sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Herkkisten suojausta ja havukranssi

Aprikoosipuiden suojaaminen pakkasilta jäi myöhäiseksi mutta ehdin ajoissa ennen pakkaspäiviä. 

Puut ovat valeistutuksessa ruukuissaan. Kaivoin ne kasvihuoneen multaan jo aiemmin syksyllä. Nyt lisäsin taimien päälle kaksi lankakoria. Piiskataimet tulivat nätisti korien läpi ja säilyivät ehjinä. Täytin korit kuivalla oljella jota löytyi omista varastoista.
Lopuksi kiedoin koko hökötyksen hallaharsoon. En laittanut harsoa päälle, ehkä olisi pitänyt.
Kelta-alppiruusu sai pakkaspeiton päälle kerroksen olkea ja lisäsin olkea myös peiton alle. Päälle lankakori pitämään olkea paikoillaan. Lisään tuohon vielä harson koska lunta tuskin on tulossa enempää vielä pitkään aikaan.
Olin tällä viikolla työpaikkani virkistysiltapäivänä kranssikurssilla. Jokainen sai tehdä havukranssin. Koska olen hyvin yksinkertaisten kranssien ystävä, tein hyvin yksinkertaisen kranssin. Vain kahta erilaista havua ja muutama eukalyptuksen oksa koristeeksi. Olen joskus aiemmin kokeillut kranssin tekoa ja jo silloin totesin ettei ole minun lajini vaan mielelläni maksan jonkun muun tekemästä kranssista. Mieli ei muuttunut tämän kranssin myötä.
Kranssi pääsi koristamaan saunan eteistilan ikkunaa. Laitoin kranssiin paristotoimiset valot mutta ne eivät ole päällä kuin hämärässä, valoissa on ajastus ja ne palavat vain kuusi tuntia vuorokaudessa. Tämän ikkunan pokat ovat keväällä kunnostusvuorossa ja siinä vaiheessa pitää ottaa kantaa korjataanko tuo puuttuva alaruutu vai annetaanko olla pois. Se on kissojen reitti saunalle turvaan ja lämmittelemään kun ulkoilevat.
Hyvin sopii kranssi vanhan rakennuksen tyyliin.

Ei muuten tunnu yhtään siltä, että on jo 1. adventti. Joulun tulo pääsi yllättämään.
Vanhempi lapsenlapsi oli tänään huolissaan, että tuleehan varmasti hommattua joulukuusi. Tulee ja pappa lupasi, että pääsee mukaan metsään kuusta valitsemaan.


torstai 25. marraskuuta 2021

Kasvihuoneen ensimmäinen kesä, osa 2/2, kasvit

 Tässä 2/2 postauksessa keskitytään kasvihuoneen ensimmäiseen kesään kasvien näkökulmasta. Uuden kasvihuoneen kasvien suhteen minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, mielessä oli tomaatit ja kurkut mutta muun jätin avoimeksi. Viiniköynnöksen ehdin hankkia Mustilan taimipäivästä jo elokuussa -20, se sai viettää ensimmäisen talvensa valeistutuksessa vanhassa kasvihuoneessa. 

