Esikkokatsaus

 Tilasin vuosi sitten esikon siemeniä Barnhavenilta. Sain siemenistä paljon taimia vaikka kaikki lajikkeet eivät itäneet ollenkaan. Osa taimista selvisi hengissä viime talvesta, itse asiassa suurin osa, mutta menetyksiäkin tuli. Kukkia näkyi viime vuonna vain parissa taimessa, nyt keväällä kaikki taimet taitavat kukkia ja tässä kuvia niistä jotka ovat jo aukaisseet kukkansa.

Aivan mahtavan värinen esikko, sekoitus roosaa ja keltaista, kuin liukuvärjätty. Tämä kasvaa hortensiapuutarhassa.

Edellisen vieressä kasvaa ehkä kaikkein kaunein näkemäni esikko. En osaa kuvailla kukan värejä mutta tykkään tästä ihan hulluna.

Esikoissa kelpuutan keltaisetkin, joka kirkkaankeltaiset. Tämä on kaunis vaaleankeltainen.

Liila esikko joka taitaa olla samaa mitä minulla jo on. Sekin on ok. Väri on luonnossa paljon tummempi kuin kuvassa.

Pink Salsa oli sekoitus pinkkejä esikoita. Kauniita nämäkin ja satuin saamaan näitä useammankin jopa ja kaikki sattuivat kasvamaan samaan rykelmään.

Ihana sitruunankeltainen röyhelöinen esikko. Kivasti erilainen kuin aikaisempi vaaleankeltainen esikko.

Tämä oli pussista jossa luki Julianas eli sekoitus juliana esikoita. Barnhavenin sivulta kun katsoin, niin lajike saattaa olla 'Strawberry & Cream'. Kukka on todella pieni, sellaisen pennin tai nykyisin 1 centin kolikon kokoinen. Hauska ja vähän erilainen. Tätäkin laatua sain kaksi kappaletta.

Edellisvuosien esikkokylvöistä pakko laittaa kuva tästä valkoisesta palloesikosta. Ihan  mielettömästi tehnyt sivuversoja ja kukkii kasvaen todella elinvoimaisena.

Valkoisen palloesikon värejä toistaa esikko joka on sekin aikaisempien siemenkylvöjen tuloksia. Tämäkin kukkii todella runsaasti.

Vaikka menetin osan taimista ja osa kylvöistä menee mönkään kuten kaikki tämän vuoden esikkokylvöt niin olen erittäin tyytyväinen näihin taimiin, niiden väreihin ja määrään. Kannatti nähdä kylvöjen ja kasvatuksen vaiva.

Tuumauksen tulos ja yllätyksiä

Viime vuonna perustetun hortensiapuutarhan ja vanhan perenna-alueen väliin jäi vähän hölmö kaistale epätasaista maata jossa nurmikko ei viihtynyt. Mietin hetken mitä kaistaleelle tekisi ja siitä se ajatus sitten kirkastui. 

Kaistale on tuossa missä näkyy kaksi kasaa kompostimultaa. Olen kärrännyt tuohon yhteensä kymmenen kottikärryllistä tavaraa kompostista ja varmaan samanlainen määrä tarvitaan vielä. Sen jälkeen muotoilen alueen ja peitän sen. Polun kulkemista varten teen siinä vaiheessa ja maisemoin peitetyt alueet. Bonuksena tuohon on tulossa suuri pätkä kuusenrunkoa. Rungon voi laittaa heti paikoilleen, mutta kasvit tulevat vasta ensi vuonna jotta puutarhakompostin jäte saa maatua tuossa vielä vuoden verran rauhassa.

Puutarhassa on ollut paljon hyvän mielen aineksia. Talvi on ollut leuto ja armollinen. Lumikki on nousemassa onnistuneesti ja onpa jopa lisääntynyt.

Ihmeitä putkahtelee sieltä ja täältä. Olen monena vuonna voivotellut kun keisaripikarililja nousee, mutta ei tee kukkaa. Olin pyllähtää maahan kun huomasin, että yhteen varteen on tullut nuppuja. Sitä en enää muista minkä värinen tämä on kun ei ole koskaan kukkinut. Veikkaan oranssiksi. Ostin paketin luujauhoa, josko sillä lannoittamalla saisin loputkin kukkimaan,

Enpä edes muistanut laittaneeni maahan Tete-narsisseja, yleensä kun eivät nouse ylös, oli paikka mikä tahansa. Nyt nousivat edes kerran, hyvä sekin.

