Turkoosia

Salin turkoosin lasin kokoelma sai päivitystä pihakirppikseltä.

Tuikkukipot olen saanut jo aiemmin lahjaksi, pitkän kynttilän jalka löytyi kesällä kirpparilta ja nyt kokoelmaan tuli pieni jalallinen kulho. En tiedä onko kulho uusi vai vanha, mutta eipä siitä joutunut montaa kolikkoa pulittamaan.

Nyt odottelen pimentyviä iltoja ja sitten sytytellään kynttilät.

Viisainta voisi olla odottaminen siihen, että Iineksen pennut ovat uusissa kodeissa.

Pennut ovat jo yllättävän taitavia kiipeilijöitä ja melkoisia energiapakkauksia kun hereillä ovat.

                                       

Eka työviikko pitkän loman jälkeen on sujunut hyvin. Oikeastaan oli jo helpottavaa että alkoi arki ja rutiinit. Aikaan saa paljon paljon enemmän kuin lomalla vaikka tekeekin täyden työpäivän ennen illan hommia.

Tuvan remontin rästihommat ovat hypähtäneet sammakon loikan eteenpäin.

Vihdoinkin.

Lahjuksia

On aina yhtä ihana saada lahjoja, on ne sitten pieniä tai isoja. Mitään merkkipäiviä en viettänyt, mutta meillä kävi muusta syystä sunnuntaina vieraita. Ja vieraathan toivat lahjoja vaikka en mitään sellaista odottanut. Lapset olivat haltioissaan xxl-tikkareistaan, ja äiti oli haltioissaan omasta xxl-lahjastaan, lyhdystä.( ja myös niistä muista lahjoista)

Menin kyllä aivan hämilleni kun lyhty minulle ojennettiin. Hetken meni kun tajusin, että lyhdyn lasit on tehty itse. Tekniikasta ja tyylistä en sano mitään kun en lasitöitä tunne, sanon vain että on se upea!

 Ja hetihän oli testattava jouluvaloja lyhdyn sisälle. Tätä aarretta en todellakaan aio viedä pihalle, hyvä jos edes lasikuistille raaskin laittaa. Enkä sytytä sisään oikeaa tulta kynttilöin, taitaa olla kaunein keinovalot sisällään ja ehkä myös turvallisin.

Kiitos tilkkuystäväni ja heistä erityisesti A, jonka tekemä tämä lyhty on.

On ne molemmat keltaista

Tänä kesänä puutarhassa on erikoistuttu keltaiseen. Omaan maan satoa on syöty keltaisina porkkanoina, keltaisina kirsikkatomaatteina, keltaisina kesäkurpitsoina ja keltaisina vadelmina. Porkkanat jää vakituiseen listalle, mutta keltainen kesäkurpitsa ei ole yhtä hyvää kuin vihreä lajitoverinsa. Siitä pysymme jatkossa vihreällä linjalla.

Vadelmasato oli lopulta niin hyvä, että viikonloppuna laitoin hillo- ja mehutehtaan pystyyn. Hillosta tuli äärettömän hyvää, mutta kuten aina minun vattuhillosta, liian löysää. Laitoin hilloon 800g vadelmia ja 650g hillosokeria, ohjeen mukaan 400g sokeria pitäisi riittää, mutta ei riitä vadelman kanssa. No löysyydestä viis, maku on enemmän kuin kohdallaan.

Pienet ja käytännölliset hillotökit toin Tallinnasta. Ostopäätökseen vaikutti just nappiin menevä koko ja Suomeen nähden törkeän edullinen hinta. Kannet piti ostaa erikseen, mutta silti tuon pienen vajaan kahden desin tölkin hinnaksi jäi alle 0,40e. Siihen hintaan jo raaskin ostaa uuden ja siistin tölkin kun Suomessa en ole löytänyt tölkkejä alle puolentoista euron. Nyt vain harmittelen, että miksi ostin vain 10 tölkkiä. Olisihan noille enemmänkin käyttöä ja lahjaksi on mukavampi antaa hilloa uudessa kuin käytetyssä tölkissä.