Uudessa kasvihuoneessa kaikki tomaatit kasvavat vanhoissa peltiämpäreissä ja ovat pensastomaatteja. Koska kasvihuone ei ollut valmis tomaatteja ämpäreihin koulittaessa, meni ämpärit ensin vanhaan kasvihuoneeseen. Ensi kesänä tomaatit voi laittaa suoraan kasvihuoneeseen ja suunnitelmissa on kokeilla kuinka aikaisin tomaatteja voi laittaa uuteen huoneeseen. Ehkä hyvinkin jo huhtikuun puolella sillä tiilirakenne varastoi lämpöä paremmin kuin uskalsin edes kuvitella. Tämän kesän määrä ei ollut mitenkään suunniteltu, kunhan jotain laitoin. Ensi kesälle osaan arvioida jo paremmin paljonko taimia tarvitaan.
Salaattikokeilu meni mönkään, helle taisi olla osasyynä sillä myös ulkona kasvaville salaateille kävi yhtä köpelösti. Maissia en enää kokeile kasvihuoneeseen, ei tullut satoa ja hyvän alun jälkeen ei sitten kuitenkaan viihtynyt kasvihuoneessa. Ylimääräinen krassintaimi sai kasvaa koko kesän kasvihuoneessa ja se viihtyi ihan hyvin.
Kurkkuja tulen kasvattamaan kasvihuoneessa sillä kasvoivat ruukuissaan paremmin kuin maassa vanhassa kasvihuoneessa. Satoa tuli niin paljon, että tein kurkuista kaksi kertaa maustekurkkuja ja kurkkuja riitti myös jaettavaksi. Tajusin tehneeni mokan kun kylvin kaikki kurkut yhdellä kertaa. Ensi keväänä teen kylvöt 2-4 erässä aina parin viikon välein ja kokeilen auttaisiko se siihen, ettei kaikki sato kypsy samaan aikaan.
Ensimmäiset kurkut syötiin kesäkuun puolessavälissä ja viimeiset lokakuun alussa. Erittäin pitkä satokausi, vanhan kasvihuoneen puolella ei ikinä päästy näin pitkään kauteen. Lajikkeina olivat 'Sonja' joka ei pääse jatkoon, sekä jatkoon pääsevät 'Louisa' F1 ja 'Bella' F1. Molemmat kasvattivat kauniita ja pitkiä kurkkuja jotka maistuivat hyviltä. Niissä on juuri sopiva rapsakkuus ja makeus.
Helteillä kastelin taimet päivittäin, erityisesti kurkut imevät runsaasti vettä ja siihen olin varautunut istuttamalla ne kaikkein suurimpiin ruukkuihin, 16 litran saviruukku oli aika hyvä. Tomaatteja kuritin sadon jouduttamiseksi ja annoin niiden välillä kuivahtaa.
Keskikesän rehevyyttä ja taimipaljoutta. Taimien määrä osoittautui aika hyväksi. Muutama tomaattiämpäri olisi mahtunut toiselle seinustalle ja ensi kesänä varaudun laittamaan niitä enemmän.
Tomaattisato alkoi myöhään, vasta elokuun puolella. Vaan kun satokausi alkoi niin sen jälkeen tomaatteja riitti. Lähes kaikki tomaattini ovat kirsikkatomaatteja, niille on meillä enemmän käyttöä kuin suurille tomaateille.
Vesimeloni oli yksi kasvihuoneen kokeiluista ja nimenomaan suuressa ämpärissä kasvatettuna. Sain taimesta kaksi melonia joista toinen oli syötävä ja makein meloni mitä olen koskaan syönyt. Niinpä ostin jo siemeniä jotta voin kasvattaa pari taimea itse. Nyt ostin valmiin taimen ja se oli turhan hinnakas siihen nähden, että satoa tulee yhden pallon verran.
Yhden päivän sato. Astia on kilon jauhelihan rasia. Kirsikkatomaatteja molemmista kasvihuoneista sekä kurkku uudesta kasvihuoneesta. Tämän samanlaisen sadon keräsin parin kolmen päivän välein kiihkeimmässä satovaiheessa.
Syksy tulee joka vuosi ja aika tyhjentää kasvihuone. Ämpärit on vaivatonta kipata tyhjiksi, vaihdan niihin mullat joka vuosi. Pari tomaattia sai jäädä kokeeksi kuinka pitkälle satokautta voi jatkaa. 'Mars' viinirypäle kasvoi hyvin omassa pömpelissään, sitä ei kasteltu istutuskastelua lukuunottamatta koko kesänä kertaakaan. Juuriston maayhteys taisi tulla saavutettua jo yhden kesän aikana.
Tulevaa kautta ajatellen siirsin vanhan puulieden jo valmiiksi uuteen kasvihuoneeseen, sen päälle mahtuu pari tomaattiämpäriä ja saan ämpärit pois lattialta. Ensi kesänä on tarkoitus hyödyntää enemmän ikkunalautoja ja jätän niiltä kukat pois. Eivät käenkaalit oikein viihtyneet kasvihuoneen helteisessä ilmastossa.
Viimeiset tomaatit keräsin pois ihan marraskuun alussa, samalla heitin taimet pois. Ihan hyvä sillä pakkanen iski parin päivän päästä kasvihuoneen sisälle ja vei käenkaalit talviunille. Näistä tomaateista viimeiset söimme tällä viikolla, pari vihreää on vielä mutta eivät taida kypsyä sitten millään.

