Salin päivitys

Joulun jälkeen päätin vaihtaa salissa järjestystä jotta pietarilainen kalusto mahtuu paremmin paikoilleen. Ensin heivattiin joulukuusi pihalle, imuroitiin kilo neulasia ja sitten vähän tuumattiin. Kaappi jota aloin entisöidä syksyllä, ei ole vielä valmis joten sen sijaintia ei tarvitse miettiä. Niinpä päädyttiin vaihtamaan senkin ja puusohvan paikkaa.

Takaseinän tunnelma on nyt oikeanlainen. Oikealla puolella voi kahvitella ja vasemmalla voi ottaa päiväunet.

Senkin mukana siirtyivät taulut. Minulla on koko ajan hakusessa uusi tai uusia tauluja tuohon joukon jatkoksi. Vielä ei ole tullut mieluisia vastaan.

Puusohvan mukana siirtyivät sen yllä olevat taulut. Ne on laitettu vanhoihin nauloihin, harkitsen vielä teenkö uudet reiät seinään ja ripustan taulun ja opetuskuvan ryhdikkäämmin.

Peräkammarin ovi on aina vaan vaihtamatta peilioveksi. Ehkä tänä vuonna...

Salin punainen matto, Itäsaksan ihme, on lempimattojani. Huomenna saan kotiin uusimman matto-ostoksen, saapa nähdä onko se sitä mitä ajattelin sillä olen ostanut maton vain muutaman kuvan perusteella huutokaupasta.

Televisio on salissa nykyisin ihan turha, en edes muista milloin viimeksi sitä on katsottu. Saa olla paikoillaan siihen saakka kun teen superlöydön ja saan telkkarin tilalle taulun. Voi olla ettei sellaista riittävän suurta superia tule koskaan vastaan.

Jalo ja Iines ovat tyytyväisiä, vanha Singeri jäi paikoilleen. Sen päältä kun on kaikkein paras tarkkailla pihasyreeniin lennähteleviä tirppoja.

Kummasti piristi kun sai vähän tanssia mööpelivalssia.

Työntäyteinen huhtikuu

Selatessani viime vuoden huhtikuun kuvia huomasin miten paljon sainkaan aikaiseksi puutarhassa. Oma vaikutuksensa oli hyvällä säällä, toinen koronalla joka sai pysymään vapaa-ajalla kotona tavallista enemmän. 

Navetan ikkunat eivät varsinaisesti liity puutarhaan mutta kertoo paljon huhtikuun säästä. Oli niin lämmin, että sain maalattua ikkunat ulkona.

 

Sisällä talossa esikasvatukset olivat hyvällä mallilla. Tuoksuherneet itivät niin hyvin, että minulla oli taimia jaettavaksi asti.

Kevättähdet kukkivat kaikkialla puutarhassa. En tiedä pitäisikö näitä jakaa vai antaa olla? Pikkuhiljaa ovat runsastuneet ja tuntuvat kasvavan meillä paremmin kuin scillat.

Hankin toiselta puutarhaharrastajalta ison nipun sinivuokon taimia, isoja ja pieniä. Istutin kaikki arboretumissa olevan tammen alle. Kaveriksi laitoin valkoisia scilloja jotka oli siirrettävä parempaan paikkaan luumulehdon märkyydestä. Tämä kevät näyttää miten taimille kävi. Pelkään paikan olevan ihan liian kuiva mutta toisaalta tuossa ei talvella seiso vesi niin kuin monessa muussa kohdassa puutarhassa tekee.

Alppikärhössä oli huhtikuussa suuret silmut.

Tilasin ensimmäistä kertaa pihaan toimitettuna suursäkeissä multaa ja kivituhkaa. Multaa tuli kaksi säkkiä ja kivituhkaa yksi. Olen niin tyytyväinen toimitukseen, sekä multaan, että kivituhkaan, että saatan uusia tilauksen tänä vuonna. Haavenani on ollut omavaraisuus mullan suhteen mutta ei se ole realistista näin suuressa puutarhassa. Joten mieluummin uutta multaa suursäkissä kuin pikkusäkeissä muutama kerrallaan omalla autolla tuoden. Multaa riitti kaikkien istutusalueiden multaamiseen ja paljon muuhunkin. Kuvassa arboretumin siistittyjä istutuksia.

Oman puutarhan vanhat sinivuokkoistutukset ilahduttivat runsaalla kukinnalla. Viihtyessään sinivuokko taitaa olla kestävä kasvi. Toivottavasti saan sen ajan kanssa lisääntymään omista siemenistä.

