Suunnitelmia

 Uusi puutarhakausi vaatii uusia suunnitelmia. Tulevan kauden suurin työ tulee olemaan kasvimaan parannus ja luumulehdon toisen puolen kasvien poisto ja peittäminen. Niin ja tietysti toisen puolen käyttöönotto. Pienempi suunnitelma on laajentaa yläpihan istutusaluetta.

Laajennus olisi ainakin tuo alue missä on hevoskastanjan lehdet. Laajennuksele on hyvä syy, tuossa on pari iso kiveä jotka kolahtavat helposti ruohonleikkuriin. Laajentamalla istutuksia saisin kivet kätevästi piiloon ja pois tieltä. Niitä ei siis siirrttäisi vaan haudataan istutuksiin.

Kivien päällä ei tietenkään kasva mitään. Niinpä hyödynnän siinä näitä lahoja koivupöllejä. Laitan pöölit kivien päälle ja kasvit tulevat pölien väleihin. Sopii ympäristöön kun yläpihalla on paljon lahopuuta keskellä istutuksia.

Lunta meillä ei ole käytännössä yhtään. Sitäkin enemmän on siivottavia kukkapenkkejä. Talventörröttäjien katkomista, kitkemistä ja muuta siivoamista tiedossa seuraavat viikot. Sitten lannoitusta ja penkkien multaamista. 

Pikkuhiljaa olen aloitellut. Tässä kukkavarsia katkottuna liljapenkissä. Tuohon päälle kun heittää multaa jäävät pätkityt varret maatumaan mullan alle ja kunhan kasvit nousevat ja kasvavat, ei varsia huomaa enää lainkaan. Eikä täyty puutarhakomposti liikaa.

Krookuksilla on kiire. Pari päivää sitten näistä ei näkynyt kuin piippojen kärjet. Nämä krookukset kasvavat luumulehdon siinä osassa joka kaivetaan kasveista tyhjäksi tänä kesänä. Osan kasveista kuten krookukset säsätän, osa saa lähteä. Säästettäville löytyy paikka, osalla on jo tiedossa ja osalla ei mutta eiköhän se löydy kesän mittaan.

Kauden avaus

 Puutarhakausi 2025 on julistettu avatuksi. Vaikka viikonlopussa oli muutakin ohjelmaa, sain olla puutarhassa riittävästi. Lumet sulavat silmissä ja puutarhassa alkaa olla täysin lumetonta. Piippoja puskee esiin ja jopa ensimmäiset esikot kukkivat. Lauantaina leikkasin talventörröttäjiä silputen niitä kukkapenkkeihin. Lisäksi nipsin omenapuita. Sunnuntaina samat puuhat jatkuivat.

Kasvihuoneen ympäristö on yleensä järjestyksessäni viimeisenä siivottava. Alueen pitää olla lumeton ja kuivunut hiukan ennen kuin aloitan sen siivoamisen. Kasvihuoneen siivoan sitten kun ei ole enää vaaraa kovemmista pakkasista, viime vuonna se taisi olla jo huhtikuussa.

Jouluruusu teki nopeasti nuput. Tässä vaaleanpunaisessa on kukkia enemmän kuin koskaan ennen, edellinen ennätys taitaa olla kaksi kukkavartta.

Marja- ja hedelmätarhaa tänä viikonloppuna. Siivosin omenapuun torson ympäriltä humalan kuivuneet versot pois. Se on yleensä ensimmäisiä kevättöitä joita teen, jotta saan humalat maatumaan kompostin pohjalle, ne kun eivät maadu edes yhdessä vuodessa. Seuraavaksi voisi harkita vadelmien leikkuuta eli viime vuonna satoa tuottaneiden versojen poistoa.

Valkoinen esikko on aikainen. Kuva on otettu lauantaina, tänään sunnuntaina kukka oli auennut kokonaan.

Yläpihaa, jossa tein jo siivoustöitä. Toistaiseksi en ole huomannut suurempia menetyksiä. Täysin luottavainen en ole, menetyksiä voi tulla edelleen ja kaikesta kasveista kun ei vielä tiedä.

Miehellä kävi pieni vahinko traktorin kanssa. Sen seurauksena punalehtiruusu on entinen. Luulen ruusun pelastuvan kunhan sahaan sen kokonaan poikki. Punalehtiruusu on sitkeä ja se kyllä versoo vaikka sen joutuu laittamaan juuresta poikki. Kivimuuri on helppo korjata, kunhan nostaa kivet takaisin. Taaempana olevat ruusut lähtevät jokatapauksessa pois. Jos keksi kivan paikan, saavat jatkaa elämäänsä tässä puutarhassa, jos en keksi niin lähtevät kokonaan.