 Mehu on keitetty sekin kaltaisesta vadelmasta vaikka ei uskoisi. Mukaan meni vahingossa parikymmentä punaista vadelmaa ja ne värjäsivät mehun hailakan punaiseksi. Olin ajatellut ettei ämpärillisessä keltaista vadelmaa haittaa muutama punainen vadelma, mutta kummasti ne riitti värjäämään koko mehun. Keltaista vattumehua se on silti, väristä viis. Eikä varmana tarvitse edes mainita, että meni tässäkin maku just niin kuin piti. Täydellistä vaapukkamehua.

Aamulla alkaa työt kuuden viikon loman jälkeen. Pientä töiden aloituspaniikkia tässä pukkaa, mutta eiköhän se siitä taas kun rytmiin pääsee. Mukavaa työviikkoa kaikille!

p.s. Kiitos tunnustuksista joita olen saanut tässä viimeisten viikkojen aikana. Yritän löytää aikaa paneutua niihin. Eka työviikko on illoiltaankin kiireinen, tiedossa ainakin ekat vanhempainillat ja alkavat harrastukset.

Palkka-asiaa

Tuossa yhdessä postauksessa sivusin aihetta palkkaus. Se lienee monia kiinnostava aihe, että paljonko perhepäivähoitaja tienaa. No eipä tienaa paljoa, joten tässäpä muutama sananen lisää aiheesta perhepäivähoitajan palkka.

Palkkaus on julkista, löytyy KVTES:tä jossa on ihan oma luku koskien perhepäivähoitajien työehtoja ja palkkausta. Toiset kunnat maksavat sen mitä kvtes vaatii, toiset hiukan paremmin ja toiset erinomaisesti vähimmäisvaatimuksen nähden. Oma kuntani maksaa enemmän kuin vähimmäispalkan (siitä iso kiitos työnantajalle), mutta ei kuitenkaan ns. takuupalkkaa eli täyttä 4 lapsen palkkaa vaikka kaikki paikat eivät olisikaan käytössä.

 Palkkauksessa on oma erityinen muotonsa, eli palkka muodostuu hoidettavien lasten lukumäärän mukaan. Nykyään kunnat maksaa vähintään kahdesta lapsesta vaikka hoidossa olisi vain yksi lapsi hoitajasta riippumattomista syistä. Eli vähimmäisperuspalkka on n.800e kuukaudessa, bruttona. Neljästä lapsesta palkka on n.1600e, bruttona. Siihen päälle tulee kokemuslisät joka on maksimissaan 8%. Lisäksi voi olla henkilökohtaista lisää, yölisää tai iltalisää jne. Oma bruttopalkkani on pyöreästi 1800e kun saan palkan neljästä lapsesta ja vähän lisiä. Siitä sitten pois verot ja muut maksut mitä muiltakin menee.

Vertailuksi: työaika perhepäivähoitajalla on keskimäärin 40 tuntia viikossa, päiväkodissa hoitajan työaika on 38h15 minuuttia viikossa. Päiväkodissa hoitajan peruspalkka on n. 1900e. Päiväkodissa hoitajan palkka ei laske vaikka ryhmä olisi vajaa kuten perhepäivähoitajan palkka tekee.

Työajassa on toinen kohta joka on aika mielenkiintoinen. Päiväkodissa hoitajan työaika alkaa siitä mitä työvuorolistaan on merkitty, oli lapsia vielä hoidossa tai ei. Perhepäivähoitajalla työaika alkaa siitä kun ensimmäinen lapsi tulee hoitoon luki työvuorolistassa sitten mitä tahansa. Eli listalla voi olla että työ alkaa klo 7. Lapsi sairastuukin eikä tule hoitoon. Silti herään, valmistaudun työpäivään ja odotan lasta hoitoon. Työaikani alkaa kuitenkin vasta siitä kun seuraava lapsi tulee, esim. klo 9 vaikka listalla oli klo 7. Näin ollen vastaan itse taloudellisesti siitä ettei työnantajani asiakas tarvitse minua. Ajatelkaa jos vaikka päiväkodin työntekijän työaika ei alkaisi siitä kun on työpaikalla listan mukaisesti vaan siitä kun eka asiakas kävelee sisään. Eroa minuun vain se, että teen työtäni kotonani, työnantaja sama taho. Herään ja "lähden" töihin, mutta en olekaan töissä vaikka velvoitettu olemaan paikalla tiettyyn aikaan työvuorolistan mukaisesti. Toki tuossa seiskan ja ysin välissä olen vapaa tekemään mitä huvittaa koska en olekaan töissä, mutta käytännössä sitä odottelee että alkaakos ne työt vai ei.

