tiistai 15. tammikuuta 2019

Kuka tykkää tiskaamisesta?

En ainakaan minä joten en huuda hep ja nosta kättä ylös. Tiskikoneemme hajosi viikko sitten sunnuntaina. Olihan se reistaillut jo syksystä saakka ja aikaisemminkin mutta mies loihti aina vain uuden konstin jolla kone sai jatkoa elämäänsä. Nyt kuitenkin, 12 vuoden käyttöiän jälkeen tiskikoneen poistopumppu sanoi itsensä irti, palanut muovi haisi ja kone piipitti hätäänsä.
 Raaka todellisuus iski samantien päin naamaa, sunnuntaina kun oli laitettu ruokaa pitkän kaavan mukaan ja keitetty mehuakin. Ei auttanut kuin kääriä hihat nöyrästi ylös ja aloittaa käsin tiskaaminen. Sama rutiini toistuu joka päivä, ruokaa, nyt tosin ajatuksella että ei mitään gourmeeta johon tarvitaan seitsemän erilaista kattilaa ja viisi kulhoa. Ruuan jälkeen tiski ja pöydät siisteiksi kunnes menee pari tuntia ja taas on tasolla lasi poikineen.
Uusi kone ostettiin heti mutta kuten nykyään on tapana, ei sellaista saa välittömästi kainaloonsa kodinkoneliikkeestä. Yli viikko piti odottaa uutta konetta ja odotellaan edelleen. Ehkä, kenties tai luultavasti huomenna Se saapuu ja voidaan noutaa kotiinsa. Sitä hetkeä odotan kun uusi kone hyrähtää käyntiin ja käsintiskauksen saa laittaa pitkäksi ajaksi muistojen arkkuun.

Vaan arvatkaa mitä, viime sunnuntaina hajosi imurista kahva. Takuu päättyi kaksi vuorokautta aikaisemmin. Ei sitten muuta kuin tänään uudestaan kodinkoneliikkeeseen...

maanantai 14. tammikuuta 2019

Vuodenaikojen rytmi

Asumme vapaaehtoisesti, tietoisella valinnalla tyylillä jossa vuodenajat erottuvat toisistaan selkeästi. Talvella kotityöt ovat erilaiset kuin kesällä. Tällä hetkellä niin arjen kuin pyhän täyttää talon lämmittäminen. Seitsemän tulisijaa vaatii jatkuvaa, päivittäistä lämmittämistä ja klapien sisälle kantamista. Oma lukunsa on saunan kiuas ja vesipata jotka nekin lämpenevät polttopuiden avulla.