Luulin jo menettäneeni 'Silver Heart' rotkolemmikkini. Vielä mitä, sieltähän tuo puskee voimalla esiin ja monen monta lehteä on tulossa. Kaikki aikaisemmat rotkolemmikit ovat menehtyneet ensimmäiseen talveensa.

Unkarinsinivuokko ei ole mikään yllätys mutta sen upean sävyinen sinisyys yllättää ja ilahduttaa joka kevät. Ajattelin kokeilla irroittaa reunasta muutaman taimen ja laittaa vuokkoa toiseenkin kohtaan. Ehkä sitten kun ensimmäisen kuvan kaistale on istutuskunnossa niin siirrän vuokkoa siihen, lähelle nykyistä paikkaa.

Punainen sinivuokko oli yllätys sillä en muistanut, että sain sitä Vaalean Vihreää-blogistin puutarhasta. Edellinen punainen sinivuokko menehtyi, mutta tänään löytyi superyllätys. Sen alkuperäisen punaisen sinivuokon siementaimi joka on tullut itsestään. Pitää kuvata se kunhan kukka aukeaa.

Seuraava yllätys voisi olla vesisade. Tämän aamun ripaus ei tuntunut missään. 

Kun ei malttaisi

 Kierrän puutarhan joka ilta läpi useamman kerran. Malttamattomana katselen ja tiirailen piippoja, mitä nousee ylös, tai missä vaiheessa puuvartisten silmut ovat. Auringon laskiessa saa pakottaa itsensä sisälle taloon, sielläkin riittää töitä ja puuhaa. Vaan kun ei malttaisi.

Kasvihuoneen automaattiavaajat ovat vielä asentamatta talven jäljiltä. Pidän ovia auki aamusta iltaan, mutta silti kasvihuoneessa on kuuma. Etualan jättikiven penkin 'Beth Evans' kiurunkannukset ovat alkaneet kukkia.

Siirrytään harppauksella arboretumiin missä kasvaa sinivuokkoja suurimman tammen juurella.

Siellä niitä on. Ei vielä ihan sinistä merta, mutta sitä kohti ollaan menossa. Kaverina on valkoista scillaa ja hyvällä tuurilla sinivuokko kukkii vielä kun scilla aloittelee.

Kumpikin näsiä kukkii hienosti tänä vuonna. Viime vuosi oli vähän maltillisempi. Siementaimia odottelen mutta enpä tiedä miltä näyttävät, pitää olla varovainen kitkiessä.

Toiset krookukset ovat kukkineet kukintansa, toiset vasta aloittelevat. Luumulehdon 'Vanguard' krookukset ovat yksi kauneimmista.

Jouluruusuilla ei ole mikään huippuvuosi, mutta joitain kukkia löytyy. Tämä on lempparini vaikka tykkään tummanpunaisistakin.

Kaivelin tänään aprikoosipuut vanhan kasvihuoneen mullasta. Kaikki kolme puuta olivat selvinneet toisesta talvestaan hengissä vaikka en suojannut niitä kuin kaksinkertaisella harsolla. Yhden oksissa taitaa olla pakkasvaurioita, mutta ei mitään pahoja. Puut viettävät muutaman viikon tässä kasvihuoneessa ja lopun kesän ovat ulkona. Talveksi kaivan ne taas ruukkuineen kasvihuoneen multaan. Näin tehdään kunnes puut ovat n. 1,5 metriä korkeita jonka jälkeen ne istutetaan pysyvästi kasvihuoneeseen aivan vierekkäin.

Jokaisessa aprikoosissa on jo suuret silmut. Kukintaa saan odottaa vielä monta vuotta mutta ei se mitään, sitä jaksan odottaa vaikka montaa muuta asiaa puutarhassa en malttaisi odottaa. 

Tipuana tipu ja ystävänsä

 Meille muutti neljä kaverusta koska eräässä työyhteisössä tuli luopua kaikista huonekasveista. On kaikenkirjavaa sakkia, piikkisestä pötkylästä Madeiran puuhun.

Ihan kuin kotiin olisi tullut viidakko.