Ensi viikolle on luvassa hitusen viileämpää säätä, saapa nähdä jatkuvatko puutarhatyöt vai tehdäänkö harvoina vapaailtoina jotain muuta.

Miksi en keksinyt tätä aiemmin?

Taas havaitsin miten sitä urautuu samoihin ajatuksiin ja tyyleihin.  Olen pohtinut miten suojata salin taimikasvatus liian uteliaan Einon tassuilta ja hampailta. No, eihän minun ole pakko siirtää taimia saliin kun siirrän kasvatusvalot taimien luo. Äly hoi, tämän olisin voinut keksiä jo monta vuotta sitten. 

Mies väänteli verkon taimien suojaksi. Verkko pysyy hyvin pystyssä kun se on kiinnitetty magneetilla viereiseen pesukoneeseen. Tässä ratkaisussa on toinenkin etu. Siemenkylvöt yleensä itävät hyvin eri aikaan, nyt vielä itämättömät siemenet saavat lämpöä ja jo itäneet saavat valoa. Kuukauden päästä pitää miettiä ratkaisu uusiksi, sitten tuohon samaan tilaan pitää mahtua itämään kymmenet tomaatit.

29.1. kylvetyt kelloköynnökset näyttvät itävän hyvin ja nopeasti. Tässä omien liilojen siemenistä itäneitä. Astian reunoilla on kaupan liiloja, ne itävät paljon hitaammin.

Omista valkoisena kukkineista talteen otettuja siemeniä. Hyvä itävyys niilläkin ja kuvan ottamisen jälkeen esiin on nousut uusia "koukkuja". Kelloköynnös on kuin pieni koukku kun se itää ja nousee mullasta.

Nämä siemet nappasin talteen erään kauppakeskittymän ulkoistutuksista. Kukan väri on arvoitus, mutta se selviää kunhan taimet kasvavat. Kelloköynnöksellä varren ja lehden väri on erilainen liilana tai valkoisena kukkivissa kasveissa.

Vein tulisijojen multaa arboretumin kasveille ja ehdin heittää tuhkat lumelle ennen kuin huomasin, että sieltähän on noussut ensimmäinen lumikello. Se on noussut jo tammikuun puolella vaikka kuva on otettu helmikuussa. Pienoinen ihme senkin takia, että nämä kyseiset lumikellot nousevat yleensä viimeisten joukossa. Tänä vuonna tässä ei taida olla routaa nimeksikään.

Tällä viikolla aurinko paistoi jo niin voimakkaasti, että vaikak ulkona oli useampi aste pakkasta, tippui ulkorakennusten katoilta noronaan vettä. Aurinko sulatti kattolumia kiivaaseen tahtiin. Tosin nyt on saatu taas uutta lunta ja kuvan lumikellot ovat taas lumen peitossa.

Varovainen kierros puutarhassa

Parin päivän vesisateet on otettu vastaan kahdella mielellä, puolesta ja vastaan. Puolestapuhuja vetoaa lumia sulattavaan vaikutukseen, vastustaja pelkää sulavan ja satavan veden muodostavan kasvien kannalta vahingollisia jääkenttiä ja lätäköitä. Olkoot kevät armollinen kasveille ja meille puutarhureille.

Lunta on paksu kerros. Vaan kyllä se hupenee. Rautapadasta ei näkynyt mitään viikko sitten. Saapa nähdä miten minttu talvehtii padassa, siirsin mintun pataan vasta viime kesänä.

Kasvihuoneen vierestä paljastui yllättäen maata. Kohtaan tippuu vedet kasvihuoneen katolta, osa menee kiven päälle ja osa maahan. Paljaan maan kohdalla kasvaa päivänliljoja, ehkä ne kestävät veden ja jään höykytyksen.

Tästä näystä olen erityisen iloinen ja tulen hehkuttamaan sitä vielä monta kertaa. Siskon keittiön pöydältä viety jouluruusu syötiin viime keväänä sentin tapille. Nyt älysin suojata jouluruusun vanhalla lankakorilla. Kun katsoo tarkasti, niin kasvin keskellä näkyy valkoista joka ei ole lunta. Se on kukan nuppu ja tiedän niitä olevan useampia tuolla lumen alla.

Siirrytään harmaassa säässä vanhalle kasvihuoneelle. Tuleva lavakaulusprojekti on vielä lumen alla, vain yksi kulma on paljaana. Herneverkot unohtuivat paikoilleen, keväällä ne on otettava pois sillä herneiden paikkaa pitää vaihtaa.