Miten summaisin kasvihuoneen ensimmäisen kesän? Se oli loistava, kurkuille uusi kasvihuone on paras kasvupaikka. Tomaatit pitää olla ehdottomasti pensastomaatteja, ne saa kasvamaan hyvin ämpäreissä. Vanhassa kasvihuoneessa kasvaa runkotomaatit koska ne saa istutettua siellä maahan. Ei maissia tai salaattia. Vesimelonille kyllä. Tämän kirjoitettua tuli fiilis etten jaksa odottaa seuraavaa kasvukautta. Onneksi ensimmäiset tomaatit voi kylvää jo kolmen kuukauden kuluttua.


maanantai 22. marraskuuta 2021

Kasvihuoneen ensimmäinen kesä, osa 1/2 rakenteet

 Uusi kasvihuone valmistui alkukesästä 2021 kovalla tohinalla. Vuoden 2020 kesällä tehtiin perustukset ja  muuratut osat valmiiksi. Seinät ja katto valmistuivat keväällä 2021 sopivaksi uuteen kasvukauteen. Tämä postaus kertoo kasvihuoneen ensimmäisestä kesästä rakentamisen näkökulmasta.

Kasvihuoneen katon keskiosaan tuli parvekelasit. Lasit ovat turvalasia ja siksi hyvä valinta kattolaseiksi. Vantaalta asti haettiin ja vasta silloin selvisi, että lasit on purettu Lahdesta. No eipä ollut parvekelaseja Lahdessa myynnissä ja nämä olivat kohtuullisen matkan päässä korkeimmat mitä löysimme.
Lasien asentamisen jälkeen loput katosta sai yllensä mustan huopakatteen muiden piharakennusten tyylin mukaisesti. Kaksi huoparullaa jouduimme hankkimaan, yksi ei ihan riittänyt. Tässä vaiheessa näkyy ylimääräisten tiilien kasat kasvihuoneen vieressä. Aika nopeasti tulimme tulokseen ettei niitä kannata säästellä ja laitoimme kasat kiertoon. Ilmoitus taisi ehtiä olla netissä pari tuntia ja hakija tuli jo samana päivänä, jonoakin ehti muodostua. Hyvä päätös jota emme katuneet.
Katon jälkeen oli loppujen ikkunoiden asennuksen vuoro. Varastossa ei ollut sopivia ikkunoita kasvihuoneen päätyihin joten mies teki ne itse. Minä kittasin ja lasitin. Mittojen mukaan tehdyillä ikkunoilla vältimme leveiden täytelautojen asentamisen päätyikkunoiden väleihin. Kasvihuoneessa on kaksi automaattiavaajalla avautuvaa ikkunaa ja sen lisäksi kolme avattavaa ikkunaa. Ensi kesälle hankin kolmannen automaattiavaajan, niin hyvä kokemus niistä tuli. Onneksi avaajia myydään erikseen.
Lattiakivet asennettiin lopulta yhden illan aikana. Ne asettuivat nätisti paikoilleen, reunoille leikattiin puolikkaita. Kivet ovat kierrätyskivet kuten lähes kaikki muukin materiaali kasvihuoneessa. Kivet on purettu jonkun kaupan edestä pois ja päätyivät lopulta meille. Peränurkkaan tehtiin oma pömpeli Mars-viinirypäleelle. Pömpeli on ainut kiinteärakenteinen kasvulaatikko kasvihuoneessa.
Myös luksusta löytyy eli juokseva vesi ja viemäri. Vesi tulee läheisestä rengaskaivosta johon ostettiin pumppu. Ei mitään juotavaa vettä mutta kasteluun kelpaa. Allas on ikivanha löytö roskalavalta. Altaan olisi voinut asentaa vähän matalammalle ja hanan korkeammalle, nyt ei ihan mahdu kastelukannu altaaseen. Letkusta lähti aika nopeasti suihkupää pois tarpeettomana. Harvoin kastelin kasveja letkulla, kastelukannu on mielestäni kätevämpi ja helpompi hahmottaa kuinka paljon kukin taimi sai vettä.
