tiistai 30. elokuuta 2016

Pihan uudet puut

Ihan ensin kiitos kaikille osaa ottavista kommenteistanne. Olen lukenut ne ajatuksella, itku kurkussa, maailman parasta kissaa muistellen. Oton lähtö on ottanut todella kovalle, siis todella. Olen miettinyt miksi. Syyn keksin. Olin aina ajatellut, että Otto on se kissa joka tässä vanhenee minun kanssani. On ja pysyy kanssamme hamaan tulevaisuuteen saakka. Niin ei käynyt, mutta kyllä se tästä.

Jätetään suru ja ikävä hiukan taka-alalle ja siirrytään puutarhaan. Mustilasta oli suunnitelmissa ostaa arboretumiin uusi puu. Puita ostin kolme joista kaksi on arboretumiin. Muutama perennakin ilmestyi ostoskassiini, sekä yksi ruusu.
 Sunnuntaina oli hyvä saada muuta ajateltavaa. Silloin mikään ei ole parempaa puuhaa kuin iskeä lapiolla maata ja kaivaa kuoppaa taimille.
 Mustilassa olen käynyt monta kertaa, mutta tämä oli ensi kerta taimipäivillä. Hoksasin heti mikä on osa päivän antia. Löysimme kahvilan taimimyynnin nurkasta edullisia taimia. Muun muassa ruusuja eurolla. Ai, ai, ei voi vastustaa. Ei muuta kuin nykäistään henkilökuntaa hihasta ja kysytään neuvo sillä ruusun nimi "Rosa maretii" ei sano mitään. Meillä kävi tuuri ja henkilökuntaan kuuluva mies tunnisti ruusun. Olihan hän itse kerännyt sen emokasvin kiulukat talteen Japanista. Ruusu on metsäruusuihin kuuluva, kukinto vaatimaton mutta sen erikoisuus on kauniit pitkulaiset kiulukat jotka tulevat pensaaseen syksyisin. Kiva lisä rosariooni.
 Ruusujen vieressä oli myynnissä ussurinpäärynä Pyrys ussuriensis. Neljällä eurolla hankin heräteostoksena alapihan kivimuurin taakse. Puulla on lähinnä koristearvo, mutta henkilökunnalta sain vinkin että puu on erinomainen muiden lajikkeiden varttamiseen. Jos puu menestyy niin ehkä tulen kokeilemaan varttamista.
 Arboretumin toinen uusi puu on punasaarni Fraxinus pennsylvanica. Toinen ostos oli visakoivu Hartolan kuningatar. Nyt arboretumin uusi osa on täyteen istutettu. Noiden jo mainittujen lisäksi sieltä löytyy punakoivu, tuntematon siipipähkinä, pyökki ja punapyökki. Kaksi jälkimmäistä ovat sellaisia jotka tuskin ovat pitkäikäisiä näillä leveyksillä mutta ne hankin ihan kokeilun vuoksi. Muutaman euron taimen kanssa ei harmita jos talven takia käy huonosti.
 Arboretumissa on nähtävillä jo varma syksyn merkki. Punakoivu on tiukasti verkotettu jänisten takia. Tämän aarteen en halua joutuvan rusakoiden hampaisiin.
Arboretumissa on uusien puiden lisäksi toinenkin ilon aihe. Sain alkusyksystä nipun pallohortensian taimia. Aikapulan takia hortensiat joutuivat olemaan ihan liian pitkään vesisaavissa. Mietin jo onko yhtään taimea hengissä kun niitä istuttelin. Muutama ilmeisesti oli sillä maasta on ponnistanut kaksi pallohortensian alkua. Jihuu.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Otto 2008-2016

Lauantaina hieno päivä Mustilassa sai mustan lopun. Ollessani paluumatkalla sain puhelun jossa kerrottiin tien laidassa olleesta kuolleesta kissasta. Kuvauksesta tiesin heti että kyseessä on meidän Otto. Olin niin varma asiasta, että otin kaupasta pahvilaatikon mukaan ja ajoin katsomaan kissaa.

Ajatukseni oli oikea. Otto oli ottanut yöllä yhteen auton kanssa jonkin matkan päässä kodista. Loppu on tullut luojalle kiitos silmänräpäyksessä. Ilmoittajalle olen kiitollinen, hän vaivautui selvittämään kissan omistajan ja niin meidän ei tarvitse miettiä viimeiselle matkalle lähteneen Oton kohtaloa. Otto pääsi reissultansa kotiin, oman pihakuusen alle myyräojien lähelle.
 Otto, painonsa arvosta puhdasta kultaa. Kissa jonka sydän sykki kaikille. Otto oli kahdeksan kiloa täyttä raavasta myyrän metsästäjää. Siitä huolimatta aina niin hellä talon pennuille. Otto oli aina valmiina rapsutuksiin tai kinkun syöntiin. Otto piti huolta isoveikasta Aatu-kissasta, Oton kanssa arka Aatu uskalsi sellaista mitä muuten ei olisi uskaltanut. Jos maailmassa olisi auki terapiakissan virkoja, olisi Otto valittu sellaiseen ensimmäisenä. Otto oli kissa joka eli hyvän ja rikkaan elämän.
Nämä kuvat jäivät Oton viimeisiksi kuviksi.

Ikävä on kova.

lauantai 27. elokuuta 2016

Voihan Bougie!

Koko viikko on mennyt ihan muissa puuhissa kuin puutarhassa. Tänään otin asiaan ison korjausliikkeen ja lähdin ystävän kanssa Mustilan taimipäivään. Tarkoituksena ostaa arboretumiin uusi puu ja kuunnella luento hortensioista. Molemmat toteutuivat ennakkosuunnitelman mukaisesti. Luennolta koimme, sekä ystävä että minä ahaa elämyksen viimeisenä esitellyn kesähortensian kanssa. Voisi sanoa että rakkautta ensisilmäyksellä.
 Hydrangea bretschneideri "Bougie" siirtyi heti kirkkaasti pakko saada-luettelon kärkeen. Etenkin kun luennoitsija opasti että ihan lähellä Mustilan arboretumin kahvilaa on nähtävillä juuri kukassa oleva yksilö. Onneksi kävimme katsomassa. Kuvat eivät vain voi täysin kertoa miten kauniista hortensiasta on kyse.
 Pensas, tai ehkäpä jo pieni puu oli aivan täynnä riippuvia kukkiaan.
 Kukat ovat ensin valkoiset ja ennen lakastumistaan niihin tulee vaaleanpunainen sävy.
 Taidan hehkuttaa jo liikaakin, mutta ei sitä usein koe tällaista rakastumista. Ystävän kanssa teimme jo heti sopimuksen että jos jompikumpi törmää jossain taimimyymälässä tähän hortensiaan niin ostaa kasvit molemmille.

Ja kuinkas sitten kävi. Taimipäivästä poistuessamme päätimme poiketa vielä arboretumin kupeessa olevaan taimimyymälään. Eka ajatus oli että ei voi olla totta. Vaan oli se totta. Myymälässä oli myynnissä tasan kaksi Bougieta. Saimme kumpainenkin omamme. Ja voin kertoa että tässä kohtaa en edes miettinyt ostamisen säästämistä alennusmyynteihin. Kun kohdalle sattui, oli toimittava heti vaikka hinta vähän kirpaisisikin. Nyt vain pitää löytää uudelle hortensialleni optimaalisin istutuspaikka.