sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Riskillä mennään

Pidin eilen taimien koulintapäivän, samalla kylvin tuoksuherneet. Minun piti laittaa vähemmän tomaatteja, mutta yllättäen niitä on taas yli 50 taimea. Oma tarve on noin 30 taimea. Niinpä sisältä saivat lähteä kaikki sellaiset kylvöt ja taimet kasvihuoneeseen, jotka kestävät vähänkin kylmää. Tuoksuherneetkin siirtyvät heti itämisen jälkeen kasvihuoneeseen, sisälle ei mahdu vaikka on kolme taimipöytää käytössä. 

Koulitut salkoruusut ja ritarinkannukset siirtyivät kasvihuoneeseen. Päivän pidin ilman harsoa, mutta yöksi heitin päälle kaksinkertaisen harson. Päivällä kasvihuoneessa oli 20 astetta lämmintä, yöksi kylmenee, mutta ei sentään pakkaselle. Vaikka ulkona olisi pakkasta, ei se ihan hevillä tule kasvihuoneeseen.
Pöydällä on kaikenlaisia siemenkylvöjä. Yksi väinönputki on näkyvissä, muissa odotellaan vielä itämistä.
Toinen arboretumin lumikellokasvustoista. Nämä ovat selvästi lisääntyneet sivusipuleista. Tuohon on todennäköisesti istutettu sellainen kymmenen kappaleen pussi, ja nyt taimia on selvästi enemmän.
Ensimmäinen jouluruusu oli päättänyt kukkia salaa. Väri on valkoinen joka on osoittautunut haastavaksi minun puutarhassani, punaiset jouluruusut menestyvät paljon paremmin. Kukka on hauskasti lehden alla piilossa ja suojassa. Hyvä ollakin, keväällä sataa usein.
Tämän piipon arvelen olevan koiranhammas. Vaan onko sekin tehnyt sivusipulin kun vierestä nousee toinen? Sain viime keväänä Vaalean vihreää-blogin pitäjältä valkoisena kukkivan koiranhampaan, olisikohan tämä se? En yhtään muista mihin kohtaa hortensiapuutarhaa istutin taimen. 
Hortensiapuutarhassa on paljon ilonaiheita. Tässä niistä toinen koiranhampaan kaveriksi. Sain viime vuonna tilaisuuden ostaa jonkin sortin kämmekän taimen. Kotona jaoin taimen kahteen osaan, tässä on toinen osa ja toinen osa on toisella puolella hortensiapuutarhaa, hengissä on sekin ja voi erinomaisesti. Toivottavasti kukkivat myös minun puutarhassani. 
Viikko sitten pidettiin puunkaatotalkoot joissa kaadettiin muutama koivun runko ja yksi haapa. Kaksi päivää on tehty rungoista klapeja ja nyt on urakka valmis. Oksat ovat vielä käsittelemättä, niistä otetaan paksuimmat talteen polttopuiksi. Pienemmät oksat ja risut haketetaan jos ehditään, tai viedään risunkeräykseen. Metsässä on vielä 16 runkoa jotka odottelevat miehen talvilomaa. Lisäksi on ostopuut jotka pitää nekin pieniä, niistä tehdään metristä halkoa joka on hyvä polttaa leivinuunissa.

Kohta lähden hakemaan lapsenlapset yökylään, täällä tarvitaan purontekijöitä ja Oivan leikittäjiä.


perjantai 29. maaliskuuta 2024

Pääsiäinen puutarhassa

 Pääsiäisen ohjelmaa ei ole tarvetta suunnitella. Viikko sitten kaadetut koivut pitää saada klapeiksi ja sään mukaan voi aloitella puutarhatöitä. Se riittää mämmin syönnin ja La Promesan katsomisen kaveriksi.

Kivijalan penkki on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Toimenpiteiden jälkeen peitin koko komeuden harson alle jottei jänikset tuhoa nousevia tulppaaneja. Helmililjojen varsia oli jo harvennettu. Lankakorin sisällä kasvaa kitukasvuinen Flammentanz ruusu.
Kasvimaa on kohta vapaa lumesta. Kuvan alalaidan kukkapenkistä siivosin tänään puolet, pionien kohta jäi siivoamatta sillä pionien varret ja lehdet olivat jäätyneet maahan kiinni. Huomenna lannoitan ja multaan siivotun osuuden.

