torstai 30. kesäkuuta 2016

Laura

Tein viime kesänä ystävän kanssa retken Tommolan taimistolle. Yksi hankinnoista taimistolta oli kyläkurjenpolvi "Laura" joka tekee kauniit valkoiset ja kerrotut kukat. Onnekseni Laura selvisi talvesta vaikka kuritin sitä vielä jakamalla istuttaessa taimen kahtia.
 Kaunishan tuo on ja tällä hetkellä erottuu hyvin luumulehdon vihreän yleisilmeen keskeltä.
 Verikurjenpolvi (näkyy taustalla) kukkii yhtäaikaa Lauran kanssa. Sopivat hyvin yhteen.
 Ja koska tähän aikaan kesästä ei voi tehdä kukkapostausta ilman pionia niin tässä Arvilan alkuperäistä pioniloistoa. Aina yhtä uskollisesti kukkiva kerrottu kaunokainen.
 Valkoinen ukonhattu kukki ensin ja nyt on vuoro luumulehdon kirjoukonhatulla. Taimi on tuotu Virosta viime vuonna.
 Osa pioniunikoista on aukaissut nuppunsa. Nämä kukkivat arboretumin kukkapenkissä. Paikan kuivuuden huomaa siitä että osa pioniunikoista on jäänyt pieneksi kukaltaan ja matalaksi varreltaan.
Nuorin poika kiertää joka päivä pihan metsämansikkapaikat läpi. Tässä ollaan kaivelemassa mönkkäriajon lomassa luumulehdosta herkkumarjoja. Kunhan kaikki marjat on syöty, kitken mansikat pois. Mansikka on ihan kiva kukkapenkissä mutta tuppaa leviämään rönsyillään vähän liikaa.

Viikonlopuksi onkin luvassa istutustalkoita. Kävin oman kylän torstai-illan torikirpparilla ja löysin muutaman uuden taimen viime talvena kuolleiden tilalle. Samalla reissulla noudin matkahuoollosta ruusutilaukseni.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Valmis

Ei nyt sentään koko arboretum, mutta laajennusosa on. Tai no, valmis ja valmis. Ei puutarha valmistu koskaan jos minulta kysytään. Mutta valmis sanon siksi, että nyt ollaan saavutettu osa tavoitteista ja arboretumin rakenteita on saatu valmiiksi.
 Kivipurosta puuttuu vielä noin kaksi metriä kiviä. Eiköhän nekin ole paikoillaan syksyyn mennessä. Köynnöskaaren molemmilla puolilla kasvavilla köynnösruusu Pohjantähdellä on valtava kasvutahti. Tähän mennessä tämän vuoden vuosikasvu on hurjat 1,5 metriä! Silta on nyt lopullisella paikallaan ja sen alunen on soritettu.
 Toisella puolella kivipuroa kasvaa keltajapaninangervoa. Sillan molemmin puolin laitoin kupariheisangervot, lajikenimi on "Mindia". Taaimmaisen kupariheisiangervon takana kasvaa syreeni syringa x henryi "Tapaninsyreeni". Siihen pitäisi tulla punaiset kukat joiden ajattelin sopivan kupariheisiangervon väriin. Etummaisen kupariheisiangervon edessä on vielä tilaa pienelle puulle. Olen miettinyt siihen koristeomenapuuta.