Nyt sitten lukija miettii, että kustantaako hoitaja palkastaan lasten ruuan. Ei kustanna jos saa kulukorvauksen riittämään. Vuonna 2012 kulukorvaus on seuraavanlainen: aamiainen ja välipala 0,69e/kpl, lounas 1,63e, muu kustannus 1,74e. Tämä per päivä, ja per lapsi ja edellyttäen että lapsi on paikalla. Mitään korvausta en saa vaikka aamupala olisi tehty etukäteen mutta kukaan ei tulisikaan paikalle. Muu korvaus pitää yllään korvauksen sähköstä, vedestä, hygieniasta, liinavaatteista, leluista, askartelutarvikkeista yms. kaikesta hoidosta tarvittavasta. Jos lapsi tarvitsee vaipat, ne kustantaa vanhemmat kuten päiväkodissakin. Summista voi jokainen päätellä miksi esim. puuro on kätevä aamupala ja keitto oiva lounas. Tai miksi harva hoitaja pystyy ostaa luomua tai eksotiikkaa muuten kuin omasta pussistaan. Ja kuka suostuu maksamaan asiakkaansa kuluja omasta palkasta?

Tällä hetkellä perhepäivähoito on kunnille se edullisin hoitomuoto, jopa tuhansia euroja vuodessa edullisempaa kuin päiväkotihoito. Uskon, että perhepäivähoito on monelle lapselle, erityisesti pienelle taasen se inhimillisin hoitomuoto. Pieni ja kodinomainen ryhmä jossa on helppo huomioida yksilölliset tarpeet. Joskus tuntuu käsittämättömältä ettei työtämme kuitenkaan arvosteta palkkauksen ja työolojen kautta. Toki siirtyminen työaikalain piiriin oli iso asia, mutta käytännössä se ei tuonut paljoakaan muutosta parempaan, suurin muutos taisi olla työajan lyheneminen 3,5 tunnilla viikossa. Perhepäivähoidossa on käytössä samanlaiset kasvatustavoitteet kuin päiväkotihoidossa. On vasut ja muut. Ei kuitenkaan tukena ja taustana tiimiä joka on päiväkodissa. Kaikki työ, niin iloinen kuin ikäväkin tehdään yksin. Suurin syy on, ei työnantajissa vaan liitoissa jotka neuvottelevat ehdot. Työnantaja ymmärrettävästi maksaa sen mitä pystyy ja mikä vähintään pitää.

Tätä kaikkea en kirjoita valittaakseni, kirjoitus on sitä realismia missä oloissa ja millä ehdoilla työtäni teen. Olen itse valinnut tämän työn ja tiennyt palkkauksen ja muut ehdot. Silti olen sitä mieltä, että parannusta kaivataan työaikojen ja palkkauksen osalta. Toistaiseksi omalla kohdalla tämä työ sisältää niin montaa positiivista elementtiä oman elämäni ja perheen kannalta, että tätä työtä kannattaa minun tehdä, pienestä palkasta huolimatta. Sitä en tiedä mikä on tilanne vaikkapa muutaman vuoden päästä, voi olla että päiväkoti kutsuu taas, tai sitten vaihdan alaa täysin kuten haaveilen. Enpä usko että kroppani jaksaa tehdä tätä työtä eläkeikään asti.

Sana on vapaa kommenttilootassa. Mitä ajatuksia perhepäivähoitajan palkkaus herättää?