Sulamisvedet tulevat taas tielle sillä tien ali menevä putki on jäässä. Kivipuro ja sen loppuosan kivikaivanto hoitavat työnsä hyvin ja keräävät sulamisvedet itseensä. Jos niitä ei olisi, arboretumin toinen puoli lainehtisi vettä. 
Jalo välttelee kaikkea märkää. Siirtolohkareen päältä on hyvä katsella tassut kuivina mahdollisia myyriä. Oiva kävi kastraatiossa parisen viikkoa sitten. Operaatio ja toipuminen sujui hyvin. Nyt on lupa ulkoilla, mutta ulkomaailma tuntuu Oivasta kovin jännittävältä. Riittää kun pyrähtää terassilla ja tulee takaisin sisälle.
Tämän päivän tehtävä oli raivata tie navettaan ja erityisesti karjakeittiöön joka toimii puutarhavarastona. Ärsytti kulkea varastoon koko 30 metriä pitkän navetan läpi joka kerta kun tarvitsin varastosta jotakin pientä. Meni hyvää puutarha-aikaa hukkaan.
Ei siihen tarvittu montaa hetkeä kun reitti oli selvä ja ovi mahtui aukeamaan. Lumivallin yli kulkee kevyesti, pääasia oli mahtua ovesta sisään ja ulos mielellään tavaroiden kanssa.
Arboretumin lumet vajoavat silmissä. Pahimmillaan tuolla oli yli polven lunta, nyt ei ole kuin nilkkaan asti ja paikoin ei ollenkaan. Arboretumissa ensimmäiset krookukset ovat nupuillaan, muita kovin aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ehkä pitäisi laittaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille.



tiistai 26. maaliskuuta 2024

Ensimmäinen lumikello

 Tosin hento ja pieni, mutta lumikello kuitenkin. Voi miten iloinen jälleennäkeminen sen huomaaminen oli.

Tämä ensimmäinen yksilö kasvaa pähkinäpensaan juurella. Tänä vuonna pähkinässä on ennätysmäärä norkkoja. Toivottavasti tulee myös emikukkia ja myöhemmin pähkinöitä. 
Ison tammen alla kasvaa paljon sinivuokkoja. En vielä kurkkinut lehtien sekaan näkyykö nuppuja, nämä sinivuokot kukkivat sinivuokoista ensimmäisenä.
Kiurunkannukset ovat uskomattoman nopeita. Viikonloppuna tässä ei näkynyt mitään ja nyt on jo nuput maan pinnassa.
Mahtavaa! Hurtanheidessä on kaksi nuppua. Tämä on pitänyt välivuotta kukinnasta, vai peräti kahta välivuotta, vaan nyt pääsen ihastelemaan sen siroa hortensiamaista kukintaa.
Jos sääennusteet pitävät paikkansa, pääsen siivoamaan tämän Mustan Rudolfin penkin pääsiäisenä. Navetan ikkunoiden edessä olevan kattolumen sulamista saa odottaa pitkälle toukokuulle. Tuohon ei paista aurinko missään vaiheessa päivää.
Enpä tullut ottaneeksi kuvia daaliasta jonka talvetin makuuhuoneen lattialla. Syksyllä nostin juurakon kasvimaasta, karistin ylimääräiset mullat, käärin sanomalehteen ja laitoin pötköttämään pahvilaatikkoon. Talven juurakko vietti makuuhuoneen lattialla ulkoseinän vieressä. Pari kertaa tarkistin juurakon kuntoa talven aikana, vaikutti napakalta ja eloisalta. 
Tänään pistin juurakon oksasahalla kolmeen osaan. Siitä vain ronskisti halki. Kuvassa näkyy irronneita juuripampuloita. Ne heitin kompostiin sillä olen käsittänyt etteivät lähde kasvuun, kun niissä ei ole kasvupistettä. Juurakot pistin ruukkuun multaan. Jään odottamaan lähtevätkö kasvuun. Lajikkeella ei ole nimeä, sain taimen viime kesänä. Ilmeisesti joku perinteinen lajike joka tekee pienen punaisen kukan.


torstai 21. maaliskuuta 2024

Uutta elämää ikkunalaudalla

Minulla on ilo kertoa onnistuneista siemenkylvöistä. Enkä tällä kertaa tarkoita vain tomaatteja ja paprikoita, nekin onnistuivat tällä kertaa hyvin. Ehkä nyt on otollinen vuosi siementen kasvaa, tai sitten ovat olleet erityisen hyvin pölyttyneitä kukintavaiheessa. 

