Olen ollut iloinen lämpimästä syyskuusta. Halla tai pakkanen ei ole puraissut missään päin puutarhaa, sadetta on saatu, mutta suht kohtuudella. Ihania aurinkoisia päiviä on ollut.
Jättiverbena kasvaa puutarhassa jo kolmatta kesää itsestään kylväytyneenä. En ole levittänyt siemeniä vaan kasvi on siementänyt itse. Parhaat taimet ovat kivituhkakäytävällä josta en raaskinut poistaa niitä. Kaiken sorttiset perhoset ovat olleet hullaantuneita jättiverbenoista, etenkin amiraalit.Ohops, jouluruusu on erehtynyt vuodenajasta. Jos näin lämmintä jatkuu, taidan nähdä nuo nuput kokonaan kukkivina. Yleensä jouluruusuni kukkivat keväisin.
Aiempi kelloköynnöskokeilu meni pieleen kun kasvatin kelloköynnöstä kasvihuoneessa. Selvästikään se ei ole kasvihuoneen kasvi. Tänä vuonna laitoin köynnöksen maahan kasvamaan ja se kannatti. Kukkia tulee aina vain lisää. Kasvatin myös äidilleni taimia, hän halusi tällä kertaa valkoisia. Äidin taimet tekevät jo siemenkotia, elän toiveissa saada niistä uusia siemeniä.
Nämä hopeatäpläimikät taisin kuvata vähän aika sitten, mutta uusi kuva ei ole pahitteeksi. Pensaat ovat niin kauniit kun niille löytyi hyvä ja riittävän kostea paikka johon aurinko ei paahda. Hortensiapuutarhan pääväri on vielä toistaiseksi vihreä. Kunhan hortensiat vähän kasvavat, uskallan odottaa niiden kukintaa. Keväällä toivottavasti kukkivat atsaleat ja magnolia esikoiden kaverina.
Siinä se on, minun oma koristekääpiökirsikka Kojo-no-mai. Toivon puunrungon tuovan sille suojaa ja turvaa. Paikka on sellainen johon kertyy lunta, sekin on taimelle hyväksi.
Sain huhkittua kaikki kukkasipulit ja istuttamista odottavat taimet maahan. Joitain jakotaimia talvetan purkeissaan lavakauluksiin haudattuna, sen ehtii tehdä myöhemmin. Seuraavaksi pitänee aloitella puutarhan syystöistä suurin eli taimien verkottaminen. Ja pitäsihän sitä tyhjentää kasvimaa, siellä on vielä kaalit ja porkkanat. Muut on jo syöty tai säilötty.