perjantai 14. elokuuta 2020

Elokuun ruusuja

Elokuu on vielä ruusujen aikaa. Kukassa on yllättävän moni vaikka ihan samaa loistoa ei ole kuin juhannuksen jälkeen kun suurin osa ruusuista kukkii.

Rosa rugosa 'Snow Pavement' kukkii pakkasiin saakka. Tykkään sen kukista ja pensaan kasvumuodosta.
Lidlin köynnösruusu on kivan värinen mutta tuo kukan muoto, siitä tulee liikaa mieleen leikkoruusut. En kuitenkaan valita, oikein kiva ruusu rosarioon.
Tässä sama ruusu vierellään puistoruusu 'John Cabot'. Se kärsi pahasti viime talvesta eikä kuki niin runsain mitoin kuin edellisinä vuosina. Taustalla näkyy kastelukannun vieressä uusin ruusuhankinta, alelöytö Easy Elegans pensasruusu 'High Voltage'. Kokeilen taas vaikka Easyt eivät ole meillä viihtyneet.
'John Cabot' vielä lähikuvassa. Tämäkin ruusu kukkii pakkasiin saakka.
Viime kesän alelöytöjä oli ruusu 'Great Wall'. Talvella jänikset söivät pensaan parin sentin nysäksi. Olin aivan varma pensaan kuolemasta mutta sepä päätti sinnitellä hengissä. Pari viikkoa sitten jänikset söivät pensaan taas, monta ihanaa nuppua oli silputtu kauniisti pensaan viereen. Pensas sai välittömästi verkon yllensä jotta loput nuput säästyvät. Nuppuja oli ja on vieläkin runsaasti jäljellä.
Ruususta tuli kertaheitolla yksi lemppareistani. Isot, kirkkaan vaaleanpunaiset kukat jotka ovat luonnossa sata kertaa kauniimmat kuin kuvissa.
Äitienpäiväruusut kukkivat edelleen. Olen leikannut niistä ahkerasti pois kuivuneet kukinnot, viikonloppuna leikkaan seuraavan kerran.
 Huono kuva mutta se kertoo miksi ruusun kiulukoillakin on merkitystä. Nämä punaiset kiulukat kuuluvat 'Paimio' harisonruusulle. Sopivat täydellisesti vaahteran tummiin lehtiin sekä alta pilkistävään angervoon. Olen muuten aina ajatellut vaahteran olevan verivaahtera mutta nyt en enää tiedä, se saattaakin olla hurmevaahtera. Asialla ei ole suurta merkitystä, kumpikin käy. 'Paimio' kukkii puutarhan ruusuista ensimmäisenä joten sen kiulukatkin kypsyvät ensimmäisinä. Kiulukat ovat ensin punaiset ja muuttuvat lopulta mustiksi.

maanantai 10. elokuuta 2020

Energian lähde on palannut

 Voi miten olen nauttinut näistä lämpimistä ja aurinkoisista päivistä, ei haittaa osan hukkuminen työpäiviksi, illat ovat kuitenkin aikaa puuhastella puutarhassa ja vähän muuallakin. Aurinkoenergialla käyvä Katja on taas vauhdissa.


Angelica gigas, punainen jättikarhunputki löytyy tällä hetkellä vähintään kolmesta kohtaa puutarhasta. Halusin varmistaa edes yhden taimen kukkimisen levittämällä tätä eri puolille puutarhaa, mutta ainakin kolme on tulossa kukkaan. Viime vuotiset eivät tainneet tehdä itävää siementä, tämän vuotiset voisivat ymmärtää lisääntyä. Ainakin olen jutellut niille toiveistani.
Olen kokonaan unohtanut raportoida kiinanhortensia 'Bougien' kukinnasta. Kaksi kukkaa se teki mikä on oikein hyvä alku, eihän tuo ole kasvanut tässä kuin vasta muutaman vuoden. Mikä todistaa taas kerran sen, että meidän savimaa vaatii hortensioilta vähintään kolmen vuoden juurtumisen ennen kuin tapahtuu vähäistä suurempaa kasvua tai kukintaa.

Sain kysymyksen mitä kuuluu hullun halvoille pallohortensioilleni jotka on istutettu kaksi vuotta sitten syksyllä rosarion kivimuurin eteen. Hyvää kuuluu. Kaikki ovat hengissä ja kahteen on tulossa kukkia. Samaan riviin on laitettu kolme syyshortensiaa, nekin ovat hengissä ja kahteen on tulossa paljon kukkia, yksi oli vähällä kuolla talvella mutta teki juuresta uusia versoja. Yritän muistaa kuvata rivistön uudemman kerran edestä päin.