Huomasin pari viikkoa sitten, että ritarinkannuksen varsia on jäänyt pystyyn talvetörröttäjiksi. kokeilin onko varsien siemenkodissa siemeniä ja olihan niissä. Keräsin siemenet talteen ja heitin ne multaan. ja tietysti oikein pieneen purkkiin koska ei ne kuitenkaan idä. Ja kuinkas kävikään, taisi itää lähes jokainen siemen. Nyt on tulossa sinisiä ritarinkannuksia reilusti.
Löysin varastoistani pussillisen kärsämön siemeniä, lajike 'Serise Queen'. Näilläkin hyvä itävyys.
Pensastomaatit ovat vielä todella pieniä. Vaan eipä niillä ole kiirettä, kevät ei nyt tunnu lähtevän kunnolla käyntiin.
Salkoruusut. Oikeassa reunassa on lajikette 'Nigra'. Viimeksi kun kylvin niitä, siemenet eivät itäneet millään. Nyt saman pussin siemenet itivät hyvin. Ehkä niitä pitää hillota ja vanhentaa pari vuotta, että saa hyvän itävyyden.
Samettikukat itivät kohtuullisen hyvin. Olen jo monta vuotta kerännyt siemenet talteen omista kasveista. Ja todennut, että siemeniä kannattaa kylvää reilusti. Tarvitsen paljon kasveja kesäkukiksi ja siementen itävyys on ehkä jossain 40 - 50 % luokkaa, joinain vuosina vieläkin alhaisempi.

Esikot ovat vielä itämättä, samoin kultasade ja peikonkello. Karhun- ja väinönputken purkeissa ei niissäkään näy vielä mitään. Tosin ne ovat vielä kylmäkäsittelyssä kasvihuoneessa enkä odotakaan mitään näkyvää ennen kun sää lämpenee. 

Seuraavaksi pitäisi koulia osa tomaateista ja kelloköynnökset suurempiin purkkeihin. Multa omassa puutarhassa on jäässä ja sama oli puutarhaliikkeessä kun kävin kysymässä multaa. Enpä tajunnut viedä syksyllä pari säkkiä suojaan navettaan, sieltä olisi voinut tuoda jäisen säkin sisälle sulamaan, nyt säkit ovat taivaan alla toisiinsa jäätyneinä.


maanantai 18. maaliskuuta 2024

Ennen lumisadetta

 Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.

Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.
Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.
Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.

Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.
Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.
Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.
Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.

Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.


lauantai 16. maaliskuuta 2024

Kivi kiveltä

 Parin vuorokauden plussakelit ja vesisateet ovat saaneet lumipenkat madaltumaan ja purot solisemaan. Puutarhaa paljastuu lumen alta kivi kiveltä. Malttamattoman puutarhurin mielestä liian hitaasti, polte puutarhatöihin olisi kova.

Viikko sitten aloiteltiin tulevan talven polttopuiden teko. Liiterin takaa kaatui kaksi kuusta. Oli jo aikakin, liiterin katolta voi nähdä mitä katolle pudonneet neulaset ovat tehneet. Kesällä on edessä huopakaton putsaaminen sammaleesta. Muualta tontilta kaatui lähinnä koivuja ja viikon päästä kaatuu lisää kunhan saamme apuvoimia liikenteen ohjaamiseen ja kaatamiseen. Silloin joudumme kaatamaan puita tielle mutta onneksi saamme ohjattua liikenteen oman pihan läpi. Risuille on suunnitteilla järeämmän silppurin vuokraaminen, risujätettä tulee nyt niin paljon. Täytyy selvittää, saisiko jonkun laitteen traktorin perään kiinnitettäväksi.
Hankikanto oli loistava hyödyntää tuhkan levityksessä. Ensin ajattelin liikuttaa tuhkan pulkalla, mutta sitten totesin lumikolan olevan kätevämpi. Eipä näy vielä kiviä luumulehdossa, tosin siellä ei ole käytetty kiviä puutarhan rakenteissa.

Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' jäi suojaamatta ja tässä on tulos, jänikset söivät kärhön puolen metrin korkeudelle. Siinä mielessä se ei haittaa, että kärhö nousee kyllä joka vuosi ja kukkii saman vuoden versoilla. Se vain on ollut joka vuosi hengissä jopa metrin korkeudelle asti ja kasvanut näin komeaksi. Nyt on ollut niin kylmä talvi, että voihan olla ettei maan päällä ollut paljon mitään elossa.