Kasvihuoneen vieressä kasvaa tuntematonta pientä maksaruohoa. Olen ostanut yhden taimen jota jaoin rohkeasti moneen palaan. Kivien kolot täyttyvät vähitellen.

Toisella puolella kasvaa ajuruohoa. Sekin näyttää selviävän talvesta ja täyttävän ahkerasti kivien kolot. Olen joskus kylvänyt ajuruohon siemeniä, mutta taitaa valmiit taimet selvitä parhaiten. Tähänkin olen ostanut vain yhden taimen.

Jäätä näkyvissä. Nyt hiukan pelottaa renkaassa kasvavien laukkojen puolesta. Ruohosipuli on kestävä, mutta ei sekään ihan mitä vaan kestä. Ohotanlaukasta en osaa sanoa, toivottavasti en menetä niitä. Jos laukat eivät tuossa kestä, tulee renkaasta kesällä yksivuotisten kasvien paikka eli todennäköisesti laitan siihen tuoksuherneet.

Täällä päin valtakuntaa on ensi viikolla talvilomaviikko. Itse en vietä lomaa, kevät on työssä kiireistä aikaa ja toivon voivani pitää pitkän pitkän kesäloman.

Toukokuu

 Toukokuu taitaa nykyisin olla mielestäni kaunein kuukausi. Se on hetki ennen kesän humahdusta kun kaikki on vielä uutta ja raikasta. Saaripalstan Saila lanseerasi kuusi kuvaa toukokuusta haasteen. Tartuinpa siihen juuri nyt, vuoden pimeimmän ajanjakson aikana.

Vaikka positiivisesti pitää ajatella. Ensi kuu on jo tammikuu ja siitä on vain muutama kuukausi toukokuuhun.

Ei ole toukokuuta ilman sinivuokkoja. Saisivat vaan levitä nopeammin. Uuteen hortensiapuutarhaan jaoin ja siirsin paljon sinivuokkoja muualta puutarhasta. Kuvan sinivuokot kasvavat arboretumin suuren tammen alla.

Unkarin sinivuokko on kotiutunut kivasti, kasvusto kasvaa vähän joka vuosi. Suunnitelmissa on uskaltaa jakaa kasvustoa hiukan ja kokeilla viihtyisikö tämä aarre muuallakin.

Yksi kevään suurimmista ihmeistä oli rusokirsikan ensimmäinen kukinta. Liki kymmenen vuotta olen puuta kasvattanut, pienestä piiskataimesta asti. Puutarha jos mikä opettaa sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä.

Uuden kasvihuoneen edusta on keväisin juuri sellainen kun kuvittelin sen olevan. Pinkkiä ja keltaista esikkoa. Punaisia pionien alkuja ja pinkkejä kiurunkannuksia. Valkoiset helmilijatkin siellä ovat mutta kuvassa vasta aloittelevat kukintaansa.

Ja vielä kerran vuokkoja. Tavallista valkovuokkoa en saa kasvamaan sitten millään, mutta tämä sininen valkovuokko eli hämyvuokko  lajikkeeltaan 'Dee day' lähti heti leviämään. Siinä oli ostettaessa vain pari vartta. Takana näkyvä pinkki esikko on sekin ihmetyttänyt kasvuvoimallaan. Se ei tunnut välittävän missä kasvaa, pukkaa vaan uutta alkua viereensä minkä kerkeää. Se onkin yksi puutarhani luottokasveja.

Viimeinen kuva menee alppiruusumetsikön herkälle prinsessalle. Kuvassa on alppiruusu 'Tiuku'. Se on istuttamisestaan saakka kukkinut uskollisesti joka kevät. 

Oi toukokuu, tule ja pian.

Pilkahduksia keväästä

Joka päivä kierrän pihassa ja puutarhassa etsimässä kevään ensi merkkejä. Lumet ovat sulaneet kivasti, mutta vielä on paljon sulamatta. Talon eteläseinusta on sula vaikka siihen kasataan talvella kunnon kasat lunta kivijalan eristeeksi. Ehkä tässä on toivoa, että vappu olisi suht lumeton. Pääsiäistä tuskin tarvitsee viettää lumettomassa puutarhassa.

Ensimmäiset tulppaanin piipot kivijalan vieressä. Pari päivää sitten ei näkynyt vielä mitään. Saila ehdotti instassa tähän krookuksia. Epäilin paikka liian kuivaksi mutta taidan silti laittaa vinkin mieleen. Tietää ei voi kuin kokeilemalla. Tulppaanit viihtyvät sillä vierusta on kesäisin rutikuiva.