 Kivipuron sisäreunaan mietin kasvia, pähkäilin ja pohdin. Sitten osui silmiin tarjous josta en kieltäytynyt. Vaikka en olekaan niin angervojen ystävä niin tästä postauksesta huomaatte että nyt riittää angervoja. Ja onhan ne ihan ok, erittäin hyviä pensaita joita vain minä en oikein ole osannut käyttää. Sisareunaan tuli pitkä rivi keijuargervoja. Taimella oli hintaa vain 2,95e. Hinta saneli paljon sillä reunaan meni 21kpl angervon taimia.
 On siinä nyt angervoja. Kunhan saavat kokoa ja näköä niin näyttävät paremmilta kuin nyt vastaistutettuina pieninä puskina. Sisäkulmaukseen tuli keijuangervojen lisäksi Mustilan arboretumista hankittu laavapihlaja. Samalla reissulla ostin myös pienen punakoivun joka sekin kasvaa jo tuolla nurmikon seassa. Myös pyökit pääsivät arboretumin laajennukseen. Sekä yksi nimettömänä Virosta ostettu hortensia johon pitäisi tulla vaaleanpunaiset kukat. Muut puut ja pensaat ostan fiiliksen mukaan, mitään suunnitelmia ei ole.
Mutta lopuksi on pakko kysyä tietävämmiltä mikä kellokasvi kuvassa on? Tällainen oli ilmestynyt arboretumin kukkapenkkiin enkä kuollaksenikaan muista että olisi istuttanut tähän mitään kellokasvia. Mutta nyt kun siellä sellainen on, niin olkoot, oli alkuperä mikä tahansa.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pinkkiä

Te jotka olette lukeneet blogiani aiemminkin, tiedätte että puutarhan lempivärejäni on pinkki. Pinkkejä, vaaleanpunaisia, roosaa ja hempeitä värejä on siellä ja täällä. Toki muitakin värejä löytyy, pitää olla taustaa vaaleanpunaisten kukkien kauneudelle.
 Nimellä "Bright Pink" myyty pelargoni edustaa lasikuistin pinkkiä rintamaa. Kukat on aika velmun näköiset. Onko peräti kerrottu kukka.
 Toinenkin pinkki pelakuu heltyi kukkimaan lasikuistin lämmössä. Tämän pelakuun sain viime vuonna ystävältä lahjaksi. Talvetin kukan sisätiloissa ja nyt saan kokea pientä onnistumista. Pelakuu on hengissä ja jopa kukkii kolmella söötillä kukalla. Mies sanoisi tässä kohtaa että ällöttävän imelää.
 Luumulehdon kyljessä kasvavaan oman pihan löytöruusuun ei tule tänä vuonna kuin kolme kukkaa. Ruusua söivät jänikset ja sai se vähän vaurioita talvestakin. Uusia vesoja on kuitenkin kasvanut niin paljon että ensi vuonna nähdään ehkä kaikkien aikojen kukinta. Mutta onhan kolme kukkaa parempi kuin ei mitään.
 Talon edustalla pioni "Sarah Bernhardt" on tehnyt muutaman lautasen kokoisen kukan. Vähän harmi että sateessa nämä ovat ohi ihan liian nopeasti. Ja vettähän meillä tuli eilen ihan kiitettävän paljon.
Pyykkikallion pionit ovat nekin auenneet. Nämä nimettömät ihanuudet ovat nuppuisena vaaleanpunaiset, mutta auettuaan valkoiset. Tänä vuonna osavärinä on ruskea, kiitos sateiden. Tämä tuntuu olevan erityisen herkkä pioni sateille, Sarahkin kestää paremmin vaikka sekin tekee suuret kukat. Puhumattakaan Arvilan alkuperäisestä kerrotusta punaisesta pionista joka ei tunnu välittävän sateesta yhtään.

Mutta ei valiteta, on sateista hyötyäkin. Arboretumin uusi nurmikko ei kaipaa kastelua, eivätkä ne kaikki kasvit jotka sain istutettua juhannuksen aikana arboretumin laajennusosaan. Kuvia on tulossa.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Käynti kartanolla

