maanantai 24. heinäkuuta 2017

Paluu Savosta Hämeeseen

Viikonloppuna vietettiin siskon esikoisen rippijuhlia. Minä hyppäsin äidin matkaan jo aiemmin viikolla ja porhalsin siskon luo järjestelyavuksi. Vastuullani oli puutarhan saattaminen vierailukuntoon ja kukka-asetelmien teko. Siinä sivussa tutustuin millainen imuri ja pölyriepu siskollani on.
Kotimatkalla tehtiin mutka matkaan ja kävimme tutustumassa Pielavedellä auki olleeseen maatalon pihaan. Puutarha oli upea, voittanut joskus puutarhapalkinnon. Aittoihin oli tehty museoita ja talo kunnostettu.
 Puutarhaan oli tehty erilaisia rajattuja alueita. Yhteen niistä kuljettiin tämän pienen portin läpi. Kuvasta ei näy mikä puutarhurin paratiisi portin jälkeen aukeni.
 Pieniä yksityiskohtia ja asetelmia oli tehty monenlaista materiaalia kierrättäen. Ei hetken vierailu riittänyt kaiken sisäistämiseen.
 Perennoja oli valtava määrä ja jokaista lajiketta runsaasti. Väleissä kiemurteli pieniä käytäviä joita pitkin kulkea. Vierailun aikana yritin hahmottaa pihaa myös siltä kantilta miten se esittäytyy vierailijoille. Rikkoja takuulla oli mutta yhteenkään en kiinnittänyt huomiota, muuta nähtävää oli niin paljon.
 Vaikka nimikyltit jollain tapaa pilaavat puutarhan tunnelman niin silti olisin niitä kaivannut. Tämän erikoisemman kasvin nimeä en muistanut kysyä, sateessa en viitsinyt muutenkaan vaivata talon emäntää yhtään liikaa.
 Jännä miten tuolla oltiin yli 300km pohjoisempana kuin oma puutarhani on ja silti siellä kukki jo liljat. Omassani ei kuki vielä yksikään. Kertoo siitä miten oma pihani on virallisesti vyöhykkeellä II mutta olosuhteiltaan III.
 Varjoliljat kaariporttia vastaan teki hienostuneen tunnelman. Tuolla puutarhassa varjoliljat kukkivat runsaina.
 Mooseksenpalavapensas, hanhikki ja liilakukkainen kasvi, oisikohan jokin salvia. Kerrassaan hyvä yhdistelmä joka piti kuvata itselle muistutukseksi. Uuden kasvihuoneen eteen tulee pitkät perennapenkit. Nämä voisivat olla siihen oivallinen yhdistelmä yhdelle pätkälle.
 Tässä toinen mysteerikasvi jota ihmettelin. Myöskään puutarhuri ei tiennyt sen nimeä. Ehkä joku teistä lukijoista sen tunnistaisi. Mielettömän kaunis ja myös sellainen jonka haluaisin itsellenikin.
 Rautaromua kivimuurin jatkeena ja kivikkokasvien alustana.
 Perennapenkkien kukkaloistoa. Kuvan iso keltainen kasvi on lupiini. Mielessäni on pitkään hautunut ajatus siirtää omaan puutarhaan tyttären talon viereisellä joutomaalla kasvavaa rubiininpunaista lupiinia omaan pihaan. Se vain pohdituttaa saanko pidettyä kasvin kurissa. Toisaalta rubiininpunainen on jalostettu versio, ei leviä tyttärenkään luona holtittomasti. Nurmirajauksella ja kuihtuneiden kukkien leikkauksella työ rajoittaminen käy helposti.

Museoista räpsin vain muutaman kuvan, hämärä sadesää ja kotiin unohtunut kamera johti siihen että kännykkäkuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Yhteen aittaan oli tehty pyykkitupa. Sen pyykkinaru nenäliinoineen oli ikuistettava kuvaan. Kangasnenäliina kun taitaa olla yksi katoava kansanperinne.