Viimeinen seinä

Maalaustelineet ovat siirtyneet vihdoin ja viimein talon eteläseinustalle. Lauantaina saimme muutamaksi tunniksi apuvoimia ja maalin rapsutus edistyi seinustalla näin pitkälle. Ei nyt ihan puoleenväliin edes, mutta pitkälle kuitenkin. Maali kun irtoaa hitaasti ja vaivalloisesti vaikka mitä tekisi. Paloturvallisuuden takia emme uskalla käyttää tuossa edes Speedheeteria apuna, kaikki maali rapsutellaan käsivoimien avulla.

 Itäseinusta on viimeistelyä vaille valmis. Alapuu (ruskea raita perustuksen yläpuolella) pitää raaputtaa vielä kertaalleen ja maalata. Voi olla että jää ensi kesään, koivut roskaa pahasti edelleen ja tämä talon sivuhan on juuri koivikkoon päin. Ei pysy lentävistä roskista puhtaana edes puolta päivää. Itäseinusta onkin ainut jossa alapuu saa jäädä paikoilleen, vain pari pahinta lahokohtaa uusitaan paikkapalalla. Muille seinustoille alapuut joudutaan uusimaan täysin.

 Koivikostakin päin näyttää hyvälle. Katto tosin on nyt entistä enemmän väärän värinen. Ei oikein sovi haalistunut vihreä harmaaseen seinään. Kattomaalaus onkin lisätty työlistalle viiden vuoden tavoitteiden kohdalle. Sen kuitenkin jo tiedän, että siihen maalausurakkaan minä en osallistu kuin korkeintaan työnjohdollisiin tehtäviin. Ei ole katolla keikkuminen minun puuhaani!

Pahoittelen jos kirjoitukseni sisältää normaalia enemmän kirjoitusvirheitä. Kävin tänään silmien laserleikkauksen esitutkimuksessa ja tuntuu että silmät ovat vieläkin tippojen jäljiltä solmussa. En näe hyvin laseilla enkä ilman laseja mikä on hieman ärsyttävää. Silmieni lihakset toimii kuulemma turhankin hyvin joten tippaa sai laittaa ihan reilusti jotta silmät rentoutuivat riittävästi.

Leikkausaika on nyt sitten varattu lokakuulle. Suosituksena että operoidaan vain vasen silmä jossa enemmän miinusta. Miinus ykkösen silmä, oikea, jätetään ennalleen. Minullehan se sopi, säästin yhdellä lauseella puolet leikkauksen hinnasta kun operoidaan vain toinen silmä.

Uusi vaihe elämässä

14.8.2012 alkoi minun ja mieheni elämässä uusi vaihe.

Tätä päivitystilaa oli odotettu sekä myös vähän pelätty. Tai pelätty on ehkä väärä ilmaisu, jännitetty voisi olla parempi. Tiistaina 14.8 lähti Arvilan pihasta kaikki lapset kouluun.

Mikä tarkoittaa sitä, että nyt kun olen vielä tämän viikon kesälomalla, olen täällä kotona ihan yksin. Jos mies tekee kotona etätöitä, tarkoittaa uusi elämänvaihe sitä, että olemme kotona ihan kahden. 

Siis jos olen lomalla tai vapaalla. Muutoinhan täällä kotona on ne minun työt, ne kun ei hoidu etänä.

Ensimmäistä kertaa elämässä saan omaa aikaa vain itseni kanssa omassa kodissa.

Harvinaista herkkua.

Todella aion nauttia tuosta ajasta ja sitä olen tehnyt nyt viikon verran.

Omaa aikaa ei himmennä se, että teen kotitöitä tai leivon pullaa.

Ihan hyvin voin kitkeä kasvimaata tai luututa vessaa.

Olen silti yksin ja nautin vaikka perhettäni rakastan.

 Pojat ovat pyytäneet koko kesän leipomaan pullaa. Tänään olin pullantuoksuinen kotiäiti ja nyt on satsi korvapuusteja odottamassa koululaisia kotiin. Eskarilainen tuossa juuri tuli ja hihkui iloisena ovelta että täällä tuoksuu pulla! Ensimmäinen pulla taisi mennä mahaan ennätysajassa.