Teimme eilen retken Urajärven kartanolle. Kartanoa ylläpitää Kansallismuseo mutta museon säästövaatimusten takia kartanoa oltiin sulkemassa. Apuun tuli asikkalalainen yhdistys Urajärven kartanon Ystävät ry. Ja niin kartano on totuttuun tapaan auki yleisölle.
 Kartanon komea päärakennus maalattiin muutama vuosi sitten. Kun olen käynyt kartanolla ensimmäisen kerran, oli kartanon väri keltainen. Tämä nykyinen väri on kuulemma alkuperäisempi.
 Herrasväen ruokasalissa oli esillä mielenkiintoiset lasiesineet, kärpäsloukut. Miksi tällaisia ei enää valmisteta, ostaisin heti meille.
 Näkymä salista Lillyn huoneeseen joka on talon kauneimpia. Oviverhot teetettiin tismalleen entisen kaltaisiksi kartanon remontissa pari vuotta sitten. Yhden verhon tekemiseen meni neljä kuukautta. Verhoja on kahdeksan kappaletta. Siitä voi laskea mikä urakka uudet verhot ovat olleet. Minusta verhot ovat upeat, hienoa että museo panosti niihin.
 Työpöydän ikkunasta on suora näköala järvelle. Todennäköisesti pöydän ääressä on kirjoitettu kirje ja toinenkin, ei ollut vielä tekstiviestejä.
 Hugon huoneessa näkyy miehisyys. Hallitsevin elementti on valtaisan kokoinen takka. Ootrattu kasettikatto on maalattu jäljittämään tammen kuviointia.
 Punamultainen sivurakennus on vanhempi kuin kartanon päärakennus. Tämäkin talo on täynnä yksityiskohtia, kauniita esineitä ja historiaa. Urajärven kartanomuseo onkin Suomessa ainutlaatuinen juuri siksi että nämä tavarat ja esineet ovat olleet aina kartanossa. Ne ovat kuuluneet täällä asuneille ihmisille.
 Sivurakennuksessa on esillä hauska ompelupöytä. Pöydän sininen reunus on pehmustettu. Tarina ei kerro miksi, ehkä se toimi neulatyynynä. Valaisin pöydän keskellä on edesauttanut käsitöiden valmistumista.
Vaikka käyn kartanolla lähes joka kesä, löytyy aina uusia yksityiskohtia joita en ole aiemmin huomannut. Kuten tämä pitsiverho pidikkeineen. Huolisin meillekin.

Käykäähän kartanolla jos ajatte ohi tai olette lähiseuduilla. Liput on edulliset, aikuiset 6e. Kartano on auki ti-su klo 11-17.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Luumulehtoa

Suunnitelmat muuttuivat lennossa. En halunnutkaan luumulehdon istutusalueiden sivureunoihin korkeaa siperianmiekkaa. Kurjenmiekalla olisi tullut valon kanssa ongelmia osalle kasveista vaikka kurjenmiekka muutoin olisikin ollut hyvä reunuskasvi.
 Tämä kuva väliin ihan siksi että katsopa aittaa. Ensimmäinen ikkuna on paikoillaan! Ei puutu kuin karmilistat ympäriltä. Tälle puolelle joudumme tekemään uudet listat, aitan toisella puolella saimme pelastettua vanhat uudelleen käyttöön.
 Ja paluu kasveihin. Kurjenmiekat vaihtuivat tuoksukurjenpolveen jota kasvaa rehotti luumulehdossa jo niin paljon että kasvista oli jaettavaksi. Tuoksukurjenpolvi jää varsin matalaksi eikä estä muita kasveja saamasta aurinkoa. Sysäyksen tuoksukurjenpolven valinnalle reunuskasviksi antoi ystävä joka toi minulle lisää tuoksukurjenpolvea. Ennestään oli tätä vaaleanpunaista jota siirsin reunaan, nyt sain myös valkoista jonka laitoin istutusalueelle vaaleanpunaisen tilalle. Varsin hyvä vaihtokauppa.
 Luumulehdon toisella puolella ängelmät kasvavat komeana puskana, toisella puolella ovat hädin tuskin hengissä.
 Tähtiputki kukkii täydellä loistolla. Sekä tämä punainen että vaaleampi versio. Vielä punaisempaa tähtiputkea kasvaa yksi kasvi ukonhattupenkissä. Sen väri on kaunis, tumman viininpunainen. Paikka ei ehkä kasvin ulkonäön kannalta paras, mutta en ole raaskinut siirtää koska tuntuu viihtyvän.
 Tämän kesän pelastus ovat olleet yksivuotiset kasvit. Kylvin luumulehdon täyteen pioniunikkoa ja aurankukkaa jotta tyhjät kohdat eivät pistäisi liikaa silmään. Onnistunut ratkaisu, nyt on rehevää ja vihreää.
Jos vielä kestätte talven tuhojen ihmettelyjä niin listaan on laitettava yksi kasvi lisää. Sain viime kesänä jalopähkämön taimia. Laitoin pähkämöt molemmille puolille luumulehtoa mutta vain toisella puolella selvisi hengissä. Ja puoli on juuri se puoli missä taas muita kasveja kuoli urakalla. Mistä lie sitten johtuukaan. Epäilen, että luumulehdon toisen puoliskon alla on tiiviimpi savi kuin toisen puolen. Tai sitten kallio on lähempänä maan pintaa.