Kiitos sisko vierailuvinkistä ja Väkikarttu talon ja puutarhan esittelystä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kiitollinen

Puutarhassa on paljon kiitollisuuden aiheita. Siihen liittyen sain blogista Puutarhan Lumo haasteen puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirjasta. Hieman poikkean sivuun koska tällä hetkellä en ole kotona. Mutta tässä on jokaiselle viikonpäivälle oma kiitollisuuden aihe tämän viikon kuvista.
 Pirja-omena tekee runsaan sadon. Jokainen pieni omena on oma kiitollisuuden aiheensa. Puun ohi kulkiessa voi kohta napata omenan ja rouskutella sen puutarhassa kulkiessaan.
 Türista tuotu tummalehtinen pensaskärhö on kiitollinen kukkija. Ja siitähän puutarhuri jos mistä voi olla kiitollinen.
 Neljästä syyssyrikkäpensaasta yhteen on tullut pieni kukkavana. Pieni, mutta sitäkin tärkeämpi kiitollisuuden aihe ja onnistumisen kokemus.
 Kiitollinen olen ystävistäni joita ilman puutarhani ei olisi näin kaunis. Monta taimea olen saanut jakaa, joko omaan pihaan saatuna tai sieltä eteenpäin lähteneenä.
 Jalokärhö "Margaret Hunt" on istutettu vasta hetki sitten. Sen kasvuvauhdissa ei meinaa perässä pysyä. Leikkasin taimen niin että mullan alta näkyi vain pari senttiä. Nyt uutta kasvua on jo puoli metriä. Pitäisiköhän tuo taas leikata alas?
 Pioniunikko on kiitollinen risteytyjä. Tämä upea syklaaminpunainen on syntynyt todennäköisesti vaaleanpunaisen ja tumman liilan jälkeläiseksi.
Akileijat jaksavat kukkia kyllästymiseen saakka. Olen silti niistä kiitollinen. Ilman akileijoja puutarha olisi jotenkin vaillinainen.

Ken haluaa, voi napata tästä haasteen mukaansa.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Ranskanruusuko?

Mysteeriruusu Arvilan puutarhasta ei ole vieläkään kertonut minulle kuka hän on. Ruusuhan löytyi syreenien varjosta, nykyisen trampoliinipaikan vierestä. Se ei koskaan kukkinut ja oli siksi saanut elää ihan rauhassa. Kunnes syreenin vierestä kaadettiin iso koivu. Ja silloin ruusu kukki ja minä löysin sen. En tiedä onko ruusu kasvanut tässä aina ollen Arvilan alkuperäisiä kasveja vai onko se tässä muutaman vuoden ennen meitä asuneen perheen istuttama.
 Nyt kun siirtämäni ruusu on kasvanut suureksi on se alkanut avata salaisuutensa verhoja. Asiassa auttoi myös edellisen postauksen Rosa Mundin saapuminen puutarhaan. Ensin ajattelin Rugosa-suvun jäseneksi mutta tuntomerkit täsmäävät paremmin ranskanruusuun tai kirkonruusuun.
 Ruusun lehdissä ei ole samaa kiiltoa kuin Rugosa-ruusuissa. Lehdet ovat vaaleanvihreät eivät kovin suuret. Ruusu ei tee lainkaan kiulukoita. Kukan muoto on hyvin samanlainen kuin ranskanruusuissa tai joissain kirkonruusuissa.
 Ruusu on kasvutavaltaan kuin Rosa Mundi mutta kukan väri on eri. Kukka on nupulla hyvin pinkki mutta auetessaan väri haalistuu violetimmaksi. Vanhetessa terälehtien suonisto tulee näkyviin. Kukissa on huumaava ja voimakas ruusun tuoksu.
 Kukka on löyhästi kerrottu ja hivenen arka sateille. Kukkia tulee 3-5 kukan ryppäissä samaan varteen.
Pensas on korkea, pisimmät oksat tavoittelevat kahden metrin korkeutta. Juurivesoja pensas tekee, toistaiseksi kuitenkin kohtuudella, voi olla että vanhemmiten leviää enemmän. Ruusu on kasvanut tuossa kolmisen vuotta.

