Remontin loppusuora

 Remontin loppuvaihe on hidasta kuin mikä. Vaikka ollaan loppusuoralla, niin silti riittää pientä pipertämistä joka vie aikaa. Eilen maalasin kolme pientä peitelistaa ja tänään samat listat uudestaan, huomenna ne saadaan paikoilleen. Yhteensä vartin työ, mutta maalin kuivumisen takia jakaantuu kolmelle päivälle.

Isojakin asioita on saatu valmiiksi, tai ainakin melkein valmiiksi. Lattia on maalattu kahta väriä yhdistävää koristeraitaa lukuun ottamatta.

Huone on vielä ilman sähköjä joten kuvien valaistus on kova työmaavalo joka on tuvan puolella. Sähköjä varten pitäisi tilata pistorasiat ja kytkimet. Ikkunoiden alle tulee varaus sähköpattereille, toistaiseksi niitä ei laiteta, 18 vuotta on pärjätty takan lämmöllä. Ikkunat tuleva tarvitsemaan verhot, ideoita otetaan vastaan verhojen väristä, vihreitä en halua. Ikkunoiden takan näkyy talon takana oleva koivikko, se missä kasvaa niitä kantarelleja runsaasti.

Lattia on maalattu kahteen kertaan. Tällä kertaa maali on Betoluxia, keskellä sävy on Uulan kaakao, reunoilla sama sävy kuin listoissa. Kirjahyllyyn asettelin osan kirjoista, loput sitten kun maalia on kuivunut. Kirjahyllyyn tulee alaosaan ovet. Koska kirjahyllystä tehtiin kiinteä, tehtiin ruskea reuna myös sen eteen. 

Takan edustan lankut määrittelivät ruskean reunuksen mitat. Koristeraidan väri pitäisi päättää, se on joko sama ruskea kuin kirjahyllyssä tai sama vihreä kuin seinäpaneeleissa, miehen kanssa väittelemme asiasta. Tuo yksi väliovi (vie vanhempien valtakuntaan) vaihtuu viikonloppuna vanhaksi peilioveksi jos miehellä on aikaa tehdä vaihto. Sen jälkeen on minun vuoro maalata ovi ja karmit.

Kiiltävää on. Betolux himmenee ajan kanssa ja sitten kun maali kuivuu, nyt se on märkää vastamaalattua. Huone on suurehko, 22 neliötä. Lattiaan upposi maalia yli neljä litraa. Kirjoja on tulossa reilusti lisää, mutta taitaa muutama hylly jäädä tyhjäksi tulevia hankintoja varten. Oikealla puolella yhden hyllyn leveys on yli 80 cm, vasemmalla reilut 70 cm. Pelkkiä puutarhakirjoja tuli yksi 80 cm pätkä.

Kun näin pitkällä ollaan, uskallan miettiä verhojen lisäksi muuta sisustusta. Vanhat matot myyn eteenpäin ja hankin ajan kanssa uudet. Myös kattovalaisin on etsinnässä, voi olla, että vanha laitetaan paikoilleen kunnes uusi löytyy. Huutokaupasta ostin kattorosetin, se on tosin uretaania eikä kipsiä tai puuta, mutta ehkä sen verran voi antaa periksi nykyajalle.

Kyllä tuolla kelpaa viettää iltoja takkatulen ääressä kunhan siihen pisteeseen asti päästään.

Elokuu on ruusujen aikaa

Monet ruusut kukkivat elokuussa kauneimmillaan. Jos vielä joskus hankin ruusun, pitää sen ehdottomasti olla remontoiva, koko kesän kukkija. Itse asiassa uudelle ruusulle on tilaus, on paikka valmiina kunhan vain sopiva taimi tulee vastaan.

Austin-ruusu Crown Princess Margareta on ollut kesän ruusukuningatar. Siinä on koko ajan kukkia ja nuppuja. Kukat tuntuvat olevan kovin herkkiä sateelle, niistä tulee sateen jälkeen pilkullisia.

Jos pitäisi valita yksi elämäni ruusu, olisi se tämä.

'Snow Pavement' on sekin kukkinut koko kesän, jo kaksi kuukautta. Leikkasin tämän kokonaan alas vuosi sitten keväällä. Se kannatti, risuuntunut ruusu voi taas hyvin ja kukkii runsaasti.

