maanantai 20. marraskuuta 2017

Ei elämää ilman puita

Sain Kruunu Vuokolta blogista Puutarhan lumo haasteen kertoa itselleni merkityksellisestä puusta. Mietin haastetta joitain aikoja ja tulin johtopäätökseen että ei ole yhtä puuta ylitse muiden. Minulle tärkeintä on ylipäätään se, että pihassa ja elämässä on puita.
 Puut myös tulevat ja menevät. Niitä on pakko kaataa ja tilalle istutetaan uusia. Kuvan etualalla oleva Laatokan keltaluumu on minulle merkityksellinen siksi, että sain sen lahjaksi hoitolapsen perheeltä.  Kuvan taustalla on sitä pihan maisemaan josta pidän kovin paljon. Kuusia, koivuja ja iso pallomainen terijoensalava.
 Syreeni on olennainen osa suomalaista pihamaisemaa.  Se on hieno pensas mutta kelpaa se myös puuksi. Talon eteläpäädyssä kasvaa valtavan kokoinen valkoinen syreeni puiden mitassa.

 Vaahteran lehdet osaavat olla joskus ärsyttäviä. Mutta kukapa ei pitäisi keväällä kukkivasta vaahterasta tai sen syksyn värikkäästä asusta. Omaa pihaa en voisi kuvitella ilman vaahteraa.
 Koristeita pitää olla ihan vain kauneuden tähden, kuten koristeomenapuu. Täällä Arvilassa koristeomenapuun koko on vertaansa vailla.
 "Pirja"-omenapuun sain ystäviltä lahjaksi kymmenisen vuotta sitten. Ja juuri tämä puu selvisi jänisten käsittelystä kun muut kuolivat siihen. Satoa tuottava omenapuu on yksi unelmien täyttymys. Kaikkiaan olemme istuttaneet Arvilaan seitsemän erilaista omenapuuta, kaksi päärynää, kaksi kirsikkapuuta ja neljä luumupuuta.  Puutarha ei ole puutarha ilman satopuita.
 Katajainen kansa tarvitsee havujaan ja erityisesti katajaa. Siitä on hyödynnetty marjat, oksat ja puuaines mitä erilaisimmin tavoin. Omaan pihaan olen istuttanut yhden uuden katajan näiden vanhojen lisäksi. Ensi kesälle on suunnitteilla istuttaa muutama uusi, katajoita ei voi mielestäni olla koskaan liikaa.
Loppuun Jalo kertoo, että myös kissoille pitää olla pihassa omia puita. Arvilan oma kissapuu on Jalon lempipuu, terijoensalava. Hyvänä kakkosena tulee aiemmin nähty iso koristeomenapuu. Molempien oksilta on hyvä tarkkailla lintuja ja myyriä.

Ensi kesänä pitää muistaa kuvata varta vasten puita. Tätä postausta tehdessäni huomasin että puukuvia on ihan liian vähän, ei oikeastaan ollenkaan. Korjataan vahinko kesällä, talvella puista saa turhan tylsiä kuvia.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Jugendia

En muista mitä olin hakemassa netin myyntipalstalta, ehkä ikuista etsintäkohdetta, punaista villamattoa isännänhuoneeseen. Jostain syystä edessäni oli kuitenkin pellavainen, jugend-kirjailtu pöytäliina, kauneimpia näkemiäni ja hinta varsin kohtuullinen. Laitoin viestiä myyjälle ja jäin odottamaan.
 Ja kuinkas kävikään, sain ostaa liinan sillä edellinen ostaja ei ollut vastannut myyjän viesteihin. Kun avasin liinan postipaketistaan, osoittautui se vielä paremmaksi kuin mitä kuvat antoivat odottaa. Kirjonta on tehty todella hyvin, kangas on kunnollista pellavaa. Ja vaikka liinaa on kahvitahroista päätellen käytetty on se silti hyvin säilynyt siihen nähden että on noin satavuotias.
 Liinan molemmissa päädyissä on sama ruusukirjonta ja pitkät hapsut. Pesin liina todella varovasti jotta hapsut eivät menisi enempää solmuun. En tiedä voiko niiden solmuuntumista estää mitenkään?

 Pitkää reunaa kiertää tyylin mukainen kuvio. Liina on juuri sopiva tuvan klahvipöydälle, kuin siihen tehty. Ensi kesän rippijuhlia juhlitaan tällä liinalla, klahvipöydälle ei ole aiemmin ollut näin sopivaa liinaa.
 Liinassa on ollut iso työ, ihan jo yksistään näissä päädyn hapsujen solmimisessa.
 Myös isännänhuoneeseen tuli uusi liina. Tämän sain tädiltäni. Sattui tämäkin liina olemaan täsmälleen oikean kokoinen pyöreän pöydän päälle.
En osaa sanoa onko liina vanha vai uusi, joskus olen nähnyt tämän näköisiä Virossa myynnissä. Mutta oli vanha tai uusi, niin tykkään liinasta todella paljon. Mietin raaskinko laittaa sen arkikäyttöön mutta päätin raaskia, käyttöön liinat on tehty eikä kaappeihin pölyyntymään.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Uusia valoja

Salin ikkunakranssien valot olivat tulleet tiensä päähän. Muutaman vuoden kestivät mihin olen tyytyväinen. Valot ovat puolet vuodesta päällä vuorokaudet ympäriinsä. Kranssitkin pitää jossain kohtaa uusia mutta päätin että ehkä sitten kun uudet valot sammuvat viimeisen kerran.
 Uudet valot ovat selkeästi kirkkaammat kuin vanhat. Tykkään ja en tykkää. Kaupassa näistä on tosi hankala arvioida miltä näyttävät sitten kotona.
 Tuvassa laitoin nurkassa kököttävään oveen yhdet valot jotka tosin ovat vanhat. Mutta paikka on uusi. Toiveissa on vielä joskus saada nurkkaan kaappi jonka olisi juuri tuo samainen vanha aitasta löytynyt yksinäinen ovi.
 Eteisen lyhtyvalo ei sekään ole uusi, pääsi silti kuvaan. Lyhtyvalo on lasten kokoisen tuolin päällä aina, myös kesäisin. Eteinen on niin hämärä paikka että ei haittaa vaikka siellä on valoa myös valoisaan vuoden aikaan.
Mummin päivään on tuonut valoa tämä puolivuotias vesseli joka tuli ensimmäistä kertaa mummilaan hoitoon. Eläväinen poika josta oli vaikea saada tarkkaa kuvaa iltahämärässä.