tiistai 19. syyskuuta 2017

Vielä kukkii

Puutarhassa on vielä paljon kukkijoita. Ihana asia mutta myös ei niin hyvä kasvien kannalta. Olen monen kasvin kohdalla pohtinut että mitenköhän ehtivät tuleentua ennen talvea. Olisiko syytä leikata kukinnot pois tai napsia puuvartisten kärkiä tuleentumisen jouduttamiseksi. Entä jos lokakuu onkin lämmin ja murehdin turhaan. No, teen niin tai näin niin saatan onnistua tai sitten en. Ehkä valitsen kuitenkin kukista nauttimisen. Kasvit ovat sitkeitä enkä tykkää puuttua liikaa niiden elämään.
 Ihan ensin tilannepäivitys rosarion tämän hetken kauneimmasta ruususta. Ikuistus moneen kuvaan sillä kaunottaren selviämisestä talven yli ei voi tietää.
 Kosmoskukan kanssa heitin jo toivoni kukkimisesta mutta tänään löysin sieltä ensimmäisen kukan. Olen istuttanut tätä monena vuonna ja nyt sain ekaa kertaa kukkaan asti.
 Arboretumin tummalehtinen maksaruoho on kauneimmillaan. Tätä voisi levittää muuallekin.
 Navetan kivimuurin viereen heitin keväällä pussillisen silkkiunikon siemeniä. Ne ovat kukkineet jo monta viikkoa ja edelleen nuppuja on enemmän kuin kukkia. Lämmin paikka ja hevosenlanta on tuottanut kukinnan joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.
 Samaa ei voi sanoa rosa rugosa 'Snow Pavementista'. Kaikki nuput ovat yhtä ruskeita kuin kuvassa. Vain pari ensimmäistä kukkaa selvisi voittajana sateista, muut eivät. Surullista.
 Salkoruusu on sinnikäs kukkija, joka viikko avautuu pari uutta kukkaa, tummat ovat vähän piilossa oikealla puolella mutta on siellä niitäkin. Niin kauniita harmaata talon seinää vasten.
Luumulehdossa on yllättäjä. Leikkasin kulleron kasvuston alas heti kukinnan jälkeen. Sieltä on noussut uutta versoa ja muutama nuppu joista ensimmäinen kukkii. Kulleroita syyskuussa, käyhän se näinkin.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Mielessä kevät

Päätin jo keväällä että syksyllä on panostettava pikkusipuleihin. Ja se päätös on aika pitkälle pitänyt. Olen ostanut muutenkin sipuleita kohtuudella, kukkapenkeissä ei nykyisellään ole liikoja tiloja istutella edes niitä pikkusipuleita. Syksyn ostokset ovat tässä:
 Rinnepuutarhan syreenien rinteeseen tuli useampi pakkaus scilloja. Espanjansinikelloja näin ensimmäistä kertaa myynnissä, sorruin ja ostin kokeiluun. Vaaleanpunaisia kevättähtiä ostin jo viime syksynä ja tykkäsin, niitä siis lisää. Krookuksia upposi pari pakettia ja talon edustan penkkiin pääsi järisyttävän pinkkejä hyasintteja.
 Tulppaani 'Peppermint Stick' vaikutti niin kivalta että sitä pussillinen. Narsisseja yksi pussi, jotenkin narsissit on meidän pihassa vaikeita, viime talvi oli taas kerran niille huono. Joku ihmeen Brodiaea tuli vastaan, sitäkin kokeiluun rinnepuutarhaan.
 Lumikellot lisääntyy toivottoman hitaasti. Ostin pussillisen tavallisia ja pussillisen kerrottuja 'Flore Pleno' lajiketta. Lehtolaukka saattaisi viihtyä kuivassa ja varjossa, sitä laitoin pussillisen rinnepuutarhaan. Sorjalaukka 'Violet Beauty' oli uusi tuttavuus, sitä myös kokeiluun. Ja pallerolaukkoja nyt vaan on istutettava joka vuosi lisää.
 Kurjenmiekkaosastolta kevätkurjenmiekka 'Harmony' ja 'Katharina Hodgkin'. Jääkurjenmiekka on arka mutta kokeillaan nyt sitäkin kun ensi kertaa siihen törmäsin. Rinnepuutarha saattaisi olla sille riittävän kuiva kesäaikaan.
Balkaninvuokko kukki keväällä niin hyvin että sitäkin lisää, tällä kertaa värisekoitus. Ja Lidlistä iso paketti sipuleita jotka myytiin kivikkoon istutettavaksi. No, minulla ne menivät ympäri puutarhaa. Osin tässä oli samoja mitä ostin muualtakin mutta juuri niihin minun pitikin tänä syksynä keskittyä.