Olen kai vihdoin oppinut miten saan Easy Elegans ruusut viihtymään puutarhassani. 'Calypso' on hankittu viime vuonna. Se on tehnyt kukan aina entisen kuihduttua pitkin kesää. Siirsin ruusun vähän paremmalle paikalle jossa se tulee hyvin esiin, toivottavasti ei ottanut siitä nokkiinsa. Joskus syksyn viimeiset aleostokset tulee vain länttäistyä johonkin pieneen koloon kun ei muutakaan keksi. Niin kävi tällekin ruusulle.

'Sointu' aloitti uuden kukintakierroksen pienen tauon jälkeen. 

'Music Box' on niitä viihtymään saatuja  Easy Elegans ruusuja. Niiden kanssa ei pidä säikähtää keväällä vaikka ruusu näyttäisi kuolleilta ja kaikki versot paleltuneilta. Kasvattavat uudet versot tilalle ja kukkivat silti upeasti.

Myös 'High Voltage' on kukkinut koko kesän. Sen kukat ovat ensin keltaisia ja vaalenevat sitten kerman värisiksi.

Viimeisenä ikikukkija, nimetön äitienpäiväruusu. Jaksaa porhaltaa pakkasiin asti. Kunpa sitä jaksaisi itsekin yhtä innolla puutarhaa pakkasiin asti.

Kovin sateista viikkoa on ennustettu. Piti istuttaa sunnuntaina kaikki Mustilan tuliaiset maahan mutten ehtinyt, menikin päivä maalatessa ja kaikkea muuta haahuillessa. 

Mustilan taimipäivä 2023

Lauantaina lähdin aamuvarhain Mustilan taimipäivään. Olin perillä kympin aikoihin eli silloin kun paikka aukeaa, sieltä jo ensimmäiset taimihaukat tulivat autoilleen kassit täynnä taimia. Tässä kohtaa iskee vuosittainen paniikki, riittääkö minulle mitään. Kyllä riittää, se on havaittu joka vuosi. Parkkiin ajaessa kävi vielä niin hauskasti, että ajoimme Versoja Vaahteramäeltä Riinan kanssa vierekkäin parkkiin.

Ensin suuntasin Mustilan taimimyymälään, joka oli ilmoittanut hyvistä alennuksista kauden viimeisen aukioloviikon kunniaksi. 

Myymälästä ostin erittäin kookkaan tuurenpihlajan -70% alennuksella. Tämä tulee arboretumiin, ehkä yhden jo siellä kasvavan pihlajan tilalle tai sitten kivimuurille, pitää pohtia asiaa tarkemmin kunhan pääsen tänään puutarhaan.

Myymälän rääpepöydältä pelastin eurolla maksaruohon ja jouluruusun. Luotan niiden virkistymiseen kunhan pääsevät maahan.

Alma tutkii innokkaana ostoksiani, sopivia vieraita hajuja ilmeisesti. Tässä ovat ostokseni Mustilan arboretumin myymälästä. Harvinaisen vähän, mutta menin sinne viimeisenä ja oli jo ehkä pientä väsymistä havaittavissa, ja kiire kotiin viemään lapsi töihin. Siinä on pieni vuorijalavan taimi kasvamaan nopeasti suureksi näkösuojaksi pellon laitaan. Toinen on lyhtysorvarinpensas, pieni taimi sekin, mutta jospa sopeutuisi silloin paremmin meille.

Virolaiselta saniaismyyjältä löytyi muitakin aarteita. Valkoisen konnanmarjan hankin jo viime vuonna, mutta se ei ole viihtynyt kovin hyvin, elossa on vaan kovin on kitulias. Uusi taimi lähti niin edullisesti, että mielelläni kokeilen toiseen kohtaan. Marjat tulivat mukana ja niitä putoili ruukkuihin. Oikeanpuoleinen taimi on valkoisena kukkiva näsiä, niitä haaveitani jotka ovat saaneet odotella toteutumista vuosia. Olen saamassa valkoisen näsiän siemeniäkin, mutta eipä ole haitaksi ostaa valmis taimi.  Hintaa taimella oli kahdeksan euroa. 

