Kalliorakkautta

Olenhan minä ennenkin hehkuttanut miten tämän tilan rakennukset on rakennettu nätisti kallion päälle. Vaan kun en väsy aiheeseen niin saatte taas kestää kalliorakkauttani.

 Navetan takana kallion on jyrkkää ja jykevää. Vasemmassa reunassa näkyy kottikärryt joihin voi verrata kallion kokoa. Kallio on pikku hiljaa kaivettu esiin roskan ja maan alta, kalliota ympäröivä maa on tasattu. Siivottavaa on vielä vähän, teen sitä aina kun muilta puuhiltani ehdin.

 Suuret irtokivet kallion reunalla hyödynnetään porraskivinä aittaan, tai sitten niistä tulee kivet johonkin istutukseen. Kallion kuopat saa rauhassa kerätä vettä. Kissat käyvät juomassa niistä.

Kallion on tuskin ollut näkyvissä silloin navetassa on ollut eläimiä. 28 naudalle suunniteltu navetta on tuottanut kaikkine eläimineen aika määrän lantaa. Ja tänne takapuolelle se on työnnetty lantakouruja pitkin. Osa on ajettu pelloille mutta on sitä tähänkin jäänyt. Ilmankos tuossa rehottaa rikkakasvit hyvinkin voimallisina.

Kalliossa on jotain taikaa. Se on ollut tuossa jo ennen yhtäkään rakennusta, ja tulee olemaan kun rakennuksia ei enää ole. Eihän sitä voi kuin rakastaa.

Hyvä ja huono uutinen

Pidin eilen viimeisen vuosilomapäiväni. Sään puolesta lomapäivä sattui parhaimpaan aikaan. Yhdessä vaiheessa puutarhassa tuli jopa niin lämmin, että joutui riisumaan toppatakin pois. Eikä palellut sormia mikä on ollut yleistunne tämän kevään töissä.

 Kasvimaan ylälohko on käännetty. Eli noiden multa-alueiden pintamaa on rikottu ja siivottu lehdistä. Käytävien kohdalla on lehdet ja seuraava työ on levittää lehtien päälle olkia. Olkien kanssa olen pähkäillyt käytänkö siistimpää uutta olkea vai tuolla mansikkamaan kaarien takana näkyvää jo vuoden verran pihalla ollutta olkea. Kasvimaa tarvitsee myös jokavuotisen lannoituksen ja kalkituksen. Kasvimaan suhteen ei ole kuin hyviä uutisia, parin vuoden työ on tuottanut tulosta ja matojen määrä on kasvimaalla hurja. Maa on eloisaa ja hyvää.

 Maa-artisokkien kasvupaikka oli karmeassa kunnossa. Vasen laatikko kertoo sen. Oikean puoleinen on jo siivottu ja artisokat on laatikon edustalla. Sadon määrä oli hurja mutta tässä kohtaa se jutun huono uutinen. Löysin tästä laatikosta elossa olevan kotilon. Näin läheltä kasvimaata kotiloita ei ole koskaan ennen löytynyt. Alue on nyt erityistarkkailussa.

 Rinnepuutarhassa kuusen alunen on valmis. Se on kauttaaltaan kuorrutettu lakanoilla ja sanomalehdillä ja niiden päälle viedyllä haravointijätteellä.  Haravointijäte asettui kuusen alle luontevasti, kuin aina siinä olleeksi. Kuusesta sahasin alimmat, täysin kuivat oksat pois jolloin siitä tuli tasapainoisemman näköinen.

 Istutusalueelle sain kuskattu tänään lisää multaa. Polun viereistä reunaa en täytä ennen kuin koivunrunko on siirretty siihen. Kuvan alaosan puoleiseen reunaan on tulossa tavallinen metsäkuusi josta yritän kasvattaa palloa. Kuusi on ruukussa ja näkyy kuvassa, yritin jo vähän asetella sitä tulevaan kasvupaikkaansa.

 Tämän päivän hyisessä säässä oli hyvä kantaa loputkin kivet paikoilleen. Kivien osalta muuri on valmis. Joitain koloja täytän vielä mullalla kasveja varten.

