Unohdus ja sen seuraukset

Syksyllä ostin peräti kolme uutta rullaa suojaverkkoa. Kaikki meni käyttöön viimeistä palaa myöten ja vähän jäi uupumaan. Suojasin 'Marjatta' koristeomenapuun vain lyhyellä kanaverkolla ajatuksena, että lisään sille myöhemmin verkkoa. Arvatkaa vain muistinko. Tuli koronaan sairastuminen ja kaikki muu. Tuli puolimetrinen hanki, tuulen tuomat kinostumat ja hankikanto. Ja seuraus on tässä:

Puu on kokonaan syöty. Sekin vähä kanaverkko mitä on hangen päällä, on tallottu. Eipä tätä saa enää pelastettua mutta vain itseään voi syyttää. Oma unohdus ja moka.

Pieni pelastus voi olla se, että puu on varttamaton eli omarunkoinen ja juurivesasta saattaisin onnistua kasvattamaan uuden puun. Siinä vaan meni nyt monta vuotta kasvatus- ja muotoilutyötä hukkaan. Hanki kun kerran kantoi, kiersin kaikki puutarhan puut läpi. Joitain verkon raoista tulevia oksia oli napsittu, mutta täydellistä toista katastrofia ei onneksi ollut. Samalla lisäsin helmiorapihlajalle ja yhdelle vaahteralle lisää verkkoa. Ensi syksynä on ostettava taas lisää korkeaa verkkoa. Näin lumisina talvina 1,5 metrin korkeus ei ole yhtään liikaa.

Iines uskaltautui mukaan tarkistuslenkille, mutta pysytteli tiukasti auratulla tiellä. Miehen kanssa muisteltiin täällä Arvilassa asumisen aikaisia talvia ja kyllä tämä on yksi niistä lumisimmista talvista.

Barnhavenilta tilatut esikonsiemenet tulivat. Ihan vielä en ole kylvänyt, ehkä ensi viikolla teen kylvöt. Osan kokeilen kylmäkäsittelyssä ja osan ilman. Ruotsista tammikuussa tilaamani siemenet ovat edelleen tulematta, sähköpostia olen vaihtanut yrityksen kanssa, mutta vielä en ole saanut uutta lähetystä. Viime vuonna tilaukseni heiltä tuli nopeasti. Vähän ärsyttää ja toivon saavani uudet siemenet tilalle. Jos ei tule niin jää viimeiseksi tilaukseksi.

Tänään bloggeri antoi lisätä kaikki neljä kuvaa kerralla oikeassa järjestyksessä, viimeksi kokeilin kolmella kuvalla ja sekin onnistui. Ehkä asetuksia on muutettu tai sitten on ollut vain sattumaa.

Esikkomaniaa

Poden tällä hetkellä pahaa esikkomaniaa. Pakko saada lisää erilaisia esikoita. Niinpä menin netin ihmeelliseen maailmaan ja aikomus oli vain katsella kivoja esikkokuvia inspiraatioksi. Ei, ei olisi pitänyt sillä eteen tuli esikon siemeniä ja taimia myyvä taho. Ei siinä kauaa mennyt kun oli klikkaillut ostoskoriin erinäisen määrän siemeniä. Iso osa oli myyty loppuun, mutta ihan riittävästi oli valikoimaa jäljellä. Kunhan siemenet saapuvat ja pääsen kylvämään ne, esittelen mitä tilasin.

Oman puutarhan esikot uinuvat vielä pitkään lumen alla mutta tässä kuvamaratoni viime kesän esikoista. 

Himalajanesikko kukkii ensimmäisenä. Se tuntuu olevan hivenen talvenarka avoimella paikalla kohopenkistä huolimatta. Väri on todella muikean kirkkaan pinkki. Näkyy puutarhassa kauas.

Lilan esikon olen saanut lapsen kummisedältä. Kuvassa on taidettu kärsiä kevään pakkasista mutta tämä on kestävä esikko, kasvaa jopa suorassa savimaassa ilman kohopenkkejä. Tämän kasvuston jaan kunhan uuden kasvihuoneen edusta on istutuskunnossa. Myös toinen yhtä iso kasvusto odottelee jakamista joten saan uusia esikoita näistä lukuisia määriä.

Palloesikot ovat esikoista hauskimpia. Ensin pallo tulee lähes maan pinnalle kunnes nousee ylös varren päähän. Löytyy myös valkoisena joista kuva edellisessä postauksessa. Ja lisäksi ostin viime vuonna punaisia, toivottavasti talvehtivat hyvin. Yhdet valkoiset tapoin, on ilmeisen herkkä siirtämiselle. Liilaa siirsin myös sillä se on tehnyt jo siementaimia. Ne siirrot onnistuivat.

Hailakka ruokakaupan esikko on vähän hankalassa paikassa neilikkaruusun syleilyssä. Koska viihtyy hyvin, en siirrä pois. Monesti näiden kanssa käy niin, että kun istututan omasta mielestä parempaan paikkaan, onkin esikko toista mieltä ja kuolla näivettyy.

