Lunta ja scillakasvattamo

Toivottavasti tällä kertaa taivaalta tuli kevään viimeiset lumet. Tuntuu, että juuri kun on saanut pihan lumettomaksi ja edes vähän kuivemmaksi, tulee uudet kymmenen senttiä lunta. Talvi on ollut pitkä ja kevät kovin epävakainen.

Keisarit taipuvat lumen ja pakkasen vuoksi. Kaipa ne tuosta nousevat kunhan sää lämpenee.

Tänään sain töiden jälkeen mullattua luumulehdon. Siivosin sen viime viikolla, mutta sitten tuli muita menoja enkä päässyt puutarhaan muutamaan päivään. Eipä sinne olisi ollut muutenkaan mitään asiaa sään takia.

Pystykiurunkannusten kukinta meni nopeasti ohi, etten saanut niistä kunnon kuvaa. Ehkä osa kukinnasta pelastuu ja saan nauttia siitä edes hetken.

Syysmyrkkyliljat ovat tehneet kovasti sivusipuleita, olisikohan tuohon istutettu alunperin kaksi tai kolme liljan sipulia, vai mukuloitako ne ovat. Nämä eivät olleet moksiskaan takatalvesta.

Valkoinen palloesikko pulskistuu vuosi vuodelta. Suunnittelin suurta uskallusta, eli otan reunasta pari esikkoa kasvamaan uuteen paikkaan. Siemeniä voisi kerätä talteen kunhan muistaisi, palloesikkoa olisi kiva saada lisää.

Lopuksi otsikon scillakasvattamo. Olen joskus laittanut valkoista scillaa luumulehtoon. Jossain kohtaa siirsin scillat pois, mutta scilla olikin sitä mieltä, että se haluaa kasvaa luumulehdossa. Siirrän tätä joka vuosi muualle, mutta scilla kasvaa aina vaan. Kuva on suttuinen, koska otin sen vasta multauksen jälkeen. Siementaimia on pitkin ja poikin ja aina vain tämä iso kasvusto joka jakaantuu tehotuotannolla vuosittain.

Oma scillatehdas on oikein mukava asia.

Viikonloppuna on Lahdessa Pihapiirimessut. Olen messuilla lauantaina Lahden puutarhaseuran pisteellä. Toivottavasti näemme siellä.

Taimia ja muuta

Minulla on ollut kasvihuoneessa monenlaisia siemeniä kylmäkäsittelyssä ja itämässä. Itäminen on ollut kovin surkeaa. Eilen huomasin yhden suuren onnistumisen.

Punainen jättikarhunputki Angelica gigas on itänyt. Taimia on tulossa vieläpä useita. Kannatti olla sitkeä. Taimet saavat kasvaa purkissaan koulimiskokoon. Sitten saan toivottavasti useita uusia karhunputkia puutarhaani. 

Jättikarhunputki on yksi parhaista pölyttäjäkasveista. Se on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. Tänä vuonna taitaa vain olla harmillisesti välivuosi, ei ole yhtään taimea kasvamassa, jättiputki kun kuolee kukinnan jälkeen. Sen takia olisi hyvä saada näistä pysyvä kierto. Syksyllä sain paljon siemeniä talteen, osan kylvin suoraan maahan, odotan josko edes muutama niistä itäisi.

Viime vuonna omista siemenistä kylvetyt väinönputket selvisivät talvesta ja uhmaavat rohkeasti tulevia kylmiä ilmoja. Tänä vuonna kylvin samoja siemeniä, ovat siis ylivuotisia. Tasan yksi taimi on itänyt. Sekin riittää, jotta saan näihin saman kierron kuin jättikarhunputkessa.

Lipstikassa on upea väri kun se nousee maasta. Sen tähden lipstikka pitää kuvata joka kevät. Kasvi on pysynyt hyvin kurissa kivikehässään. En anna sen siementää, sillä muuten tienoo olisi täynnä lipstikan siementaimia. Yksi puska riittää minulle.

Vaikka kasvihuoneessa kasvaa esikasvatuksessa lähinnä perennoja ja kylmää kestäviä tuoksuherneitä, peitin kaikki taimet tuplaharsolla. Sen verran on yöpakkasia luvassa ja kylmiä päivälämpötiloja, että parempi suojata taimet. Jos aurinko ei paista, ei kasvihuone lämpene päivin auringon voimasta eikä lämpöä varastoidu sen kivirakenteisiin.

