Kasvihuoneen päivitystä

 Uusi kasvihuone on toista kesää käytössä. Olen siihen joka päivä tyytyväisempi. Eilen istuimme siellä miehen kanssa yhdessä ja hiljaa nautimme lämmöstä ja ympärillä olevista kasveista. Huomenna taidan syödä siellä aamupalan, aamulla vielä pystyy olemaan, myöhemmin on liian kuuma.

Kurkkuja on kasteltava kaksi kertaa päivässä muuten nuupahtavat. Tomaateille riittää kun antaa vettä kerran päivässä. Paprikat ovat niin pienissä ruukuissa, että kastelen niitäkin pari kertaa päivässä, kasvihuoneen oma vesipiste on tullut tarpeeseen. Kurkun satokausi aloitettiin juhannuksena, tomaateissa on jo raakileita, samoin paprikoissa.

Heti ensimmäisenä kesänä kasvihuoneeseen tehtiin viisi avattavaa ikkunaa ja niistä kahteen laitettiin automaattiset avaajat.

Aika nopeasti totesin, että automaattisia avaajia voisi olla enemmänkin. Niinpä tällä viikolla mies asensi kaikkiin loppuihin avattaviin ikkunoihin automaatit. Eli nyt tuuletusta säätelee viisi avaajaa viidessä ikkunassa. Itse pitää huolehtia vain ovet auki. 

Takaseinän keski-ikkuna aukeaa eri tavoin kuin muut, se oli selkeintä laittaa avautumaan kuten kuvassa näkyy. Muut ikkunat avautuvat kuten asuntojen ikkunat.

Tiilipömpeli sai jo viime vuonna viiniköynnöksen, lajike oli 'Mars'. Köynnös kuitenkin kuoli ja ostin uuden köynnöksen lajiketta 'Rusbol'. Kun kaivoin Marsin pois huomasinkin sen juuristossa elämää, pieniä valkoisia elossa olevia juuria. Siirsin Marsin ruukkuun ja jos se herää kunnolla siirrän sen kasvamaan vanhaan kasvihuoneeseen.

'Rusbol' on vielä kovin pieni. Tämä on uutuuslajike, pitäisi olla siemenetön ja tehdä vihreitä rypäleitä. Uskalsin istuttaa viiniköynnöksen helteestä huolimatta. Kastelen sitä hyvin ja kuvan vasemmassa laidassa näkyy valkoinen salaojaputki jonka upotin tiilipömpelin multaan, sitä kautta kasteluvesi menee suoraan juurille. 

Helteinen viikko on edessä, neljä päivää töitä ja sitten alkaa kesäloma.

Hans ja ystävänsä

Juhannus on kerrankin lämmin. Tarkenee syödä ulkona ja jopa ihan vain istuskella pihakeinussa ja nauttia kesästä. Ja tarkenee tehdä myös puutarhatöitä. Jospa tänään saisin aloiteltua vihdoinkin sitä kitkentää sillä oikeasti pidän kitkemisestä. Nyt vain on tullut muita muka kiireellisempiä puutarhatöitä eteen.

Ostin viime vuonna Tommolan tilalta kolme 'Hans' keijunkukan taimea. Yksi kärsiä talvesta mutta kaksi kasvaa komeasti. Nämä kukkivat jo viime kesänä mutta eipä se ollut mitään tämän vertaista.

Tässä 'Hans' näkyy keskellä ylhäällä. Sen kukat ovat kasvaneet todella korkeiksi alkukauden kosteuden ansiosta. Tähän kuvaan ei ole syy 'Hans' vaan sen ympärillä kasvavat ystävänsä kurjenpolvi, iiris ja maksaruohot. Huomasin, että tässähän on varsin kaunis ja onnistunut yhdistelmä näin vihreänäkin. Sopivasti eri lehtimuotoja ja korkeuksia.

Mutta on Hansilla kukkiviakin ystäviä. Luulin, että arboretumin 'Omoshiro' olisi ensin kukkaan ehtinyt kärhö mutta väärässä olin. Ensin kukkaan ehti yläpihan 'Miss Bateman'. Tähän on tulossa valtavasti kukkia, ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Aikoinaan istutin tämän kaveriksi tummanpunaisen kärhön joka sopisi loistavasti yhteen heteiden (onko ne heteitä?) tummanpunaisen värin kanssa. Vaan en saanut sitä kärhöä jonka olin ostanut, ja tässä kukkii nyt sitten vähän ruma tummansininen kaverina. En ole viitsinyt vaihtaa vaikka raaskisin hyvin tehdä sen ja siirtää sinisen kärhön jonnekin muualle. Onneksi sinisessä ei näy toistaiseksi yhtään nuppua.

Joistain kasveista en tiedä ovatko rumia vai kauniita vai rumankauniita. Tämä iris chrysographes hybr. saa värityksensä anteeksi sillä, että kukan muoto on hyvin orkideamainen. Ja koska se on hankittu Päivölästä, ei taida olla mikään ihan tavallinen. Eli on kategoriaa rumankaunis ja sellainen joka saa jatkaa kasvuaan juuri tässä.

