Luettavaa

Tämä projektini Katja normaalipainoiseksi on antanut uusia eväitä koko elämälle.

Ja koska projektini pyörii lähes ainostaan suuhuni laittaman ruuan ympärillä,

on ollut luonnollista hankkia uutta tietoa siitä mitä syön ja miksi.

On sitä keittokirjoissakin, mutta näistä allaolevista kirjoista on löytyneet ne suurimmat oivallukset.

Teille jo ehkä tuttuja juttuja, mutta minulle osin ihan uutta.

Kirjat puhuvat lähes yksinomaan puhtaan, aidon ruuan puolesta.

Lisäaineettoman, mahdollisimman vähän käsitellyn ja jalostamattoman ruuan puolesta.

Meillä muutos on tarkoittanut mm. ehdottomasti marinoimatonta lihaa, ei natrumglutamaattia, ei mielellään edes hiivauutetta. Leipä mieluiten omatekoisena tai kunnon ruisleipänä, ei light-tuotteita,

ei "makuisia"-tuotteita.

Fanaattisuuteen asti en ole lähtenyt, mutta tuntuvakin vähennys on hyväksi.

Ja sitten ne kirjat, tässä ne ovat:

Omat suosikkini ovat Ruokavallankumous ja Aitoa ruokaa.

Jos käsiisi saat, niin ehdottomasti suosittelen lukemaan.

Synttäreille

Lauantaina oli kuopuksemme elämän yksi tähtihetki.

Kun pääsi ensimmäistä kertaa kaverisynttäreille!

On niitä sellaisia jo odotettukin, omat ensimmäiset kaverikutsut olivat jo viime toukokuussa.

 Onpa meidän perheessä käynyt niinkin, että oma lapsi on ollut se ainut jota ei alueen lapsista kutsuta synttäreille. Kyseessä oli silloin eskari-ikäinen dysfaatikkopoikamme. Eniten asia taisi kärvistää äidin sydäntä kuin lasta, mutta silti. Omien lasten synttäreille kun olen miettinyt kutsuja, niin aina on ollut selvää, että yhtä ei jätetä ulkopuolelle ja meille saa tulla erityisemmätkin lapset. Niinpä tuon dysfasia-luokkaa käyvän pojan synttäreille on kutsuttu koko luokka! Pienluokkahan se on, mutta kyllä yhdeksästä erityislapsesta lähtee aika sutina. Eipä silti kaduttaneet kutsut viime syksynä ja sitä edellisenä., hauskaa oli ja kaikille tuli tilaisuus päästä kaverisynttäreille.

Nyt meillä odotellaan jo malttamattomina kuopuksen synttäreitä ensi toukokuussa.

Selvää on, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Hyvää Ystävänpäivää!

Pikapyrähdys kirpparille

Eilen tuuletin päätäni pikakierroksella kauppakeskus Karismassa, tuloksena kaksi tuikitarpeellista t-paitaa itselleni ja siskon tytölle ensi talveen villahaalari.

Tänään koin taas tarpeelliseksi tuulettaa päätäni ja koko kroppaa,

joten otin auton alle ja hurautin Lahden Lanttila-kirpparille.

Kuinka monelle paikka on tuttu?

Itse tykkään siitä eniten lahtelaisista itsepalvelukirppareista.

Tavara vaihtuu melko nopeasti muutamasta sinnikkään vakkarin törkypöydästä huolimatta.

Ja se tärkein, myytävänä on usein muutakin kuin 20 vuotta vanhaa virttynyttä lasten vaatetta

tai uutta made in china-roinaa.

Etsinnässä oli edullista valoverhoa josta ommella lapsille roolivaatteiksi muutama prinsessahame. Valoverhoja löytyi, toisessa hinta 15e ja toisessa 6e.

Jätin väliin, kun ei akuuttia tarvetta ole ja ensi viikolla pääsen kiertämään muitakin kirppareita.

Hameiden sijaan hoitolapset saivat pujotteluhelmet.

Oikea helmi leluvalikoimaan, hintaa sopivat 1,5e.

Helmiä on riittävä määrä kahden nauhan pujotteluun, joten nyt pitää löytää nurkista yksi kengännauha.

 Oliiviöljyn alle on ollut hakusessa pieni ja sievä lasilautanen estämään valuneen öljyn tahraamista.

Tänään eteen sattui silmille kelpaava lautanen kukkarolle kelpaavaan hintaa, 0,20e.