Kuusen lisäksi tähän on tarkoitus istuttaa muitakin havuja. Jotain luonnollisen näköistä eli ei tuijia. Jonkin sortin kataja ehkä, jotain pientä ja matalaa lisäksi. Pitää tutustua taimistojen valikoimiin. Tänä vuonna istutan tähän puut ja pensaat, ensi vuonna on perennojen vuoro.

Tuonne kivimuurin taakse olen suunnitellut pensaita. Mitä sinne laittaisi, sitä olen pähkäillyt ja pähkäillyt. Jotain kestävää ja matalaa, kuivassa viihtyvää. Lopputulos on, että taidan istuttaa inhomaani pensashanhikkia jota saa nykyään myös muun värisenä kuin keltaisena kukkivana. Lajike "Lovely Pink" tekee vaaleanpunaiset kukat ja pitäisi menestyä vielä vyöhykkeellä III. Näin se puutarhurinkin mieli muuttuu.

Lidlin ruusuista ja kevättä

Istutin vaaleanpunaisen, Lidlistä ostetun köynnösruusun rosarioon. Kaivoin ensin ison kuopan, maa on siellä jo aivan sulaa. Sen jälkeen avasin ruusun paketin. Ja onneksi mursin ruusun juuripaakun mullat, sillä juuret olivat väännetty täysin kaksinkerroin pakettiin. Oikaisin juuret varovaisesti ja istutin taimen maahan. Tämä vain vinkiksi että tarkista aina juuret. Itse en välttämättä muista joka kerta ja sitten ihmettelen miksi taimi ei kasva.

 Talon edustalla alkaa seuraavaksi kukkia posliinihyasintti. Ihan kuin näitä olisi tullut pari lisää viime keväästä.

 Posliinihyasintit kasvavat samassa penkissä kuin muutkin keväät ensimmäiset kukkijat. Tämän istutuksen ohi kuljetaan joka päivä enkä pääse kotiin näkemättä sitä. Siksi siinä on suuri määrä ensimmäisenä maasta ponnistavia sipulikukkia. Väreillä ei ole mitään logiikkaa, kunhan kukkii.

 Samassa penkissä on nousemassa hyasintti "Woodstock", ne ovat puutarhassani lähinnä yhden kevään iloja mutta istutan silti joka vuosi.

 Viime vuoden toukokuussa ostin taimipäiviltä valkoisen siperiankurjenmiekan. Se näyttää olevan hengissä. Uskaltaisikohan odottaa kukintaa jo tänä vuonna?

Pioneja olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa. Joko näkyy piippoja? Ja näkyyhän niitä. Tämä Pionien koti-taimistolta hankittu punainen jokeripioni puskee maasta useamman piipon voimin. Ostin näitä kaksi ja kumpikin on hengissä. Lajikkeensa selvinnevät sitten kun joskus kukkivat.

Kuvat antavat kevään etenemisestä ihan väärän kuvan. Kymmenen minuuttia kuvien ottamisen jälkeen alkoi sellainen raekuuro että kipitin suosiolla taloon sisälle. Päivän puutarhapuuhat olivat sen myötä näissä kuvissa.

Pihan kaunottaria

Kiitos kaikille kommenteista alempaan. Olo on jo parempi, tuntuu että elämä voittaa. Tämän päivän huilin vielä, aamupäivä sohvalla nukkuen ja iltapäivällä vähän käyskentelyä pihalla. Kuviin pääsi pihan kaunottaria.

 Türista nimellä "Flore Pleno" tuotu lumikello on avannut ihka ensimmäisen kukkansa. Tosin kovin ujosti, hämillään itähämäläisestä hitaasta keväästä. Mutta, kaunotar on hengissä ja jahka vahvistuu niin ehkä ensi vuonna siinä on jo kaksi kukkaa. Puutarha jos mikä kasvattaa odottamisen kärsivällisyyttä.

 Jättimäiset valkoiset krookukset on kuin kahvikuppeja kukkapenkkiin tippuneina.