Tipuana tipu on valtava. Se on kasvatettu Madeiralta tuodusta siemenestä. Tykkää kuulemma viettää kesät ulkona ja tarvitsee kaksi litraa vettä viikossa. Toivottavasti olen luottamuksen arvoinen ja saan pidettyä tipun hengissä.

Nauroin ääneen kuin näin tämän kaktuspötkylän. Voiko hauskemman näköistä kasvia olla. Tunnistaako kukaan mikä tai kuka tämä on? Tai onko hoito-ojeita. Ei liikaa kastelua, sen verran tiedän.

Aloe vera on komean kokoinen. Taidan vaihtaa sen saviruukkuun niin sopii paremmin sisutukseen. Tämäkään ei kai tykkää liiasta vedestä.

Viimeisenä on komean kokoine anopinkieli. Sen versot uhkasivat taipua lattiaa kohti niin laitoin toistaiseksi tuon narun pitämään kasvia kasassa. Onko olemassa jotain kikkaa millä estää kaatuminen? Auttaisiko suurempi ruukku?

Onhan tämä vähän hämmentävää, minä joka en huonekasvien kanssa pärjää, saa kotiinsa tällaisen kuorman. 

Multasäkki ja minä

 Olen tänään nostellut, siirrellyt ja kuljettanut multasäkkejä. Tyhjentänyt niitä kottikärryyn ja siitä heitellyt multaa katteeksi kukkapenkkeihin. Jostain kumman syystä multasäkit ovat tuntuneet kovin paljon painavammilta kuin viime syksynä. Taitaa olla kadonneiden lihasten syytä.

Uuden kasvihuoneen istutusalueet ovat siistitty. Multaa en niihin saanut sillä loput multasäkit olivat liian jäässä. Parin päivän sisällä ovat sulaneet kun ovat nyt auringossa. Yksi pieni lumilämpäre tuossa vielä kiusaa, en viitsinyt pienentää sitä, sulakoot omia aikojaan. Penkeissä näyttäisi olevan kaikki kasvit hengissä. Kasvihuoneessa on nyt kaikki perennat joita esikasvatan. Vein sinne pari ylimääräistä tomaatin taimea kokeeksi, ovat yöt harson alla suojassa, mutta jos selviävät yöpakkasista, voin viedä sinne lisää tomaatteja.

Ylemmän kuvan kivipolulta löytyi pieni ihme. Olen antanut jättiverbenan siementää vapaasti koska se on viihtynyt niin jo muutaman vuoden puutarhassani ja siksi en katkaise varsia kuin vasta keväällä. Yhden jättiverbenan kohdalta löytyi pieni yllätys. Ei taida kuitenkaan olla talvehtinut jättiverbena vaikka niin ensin ajattelin. Ihme saattoi olla ihan tavallinen rikkaruoho tai sitten joku muu tuonne siementänyt kasvi. Nyt kun sitä katselen, niin se saattaakin olla kärsämön taimi. Sekin on hanakka siementämään kivipolulle.

Yläpihan kukkapenkin väriloistoa. Viime vuonna krookukset kukkivat tässä paljon heikommin. Ilmeisesti niilläkin on vuotuista vaihtelua kukinnassa.

Samaisessa penkissä, rusokirsikan juurella on virvaliljoja. Ehdin kuvata ne vasta varjon aikaan mutta ovat kauniita näinkin. Rusokirsikassa on jo suuret silmut. Yritin tiirata näkyisikö mahdollisia kukan alkuja, mutta en erottanut niitä lehtisilmuista.

Jalo on nauttinut keväästä. Pieni huilitauko kissanmintun päällä maaten teki hyvää. Jaksoi taas metsästellä myyriä. En tiedä onko myyriä tänä vuonna vähän, vain yhden Jalo on tuonut näytille. Tai sitten myyriä on, mutta saalis on syöty heti tuoreeltaan saalistuspaikassa.

Maantaina saan vietettyä puutarhaillan, sitten joudunkin olemaan pari päivää pois puutarhasta. Tekee hyvää itsellekin ottaa pientä huilitaukoa.

Melkein lumeton puutarha

Puutarhan lumet sulavat vauhdilla. Kaikki puutarhan istutusalueet ovat vapaana lumesta, vain luumulehdossa on lunta niillä kohdin joissa tuuli on kinostanut lunta. Olen saanut hyvin siivottua perenna-alueita iltaisin ja tänään multasin ensimmäiset penkit. Yritän tehdä multauksen mahdollisimman ajoissa sillä kohta nousevat kotilot ja haluan levittää niiden myrkyn eli siniset rakeet mullan päälle enkä alle.

