Vierailu ystävän luona

 En ollut tavannut ystävääni liki kahteen viikkoon. Pimeät illat töiden jälkeen, vesisade, tuuli, lumisade, laiskuus, kylmä ja mitä kaikkia tekosyitä sitä olikaan. Tänään hoidin ystäväni tapaamisen heti aamupäivästä navakasta tuulesta huolimatta. Ystäväiseni, puutarha, olipa kiva tavata pitkästä aikaa.

Tarkistusmatka kasvihuoneelle, siellä oli kaikki hyvin. Eilen kasvihuoneessa oli sisällä +7 astetta kun mies oli käynyt siellä, aurinkoinen päivä saa lämpötilan heti nousuun. Tänään oltiin nollan tienoilla.

Olipa mainio hankikanto ajatellen puutarhassa kävelyä. Ei tarvinnut miettiä mihin uskaltaa astua kun hanki ei pettänyt alta. Lunta on silti vain surkea kerros ja paikoitellen ei yhtään.

Jänisten salaattibuffetit on helppo tunnistaa. Tässä on kaivettu esiin bellisten kasvusto.

Virittelin suojaverkkoja sillä huomasin, että pallotuijien kärjissä oli jo ruskettumaa. Tosin se saattaa olla jo kuivan kesän peruja, näille on hankala löytää tässä puutarhassa varjoisaa paikkaa. Nyt on sitten suojattu kerrankin ajoissa tulevia aurinkoisempia säitä varten.

Havuja napsin jouluruusun ja vuoriarhon suojaksi. Juuri sopivasti piti poistaa oksia jotka roikkuivat liikaa jäteastioiden päällä.

Alppiruusumetsikössä ei ole yhtään lunta. Siellä ei ole vielä kiirettä verkkojen kanssa, ympärillä kasvavat havupuut suojaavat todella hyvin. Tänään tuulen ollessa kova, jätin vielä varjostukset laittamatta.

Osa alppiruusuista ei saa keinotekoisia varjostuksia ollenkaan vaan niille riittää luonnon tuoma suoja. Tämä matala alppiruusu on yksi niistä.

Herkin kelta-alppiruusu tarvitsee vahvan suoja. Niinpä se sai päällensä vanhan untuvatäkin. Herkkis kun ei kestä oikein yhtään kovaa pakkasta. Täkin alla on kori joka on täytetty ilmavasti oljilla. Tällä suojalla on menty pari vuotta ja alppiruusu on kestänyt talvet hengissä. Lisäksi sitä suojaa hyvin viereinen kuusi oksineen.

Nyt ystävä saa jäädä huomiseen, muut puuhat kutsuvat.

Varaslähtö kevääseen

En malttanut enää odottaa vaan tein ensimmäiset kylvöt. Olisin tehnyt jo aikaisemmin mutta emmin koska tämän vuoden hanget eivät ole oivalliset hankikylvöihin. Joudun ottamaan käyttöön jääkaapin ja siellä tilaa ei ole kovinkaan paljoa.

Otin käyttöön kaikki tyhjät viinirypäle- ja tomaattirasiat jotka olivat tallessa. Kovin montaa niitä ei ole sillä emme ole syöneet koko talvena yhtään kirsikkatomaattirasiaa paitsi sen yhden joka tuli hevihävikkilaatikossa. Sama on ollut viinirypäleiden suhteen, sain niihin himon ensimmäisen koronan jälkeen ja kun se oli tyydytetty, ei ole tehnyt mieli. Rasiat ovat pari päivää lattialämmön päällä ja menevät sitten jääkaappiin.

Kylvin kaikki esikot, puolet kelloköynnöksistä, omasta kärhöstä kerätyt siemenet ja väinönputken. Esikot eivät välttämättä tarvitse kylmäkäsittelyä, eivätkä kelloköynnökset. Väinönputki ja kärhö taitavat tarvita. Esikot merkitsin numerolla niin ei tarvitse kirjoittaa pitkää nimeä merkkitikkuun. Väinönputken siemeniä jäi vielä paljon, teen uusintakylvön tai jätän ensi vuoteen.

Otin syksyllä kaksi oxalisastiaa sisälle talvetukseen. Siirsin ne jossain vaiheessa makuuhuoneeseen jossa eivät ole tiellä. Pinkkikukkainen oxalis päätti herätä, ilmeisesti kakluunin vieressä on lämmin. Edessä on siirto viileämpään paikkaan sillä ihan vielä ei tarvitsisi kasvaa. Valkokukkaisessa ei  näy alkuja, toivottavasti on hengissä. Kumpaakaan oxalista en ole kastellut jotta eivät herää liian aikaisin. Aina ei näytä sekään auttavan.