 Alma tuli mukaan kierrokselle. Kaunotar kaipasi huomiota ja pientä rapsutushetkeä.

 Bongattu ensimmäinen kimalainen. Olonsa oli vielä kovin kohmeinen, pyöri pitkään krookuksella.

Kaunis päivä sai myös perhoset liikkeelle. Näin nokkosperhosen ja tämän neitoperhosen joka malttoi pysyä paikoillaan kuvaamisen ajan.

Katselin 10 päivän sääennustetta. Ensi viikolle on luvassa jo reilusti lämpimämpää ilmaa. Jihuu.

Kompostimultaa

Viime keväänä lehtikompostien tyhjennys jäi vasta alkukesään. Ja tyssäsi toisesta kompostista löytyneeseen ampiaispesään. Nyt ajattelin olla viisaampi ja tehdä työn ennen ampiaisten ilmaantumista.

 Aloitin vasemmapuoleisesta kompostista. Sen varjon puolen reuna olikin vielä jäässä. Siitä huolimatta sain kompostista 7 kottikärryllistä multaa puutarhaan levitettäväksi.

 Siilasin mullan ehkä turhankin tarkasti, kaikki isompi materiaali pääsi jatkamaan maatumista kompostiin. Samalla tuli sekoitettua eri vaiheessa oleva tavara keskenään. Viime vuonna multa meni kaikki kasvimaalle, tänä vuonna vuorossa on perennapenkit ja muut istutukset.

 Välillä satoi rakeita urakalla mutta en antanut sen häiritä. Enemmän häiritsi olo joka ei muutoin ollut ihan hyvä.

Kipeäksihän sitä oli tulossa. Sunnuntain olen viettänyt sohvalla kahden paksun viltin alla ja lähellä vessaa. Iines tiesi että palvelija on sairaana ja makaa sohvan selustalla lähelläni. Normaalisti se ei ole tähän aikana vuodesta koko päivää sisällä.
Toisen laatikon tyhjentäminen siirtyi suosiolla eteenpäin.

Kellohyasintti ja käenkaali

Lidliin saapui vihdoinkin liljan sipulit. Valikoimaan olin pienoisesti pettynyt. Ei yhtään minun silmiini täydellistä pinkkiä kuten viime vuonna. Tyhjin käsin en silti lähtenyt. Ostin kokeiluun galtonia candicans sipuleita eli kellohyasintteja. Toinen kokeiltava on muotikasvi käenkaali oxalis deppei. Kummankaan en odota selviävän puutarhassa talven yli, kokeiluja on silti kiva tehdä.

 Käenkaalissa on ainakin kuvissa kauniit vaaleanpunaiset kukat. 40 pikkuruista sipulia, mihin sellaisen määrän upottaa?

 Ostin minä liljojakin. "Elodie" lähti ostoskoriin jo viime vuonna, lisää ostin yhden pussin. Toista, tummempaa ostin kaksi pussia. Väri on vaikea pihassani mutta eiköhän tuolle paikka löydy.

Tässä on "Elodie" täydessä kukassa viime kesän lopulla arboretumissa. 

Pistin kaikki sipulit esikasvatukseen lasikuistille. Siellä alkaa olla yhtä ahdasta kuin salin ikkunalla jossa on tomaatit. Ja johonkin pitäisi saada vielä lantut ja nauriit esikasvatukseen.

Bonuksena ostin Lidlistä kaksi ruusun taimea. Olen niitä jo monta vuotta pohtinut mutta en ole uskaltanut kokeilla. Valitsin kaksi köynnösruusua, vaaleanpunaisen ja tummanpunaisen. Kummassakaan ei ollut lajitietoa mikä ihmetytti. Mielenkiintoista nähdä onko kumpikaan yhtään sellainen ruusu kuin pakkauksen kuvassa.

Vain tekemällä saa valmista

Viime kesänä pihaan tuotu tiilikasa on siinä edelleen. Tai nyt kasoja on useampi, on kolme lavaa putsattuja tiiliä ja keskellä iso kasa tiilimujua, laastia ja liian pieniä tiilen kappaleita.