Siskolta viety jouluruusu kukkii salaa, kaikki kukat ovat lehtien alla piilossa. 

Kaikissa muissa jouluruusuissa on niukasti lehtiä, tai vain kuolleita lehtiä. Tämä salakukkija sen sijaan tekee tuuhean lehdistön ja kukat lehdistön suojaan. Jouduin oikein kaivelemaan, että sain kukat kuvatuksi.

Tekee tuskaa puutarhan puolesta ensi yönä alkavat yöpakkaset ja takatalvi, joka kerta kun katson sääennustetta, on takapakki pidentynyt. No nyt saadaan painettua sitä kaipaamaani hätäjarrua. Kai se toukokuussa helpottaa.

Päivän väri on pinkki

Lempivärini puutarhassa on pinkki, kaikkihan sen tietävät. Niinpä tämä postaus on ylistys kahdelle pinkille keväiselle kaunottarelle. 

Hortensiapuutarhan polun toisella puolella kasvaa kaksi näsiää. 

Odotin näsiöiden kukintaa pitkään ja hartaasti, taisi siinä mennä jopa muutama vuosi. 

Taimet hain pääkaupunkiseudulta saakka toiselta puutarhaharrastajalta. Hänen puutarhassaan nämä lisääntyivät ahkerasti. Itse en ole päässyt nauttimaan siementaimista, ehkä joku päivä koen sen ilon. Viime syksynä sain näsiän marjat maahan, yleensä linnut ehtivät syödä ne ennen kuin ehdin ottaa marjat talteen.

Tänä vuonna kukinta on komeampaa kuin koskaan ennen. Ehkä viime syksynä hankitusta valkoisesta näsiästä kasvaa vielä joskus näin kaunis ja komea näky. Pinkki taitaa silti pysyä suosikkinani.

Pinkistä sinivuokosta en napannut kun yhden kuvan. Kunhan kaikki kukat avautuvat, otan lisää kuvia. Tai otan, jos seuraavien päivien sateet eivät pilaa kukintaa. 

Meillä maa on todella märkää, normaalia enemmän. Siksi en ole kovin innoissani sateista. Juuri kun alkoi olla pientä kuivumista näkyvissä, tulee lisää vettä. Vaan minkäs teet, pakko on kestää. Onpahan aikaa kylvää kaalit, kurkut, kesäkurpitsat ja krassit kun puutarhatöihin ei pääse.

Missä on hätäjarru?

 Ensin sitä haluaa kevään tulevan mahdollisimman nopeasti. Sitten kun kevät on tullut, tekisi mieli vetää hätäjarrusta, ei näin kovaa. Puutarhan tapahtumat menevät pikakelauksella. Aamulla näyttää erilaiselta kuin illalla, vuorokaudessa astuu eri maailmaan. Minulle riittäisi rauhallisempi tahti.

Puiksi kasvatetut syreenit ovat pysyneet puina kunhan niitä välillä hoitaa. Eli leikkaa välit ruohonleikkurilla. Kulkuväylälle kaartui pari suurempaa oksaa, ne jouduin sahaamaan pois. Muuta toimenpidettä syreenit eivät vaadi.

Krookus 'Vanguard' ole levinnyt kunnon pehkoksi. Samassa ympyrässä on samaa krookusta kahdessa muussakin kohdassa, mutta se ei näy kuvissa. Yritän saada koko ympyrän täyteen krookusta.

Pionin punaisia piippoja nousee kiihtyvään tahtiin. Nämä pullukat kuuluvat nimettömälle lajikkeelle jonka ostin jokunen vuosi sitten paikallisen siirtolapuutarhan myyntipisteeltä. Todennäköisesti tämä on tarhapioni.

Toisen jalavan alunen kokee tänä vuonna muutoksen. Puun alla on ollut vuosikaudet musta muovi. Siinä yritti levitä vuohenkello sinnikkäästi. Kolmeen vuoteen en ole tavannut yhtään uutta alkua, joten uskallan ottaa muovin pois. Muovin poisto taas tarkoittaa sitä, että pääsen istuttamaan tuohon kaikenlaista kivaa. Nyt kesällä jotain matalaa perennaa ja syksyllä kukkasipuleita. Perennoja vielä pohdin, mutta sipulikukista laitan joko krookuksia tai posliinihyasintia. Tai ehkä molempia.

