perjantai 26. toukokuuta 2017

Kukkia + yksi yllätys

Purppuratuomi on siitä ihana puu että se kukkii jo hyvin nuorena. Suosittelen, jos vain pihassa on tilaa niin istuta vaikka Suomen 100-vuotis päivän kunniaksi purppuratuomi.
 Vaaleanpunaiset kukat, niistähän minä pidän. Tämä purppuratuomi on istutettu pari vuotta sitten ja se on kohta aivan täynnä kukkaa.
 Lisää vaaleanpunaista löytyy arboretumin tulppaaneista. Nämä nousivat nyt toisen kerran ja kukkivat kiitettävän runsaasti.
 Ja jos tykkään vaaleanpunaisesta niin tykkään myös kaikesta vihreäraidallisesta. Kummankaan tulppaanin lajike ei ole tiedossa, eikä sen väliä, pääasia että ovat kauniita.
 Kasvimaalle tuli oma pururata. Kyllästyin kitkemään ja haraamaan leveää kulkuväylää aina vain kiihtyvään tahtiin. Levitin siihen ensin paksun kerroksen sanomalehteä, osaan vielä päälle lakanan ja kuorrutin kaiken sahanpuruilla. Jos nyt vaikka pari vuotta olisi ilman kitkemisen tarvetta.
 Tomaatit on istutettu kasvihuoneeseen. Yhteensä 14 taimea, osa maassa ja osa ämpäreissä. Kurkkuja on viisi. Nuo mustissa astioissa olevat ruukkukirsikkatomaatit on menossa lahjaksi. Ylimääräisiä taimia jäi parikymmentä, saavat vaikka viikonlopun juhlavieraat viedä ne mennessään.
Viime vuonna kasvihuoneeseen istutettu siemenetön viinirypäle "Somerset Seedles" yllätti. Siinä on ylimmässä lehtitertussa ihan selvät viinirypäleen raakileet. Voiko olla mahdollista näin nuorella taimella? Pitääkö nuo poistaa vai voiko antaa kasvaa? Jos jäävät kasvamaan niin olisipa se mahtavaa saada maistella itse kasvatettuja viinirypäleitä jo tänä kesänä.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Vuokkoja ja verkkoja

Tämä kevät on vuokkojen juhlaa. Istutin kaksi vuotta sitten keltavuokon ja luulin sen hävinneen koska kasvista ei näkynyt mitään viime keväänä. Vuokkopa yllätti ja päätti kukkia tänä vuonna.
 Tulin töistä kotiin, katse osui koristeomenapuun alle ja löysi sieltä jotain keltaista. Ihme ja kumma, vuoden huilinut vuokko se siellä kurkisti.
 Viime keväänä Lahden Pihapiirimessuilta ostettu hämyvuokko "Royal Blue" tekee valtavasti kukkia.
 Eikä tavallinen valkovuokko jää yhtään heikommaksi. Tällä kesti myöhään tulla mutta saa sen anteeksi, kukkia on paljon.
 Alkukesän inhottavin puutarhatyö on tässä. Verkkojen ja suojien pois ottaminen ja varastoon vieminen. Kaikki pitää ujuttaa navettaan kapean oven kautta. Mutta onneksi on puolityhjä navetta minne säilöä verkot. Ei niitä nimittäin tuossa katselisi koko kesää.
 Tämä pehko ei ole vuokko vaan esikko. Valtava määrä kukkia eikä loppua näy.  Ihan pakko oli ikuistaa kuvamuistoksi, mistäpä sen tietää vaikka ei ensi keväänä kukkisi lainkaan.
Nyt olen bongannut pihasta paljon kasveja jotka kukkivat ensimmäistä kertaa. Alppikärhö minulla on ollut jo kolmisen vuotta. Sain sen ystävältä pienen pienenä taimena ja laitoin kasvamaan letitetyn vaahteran juurelle. Nyt alppikärhö on kasvanut riittävästi kokoa ja aikoo tehdä ilokseni muutaman kukan. Voi tätä onnen aikaa.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Lyhyt kevät, pitkä kesä

Tänä vuonna tuntuu kuin olisi hypätty lähes suoraan talvesta kesään. Lähdin perjantaina aamuyöstä Viron Türiin ja kun tulin seuraavan yönä kotiin, oli luonto puhjennut eloon. Koivuihin oli ilmestyneet lehdet, eikä mitään hiirenkorvia vaan suoraan lehdet. Vihreä vallankumous tapahtui yhden vuorokauden aikana.

