maanantai 16. tammikuuta 2017

Lempimaisemia Arvilan puutarhasta

Lempimaisemia Arvilan puutarhasta. Kaikki ei ole tässä, rakastan puutarhaamme todella paljon. Katson siellä minne vain, näen vain kaunista ja sellaista mihin olen tyytyväinen.
 Paraatipenkki ja netistä löydetty täydellinen puutarhakalusto. Kevään raikas vihreys.
 Hedelmä- ja marjatarhan uusimpia tulokkaita. Päärynäpuu "Mliivska Rannja" jonka olen tuonut kotiin puolimetrisenä piiskana. Juurellaan kasvaa ruusuherukka ja vuoripioni. Kaikki kolme kertoo että paikka on herkkien kasvien paikka, tämän puutarhan lämpimin.
 Ukonhattupenkki taustallaan valtaisa koristeomenapuumme. Loiva rinne joka laskee talolta varsinaiseen puutarhaan. Ukonhattupenkki erottaa rinteen ja puutarhan hedelmä- ja marjatarhasta. Pieni saunamökimme saa aina näkyessään hymyn suupielille.
 Tien viereinen kivimuuri seuranaan vanhat maitokärryt ja -tonkat. Taustalla vaihtelevat pellot ja kasvillisuus.
Vanha ja kuollut omenapuu jonka jätimme keloksi. Ympärillä kasvaa humalaa niin paljon että loppukesästä keloa ei näy humalan alta.
 Loppukesää luumulehdossa. Täyteläisyyden ja yltäkylläisyyden aika. Sävyt tummentuneet huomattavasti keväästä.
 Samaa maisemaa sivusta kuvattuna. Aurinko laskee niin että sen viimeiset säteet osuvat navetan päätyyn.
Sateenkaari (tai kaaret) joiden pää alkaa omasta puolen hehtaarin metsästä. En muuten käynyt tarkistamassa oliko metsässä aarretta. Minulle metsä itsessään on aarre.

Eli ei mitään asiaa, kesää on ikävä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Syreenit

Monesti olen sanonut, että ei tässä pihassa kasvanut mitään kun tähän muutimme. Jos perennoista oli huutava pula niin toisaalta syreeniä meillä on paljon. Ja siitä jos mistä olen ollut iloinen ja kiitollinen. Syreeni on kestävä ja kaunis. Sitä voi periaatteessa siirtää tai leikata milloin mieli tekee, tuntuu kestävän kaiken. Kasvaa nopeasti ja kukkii upeasti. Minusta syreeni on niitä peruspensaita joka saisi olla jokaisessa puutarhassa.
 Viime vuoden alkukesä oli syreenien juhlaa. Pihan liila syreeni kukki voimakkaammin kuin vuosiin. Nämä pensaat kasvavat tulevan rinnepuutarhan vieressä.
 Kukkia oli pensaissa vieri vieressä. En tiedä yhdenkään puutarhan syreenin lajiketta enkä ole niihin pahemmin edes perehtynyt. Tämä taitaa olla jotain peruspihasyreeniä.
 Valkoinen syreeni ei kukkinyt yhtä runsaasti kuin liila. Tämä talon eteläpäädyssä kasvava syreeni on todennäköisesti hyvin vanha. Sen vanhimmat rungot ovat miehen ranteen paksuisia. Pensaistossa on jäljellä jo ennen meitä kaadettujen runkojen kantoja jotka ovat vielä paksumpia. Taitaa olla syreenit tässä kohtaa jo enemmän puita kuin pensaita. Tälle kasvustolle en ole koskaan tehnyt muuta kuin katkonut kuolleita oksia pois.
 Myös valkoinen syreeni on kaunis peruspihasyreeni.
 Yllä näkyy miten autopaikan viereinen liila pensas oli aivan liilanaan kukista kun taas puutarhakaluston yllä kaartuva valkoinen syreeni taas ei ollut runsaassa kukassa. Valkoinen onkin selvästi herkempi, taisi ottaa talvi koville. Tämä valkoinen pensas on muutenkin se jota on täytynyt hoitaa enemmän. Sen vanhat rungot piti kaataa pois koska kuolivat pystyyn. Onneksi maasta pukkaa koko ajan uutta versoa.
 Ja vielä vähän liilaa runsautta. Liilaa syreeniä olen siirtänyt rosarion sille osiolle jossa ei ole kivimuuria. Haaveilen syreenin kasvavan ajan kanssa muhkeaksi ja rosarioon kuljettaisiin syreenikaaren alta. Siihen tosin menee vielä aikaa, 10 vuoden päästä on ehkä jo realistinen ajatus. Tämä perusliilan rinnalle ostin rosarioon Unkarinsyreeniä. Valmiit taimet ovat huomattavan paremmassa kasvussa kuin omasta pihasta siirretyt.
Unkarinsyreeniä täällä kasvoi yksi iso kasvusto vanhempien valtakunnan ikkunan alla. Siitä siirsimme syreenin pois ja nyt se kasvaa tuossa aitan ja luumulehdon välissä. Kuvassa näkyy vaalean vihreänä siperiankurjenmiekan yllä. Vaikka pensas on siirretty jo muutama vuosi on sen kasvuun lähtö ollut hidasta. Jouduimme leikkaamaan pensaan aivan tapille siirron takia joka tapahtui kaivinkoneella. Mutta toisaalta pensas on haaroittunut hyvin täydellisen alasleikkauksen takia ja tehnyt kasvua joka vuosi.
 Ja koska minä olen puutarhassa myös kokeilija on Virosta pitänyt tuoda erikoisempia syreenejä kun edullisesti on saanut. Kuvan oikeassa reunassa näkyy tuomani kirjavalehtinen syyreeni. Se ei ole vielä kukkinut mutta selvisi talvesta hengissä ja kasvatti viime kesänä kokoaan, vuosikasvua tuli kymmeniä senttejä. Tummien tulppaanien takana kasvaa toinen Viron tuliainen, syreeni "Moskovan kaunotar". Sekin on hidas kasvamaan, ainakin meillä. Kukkinut ei vielä ole mutta ehkä vielä joskus, riittää toistaiseksi että pysyy hengissä. Kasvupaikka on ehkä vähän huono.