 Jotain hyvää on iässä ja karttuneissa työvuosissa. 7,5 viikon vuosilomasta jäi pitkän kesälomankin jälkeen lomaa vielä niin, että pystyn olemaan lomalla kaikki koululaisten lomat. Olen huomannut, että työni yhdistettynä väsyneisiin lomalaisiin ei ole paras yhdistelmä. Niinpä olen halunnut pyhittää koululaisten loma-ajat ihan omalle perheelle. Stressittömin vaihtoehto kaikille osapuolille.

 Omaa aikaa jää siten ne lukuisat tasausvapaat joita minulle kertyy tekemällä yli 10 tunnin työpäivää. Periaatteessa saan jokaisesta työviikosta yhden vapaapäivän. Kuukaudessa vapaita on 4-5 päivää. Jossain kohtaa laskin että 12 kuukaudessa olin pitänyt 37 päivää tasausvapaina. Ihan mukavaa vastapainoa pitkille työpäiville vaikka toisaalta olisihan se ollut ihan muhkea potti ylityökorvauksina. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Sen olen huomannut tässä viikon aikana.

Mieleen on taas kerran hiipinyt onko töissä mitään järkeä.

Teen keskimäärin 40 tuntista viikkoa ja käteen jää palkkaa n. 1300e. Lokakuusta enää vain tonni tai jopa alle vaikka työaika pysyy samana. Perhepäivähoitajilla kun palkka menee lapsiluvun mukaan ja minulta tippuu palkka neljästä lapsesta kolmeen lapseen.

Vuosi vuorotteluvapaata alkaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Vaikkakin vaihtoehdossa ruhtinaallisen vapaa-ajan vastapainoksi omaa rahaa olisi kuin kerjäläisellä.

Syreenit

Talon edestä pois nyppäisty syreeniaita sai uuden elämän talon takaa, "huoltotien" viereltä periaattella mitään käyttökelpoista ei hävitetä. Eilen kitkin uuden aidanteen alusen ja samalla totesin ettei kannata seistä keltiäispesässä crocsit jalassa, ei ainakaan kovin kauaa. Ne penteleen nimittäin polttaa ja kovaa.

Keltiäisistä huolimatta aita on lähtenyt hienoon kasvuun vaikka se viime kesänä murjaistiin miehisellä konevoimalla paikoilleen. Suoraa aidasta ei ollut tarkoitus tehdäkään ja tässä onnistuttiin harvinaisen hyvin.

 Aidassa on lähinnä liilaa syreeniä, mutta lisäilin joukkoon muutaman valkoisen syreenin taimen. Valkoisen erottaa liilasta vaaleampien lehtien ja hitaammaan kasvutavan avulla. Lisäksi valkoinen aloittaa syyskuihtumisen liilaa aiemmin.

 Seuraava operaatio on hoitaa kuntoon tämä pyykkikallion näkösuojana toimiva syreeniaita. Se on jo kertaalleen leikattu ihan alas, mutta kun jälkileikkaukset jäi tekemättä kasvoi siitä vääränlainen. Lehdet ovat vain yläosassa ja alaosa on täynnä nokkosta ja vadelmaa. Toimii tietysti noinkin, mutta ei se mikään kaunis ole. Myöhemmin syksyllä pistetään taas koko aita matalaksi ja yritetään hävittää nokkoset ja vadelmat jollain konstilla.

 Samassa hötäkässä viime kesäisen syreeniaidan siirtämisen kanssa siirrettiin talon toisella puolella kasvaneet syreenit lähelle kasvimaata. Tulevaisuudessa nämä jakavat tulevaa hedelmäpuutarhaa nurmikentästä. Syreeni taitaa olla yksi sitkeimmistä kasveista sillä näiden syreenien juuret kaivettiin maahan vasta keväällä. Koko talven juuripaakut nököttivät komeasti maan päällä ja silti hengissä säilyen.

 Lempisyreenini kasvaa etupihan komistuksena. Kukkii valkoisin kukin ja yleensä erittäin runsaasti. Alaosan toivoisin olevan puumaisempi, mutta ei se onnistu. Mitä enemmän leikkaan, sitä enemmän syreeni tuuheutuu ja pukkaa uutta kasvua. Joten olkoot sitten tuollainen.