Ihana pinkki esikko jota sain ostaa tästä omalta kylältä. Tämä vaikuttaa lilan tavoin erittäin kestävältä ja olen tätä jo jakanut, kasvaa niin hyvin. Olen saanut vastavaa Vaalean vihreää-blogin kirjoittajalta mutta siitä ei ollutkaan yhtään kuvaa viime vuodelta. 

Ei kevättä ilman vaalean keltaista kevätesikkoa. Tykkään tästä todella paljon, ensimmäisen taimen olen saanut samalta taholta kuin lilan esikon. Siellä kasvoi riesaksi saakka, minulla ei. Jonkin verran leikkaan siemenkotia pois jos jaksan ja muistan mutta en kaikkia. Tätä olen levitellyt puutarhassa talon edustalla ja jättikiven ympäristössä. Taimet kestävät hyvin siirtoa.

Mustilan taimipäivältä hankittu 'Victorian Black Lace' talvehti hyvin ensimmäisen talvensa. Barnhavenilla josta tilasin siemeniä, oli tästä vaikka mitä variaatioita. Itse sanon tätä ruman kauniiksi ja siksi se on ihan paras kaikessa erikoisuudessaan.

Virolaisen ruokakaupan esikko on monsteriesikko. Kukka on valtavan suuri ja taimi kukkii lähes koko kesän läpi. Siementaimia olen odotellut mutta eipä niitä ole näkynyt. Jakamaan en ole uskaltanut ryhtyä.

Päivölästä hankin kahta esikkoa, lilan ja tämän punaisen. Kummankaan lajiketta en tullut laittaneeksi muistiin. Lilan kuvaa en onnistunut löytämään. Tämänkin väritys on hauska, sopii hyvin lilan helmililjan kaveriksi. Kukkii todella pitkään.

Uusia esikoita tulee todella harvakseltaan vastaan taimimyymälöissä mikä on harmi. Tämän retroesikon ostin toisen puutarhaharrastajan pihasta samalla kuin ostin lisää varjoliljan sipuleita sieltä. Esikko on kuulemma kasvanut pihassa jo kymmeniä vuosia. Soisin saman viihtyvyyden omassa puutarhassani.

Huono kuva japaninesikosta jonka olen tuonut Virosta. Tämä on myöhäinen kukkija, kukkii vasta kesä-heinäkuussa. On tehnyt muutaman siementaimen.

Sekatavarakaupasta löytyi viime kesänä halvalla esikkoistutus jossa oli kolmea erilaista esikkoa. Nuutuneita, ja lähes kuivettuneita taimia mutta ostin kun halvalla sai. Yksi taimista kukki ja se oli näköjään valkoinen. Kukkien pilkut johtuvat sateesta. Mielenkiintoista nähdä selviävätkö talven yli.

Keväällä kylvin pussillisen esikon siemeniä. Pussin kyljen kuvassa oli monen värisiä esikoita, myös keltaisia. No tietenkin minulle kukki ensimmäisenä keltainen esikko myöhään syksyllä. Vaikka en niin ole kirkkaan keltaisen ystävä niin esikoissa varhain keväällä se on sallittua. Silloin kaikki väri on sallittua.

Ja olihan siellä myös yksi lila. Taitaa olla samaa laatua kuin tokan kuva lila esikko. Sekään ei haittaa, kaikki esikot ovat tervetulleita eikä niitä voi olla koskaan liikaa.

Huh, aika monta erilaista esikkoa olen saanut viihtymään. Saman verran on tainnut kupsahtaa tässä puutarhan matkan varrella joten näistä voi olla todella iloinen.

Toukokuussa

 Toukokuu on itselleni merkityksellinen kuukausi, se on kahden poikani syntymäkuukausi, vanhimman ja nuorimman. Syntymäpäiviksi osuu peräkkäiset päivät. Lisäksi toukokuussa ovat syntyneet sekä minun, että mieheni äidit ja nuorimmainen lapsenlapsi. On monta syytä juhlaan. Sain Versoja Vaahteramäeltä blogin Riinalta haasteen kuudesta toukokuisesta kuvasta. Yritän saada mahtumaan vain kuusi kuvaa, mieluummin laittaisin 60 kuvaa sillä niin ihana oli viime vuoden toukokuu ja toukokuu ylipäätään.

Esikot kuuluvat toukokuuhun kuin nenä päähän. Tämä valkoinen palloesikko on itse siemenestä kasvatettu. Toivon sen osaavan lisääntyä itsekseen sillä mielelläni kuvittelisin tämän paikan täynnä valkoisia palloesikkoja. Myös muut värit ovat tervetulleita.