Kasvimaalla on vielä niin märkää ettei siellä voi tehdä mitään. Laatikoissa kasvaa maa-artisokkaa. Tänä vuonna ei tarvinnut siistiä niiden kuivuneita varsia, jänikset söivät kaikki talven aikana. Laatikoiden takana näkyy humalan tuki, sieltä pilkistää maasta pienet humalan alut, tuo joku vanhaa kantaa oleva yksilö on erittäin elinvoimainen ja puskee jo jäisestä maasta.

Tein pääsiäisenä havainnon etteivät keltaiset krookukset kiinnosta mehiläisiä. Sen sijaan liiloissa on niitä jopa ruuhkaksi asti. Olen jostain kuvitellut, että keltaiset kelpaisivat paremmin, mutta luuloni oli väärä. Tykkään näistä vaaleankeltaisista todella paljon, mutta ehkä ostan jatkossa liiloja mehiläisiä ajatellen.

Syksyllä ei löytynyt kivijalkakaupoista tai puutarhamyymälöistä kunnolla kevätkurjenmiekkoja. Yhden pussin sain 'Harmony' lajiketta. Ostin vaikka nämä taantuvat meillä nopeasti.

Suosikkini on kuitenkin vaalea 'Katharine Hodgkin'. Se ei taannu ja tuntuu lisääntyvän. Uskaltaiskohan näitä jakaa, kasvustot ovat kovin tiiviitä.

Nämä lumikellot ovat istutettu pari vuotta sitten. Ihmettelin jo viime vuonna kun nousevat ihan keltaisina ja sama toistui tänäkin vuonna. Mistähän johtuu? Olenko istuttanut liian syvälle ja kärsivät noustessaan valon puutteesta.

Arboretumin kaikki istutusalueet on siivottu. Haravointia en täällä tee, tuuli vie lehdet pois. Verkot saavat olla vielä joitain viikkoja paikoillaan, ihan varmuuden vuoksi. Tuonne ison verkon sisään pääsee helposti kahden erillisen verkon yhtymäkohdasta. Tänään levitin penkkeihin multakatteen, alle jätin lehtiä ja silputtuja perennanvarsia.

Torstaina tuli Lidlin juurakot myyntiin. Ihan pikkasen ostin, valikoimaa oli paljon. Kaikista olen iloinen, mutta erityisesti valkoisesta loistosalviasta ja tarhavarjohiipasta. Etualan mikadonkämmen ei ole talvenkestävä, mutta jos kasvaa yhden kesänkin ja näen kukinnan niin olen tyytyväinen. Talvettamista sisätiloissa voin kokeilla jos muistan syksyllä.

Olkaahan varovaisia kun siivoatte jalokärhöjä. Leikkasin yhden poikki ja auts, se olikin ihan vihreä ja elossa oleva verso. Lopetin leikkaamisen siihen ja annan kaikkien kärhöjen olla kunnes näen onko niissä kasvua maanpäällisissä, viime kesän versoissa. Talvi oli leuto ja luminen joten on hyvinkin mahdollista, että osa versoista on talvehtinut onnistuneesti.

 

Poks

 Lonkkani ja polveni sanovat pääsiäisen jälkeen poks, pelkäänpä etten pääse tästä nojatuolistani ylös, niin jumissa on koko keho. Ja se on siis sellaista hyvällä tavalla jumissa oloa. Kroppa ei oikein tahdo pysyä kevään perässä ja siinä, että ollaan puutarhassa ja puutöissä monta tuntia päivässä.

Myös kevät on sanonut poks. Kun kevät lähti käyntiin, on vauhti ollut nollasta sataan sekunnissa kiihtyvää.

Tontilta kaadettiin useampi koivun runko pääsiäisen aikana. Saimme ensi talven puista parin kuukauden puut omasta pihasta eikä koivujen kaato edes näy missään. Tämä suurin, monirunkoinen koivu oli pakko kaataa tielle. Onneksi vain yksi auto joutui pysähtymään ja odottelemaan sen aikaa, että koivu oli siivottu pois ajotieltä.