Nämä pienen pikkiriikkiset taimet aiheuttivat kunnon läikähdyksen puutarhurin sydämessä. Nehän ovat palloesikon siementaimia. Noin hurja määrä. Jos vaikka viisikin kasvaa kukkivaksi kasviksi niin hyvä. Keväiset palloesikon kylvötaimet kasvaa toisessa penkissä, niistä sain muutaman pidettyä hengissä, ensi vuonna saattavat olla kukassa jos talvehtiminen menee hyvin.
Palloesikon siementaimien edessä kasvaa toinen sykähdyttävä yllätys. Syysvuokko on tehnyt valtavan määrän juurivesoja kolmelle puolelle emokasvia. Nämä kaikki lehdet kuuluvat juurivesoille, yksi niistä on jopa kukassa. Aivan mahtavaa.
Maksaruohot nauttivat nekin auringosta. 'Strawberries and Cream' on hienon värinen, kuin mansikkajäätelöä. Tämä lajike pysyy melko mukavasti pystyssä.
Arvilan alkuperäisiä valkoisia syysleimuja. Siirsin osan taimista arboretumiin suuren vuohenkellon hävitysoperaation yhteydessä. Hyvin näyttävät kasvavan sielläkin. Operaatiosta on raportoitava ettei muutamaan viikkoon ole näkynyt yhtään vuohenkellon taimea. Ahkera kääntäminen ja kaikkien juurien keruu maan kääntämisen jälkeen on tuottanut tulosta.
Uuden kasvihuoneen rakentaminen on tauolla, elämään tuli pari muuta projektia jossa vaaditaan etenkin miehen apua. Tämän uuden kasvihuoneen edustan ensimmäisen istutusalueen vasemman puolen ehdin taimettaa keväällä. Oikea puoli on osin viime vuonna laitettua, osin tänä vuonna. Tyhjää tilaa on kun pienille taimille on jätetty kasvutilaa. Syksymmällä istutan vielä sipulikukat.
Uuden alueen odotetuimpia kukkijoita on tiikerililja 'Sweet Surrender'. Kaunis kermanvaalea kaunotar. Osa kukista ruskistuu aika nopeasti kukan aukeamisen jälkeen, ehkä se on vain tämän kesän ilmiö.

Loppuun vielä yksi kuva 'Margaret Hunt' kärhöstä. Kukkien määrä on valtava. Lannoittanut olen kerran keväällä, mitään muuta hoitoa tämä ei ole saanut. Nousi kärhöistä siellä myöhäisempien joukossa mitä ei kukinnasta huomaa, tämä on joka vuosi kärhöjen kuningatar kukinnan suhteen.

P.S. Tänään blogger toimi moitteettomasti.

lauantai 8. elokuuta 2020

Pink Annabelle ja muita puutarhan kasveja

Viime syksynä istutettu pallohortensia 'Pink Annebelle' kukkii komeasti. Pensas on hankittu Puutarha Tahvosilta viime syksyn bloggaajatapaamisessa, taisimme lähes kaikki hankkia oman pinkin pallopensaan.Jostain syystä en saa vaihdettu tekstin väriä takaisin mustaksi, bloggeri muunsi sen itsekseen siniseksi, pahoitteluni. Lisäksi tekstiin tulee alleviivaus enkä saa sitäkään pois. Onpa ärsyttävää. Annabellen kukat ovat hervottoman suuret, Jalo-kissa toimii kokovertailun mittana, se ei ole pieni kissa. Tuossa on kaksi eri hortensiaa, kukkien lukumäärä ei siten ole suuri per kasvi mutta onhan tämä silti hyvä ensimmäisen vuoden kukinnaksi.

Vähän laajempaa kuvaa 'Pink Annabelle' hortensiasta. Tykkään siitä paljonkin tuon keltaisen 'Aurea' happomarjan kanssa. Vasemmalla on valkoista kiiltoleimua ja sen vieressä kirjoukonhattu. 
Teksti mustaa jihuu mutta nyt en saa kuvia keskelle.

Punakärsämö on kukkinut jo jonkin aikaa ja siinä on vielä mukavasti kukkia tulossa nupuista päätellen.
Olen pari päivää tehnyt suurta kitkentää, voikukan pieniä alkuja on liikaa, niistä on hyvä hankkiutua eroon riittävän pieninä.