Vaikka lintujen ruokinta on tänä vuonna todella kallista, olen jatkanut sitä kuten ennenkin. Ohessa tulee ruokittua oravia. Lauantaina ruokintapaikalla oli peräti neljä oravaa, yleensä maksimi on ollut kolme. Oravien oma pähkinälaatikko oli tyhjä mutta en viitsinyt häiritä ruokailua, joten vein lisää pähkinöitä vasta myöhemmin. Tänään osasivat suunnistaa heti omaan ruokaboxiinsa. Oppivat heti nostamaan kantta sen verran, että pujahtavat laatikkoon hakemaan pähkinän. 

Pikkulintuja on ollut ruokintapaikalla normaalia vähemmän, siemenautomaatteja ei ole tarvinnut täyttää moneen päivään. Toivottavasti ei ole sen haukan syytä joka on oppinut käyttämään ruokintapaikkaa valintamyymälänä. Lentää oksalla ja istuu aivan liikkumatta kunnes pikkulinnun saapuvat taas paikalle. Nappaa pikkulinnun kiinni ja lentää tirppa suussaan pois. Syödä pitää haukankin joten eipä tuohon tarvitse puuttua.

Ikkunoita puutarhassa

 Puutarhaeloa-blogin Riitta postasi puutarhansa ikkunoista, eli aukoista jotka toimivat puutarhan ikkunoina. Samalla hän haastoi meitä muita kertomaan oman puutarhan ikkunoista. Tässä tulee Arvilan puutarhan ikkunoita.

Kuva on jonkun vuoden takaa mutta ikkunan maisema on edelleen (lähes) sama. Meillä piha ja puutarha jakaantuvat yläpihaan ja alapihaan. Yläpiha on koristepiha, siellä on vain perennoja ja muita istutuksia. Kasvimaat, kasvihuoneet ja muuta laajemmat alueet kuten luumulehto keskittyvät alapihalle, eikä niitä näe suoraan yläpihalta. Yksi näkymä kasvimaille avautuu rinnepuutarhan läpi.

Tämäkin kuva on parin vuoden takaa mutta se kuvaa hyvin yläpihan maisemaa pionipuskan läpi katsottuna. Aitan takana on uusi kasvihuone ja puutarhan uusimmat alueet.

Uuden kasvihuoneen tienoolla on vielä kovin avointa ennen kuin puut kasvavat kunnon mittoihin. Silti 'Hopa' antaa jo hyvää osviittaa tulevista maisemista, kasvihuonetta voi katsoa puun alta kivipolkua seuraten.

Vanhan kasvihuoneen humalaportti on ikkuna kasvihuoneeseen ja kasvimaalle erottaen ne nurmialueesta.

Kesäinen yläpihan taukopaikka jää sopivasti katseilta piiloon. Sen huomasi myös Alma-kissa joka totesi, että pöydältä on hyvä tarkkailla huomaamattomasti ympäristöä.

Yksi lempi-ikkunoista näyttää maiseman navetan kulmalta alas kasvimaille ja kasvihuoneille. Maisema avartui huomattavasti lisää kun tuolta horisontissa siintävän pellon reunasta kaadettiin pusikot pois. Nyt näkyy kauas metsäalueille saakka.

Uusi hortensiapuutarha toi puutarhaan paljon lisää ikkunoita. Tämä on suosikkejani, näkymä polulta hortensiapuutarhaan.

Arboretumin maisemista ja ikkunoista voisi tehdä oman postauksen. Huomasin ottaneeni niistä ihan liian vähän kuvia. Kunhan köynnöskaaren köynnökset sitten joskus kasvavat tuuheiksi, tulee tähänkin mielenkiintoinen ikkuna.

Löysin kivipuron yli menevästä sillasta ja ruusuportista vain keväisen kuvan. Kesällä tuosta näkyy vain vähän läpi ja se on kuin pieni tirkistelyaukko puutarhaan, etenkin sillan toisella puolella seistessä.

Keskelle arboretumia on muodostunut käytävä, sitä kävellessä avautuu koko ajan eri maisemia ja istutusalueita. Yritän tallentaa muistiini, että arboretumista ja sen näkymistä voisi kuvata pienen videon ensi kesänä.