Nyt on ostoslistalla yksi jalopähkämö lisättynä. Taimikaupoille menoa kunhan aukenevat juhannuksen jälkeen.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Silmiön sineä ja suven suloa

Keskikesän juhlan aika. Minulle se tarkoittaa sään salliessa puutarhassa oloa koko pyhän ajan. Mukana on myös pieni haikeuden tunne. Yksi elämänvaihe siintää kohta takanapäin. Vuorotteluvapaan loppu häämöttää nurkan takana. 13 vuotta kotona äitinä ja siitä neljä vuotta perhepäivähoitajana on syksyn saapuessa entistä elämää. Uudet haasteet kutsuvat, ilolla niihin lähden vaikka haikeuden tunne on sekin läsnä.
 Vapaani aikana olen saanut nautti Suomen suven sulosta koko sydämellä. Tapahtuvaa muutosta silmällä pitäen on puutarhassa tehty paljon asioita tämän ja viime kesän aikana. Yksi niistä on talon eduspenkki. En ole hetkeäkään katunut, että mylläsin penkin uuteen uskoon viime kesänä. Nyt penkissä on selkeä malli, on pensaita, ruusuja, matalia ja korkeita kasveja. Kerroksia ja toisiaan toistavia värejä. Vielä hetki niin kukassa on pionit, hortensiat, varjoliljat, ängelmä "Elin", köynnösukonhattu ja syysvuokko. Sormustinkukka jo aloittelee.
 Viinilaukka on ilokseni kukkinut pitkään. Se olikin niitä harvoja viime syksynä istutettuja uusia laukkoja jotka selvisivät talven vetisyydestä voittajina.
 Arboretumin pioniunikkojen tiiviin ryppään seasta on ponnistanut yksi viime vuonna Viron Türista tuoduista kurjenmiekoista "Dandy's Hornpipe". Kaikki selättivät talven mutta vain tähän on tulossa kukkia. Tämä lienee yksi kauneimmista kurjenmiekoista joita tiedän.
 Iloinen yllätys, nimensä hukannut neilikka kukkii kuin talvea ja märkää ei olisi ollutkaan. Kerrankin osasin istuttaa oikean kasvin oikeaan paikkaan.
 Onnistumisen iloja on muitakin, kuten tämä mansikkamaan viereinen kukkapenkki joka sekin meni uusiksi viime kesänä. Alunperin tässä kasvoi rohtosuopayrtti mutta se ei oikein viihtynyt, uskomatonta mutta totta. Siirsin suopayrtin parempaan paikkaan ja tähän hankin uudet kasvit. Nämä kaikki on vasta viime kesänä istutettuja.
 Tämä iiris ja taatankurjenmiekka ovat tällä hetkellä penkin kuningattaret. Ensin sitä oli lumipalloheisi, sen jälkeen rohtovirmajuuri ja nyt iirikset. Seuraavaksi kukkii todennäköisimmin harmaamalvikki ja valkoisia laukkoja.
 Türin penkki ei ole samassa kukkaloistossa kuin viime kesänä. Pioni teki vain yhden nupun ja sillekin kävi tuulessa tai lasten sodassa huonosti. Löysin nupun katkenneena maasta. Talvi vei syysleimut ja osan akileijoista. Mutta lilja "Arbatax" tekee runsaasti kukkia. Ja akileijat lehtoängelmän kanssa on pölyttäjien mieleen.
 Varjolilja oli huomaamatta tehnyt penkissä yhden varren lisää. Nyt se kukkii kolmen varren voimin. Kyllä minä niin vaan pidän tämän alkuperältään oman kylän varjoliljan väristä.
 Ja jotta ei tehdä luokattoman pitkää postausta on tässä uusin hankintani, vuorisilmiö, sisyrinchium montana . Maksoi 3 euroa Tallinnalaisella taimitarhalla.
Myyjä kehoitti istuttamaan täyteen aurinkoon sillä kukka vetää suppuun jo pelkän pienen ohimenevän pilven aikana. Auringossa tämä nyt on, toivottavasti vain ei liian kuivassa.