Lopuksi kuva jättikarhunputkesta joka on pölyttäjien mieleen. Siinä ei ole montaa pörriäistä kerralla mutta kokoa ajan niitä on, tyhjiä hetkiä ei montaa ole. Viime vuoden jättikarhunputkista ei tullut siementaimia, toivottavasti tänä vuonna tulee, olen ehdottomasti tämän kasvin ystävä.

Tähän on pakko lopettaa, en enää kestä tätä tekstin ja kuvien omalaatuista käytöstä.

P.s. osa tekstistä on muuttunut linkeiksi, menevät kuviin kun tekstiä klikkaa. Ja muutakin omituista on, nyt onnistui keskittää kuvat mutta ei tekstiä.

torstai 6. elokuuta 2020

Kärhöjä

Puutarhaan on tullut parissa vuodessa lukuisia kärhöjä. Osa on jo heittänyt henkensä, osa kituu, osa on jotain muuta kuin myytiin ja osa on juuri sitä mitä pitää ja voi erinomaisen hyvin. Tässä muutama kuva kesän 2020 kukkijoista.
Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' kukkii hurjan paljon. Kärhön tuki on onnettoman pieni mutta eipä siitä oikein voi repiä kärhöä pois, niinpä olen taittanut kasvuston hellävaraisesti itsensä ympärille. Toimi.
Rosarion nimetön kärhö tekee isot kukat ihan toisiinsa kiinni. Hyvää vastapainoa ruusuille.
Loistokärhö 'Margaret Hunt' on lemppareitani. Olisin voinut vannoa sen värin täysin liilaksi.
Vaan hetkinen. Toisesta suunnasta kuvattuna se onkin vaaleanpunainen. Tämä kukkii joka vuosi erittäin runsaasti. Jopa tänä vuonna vaikka nousi todella myöhään ja aluksi vain yhden verson voimalla.
Viticella-ryhmän 'Abundance' kärhö on Viron tuliainen monen vuoden takaa. Se kasvaa hitusen liian varjossa ja liian kuivassa. En taida kuitenkaan siirtää sitä vaan kukkikoot tässä pienenä pensaana. Kärhön viereiseltä alueelta olen hävittänyt koko kesän vuohenkelloa. Kolmeen viikkoon ei ole noussut yhtään uutta taimea. Pienesti uskallan jo juhlia itseäni voittajaksi.
'Madame Julia de Correvon' on jo esitelty mutta ansaitsee kauneudessaan uudenkin kuvan.
Kellokärhökin tarvitsee ensi vuonna korkeamman tuen. Se on helppo tehdä sillä kärhö kasvaa joka vuosi uudestaan ja kukkii saman vuoden versoilla. Kuivan paikan takia kärhö ei ole kasvanut kovin tuuheaksi mutta minulle riittää tämäkin kukinta. 

Kahteen kärhöön iski aiemmin kesällä pienet vihreät toukat. En kohdellut niitä kovin luonnonmukaisesti vaan suihkutin kärhöt kylmästi Raidilla. Toukat kuolivat heti eikä niitä ilmestynyt enää uudestaan. Kumpainenkin kärhö selvisi hengissä, kukkia tuskin saadaan sillä ovat alppikärhöjä. Toisesta en muista edes nimeä eikä sitä tullut laitettua ylös muistiin, kunhan kukkii sitten joskus niin voin verrata kukkia parin myyntilapun tietoihin ja ehkä saada kärhön nimen selville.