Nyt on hyvä tilanne, kaikki sipulit ovat maassa eikä pihassa ole mitään mikä pitäisi saada istutettua ennen talvea.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Uusi istutus

Tänä syksynä olen kokenut itseni todella väsyneeksi. Tänäänkin nukuin aivan sikeästi lähes kymmeneen aamulla, yleensä herään kasin pintaa vapaapäivinä. Ja vieläkin olo on jotenkin nuutunut. Ensi viikolla on labra, katsotaan mitä veriarvot sanovat, voi olla että ikiaikainen ystäväni anemia on taas enemmän läsnä.

Aamupäivän tein mehuja, keitin hilloa ja ryöppäsin härkäpapuja. Puuhella oli täydellisessä tehokäytössä. Kun sain hommat tehtyä oli sopivasti sateetkin loppu ja pääsin pihatöihin. Olen suunnitellut arboretumissa olevan kiven siirtämistä ja nyt se toteutettiin.
 Miehen traktori Söpö oli apuna. Kiven ympärille sidottiin vahvat liinat ja liinat kiinnitettiin traktorin vetokoukkuun. Muutama nykäisy ja kivi oli siirtynyt katajan takaa sen eteen.
 Kaivoin kiven eteen istutusalueen. Ensin pintamaa eli nurmikko pois, sitten mullat kottikärryihin. Tiivistin mullan ja kiven välisen raon sanomalehdellä, en saanut niin tarkasti rikkoja pois sieltä. Tämän jälkeen laiton nurmituppaat nurmi maata vasten kuoppaan, päälle hyvin kevyt kerros sanomalehteä ja sitten kippasin mullat päälle. Hyvä konsti jonka opin juuri Kasvihormoni-blogista. Sanomalehti on oma lisäykseni. Kiven sivulle tuli samanlainen kuoppa uutta syreeniä varten.
 Pohjatöiden jälkeen pääsi jo hankitut taimet paikoilleen. Sivun kuoppaan laitoin jalosyreenin 'Mme Lemoine'. Se on hiukan vaativampi syreeni mutta paikan pitäisi olla täydellinen. Kivi on suojana, samoin taustan metsä. Maa on tässä kohtaa hyvää, oli ilo kaivaa kun savi ei tullut vastaan mistään kohtaan. Harvinaista meidän pihassa.
 Syreenin takana kasvaa vielä epämääräistä ryönää kuten villivadelmaa ja horsmaa. Niille pitää ehkä tehdä jotain ensi kesänä. Kiven takan pilkistää sanomalehteä, sillä on ihan oma tarkoitus mikä selviää kohta.
 Kivessä on railo missä kissat ovat tykänneet seurata puutarhatöitäni. Täytin railon mullalla ja hain siihen toiselta kiveltä pieniä mehitähtiä. Ajan kanssa railo saa kasvaa umpeen mehitähdistä.
 Kiven eteen istutin jaloangervoja. Lajike on 'Gloria'. Ostin tuohon kolme tainta mutta jaoin kaikki taimet kahtia ja istutin ne suositusta tiuhempaan jotta saan aikaisemmin näyttävämmän kasvuston.
Valmista tuli yllättävän nopeasti. Ja nyt selitys kiven takan oleville sanomalehdille. Sinne jäi pläntti missä ei nyt kasva mitään koska kivi oli siinä ennen. Pläntille eli kiven taakse pystyy istuttamaan jotain, muta mitä se jotain voisi olla. Mietin hortensiaa tai purppuraheisiangervoa, niitä on tuolla päin muitakin. Pensaan pitää kuitenkin olla korkea jotta se erottuu jaloangervojen ja kiven takaa. Kaikki hortensiat ei siis käy. Ja paikka saattaa olla hortensialle liian kuiva. Eli vaihtoehdoksi jää purppuraheisiangervo. Vai keksitkö tuohon jotain vielä parempaa pensasta?