Huhtikuun suurin työ oli luumulehdon hiekkakäytävien kivetysten uudistaminen. Alunperin reunoissa olivat tiilet mutta niistä osa hajosi talven kosteassa ja pakkasissa. Niinpä käytin hyväkseni kivikuormassa tulleet sopivan kokoiset kivet ja reunustin käytävät niillä. Onnistunut uudistus johon olen edelleen tyytyväinen.

Huhtikuun kuukauden kukka oli pystykiurunkannus 'Beth Evans'. Syksyllä istuttelin pussillisen niiden mukuloita ympäri puutarhaan ja osa oli selvinnyt hengissä talven yli. Ihastuin tähän heti ja niinpä syksyllä laitoin taas lisää mukuloita maan uumeniin. Kaunis kukka joka häviää kesän myötä eikä jätä mitään rumaa lakastumaan maan pinnalle. 

Tämän vuoden huhtikuusta en uskalla odottaa yhtä hyvää, lämmintä ja puutarhapitoista. Esikasvatukset ovat toivottavasti hyvällä mallilla ja ehkä jotain pääsee tekemään, yleensä se on perennapenkkien siivousta ja kanttausta.

Harvinainen maaliskuu

Jotenkin höpsöä puhua tammikuussa maaliskuusta koska maaliskuu on vasta edessä. Vaan juuri sen takia siitä on hyvä puhua. Maaliskuuhun ei ole montaa päivää, muutama kymmenen. Palataan kuitenkin vielä viime vuoden maaliskuuhun, kevään ensimmäiseen kuukauteen. 

Lauhan, lempeän ja lumettoman talven jälkeen kevät koitti aikaisin. Ihan oikeisiin puutarhatöihin pääsi jo maaliskuussa. Moni kevään ensimmäisistä piipoista olikin kevään ensimmäinen kukka. Näihin hetkiin palataan nyt.

Arboretumin uudet kivet eivät olleet karanneet talven aikana. Aurinko helli monena päivänä ja sai puutarhahormonit hyrräämään. Maa oli sula jo tässä vaiheessa.

Jänikset nauttivat krookuksista puutarhurin lailla. Onneksi osa säästyi ja kukki kauniisti. Näitä hienostuneita kerman värisiä istutin viime syksynä lisää. Yritin tähdätä verkkojen sisään, ehkä edes osa osui.

Luumulehto maaliskuussa. Kuvaa kun katsoo niin voisi veikata toukokuuksi. Edes normaalia märkyyttä ei ollut koska ei ollut lunta. Maaliskuussa leikkasin omenapuut, luumu ja kirsikkapuut oli leikattu jo loppukesästä.

Kevätkurjenmiekat kukkivat iloisesti ja ilahduttivat aina töistä palatessa. Kevätkurjenmiekkojakin istutin lisää, tällä kertaa myös muita lajikkeita kuin tätä 'Katherine Hodgin' kevätkurjenmiekkaa.

Lumikellot kukkivat runsaasti ja pitkään, jopa viikkoja. Kuvia näistä on vielä pitkälle huhtikuuhun. Toivon niin, että nämä olisivat vihdoinkin alkaneet lisääntyä. Ainakin olosuhteet ovat olleet hyvät.

Alastomat immet ovat lisääntyneet, vähän mutta kuitenkin lisääntyneet. Näitä ei kasva kuin tässä yhdessä kohtaa. Miksiköhän en muuten ole tajunnut laittaa näitä lisää koska tuntuvat viihtyvän. Voi olla ettei ole tullut sipuleita vastaan.

Keväästä ja maaliskuusta nauttivat myös kissat. Kellittiin kivien päällä, metsästettiin myyriä keväthuumassa. Hierottiin turkkia ja viiksikarvoja kissanminttuun ja oltiin sen jälkeen pitkään pökerryksissä. Eipä uskoisi kun katsoo samoja tyyppejä juuri nyt. Kaikki kolme hamuaa sisätiloissa sitä talon lämpimintä paikkaa ja ovensuussa käydään vain nyrpistämässä nenänpäätä kamalalle talvisäälle.

Koittaa se vielä kissoille maaliskuu, mutta jos tämä talvi jatkuu tällaisena tämän viikkoisena oikeana talvena, niin tuskinpa vielä maaliskuussa kellitään kivillä ja kitketään kukkapenkkejä. Ehkä ihmetellään lumen alta paljastuvia piippoja ja pohditaan mihin kaikki sulamisvedet mahtuvat.

Seuraavassa postauksessa palataan huhtikuuhun.