Vanhan kasvihuoneen ympäriltä sulaa lumet ensimmäisenä. Jalo oli ahkerasti mukana kierroksella, alkaa ilmeisesti myyrien tuoksut kutkuttaa nenässä pitkän talven jälkeen.
Muutoin puutarha on vielä täydellisesti lumen vankina. Jotain sijaistoimintaa kaipaan. Mietin, onko liian aikaista kylvää samettikukat, jos itävät nopeasti niin on, mutta jos itävät hitaasti niin ajankohta voi olla sopiva.


maanantai 11. maaliskuuta 2024

Ja voittaja on....

Arvonta suoritettu. Mieheni heitti kolme numeroa ja sen mukaan laskin 12. ja 26. sekä 39. kommentoijan 40 kommentista. Onnittelut voittajille!

1. Kommentti numero 12. Anonyymi Sanna. Laitan sivupalkista löytyvään sähköpostiosoitteeseen yhteystietosi niin laitan siemenet postiin. 

2. Kommentti numero 26. Anonyymi, puutarhuri pohjoisesta (laitettu jo viesti)

3. Kommentti numero 39. Oravanpesän Kati, laitoin sinullekin jo viestin 


Ja koska postaus ilman kuvia on kovin tylsä, tässä on myös ruusut voittajille.

Ranskanruusu 'Tuscany Superb'
Kirjoapteekkarinruusu Rosa mundi
Nimetön äitienpäiväruusu.

Kiitos kaikille osallistujille. Kiitos myös mukavista ja kannustavista kommenteistanne.


tiistai 5. maaliskuuta 2024

Kuusi kuvaa kesästä (pienet projektit)

Sain Pirjolta Kuusi kuvaa kesästä- haasteen. Aihetta piti pohtia pari päivää, millä ajatuksella sen kirjoitan.

Ajatus lähti liikkeelle kun näin ylimmän kuvan. Esittelen kuudella kuvalla kuusi viime kesän pientä projektia. Osa niistä jatkuu tänä vuonna, osa tuli heti valmiiksi.

Kasvihuoneen suuren kuusenkannon tausta on odotellut pitkään maisemointia. Tuossa on kivikova savimaa mikä on osaltaan viivästyttänyt projektia. Kesällä korotin toisen puolen maan ja istutin siihen pyreneittenpihlajan. Toinen puoli tulee käsittelyyn tänä kesänä. Pyreneittenpihlajan pitäisi sietää kuivaa ja savimaata. Katsotaan selvisikö edes ensimmäisestä talvestaan haastavissa olosuhteissa. Pihlajan juurelle olisi kiva saada jotain maanpeitekasvia, vaikkapa leimua. Tosin tuosta putkee aina vaan kortetta vaikka sitä on hävitetty keinolla jos toisella.
Hortensiapuutarhan polku valmistui toukokuussa pojan ylioppilajuhlien takia. Tänä vuonna polun toinen puoli saa kasvit. Mustat muovisäkit poistin kesällä, kuvassa ne ovat vielä paikoillaan. Mustien säkkien avulla taltutettiin pari puun juurakkoa ja estettiin vesakon kasvu.
Yrttipenkin lahonneet puukehykset saivat lähdön ja tilalle tule betonirengas. Renkaassa kasvaa ruohosipulia ja ohotanlaukkaa. Ajatuksena on saada ruohosipuli kasvamaan villinä rykelminä myös renkaan ympärillä kunhan siitä on ensin eliminoitu rikkakasvit peitteen ja katteen avulla. Kuvan yläosassa näkyy pino multasäkkejä. Niiden takana, ison kuusen alla odottelee toinen betonirengas lopullista sijoituspaikkaansa. Ehkä senkin voisi siirtää kasvimaalle, piparmintuille pitäisi saada nykyistä parempi kasvupaikka.

