perjantai 21. heinäkuuta 2017

Ranskanruusuko?

Mysteeriruusu Arvilan puutarhasta ei ole vieläkään kertonut minulle kuka hän on. Ruusuhan löytyi syreenien varjosta, nykyisen trampoliinipaikan vierestä. Se ei koskaan kukkinut ja oli siksi saanut elää ihan rauhassa. Kunnes syreenin vierestä kaadettiin iso koivu. Ja silloin ruusu kukki ja minä löysin sen. En tiedä onko ruusu kasvanut tässä aina ollen Arvilan alkuperäisiä kasveja vai onko se tässä muutaman vuoden ennen meitä asuneen perheen istuttama.
 Nyt kun siirtämäni ruusu on kasvanut suureksi on se alkanut avata salaisuutensa verhoja. Asiassa auttoi myös edellisen postauksen Rosa Mundin saapuminen puutarhaan. Ensin ajattelin Rugosa-suvun jäseneksi mutta tuntomerkit täsmäävät paremmin ranskanruusuun tai kirkonruusuun.
 Ruusun lehdissä ei ole samaa kiiltoa kuin Rugosa-ruusuissa. Lehdet ovat vaaleanvihreät eivät kovin suuret. Ruusu ei tee lainkaan kiulukoita. Kukan muoto on hyvin samanlainen kuin ranskanruusuissa tai joissain kirkonruusuissa.
 Ruusu on kasvutavaltaan kuin Rosa Mundi mutta kukan väri on eri. Kukka on nupulla hyvin pinkki mutta auetessaan väri haalistuu violetimmaksi. Vanhetessa terälehtien suonisto tulee näkyviin. Kukissa on huumaava ja voimakas ruusun tuoksu.
 Kukka on löyhästi kerrottu ja hivenen arka sateille. Kukkia tulee 3-5 kukan ryppäissä samaan varteen.
Pensas on korkea, pisimmät oksat tavoittelevat kahden metrin korkeutta. Juurivesoja pensas tekee, toistaiseksi kuitenkin kohtuudella, voi olla että vanhemmiten leviää enemmän. Ruusu on kasvanut tuossa kolmisen vuotta.

Nimeä tälle kaunottarelle ei ole. Osaatko sanoa mitä ranskanruusua tai kirkonruusua muistuttaisi eniten.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Rosa Mundi

Yksi ruusu oli alusta asti selvä minkä haluan rosariooni. Se oli Rosa Gallica-ryhmän Rosa Mundi, kirjoapteekkarinruusu. Ruusu löytyi omajuurisena viime kesänä Lammilta Porkkalan kartanon taimimyymälästä. Jännitin miten ruusu selviää talvesta, kukintaa en vielä odottanut sillä pensas on todella pieni, vasta n. 30cm korkuinen.
 Sitten kasvuston keskelle ilmestyi nuppu. Ja nupusta aukeni eilen kukka. Olen aivan haltioitunut.
 Pidän monenlaista ruusuista mutta kyllä tämä menee kauneudessaan kärkisijoille. Miten terälehdet osaavatkaan kasvaa noin kirjaviksi ja raidallisiksi.

Eikä siinä vielä kaikki. Nuppuja tuli kaikkiaan kolme, yksi on auenneen kukan takana. Siis kolminkertainen ilo.
Nyt tästä ruususta täytyy pitää hyvää huolta. Uusien versojen määrä kyllä kertoo siitä että kotiuduttu on ja juurakkoa kasvateltu niin että ehkä ensi talvi ei käy liian rankaksi.

Yksi puutarhaunelma on saavutettu, nähdä Rosa Mundin kukkivan omassa puutarhassa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Yltäkylläistä

Perennapenkeissä on yltäkylläistä kukintaa. Taimipisteelläni ei, sillä sain tänään kaikki istuttamattomat taimet istutettua. Olihan siellä taimia jotka on tullut hankittua jo toukokuussa, korkea aika saada nekin multaan.
 Tokmannilta löysin edullisesti muutaman pensashanhikin, vaaleanpunaisen "Lovely Pink" lajikkeen. Neljä ei riittänyt koko muurin kivetyksen vierustaan rinnepuutarhassa mutta onhan tuo jonkinlainen alku. Ostetaan lisää kun tulee jossain alessa vastaan.
 Arvilan alkuperäinen maksaruoho tykkää paikastaan luumulehdossa. Tämä on muuten yllättävän kova leviämään, siementaimia löytyy joka puolelta. Tykkään silti, enkä vähiten siksi että tästä maksaruohosta pitävät myös hyönteiset.
 Luumulehdon kukinta on huipussaan. Ihan tyytyväinen en ole vieläkään kasveihin. Valkotäpläimikkä saa siirtyä seuraavaksi, sen tilalle haluan jotain matalaa kukkivaa perennaa, kunhan vain osaisin päättää että mitä.
 Kyläkurjenpolvi "Laura" on tuo iso valkoisena kukkiva pehko. Se kasvoi oletettua korkeammaksi tai sitten ilmiö johtuu sateisesta kesästä. Toisella puolella sen takana kasvaa syysleimua joka jää nyt täysin kurjenpolven varjoon. Kunhan leimu kukkii, leikkaan Lauran matalaksi.
 Sinilaukka selvisi hienosti talvesta. Kukinnot eivät ole ihan niin kauniita palloja kuin kuvissa näkee mutta ehkä ne tuosta kaunistuvat vuosien myötä.
 Arboretumin ruusukaari on täydessä kukassa. Nuppuja on vielä paljon joten kukinnasta saan nauttia vielä pitkään.
 Härkäpavun kukinta on sekin kestänyt todella pitkään, viileä sää tuntuu myös kasvimaalla. Kaikki tapahtuu kuin hidastettuna.
Ehdin kuin ehdin kuvata pioneja ennen rankkasadetta. Tässä "Sarah Bernhardt" nojailee koristepalloon. Nyt kaikki sarahit menevät maata pitkin sateen lannistamina. Itse tässä ei auta lannistua vaikka on kylmää ja sateista. Sadekin vielä menettelee mutta kun heinäkuussa yölämpötilat huitelee 10 asteen alapuolella niin ei paljoa hymyilytä. Ehkäpä elokuu on kunnon kesäkuukausi.