Uusien kaveriksi jotain vanhaa. En raaski jakaa unkarinsinivuokkoa joten ostin uuden taimen. Alppikello hävisi kuivuuteen alppiruusumetsiköstä joten uusi kokeilu hortensiapuutarhaan joka on kosteampi.

Taimiharrastajilta kivan värinen keijunkukan siementaimi. Ja toki lisää brunneroita eli rotkolemmikkejä. Tuossa on kaksi taimea, kirjavalehtinen ja vähemmän kirjava. Molemmat tulevat hortensiapuutarhaan jossa nämä ilmeisesti viihtyvät.

Vasemmalla virolaiselta myyjältä ihana enkeliperhoangervo vaaleanpunaisilla kukilla. Toiselta epimedium x youngianum eli valkovarjohiippa. Sellainen minulta vielä puuttui. Oikealla on Tommolan tilan valikoimista kerrottu kaukasianpitkäpalko. Tavallisen yksinkertaisen ostin heiltä keväällä.

Valitettavasti en jaksanut mennä kuin yhdelle opastetulle kierrokselle, mutta kyllä kannatti. Tuomas Haltia kertoi aprikooseista ja persikoista Suomessa. Lähinnä aprikooseista sillä niistä hänellä on pitkä kokemus ja hänen ansiostaan minullakin on kolme aprikoosin taimea Haapastensyrjän jo lopetetulta koealueelta.

Osa kokeen siementaimista on istutettu Mustilaan, hyvään eteläänpäin antavaan rinteeseen. Sain vahvistusta sille, että voisin istuttaa omat aprikoosit maahan enkä kasvihuoneeseen kuten olen suunnitellut. Toistaiseksi aprikoosini ovat ruukuissa ja saavat olla niissä ainakin ensi kevääseen. Mietin asiaa sitten uudemman kerran.

Antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Taimia kohtuudella, enemmänkin olisin voinut hankkia, puutarhassa on tilaa. 

Kärhöjen värisuora

 Olen odottanut koko kesän tarhaviinikärhö clematis viticella 'Rubra':n kukintaa. Hankin sen keväällä Lidlistä ja istutin ruukkuun. Tällä viikolla siihen aukeni ensimmäiset kukat. Jännitys tuli siitä, onko kärhön kukka kuinka lähellä saman suvun 'Abundance' kärhön kukkaa.

Siinä se on, ensimmäinen kukka 'Rubra' kärhöön. Tarvetta uudelle kärhölle ei ollut, mutta lajike on kiintoisa, en ole aiemmin törmännyt siihen ja siitä on hankala löytää tietoa suomeksi.

Tässä kukka yhdessä 'Abundance' lajikkeen kanssa. 'Rubra' on ylempi ja 'Abundance' alempi. Eroa on selkeästi, Rubrassa on neljä terälehteä, Abundancessa viisi. Värissäkin on eroa joten helpotus, ei tullut toista samanlaista kärhöä. Paikka on vielä hakusessa sillä ruukussa kärhö ei voi asustella talven yli. Ehkä istututan tämän hortensiapuutarhaan.

Tämän nimettömän kaunokaisen siirsin rosariosta jättikiven tienoille. Lajike saattaa olla 'Rouge Cardinal'. Tänä vuonna kukinta on heikkoa, kärhö kärsi huonosta paikasta joka oli keväisin liian vetinen. Nyt sitä ongelmaa ei pitäisi olla.

Tässä kärhön uusi paikka. En saanut tukirautoja tarpeeksi syvälle maahan, tarvitsen siinä miehen apua. Tässä on kummallisesti hyvinkin sorainen kohta maata, siitä on ehkä mennyt vesijohtoputki vanhalta kaivolta navetalle. Harvinaista tässä savipuutarhassa.

Ajattelin jo, ettei 'Niobe' kuki tänä vuonna. Kukkiihan se ja monella kukalla. Harmi ettei kuki yhtäaikaa samassa tuessa kasvavan valkoisen 'Guernsey Cream' kärhön kanssa. Olisivat upea näky yhdessä,

PPE eli 'Purpurea Plena Elegans' ei petä mikään vuosi. Mieletön määrä kukkia ja suurin osa vielä nupullaan. Yläosa on vihdoinkin levinnyt vieressä kasvavaan marjaomenapuuhun. Kunhan sekin nuput kukkivat, otan kuvan kukkivasta puusta.

