sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Geranium Plenum

Toukokuu, Türin kukkamarkkinat, hieman jo ähkyä kaikeasta nähdystä. Budjetin takaraja häämöttää, väsyttää ja ruokakin maistuisi. Ystävän kanssa kuitenkin kierretään vielä yksi nurkka, ehkä sillä jo käytiin mutta mennään uudestaan. Ja mitä sieltä osuukaan silmään, suttuinen kuva kerrotusta kurjenpolvesta, kuvassa nimi Geranium Plenum. Kumpikaan ei jaksa googletella vaan ostamme taimet ajatuksella on mitä on.
 Ja tässä se sitten on kotona, saman vuoden syyskuussa. Talon edustan penkissä, kerrottu idänkurjenpolvi, Geranium Plenum.
 Hauskaa tässä oli se, että en enää muistanut mihin länttäsin keväällä kaunottaren kasvamaan. Vielä nupuistakaan en osannut päätellä että juuri tämä on Plenum. Vasta kun ensimmäinen kukka avautui niin tajusin että siinähän tuo keväinen ostokseni on. Lajiketta sanotaan kestäväksi joten on toivoa että Plenum kasvaa tässä ensikin kesänä.
Viron taimissa, ja erityisesti yksityisiltä ostetuissa kotipihan taimissa on voimaa, se on tullut havaittua nyt useamman kerran. Ja se näkyy tämän monsterinikin kohdalla. Tämän jätin nimeä kerran kysyin teiltä lukijoilta. Arvelitte että se on tulikukka. Todennäköisesti onkin mutta koko on aivan hervoton. Pisimmät lehdet ovat melkein puoli metrisiä! Tämä alkoi kasvaa piskuisen pinkin syyshortensian alla jonka toin keväällä samoilta Türin markkinoilta kuin idänkurjenpolven. Nyt tarvitaan kaikki onni ja hyvät sattumat jotta tämä talvehtisi puutarhassani ja tekisi ensi kesänä kukan. Paikan pitäisi olla suotuisa, kivimuuri suojaa pohjoisen tuulilta eikä sijainti ole liian alavalla maalla.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Syksy tulee sisälle

Tässä vaiheessa vuotta elämä siirtyy enemmän sisätiloihin. Uuneihin on tehty jo tulia, lämmitetty leivinuunikin ensimmäistä kertaa tänä syksynä, ruoka syntyy enemmän puuhellalla kuin sähkön avulla. Satoa on kerätty ja jalostettu talvella syötäviksi herkuiksi. Tänään kaivoin kynttilät esiin ja laitoin palamaan.
 Senkin päälle haluaisin enemmän kynttilöitä. Lasikuvullinen tarjotin saanee väistyä toiseen paikkaan ja tilalle tuikkuja valontuojiksi.
 Salin peilin eteen ostin auringonkukkia sillä huomenna juhlitaan meidän syyslasta, 13 vuotta täyttävää keskimmäistä poikaa.
 Uusi tarjotin tuli heti käyttöön kynttilöiden alustana. Mietin voiko puista tarjotinta käyttää mutta minusta voi, sillä kynttilät ovat metallisissa kynttilänjaloissa tukevasti kiinni eivätkä ole valvomatta. Kunhan kissanpennut kasvavat jää kynttilöiden polttaminen vähäksi aikaa pois.
Kelmeitä kuvia mutta ei voi mitään, minun kamerallani ei parempia saa silloin kun ulkonakin on pimeää. Se pimeä muuten tulee jo tosi aikaisin. Edes kahdeksaan saakka ei voi touhuta pihalla sillä hämärä tuntuu hiipivät jo seitsemän jälkeen. Ja minä en tykkää pimeästä yhtään.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Nyt ymmärrän mikä verhoilutyössä maksaa

Verhoilukurssia on käyty muutama kerta. Olen tykännyt kurssista ihan mielettömästi. Hyvä porukka, kärsivällinen opettaja ja tilaisuus oppia jotain ihan uutta. Olen tuolini kanssa ihan alussa mutta tarvikeostoksille olen jo päässyt. Rahaa on mennyt mm. satulavyöhön 25e, verhoilunauloihin 10,50e, joustimiin 16e, sitomalankaan 12e ja purjelankaan 4,50e. Kaikki muut paitsi joustimet riittävät useampaan tuoliin, hyvässä lykyssä kaikkii viiteen. Joustimet per tuoli maksavat 16 tai 7,50e määrästä riippuen. Opettajalta on saanut lainata neulaa, satulavyönkiristintä ja naulanpoistajaa.

Ja mitä olen saanut aikaiseksi?

 Olen oppinut kiinnittämään satulavyöt ja kiristämään ne miltei kuin viulunkieliksi. Pitäisi kestää seuraavat 20 vuotta.
 Venäjää en ole oppinut, tuolin leimat ovat edelleen arvoitus.
 Ensimmäisen tuolin, käsinojallisen "tsaarittaren" satulavöistä tuli täydelliset, opettaja kehui.
 Sitten kävi niin että joustimet olivat tukusta loppu. Jouduin keksimään muuta puuhaa. Otin mukaani yhden pienemmistä tuoleista ja aloin purkaa tuolia. Tsaarittaren purin aikoinaan kovin varovaisesti kun en vielä tiennyt mitä pitää säästää ja mitä ei. Nyt kuvasin pienemmän tuolin tarkkaan, mittasin eri osat ja korkeudet ja sen jälkeen sai tuhoja tuolin sisukset miten parhaiten taitoi. Mutta silti täytyy sanoa että ei purkaminen ole mitään nopeaa puuhaa. Samalla kun kannattaa laittaa tarkkaan mieleen miten tuoli on tehty.
Muutaman kerran tuloksena on satulavyötetyt tuolit. Ensi kerralla pääsen toivottavasti opettelemaan joustimien kiinnitystä. Ne ommellaan ensin satulavöihin kiinni ja sen jälkeen alkaa kiristäminen ja oikeaan asentoon sitominen. Luulen että siinä puuhassa menee jouluun saakka. Hidasta puuhaa on näin aloittelijalle.