 Minulla vaihtelee paljon mitä kirppareilta haen. Nyt on tullut pitkästä aikaa mukaan kirjat. Kirjastoautolle en ehdi enää lainkaan työaikojeni takia ja kirjastolla käyn aika laiskasti, meillä se on vielä erityisen nihkeästi auki. Ei yhtenäkään aamupäivänä tai lauantaina! Onneksi luettavia kirjoja löytyy käytettynäkin, nämä kolme olivat 2e kappale. Kirjojen kanssa minulla vain on se ongelma, että suurin osa niistä on vieläkin laatikoissa vaikka muutto tehtiin jo kuusi vuotta sitten. Meillä ei ole tarpeeksi kirjahyllyjä. Eikä hyllyjä ole edes järkevää hankkia ennen isännän huoneen remonttia. Ja ehkä täytyy vähän säästääkin sillä haluan kaikki sadat kirjani Bilnäsin hyllyihin. Eli lottovoittoa odotellessa.

Huomenna yritän ehtiä töiden jälkeen sinne kirjastoonkin.

Vihdoinkin varaamani kirja on tullut. Siitä ja parista muusta kirjasta on tarkoitus postata ensi viikolla.

Vesirinkelit

Kuinka moni teistä on ostanut kaupasta vesirinkeleitä?

Niitä tuoreita, paistopisteessä juuri paistettuja?

Minä olen joskus ostanut, mutta hinta on hirvittänyt.

Muutama hassu höttökiemura kun maksaa useamman euron. Kilohintaa on kuin arvokullalla.

Sitten viikkoja taaksepäin bongasin lehdestä vesirinkeleiden ohjeen, otin talteen ja unohdin.

Ja löysin taas.

Varmuudeksi tarkistin vielä, löytyisikö luottokeittokirjastani rinkeleiden ohje ja olihan siellä!

Tässä Kotiruoka-kirjan versio rinkeleistä.

0,5 l vettä

50g hiivaa

2tl suolaa

2 rkl sokeria

n. 15dl vehnäjauhoja

(50g voita) tätä en omiini laittanut

Liota hiiva haaleaan veteen, lisää sokeri ja suola. Alusta jauhot (ja pehmeä rasva) taikinaan. Alusta taikina tasaiseksi ja hyvin kiinteäksi. Anna kohota hyvin, ja lisää tarvittaessa jauhoja leivinpöydällä vaivaten.

Leivo taikinasta sormenpaksuisia nauhoja, muotoile nauhoista rinkeleitä (25-30kpl).

Sitten seuraa se minulle uusi osuus leipomisessa:

Kuumenna kattilassa 1,5 l vettä ja 1,5 rkl suolaa.

Laita rinkelit muutama kerrallaan kiehuvaan veteen.

 Käytä apuna reikäkauhaa, jos et omista niin käytä Ikean reikälastaa kuten minä. Reikä kuin reikä toimii.

 Nosta rinkelit kattilasta pellille heti kun nousevat pintaan.
Tässä minulle kävi toisin. Omani olivat vain pinnassa joten pidin niitä hetken kiehuvassa vedessä, käänsin, ja nostin hetken päästä pois.
Anna rinkeleiden kuivahtaa pellillä n. 10 minuuttia.

 Paista 275 asteessa n. 15 minuuttia, älä käytä kiertoilmaa. Muista laittaa uuni ajoissa lämpenemään, itse en sitä muistanut. Sitten epäilin hetken voiko lämpötila olla noin korkea, mutta kyllä se vaan piti olla jotta rinkelit kypsyvät.

 Paiston jälkeen jäähdytä hetki liinan alla, syö ja nauti.

Osan laitoin heti tuoreltaan pakastimeen, osan jätin aamuksi testattavaksi leivänpaahtimen kautta suuhun.
Ja voi olla, että näitä tulee leivottua nopeasti lisää.
Näissä kun oli pieni vaiva, mutta hyvä maku.

p.s. Tosiherkuttelija voi tehdä voirinkeleitä jolloin taikinaa tulee ohjeen mukaan 200g voita.
Ehkä niitä ensi kerralla?

4 kuukautta

Tämänpäiväinen aurinko lupaili jo kevään ensi pilkahduksia.

Vaikka oli liki 20 astetta pakkasta, oli ihan pakko lähteä lasten kanssa ulkoilemaan.

Auringossa kun pysytteli, niin sää oli jopa miellyttävä.