'Piilu' tuntuu olevan yhtä heiveröinen joka vuosi, vain yksi tai kaksi versoa nousee maan pinnalle. Lisäsin reilusti karkeaa soraa juurelleen, jospa se auttaisi kasvamaan. Lannoittanut olen kuten muitakin kärhöjä. Paikka voi kyllä olla liian varjoinen, pistetään siirtojen jonolistalle.

Huomenna on odotettu Mustilan arboretumin taimipäivä klo 10-15. Siellä toivottavasti tavataan jos olet menossa.

Jäähyväiset vuorivaahteralle

Vaarallisten vieraslajien lista päivittyi ja yksi listan uusista kasveista on vuorivaahtera. Sellainen löytyi myös minun puutarhastani. Onneksi vain pieni taimi joka oli helppo kaivaa pois. Hyvästi kaunis, mutta vaarallinen vaahterani.

Arboretumin laidalle sen aikoinani istutin. Kasvu oli hyvää ja puusta oli tulossa kauniin mallinen ja yksirunkoinen. Ei auttanut, pakko kaivaa pois ja hävittää. Surullista, mutta vieraslajit on syytä ottaa tosissaan.

Tilalle löytyi sopivasti uusi puu, keväällä Vaalean vihreää blogin kirjoittajalta saatu hevoskastanja. Paikan pitäisi olla mitä parhain, aurinkoinen ja erittäin suojainen. Laitoin tälle heti verkon, se saa olla ympäri vuoden estämässä jänisten tihutyöt. Ja verkkoon on helppo kiinnittää kangas suojaamaan kevätahavalta. 

Punahatut kukkivat edelleen. Tämä on ehkä 'SunSeekers Salmon' tai 'SunSeekers Rainbow'. En tullut merkinneeksi taimia aikoinaan. Oli kumpi vain, niin tykkään todella paljon. Viime kesänä nämä eivät kukkineet lainkaan.

Tavallinen 'Magnus' on jo vähän ohikukkinut. Osa näistä kasvoi todella korkeaksi mikä on ollut ihme tässä kuivuudessa. Kun kaivoin vaahteraa pois, oli maa pölisevän rutikuivaa. Eipä ole viime aikaiset sateet meilläpäin näkyneet.

Hortensiapuutarhan laitamilla on linnunsiemenistä kasvanut auringonkukka. Ei nämä koskaan kasva näin komeiksi silloin kun tarkoituksella istutan. Huolestuneena seuraan lintuinfluessan leviämistä, näinköhän lintujen ruokinta on sallittua tai järkevää ensi talvena.

Hankin viime vuonna ensimmäisen luppioni. Odotin siitä vähän korkeampaa ja siksi se on nyt vähän hassussa paikassa. Ehkä siirrän toisaalle.

Ensimmäinen kelloköynnöksen kukka napsahti auki. Köynnöksessä on runsaasti nuppuja, tällä kertaa kasvupaikka oli mieluinen ja ravinteita sekä vettä riittävästi.

Päässä muhii useita postauksen aiheita, kun vain olisi aikaa. Olen iltaisin ollut niin väsynyt, että yleensä kuukahdan yhdeksän jälkeen sänkyyn. Joka vuosi sama juttu kesäloman jälkeen.

Elokuu yllätti

 Olen järkyttynyt tällä viikolla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui isossa marketissa kun menin puutarhaosastolle tarkoituksena katsella taimivalikoimaa, tai onko mitään alennuksessa. Ei ollut mitään koska ei ollut enää taimia. Toisen kerran järkytyin instaa selatessa, kukkasipulit ovat saapuneet markettien valikoimiin. Minusta tuntuu, että elän täysillä parasta keskikesää, ei tässä vielä varustauduta mihinkään loppukesään tai ennen talvea tulevaan vuodenaikaan.