Kalusteet löytyivät kaikki omista varastoista. Vanhaa keittiökalustetta lyhennettiin laatikoston verran. Taso puuttui jo meille tullessa joten mies tekaisi samalla uuden tason. Sininen väri on täydellinen ja sai jäädä.
Kasvihuoneen katossa kiertää koko huoneessa vaijeri ja runsaasti koukkuja. Kurkkujen tukinarut olivat helppo kiinnittää niihin. Tulevaisuudessa myös viiniköynnös kiinnitetään vaijeriin. Kaikki kasvihuoneen rakenteet on maalattu Virtasen neljän öljyn maalilla. Ennen maalausta puuosat käsiteltiin hyvin huolellisesti homesuojalla. Toistaiseksi homepilkkuja ei ole näkynyt. Maalin sävy on Uulan kaste, sama sävy kuin talon ulkoseinissä ja kaikkien piharakennusten valkoisissa osissa. Oikeasti maali ei ole valkoinen vaan hyvin hennosti sävytetty harmaa.
Myös pientä ja kivaa sisustusesinettä pitää olla kasvihuoneen tyyliin. Vanha vaaka pääsi punnitsemaan salaatin taimia.
Siskolta sain lahjaksi täydellisen lämpömittarin. Tämä mittari on auringon puolella, toinen, sellainen ihan tavallinen mittari on aina varjossa. Kesällä mittareiden lukemissa saattoi olla lähes 20 asteen ero.
Varsinaiset kasvihuoneen läheiset rakenteet ja kukkapenkit tehdään 2022 kesällä mutta jotain aloitettiin jo kesällä 2021. Pressujen alle on tyhjennetty kaksi puutarhakompostia ja kaikki muu siihen mennessä tullut kitkentäjäte ja niiden on tarkoitus maatua talven aikana ja samalla tappaa alla kasvava nurmikko. Ruskean kankaan päälle tulee kivituhkakäytävä ja käytävää tulee paljon enemmän kuin kuvassa näkyy. Katon etuosaan asennettiin ränni ja sen alle laitettiin peltiastia keräämään sadevesiä. Astia vuotaa hitusen joten voi olla ettei se ole lopullinen ratkaisu. Ja kuten kuvasta näkyy, kesällä ei riitä, että pelkät kasvihuoneen ikkunat ovat auki, myös ovet olivat auki hellepäivinä.
Tässä kasvihuone kuvattuna yhdessä aitan ja saunamökin kanssa. Kun katson kuvaa niin olen tyytyväinen, että teimme kasvihuoneen itse kierrätetyistä osista. Samalla rahalla olisi saanut uuden kasvihuoneen mutta tyyliltään sellainen olisi ollut vääränlainen tähän miljööseen.
Nyt kasvihuone on talvilevolla. Kuvan kukat ja kasvit on poistettu, matto pesty ja viety talvisäilöön ja puutarhakalusto tuotu varastoon kasvihuoneeseen. 
Hiukan jännittää kasvihuoneen ensimmäinen talvi koska huoneen kattokulma on verrattain matala. Otimme kuitenkin riskin, läheisen aitan katolle ei kerry runsaita kattolumia ja uskomme, että kasvihuoneen kanssa voi käydä samoin. Tarvittaessa kolataan lumet katolta pois. 
Lopuksi voi sanoa, että kasvihuone täytti kaikki odotukset. Se on juuri sopivan kokoinen, rakenteet ovat olleet toimivia ja sen huolto yhden kesän perusteella on ollut riittävän kevyttä.
Mitään en tekisi toisin paitsi sen yhden automaattiavaajan lisää.


lauantai 20. marraskuuta 2021

Sekalaisia

Huomenna vannon pitäväni puutarhapäivän. Pari asiaa on vielä tekemättä ennen varsinaisen talven tuloa. Ja haluan tarkistaa kaikkien jouluruusujen tilanteen jotta voin tehdä niistä oman postauksen. Ja sitä varten toivon, että eilen sataneet lumet sulaisivat pois. 