tiistai 4. elokuuta 2020

Ruutukaavaa ja aikatauluja

Puutarha on pärjännyt vahvasti omillaan viimeiset ajat. On ollut muita kiireitä. Piti lähteä Tampereelle pariksi päiväksi viettämään laatuaikaa siskoni, siskontytön ja mummin mussukan kanssa. On kierretty huvipuistot ja ostosparatiisit. Marjojen kerääminen täyttää illat. Loma meni joten töissäkin on käytävä. Elämään on palannut kuuden viikon rötväilyn jälkeen aikataulut. 
Ruutukaavaa tuli luumulehdon vauvalaan. Kyllästyin siihen kun en muista mitä siemeniä olen kylvänyt mihinkin. Nyt on ruutukaava ja ruutupaperi johon on merkitty mitä on kylvetty ruutuihin. Tämä on siis oman pihan perennojen siementen koekylvöalue. Tästä ainakin tiedän etten kitke rikkaruohoina pois joten odotukset ovat kovat onnistumisten suhteen. Kylvöjä teen sitä mukaa kun siemeniä kypsyy. Karhunlaukkaa tuolta löytyy, sekä hopeatäpläimikkää.
Kärhöt eivät ruutukaavoista piittaa eivätkä puutarhamyymälät siitä mitä myydään. Tosin oli tämä vain euron taimi mutta nimikyltin 'Ville de Lyon' ei kyllä pidä paikkaansa. Ja onneksi tämän kaverina on valkoinen 'Miss Bateman' joten sopivat yhteen jos kumpikin vain kestää talven yli.
Ostin alkukesästä Päivölästä parikin esikon taimea. Toinen niistä yllätti ja teki kukkia. Tämähän on oikein kivan näköinen, tuollainen vähän risareunainen. Talvenkestävyydestä minun puutarhassa ei ole takeita vaikka kasvupaikka on valittu huolella kestävyyden edistämiseksi.
Ja tässä on kauan kaivattu köynnöspinaatin siementaimi. Oodi ja ylistys sille. Jouduin siirtämään taimen mutta ehkä se kestää kun oli vielä niin pieni. Emotaimi kuoli jo pari vuotta sitten.
Jättiverbenat ja kamerani eivät oikein suostu yhteistyöhön. Nuo kaikki liilat tuhruiset pallukat ovat jättiverbenan kukkia. On se myönnettävä, on ne kauniita kun niitä on paljon. Ehkä sittenkin voisin kasvattaa näitä uudemman kerran. Siitä huolimatta etten latvonut taimia, on niihin kasvanut paljon sivuversoja.
Ja koska olen nykyään ihan hulluna tummalehtisiin keijunkukkiin, on niitä tullut puutarhaan lisää. Lajike on 'Sugar Plum'. Ostopäätös tehty myös ihan vain nimen perusteella. Sokeriluumu, luumuista tykkäävänä nimi kolahti heti.
Vaikka aiemmin postatut oransseiksi postatut liljat olivat lievää pettymystä pahempi pettymys niin en minä ole oranssi vihaaja. Oranssi väri kuuluu esimerkiksi päivänliljoihin. Tykkään tästä nimettömästä päivänliljasta todella paljon. Sen vähän aprikoosiin taittava oranssisuus on herkän kaunis.
Ja tässä ne pettymyksen aiheuttaneet oranssit liljat. Kasvakoot nyt toistaiseksi tuossa 'Wim's Red' hortensian ja Teresanruusun kumppanina.

Aika hauska huomio uudesta bloggerista. Kuvat latautuivat valmiiksi sen kokoisina kun tykkään ne julkaista, ei tarvinnut muutella yhdenkään kokoa. Muutenkin toimi mallikkaasti paitsi tunnisteiden lisääminen jonka onnistun aina sotkemaan. Olen huomannut toimivan parhaiten kun laittaa postauksen ajastuksella kuten teen aina. Sitten vain menee postauksiin ja painaa "lisää tunnisteita" nappia. Sen jälkeen lisään puuttuvat tunnisteet.

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Kun sataa aina

Nyt on sellainen olo jollaista en toivo mikään kesä. Meillä sataa aina. Ei välttämättä koko päivää mutta juuri niin tiheään etten viihdy pihalla. Kaikki toimet on ajastettava sääennusteiden ja sadekarttojen mukaan ja siitä en pidä. Tykkään kun voin tehdä ja puuhailla oman mielen mukaan, etenkin kun kyse on viimeisistä lomapäivistä ja ensi viikolla alkavat työt ja aikataulut.
Ihmettelin alkukesästä arboretumissa kasvavaa kasvia jonka lehdet näyttivät lehtosalvialta. Kasvi ei kuitenkaan kukkinut silloin kuin muut lehtosalviat. Nyt siihen tuli kukat ja heti tajusin mistä kasvista on kyse, olen laittanut tuohon ranskantulikukan. Paikka on kyllä ihan liian ahdas mutta tätä tuskin kannattaa siirtää, annan vain siementää ja saa itse valita uudet paikkansa.
Havaitsin ruusuorapihlajan kärsineen kovista tuulista, se oli mennyt todella vinoon. Tuimme pienen puun kolmella uudella tuella. Toivottavasti juuristo ei ehtinyt kärsiä tuulen taivutteluista.
Kirjoitan tätä uudella bloggerilla, vanhaan en enää päässyt vaan tuli suora ohjaus tänne uuden puolelle. Nyt näyttäisi toimivan paremmin kun viimeksi vapaaehtoisena kokeiluna. Ainut, että kuvat latautuivat päinvastaisessa järjestyksessä kuin ennen. Arboretumissa pallohortensiat aloittelevat kukintaa.
Tässä koko puska. Kukat ovat ihmeellisesti vain toiseen suuntaan eli katseiden kannalta juuri väärään suuntaan. Olisi hauska tietää miksi. Uuden kasvihuoneen liepeille olen suunnitellut isoa alaa pallohortensiaa, toivottavasti saan tästä jakopaloja siihen mennessä kun suunnitelman toteuttaminen on ajankohtaista.
Keväällä Lidlistä ostettu punakärsämö kukkii. Kasvi on hyvin merkitty etten vahingossa kitke sitä pois kukinnan jälkeen tai ensi keväänä.
Teresanruusu on kestänyt nämä monsuunisateet yllättävän hyvin. Kukkineet kukat on näköjään leikkaamatta pois, ne rumentavat pensasta kuten muitakin ruusuja.
Tässä vielä teresanruusun kukkanuppuja, kukintaa on odotettavissa vielä pitkän aikaa. 