Tokihan jos katson puutarhaani, niin elokuinen se on. Satokausi on kiivammillaan, kerään siemeniä varastoihin, tyhjennän kasvihuonetta salaattien kasvatuskulhoista ja menehtyneistä kurkuntaimista. Nurmikko kasvaa silmissä ja kastelun tarve on olematonta. Hortensioiden paras aika on ihan kohta ja monesta kasvista voi jo leikata kukkavarsia pois.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' on jaksanut kukkia jo monta viikkoa, ainakin kuukauden päivät. Siementaimet ovat olleet toivottuja, mutta vielä jälkikasvua ei ole siunaantunut. Ehkä autan ja kerään tänä vuonna siemeniä talteen kylvöjä varten.

Arvilan alkuperäinen syysleimu voi hyvin. Olen laittanut tätä kahteen paikkaan jotta kanta ei häviä. Jotain opin 2015-2016 tappotalvesta, aina pitää olla kaksi kasvustoa, vähintäänkin. Silloin tämä lähes kuoli, vain pari pientä versoa selvisi ja niistä on muodostunut jo osin näin tuuhea pensas. Toinen kasvaa arboretumissa.

Nimetön salkoruusu pitää yllä puutarhan hempeää osastoa. Tämä kukki myös viime vuonna. Kukat ovat kuin silkkipaperipalloja.

Olen vihdoinkin saanut useamman syysvuokon viihtymään. Tämä on lajike 'White Swan'. Se onkin ainut syysvuokko jonka lajikkeen tiedän, muut on hankittu pelkällä nimellä syysvuokko. Kukka on selkeästi valkoisempi kuin tavallisella syysvuokolla. Tässä kohtaa muuten havahduin siihen, että puutarhassani on yllättävän paljon valkoista kukassa tähän aikaan vuodesta. Valkoinen on hyvä väri, se tasoittaa muiden kasvien ehkä leiskuviakin värejä.

Jossain kohtaa lupasin lisää kuvia koreatörmäkukasta, lajikkeesta 'Cherry Blossom'. Kuten näkyy, valo vaikuttaa paljon siihen miltä kukan sävy näyttää. Auringossa se on kirsikkainen, varjossa tummempi. Tykkään tästä todella paljon siitäkin huolimatta, että törmäkukkien tapaan kukkavanat elävät ihan omaa elämäänsä eivät suostu olemaan rivissä ja säntillisiä. Joukkoon oli eksynyt pari valkoista ja vaaleanpunaista, en raaskinut nyppiä niitä pois.

Pakko laittaa yksi kuva jättikarhunputkesta, se on nyt komeimmillaan vaikka lehdet alkavat jo kellastua. Harmi ettei tämä ole helppo lisättävä. Tai ehkä se on onni, muutoin minulla olisi puutarha täynnä punaista jättikarhunputkea.

Kohta joudun jättämään puutarha-asiat sikseen. Maalipensseli ja juuri valmistunut kirjahylly odottelevat maalaria. Ensin pitää tehdä suojaukset sillä joudun maalaamaan kirjahyllyn paikoillaan. Minulle helpointa olisi ollut maalata osat autotallissa, mutta tämä oli helpointa miehelle joka teki kirjahyllyn ja näin saatiin remontti etenemään vähän ripeämmin. Pitää vain tehdä huolelliset suojaukset ettei tapetti tai muut valmiiksi remontoidut osat tahriinnu.

Remontti etenee

 Isännänhuoneen remontti etenee vaikkakin hitaasti. Tämä on se vaihe, kun maalataan listoja tms., odotetaan vuorokausi, maalataan uudestaan ja taas odotellaan kuivumista vähintään vuorokausi. Sitten pari listaa naputellaan paikoilleen ja taas tehdään uudet listat joita ei voinut tehdä ennen aikaisempia listoja koska kokoa ei pystynyt mittaamaan tarkkaan. 

Tänään mies laittoi kattolistat paikoilleen, minun tehtävä oli maalata pari pientä listaa jotka tulevat hormin ympärille. Ne saa paikoilleen perjantaina. Kun listaruljanssi on ohi, pääsen ehkä maalaamaan lattian. 