Arboretumin tammen alla kasvavat sinivuokot ovat vapautumassa lumivankilastaan. Näköjään joku on heittänyt aimo ripsauksen tuhkaa tammen juurelle jossain kohtaa talvea. Eipä se haittaa, sinne häviää mullan sekaan ensimmäisten sateiden jälkeen.

Alppiruusumetsikkö on lähes lumeton. Varjoisasta paikasta huolimatta olen varjostanut kaikki alppiruusut. Alppikellokin näkyy olevan hengissä, peräti jo toista talveaan. Mietin pitäisikö se suojata yöpakkasilta, ensi viikolle tänne ennustettiin jopa kymmenen asteen yöpakkasta.

Jäniksen papanat poseeraavat joka kuvassa. Kyllä ärsyttää. Mutta katsotaan ohi ja vähän alemmaksi ja siinä on ihan selvästi näkyvissä vihreitä lumikellon lehtien kärkiä. Sieltä ne puskee esiin täysin jäisestä maasta uskomattomalla voimalla.

Eikä siinä vielä kaikki. Huomasin tänään pihan muurahaispesässä eloa. Kamera ei oikein tarkentanut liikkuvaan kohteeseen, mutta sain jonkinlaisen kuvan kevään ensimmäisistä muurahaisista. Pesän kohta on lumeton mutta muualla on lunta, ei olisi minun mielestä tarvinnut ihan vielä herätä. 

Antaa paljon voimaa ja iloa löytää pieniäkin merkkejä kevään etenemisestä. Ehkei tässä sittenkään olla ikuisen talven armoilla.

Toukokuussa

 Toukokuu on itselleni merkityksellinen kuukausi, se on kahden poikani syntymäkuukausi, vanhimman ja nuorimman. Syntymäpäiviksi osuu peräkkäiset päivät. Lisäksi toukokuussa ovat syntyneet sekä minun, että mieheni äidit ja nuorimmainen lapsenlapsi. On monta syytä juhlaan. Sain Versoja Vaahteramäeltä blogin Riinalta haasteen kuudesta toukokuisesta kuvasta. Yritän saada mahtumaan vain kuusi kuvaa, mieluummin laittaisin 60 kuvaa sillä niin ihana oli viime vuoden toukokuu ja toukokuu ylipäätään.

Esikot kuuluvat toukokuuhun kuin nenä päähän. Tämä valkoinen palloesikko on itse siemenestä kasvatettu. Toivon sen osaavan lisääntyä itsekseen sillä mielelläni kuvittelisin tämän paikan täynnä valkoisia palloesikkoja. Myös muut värit ovat tervetulleita.

Uuden kasvihuoneen edustan kukkamaat eivät ole valmiina vasta kuin pieneltä osin, mutta valmiiseen plänttiin olen tyytyväinen. Tästä valkoiset palloesikot kuolivat, eivät ilmeisesti tykänneet siirrosta. Muut esikot kukkivat, samoin kiurunkannukset, helmililjat ja hyasintit.

Eikä toukokuuta ilman kirjopikarililjoja. Niitä pitää istuttaa joka syksy lisää ainakin yhden pussin verran. Ilokseni viihtyvät meidän savimaassa ja joka vuosi tapaan enemmän näitä ihanuuksia.

Toukokuu on sipulikukkien juhlaa esikoiden lisäksi. 

Uusi kasvihuone ei valmistunut ihan toukokuuksi joten ei siitä sen enempää. Jos riemuitsin kasvihuoneesta, niin riemuitsin  myös koristeomenapuu Hopan ensimmäisestä kukinnasta. Kuvassa se on vasta alkamassa.

Viimeisessä kuvassa on kauhun ja kauneuden tasapaino. Taustalla kukkii valtoimenaan voikukat ja etualalla tulppaanit ja lemmikit. Tässä syy miksi en mielelläni kasvata keltaisia tulppaaneja, loistaisivat liikaa voikukkien lailla.

Kiitos Riinalle, olipa kiva muistella toukokuuta ennen lumitöihin lähtöä. Eikä näiden kuvien tunnelmaan ole enää pitkä aika.

Huhuu kevät, missä olet?

 Kovasti on huhuiltu, rukoiltu, katsottu sääennusteita etuperin ja takaperin, ja melkein tanssittu kevättanssia mutta ei, ei näy kevättä. Toinen minäni kuiskii pään sisällä, että nyt on hyvä aika tehdä kevätsiivous, käydä läpi vaatekaappeja tai komeroita. En kuuntele sitä ääntä, en. Mieluummin uppoudun vanhoihin puutarhalehtiin, katson niskani kipeäksi netin puutarhaohjelmista ja plärään siemenvaraston sadanteen kertaan. Kevät, sinua odotetaan.

