Poks

 Lonkkani ja polveni sanovat pääsiäisen jälkeen poks, pelkäänpä etten pääse tästä nojatuolistani ylös, niin jumissa on koko keho. Ja se on siis sellaista hyvällä tavalla jumissa oloa. Kroppa ei oikein tahdo pysyä kevään perässä ja siinä, että ollaan puutarhassa ja puutöissä monta tuntia päivässä.

Myös kevät on sanonut poks. Kun kevät lähti käyntiin, on vauhti ollut nollasta sataan sekunnissa kiihtyvää.

Tontilta kaadettiin useampi koivun runko pääsiäisen aikana. Saimme ensi talven puista parin kuukauden puut omasta pihasta eikä koivujen kaato edes näy missään. Tämä suurin, monirunkoinen koivu oli pakko kaataa tielle. Onneksi vain yksi auto joutui pysähtymään ja odottelemaan sen aikaa, että koivu oli siivottu pois ajotieltä.

Ensimmäinen kukkapenkki on siivottu. Se on Mustan Rudolfin penkki kasvimaalle viettävässä rinteessä. Siellä kuulkaas näkyi jo jopa kärhön alku puskemassa maasta esiin.

Siirsin viime syksynä kerrottuja lumikelloja huonosta paikasta parempaan, eli toisesta kukkapenkistä hortensiapuutarhaan. Vaikka olin mielestäni tarkka, jäi vanhaan paikkaan paljon lumikellon sipuleita, osa oli siinä ihan mullan päällä. Otin sipulit talteen ja istutin ne ruukkuun, siirrän ne maahan kunnes maa on sula. Ihan kaikkia en saanut irti, vielä on noin kymmenen lumikelloa maassa odottamassa siirtoa. Ilahduttavan paljon näissä oli sivusipuleita.

Viime vuonna hankittu Autin-ruusu näyttäisi olevan hengissä. Kuvassa ei näy, mutta siinä on jopa pienet vihreät silmut tulossa. Vähän pelottaa tuo ruusun ja kivien väliin jäävä jääkansi, mutta toivotaan ettei siitä ole ruusulle haittaa.

Kaikenlaista puutarhassa näkyy kun kulkee tarkkaan. Istutin kirjovaahteran ympärille balkaninvuokkoja ja hups, ensimmäiset ovat nousemassa ja tarkkasilmäinen huomaa sieltä nupunkin. 

Säät olivat pääsiäisenä mitä parhaimmat, kiitos niistä sillä tuntui, että ne korvasivat paljon talven pituudesta tai siitä, että talvi tuntui kovin pitkältä.