 
Kasvihuoneen ympäristö sai viimeiset kivituhkakäytävät. Lisäksi tuli kaksi uutta pientä kivillä ympäröityä kasvialuetta. Syksyllä istutin kumpaiseenkin sipulikukkia, mutta varsinaiset kasvit tulevat tänä vuonna. Ei hajuakaan mitä laitan, jotain matalahkoa mikä kestää voimakasta savea.
Menin tekemään kasvitilauksen ulkomailta. Olen jo pari vuotta himoinnut kirjolupiinin 'Salmon Star' lajiketta. Nyt sitä löytyi hollantilaiselta toimittajalta. Tilasin heti kaksi juurakkoa vaikka olen hyvinkin skeptinen sen suhteen, että saanko mitä tilasin. Ainakin on paikka mihin reklamoida. Lupiinia tuskin voin tuohon istuttaa, kannon vieressä kasvaa keltaista kirjolupiinia ja kasvihuonene edessä rubiininpunaista kirjolupiinia. Eli menestyy , mutta noille kahdelle alueelle on liian korkea kasvi.
Samaisen kasvihuoneen katolta kerätään vedet saaviin. Vettä tulee saavin yli ja sitä roiskuu kiven viereen. Muokkasin kiven vierustan ja siirsin siihen joutavina olevia päivänliljoja. Jos kupsahtavat, niin menetys ei ole suuri.
Eikä säästynyt arboretumikaan muutoksilta. Halusin vähentää ruohonleikkaajan kikkailuja ja yhdistin kaksi aluetta pienellä polulla toisiinsa. Tänä vuonna kasvitan polun vierustat niin, että myöhemmin esillä on vain kivet. Kate peittää pahvin ja sanomalehdet joiden avulla tuosta hävitetään nurmikko. Arboretumissa on toinenkin kohta johon olen suunnitellut samaa muutosta. Sitä pitää vielä harkita sillä muutos veisi osan avoimuudesta ja käytävämäisyydestä josta myös pidän. Ja ennen muutosta pitäisi siirtää Ruuhijärvi-ruusu pois ja se on suuri urakka eikä ruusulle ole mitään kivaa toista paikkaa.

Nappaa haaste tästä jos et ole sitä vielä tehnyt. Kerro kuudella kuvalla kesästä, aihe on vapaa.



sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

#suuntana omavaraisuus, maaliskuu 2024, lempivuodenaika

 Lempivuodenaikani, kevät. Täällä ihan kohta. Rakastan sitä kun on koko ihana kesä vielä edessä. Rakastan katsella ja tarkkailla kun luonto herää eloon pitkän hiljaisen kauden jälkeen. Rakastan puutarhaa sen keväisessä kauneudessa. 

Keväällä omavaraisuuden suhteen on vielä tavoitteet korkealla ja haaveet pilvissä. Satoon ei ole iskenyt kuivuus tai toukat, kaikki on hyvin ja intoa riittää. Pettymysten pehmeät potkut eivät ole vielä osuneet kohteeseensa.

Toisaalta kauden edetessä pienetkin onnistumiset ovat ihailtavaa tavoitteiden saavuttamista ja oman mielen hyväilevää hiveilyä. 

Pienessäkin omavaraisuudessa esikasvatuksella on suuri merkitys. Yhden taimen hinnalla saa pussin tai kaksi siemeniä ja niistä saa useita, jopa kymmeniä taimia. Esikasvatuksessa hyödynnän kasvihuoneita ja lasikuistia sisätilojen jatkeena.
Kasvimaa on syksyn jäljiltä yllättävän siisti, ahkera kitkentä näkyy. Muokkaan vain kasvumullan, en koko kasvimaata. Muokkaan kasvumullasta vain pintamaan tai joskus käännän talikolla, riippuen keväästä. Uutta voimaa maahan tulee keittiökompostorin sisällöstä tai multaan haudatusta haravointimassasta.
Kaikenlaiset suojat ja harsot ovat malttamattoman puutarhurin korvaamattomia apureita. Vimma kylvää kaikki aikaisin vaatii harsoja suojakseen. Tosin myös kovin tuulisella puutarhalla on osuutensa asiaan. Kuvan hattivatti on ruusupapujen torni. Olen surkea papujen kasvattaja, vaan kuten sanottu, kevät on haaveita ja pursuilevaa intoa täynnä. Saaliiksi sain viisi siementä tälle kaudelle kylvettäväksi.
Rakastan puutarhan fyysisiä töitä. Mikään ei ole mukavampaa kuin iskeä talikko syvälle puutarhakompostoriin ja kääntää aines ympäri seuraavaan laatikkoon. Kaiken kukkuraksi tällaisesta ilmaisesta voimaharjoitteesta saa parasta ilmaista multaa puutarhaansa. Täydellistä omavaraisuutta.
Kukkapuut ovat yksi syy miksi rakastan kevättä. Ensin nautitaan kukista, myöhemmin loppukesästä sadosta ja lopulta ruskan kauneudesta. Kauneutta mielelle ja kielelle. Herkkuja ja hamsterin varaston täytettä.

Tällä kertaa kevyttä pilvihöttöä aiheesta suuntana omavaraisuus. Virallisina valvojina ja kapteeneina edelleen Tsajut ja Korkeala.

Linkit muiden postauksiin päivitän sunnuntain aikana.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/