Pääsin eilen käymään ihan sattumalta aivan uskomattomassa puutarhassa. Satuin mainitsemaan, että haaveilen Austin-ruusuista ja tämän puutarhan omistaja kutsui katsomaan Austin-ruusujaan. Olin aivan mykistynyt vaikka kukinnassa olikin suvantovaihe ja osan oli pilannut sade. 'Lady off Shalott' sai polveni notkumaan ja käteni tärisemään. Olen nähnyt ruusun vain Saaripalstan Sailan kuvissa ja nyt kun näin ruusun luonnossa niin voihan elämä miten kaunis se on, ei riitä kuvat eikä sanat. Lajikkeita oli muitakin ne kaikki kasvoivat ruukuissa talvehtien kellarissa. Koko puutarha oli täynnä ruusuja, pensaita ja mitä erilaisempia kasveja. Myös perennoja oli mutta niillä oli selkeästi sivurooli. 
Tunsin kyllä itseni puutarhaharrastajana aika pieneksi siinä puutarhassa. Toisaalta sain inspiraatiota jatkaa oman puutarhan kanssa, vuosien työ tuottaa tulosta, sen ainakin näin.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Kesäkurpitsavuoka

Olen pitkään kaivannut ruokaohjetta johon upottaa mahdollisimman paljon kesäkurpitsaa. Tässä on yksi jonka sain työkaverilta vuosi sitten.
 Vuokaan tarvitaan kesäkurpitsaa, sipulia, jauhelihaa ja tuorejuustoa sekä juustoa tai juustoraastetta päälle tulevaan juustoon. Tuorejuuston sijaan voi käyttää ranskankermaa tai muuta vastaavaa kaapista löytyvää. Myös maustamaton käy jos sen maustaa hyvin. Kerma ja ruokakerma on liian ohutta. Ja kuten kuvasta näkyy, menee tähän paljon kesäkurpitsaa. En käyttänyt 400g jauhelihasta kuin ehkä 3/4 osaa.
 Pienet kesäkurpitsat voi pilkkoa ohuiksi kiekoiksi, minulla oli niin suuria että pilkoin ne lohkoiksi. On makuasia kuoriiko kesäkurpitsat, minä kuorin. Pohjalle vuokaan tulee kesäkurpitsaa ja sen jälkeen jauhelihaa ja tuorejuustoa. Tarkkoja määriä ei ole koska tätä ruokaa tehdään aina fiiliksen ja aineksien mukaan.
 Toistetaan kerroksia astian korkeuden mukaan, viimeiseksi päälle tulee kesäkurpitsaa ja juustoa. Meillä ei ollut jääkaapissa kuin valmiita goudasiivuja niin silppusin niitä. Sitten vuoka uuniin n. 175 asteeseen noin tunniksi, tätä pidin reilun tunnin, ehkä 1h 20 minuuttia koska odottelin, että koko perhe on ruokapöydässä yhtäaikaa. Vuoka saa olla täytettynä reilusti sillä sisältö laskee paiston aikana.
Valmis kesäkurpitsavuoka on vähän aneemisen väristä, kaverina on oman maan harvennusporkkanoita keitettynä. Hyvää tämä on, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Ja mikä parasta, tätä voi tehdä oman maun mukaan niistä aineksista mitä kaapista löytyy.