 Tänään tajusin, upsista vaan, pojan valmistujaiset on toukokuussa. Siihen mennessä olisi ehkä kiva saada tämä kasa pois pihan paraatipaikalta. Vai laitetaanko vieraille työkalut käteen ja naputtelemaan tiiliä puhtaaksi?

 Asian eteen tein sen verran että kaivoin kasasta putsattavia tiiliä erilleen. Heti kun pihalla tarkenee istua jonkun jakkaran päällä alan putsata tiiliä. Mujukasa jää, sille ei voi mitään, mutta lavojen päällä olevat putsatut tiilet voi viedä aitan taakse piiloon jos aika riittää.

 Työn lomassa pitää muistaa huilia. Jalon kanssa ihmeteltiin yhdessä kevään krookuksia. On noita valjun liiloja ja

 kunnon liiloja, keltaisia ja valkoisia. Keltaisia haluan lisää, erottuvat näin keväällä parhaiten.

Kylmästä huolimatta ensimmäiset narsissit ovat kasvattaneet vahvat varret. Viime vuonna nämä kukkivat tuskin ollenkaan, nyt uskallan odottaa hyvää kukintaa.

Mutta nyt takaisin hommiin, pieni osa pihaa on vielä haravoimatta ja sen ajattelin saada valmiiksi tänään. Koko pihaa en haravoi, esimerkiksi arboretum jää haravoimatta koska siellä ei ole lehtiä, pelkän nurmikon takia en viitsi haravan kanssa huiskia.

Kevät etenee

Hitaasti mutta etenee kuitenkin. Tänään oli erityisen kylmää. Sormet jäätyivät pienen puuhastelun jälkeen ennätysnopeasti. Niinpä päivän puuhana oli kantaa niityltä kaksi kiveä rinnepuutarhaan ja sen jälkeen ihan vain huhhailla eri puolilla pihaa.

 Rohtovirmajuuri tekee komean viininpunaiset alut hyvin aikaisin keväällä. Kasvaessaan kasvi ei ole näin punainen.

 Tämän kasvin nimeä en muista. Pää lyö ihan tyhjää. Siitä huolimatta ilon aihehan tuo on, ei välitä kylmästä eikä kalseasta säästä vaan aikoo kasvaa ja kasvaa.

 Akileijan koristeelliset lehtiruusukkeet ei hätkähdä edes pientä pakkasta. Tämä vaalean vihreä ruusuke kuuluu nimettömälle punavalkoiselle akileijalle. Emokasvi on hävinnyt mutta onneksi näitä siementaimia on. Akileijojen lehtikirjo on mahtava, näin vaaleasta aivan tummaan ja kaikenlaisia siltä väliltä.

Rosarion ruusuja olen seurannut tarkasti. Nyt näyttää että kaikki ruusut on hengissä. Pahiten pelkäsin kirjoapteekkarinruusun rosa mundin menehtymistä mutta vaikuttaa että sekin on hengissä. Kuvassa on puistoruusu rosa "John Cabot" jossa on jo komeat punaiset silmut.

Ensi viikon työnä on soitella saisimmeko samasta paikasta turvelantaa kuin viimeksi. Pari peräkärryllistä voisi hakea ja levitellä kasveille.

Taimivauvoja

Talon edustan penkkiä syynätessäni tein havainnon kahdesta taimivauvasta. Toinen suurempi ja toinen pienempi. Alkuperää ja lajia ei tarvinnut kauaa miettiä, emokasvi on ihan vieressä. Mutta yllätys oli hauska, olen jotenkin luullut ettei tämän lajin kasvit oikein lisäänny siemenestä.

 Kyseessä on köynnösukonhattu "Red Wine". Tuotu Türin kukkamarkkinoilta pari vuotta sitten. Ja ilmeisesti viihtyy kasvupaikallaan koska tekee jo taimia. Tämä on vauvoista se suurempi. Ja syy miksi olen ollut skeptinen siemenlisäykseen on pihan vanha ja alkuperäinen ukonhattu joka on todella heikko lisääntymään. Yhtään siementaimea en ole sillä nähnyt. Kaiken lisäksi kasvustosta kuoli osa viime kesänä tuntemattomasta syystä. Syylliseksi epäilen juurelle lisätty turvelantaa, vaikka oli palanutta niin taisi olla vaatimattomille ukonhatuille liikaa.