Tänä talvena on pärjätty vielä niin, että sähköpatterit on päällä vain vierashuoneessa ja poikien huoneissa. Pojilla on pönttöuunitkin mutta on helpompaa pitää myös patterit päällä. Salissa ja vanhempien valtakunnassa on pärjätty ilman sähköpattereita, samoin tuvassa ja eteisessä.
 Isännänhuoneen avotakassa pidetään lokakuulta alkaen tulta joka päivä. Tämä ei varaa lämpöä samalla voimalla kuin vaikkapa pönttöuuni mutta kyllähän takan tiilimassa lämpenee ja lämmittää silti. Iines nauttii ja tuijottaa tulta.
 Tuhkaa tulee ja se kaikki hyödynnetään puutarhassa, ämpärillinen tulee noin 1-2 viikossa riippuen lämmitystahdista. Viimeksi taisin viedä tuhkat kasvimaalle.
 Salin pönttöuunissa on tulet joka päivä mutta huoneen koosta johtuen kovilla pakkasilla se ei riitä. Lisänä on kolme sähköpatteria joista yksi sanoin itsensä irti viime talvena. Kukaan ei ole muistanut hankkia uutta patteria joten nyt mennään kahdella jos tarve tulee, toistaiseksi patterit ovat pois päältä.
Tuvassa ei ole sähköpattereita. Leivinuunissa on tulet 1-3 päivän välein, kovilla pakkasilla joka päivä mutta sellaisia ei ole vielä ollut. Nopean lämmön saa laittamalla puuhellaan tulet, viikonloppuisin siinä laitetaan kaikki aamupalasta iltateehen. Sähköhella onkin talvisin lähinnä laskutasona. Ruoka tehdään joka päivä joko leivinuunissa tai puuhellalla. Kun siihen on tottunut ja oppinut niin aikaakaan ei mene kovin paljoa enempää kuin sähköhellalla kokkaamiseen.
Nuorimman pojan huoneen pönttöuuni on tehokas mutta jäähtyy nopeiten, ilmeisesti pellissä on kunnolla pala pois mikä nopeuttaa jäähtymistä. Huoneen asukas tykkää viileästä ja huone on keskellä taloa joten tulet on täällä vain pari kertaa viikossa.
Ja ettei liian idylliseksi mene niin kyllähän tämän lämmitysmuodon ja elämäntavan valinta vaatii työtä. Polttopuut ei ilmesty liiteriin ilman taloudellista ja fyysistä panostusta. Tukit on ensin saatava pihaan, sitten pätkittävä haloiksi ja pilkottava klapeiksi. Onneksi saamme yleensä avuksi konevoimaa. Pelkkä kirves ja saha ei riitä.
Tänä talvena näyttää siltä, että talven varalle hankitut puut eivät riitä, pinot liiterissä pienenevät uhkaavasti ja takaseinä pilkottaa jo. Joten todennäköisesti on edessä lisätilaus puuta pihaan ja parempi varustautuminen ensi talveksi.


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kuukausi, kaksi vai kolme kuukautta?

Tammikuu on niitä ihan oikeita talvikuukausia. Vaan puutarhurin mielessä siintelee jo kevät. Kuukauden sisään tehdään ensimmäiset kylvöt, kahden kuukauden päästä lisää ja kolmen kuukauden päästä koittaa kevät.
 Maaliskuussa ulkona on talvi mutta sisällä kevät. Tomaatintaimet kurkottelevat valoa ja satokautta kohti välittämättä ikkunan takana olevasta lumesta ja jäästä.
 Vaan ulkona on pettävää, vai pari viikkoa ja ero ylempään kuvaan on huima. Ensimmäinen  pionin  piippo pilkottaa sulavasta maasta. Tässä kohtaa puutarhuri ei meinaa pysyä housuissaan, kuume on kova eikä se helpota kuin iskemällä saappaat jalkaan ja puutarhaan menolla. Ihan pakko päästä kaivamaan maata ja tutkimaan mitä on jo nousemassa mullasta esiin.
 Ensimmäinen krookus alkavassa huhtikuussa. Naapuritkin kuulevat sen hihkumisen mitä löytö aiheuttaa. Kuume nousee ja lähes päivittäinen auringonpaiste saa pään sekaisin, kutkuttavaa aikaa sillä tässä vaiheessa kasvukausi on vielä kaikkinensa edessä. Olo on kuin avaamattoman aarrelippaan ääressä, avain taskussa.
Puutarhassa tapahtuu muutaman kuukauden päästä jo yhdessä vuorokaudessa käsittämättömän paljon. Aamulla kun lähtee töihin, näkyy vain harmaata. Vaan kun tulet töistä ja teet pienen kierroksen puutarhassa niin jo vain, siellä pilkistää jo ensimmäiset vihreät kärhön versot.
Ja toukokuussa aarrearkku repeää auki. Alkaa kevään kukkijoiden lähes tulkoot loputon tykitys. Tämä on se hetki joka mielessä kestetään syksyllä satojen, jopa tuhansien kukkasipuleiden istutus märässä ja pimeässä pahimmillaan jäiseen maahan.

Kevät, täällä ollaan valmiina kun suvaitset saapua.