Kahlasin umpihangessa ympäri puutarhaa ottamassa muutaman kuvan auringon viimeisistä säteistä.

Kasvihuone ympäristöineen on näin talvella melko väritön.

 Kesäkuussa, 4 kuukauden päästä, näyttää tältä:

 Kesäihmiselle on tuskaa kierrellä lumista puutarhaa. Trampoliini ei loista kauneudellaan vaikka taitaa olla nykyään osa suomalaista kansallismaisemaa. Sen verran monesta pihasta tuo luuranko löytyy.

 Kovasti yritin karvalakin korvaläppien lomasta kuunnella joko aurinko sulattaa vettä aitan katolta, mutta yhtään tippuvaa ääntä en kuullut. Oikein kuin tihrustin, niin lunta se aurinko on jo haurastuttanut tuosta katon reunalta.

Kevät, on se tulossa.

 Melkein viimeinen päivänsäde.

Nyt on menninkäisten vuoro.

Yksi sellainen istuu täällä sisällä viltin alla.

Väsyttää ja selkä yrittää vihoitella.

Onneksi viikonloppu on ihan kohta!

Vaihtoehto erkille.

Erkki on kuulunut jo viime elokuun alusta vakiotavaraan aamuhetkissäni.

Hyviä vaihtoehtoja on ollut vähän,

partaäijä ei ole ihan yhtä hyvää, eikä sitä omatekoista viiliäkään aina ole.

Rahka on ollut ihan liian kevyttä Lidlin rahkaa lukuunottamatta.

Mutta nyt erkki, eli Lidlin kreikkalainen jogurtti eridanous

on saanut varteenotettavan kilpailijan.

Tuhti pakkaushan tuo on, mutta sopii viikonlopuiksi mainiosti, sillä silloin syön aina tuhdimman aamupalan ja vain yhden ruuan. Niillä eväillä pärjää koko päivän.

 Kermarahka, nimikin sen jo kertoo. Ei mitään kevytversio, mutta näin se nyt vaan on, että tämä nainen on laihtunut kohta 18 kiloa siirtymällä näihin kunnon rasvaprosentin omaaviin tuotteisiin.

Eikä riivaa suolia mutkalle vääntävä nälkä tuntia aamupalan jälkeen.

Tänä aamuna oli jo ihan pakko kokeilla onko se herkkua, ja olihan se.

Mukana tämän hetken suosikki, omenasose ja ripaus kanelia.

Kokeilkaahan jos ette rasvan määrää säikähdä!

(ja tämä ei ollut maksettu mainos)

Sunnuntai

18 vuotta sitten sunnuntai oli kovin erilainen kuin tänään. Silloinkin oli presidentinvaalipäivä, mutta miehelleni ja minulle se oli ensimmäinen (ja ainoa) kerta kun emme äänestäneet. Syy oli aika perusteltu, ensimmäinen (ei ainoa) lapsemme pyrki maailmaan.

Ihan sunnuntailasta emme saaneet, mutta melkein.

Tyttären syntymäpäivän sanomalehdessä komeilee komeasti:

Martti Ahtisaaresta presidentti!

Tänään, 18 vuotta myöhemmin vietettiin tuon ainokaisen tyttären juhlaa.

Syömässä ja kakkukahveilla oli meille, ja tyttärelle tärkeitä läheisiä.

Tiskivuori on iso, mutta pahempi jos sitä ei syntyisi.

 On ilo huomata miten monta läheistä tyttärellä on. Jos meitä vanhempia ei jostain syystä olisi, pärjäisi tyttö aivan varmasti maailmalla. Matka aikuisuuteen on hyvällä mallilla, monen aikuisen turvaamana.

 Tyttären yksi läheinen, Kaapo-koira sai jäädä meille hoitoon. Karvatassusta on tullut jo lähes kaupunkikoira.

Pakkanen inhottaa ja saa nostelemaan tassuja.

Viikko täällä kylmillä lattioilla totuttaa ihan toiseen.

 Kuopuksella on vielä matkaa 18-vuotis syntymäpäiviin.

On ihan mukava olla vielä alle kouluikäisen äiti, vielä pienen hetken ajan.

Tuo miltei eskarilainen sai juhlien jälkeen rakentelupuuskan.

Puuskan tuloksena syntyi kameli, ja ihan ilman minkään valtakunnan ohjetta.

Mukavaa vaalisunnuntaita!