Tuon metallisen köynnöstuen sisällä näkyy emotaimi ja kuvassa alhaalla pienempi siementaimi. Tänä syksynä aion kokeilla tarkoituksella tämän siemelisäystä kun se kerran näyttää olevan mahdollista.

Köynnösukonhattu on loppukesän kukkijoita. Pienet viininpunaiset kukat on kauniit, etenkin kun niitä katselee harmaata taloa vasten. 

Suosittelen hankkimaan jos tämän myyntitaimia sattuu joskus vastaan.

Lakanan levitystä ja multausta

Näin huhtikuun puolessa välissä saa edelleen pukea puutarhatöihin päälleensä trikoot ja puutarhahousut. Toppatakin alle fleecetakin ja päähän pipon. Saappaisiin kahdet villasukat ja käteen ne paksummat puutarhahanskat. Eikä tule yhtään kuuma.

 Äidiltäni sain lisää käyttökelvottomia lakanoita. Puutarhaan ne käy hyvin. Levitin pariin kerrokseen mahdollisimman tarkkaan myös kivien vierestä. Lakanoiden yläpuolelle tulee pieni kivimuuri ja sen ylle pensaita. Kivimuuri jatkuu heti kun saamme traktorin navetan taakse ja kivet traktorin kyytiin.

 Lakanat on saatava pysymään paikoillaan niin tuulessa kuin sateessa. Ensimmäinen kuorma multaa on tässä, kottikärryissä jotka sain 20 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Multa on ollut vuoden säkeissä ja se on alunperin rohtoraunioyrtin juuria ja maata niiden ympäriltä.  Kaivoin ne viime keväänä pois luumulehdosta. Vuosi säkeissä ja kaikki juuret ovat maatuneet mullaksi.

 Kottikärryllinen multaa ei tunnu missään. Mutta tässä vaiheessa ei ostomultaa käytetä vaan hyödynnetään ensin oman maan antimet. Istutuksilla ei ole kiire.

 Tässä istutusaluetta kasvimaalle päin. Ilta-auringossa oli hyvä tehdä töitä, jopa yllättävän lämmin.

Seuraava kottikärryllinen multaa on auringossa sulamassa ja neljässä säkissä on lisää. Nykyään säkitän kaiken multa-aineksen mitä puutarhasta tulee, kuten vaikkapa kanttaukset. Vuosi säkissä ja ovat käyttökelpoista tavaraa.

Pihalla olisi ollut pidempäänkin mutta tekeminen loppui. Lumen alta on paha haravoida.

Hyödynnä olemassa olevaa

Rinnepuutarha rakentuu ilta illalta töiden jälkeen. Pääsiäiseksi olin suunnitellut pidempää työrupeamaan sen parissa mutta sään takia näyttää kehnolta. Toissa yönä tullut lumi on vielä harmillisen paljon sulamatta, osin viime öisen kunnon pakkasen takia.

Rinnepuutarha on vanha maakellarin paikka. Kellari on joskus tuhottu mutta ainakin osa sen kivistä on jätetty tuohon paikoilleen. Muuten alue on ollut täysin vuohenputken valtaama. Ja jokainen joka on yrittänyt hävittää vuohenputkea tietää kuinka hankalaa se on. Niinpä pohdin vuoden verran mitä tässä tekisi.

 Ensin kaivoin alueen muotoonsa. Melkein keskelle tuli polku. Polussa on pohjamaan päällä kaksinkertainen puuvillalakana. Lakanan päällä on lehtiä ja oksasilppua kuten luonnossakin polulla olisi. Polkua rajaamassa on toisella puolella pienet puupöllit jotka saavat jäädä lahoamaan paikoilleen Toiselle puolelle on tulossa kaunis vanha koivurunko kääpineen. Sen kuskaamiseen tarvitaankin jo konevoimaa, nämä pienet hoituivat käsivoimin.