Iloista juhannusta, minä lähden pihalle mäkäräisten ruuaksi. Lapio siellä odottelee työläistä takaisin kiinni varteensa.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha

Otimme perheen kanssa äkkilähdön etelään, mikä tarkoitti päivän visiittiä Tallinnaan. Matkakohteena oli tällä kertaa Patarein linnoitus/vankila ja Tallinnan kasvitieteellinen puutarha. Puutarhalle pääsinkin ihan yksin sillä perheen miespuoliset jäsenet päättivät mennä sillä aikaa puutarhan vieressä olevaan Teletorniin. Luulenpa, että ratkaisu oli kaikki osapuolia tyydyttävä.
 Kasvitieteellinen puutarha oli aika läkähdyttävä kokemus. Tosin ensin tulin perenna-alueelle joka oli tällä hetkellä kovin vihreä ja karu. Ehdin jo ajatella että tässäkö tämä oli, mutta sitten silmäni havaitsivat iirisalueen. Oli kuin taivas olisi auennut.
 Satoja lajikkeita, mielettömiä värejä, kukkia toisensa perään. Ihastelin, kuljin jokaisen välin, luin nimikylttejä ja taas katse palasi kukkiin.
 Iris "Wabash" täydessä kukassa. Tämän lajikkeen taimen ostin toukokuussa Türin kukkamarkkinoilta. Toivottavasti selviää hengissä minun puutarhassa. Kaikki muut iirikset olivat nimeltään enemmän ja vähemmän minulle tuntemattomia. Lajikekirjo on aivan mieletön.
 Iiriksiä ihastellessa yritin samalla tiirailla miten ne ovat istutettu. Maa oli hyvin turvepitoinen ainakin päällisin osin. Se mikä yllätti oli juurien peittyminen maan sisään. Vain aniharvassa iiriksessä oli juuret maanpinnalla niin kuin iirikset opetetaan istuttamaan. Oliko näin tehty ja maa noussut vuosien saatossa iiriksien juurakoiden päälle, en tiedä.
 Seuraavaksi saavuin pionialueelle. Jos olin jo aivan hämmennyksissä iiriksien määrästä niin pionit vetivät aivan sanattomaksi.
 Kermakakkuja, röyhelöitä, yksinkertaisia kaunottaria, hempeitä, tulipunaisia ja ties vaikka ja mitä. Olisin voinut kuvata jokaisen pionin kuten iiriksenkin. Onneksi oli vain kännykkä mukana kameran akun hyydyttyä jo kotona.
 Pionin kukka on ihmeellisen kaunis jos nuppuisena.
 Ihan kaikki eivät olleet vielä kukassa. Tähän yhteen ja ainoaan pioniin oli tulossa kymmeniä kukkia. Aivan mieletön puska.

Pionien jälkeen oli vuorossa rosario. Enpä tiedä olisiko aivot enää jaksaneet käsitellä sen kauneutta jos ruusut olisivat kukkineet. Oli ehkä ihan onni että olivat vielä nuppuvaiheessa, liika on liikaa kukkiakin. Ja jäipä jotain näkemistä seuraavaan kertaankin.