Tapetti ei ole kirjava, huoneessa oleva remonttivalo vääristää, luo varjoja sinne missä niitä ei oikeasti ole. Tapetin "kukkanen" on kuparin värinen, siitä napattiin väri listoihin. Kukan ympärystä on tumman vihreä, siitä otettiin väri alaosan panelointiin. Paneeli on ihan nykyajan levyä, se yrittää jäljitellä paksua lankkua. Käytimme remontissa niin paljon kuin mahdollista, jo meillä olemassa olevaa puutavaraa. Jouduimme ostamaan vain lattialistojen puutavaran ja vähän kattolistan puutavaraa. Siis todella vähän.

Vähän jännitin näin voimakkaita värejä, mutta olen erittäin tyytyväinen, että ne tuli valittua. Lattiasta tulee samanvärinen kuin keittiön lattiasta, reunoille tulee ruskea kierto. Yllä näkyy testailua lattialistan ja lattian väristä. Takka jää todennäköisesti valkoiseksi, yläosan vihreä raita maalataan piiloon. Tähän keittiön oviaukkoon ei tule ovea, siihen  tulee verho joka tulee olemaan lähinnä koristeena.

Kylpyhuoneen ovi joutui olemaan vain 17 vuotta ilman maalia. Nyt sitä on ihan outo katsella maalattuna. Tekisi kieltää käyttö ettei oveen tule likaisia sormenjälkiä. Valokatkaisija on menossa uusiksi, siksi se keikkuu irrallisena. Kaikki karmilistat ovat vanhoja. Poistin listoista vanhat maalit kuumailmapuhaltimella, hioin ne ja maalasin kahteen kertaan. Yhteen pystylistaan meni neljän tunnin työ, mutta maksoi se vaivan, ne ovat hienot ja maailma säästyi 21 uuden listan tekemiseltä.

Tätä puolta huoneesta en kuvaa mielelläni, mutta hyvähän tästäkin vaiheesta on olla kuva. Yläosaan tehdään kiinteä kirjahylly eikä sen taustalle riittänyt tapettia. Sen voi maalata, kirjojen takaa asiaa ei erota. Kuva on otettu ennen kattolistojen laittoa. Vasen ovi on kylppärin ovi, keskimmäinen kodinhoitohuoneen ja oikeasta ovesta pääsee lastenlasten huoneeseen. Huoneessa on peräti viisi oviaukkoa, erittäin hankalaa kalustuksen suhteen.

Ikkunoiden alaosa on vielä vanha valkoinen, olen pähkäillyt niiden väriä. Ehkä maalaan ne samalla värillä kuin listat eli ruskealla. Mitä mieltä olette? Taas harmittaa nuo 1980-luvulla vaihdetut ikkunat, että onkin menty tekemään sellainen virhe. Onneksi sentään ovat alkuperäisten T-mallisten ikkunoiden mukaiset.

Rakastan tätä tapettia. Kuvassa näkyy parhaiten kukkakimpun kuparinhohtoinen väri ja se miten kultakuvio oikeasti kiiltelee kun valo osuu siihen sopivasti.

Remontin hitaus on toisaalta antanut aikaa puutarhalle. Olen saanut tehtyä kitkemistä ja sadonkorjuuta. Kanttaus odottelee edelleen jonkinsortin inspiraation välähdystä.

Kasvihaaveet todeksi

 Minulla, kuten muillakin puutarhureilla on kasvihaaveita. Kuulun siihen puoliskoon, jolla kasvihaaveet eivät tarvitse toteutua nyt ja heti. On toki niitäkin tarpeita, mutta yleensä riittää kunhan haaveiden kasvi tule vastaan muutaman vuoden sisällä tai sitten joskus. 

Kun haave muuttuu todeksi, se on pienen juhlan paikka. Aarteelle valitaan paikka huolella, tai sitten se vaan lykätään johonkin kohtaa puutarhaa koska paikkaa ei oltu mietitty valmiiksi ja talvi painaa päälle. Taimea vaalitaan huolella, tai sitten se unohdetaan, koska ei kaikkea voi muistaa. Niin tai näin, pitkäaikaisen haaveiden kasvin saaminen puutarhaan on ilon asia.