Uuden kasvihuoneen alueen penkit on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Urakka jatkuu toisaalla puutarhassa. Olen saanut valmiiksi vajaan kolmasosan penkeistä. Välillä on pitänyt tehdä muuta, tänään oli urakkana kerätä kaikki oksista sahatut polttopuut ja viedä ne liiteriin. Urakka on valmis, nyt keräilen voimia ja lepuutan hetken verran polvea puutarhatöitä varten.

Kohtaaminen punaisen paholaisen kanssa

 En kestä. Sen vielä ymmärrän, että kotiloihin törmään heti kun lumet sulavat. Ne niljakkaat kun heräävät aikaisin joka kevät. Mutta nämä punaiset paholaiset, niitä olen tottunut näkemään vasta kun kirjopikarililjat ovat nupuillaan. Nyt voi jo arvata mistä tuholaisesta on kyse.

Siinä! Löysin perenna-alueita siivotessani kaksi elävää liljakukkoa. Toinen löytyi liljan kohdalta ja toinen ruusunätkelmän kuivuneelta lehdeltä. Sain listittyä molemmat, taisivat olla vielä vähän pökertyneitä. Pahoin pelkään tämän tietävän runsasta liljakukkojen vuotta. Ennakointi kannattaa, sen olen huomannut joten tiedossa on tästä lähtien jokapäiväiset liljakukkokierrokset. 

Iloisia uutisia on enemmän kuin huonoja.  Jaoin yhden ainoan daaliajuurakkoni viiteen osaan. Neljässä on nähtävissä pieni alku ja useampi alku. Olen niin iloinen tästä. Daalia talvehti makuuhuoneen lattialla, ulkoseinän vieressä. Juurakko oli kääritty sanomalehteen ja kääre sai olla avonaisessa pahvilaatikossa. Hyvä talvehdinta saattoi olla täysin vain ensikertalaisen tuuria.

Valkoinen jouluruusu kukkii edelleen, siinä on jo neljäs kukka. Tänään huomasin, että toinenkin valkoinen jouluruusu on tulossa kukkaan, se ei ole kukkinut vielä koskaan. Taitaa olla samaa lajiketta kuin tämä yksilö.

Kevätkurjenmiekat ovat kukkineet jo muutaman päivän. Ne ovat ilahduttavasti lisääntyneet. Syksyllä taidan laittaa lisää ja nimenomaan tätä 'Katharine Hodgkin' lajiketta, muut taantuvat meillä.

Tämän Katharine pehkon voisi jakaa, ovat ihan liian tiheässä vaikka toisaalta tykkään kun ovat toisiaan lähekkäin.

Viikonloppuna pesin kasvihuoneen sisältä. Olikin ihan kiva sää siihen, ei vielä liian kuuma. Samalla ripustin varjostusverhot paikoilleen. Kasvihuoneessa on paljon kasveja kasvamassa, viimeksi vein sinne tuoksuherneet. Hollannista tilatut perennat ovat lasikuistilla, en uskalla viedä niitä kasvihuoneeseen ötökäiden pelossa. Niinpä kasvihuoneessa on vain itse siemenestä kasvatetut taimet kuten salkoruusut, punahatut ja ritarinkannukset.

Kasvihuoneen sisutaminenkin on alkanut. Kunnostamani renginkaappi päätyi lopulta kasvihuoneeseen, sen ominaistuoksu ei poistunut edes maalaamalla. Toistaiseksi kattilat ovat koristeena, mutta niihin taidan laittaa myöhemmin ostamani amppelimansikan taimet. Jotain muutakin rönsyilevää tuohon voisi tulla, tai sitten kaapin päälle jotain kivaa. Kunhan maa kuivuu hitusen lisää, tuon kottikärryillä loputkin sisustusjutut paikoilleen. Sen verran pitää hillitä itseään, että tänne mahtuvat myös tomaatit ja kurkut.

#suuntanaomavaraisuus, huhtikuu 2024, alku

 Kuukauden aiheena oli kertoa mistä aloitin omavaraisemman elämän. Omalla kohdalla kipinä on syttynyt jo kauan sitten, se kohosi haluksi muuttaa maalle, rauhalliseen ympäristöön vanhaan taloon. Viisi vuotta etsimme sopivaa kohdalle kunnes kohdalle tuli tämä Arvila vuonna 2005.

En silloin vielä tiennyt miten puutarhaharrastus vie minut mukanani. Puhun tässä nyt lähinnä puutarhasta vaikka omavaraisuus on kaikkea muutakin.