Syksyn mittaan on tullut otettua muutama kuva puutarhasta.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' kehittelee näköjään vielä uusia nuppuja. Kuva on otettu jo yli viikko sitten joten voi olla ettei kukkia enää tule, muutamana yönä on ollut pakkasta kuvan ottamisen jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että selvisi ensimmäisestä talvestaan hengistä. Olen ripotellut tämän siemeniä tuohon ympärille ja toivon, että edes joku niistä itäisi. 
Kävin ostamassa pari säkkiä hiekkaa rautakaupasta ja ripottelin hiekat uuden kasvihuoneen vierustan siirretyille pioneille. Pionin juurakot kuulemma tykkäävät hiekasta ja se kai estää homehtumista. Samalla hyvä keino merkitä juurakot joilla osalla ei näy lähes ollenkaan mitään maan päällisiä osia. Niissäkin missä näkyi, leikkasin kaikki lehdet pois. Pionien mukana tuli arovuokkoa ihan tarkoituksella, sekin saa tästä uuden kasvupaikan.
Laajemmasta kuvasta näkyy syksyn runsaiden sateiden tulos. Savimaa ei ime enää yhtään vettä ja vesi jää seisomaan saven päälle. Siksi kaikki istutukset tähän tulevat reiluihin kohopenkkeihin. Ja jollain keinoilla pitää ratkaista alueelle parempi vedenohjaus. Todennäköisesti kaivatetaan koneella vanha kunnan avo-oja johtamaan aitan kattovedet ja muut sadevedet pois uuden kasvihuoneen alueelta.
Kaupan esikko tekee joka syksy uudet kukat. Suosittelen vahvasti kokeilemaan kauppojen esikoiden istuttamista puutarhaan, osa kestää vuosia ja ainakin minulla vain murto-osa on jäänyt yhden kesän vieraiksi.
Löysin keväällä mansikkalaatikoiden vierestä ihan pienen, tulitikkurasian kokoisen täpläimikän siementaimen. Ensimmäinen siementaimi minun puutarhassani. Otin taimen talteen ja siirsin sen paremmalle paikalle. Taimesta kasvoi yhdessä kesässä näin upean kokoinen kasvi. Ilokseni tässä on hieman laajemmat ja erilaiset valkoiset täplät kuin kahdessa emokasvissa joiden mahdollinen jälkeläinen tämä on.
Mielessä on noussut taas ajatus tehdä jotain tälle luumulehdon ja rosarion kivimuurin väliselle nurmikaistaleelle. Se alkaa olla turhan kapea leikattava ajettavalle ruohonleikkurille mutta toisaalta tykkään, että kaistale on vihreä. Mietinkin jos keskelle laittaisi reilun kokoiset kulkukivet (niitä riittää) ja kivien ympärille jotain maanpeitekasvia. Mutta mikä kasvi sietäisi paahtavaa aurinko ja savimaan yhdistelmän). Kuorikatetta en tuohon haluaisi. Tulevaisuudessa kun nurmikon reunoilla olevat pensaat kasvavat, jää ala aina vain pienemmäksi. Onko ideaa?


sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Puutarhakissojen elämää

Vuodenajan kääntyessä syksystä talveksi siirtyy palvelijoiden lisäksi myös puutarhakissojen elämä sisätiloihin. Alma käy kääntymässä terassilla ja jo puolen minuutin päästä alkaa vimmattu oven raapiminen jotta joku päästäisi takaisin sisälle. Iines toimii hyvänä ilmapuntarina ja sääennustajana. Mitä huonompi sää niin sitä enemmän makoillaan salin puusohvalla. Jalo on urhea ja ulkoilee mutta kohtuudella, puoli yötä riittää mestarisaalistajallekin ja klo 4:42 on sopiva aika hiipiä ulos kunhan palvelija on ensin herätetty rullaverhoa rämppäämällä. 

Kesä ja puutarhakissat kuuluvat kuitenkin erottamattomasti yhteen.

