistä kertaa Tampereen käsityömessuilla. Hyvä ystäväni pyysi mukaan bussimatkalle ja kun lastenhoitokin järjestyi miehen vapaapäivän ansioista, päätin lähteä mukaan. Mukavaa meillä oli ja jotain tuli ostettuakin. Näitä kransseja lähdin etsimään. Niitä myi tasan yksi koju, mutta se riitti. Punaiset nauhat otin niistä pois, sillä tykkään niistä mahdollisimman yksinkertaisina. Käpyjenkin poistamista mietin, mutta ne saivat jäädä.Nyt huomaan niiden roikkuvan hieman eritasossa. Täytyy vielä korjailla ripustusta. Minusta havukranssit on se ainoa oikea vaihtoehto koristamaan talvista lasikuistiamme.

Olen ihan heikkona piparimuotteihin. Nämä kolme päätyivät kokoelman jatkoksi. Sydän on vain pari senttiä leveä. Tykkään erityisesti näistä pienistä muoteista.

Joulu- ja pakettikortteja. Mukava saada taas erilaisia kun mitä kaupasta löytyy. Hinnatkin olivat ihan kohtuulliset.

Ja lankaa. Sitähän nyt ei vaan ole ikinä liikaa. Kuva hieman vääristää värejä kun otin sen illalla ilman salamaa. Värit on ihan kuin kasviväreillä värjättyjä vaikka oikeasti eivät ole. Kerä maksoi vain 2e ja on 100% merinovillaa. Kestää konepesun.

Loput tuliaiset menevätkin Korvatunturin kautta joten niistä ollaan ihan hissunkissun...

Ulkoilua

Ihan liian vähän tulee otettua ulkokuvia. Aina kamera jää sisälle ja kun sen muistaa, on kuvaushetki jo mennyt ohitse. Tässä kuitenkin muutama. Kuopus poseeraa pihavaahterassa.

On niistä isoveljistä hyötyäkin. Jos ei muuta niin vetävät kuopusta pulkassa. Pihahaalarina eskarilaisella on isoveljen vanha Remu-haalari. On pysynyt tosi hyvänä. Kuopuksella taasen on eskarilaisen vanha Lassie-haalari. Hyvä on sekin.
Kaaposta oli toivottu pihakuvia. Niistä ensilumista ei saatu kuvaa. Nyt yritin ottaa muutaman, mutta vaikeaa se on. Tässä Kaapo oli edes hetken paikoillaan kun Otto-kissa juoksi karkuun pihakuuseen.

Muuten tyyli on tämä: Otto-kissa edellä ja Kaapo perässä. Molemmat on ihan himona tähän leikkiin. Otto menee välillä aitan alle tai kiipeää puuhun. Huilitaan hetki ja taas lähtee. Tätä ne jaksaisivat vaikka koko päivän.

Kaapon silmät ovat vaihtaneet väriä, vaan on ne vieläkin ihanat. Aikamoinen sohvaperuna tuo koira on, siitä on tulossa kuvasarja iloksenne.

Huomenna näette mitä ostin tänään Tampereen käsityömessuilta. Huippupaikka näin ensikertalaisen mielestä. Kaikkea ihanaa tarjolla...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kirpparikierroksella

Eilinen päivä oli varattu kirppareilla kiertelyyn. Pitkästä aikaa. Tarkoitus oli viedä kuopus ensin Mll:n hoitopaikkaan, mutta koska se oli menossa poikkeuksellisesti kiinni jo parin tunnin päästä, otin pojan mukaan. Yllättävän hyvin jaksoi olla mukana.

Ensin käytiin kierrätyskeskus Patinassa. Joulutavarat oli tulleet esille sinnekin. Mukaan lähti tämä suloinen tonttu.

Isot kynttilät olivat vain euron kappale. Tingin vaatimuksistani valkoisen värin suhteen ja ostin nämä kaksi.
Lasikello nyt vaan tuntui sopivan meille. Ripustusnaru varmaan vaihtuu ja kellokin vaatii vielä pesua.