Haavekasvit tupsahtavat joskus eteen yllättävistä paikoista. Kuvan syreenileimu on pojan pihasta, pelastin sen pois parkkipaikan alta. Siinä taisi olla yksi kukkiva verso, mutta tunnistin heti mistä kasvista on kyse. Viereisen kupariheisiangervon tumma väri tuo esiin syreenileimun kirkasta liilan väriä. Hyvä yhdistelmä joka syntyi sattumalta.

Näin viime vuonna Porkkalan kartanon puutarhassa peikonkellon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja lisäsin kasvin heti haavelistalle. Kuinka ollakaan, löysin samaisena vuonna Mustilan taimipäivästä taimen, varmasti koko paikan ainoan ja vielä ihan pikkurahalla. Pakko oli ostaa pois. 

Peikonkellon paikka on valittu huolella hortensiapuutarhasta. Se kasvaa koivun runkoon nojaavassa köynnöstuossa. Itse köynnös on vielä pieni, siinä on yksi verso joka kiemurtelee köynnöstuessa. Kukkia on tulossa kolme kappaletta. Ainakin ensimmäisestä talvestaan selvisi hengissä, samaa toivon tulevaisuudelta.

Keltainen kirjolupiini, mikä metsästys sen saamisen takana oli. Kaksi kertaa yritin  kiertävän ulkomaisen juurakkokauppiaan juurakoista. Liiloja olivat ja kompostiin joutuivat. Olisi heti pitänyt kääntyä kotimaisen taimituottajan eli Tommolan tilan puoleen. Sieltä löytyi keväällä taimi, tosin vielä kennossa oleva, mutta sellainen minulle kuitenkin ystävällisestä myytiin. Taimi kukkii nyt, se joutui elämään lähes koko kesän potissaan kun hyvää paikkaa ei löytynyt sitten millään. Ihan täysin tyytyväinen en ole vieläkään, ahdasta tulee mutta mietitään paikka-asiaa uudestaan kun sen aika tulee.

Austin ruusut, monivuotinen haave jossa esteenä oli lähinnä rohkeuden puute. Kuvan 'Crown Princess Margareta' on kukkinut koko kesän ja nuppuja on vielä valtavasti avautumatta. 'The Pilgrim' odottelee ruukussa jossa sekin on kukkinut koko kesän. Näitä ei pidä haudata puutarhan perimmäiseen nurkkaan vaan istuttaa näkyvälle paikalle jotta ruusujen ihanuutta voi ihastella koko kasvukauden. Näin ollen Margareta on rosariossa kasvaessaan hiukan syrjässä. Hyvä syy lisätä yksi Austin lisää haaveiden listalle jotta saan sellaisen näkyvämmälle paikalle.

Rotkolemmikki. Yritysten ja erehdysten kautta löytyi vihdoinkin hyvä kasvupaikka. Samasta kasvista oli kuva jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä yksi lisää jossa mittakaavaa antaa koon 38 puutarhaläpyskäni. Taimi oli ostaessa arvokas, mutta kookas. Satsaus kannatti ja rotkolemmikki on viihtynyt hortensiapuutarhan muhevassa mullassa.

Humalan taimia meillä on kasvanut jo monta vuotta, mutta ei kunnolla pähkylöitä tekevää. Nyt on ja pähkylöitä tulee. Taimi on ostettu kirpputorilta, se on myyjän mukaan jotain vanhaa kantaa. Elinvoimainen se ainakin on, taimi puskee juurivesoja kuin viimeistä päivää. Ne muut humalat, taimikaupoista hankitut mistä lie ulkomailta alunperin olevat, eivät tee juurivesoja lainkaan mutta eivät pähkylöitäkään.

Vaaleanpunainen lemmikki on ollut pitkä haave. Keväällä löysin nettikaupasta sen siemeniä. Tilasin heti kaksi pussia ja kylvin siemenet. Ne itivät loistavasti ja nyt puutarha on täynnä vaaleanpunaisen lemmikin taimia. Olen jännittänyt mitä väriä taimet ovat ja nyt yksi antaa osviittaa väristään. Vaaleanpunainenhan se on. Voin huokaista helpotuksesta.

Haastan teidät muut bloggarit kertomaan omista toteutuneista taimihaaveistanne, isoista tai pienistä.