Toiset keijunkukat kärsivät kovasti talvesta ja toiset eivät yhtään kuten tämä hyvin kauniin värinen yläpihan reunuskasvina kasvava keijunkukka. Lajike on 'Sugar Plum' ja sitä väri todella on, sokerihuurrettu luumu. Tämä kukkii parhaillaan mutta kuvassa kukat eivät erotu selvästi. Niidenkin väri on kaunis, tummat varret ja vaaleat kukat.

Paratiisililjaa en ole saanut viihtymään oikein missään. Tässä sinnittelee yksi yksilö mutta ei se ole lisääntynyt mihinkään. Pitänee hankkia lisää taimia kunhan tulee jossain vastaan ja kokeilla taas uuteen paikkaan.

Viimeinen blogiin asti päätynyt Hansin ystävä on amurinpioni. Sen kukka on hauska, se ei aukene koskaan vaan varistaa itsensä jo nuppuisena. Saa olla nopea, että siitä ehtii ottaa kuvan sillä kukinta tai siis se nuppuvaihe ei kestä kauaa. Onhan tämä suloinen ja kiva näky kun nuppuja on useita. Tänä vuonna nuppuja on muutama mutta ehkä luonnonlajille on ominaista, ettei se ole ole mikään vuosi tikattuna kukkia. Hyvä lisääntymiskyky takaa, että muutama kukka riittää jälkikasvun saamiseen.

Lämmintä juhannuspäivää tiedossa, taidan lähteä availemaan kasvihuoneiden ovet, ikkunat ovat olleet auki pari viime vuorokautta myös öisin ja saavat olla sitä kauden loppuun asti. Pysyy turha kosteus paremmin poissa.

Kesäkuun kaunottaria

Olen saanut monta asiaa etenemään tai valmiiksi puutarhassa. Työtä riittää lomallekin, ainakin kitkentää on tiedossa. Tänään ehdin kuvata nyt kesäkuussa kukkivia kaunottaria, ei mennyt kaikki aika mullan kuskaamiseen ja mustan kankaan kanssa sähläämiseen.

Kirkas oranssi ei ole lempivärejäni puutarhassa mutta näistä puutarhan alkuperäisistä idänunikoista tykkään. Nekin muuten kärsivät talvivaurioita, eivät ole koskaan ennen kukkineet niin vähän kuin nyt.

Mätäskurjenmiekka on huippukasvi. Se kasvaa minulla jopa suoraan savimaassa. Ja ikinä ennen ei ole ollut näin paljon kukkia mätäskurjenmiekoissani.

Luumulehdon reunus on mätäskurjenmiekkojen ja angervojen siementaimien vuorottelua. Tuli varsin onnistunut istutus. Taustalla näkyy vaaleanvihreänä pallohortensioiden rivi. Euron taimet ovat vahvistuneet vuosi vuodelta.

Alppikärhöjen aika alkaa olla ohitse ja seuraavaksi on jalokärhöjen vuoro. Ensimmäisenä taitaa ehtiä kukkaan 'Omoshiro'. Kukka on valtavan kokoinen ja miten ihanan värinen se onkaan jo nuppuna.

Ehdin jo surra 'Margaret Hunt' monsterikärhön menetystä, mutta ei se olekaan menetetty, nousee vain todella myöhään. Versoja on tulossa peräti kaksi. Huh mikä helpotus.

'Red Zinger' saksankurjenmiekkaa jaksan ihastella joka päivä. Se on kuin samettia, en onnistu millään vangitsemaan täysillä kuviin sen lumoa.

Toinen suosikkini on kirpparilta hankittu sininen saksankurjenmiekka. Niin tavallinen väri mutta silti tässä on jotain hienostunutta ja samaista sametin tuntua tummissa osissa kuin edellisen kuvan punaisessa kurjenmiekassa.

Punainen bellis on valloittanut jo yli puolet arboretumin kivipolusta. Saa asetella askeleensa todella tarkkaan jos tuosta aikoo kulkea tallaamatta belliksiä.

Nyppykurjenpolvi on yksi suosikeistani kurjenpolvien joukossa. Tykkään sekä kukasta että lehdistä. Löysin kitkiessä juurelta pari pientä siementaimea ja otin ne talteen, jos vaikka saisin taimet istutettua uudelle alueelle. Tätä levittäisin mieluusti muuallekin, pysyy kompaktin kokoisena ja muotoisena koko kesän.

Tiedän, että helteet eivät ole kaikkien mieleen eikä ne tee pitkään jatkuvana hyvää puutarhalle mutta silti olen niin tyytyväinen, että vihdoinkin on lämmintä säätä tiedossa. Ehkä uskaltaudun jopa uimarannalle uimaan.