Ensimmäinen kukkapenkki on siivottu. Se on Mustan Rudolfin penkki kasvimaalle viettävässä rinteessä. Siellä kuulkaas näkyi jo jopa kärhön alku puskemassa maasta esiin.

Siirsin viime syksynä kerrottuja lumikelloja huonosta paikasta parempaan, eli toisesta kukkapenkistä hortensiapuutarhaan. Vaikka olin mielestäni tarkka, jäi vanhaan paikkaan paljon lumikellon sipuleita, osa oli siinä ihan mullan päällä. Otin sipulit talteen ja istutin ne ruukkuun, siirrän ne maahan kunnes maa on sula. Ihan kaikkia en saanut irti, vielä on noin kymmenen lumikelloa maassa odottamassa siirtoa. Ilahduttavan paljon näissä oli sivusipuleita.

Viime vuonna hankittu Autin-ruusu näyttäisi olevan hengissä. Kuvassa ei näy, mutta siinä on jopa pienet vihreät silmut tulossa. Vähän pelottaa tuo ruusun ja kivien väliin jäävä jääkansi, mutta toivotaan ettei siitä ole ruusulle haittaa.

Kaikenlaista puutarhassa näkyy kun kulkee tarkkaan. Istutin kirjovaahteran ympärille balkaninvuokkoja ja hups, ensimmäiset ovat nousemassa ja tarkkasilmäinen huomaa sieltä nupunkin. 

Säät olivat pääsiäisenä mitä parhaimmat, kiitos niistä sillä tuntui, että ne korvasivat paljon talven pituudesta tai siitä, että talvi tuntui kovin pitkältä.

Puutarhakauden avaus

 Eilen avasin puutarhakauden pesemällä uuden kasvihuoneen sisältä. Lasit on pesty, hämähäkin seitit poistettu ja roskat lakaistu lattialta. Puhtaisiin ikkunoihin ripustin varjostusverhot. Tänä vuonna vain kaksinkertaisena, näin saan toiset verhot vanhaan kasvihuoneeseen.

Verhot paikoillaan vaijerissa. Kasvihuoneessa oli niin kuuma, että oli pakko riisua takki pois ja pitää ovea auki. Varjossa oli yli 25 astetta lämmintä kasvihuoneen varjon puolen mittarin mukaan.

Tänään kaivoin kottikärryt esiin vaikka lumitilanne on mikä on. Kasvihuoneen takaa löysin lähes lumettoman reitin ja sain kuskattua perennoja kasvihuoneeseen kottikärryjen avulla. Pulkkaa mietin, mutta se olisi ollut ihan liian kiikkerä epätasaisella hangella.

Ensimmäiset perennat ja tuoksuherneet kasvihuoneessa. Yöksi peitin kaikki kaksinkertaisella harsolla, saavat hetken tottua ennen kuin alkavat viettää yöt ilman peitettä.

Krookuksia putkahtelee suorastaan salaa. Liilat kasvavat arboretumissa. On tämä niin erikoinen kevät sillä koskaan ennen nämä krookukset eivät ole kukkineet näin lumiseen aikaan. Ja aina ennen olen ehtinyt siivota pionien lehdet ja varret pois ennen krookusten kukintaa. Nyt ei ole mitään asiaa siivoamaan, pionit ovat lumen alla.

Keltainen krookus kukkii häkissä ettei tulisi jänisten syömäksi.

Lumikellojakin on jo näkyvissä. Nämä ovat toissa syksynä istutettuja, kiva kun ovat kotiutuneet.

Nimensä mukaisesti lumikello. En käsitä miten ne puskevat esiin tuolta jäisen lumen alta.

Yläpihalla ja hortensiapuutarhassakin on vielä kovin paljon lunta. Tosin lumeton alue laajeni tänään silmissä, meillä oli 10 astetta lämmintä. Mies on kaatanut tuolta talon takaa koivikosta muutaman lahon koivun pois, minun työksi jää risujen kerääminen. Tällä kertaa risut menevät risuaitaan, eivät ihan vielä sillä risuaidan eteen kasaantuu paljon lunta ja sitä on risuaidan edessä vielä puolisen metriä.

Huomenna haemme lapsenlapset mummilaan pääsiäisen viettoon, ehkä saan heistä kaverin risu-urakkaan. Tai sitten papan koneet kiinnostavat enemmän ja saan hoitaa urakkani yksin.