 Talon edustan penkissä on suloinen sekamelska. Kevätesikko, kirjopikarililjat ja hyasintti "Woodstock" muodostavat kauniin yhdistelmän. Ja näkyy siellä kasvavan pionikin keskellä kaikkea. Tykkään tästä penkistä etenkin keväällä.
 Rosariossa on auennut lisää narsisseja. Ja uskokaa tai älkää, nämä ovat nyt niitä "Minnow" tasetteja jotka olivat hukassa. Ilmeisesti olen laittanut myös tete-narsisseja rosarioon ja ekaa kertaa nekin selvisivät talven yli.
 Tulipa tarda, parvitulppaani ilahduttaa kiinanhortensia "Bougien" juurella.
 Kaapo juoksee puutarhassa täynnä kevään intoa. Vähän juoksua varjostaa tieto siitä että tämä taitaa olla Kaapon viimeinen kesä. Koira kärsii pahasti allergiasta johon ei tunnu olevan helpotusta. Milloin on kipeänä korvat, milloin tassut tai suupielet. Ei se ole mukavaa elämää se.
Vanha haalistunut punamultainen hirsiseinä, kivimuuri ja tulppaanit. Navetan seutu on kaunistunut huimasti siitä hetkestä kun ostimme talon. Harmi ettei ennen kuvia ole yhtään näiltä nurkilta.

Lyhyestä keväästä pitkään kesään. Tästä se alkaa.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Bloggaajatapahtuma Marketanpuistossa

Kotipuutarha kutsui bloggaajia viettämään lauantai-iltapäivän Marketanpuistossa. Ja minähän lähdin kun kutsuttiin. Iltapäivän aikana saimme kuulla Kekkilän luomulannoitteista ja ohjeita kompostimullan käyttöön. Puutarha Tahvoset esitteli marjapensaita ja lisäksi saimme vinkkejä marjapensaiden istutukseen ja hoitoon. Tikkurila kertoi patio Kivikuullotteesta jolla saa vanhojen betonikivien värin takaisin.
 Ohjelman lomassa nautittiin hyvästä salaatista ja jälkiruuasta. Leivos oli herkkua silmälle ja suulle.
 Rudus kertoi meille uudesta rakentamisen verkkopalvelustaan Kotipolusta. Sattui sopivasta koska itselle on ajankohtaista kasvihuoneen perustusten teko. Luulen että tuolta saan vinkkejä siihen.
 Ideapihalla saimme näytöksen Ruduksen uutuus kivestä jolla voi rakentaa muuria. Kivi on hämmästyttävän aidon luonnonkiven näköinen. Aika mukavan näköistä muuria tuolla syntyi.
 Lopuksi saimme kukin valita marjapensaan kotiinviemisiksi. Valitsin omaan puutarhaan mustaherukka Pohjanjätin. Mustaherukka onkin ollut ostoslistalla sillä pihassamme ei kasva kuin yksi kitukasvuinen mustaherukka.
 Marketanpuiston tiilikaari piti kuvata sillä olen suunnitellut että tulevan kasvihuoneen seinämuuri voisi jatkua pienenä muurina jos vain tiilet riittävät.
Marketanpuiston markkinoita ehdin kiertää vain hetken. Mutta olipa hyvä että ehdin edes sen. Olen laittanut rinnepuutarhaan kiven jonka päälle olen suunnitellut koristetta. Ja nyt löytyi kiven päälle täydellinen ruostunut rautapallo.

Kiitos Kotipuutarha ja muut bloggaajatapahtuman yhteistyökumppanit. Oli mukava ilta, sain monta hyvää vinkkiä ja jaettu kokemusta.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Türi 40. Lillelaat

