Pellavarivettä, puupalapaikkoja, pellavaöljymaalia, tiheitä syitä.
On hieno havaita, että kartanoa korjataan samoin tavoin kuin maalaistaloa.
Perinteisin materiaalein ja mahdollisimman säästävästi.
Kun kerran museon ikkunan restauroinnissa kelpaa hivenen aaltomainen kittaus, saa sellainen kelvata maalaistaloonkin. Kummasti antaa perspektiiviä omaan työhän kun oivaltaa, että hei, niinhän sen vanhan ikkunan kuuluu olla. Vähän aaltoilevaa kittiä maalin alla eikä kuin viivasuoraa silikonia.
Into korjata oman lasikuistin loputkin ikkunat kasvoi kymmenkertasiseksi.
Harmi ettei meidän kuistin päälle kuulu näin komeaa lohikäärmettä. Kartanon sivurakennuksen kuistiin se kuuluu ja kuulemma pääsee paikoilleen siniseksi maalattuna.
Avokuistin puutarhakalusteista voisi ottaa mallia omiin kalusteisiin. Seuraavaksi lienee meno puutyökurssille jotta osaisi tehdä kalusteet itse.
Lopuksi kuva Lillyn huoneen pitsiverhoista. Tuollaiset vanhat pitsiunelmat kun jostain löytäisi omiin ikkunoihin. Ostaisin heti! Nykyversioista puuttuu aina jotain noihin unelmiin verrattuna.
Kiitokset taas kartanon restauroinnista vastaavalle väelle. Oli ilo päästä seuraamaan työtänne.
Toivottavasti kartano aukeaa yleisölle ensi kesänä.
Kiitos itsellesi käynnistä! Päivä oli jälleen menestys, kävijöitä lähes 500 :) Jaksamme taas paahtaa loppukesän, kun tiedämme, että kartanon avautumista todella odotetaan ja tehtyä työtä arvostetaan.
VastaaPoistaKartanoa ympäristöineen tunnutaan arvostavan kovin paljon Urajärven kylässä. Ja todellakin täällä ainakin yksi odottaa sen avautumista :)
PoistaOlisipas ollut mielenkiintoista käydä Urajärvellä. Varsinkin tuon tapetin maalaus herätti mielenkiintoni. Tuo ikkunoiden kittaus ei oikein sovi kaltaiselleni hätähousulle. Silloin siinä ei ole muuta mahdollisuutta kuin aaltoileva lopputulos.
VastaaPoistaEn tiedä tekniikan nimeä. Maalus meni jotenkin niin, että ensin maalattiin paperi ja sitten erikoistelalla vedettiin puukuvio paperille. Amatöörin silmään vaikutti yllättävän helpolta.
PoistaMinäkään en ole malttia omaava persoona ikkunakittausten kanssa. Joten ne aaltoisuudet saa kelvata :D
Hitsi, tuollahan täytyy joku kesä poiketa, edellinen käynti taitaa olla kutosluokan luokkaretki sinne fillarilla...ups..about 30vuotta sitten...mihinkä nää vuodet hävisivät...:)
VastaaPoistaMari
kannattaa käydä, on se taatusti muuttunut 30 vuodessa :D
PoistaMieenkiintoinen tuo kartanon kunnostusprojekti. Minuakin loppuu kärsivälisyys kesken ikkunoiden kanssa. Minulle suurta päänvaivaa tuottaa sitten viimeistelyvaiheessa maalaus. Sanotaan, että maalin pitäisi mennä millin pari kitin yli lasiin saakka, jotta kitti saa veden kestävän kerroksen. Mutta jos sen teen, tulee maali ikävästi näkyviin lasin läpi ikkunan toiseta puolelta katsottuna. Siis kittaus pitäisi tehdä niin kapoisesti, jotta kynteen leveydelle mahtuisi sekä kitti että millin maalinkaistale päälle. Meidän ikkunoissa on niin pieni kynte. Mutta en taas halua tehdä kovin kapeaa kittausta, koska pelkään, että silloin kittauksesta ei tule pitävä. Onko sinulla samoja ongelmia?
VastaaPoistatv Leena
Se maalaus jo aika hermoja raastavaa eli samasta ongelmasta kärsin. Tosi tarkkana saa olla ja silti maali näkyy toiselta puolelta.
PoistaLisäänpä vielä, että "puukuvioinnin" tekemisestä eli ootrauksesta on työmaablogissamme ihan oma juttu: http://urajarvenkulttuuripuisto.fi/konservointi_ja_restaurointi/1630 Lopputuloksesta ei mitenkään voisi päätellä, miten yksinkertaisilla välineillä ootraaminen onnistuu, vaikka toki siinä tarvitaan myös taitavaa kättä.
VastaaPoistaHyvä tietää että tuokin on ootrausta, en ollut asiasta varma.
Poista