Yksi suurimmista ikkunoista avautuu kun seisoo melkein tontin laidalla ja katselee ylös talolle ja puutarhaan. Kivimuurit nurmikäytävän ympärillä, koivut, aitta ja muut istutukset rajaavat katseelle sopivan tilan ja sen tilan päädyssä häämöttää talo. Taloa ei paljoa kuvassa näy mutta kyllä se siellä on, kasvillisuuden takana. Tätä näkymää rakastan ja siihen on hyvä päättää postaus puutarhan ikkunoista.

Ulkona ja sisällä

Kävin äsken tekemässä pikakierroksen puutarhassa samalla kun kävin tyhjentämässä biojätteen kompostoriin. Räntää satoi vaakatasossa ja välillä tuulenpuuska puski kulkijan vinoon. Onneksi ei ole pakko olla pihalla, tulin sisälle melkoisen nopeasti.

Eilinen vesisade sulatti lunta tehokkaasti. Kasvihuoneen vieressä kasvit ovat tulleet esiin ja sehän ei ole välttämättä hyvä juttu. Esikot ehkä kestävät ja jouluruusu, mutta vuoriarhosta en ole varma, se kun on uusi tulokas puutarhassa. Havuja ainakin voisi tuoda kasvien päälle, se suojaisi myös kevätahavalta ja auringolta.

Tämä kuva hortensiapuutarhasta on otettu eilen. Tänään lumi on sulanut nurmialueelta kokonaan ja kasvien seutu on lähes lumeton. Tässäkin on pieni huoli kasvien suhteen, sillä kaikki on istutettu vasta loppukaudesta. Onneksi tuossa ei jää vesi seisomaan, kohopenkki toimii. Tuon ison kuusen takana on alppiruusumetsikkö, se on täysin lumeton ja ilmeisesti roudaton sillä alppiruusut olivat virkeinä nauttien tästä kaikesta vedestä.

Turha yrittää kasata lunta talon kivijalkaa vasten. Periaatteessa on kivaa kun ei ole kovat pakkaset, mutta tästä vesisateesta en tykkää. Pari astetta pakkasta olisi paljon parempi. Tai kunhan olisi kuivaa.

Siirrytään sisätiloihin, uuneissa on tulet ja sisällä on kivan lämmintä. Ostin eilen ruokakaupasta pari alennusesikkoa. En osannut päättää kumpaa väriä otan, niin otin molemmat. Yritän pitää nämä hengissä jotta saisin ne puutarhaan. Aina löytyy sopiva pieni multatila yhdelle tai kahdelle esikolle. Iines tykkää kyttäillä vanhan Singerin päällä ikkunoista näkyviä tirppoja, haaveilee samalla kesän paisteista.

Vaihdoin saliin järjestystä. Sohvaryhmä tuli arkun molemmin puolin ja punainen matto kääntyi toisinpäin. Hetken istuin nojatuolilla, Iines jatkoi tirppojen tuijottamista. Puusohvalla näkyy pyyhe, se on siinä arkisin aina, sillä sohva on Iineksen nukkumapaikka ja voitte arvata mikä määrä karvaa siitä löytyy pitkäkarvaisen kissan jäljiltä. Olen todennut vanhan pyyhkeen käteväksi suojaksi, välillä vain vaihtaa puhtaan tilalle ja varsinainen sohvan päällinen pysyy puhtaana ja karvattomana. Eli täysin stailaamaton kuva salista.

Tammikuun puoliväli, enää pari kuukautta talvea siedettävänä.

 

Inventaario jatkuu, vuorossa kukat

 Ei ollut tarkoitus kasvattaa yhtään esikasvatettavien listaa, tai minkään kylvöjen listaa, mutta kun tuli matka Riikaan, niin tiesin heti tekeväni siemenhankintoja. Tilaisuus ei tule toistumaan ihan äkkiä uudestaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on meillä alkukesästä keskimmäisen pojan ylioppilasjuhlat. Niiden takia en ajatellut tehdä mitään suurkylvöjä tänä vuonna, itse juhliin menee aikaa mutta myös niihin valmistautumiseen. Sitten iski ahneus, kyllä minä ehdin, hyödynnän kasvihuonetta, aloitan ajoissa jne. 

On jo pitkään tehnyt mieli kokeilla kelloköynnöstä itse kasvattaen. Syksyllä löytyi siemeniä -70% alesta, siinäpä hyvä syy aloittaa kokeilu. Pusseista on päiväystä jäljellä reilusti joten osan voi säästää myöhemmäksi.