Jonkin uuden syreenin haluaisin pihaan laittaa näiden perinteisten aina tässä kasvaneiden lisäksi. Vielä ei ole visiota väristä tai lajikkeesta, tai no, ehkä se voisi olla Moskovan kaunotar kauneutensa takia. Ja eiköhän lajike ole yhtä helppo ja sitkeä kuten muutkin syreenit ovat, jopa ongelmaksi saakka.

Mukavuusalueen ulkopuolella

Miten se on niin vaikeaa tehdä jotain minkä kokee vähän tai enemmän epämukavaksi. 

Seitsemän vuotta on asuttu tässä ihan likellä vettä, mutta kertaakaan en ole vesille mennyt.

Aiemmin käytin tekosyynä ettei ole sitä omaa venettä,

mutta nyt on toista kesää venekin.

Enkä ole vesille mennyt.

Kunnes tänä iltana .

Hyvä päätös yhdelle kesän kauneimmista päivistä.

Hyppäsin vanhimman pojan ohjaamaan veneen kokkaan ja annoin laineiden viedä.

Ihan ilman epämukavuuden tuskaa.

Laadukkaan kaksituntisen aikana poika näytti minulle koko "oman" järven. Kävimme joella, putputimme sillan alta, laskimme alamittaisen kuhan takaisin järveen ja palasimme kotisatamaan hienon värisen taivaan saattamina.

Olihan mukavaa, ensi kerralla ehdottomasti mato-onki mukaan!

Urajärveltä

Pellavarivettä, puupalapaikkoja, pellavaöljymaalia, tiheitä syitä.

On hieno havaita, että kartanoa korjataan samoin tavoin kuin maalaistaloa.

Perinteisin materiaalein ja mahdollisimman säästävästi.

 Kun kerran museon ikkunan restauroinnissa kelpaa hivenen aaltomainen kittaus, saa sellainen kelvata maalaistaloonkin. Kummasti antaa perspektiiviä omaan työhän kun oivaltaa, että hei, niinhän sen vanhan ikkunan kuuluu olla. Vähän aaltoilevaa kittiä maalin alla eikä kuin viivasuoraa silikonia. 

Into korjata oman lasikuistin loputkin ikkunat kasvoi kymmenkertasiseksi.

 Harmi ettei meidän kuistin päälle kuulu näin komeaa lohikäärmettä. Kartanon sivurakennuksen kuistiin se kuuluu ja kuulemma pääsee paikoilleen siniseksi maalattuna. 

 Avokuistin puutarhakalusteista voisi ottaa mallia omiin kalusteisiin. Seuraavaksi lienee meno puutyökurssille jotta osaisi tehdä kalusteet itse.

 Iso osa kartanon avointen ovien päivää on työnäytökset. Tässä pääsi näkemään kuinka syntyi tapettiin puujäljitelmäkuvio. Alemmassa kuvassa valmista tapettia seinällä kartanon entisöidyssä keittiössä.

 Lopuksi kuva Lillyn huoneen pitsiverhoista. Tuollaiset vanhat pitsiunelmat kun jostain löytäisi omiin ikkunoihin. Ostaisin heti! Nykyversioista puuttuu aina jotain noihin unelmiin verrattuna.

Kiitokset taas kartanon restauroinnista vastaavalle väelle. Oli ilo päästä seuraamaan työtänne.

Toivottavasti kartano aukeaa yleisölle ensi kesänä.

Hevoselle heiniä

Suvussa, jos nyt näin voi sanoa, on uusi jäsen.

Nimensä on Caesar`s Angel

kotoisammin Susu.

Susulla on 4 kaviota, pitkä häntä ja silkkisen pehmeä turpa.

Susu on tyttären ylläpitohevonen.

 Hevonen tarvitsee tietenkin heinää ja kun tytär sai sitä ladollisen ilmaiseksi vain hakemisen vaivalla, lupautuivat isä ja äiti apulaisiksi. Pari kuormaa on jo siirtynyt paikasta A paikkaan B, "vain" noin 30 peräkärryllistä odottelee enää siirtäjäänsä. Ennen lumia pitäisi saada urakka tehtyä.