Jaloangervojen eteen mietin tummanpunaisia tähtiputkia mutta voi olla että se jää ensi kesään. Kukkasipulikauppaan on kuitenkin mentävä, tuossa on nyt oiva paikka istuttaa jotain pientä ja kivaa kukkivaa ensi kevättä varten.

torstai 14. syyskuuta 2017

Työ tsaarittaren kanssa jatkuu

Verhoilukurssi alkoi pari viikkoa sitten. Odotin kurssin alkua innoissani, viiden tuolin sarjasta ei vielä yksikään ole ihan täysin valmis. Mukaan kurssille valitsin keskeneräisen karmituolin jota kutsun tsaarittareksi.
 Tuolin istuinosa on valmis, selkänojasta ei puutu kuin viimeinen ompelu joka kiinnittää liinakankaan ja puuvillavanun toisiinsa. Niinpä pääsin aloittamaan käsinojien eli karmien pehmusteiden tekoa. Ensin naulattiin sopiva pala juuttikangasta karmeihin kiinni.
 Seuraavaksi otettiin purjelankaa pieneen käyräneulaan ja ommeltiin juuttikankaaseen lankalenkit täytettä varten. Tällä kertaa lenkit tulivat tasaisen kauniisti. Ehkä on jotain oppia jäänyt päähän.
 Seuraavaksi lenkkien alle sullottiin meriheinää. Tämä on minusta aina yksi vaikeimmista kohdista, mikä on sopiva määrä meriheinää. Ei saa olla liikaa eikä liian vähän.
Lisäsin heinää pariin kertaa pienen määrän, sitten oli sopiva. Päälle uusi juuttikangas ja nauloilla kiinni karmiin. Kuvassa on vielä muhkurainen makkara mutta pryylauksen jälkeen heinämakkara oli kiitettävän kaunis. Tuohon päälle tulee vielä puuvillavanu ja liinakangas ja sitten ollaan enää vailla päällikangasta. Kohta on ensimmäinen tuoli valmis, ja enää neljä jäljellä. Tavoite on tälle kaudelle kova, kaikki viisi tuolia valmiiksi. Onneksi kaksi muuta on jo aloitettu ja vain kaksi tuolia on aloittamatta.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Metalliset leppikset

Puutarhakaupasta sattui silmään edullisia rautakoristeita. Korjasin ne heti parempaan talteen, ties vaikka roskiin olisivat joutuneet jos kukaan ei olisi ostanut. Nyt on puutarhassa kaksi kestoleppistä.
 Toistaiseksi leppikset asuvat rinnepuutarhassa jossa on vielä kovin kaljua. Leppisten alle siirsin farrerinlaukan joka jäi liian varjoon edellisessä kasvupaikassaan. Tupas oli kasvanut niin suureksi että sain siitä parikymmentä uutta alkua.
 Jalo ei ilmeisesti tykännyt uusista leppiksistäni, varsia piti pikkasen maistella ja pureskella. Tai sitten Jalo testasi osasinko laittaa rautapiikit tukevasti maahan.
 Kärhö 'Margaret Hunt' kukkii. Nuppuja on valtavasti. Tällä on ollut ihan mieletön kasvuvauhti. Istutin kärhön loppukesästä ja se kasvoi jo tukensa päähän saakka vaikka leikkasin taimen tapille istuttaessa. Jatkoin tukea metallikepillä ja kärhö kipusi senkin päähän.
 Talon edustan penkin ohi kulkiessani ihmettelin voimakasta tuoksua ja kappas, en minä muista tällaisia liljoja istuttaneeni. Piti vähän penkoa tietojani ja löytyihän sieltä nimi 'Salmon Star'. Myyntikuvassa tämä on punaisempi, ehkä väri muuttuu vielä. Ihan näin valkoista en olisi halunnut.
 Vaikka väri kyllä mätsää täydellisesti ylhäällä pilkottaviin valkoisiin neilikkaruusihin ja niiden takana näkyvään tiikerilijaan. Ehkä tämä olikin hyvä ostos.
Ja loppuun päivän kuva Lidlin köynnösruususta. Voiko kauniimpaa olla nyt kun on aukaissut itsensä kunnolla, näin se mieli muuttuu.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Auringossa saa aikaiseksi