Punahattu on aina riski. Talvi 2021-2022 vei suurimman osan punahatuistani ja nekin mitkä selvisivät, nousivat todella myöhään. Kokeillaan siemenkasvatusta, tuottaisivatko siten saadut taimet paremman kasvutuloksen ja eloonjäämisprosentin.

Salkoruusut eivät ole minulla pitkäikäisiä, jotkut kestävät yhden kesän toiset pari kolme. Nigraa kasvatin jo viime keväänä, vaati kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin sain siemenet itämään. Nyt olen eniten innoissani kerrotuista keltaisista, toivottavasti ovat helpompia itämään kuin Nigrat. Yleensä en kylmäkäsittele salkoruusujen siemeniä sillä itävät herkästi muutenkin.

Sekalainen  osasto on todellakin kaikkea sekalaista. Näistä kaikkia en välttämättä kylvä vielä tänä keväänä. Riippuu tilan määrästä tai sen puutteesta sekä omasta innosta. Etusijalla tilan ja ajan suhteen ovat kasvihuoneiden tomaatit ja kurkut.

Esikkoja sen sijaan mahtuu aina. Viime kesänä osa esikkokylvöksistä onnistui loistavasti, osa meni täydellisesti mönkään. Kernaasti ottaisin näistä kaikista uusia kaunottaria puutarhaan.

Lisäksi tulevat yksivuotiset kasvit, krassit, kiinanneilikat, tuoksuherneet ja samettikukat. Niistä kaikista keräsin siemeniä talteen ja ne saavat olla osaltaan ensi kesän kesäkukat. Voi olla, että ylppäreihin on jo jotain laitettava, katsotaan lähempänä onko orvokki hyvä vaihtoehto vai joku muu. Niitä en kuitenkaan kasvata itse.

Että onhan sitä taas kohta tungosta pöydillä ja tasoilla, sen jälkeen tungosta kasvihuoneissa ja navetan seinustalla. On tämä kuitenkin kaiken työn ja vaivan väärti. Muistan kun loppukesästä laitoin itse siemenestä kasvatettuja esikon taimia maahan ja olin onnellinen, kymmeniä taimia vaikka ajattelin, että jos nyt pari tulee niin olen tyytyväinen.

Varaston inventaario, hyötykasvit

 Aika käydä siemenvarastot läpi ja tarkistaa löytyykö kaikkea vai onko tehtävä tärkeitä hankintoja. Viime vuonna tyhjensin siemenlaatikkoa urakalla. Karsin kylmästi pois ne hyötykasvit joita en tarvitse tai en halua enää kasvattaa. Kylvin kaikki perennat ja yksivuotiset pois. Aloitin siemenvaraston kanssa lähes puhtaalta pöydältä, tai tässä tapauksessa laatikolta. Pohjavarastoa jäi vielä sopivasti mutta hankintojakin on tehty.

Luumutomaateissa vanha valikoima. Viime vuonna kokeilin ensi kertaa lajikkeita 'Ravello' F1ja 'Olivade' F1. Molemmat sellaisia, että kasvatan niitä myös tänä vuonna ainakin yhdet taimet. Keskellä oleva 'Mandat H' on suosikkini, tekee pienehköt ja makeat tomaatit, sellaiset joita voi ahmia tuoreeltaan ähkyyn saakka. Tilasin sen siemeniä viime vuonna Ruotsista niin paljon, että tänä vuonna ei tarvitse tilata uusia.

Kirsikkatomaatteja tekevistä pensastomaateista suosikkini on 'Vilma'. En laita muita lajikkeita pensastomaateista tänä vuonna keltaisen lisäksi. Vilma tekee paljon satoa, sopivan aikaisin ja satokausi jatkuu pakkasiin saakka. Helppo kasvattaa ja voi sanoa takuuvarmaksi joka vuosi. Vasemmalla on nimetön siemenpussi Virosta, lajike on kuitenkin todennäköisesti 'Vilma'. Sen pussin siemeniä riittänee vielä kymmeneksi vuodeksi, onneksi tomaatti itää vaikka siemen olisi todella vanha.

'Moneymaker' teki viime vuonna huonosti satoa jostain syystä. 'Supersweet 100' tulee myös kasvihuoneeseen tänäkin vuonna. Sungoldin jätän pois koska meillä se halkaisee hedelmänsä liian herkästi vaikka muutoin kasvaa hyvin ja tykkään sen mausta.