Nimeä tälle kaunottarelle ei ole. Osaatko sanoa mitä ranskanruusua tai kirkonruusua muistuttaisi eniten.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Rosa Mundi

Yksi ruusu oli alusta asti selvä minkä haluan rosariooni. Se oli Rosa Gallica-ryhmän Rosa Mundi, kirjoapteekkarinruusu. Ruusu löytyi omajuurisena viime kesänä Lammilta Porkkalan kartanon taimimyymälästä. Jännitin miten ruusu selviää talvesta, kukintaa en vielä odottanut sillä pensas on todella pieni, vasta n. 30cm korkuinen.
 Sitten kasvuston keskelle ilmestyi nuppu. Ja nupusta aukeni eilen kukka. Olen aivan haltioitunut.
 Pidän monenlaista ruusuista mutta kyllä tämä menee kauneudessaan kärkisijoille. Miten terälehdet osaavatkaan kasvaa noin kirjaviksi ja raidallisiksi.

Eikä siinä vielä kaikki. Nuppuja tuli kaikkiaan kolme, yksi on auenneen kukan takana. Siis kolminkertainen ilo.
Nyt tästä ruususta täytyy pitää hyvää huolta. Uusien versojen määrä kyllä kertoo siitä että kotiuduttu on ja juurakkoa kasvateltu niin että ehkä ensi talvi ei käy liian rankaksi.

Yksi puutarhaunelma on saavutettu, nähdä Rosa Mundin kukkivan omassa puutarhassa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Yltäkylläistä

Perennapenkeissä on yltäkylläistä kukintaa. Taimipisteelläni ei, sillä sain tänään kaikki istuttamattomat taimet istutettua. Olihan siellä taimia jotka on tullut hankittua jo toukokuussa, korkea aika saada nekin multaan.
 Tokmannilta löysin edullisesti muutaman pensashanhikin, vaaleanpunaisen "Lovely Pink" lajikkeen. Neljä ei riittänyt koko muurin kivetyksen vierustaan rinnepuutarhassa mutta onhan tuo jonkinlainen alku. Ostetaan lisää kun tulee jossain alessa vastaan.
 Arvilan alkuperäinen maksaruoho tykkää paikastaan luumulehdossa. Tämä on muuten yllättävän kova leviämään, siementaimia löytyy joka puolelta. Tykkään silti, enkä vähiten siksi että tästä maksaruohosta pitävät myös hyönteiset.
 Luumulehdon kukinta on huipussaan. Ihan tyytyväinen en ole vieläkään kasveihin. Valkotäpläimikkä saa siirtyä seuraavaksi, sen tilalle haluan jotain matalaa kukkivaa perennaa, kunhan vain osaisin päättää että mitä.
 Kyläkurjenpolvi "Laura" on tuo iso valkoisena kukkiva pehko. Se kasvoi oletettua korkeammaksi tai sitten ilmiö johtuu sateisesta kesästä. Toisella puolella sen takana kasvaa syysleimua joka jää nyt täysin kurjenpolven varjoon. Kunhan leimu kukkii, leikkaan Lauran matalaksi.
 Sinilaukka selvisi hienosti talvesta. Kukinnot eivät ole ihan niin kauniita palloja kuin kuvissa näkee mutta ehkä ne tuosta kaunistuvat vuosien myötä.
 Arboretumin ruusukaari on täydessä kukassa. Nuppuja on vielä paljon joten kukinnasta saan nauttia vielä pitkään.
 Härkäpavun kukinta on sekin kestänyt todella pitkään, viileä sää tuntuu myös kasvimaalla. Kaikki tapahtuu kuin hidastettuna.
Ehdin kuin ehdin kuvata pioneja ennen rankkasadetta. Tässä "Sarah Bernhardt" nojailee koristepalloon. Nyt kaikki sarahit menevät maata pitkin sateen lannistamina. Itse tässä ei auta lannistua vaikka on kylmää ja sateista. Sadekin vielä menettelee mutta kun heinäkuussa yölämpötilat huitelee 10 asteen alapuolella niin ei paljoa hymyilytä. Ehkäpä elokuu on kunnon kesäkuukausi.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Strömforsin ruukki