Jotta kestäisi paremmin sulamattoman lumen ja jäätävän pakkasen, kahmin ruokakaupasta kotimaisia kevätkukkijoita salin senkin päälle. Taidan hakea vielä toisen satsin sillä taidan halua ainakin valkoisia helmililjoja lisää. Ekologinen valinta koska helmililjat voi istuttaa keväällä puutarhaan ja saada kukkimaan siellä. Tete- ja perunanarsisseille teen saman vaan en usko, että kukkivat, eivät ole sitä tehneet aikaisemminkaan.

Tomaatit kylvin tänä aamuna. Tuli niitä taas 54kpl, mutta se on ihan kohtuullisesti. Pitää varautua uuteen kasvihuoneeseen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Jos kasvihuone ei valmistu, voin ilahduttaa läheisiä tomaatin taimella.

Kaivoin esiin syksyllä istutettujen sipulikukkien ja kevätkukkijoiden myyntipakkaukset. Kävin läpi, ihastelin ja huokailin. Ihan oli unohtanut mitä tulikaan istutettua.

Siistin pahvilaput, järjestelin ja niputin vuoden 2020 nipuksi. Nipun liitin aikaisempien vuosien nippujen joukkoon.

Keskiviikkona kylvetyt ohraruohot olivat itäneet kodinhoitohuoneen lattialämmön päällä. Siirsin astiat salin ruokapöydän päälle jossa saavat enemmän valoa. Ehkä hiukan ajoissa laitettu, mutta ajattelin, että ruohot pitää olla kun lapsenlapset tulevat virpomaan. Kumpikin saa oman ruohon jossa on ruohon lisäksi suklaapupuja ja -leppäkerttuja. Jokavuotinen perinne.

Nyt taidan lähteä katsomaan löytyykö omilta mailta jo pajunkissoja, samalla on hyvä kiertää ja tarkastaa taas kerran jänisvauriot sekä onko havukasvien suojaukset pitäneet viime päivien myrskyissä ja tuulissa.

Toukokuu kuin unelma

 Kävin läpi vuoden 2020 toukokuun kuvia. Voi miten kesäisiä ne ovat, aurinkoisen utuisia, toisaalta kirkkaan valoisia. Kukkien ja pienten vihreiden lehtien juhlaa. Eiköhän katsota muutama kuva yhdessä.

Lumikki on osoittanut viihtyvyytensä ja kestävyytensä. Ihan vähän mietin uskaltaisinko jo jakaa tätä. 

Kasvihuoneeseen tuli koristeita, vanha puuhella ja siihen sopivaa rekvisiittaa. Kattilassa on tuoksuherneitä odottamassa ulos istuttamista.

Risuaidan tolpat uusittiin ja koko aita korjattiin, lisättiin risuja kuten pitäisi tehdä joka vuosi. Luumulehdon uusi kivireunustus on valmis ja hiekkakäytävillä on uusi kivituhka. Maasta ponnistaa kaiken sorttista vihreää kiihtyvään tahtiin.

Narsisseja kukki puutarhassa paljon. Tämä  narsissi on ihme sillä se kukki jo toista kevättä. Yleensä narsissini kukkivat yhden kevään ja sen jälkeen ei kukkaa näy.

Keltainen on kaunista keväisessä puutarhassa. Viime toukokuussa jaoin ja siirsin paljon kevätesikoita. Mukava kasvi joka ei ole meillä levinnyt riesaksi saakka. Aika paljon leikkaan sen siemenkotia pois, sekin vaikuttaa.

Sinikämmen kasvaa ihan liian kuivassa paikassa. On juurtunut hyvin mutta kovin tuuheaksi se ei kasva. 

Oi tätä kevään aikaa. Hiirenkorvat, lemmikit, valoisuus, heräävän luonnon tuoksut ja multa jossa möyriä.

Ei toukokuuta ilman tulppaaneja.

Talvi 2019-2020 oli hyvin lauha. Ehkäpä sen takia, ruusuherukka kukki ennätyksellisen runsaasti. Tässä se vasta aloittelee kukintaansa. Jos kukinta oli runsas niin se oli myös pitkä, kuvia ruusuherukan kukinnasta on pitkälle kesäkuulle saakka.

Olen katsellut Yle areenasta norjalaista puutarhaohjelmaa, Minun puutarhani. 

Tein hauskan huomion. Jokaisen jakson puutarhurilla oli kissa. Ehkäpä kissat kuuluvat puutarhaan tai sitten meissä puutarhaihmisissä on keskimääräistä enemmän kissaihmisiä.