Sungoldin tilalle tulee 'Goldkrone' ihan vain sen takia, että oli niin edulliset siemenet. Ja onhan se kiva kokeilla jotain uutta. Pensastomaatti 'Balcony Yellow' on tuttu lajike vaikka en kasvattanut sitä viime vuonna, ei löytynyt siemeniä kohtuuhinnalla. Kuten näkee, Riikan kauppahallissa on hinnat kohdallaan. 'San Marzano' 2 on kuulemma loistava pastakastikkeen tomaatti. Niitä näkee ruokakaupassakin myynnissä. Kokeillaan toimiiko minun kasvihuoneessa.

Viime vuoden kasvukauden hyvän kokemuksen perusteella lisään paprikavalikoimaa. Oranssin suippopaprikan siemenet on otettu talteen omista paprikoista jotka kasvatin viime vuonna kaupan oranssin suippopaprikan siemenistä. Paprikat 'Luteus F1' ja 'Yellow California Wonder' löytyivät alennusmyynnistä syksyllä. Keltainen paprika on koko perheen herkkua, toivotaan, että niistä saadaan satoa. Paprikat kylvän helmikuussa, ehtivät tehdä viime vuoden perusteella satoa.

Kurkkuja laitan paljon. Niitä pitää riittää syötäväksi tuoreena ja säilöttyinä. 30 tölkkiä maustekurkkuja on kohta syöty, ensi talveksi voisi ottaa tavoitteeksi säilöä 50 tölkkiä. Lajikkeet ovat samat kuin viime vuonna, 'Louisa' F1, 'Passandra' F1, 'Bella' F1 ja 'Sonja'. Sonja soveltuu mielestäni paremmin säilöntään kuin tuoreena syödyksi, sen siemenet käytän loppuun mutta en osta enää uusia.

Avomaan kurkkujen kanssa tuli viime vuonna surkea sato. Oli liian kuivaa ja toisaalta jäi muiden kasvien varjoon. Tänä vuonna uusi yritys mutta vanha lajike 'Beth Alpha'. Kävi vielä niin, että kaikki tuon lajikkeen omat taimet näivettivät ja lopulta ostin taimet kaupasta. Annan kuitenkin toisen mahdollisuuden koska siemeniä on reilusti jäljellä. 'Sherpa' F1 lajikkeen toin Riikasta, sitä voi kasvattaa avomaalla tai kasvihuoneessa. Taidan kokeilla molempia paikkoja.

Kävin muidenkin hyötykasvien siemenet läpi. Kaaleja on, samoin kesäkurpitsaa, salaattia, porkkanaa ja pinaattia. Vain herneiden siemeniä pitää ostaa ja ruusupapuja. Vesimelonia sain yhden palluran vaikka taimia oli neljä, ehkä tällä kaudella käy parempi tuuri. Härkäpapua kasvatan nykyisin vain lannoitustarkoituksessa joten sen siemeniä on reilusti tallessa. Hyvä on ollakin, sillä toissavuonna en saanut siemeniä talteen yhtään. Onneksi oli vanhaa varastoa tallessa.

Tämän vuoden tavoitteeksi otan siementen talteen keräämisen. En ole tehnyt sitä tomaattien enkä kurkkujen osalta, mutta kun katsoin tämän vuoden hintoja siemenliikkeiden sivustoilta nousi hiukset pystyyn. Seitsemän euroa tai ylikin on minulle liikaa tomaatin tai kurkun siemenistä. Kun kerää siemenet talteen omista kasveista, säästää huomattavan summan jolla voi sitten ostaa erityislajikkeiden siemeniä kalliimmallakin hinnalla.

Puutarhalehdessä

Elokuisen puutarhavierailun lopputulos on nyt uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä. Toimittaja Paula Ritanen-Närhi ja kuvaaja Maija Astikainen viettivät meillä elokuun alkupuolella yhden kauniin iltapäivän. Minua jännitti etukäteen ihan hirveästi, onko kasvimaalla satoa, punertaako kasvihuoneessa yhtään tomaattia tai onko juuri silloin kaunista kypsää kurkkua kuvattavaksi. Turha pelko, kuvattavaa löytyi ja haastattelukin taisi tapahtua enimmäkseen puutarha-asioista rupatellen. Vaikeinta oli asettua itse kuvaan.