Ensin tuli pieni, nopeasti muutamasta ikkinapokasta kyhätty kasvihuone. Paikka on sama kuin nykyisen pienemmän kasvihuoneen paikka. Myös kasvimaan paikka on sama, samoin mansikkamaan. Mansikat kasvavat edelleen samojen kaarien alla, muovi maassa on vaihtunut laatikoihin. Kierrätystä on harrastettu puutarhassa sen alkuajoista lähtien. Kaikki hyödynnetään mitä omista nurkista löytyy, jos ei löydy niin ensin katsotaan löytyisikö joltain muulta käytettynä ja vasta sitten ostetaan uutena. Kuvan trampoliini kesti viime kesään asti, viimeiset vuodet se oli lastenlasten pihassa. Aika hyvä elinkaari, 18 vuotta. Osa metalliosista otettiin talteen jatkokäyttöä varten.

Puutarhan rakentamisen ohessa on korjattu rakennukset. Kuvassa on aitta ennen sen kunnostamista. Kaikessa kunnostamisessa on noudatettu periaatetta jossa käytetään samoja materiaaleja kuin ennenkin on käytetty ja tehdään mahdollisimman paljon itse. Aitassa on taas huopakatto ja pellistä kyhätty parven kaide on taas puusta. Koko rakennus on nostettu ja suoristettu.

Alkuaikoina hyötytarhalla oli suurempi merkitys kuin nykyisin. Nyt pääosassa on kauneuden takia istutetut kasvit. Luumulehdosta löytyy molempia. Alku oli karu. Nykyisin kivituhkakäytävää reunustavat kivet tiilien sijaan. Luumu- ja kirsikkapuut ovat kasvaneet satoa tuottaviksi puiksi. Laatikoissa kasvaa mansikkaa ja koko ympäristö on istutettuna.

Joka vuosi joudun ostamaan multaa vaikka en tykkää siitä. Puutarha on niin suuri, etten millään pysty olemaan maa-aineksen suhteen omavarainen. Se mitä löytyy, käytetään tarkkaan. Navetan kunnostamisen yhteydessä sen ympäröivä maa muokattiin puutarhaksi. Silloin siivilöin kymmeniä kottikärryllisiä maata kaiken maailman roskasta ja rikkaruohoista jotta saan sen hyötykäyttöön. Tätä tehdään edelleen. 

Arboretumin alkuaikoja. Puutarhan yhteydessä ei voi olla mainitsematta sen terveyshyötyjä. Minulle se tarkoittaa sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia. Mieli lepää ja palautuu puutarhaa hoitaessa. Askelia kertyy kottikärryjen kanssa kulkiessa, lihakset saavat työtä miljoonissa kyykyissä ja kumarteluissa. Lopulta hyötyy vatsa itse kasvatetusta, puhtaasta ruuasta. 

Eikö sovi unohtaa sitä faktaa, että tämä puutarhani tuottaa iloa myös muille. Voin jakaa sen antimia eteenpäin, sitä saa tulla katsomaan Avoimiin Puutarhoihin ja sen elämää voi seurata tämän blogin välityksellä.

Suuressa mittakaavassa en keksi mitä tekisin toisin. Olen tyytyväinen tähän kaikkeen.

Päivitän alle sunnuntaina aikana linkit muiden postauksiin. Tuttuun tapaan näitä luotsaavat Tsajut ja Korkeala.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-4-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Tilaus Hollannista saapui

 Myönnän, joudun mainoksen uhriksi. Näin Instagramissa niin houkuttelevan tarjouksen, etten voinut kieltäytyä. Vihdoinkin olisi saatavilla Euroopasta himoitsemani 'Salmon Star' kirjolupiinin juurakko. Ei muuta kuin tilaamaan.

Tein tilaukseni maaliskuussa ja tällä viikolla tilaus tuotiin kotiovelle. Kuukausi siinä meni, mutta kun katsoo ulos, niin eipä olisi saanut tulla yhtään aikaisemmin.

Paketti tuli sievästi pakattuna. Tilaustiedot ja kasvien hoito-ohjeet olivat kauniissa vaaleansinisessä kuoressa. Olipa siellä myös kaksi postikorttia joista unohdin ottaa kuvan.

Taimet oli pakattu hyvin. Päällimmäisenä ne jotka eivät olisi kestäneet muiden painoa.