Viron Türissa oli tänä vuonna 40. kukkamarkkinat. Minulle nämä olivat viidennet. Tälläkin kertaa olimme liikkeellä omalla autolla ja perille päästiin parin mutkan kautta. Päädyimme ajamaan eri reittiä kuin viime vuonna ja näimmekin ihan eri maisemat, paikallisia pieniä kaupunkeja. Paikan päällä pääsimme siitä johtuen parempaan paikkaan parkkiin.
 Ajoittain käytävillä oli jopa väljää, iltapäivää kohti väki väheni. Sää on ollut joka vuosi lämmin kuten eilenkin oli. Aurinkorasva oli mukana mutta se ei oikein auta kassissa. Nyt punoittaa niska.
 Pieni auto täynnä kasveja sisältäviä pusseja ja nyssyköitä.
 Lähes ensimmäinen vai peräti ensimmäinen ostos oli herkän kaunis kaunotar, vuokkoängelmä. Kukat kuin valkovuokolla ja lehdet ängelmältä.
 Yhtään esikkoa ei pitänyt ostaa mutta ihan kannatuksen vuoksi ostin paikalliselta mummelilta tämän eurolla. Samalta myyjältä ostin kaksi nippua karhunlaukkaa, nekin euron nippu. Johonkin minun karhunlaukat häviää puutarhasta. Ehkä tällä kertaa onnistaa.
Tavoitteena oli ostaa puutarhaan uusi syreeni ja hortensia. Molemmat löytyi. Mutta hortensian nimikyltin kanssa kävi köpelösti, sen kuvaa ei ollutkaan kännykässä. No, se on nyt nimetön vaaleanpunainen.

Muita ostoksia oli kärhö, havu jonka kyltistä ei myöskään ole kuvaa, siperiankurjenmiekka "Fishersman's Morning" ja "Kita-No-Seiza" sekä purppurapunalatva. Ja koska joka vuosi olen tuonut pionin oli sellainen ostettava nytkin, lajikkeen nimi on "Kelway's Glorius".

Nyt taitaa olla vuorossa istuttamista. Ystävän matkakertomuksen voit lukea täältä. Ja minun aiemmat tunnisteen Türin kukkamarkkinat alta.

torstai 18. toukokuuta 2017

Ilon hetkiä

Vaikka sää on ollut viileä, on puutarhassa iloa joka päivä. Tällä kertaa talvi oli armollinen ja tuntuu että jokainen kasvi on selvinnyt kylmän kauden yli. Päivittäisellä puutarhakierroksella saa tuntea joka päivä iloa ja onnea.
 Kirjopikarililjoja on tulossa kukkaan ennätysmäärä. Kaikki vanhat ovat nousseet sekä uudet, viime syksynä istutetut.
 Luumulehdossa on taas narsisseja.
 Ostin viime viikonloppuna pihakirppikseltä ängelmän taimen. Tämä on kuulemma Hankasalmelta luonnonkantaa, kukinta liila tai vaaleanpunainen. Hauska nähdä kuinka tämä eroaa toisesta ängelmästä jonka olen tuonut hiukan pohjoisemmasta, Pohjois-Savosta.
 Toin kaksi vuotta sitten Türista pionin taimen, olisikohan kartanopioni. Huomasin tänään että siihen on tulossa jokaiseen varteen kukka, peräti neljä kappaletta. Upeaa.
 Kivimuurin istutukset on kantattu. Kuvan alaosassa on kasvamassa kanadanvuokkoa ja kirjavalehtistä vuohenputkea, saapa nähdä kumpi valtaa kumman alueen. Sivullekaan ei auta levitä, siellä vastassa on yhtä kova vastus, piparminttu.
Kivimuurin päätyyn laitoin syksyllä laukkoja. Allium Karataviense tekee vaaleanpunertavan pallon kukakseen, lehdet ovat todella leveät. Mielenkiintoinen uutuus minulle.

Siinä iloja kerrakseen. Laukat erityisesti, viisi sipulia istutin mutta taimia onkin kuusi. Bonustaimet kelpaa aina.


tiistai 16. toukokuuta 2017

Silmuja

Iltakierros puutarhassa ja muutama kierroksen aikana napattu kuva.
 Tervalepän silmut ovat yhdet kauneimmista. Ryppyinen pieni lehti avautuu kuin kukka.
 Jalavan lehdet ovat jo hiirenkorvalla, osa jo pidemmällä. Ja väri, mikä keväisen heleä vihreä.
 Köynnösruusu "Pohjantähti" on kasvuvoimaltaan ihan mieletön. Tämä on istutettu toissakesänä ja nyt versoja on kymmeniä. Talvesta selvisi ihan heittämällä ja siksi odotan runsasta kukintaa.
 Omenpuu "Pirja" selvisi viime vuoden kevään katastrofista eli jänisten talttahampaiden käsittelystä. Puu on täynnä silmuja.
 Pienen pientä rusokirsikkaani vaalin koko talven. Ostin sen puolimetrisenä piiskana Mustilasta. Piiska paleltui 2015-2016 vuosien välisenä kovana talvena. Onneksi tämä on omajuurinen ja juuresta lähti kasvamaan uusi piiska.  Nyt piiska on elinvoimaa täynnä
Arvilassa siis kaikki hyvin. Puhtaan sininen taivas, vihertävä nurmikko ja ulkona asteita 15. 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hyytävää