Pitkästä aikaa paistoi aurinko, tänään ei tuhlattu aikaa ruuanlaittoon tai sisähommiin, puutarhaan heti kun pääsin kotiin.
 Rosa Rugosa 'Sointu' kukkii kauniisti syyskuussa. Tämä taitaa olla ruusu jonka kukista saa nauttia pakkasiin saakka.
 Olen istuttanut rosarioon kesäkukista muutaman muratin. Kaksi niistä on sinnitellyt hengissä jo pari talvea ja toinen niistä on jopa kasvanut. On tainnut murattikin tykätä kosteasta kesästä. Yhden koivun juurella minulla on ollut muratti jo vuosikaudet. Hengissä on vaikka hidas on kasvamaan. Ehkä hyvä niin, lämpimissä maissa muratti voi äityä ongelmaksi saakka.
 Alma on hyvänä apulaisena mukana. Rosarion kivimuurin päälle nostetulta hirreltä oli hyvä tähystellä kaurapellon myyriä.
 Luumulehdossa ja kivimuureilla maisema on vielä kesäinen. Navetan toisella puolella havahduin tänään siihen, että koivu kellastuttaa ja tiputtaa lehtiään. Haravoinnin voi aloittaa muutaman viikon päästä. Haravointi onkin niitä ainoita oikein mukavia syystöitä.
 Kivimuurin nimetön hortensia availee vasta nyt ensimmäisiä nuppujaan. Tämä on todella kaunis kukkainen. Ensin nuppuna kukka on vaaleanpunainen, auetessaan hienostunut lime, siitä menee valkoiseksi ja myöhemmin muuttuu täysin pinkiksi.
Päivän suurin ilonaihe oli neitoperhoset joita oli peräti neljä kappaletta herkuttelemassa arboretumin valkoisissa värimintuissa. Perhosten näkeminen tuntui hyvältä, olen ollut niin huomissani niiden puolesta. Onnea on yksikin kaunis syyspäivä ja silloin nähty perhonen.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sunnuntai ja siniset sienet

Mukavaa, ei sada vettä. Vielä yöllä sitä tuli taivaan täydeltä kun päästin kissoja pihalle. Vaikka ei sada niin märkää on. Niin märkää että nurmikkoa ei voi leikata alapihalta ollenkaan, saappaatkin sanoo lits ja läts kun nurmikolla kävelee. Maa ei ime enää yhtään vettä, kiintiö on täynnä.
 Märkä loppukesä on saanut sieniä pompsahtamaan sieltä ja täältä. Myös sellaisia sieniä joita en ole koskaan ennen nähnyt. Kuten näitä raparperin alta nousseita sinisiä sieniä. Aika metkan näköisiä.
 Karhunvatut ovat kärsineet sateista ilahduttavan vähän. Keräsin niitä tänään litran. Onko kellään hyviä ideoita mihin karhunvatut kannattaa käyttää, kaikkia kun ei tule syötyä sellaisenaan. Mietin tulisiko niistä hyvää hilloa.
 Mies siivosi liiteriä eli poisti maapohjan päältä siihen kertynyttä mujua. Se on työ joka pitää tehdä parin vuoden välein, muuten maalattia kasvaa liian korkeaksi. Tarkoitus on että tuuli saa vapaasti puhaltaa liiterin seinien alta. Mujut kipattiin luumulehdon kasvulaatikoiden ympärille mistä edellinen erä mujua olikin ehtinyt jo maatua lähes mullaksi.
Istutin viime vuonna rosarin kivimuurin päätyyn köynnöshortensian. Jostain luin että köynnöshortensia ei välttämättä kasva ensimmäisinä vuosina yhtään kokoa vaan keskittyy juuriin. Autopaikan köynnäshortensia onkin tehnyt niin eikä ole kasvattanut vielä lainkaan uusia versoja, yhden kukan sentään teki tänä kesänä. Mutta tämä rosarion kivimuurin hortensia on kasvattanut uuden pitkän verson, tuon mikä on lähtenyt kiipeämään kiveä pitkin. Toinen uusi verso on pääverson takana. Aika mahtavaa, unelma köynnöshortensia peittämästä kivimuurista saattaa siis toteutua.
Rosariossa tapahtuu muutakin. Lidlin nimetön löynnösruusu alkaa avata ainokaista nuppuaan. Aikamoisen pinkki kukka, ja hyvin tuollaisen kaupallisen ruusun näköinen. En elättele kovasti toiveita siitä että tämä kestää talven yli. Vaikka se toiveissa onkin.