Mäntykehyksinen peili oli ihan pakko ostaa tuunattavaksi. Tuunaksesta onkin ollut puhetta mm. ruusutapettia blogissa. Itse olen sitä mieltä, että tuunauksella en pilaa vanhoja huonekaluja, mutta uusilla ei niin väliä. Nykyajan tusinatavara mäntykalusteet on oiva kohde pieneen fixailuun ja muutokseen. Tämän peilin aion petsata ja lakata ja toivon siihen löytyvän vielä pari koristettakin. Saa sitten alkaa alla olevan lipaston kaveriksi. Lipasto on joskus maalattu valkoiseksi, mutta tarkoitus on kaivaa petsi ja lakkapinta joskus esiin. Tuo peilin lasi on siis ehjä vaikka kuvassa näyttääkin pilalliselta. Kävin huurruttamassa peilin lasikuistille, sillä meidän makuuhuoneemme saa pysyä vielä pois blogista. Lähinnä sen takia, että se on enemmän varasto kuin mitään muuta.

Näiden lisäksi löysin yhdeltä kirpparilta muoveissaan olevan uuden Kimble-pelin ja Risto Räppääjä-dvd:n. Näistä ei kuvia sillä menivät jo joululahjasäkkiin piiloon. Tulevat lahjaksi meidän pojille. Kirppareiden vaatetarjontaakin ehdittiin silmäillä. Pettymyshän se taas oli. Kovin kulunutta tai sitten hinnat sitä luokkaa että mieluummin ostan uuden. Tämä nimenomaan poikien vaatteissa, tytöille kun en etsi. En kyllä yhtään ihmettele miksi omien poikien vaatteet menee kirpparilla kaupaksi heti. Vien vain hyväkuntoiset ja myyn pois pilkkahinnalla. Kunhan ei vain tarvitse kantaa siitä takaisin kotiin.

Isännänhuone

Talomme työhuonetta kutsutaan isännänhuoneeksi. Nimi löytyi sähkötaulusta kun taloon muutimme. Sitten joskus kun on tämän huoneen vuoro joutua remontin alle, on tästä tarkoitus tehdä nimensä veroinen. Väreiksi tummaa lattiaan ja seiniin. Kalusteiksi tummaa puuta. Isot kirjahyllyt kirjoilleni, joista suurin osa joutuu toistaiseksi sinnittelemään pahvilaatikoissa.

Työhuone oli edelliset kahdeksan kuukautta vanhimman pojan asuinpaikkana. Nyt se tuntuu mukavan suurelta pojan muutettua remontoituun huoneeseensa. Neliöitäkin on n. 22. Huone lämpenee pelkästään tuolla uunilla. Sähköpatterit poistettiin viime talvena, ne oli mallia 70-luku, joko pois päältä tai sitten täysillä. Seinien vihreä sävy tuli vuosi sitten. Alla on vanha tapetti joka oli joskus maalattu valkoiseksi ja sitten kellastettu tupakalla. Oli ihan pakko maalata. Katto on alaslaskettu, mutta siellä alla on kaunis panelikatto. Se tullaan kaivamaan esiin. Muovimattokerrosten alla on lankkulattia. Sekin kunnostetaan vaikka se jo tiedetään, että lattia on avattava kokonaan. Heti muutettuamme poistimme vanhat kupariset vesiputket käytöstä. Ne kulkevat vielä lattian alla mutta tyhjinä. Tarkat huomaavat uudet vesiputket kulkemassa uunin edessä. Jäätymisvaaran vuoksi ne menevät toistaiseksi näin. Tämä kuva on otettu kodinhoitohuoneen ovelta. Takan vieressä oleva ovi vie tupaan.
Tämä kuva on otettu tuvan ovelta. Kuten näkyy, ei poikien huoneessa ole vieläkään ovea puuttuvan karmin takia. Karmi on tilattu helmikuussa. Nyt sovimme, että jos se ei valmistu marraskuun loppuun mennessä vaihdamme paikallisen puusepän hiukan joutuisampaan versioon. Lasiovi vie kodinhoitohuoneeseen ja puuovi kylppäriin. Kuvassa ei näy, mutta vasemmalla on vielä ovi vanhempien makuuhuoneeseen. Aika määrä ovia, huone onkin enemmän semmoinen läpikulkupaikka. Nuo kiinteät kaapin on tarkoitus purkaa, ovat aikansa elänyttä lastulevyä. Tilalle tehdään kaapit puusta peiliovin.

Remonttia saakin odotella vielä tovin, tämä on suunnitelmissa viimeinen remontoitava sisätila. Eli ehkä vuonna 2015. (Kuvat saa klikattua suuremmiksi).