Kasvitieteellisen puutarhan viereisellä kadulla on pieni taimikauppa. Koska aikaa oli, niin sinne oli päästä enkä tietenkään selvinnyt ilman ostoksia pois. Paikka oli keskittynyt lähinnä puihin, mutta oli siellä myös pensaita ja perennoja. Ostoksissani on verikurjenpolvi "Elke" joka tekee vaaleanpunaisen kukan valkoisilla reunoilla, ohotanlaukka, pinkki japaninesikko ja sisyrinchium montanum eli vuorisilmiö. Viimeisen talvenkestävyydesta en sano mitään, ihan kokeeksi ostin kauniiden pienten sinisten kukkien takia. Ostin myös yhden koristemansikan, tietysti pinkkikukkaisen. Ajatuksena sellaisen levittämisen jonkin puun aluskasviksi.

Jos olette parin viikon päästä Tallinnassa päin niin suosittelen kasvitieteellistä puutarhaa, rosario on silloin luultavasti parhaimmillaan.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Keltaista kauneutta

Yksi syy miksi suosin juhannusruusun suvun ruusuja on se, että ne kukkivat hyvin nuorina. Viime vuonna Oulujoen taimistolta ostamani kolmevuotiset ruusupensaat ovat kaikki kukkimassa tänä kesänä. Puutarhaharrastajalta ostin muutaman ruusun alun ja niihin kaikkiin on tulossa tänä vuonna kukkia. "Tove Jansson" kukki vaikka talvi palellutti siitä kaikki latvat eikä pensas ole vasta kun 15cm korkea. Ihan täydellisiä ruusuja.
 Tämän keltaisen kerrotun kaunottaren, rosa harisonii "Williams double yellow", ostin myös viime kesänä puutarhaharrastajalta. Pensas kasvaa alapihan kivimuurin kyljessä. Kaikki pensaan latvat paleltuivat talven kourissa, mutta sepä ei mitään haitannut. Pensas kukkii komeasti ja minua ilostuttaen.
 Kukinta on vain ihan liian nopeasti ohi, siksipä kierrän pensaan luona joka päivä, ihailen ja nuuskutan ruusun tuoksua aivojen talvivarastoon.
 Iris germanica "Gracchus" kukkii arboretumissa. Kun hankin tämän mietin saanko samanlaisen iiriksen kuin mikä kasvaa jo kasvimaan laidassa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Gracchusella on tummemman ruskea raidat terälehdissä, keltainen väri on voimakkaampi ja terälehteä kiertää selkeä keltainen reunus.
 Kun taas taatankurjenmiekkani on selkeästi enemmän sitruunankeltainen, ruskea terälehdissä ei ole niin voimakas eikä niissä ole selkeää keltaista reunusta. Näistäkin keltaisista kaunottarista tykkään, puutarhan väripilkkuja.

 Tämä puska ei ole keltainen kaunotar mutta sen kanssa tarvitsen tunnistusapua. Ostin kasvin viime vuonna taimipäiviltä ja sen nimi hukkui mielestä samantien. Kukkii juuri nyt vaaleanpunaisin, ehkä vähän koiranputkimaisin kukin. Nätti kasvi, kasvaa kovin korkeaksi, korkeammaksi kuin luulin joten voi olla että paikka vielä siirtyy pois mansikkamaan vierestä.
Tässä vielä kuva mysteerikasvin kukinnosta joka on kukassa ihan kohta.
Olen ollut hiukan laiska istutettavien taimieni kanssa. Viiniköynnös "Spulga" on odottanut jo viikkoja maahan pääsyä. Tänään sain vihdoin ja viimein asian edistymään. Paikaksi valitsin navetan kulmauksen jossa suojana on tiiliseinä. Paikka on ehkä hivenen tuulinen, mutta tuulen suhteen meidän pihalla ei ole vaihtoehtoja, täällä tuulee aina sillä olemme keskellä avoimia peltoja.

Juhannuksena lupaan istuttaa kaikki puun taimet jotka kärvistelevät pienissä purkeissaan taimipaikassani.