Siinä tilaukseni lupiinien lisäksi. Postikulut eivät kustantaneet mitään, normisti olisi maksanut n. 12 euroa jota pidän hyvin kohtuullisena hintana.

Kotona juurakot joutuivat pötköttelemään pusseissaan vielä hetken, mutta istutin ne heti kun pystyin. Jokainen omaan ruukkunsa. Kaikki juurakot vaikuttivat elinvoimaisilta paitsi idänunikko, se oli mädäntynyt. Laitoin tästä heti viestiä ja kuvia toimittajalle ja ei mennyt kuin pari tuntia, niin heiltä tuli viesti, että lähettävät uuden tilalle. Pahoittelivat kovasti tapahtunutta. Tänään sain uuden viestin, että juurakkoni on lähtenyt kohti Suomea. ja tein reklamaation eilen. Nopeaa toimintaa ja mitä parhainta asiakaspalvelua. Takuulla tilaan toistekin, jos vain kasvit ovat sitä mitä tilasin, sen näyttää kukinta sitten aikanaan.

Kaksi istutusapulaista ei ole oikein innostunut takatalvesta. Jaloa nyppii lumi, Oivaa lumi, kylmä ja kaikki. Taitaa olla pahin riivausikä meneillään.

Kävin tyttäreni kanssa kevät messuilla, kun voitin arvonnassa liput messuille. Messuilla saimme kylvää yhdessä pisteessä rucolaa. Omani on kasvanut näin komeaksi, viikonlopun työnä on koulia se useampaan ruukkuun. Samalla taidan koulia samettikukat, kävin ostamassa lisää pieniä muoviruukkuja.

Voitin samoilta messuilta peräkärryllisen Metsäpirtin multaa. Pohdin mitä teen voittoni kanssa, on meiltä aikamoinen matka noutaa multa Kulloosta tai Helsingistä, molempiin noutopisteisiin matkaa on noin 120 kilometriä. Peräkärryllisen arvo on 25€. Olisitko lähempänä asuvana vailla multakuormaa? Luopuisin voitostani nimellistä korvausta vastaan.

Huhtikuun alku

 Kevät tulee kovin laidasta laitaan keikkuen kuten sanotaan. Maanantaina +15 astetta lämmintä ja keskiviikkona 15 cm lunta. Yritän ajatella positiivisesti, että lumi on hyväksi puutarhalle tulevien kunnon pakkasöiden takia. Palataan kuitenkin maanantaille, kevään kauneimpaan päivään.

Kovin ehti puutarha lumettomaksi. Minulla on suunnitelma vasemmalla näkyvän koivun taakse, haluan levittää istutuksia ja kaventaa nurmikkoa. Se tietää, että karhunvatuille ja yhdelle ruusulle pitää löytää uusi paikka puutarhasta. Toistaiseksi ei ole hyviä ideoita uusista paikoista. Yleensä sellainen tulee, kun antaa asian hautua hetkisen.

Sailan tunnistuskatse on kyllä aivan uskomaton. Hän tunnisti nämä pelkän lehden avulla tähtilumikelloiksi. Minä olisin tunnistanut vasta kun kukka avautuu. Onhan ne kauniita, ehdottomat lempikukat kaikista kevätkukkijoista.

Tykkäisin niin kovasti myös näistä vaalean keltaisista krookuksista. Jatkossa istutan kuitenkin vain liiloja sillä pölyttäjät eivät pidä keltaisista. Maanantaina olivat ensimmäiset naapurin tarhamehiläiset pörräämässä krookuksissa ja vain liilat kelpasivat. Etualalla taitaa muuten olla safiirikiurunkannuksen siementaimi. Se on ilon aihe, saan siirrettyä sitä toisaallekin.

Osa penkeistä on jo siivottu, lannoitettu ja katettu. Tässä on hyödynnetty erästä kasaa jonka muistin kun siivosin risuja kaadettujen puiden luota. Meiltä jäi risukasa unohduksiin noin 15 vuotta sitten. Huomasin kasan maatuneen mukavaksi, lähes mullaksi ja päätin hyödyntää sen katteena kukkapenkeissä.

Siinä sitä tavaraa on. Täydellistä katetta. Jätin pienet oksat sekaan, suurimmat otin pois. Kaikkiaan tätä tuli neljä kottikärryllistä. Ihan toista kertaa en ehken jätä risuja maatumaan, 15 vuotta on turhan pitkä aika odotella. Tällä kertaa on tarkoitus jaksaa hakettaa kaikki risut pois vaikka inhoankin sitä puuhaa.