Otsikko vanhan pihan uusi elämä kertoo olennaisen, sen miten tämän meidän vanhan maalaistalon piha ja puutarha on lähtenyt kukoistukseensa puutarhana. Se on todella saanut uuden elämän.

Ja siinä itse puutarhuri lempimekossaan. Korviin laitoin vähän paremmat korvakorut, normaalisti en laita näitä mieheni mummon 50-vuotis lahjaksi saamia korvakoruja puutarhatöihin.

Anne-Marie Siltalan piiroksessa on kaikki olennainen.

Puutarhakissa Jalo oli mukana kuvauksissa, poseerata piti milloin missäkin. Ihana kun kun yksi kuvista pääsi lehteen, kissat ovat meillä tärkeä osa puutarhanhoitoa, pitävät haittaeläimet kurissa.

Lehti kannattaa lukea jo ihan tämän jutun takia, yllätyin artikkelin pituudesta, peräti neljä aukeamaa. Lisäksi lehdessä oli oma juttunsa muovista puutarhasta, sen luin erityisen tarkkaan sillä muovia on minunkin puutarhassa ja sen määrää pitäisi saada vähennettyä.

Kirppiksellä ja kotona

 Kierrätys on ollut aina lähellä sydäntäni. Kirppareita olen kiertänyt koko aikuisikäni, lapsuudesta en muista olisiko kirppreita edes ollut silloin 1970-luvulla tai 1980-luvun alussa. Joskus saatan etsiä jotain tiettyä, yleensä menen avoimin silmin, löytöjä voi tehdä vaikka juuri mitään erityistä ei etsisi.

Yksi mitä etsin aina, ovat suuret ja lasitetut saviruukunaluset. Ne maksavat uutena maltaita ja kirppareiltakin niitä löytyy kovin harvoin. Tämä halkaisijaltaan 25 cm yksilö löytyi vuoden vaihteessa, hintalapun mukaan se oli uunivuoka ja hintaa 1,5€. No uunivuoka se ei ollut, hinta sentään oli sopiva. Tämä tulee joko salin yhden saviruukun alle tai sitten lintujen juomapaikaksi puutarhaan.

Kierrätystä meillä harrastetaan muutenkin. Heti kun pakkausmuovin erilliskeräys tuli, alettiin meillä kerätä muovit. Käytän paljon multasäkkejä joihin muovi kerätään ja viedään kierrätyspisteelle. Säkki on kätevän kokoinen, pakkausmuovia tulee yllättävän paljon. Kun säkin täyttää väljästi, soljahtaa se hyvin keräysastian uumeniin. Hain navetan uumenista yhden pussierän lasikuistille odottelemaan käyttöä.  Ehkä tuon voisi laittaa kauniimmin esille, vaikka vanhaan pärekoriin. 

Yleistä hintojen nousua muuten kuvaa hyvin jätekuljetusten kallistuminen. Vuoden 2021 jätekulut olivat taloudessamme 95€ kun taas vuonna 2022 jätekulut olivat 128€. Moinen nousu siitäkin huolimatta, että harvensimme taas tyhjennyskertoja viime vuonna.

Ostin ennen joulua marketista pahasti näivettyneen jouluruusun eurolla. Se on virkistynyt silmissä ja pukkaa ahkerasti uutta versoa. Väristään en yhtään tiedä mutta veikkaan valkoiseksi. Tavoite on pitää jouluruusu hengissä ja istuttaa se puutarhaan.

Ja olihan se hankittava vuoden ensimmäinen esikko kun tuli näin kaunis valioyksilö vastaan. Tämän kanssa on sama tavoite, pitää hengissä kunnes pääsen istuttamaan esikon puutarhaan. Sekä saviruukku, että lasialusta ovat kierrätyslöytöjä.

Vielä viimeinen kierrätyskuva. Pojan koirista tulee karvaa ja välillä toivon sitä puutarhaani hyödynnettäväksi. En tiedä karkoittaako jäniksiä, mutta on ainakin yritetty. Levitin suuren pussin karvaa mahdollisille syönnin kohteeksi joutuville puille ja pensaille. Jos ei karkota jäniksiä, niin ainakin keväämmällä karvoja pesimistarpeiksi keräävillä linnuilla on pesämateriaalia.

Nyt taidan lähteä hakemaan erän puita liiteristä. Loppuviikoksi on luvattu kylmää ja taloa pitää aina lämmittää vähän etukäteen jotta kylmä ei käy luihin.