Pienet retket ovat olleet viime aikoina vähissä, kotona viihtyy liian hyvin. Viime viikolla suunnattiin auton nokka Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukille. Reissua olin toivonut etenkin minä.
 Retkikohteen valinnalle oli ihan oma syy. Esi-isiäni on työskennellyt ruukillä räätälinä 1700-luvulta vuoteen 1862 saakka jolloin viimeinen Exel-niminen räätäli esi-isieni joukossa kuoli keuhkotautiin 42-vuotiaana. Jälkeen jäi vaimo ja 5-vuotias tytär josta tuli oman mummoni mummo.
 Ruukkirakennukset olivat vaikuttavia. Hienoja vanhoja yksityiskohtia kuten ikkunoita. Rakennuksista on selvästi pidetty huolta. Museona toimi kaksi vanhaa ruukkirakennusta, molempiin oli maksuton sisäänpääsy. Kuten myös ruukin kirkkoon jonka ulkovuorausta juuri restauroitiin.
 Ruukin päärakennus, patruunoiden koti on komea. Nykyisin siinä toimii ravintola ja bed & breakfast-paikka.
Ylempi ruukki oli kunnostettu käyttöön 1990-luvulla. Ilmeisesti oli vieläkin ajoittain toiminnassa harrastusluontoisesti.

Samalla kun tuolla suunnalla oltiin ajoimme Pyhtään kautta kotiin. Sielläkin on asunut esi-isiä kauan sitten. En ollutkaan tajunnut miten lyhyt matka meiltä on tuonne ja olimme ihan meren rannassa. Kauniita seutuja joilla voisi vierailla useamminkin. Ja kaikille vanhan talon remontoijille tiedoksi. Yhdessä ruukin vanhassa rakennuksessa toimi uusia ja vanhoja varaosia ja tarvikkeita myyvä yritys. Ainakin heti kiinnitti huomioni että vanhoja ovia karmeineen oli hyvin tarjolla.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Juhlat on juhlittu

Mummin kirppusen kastejuhla oli kaunis tapahtuma. Pieni oli pääosassa, tarjoilut onnistuivat ja sää suosi. Juhlissa oli paikalla kuvaaja ja kaikessa siinä tohinassa en itse ehtinyt kuvia ottaa.
 Talon palatessa omaan rauhaansa otin sentään kukista muutaman kuvan. Muutaman ostoruusun avulla sain loihdittua pihan ja pientareiden kukkaloistosta sisälle sinivalkoiset kimput pienen pojan ja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.
 Pionejakin raaskin kimppuhin napsia. Pioneja oli myös yksittäisinä kukkina, siinä kukka joka ei välttämättä vaadi mitään kaverikseen maljakkoon.
 Mummin mussukasta ehdin napata yhden heikkolaatuisen kuvan. 3,5-vuotias nuoriherra oli niin komea puvussaan ja hoiti isoveljen roolin juhlissa täydellisesti. Kun tuli aika istuttaa juhlavuoden kuuset hänelle ja kirppuselle, oli mussukka istutusapulaisena ja kasteli kastemaljan vedellä pikkuveljensä kuusen. Mummi oli niin ylpeä hyvin käyttäytyvästä lapsenlapsesta.
 Piha antoi parastaan. Pionit kukkivat parhainta kukintaansa. Luumulehdon jasmikepensas levitti tuoksuaan ympäri pihaa.
 Jasmikepensas on aivan täynnä kukkaa. Mietin miten jasmikkeen leikkaaminen onnistuisi, haluaisin siihen jonkinlaista muotoa mutta kiihdyttääkö leikkaaminen oksien muodostumista?
Valkoista löytyy jasmikkeen lisäksi vaikka edellisessä postauksessa puutarha oli vaaleanpunainen. Kyläkurjenpolvi "Laura" kukkii tänä vuonna todella runsaana.
Pihan perältä en ole tainnut ottaa koskaan kuvaa. Seison kuvaamassa aika tarkkaan siinä kohtaa mihin lastenlasten kuuset istutettiin, nurmikkoalueen reunalla. Tähän loppuu hoidettu piha-alue nyt ja jatkossakin, tulee tontin raja vastaan. Aitta on hieman yksinään ison kuuden lähdettyä mutta kohta aitan rinnalle nousee uusi kasvihuone kuvan vasempaan reunaan, kivimuurin taakse. Kasvihuoneen eteen tulee istutuksia mutta tämä pihan perän nurmialue pidetään toistaiseksi nurmena. Isossa puutarhassa on tilaa sellaisellekin.