Talon edustan penkki on myös siivottu. Korin alla on Austin-ruusu The Pilgrim. Se näyttää olevan erittäin voimallisesti hengissä. Jätin sen vielä leikkaamatta vaikka leikkasin penkin takaosassa kasvavat neilikkaruusut, ne kestävät rajumpaakin käsittelyä. Austinin leikkaan sitten kun pahimmat yöpakkaset ovat ohi. Kori saa olla paikoillaan varuilta jos täytyy heittää joku viltti ruusun suojaksi. Ei näistä kevään säistä tiedä.

Ensimmäinen rohkea kevätkurjenmiekka päätti avata kukkansa säätä uhmaten, nyt kauneus on kunnon lumipeitteen alla. Sääennusteen mukaan tässä saa kärvistellä muutaman päivän takatalven kourissa ja sitten kevät palaa. Toivotaan, että niin tapahtuu.

Riskillä mennään

Pidin eilen taimien koulintapäivän, samalla kylvin tuoksuherneet. Minun piti laittaa vähemmän tomaatteja, mutta yllättäen niitä on taas yli 50 taimea. Oma tarve on noin 30 taimea. Niinpä sisältä saivat lähteä kaikki sellaiset kylvöt ja taimet kasvihuoneeseen, jotka kestävät vähänkin kylmää. Tuoksuherneetkin siirtyvät heti itämisen jälkeen kasvihuoneeseen, sisälle ei mahdu vaikka on kolme taimipöytää käytössä. 

Koulitut salkoruusut ja ritarinkannukset siirtyivät kasvihuoneeseen. Päivän pidin ilman harsoa, mutta yöksi heitin päälle kaksinkertaisen harson. Päivällä kasvihuoneessa oli 20 astetta lämmintä, yöksi kylmenee, mutta ei sentään pakkaselle. Vaikka ulkona olisi pakkasta, ei se ihan hevillä tule kasvihuoneeseen.

Pöydällä on kaikenlaisia siemenkylvöjä. Yksi väinönputki on näkyvissä, muissa odotellaan vielä itämistä.

Toinen arboretumin lumikellokasvustoista. Nämä ovat selvästi lisääntyneet sivusipuleista. Tuohon on todennäköisesti istutettu sellainen kymmenen kappaleen pussi, ja nyt taimia on selvästi enemmän.

Ensimmäinen jouluruusu oli päättänyt kukkia salaa. Väri on valkoinen joka on osoittautunut haastavaksi minun puutarhassani, punaiset jouluruusut menestyvät paljon paremmin. Kukka on hauskasti lehden alla piilossa ja suojassa. Hyvä ollakin, keväällä sataa usein.

Tämän piipon arvelen olevan koiranhammas. Vaan onko sekin tehnyt sivusipulin kun vierestä nousee toinen? Sain viime keväänä Vaalean vihreää-blogin pitäjältä valkoisena kukkivan koiranhampaan, olisikohan tämä se? En yhtään muista mihin kohtaa hortensiapuutarhaa istutin taimen. 

Hortensiapuutarhassa on paljon ilonaiheita. Tässä niistä toinen koiranhampaan kaveriksi. Sain viime vuonna tilaisuuden ostaa jonkin sortin kämmekän taimen. Kotona jaoin taimen kahteen osaan, tässä on toinen osa ja toinen osa on toisella puolella hortensiapuutarhaa, hengissä on sekin ja voi erinomaisesti. Toivottavasti kukkivat myös minun puutarhassani. 

Viikko sitten pidettiin puunkaatotalkoot joissa kaadettiin muutama koivun runko ja yksi haapa. Kaksi päivää on tehty rungoista klapeja ja nyt on urakka valmis. Oksat ovat vielä käsittelemättä, niistä otetaan paksuimmat talteen polttopuiksi. Pienemmät oksat ja risut haketetaan jos ehditään, tai viedään risunkeräykseen. Metsässä on vielä 16 runkoa jotka odottelevat miehen talvilomaa. Lisäksi on ostopuut jotka pitää nekin pieniä, niistä tehdään metristä halkoa joka on hyvä polttaa leivinuunissa.

Kohta lähden hakemaan lapsenlapset yökylään, täällä tarvitaan purontekijöitä ja Oivan leikittäjiä.