Melkoisen kylmää on mutta puutarhaan oli päästävä. Paljoa ei työpäivän päätteeksi ehdi, onneksi on viikonloput. Sunnuntaina tein kylvöjä kasvimaalle. Nyt on kylvetty keltainen ja oranssi porkkana sekä härkäpavut ja istutettu istukassipulit. Kaikki vuorattiin harsolla kylmää ja lintuja vastaan. Jos harsoja ei laita niin linnut nyppivät kaikki istukassipulit pois paikaltaan.
 Tuo leveä harso on talon vanhin ja sen huomaa. Noin paksua harsoa ei oikein saa mistään, ainakaan tavallisista kuluttajille tarkoitetuista puutarhamyymälöistä. Uusimman, tänä keväänä ostetun harson paksuus on kolmannes leveän harson paksuudesta. Muutamasta reiästä huolimatta en heitä harsoa pois koska samanlaista en saa tilalle.
 Mansikkamaa on nykyään yksi murheenkryyni. Kaikki syksyllä laitetut rönsytaimet olivat taas kerran kuolleet. No, en kastellut niitä lainkaan ja syksy oli kuiva. Tänään siivosin mansikkamaan ja istutin uudet rönsytaimet. Uusissa taimissa olikin todella vahvat juuret. Toivottavasti ne lähtevät hyvin kasvuun.
 Myös mansikkamaan peitin harsoilla kylmän ja lintujen takia. Harakat nyppivät mansikantaimia jos niitä ei suojaa. Ja jos sieltä joku kukka ehtisi kurkata niin eipähän heti palellu.
 Hevoskastanjan luona kukkii ensimmäiset narsissit. Torven reunassa on aavistus persikan sävyä, todella kaunis narsissi vaikka lajiketta en tunnista.
Luumulehdossa on valkoisia scilloja, ne kukkivat aina hitusen myöhemmin kuin siniset. Ja ilokseni huomaan että ovat lisääntyneet.

Kun tulin sisällä kasin jälkeen illalla niin lämpömittari näytti vajaa neljä astetta plussaa. Eipä ihme että piti olla toppatakki päällä ja silti paleli. Tomaatit ja pelakuut muistin nostaa pois lasikuistilla, niin kylmä yö tulossa ettei niitä voinut jättää edes lasikuistille yöksi.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivänä

Perinteinen äitienpäivä. Kodin siivoamista ja puutarhassa oleilua. Ei mitään iso siivousta mutta räjäytin tänään aamusta lasikuistin. Pesin kaiken muun paitsi ikkunat ja heivasin ylimääräiset tavarat ja taimet ovesta ulos. Ja pistin miehen pesemään lasikuistin matot.
 Äitienpäivän kunniaksi puutarhaan on tullut uusia kukkia. Nämä luumulehdon tähtitulppaanit ovat kiitettävän hyvin sinnitelleet savimaassa.
 Yksi ja ainut pinkki kaunotar, tähtitulppaani "Persian Pearl" talon edustan penkissä.
 Saman penkin balkaninvuokkojen kukinta on parhaimmillaan. Kuva on väärinpäin näköjään, blogger kenkuttelee.
 Kivijalan edessä on paljon helmilijoja. Ihan kohta kukassa nekin.
Kasvihuoneen Jalo. Minä pesin kasvihuonetta ulkoapäin ja Jalo piti vahtia kasvihuoneen sisällä. Nyt juuri on pieni ruokatauko ja sitten lähden pesemään loput kasvihuoneesta. Sääennuste näyttää nyt niin hyvältä että eiköhän ensi viikolla laiteta tomaatit tuonne kasvamaan.

Hienoa äitienpäivää kaikille!