Huomenna jatkuu normaali loma-arki. Pitää tehdä raudoitus valua varten ja minulla on tiedossa pihakeinun maalauksen valmiiksi saattaminen.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Vaaleanpunainen puutarha

Kasvihuone etenee huimaa vauhtia. Tänään on kaivettu monttu perustuksille, salaojitettu monttu ja kipattu suodatinkankaan päälle hirveä sorakuorma. On tehty muottilaudoitusta ja lainattu tärytin soran tiivistämistä varten. Tai siis mies teki, minä siivosin talossa ja puutarhassa.
 Kaksi vuotta sitten ostin Lidlistä pionin Paeonia Officinalis. Eli vuoripionin, tai onko tuo nykyään tarhapioni. Purkin kuvassa oli kerrottu tummanpunainen pioni ja sellaista odotin. Yllätys oli aikamoinen kun nuput alkoivat rullautua auki vaaleanpunaisina ja yksinkertaisina. Pettynyt en silti ole, katsokaa nyt tuota kukan herkkyyttä. Kaunista liukuvärjäystä ja täydellistä vaaleanpunaista väriä. Näitä olisi pitänyt ostaa enemmän.
 Pioni teki kaksi kukkaa ensimmäisen kukintansa kunniaksi. Tämä kasvaa minulla päärynäpuun kupeessa, pihan suojaisimmalla paikalla. Ehkä vähän liian varjossa mutta hyvin on viihtynyt, pionin kukinta kahden vuoden kuluttua istutuksesta on minun mittapuulla kiitettävän nopeasti.
 Jos minä olen vaaleanpunaisen fani, niin sitä on myös kultakuoriaiset. Niitä pyörii pihalla kaikissa kukissa. Tämä yksilö nautiskeli tähtiputkissa.
 Ystävältä saatu muutama tähtiputken taimi on kasvanut oikeaksi pöheiköksi. Tähtiputki on yksi lempiperennoistani. Helppo, lisääntyy kohtuudella ja kukkii pitkään. Sekä kasvaa niin tiheäksi ettei rikkakasveista ole pahemmin haittaa.
 Tämän kauniin vaaleanpunaisen kurjenpolven nimen olen hukannut. On aika korkea ja lehdet ovat melko tumman vihreät. "Ballerina" tämä ei ole, se jää paljon matalammaksi ja lehdet ovat erilaiset.
 Pinkki neilikkaruusu on sinnikäs. Joka talvi se paleltuu ja silti jaksaa kasvattaa uudet versot kukkaan saakka. Kirvat näkyy olevan tänä vuonna kiusana. Pitää muistaa kertoa leppäkertuille että ruokaa on ruusuissakin.
 Pioni "Sarah Bernhardt" on parhaimmassa kukassa ihan kohta. Sunnuntaiksi tilasin kukinnan ja näyttää siltä että tilaus onnistui. Sään salliessa vieraat voivat juoda kahvinsa Sarahin seurassa.
Sarahin kaverina on pilkullinen vaaleanpunainen varjolilja. Minun puutarhassa ei ole tänä vuonna varjoliljojen vuosi, niihin tuli todella vähän kukkia. Vaan eihän sitä joka vuosi voi loistaa kaikki kasvit, hyvä on vuorotella.

Huomenna teen viimeiset siivoukset, leivon ristiäiskakun ja valmistelen kukka-asetelmat. Ja loppupäivän aion viettää puutarhassa. Yksi pihlaja ja yksi syreeni odottaa istutusta.