torstai 7. syyskuuta 2017

Suunnitelmia

Vähän tai pikkasen enemmänkin harmittaa että tämän viikon kauniit päivät joutui olemaan pois puutarhasta. Oli vanhempainiltaa, verhoilukurssia ja muuta menoa. Ja tietysti viikonlopuksi on luvattu sadetta.

Sadetta uhmaten kiertelin puutarhassa katsomassa kukkiiko mitään uutta. Ei kukkinut, rosarion uusi ruusu on tiukasti nupulla eikä kärhöissä ole lisää kukkia vaikka nuppuja on. Kosmoskukat tuskin ehtivät kukkia, edes nuppuja ei näy.
 Köynnösukonhattu 'Red Wine' kukkii hienosti. Lisää nuppuja on avautunut. Vähän pelkäsin tämän puolesta, ei kasvanut läheskään niin mahtavaksi kuin viime vuonna. Kukkia on silti runsaasti. Juurelle nousseille parille siementaimelle pitäisi suunnitella uusi kasvupaikka.
 Ruusu 'Tove Jansson' on hieno myös kukkimisen jälkeen. Mustat kiulukat kaunistavat syksyistä pensasta. Uusia ruususuunnitelmia on, rosarioon ja arboretumiin.
 Arboretumin tervaleppäaidanne on jo näin komea. Puolimetrisinä piiskoina istutetuista taimista osa on jo pieniä parimetrisiä puita. Osa on kovin pensasmaisia jänisten takia, ristihuulet napsivat näitä surutta poikki ensimmäisenä talvena, napsitut latvat olivat lumella, napsia piti mutta syötäväksi ei kelvannut. Aidanteen alusta on tarkoitus kattaa mutta se ei ole puutarhan
 prioriteettilistalla kovin kärjessä.
 Tänä vuonna olen keskittynyt pikkusipuleihin kukkasipulirintamalla. Tänään Lidlistä sipuleita hakiessa en ostanut yhtään tulppaania. Näiden syreenien alle haluan sinisen scillameren. Scillat on hankkimatta, ehkä vielä ehdin. Syreenien alla kasvaa rönsyalpia. Ei runsaasti mutta pikkuhiljaa vahvistuen. Monen inhoama kasvi mutta syreenien alla minusta kiva peitekasvi, ei tuossa mikään muu menesty.
 Rinnepuutarhaan kasveja on suunniteltu ja hankittu. Rautaisen telineen alla kasvaa kärhö, nimeä en muista ja nimikyltti oli niin likainen etten välittänyt alkaa tihrustamaan siitä kärhön nimeä. Muualla sitä ei ole vielä ylhäällä. Etualalle istutin kääpiökurjenmiekkoja. Kerrankin tuli valittua taimimyymälässä hyvä taimi, kurjenmiekan sai jaettua kotona neljäksi pikkutaimeksi. Maahan upotin balkaninvuokkoja ja kevätkurjenmiekkoja.
 Rinteen kivien takana näkyy pensaita. Ne ovat pensashanhikkeja, lajike 'Lovely Pink'. Löysin alesta kaksi taimea lisää, enää ei puutu kuin 3-4, riippuen siitä kuinka pitkälle jatkan pensasriviä. Näissä uusimmissa hanhikeissa oli muutama kukka enkä raaskinut leikata niitä pois.
Olen saanut vuohenputken pidettyä tuosta aika hyvin kurissa. Muutama sieltä yrittää puskea kaiken katteen läpi mutta minä taistelen vastaan.  Koko alueen voi istuttaa vasta sitten kun vuohenputki on varmasti pois. Jotain köynnöstä olen suunnitellut terijoensalavan viereen. Pitää viihtyä kuivassa ja varjossa. Kuusen alle haluan jotain matalaa ja peittävää. Muutenkin minusta tuo on sellainen alue mihin ei pidä istuttaa mitään korkeaa.