Kolmas Viron syreeni kasvaa arboretumista. Olin ihan varma että siitä löytyy kuva mutta enpä löytänyt. Syreeni on kiinansyreeni syringa chinensis "Saugeana". Pensas kasvaa kiven lämmössä, pieni se vielä on mutta teki viime vuonna jo yhden kukan. Harmi vain etten löydä sitä kuvaa, kukka oli kauniin tumman liila.

Tämän vuoden Türin reissulta voisi löytyä jokin uusi syreeni, arboretumiin mahtuu vielä pensaita.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Kasvimaan kesä 2016

Viime vuoden toukokuussa pääsimme harvinaisen aikaisin kylvöpuuhiin avomaalle, ihan toukokuun ensimmäisinä päivinä.
 6.5. on sipulit maassa harson alla. Ostimme ensi kertaa sipulit Plantagenista enkä osta enää toista kertaa. Pussissa oli paljon sekundaa, lähtivät huonoon kasvuun ja jäivät todella pieniksi.
Kasvimaan alalohkon toiseen reunaan tein heinäpaaleista pienen muurin. Sen yksi tarkoitus oli tappaa altaan rikkaruohot pois. Toinen tarkoitus oli tehdä suotuisa mikroilmasto härkäpavuille ja kolmas tarkoitus oli tarjota koti ötököille. Härkäpapujen sato oli hyvä joten ehkä tuo toimi.

Perunamaa on miehen vastuulla. Se on joka vuosi yhtä hyvän näköinen. Viime vuonna vikat perunat söimme lokakuun lopulla. Samaan aikaan loppui myös tomaatit. Porkkanaa syötiin marraskuulle ja sipulit loppuvat nyt tammikuussa. Ihan kelpo sato.
Kesäkuussa porkkanat kasvavat komeasti. Rivit on kitketty mutta harvennus on vielä tekemättä. Olkipatjan alla on kerros edellisen syksyn lehtiä. Lehdet maatuivat kesän aikana olemattomiin. Oljet käänsin syksyllä osan maahan, osan jätin käytävien kohdalle.

 Plantsun sipulit kasvoivat vartta aina vain. Syy saattoi olla kesän säissäkin mutta epäilen myös istukassipuleiden laatua.
 Lanttua ja naurista söimme kivasti omalta maalta vaikka ei sitä talveksi jäänyt. Kaalit menivät ötököiden suuhun taas kerran.
 Kantarellit ja mustikat kasvavat talon toisella puolella, ei sentään kasvimaalla. Kesäkurpitsasato oli viime kesänä runsas kuten aina. Vieläkin on pakastimessa kesäkurpitsaa sosekeittoja varten.
 Sipulit sadonkorjuun jälkeen aitan portailla kuivumassa.
Satokauden jälkeen käännän kasvimaan. Tällä kertaa kokeilin jättää osan käytävistä kääntämättä ja niiden oljet paikoilleen. Keväällä lisään olkia käytäville. Koko kasvimaa sai syksyn lehdet päällensä. Keväällä haravoin ensin maatumattomat lehdet pois, teen istutusrivit ja siirrään lehdet käytävien päälle estämään rikkaruohojen kasvua. Samalla saa lehtien maatuessa humusta maan parantamiseksi. Kuten kuvista näkee, on meidän multa väriltään harmaata savimultaa. Se tarvitsee paljon humusta ja kompostimultaa sekaansa.

Joskus tekisi mieli laajentaa kasvimaata mutta sitten totean että tuo on aika kompaktin kokoinen. Satoa syödään muutama kuukausi ja se riittää meille. Säilömiskeinoja ei ole muita kun pakastaminen sillä kellaria meillä ei ole. Ja pakastimeen mahtuu rajallinen määrä tavaraa.
Vallitseva tilanne on hyvä näin.