Jalon kanssa on hyvä iloita kevään lumikelloista ja muista ensimmäisistä sipulikukista. Kukkien ja puiden halaaminen on tärkeää hyvinvoinnille.
Tyttöjen yhdistyksen kevätkokouksessa laadittiin kesän toimintasuunnitelma ja päätettiin tulevan kesäkauden tehtäväjako.
Työnjohdolliset tehtävät ovat kesäisin erityisen tärkeitä. Tässä Alma valvoo, että maksaruohot tuli siirrettyä ja istutettua oikeaoppisesti.
Joskus on hyvä pysähtyä katsomaan puutarhaa laajemmalla mittakaavalla. Ihan pikkuisen voi myös kieriä vasta leikatussa nurmikossa. Tekee turkille hyvää.
Lepotauot ovat tärkeitä puutarhatöissä ahertaessa.
Jalon Airbn-asunto on hyvällä käyttöasteella kesäisin. Päävuokralainen on Iines.
Joko kerroin työnjohdollisten tehtävien tärkeydestä? Sitä ei voi koskaan korostaa liikaa.
Pihakeinussa istuva palvelija toimii magneettina Almalle. Heti viereen kun palvelija saa itsensä keinuun istumaan. Kissaterapiaa tarvitaan myös kesällä.
Valvontatehtävät eivät rajoitu pelkästään puutarhatöihin. Myös remonttitöissä on hyvä, että vastaava mestari on paikalla työmaalla.
Iines ei niin välitä kesätöistä, ne välttää hyvin kun piileskelee näkymättömissä ja varjossa. Joskus on hyvä tulla tarkastamaan miten kevätkokouksessa sovittu työnjako toimii.
Kauden päätteeksi puutarhakissan tehtävä on opastaa palvelijaa kasvihuoneen tyhjentämisessä ja kertoa mitä laitetaan kompostiin ja mitä yritetään talvettaa.

Ja sitten voikin siirtyä sisätiloihin ja viettää talven sohvaperunan roolissa.



lauantai 6. marraskuuta 2021

Lankakorien metsä

Pieni alppiruusumetsikköni sai loppukesästä lisää asukkeja. Vähän hirvitti istuttaa kuivan heinäkuun jälkeen uusia taimia mutta uusien taimien onneksi syksy on ollut sateinen. Muutaman ensimmäisen päivän kannoin taimille vettä, mutta muuten taivas on huolehtinut kastelusta.

Tulevan talven takia alppiruusumetsiköstä on tullut lankakorien metsä. Korit suojaavat jäniksiltä arkoja taimia kuten safiirihortensiaa. Korin päälle on helppo laittaa kevätauringolta suojaavat kankaat, pysyvät hyvin kiinni pyykkipojilla. Korkeimmille taimille virittelin kasvituet jotta niihin saa tarvittaessa varjostuskankaan kiinni.
Lankakorin päälle saa myös ilmavasti pakkassuojan. Hankin Mustilan taimipäivästä todella aran kelta-alppiruusun ja sain kehoituksen suojata sen jo ennen ensimmäisiä pakkasia. Tein taimelle kivistä suojaavan muurin ja itse taimen päälle laitoin lankakorin ja korin päälle kankaan. Olen pari kertaa kurkistanut, että taimi on hengissä eikä ole homehtunut telttaansa. Hengissä on ja hyvin voi. Päälle laskeutuu vielä vieressä kasvavan kuusen oksat joten olen aika luottavainen tämän selviytymisestä. Jos ja kun sataa lunta niin taimen voi peittää lumella.
Tämä pieni ja hento taimi on kasvattanut syksyn aikana nuput tai tulevat lehtien alut. Hieno suoritus ja kertoo taimen juurtumisesta ja viihtymisestä. Taimen nimi onkin sitten armottomasti täysin hukassa.
Alppiruusuissa on oma viehätyksensä vaikka itse en laittaisi  niitä puutarhan paraatipaikoille, siihen ovat liian yksitotisia. Upea kukinta keväällä ja koko vuoden vihreää joka ei oikein kestä auringonpaistetta. 
Auringonpaiste on yksi syy alppiruusumetsikölle. Metsikköä suojaavat suuret männyt ja katajat eikä sinne pääse kuin hajavaloa. Jotta tilanne olisi vielä parempi, istutin kaksi uutta tavallisen katajan taimea kasvamaan alppiruusujen suojaksi. Toinen taimi joutui merkinnästä huolimatta ruohonleikkurin terien uhriksi. Toinen, tässä kuvassa oleva on hengissä. Tosin mitään merkittävää kasvua en ole siinä huomannut mutta ehkä ensimmäinen vuosi menee toipumiseen siitä järkytyksestä että joutui ojan sivusta pois ja puutarhan laidalle.

Seuraavaksi metsikkö saa jäädä omilleen odottelemaan talven tuloa.