Uuden kasvihuoneen edustan kukkamaat eivät ole valmiina vasta kuin pieneltä osin, mutta valmiiseen plänttiin olen tyytyväinen. Tästä valkoiset palloesikot kuolivat, eivät ilmeisesti tykänneet siirrosta. Muut esikot kukkivat, samoin kiurunkannukset, helmililjat ja hyasintit.

Eikä toukokuuta ilman kirjopikarililjoja. Niitä pitää istuttaa joka syksy lisää ainakin yhden pussin verran. Ilokseni viihtyvät meidän savimaassa ja joka vuosi tapaan enemmän näitä ihanuuksia.

Toukokuu on sipulikukkien juhlaa esikoiden lisäksi. 

Uusi kasvihuone ei valmistunut ihan toukokuuksi joten ei siitä sen enempää. Jos riemuitsin kasvihuoneesta, niin riemuitsin  myös koristeomenapuu Hopan ensimmäisestä kukinnasta. Kuvassa se on vasta alkamassa.

Viimeisessä kuvassa on kauhun ja kauneuden tasapaino. Taustalla kukkii valtoimenaan voikukat ja etualalla tulppaanit ja lemmikit. Tässä syy miksi en mielelläni kasvata keltaisia tulppaaneja, loistaisivat liikaa voikukkien lailla.

Kiitos Riinalle, olipa kiva muistella toukokuuta ennen lumitöihin lähtöä. Eikä näiden kuvien tunnelmaan ole enää pitkä aika.

Umpihankeen

 Eipä ole juurikaan puutarhassa tekemistä sillä kaikki on peittynyt umpihangen alle. Kaikki varjostusverkotkin ovat tiiviin lumipeitteen alla. Kulku tapahtuu tiukasti auratuilla poluilla ja pihatiellä, muualle ei ole mitään asiaa, lunta on polveen saakka. Epätoivoinen en ole, kun vertaa eri vuosien kevätkuvia niin joka vuosi lumet ovat sulaneet, joskus pari viikkoa myöhemmin ja joskus pari viikkoa aikaisemmin.

Täällä alapihalla olevat rakennukset, kasvihuoneet ja aitta keräävät vain hyvin vähän lunta katoilleen. Hyvä juttu, ei tarvitse aloittaa pudotuspuuhia. Lumikerros maassa on vankka ja paksu, kohta yhtä paljon kuin pari vuotta sitten kun oli kunnon lumitalvi.

Aurasin polun kompostorille sunnuntaina. Otti vähän voimille viikonloppuisen lumimyräkän jälkeen, kaikki oli kinostunut umpeen. Tänään tein polun karjakeittiön ovelle, se pari metriä meni ihan kevyesti. Tai kyllähän siinä hengästyi, kunto on vieläkin ihan nollissa vaikka montaa asiaa jo jaksaa tehdä. No eipä ihme, keuhkolääkäri soitti tänään ja kertoi uusien keuhkokuvien tulokset. Paranemaan päin mutta juosteita on vielä sen verran, että uusi keuhkokuva on parin kuukauden päästä. Keuhkoni olivat pahat siinä kohtaa kun menin sairaalaan, näin lääkäri kertoi. Olen palaamassa töihin, mutta oma toive on osa-aikaisena, niin, että tekisin vain toimistotöitä puoli viikkoa. Se oli myös keuhkolääkärin suositus. Tässä kohtaa olisi pari sanaa sanottavana oman terveyskeskuksen toimintatavoista mutta jääkööt nyt kuitenkin.

Yhdessä yössä syntynyt jänisten polku. Ristihuulia riittää vaikka niitä metsästettiin viikonloppuna tästä ihan meidän vierestä. Verkkoja en pääse nostamaan paksun lumen takia, mutta eipä se onnistuisi muutenkaan, suurin osa verkoista on rautapiikeillä maassa kiinni. Onneksi moni kasvi on sellainen joka ei pahastu jos latvaa tai oksaa vähän maistellaan.

Kiitollinen olen siitä, että on tilaa mihin aurata lumet. Se kuitenkin rajoittaa puutarhan laajentumista, arboretumissakin on jätettävä kunnon kaistale ilman kasveja koska juuri tuohon kohtaa aurataan lumet. Lumen alla moni kasvi vielä selviäisi mutta traktori voisi tehdä tuhoja.

Rauhallista on. Nautin tästä hiljaisuudesta ja rauhasta, kun voi kävellä omalla pihalla näkemättä ketään juuri ne karmeimmat pihavaatteet päällä mitä vaatekaapin uumenista löytyy. Ja vielä enemmän nautin kun tajusin, ettei tässä ole kuin pari viikkoa kun kylvän ensimmäiset tomaatit, pääkylvö on maaliskuun alussa. Ihanaa kaivella multasäkki esiin, testata toimiiko vanhat kasvilamput, jännittää tapahtuuko itämistä ja tuntea sormenpäissä ja nenässä sen pienen sirkkataimen vahva tomaatin tuoksu.

En malta odottaa.