Sininen kangas pensashanhikkien alla on vanha pussilakana, se estää rikkojen esiin tuloa. Puoletpussilakanasta on peitetty sahanpuruilla mutta tietysti purut loppuivat kesken.  Itseä ei pussilakana häiritse, sen saa piiloon kunhan katetta tulee lisää. Vieraita saattaa hämmentää.

Tarjosin kirpparilla myyntiin isoa räsymattoa. Ei mennyt kaupaksi. Vaan nytpä keksin matolle käyttöä. Katan sen avulla kaistaleen maata joka on risuaidan ja kivimuurin välissä. Vihdoin tiedän mitä istutan alueelle. Sitä ennen vain täytyy saada rikat pois ja alue siistiksi. Siinä sopivasti puuhaa jos viikonloppuna on muutakin kuin sadetta.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Luumulehto tänään

Sain suuren urakan valmiiksi, kaikki luumulehdon istutukset on kunnostettu. Rikkaruohot poistettu ja perennat siistitty. Aurinko paistoi ja melkein tuntui kesältä. En malttanut hakea kameraa sisältä kesken hommien joten kuvat on otettu juuri ennen pimeän tuloa, mikä muuten tulee jo tosi aikaisin. Kasilta viimeistään on pakko lopettaa puuhat, sen jälkeen ei näe mitään.
 Mutta ensin hieman kuvia kolmen vuoden takaa jolloin luumulehdon istutukset olivat vielä tuoreita. Aittakin oli remontoimatta.
 Näyttää tyhjältä ja avaralta. Ja toisaalta hyvin siistiltä. Ihan liiankin kanssa.
 Tänään, kolmen vuoden päästä on huomattavasti rehevämpää. Kasveja on tullut lisää vaikka multaakin on näkyvissä. Aitta on korjattu ja lisärakennus, uusi kasvihuone on tulossa taustalle.
 Tulikukkien ja iiristen takana on iso tyhjä aukko. Poistin siitä verikurjenpolven joka röyhysi vähän liikaa. Kurjenpolvi pääsee kivimuurin viereen, pois en heittänyt. Tilalle on istutettu ystävältä saatua iiristä joka toivottavasti kasvaa kurjenpolvea hillitymmin.
Oikean etualan jasmikkeen leikkasin vaikka en tiedä pitäisikö se leikata vasta keväällä. Hermostuin sen alaoksiin jotka viistivät maata. Hopeatäpläpeippi saa levitä jasmikkeen juurelle.
 Kirsikka 'Sikkolan kuulasmarja' on kasvanut kivasti kokoa. Teki se jo kirsikoitakin, linnut vain söivät niistä suurimman osan. Karsin puusta pari alinta oksaa pois, muuten en taida leikata kirsikkaa tänä vuonna. Tämän puolen tähtiputkien kukinnot jäi vielä leikkaamatta, syytä katkoa jos en halua hukkua siementaimiin ensi kesänä.

Kukintaa on vielä vähän, leimut ja sinipiikkiputki. Leimut tuuheutuvat pikkuhiljaa, silti toivottoman hitaasti, olisi pitänyt raaskia ostaa kymmenen taimea kahden sijaan. Vaikka todennäköisesti ei tarvitse odotella kuin pari vuotta ja ihmettelen taas kasvuvoimaa ja uutta rehevöitymistä. Kuvat on siitä kivoja että niistä näkee omin silmin miten edistystä tapahtuu.