 Nuorimmat pojat lähtee aina ilolla tallille mukaan sillä tallilta löytyy silkkiturpien lisäksi muitakin eläimiä, kuten vuohia. Vuohet kulkee näppärästi ikkunasta ulos kun kuulevat ihmisten lähestyvän. Ja tälläkin kertaa kannatti tulla, pojilla oli vuohia varten pari kuivunutta leivän kannikkaa mukana.

Mitäpä sitä ei vanhemmat tekisi lapsensa hyvinvoinnin eteen.

Jos ei muuta, niin kärräävät kärrykaupalla heiniä hevoselle.

Säpinää

Tänään tiistaina oli täällä kotona desibeleiltään hiljainen päivä. Minä olen vielä kesälomalla, mutta kaikilla kolmella pojalla alkoi tänään koulu. Seurakseni jäi vain Iines ja pennut. Pennut ei meteliä pidä, mutta puoli salia on tällä hetkellä sitä valtakuntaa missä juostaan, hypitään ja leikitään yhdessä. Pelkkä pentulaatikko ei enää riitä.

Kaiken kukkuraksi tänään opittiin merkittävä taito, pyöreän rahin päälle kiipeäminen. Mikä isoilta kissoilta kynsineen ei ole sallittua näyttää olevan näiden pienten toimesta aivan ihanan suloista. Sitä se teettää kun ihmisemonsa höperöityy vauvojensa kanssa.

 Toinenkin rahi alusineen on mielenkiintoinen paikka. Jalan takaa on turvallista kurkkia jos ei muuten uskalla.

 Ja käyhän tuo vaikka imetysrahiksi. Iines ei vielä osoita mitään vieroittamisen merkkejä, mutta pikkuhiljaa on pennuille tarjottu muutakin ruokaa. Tämän päivän menun suosikki oli keitetty broilerinjauheliha. Menekkiä oli sen verran että illasta on keitettävä lisää.

 Hömpsyjen jälkeen pitää tietysti ottaa päiväunet. Mitä nyt kuvaaja tuli häiritsemään ja säpinämeno alkaa taas.

 Vaikka pleikanpelaajat valtaa välillä rahin, ei se kissanpentuja haittaa. Sinne vaan sekaan josko pääsisi peliin mukaan.

 Lopulta kun on riehuttu keskenään mutama tovi, ovat pennut niin väsyneitä että uupuneimmat nukahtavat pystyyn. Väsy on niin kova ettei jaksa edes ryömiä rahin alle tai pesään  nukkumaan.

Arvatkaa tuliko mun kotityölistalta tehtyä tänään yhtäkään hommaa. No eipä tullut. Sen sijaan olen vain istunut, tuijotellut pentuja ja ottanut päiväunia. Aloitetaan listan lyhennys heti huomenna...

Urajärven kartanomuseon avoimet ovet 2012

Jos et ole parina aikaisempana vuonna päässyt käymään Urajärven kartanolla remontti- ja entisöintitöitä seuraamassa, niin torstaina 16.8.2012 kannattaa piipahtaa paikan päälle. Allekirjoittanut on vieraillut Urajärvellä parina vuonna ja taas on tarkoitus mennä. Lapset on kaikki sopivasti koulussa ja minä vielä kesälomalla.

Urajärven kartanomuseo on siitä ainutlaatuinen, että se on testamentattu museoksi suoraan yksityiskodista. Siellä jos missä voi aistia todellista kartanoelämää ajan mukaisissa puitteissa.

Avoimien ovien aikataulun  löydät tästä linkistä.

urajärven avoimet ovet 2012_lowres.pdf 424K Näytä HTML-näkymänä Lataa

Lisäksi jos kartanon kunnostus kiinnostaa enemmälti, voit seurata siitä kertovaa blogia Museoviraston sivuilta.

Ja koska juttuni ilman kuvia on tylsiä, tässä pläjäys kuvia omasta puutarhasta. Olkaatten hyvä.

Kartanolla tavataan!