 Terijoensalavan puoleinen osa katettiin reilulla sanomalehtikerroksella. Lehdet eivät ihan riittäneet omasta takaa mutta keräyslaatikosta löytyi lisää. Lehdet ovat lomittain jotta vuohenputki ei löytäisi tietänsä maan pinnalle lehtien väleistä.

 Sanomalehtien päälle toin haravointijätteen. Kunhan saan haravoitua lisää niin katekerros kasvaa. Tuohon tarkoitus ajan kanssa tehdä istutus, suunnitelmissa on jotain kurjenpolvea koko alue täyteen. Mutta ensin pitää tappaa vuohenputket.

 Jalo siellä on ihmettelemässä mitä tapahtuu. Tämän kuvan oikealle puolelle on tulossa toinen istutusalue. Siihen tarvitaan vielä lisää kiviä jotta saan rakennettua pienen muurin. Saaripalstan Saila antoi onneksi loistavan vinkin että maakellarin esiin tulevat betonimöhkäleet voi haudata alimmaiseksi ja kivet päälle. Niin sain hyötykäytettyä nekin. Muurialueesta laitan kuvia kunhan se näyttää valmiimmalta. Pohjamaan päälle tulee siihen lakana kaksinkerroin ja sen päälle multa, katsotaan istutanko vielä mitään tänä vuonna vai vasta vuoden päästä. Ensin pitää katsella se jo mainittu vuohenputki miten pysyy poissa. Muualla puutarhassa lakana on toiminut hyvin juuriesteenä.

Tähänkin päivään on pakko laittaa yksi piippokuva vaikkakin vähän epätarkka kännykällä napsaistu otos. Vieressä on pieni kyltti ohotanlaukka. Ehkä tämä on se mutta piipponsa ainakin on suloinen. Vekitetty vihreä oksa nousee kauniin kirjavasta putkilosta. Kyllä kasvimaailma on täynnä kauneutta.

Arno Kasvi: Palstalta parempaa

Uusi kotimainen kirja hyötykasvien kasvatuksesta. Huusin melkein ääneen jee kun tuli tilaisuus päästä arvostelemaan otsikon kirjaa. Mikään yhden illan teos kirja ei ole, luin sitä useamman päivän, ajatuksen kanssa.

 Arno, tuo koko kansan puutarhuri osaa kirjoittaa hyvin. Kirja on selkeä, ohjeet myös aloittelijan tajuttavissa. Kirjassa on selkeä jaottelu, kuten juurekset, tomaatit sukulaisineen, palkokasvit tai maustekasvit. Kirjan ohjeet soveltuvat niin yhden kasvulaatikon kuin aarien puutarhaan. Multaluvun "mullan salainen elämä" luin innolla, juuri niin olen toiminut kuten Arno opastaa.

 Härkäpapu, oma suosikkini kasvimaalta on saanut kirjasta kunnolla tilaa. Ja vaikka olen viljellyt härkäpapua jo monta vuotta niin kirjasta sain uusia vinkkejä. Punakukkainen härkäpapu "Crimson Flowered" pääsee multaan ihan uusin ohjein laitettuna.

 Tomaatin kasvatuksesta kirjassa on erityisen hyvät ohjeet.

Vinkkilaatikosta sai pikaohjeet kurpitsan kasvatukseen. Samanlaisia vinkkilaatikoita on muidenkin kasvien kohdalla. Lisäksi tykkäsin kirjan sipuliluvusta. Perussipulien lisäksi käsiteltiin harvinaisempien sipulien ja laukkojen kuten esimerkiksi karhunlaukan kasvatusta. Syötävää sekin on vaikka asiaa ei aina muista. 

Tätä kirjoittaessani tajusin että enpä kuvannut yhtään kuvasivua kirjasta. Niitä on runsaasti ja sehän on jo aiemmin mainitusti minun mieleen. Kuvista saa yllättävän paljon vinkkejä vaikka tekstiä ei olisi.

Luulenpa etten ole ainoa jonka kirjahyllyyn tästä tulee kattava hyötykasvien kasvatuksen perusteos, suosittelen.