Hanget korkeat nietokset

Sunnuntain vastaisen yönä saimme täydennystä lumikinoksiin lähes 30 senttimetrin verran, johan lunta tuli reilusti aiemmin viikolla. Mies teki sunnuntaina useamman tunnin töitä jotta piha on taas siisti ja käyttökuntoinen. Minulle lumen tulo riittäisi jo mutta keväällä luonto taitaa kiittää kuivan kesän jälkeen kun lumet sulavat.

 Lumi tekee maisemista kaunista, auringonpaiste kruunaa kaiken vaikka en mikään talvi-ihminen olekaan.

Lapsenlapset olivat täällä mummilassa koko viikonlopun. Vanhimman kanssa teimme jogurttipurkeissa elintarvikeväreillä värjättyjä jääpaloja jotka ripustimme pihasyreeniin niin, että niitä voi katsella salin ikkunasta. Tuli muuten kivat väripilkut valkoista lumea vasten.

                                      
 Instaan laitoin kuvan lumisesta pihakeinusta. Sen kuvan jälkeen keinu sai lisää lunta ja siitä voi hyvin päätellä kuinka paljon sitä meillä on.

 Talon kivijalka on vuorattu lumella ja kyllä se vaan tuntuu heti sisällä lämpimämpinä lattioina. kevyttä pakkaslunta oli helppo heitellä perustuskiviä vasten. Katolla on lunta paljon, mietimme pitäisikö sitä tiputtaa vai ei, talo on kuitenkin ollut tässä jo 99 vuotta ja kestänyt varmasti lumisempiakin talvia. Lunta on aika tasaisesti eikä pahoja kinostumia ole.

 Navetankin katolla on runsaasti lunta, tai voisi sanoa jokaisen rakennuksen katolla. Lunta on aurattu arboretumiin päin, yläpihaa vältellen jotta kaikki sulamisvesi ei olisi keväällä pihatiellä. Jos on mahdollista niin sulamisvesien ohjaamista kannattaa miettiä lumia kolatessa, meillä yritetään saada lumi aina alarinteen puolelle.

 Kompostori on meillä talvea ajatellen hiukan hankalassa paikassa mutta tykkään, että se sijaitsee puutarhassa eikä talon nurkalla. Lapion levyinen polku riittää jätteiden oikeaan paikkaan kiikuttamiseen. Itse kompostori on haudattu lumeen mutta jäätyy se silti talvella koska varsinaisia eristeitä ei ole.

Aitta on kaunis auringon kimalluksessa, musta katto on vaihteeksi valkoinen lumen ansiosta. Aitan katto on kuitenkin se ensimmäinen katto jossa kevään merkit näkyy. Lumen alta näkyy aina vähän mustan huopakaton reunaa ja kun aurinko alkaa lämmittää sitä keväämmällä niin räystäältä käy jo hyvin aikaisin iloinen tip tip.

Voittaahan nämä säät kuraiset loskakelit mutta silti toivon kevään koittavan nopeasti.

Elokuisia ilmakuvia

Mies teki viime vuoden elokuussa tarkastuskierroksen navetan katolle. Tiedettyjä vuotokohtia ei katossa ollut mutta parempi silti tarkastaa katto säännöllisin väliajoin. Huomautettavaa ei löytynyt, pari ruuvia vaati parempaa kiinnittämistä. Tarkastuksen jälkeen oli aikaa ottaa muutama kuva.

 Kesän kuivuus on nähtävissä nurmikossa, lisäksi talon takana osa koivuista on jo lehdettömiä vaikka kuvien ajankohta on elokuun puoliväli.

 Arboretumia ilmasta käsin kuvattuna. Pieniä on kasvit vielä vaikka kaikki kuvassa näkyvät ovat vähintään tuplanneet istutuskokonsa.

 Kasvimaan ylälohko ja siellä kasvavat porkkanat näkyvät hyvin. Alapuoli ja luumulehto jäävät koivujen taakse piiloon. Ja lisää leikattavaa nurmikkopinta-alaa. Sitä on tarkoitus vielä pienentää mutta ei liikaa, pidän pihan tietynlaisesta avaruudesta.

 Kasvimaa ja aitta. Aitan vieressä oleva pressu on uuden kasvihuoneen paikka, se valmistuu sitten joskus. Mansikkamaa tehtiin laatikoihin kesän aikana, syksyllä sain omista rönsyistä kaikki taimet.

Vielä yksi kuva yläpihasta. Siihen kaipaan lisää istutuksia mutta en ole vielä saanut juuri sitä ahaa-elämystä jonka takia alkaisin mylläämään pihaa. Lisäksi paikka on haastava kun siihen kasataan talven lumia, pihakeinulle asti lumet eivät tule joten siihen voisi jotain hahmotella. Kuitenkin jotain niin matalaa ettei taloa jää niiden taakse piiloon.

Talvi onkin hyvää aikaa miettiä tulevan kesän istutuksia ja uudistuksia. Kesällä ei ehdi sillä silloin ollaan tositoimissa.

Kevään 2018 narsissit

Ennen puutarhaan hurahdusta luulin narsisseja helpoksi lajiksi, kunhan laittaa narsissin sipulin maahan niin se kasvaa monta vuotta ihan itsestään. Väärässä olin. Lähes joka kevät laitan uusia narsisseja mullan alle vaan eivät ne minulla kuki kovin komeasti uudemman kerran, saati että leviäisivät.

 Tämä ihana tasetti 'Minnow' kukki arboretumissa. Aiemmin olen laittanut tätä rosarioon mutta siellä kukki vain yhden kevään. Tasettien kanssa taitaa olla aina sama juttu, eivät oikein tahdo menestyä.

 Luumulehdon narsissa on 'Ice Follies'. Se kukki 2017 erittäin heikosti mutta 2018 taas paremmin. Tämän suhteen en ole heittänyt toivoani, ehkä tästä saisi vakituisen keväisen kaunottaren. Jos näin käy niin tätä voisi ehdottomasti hankkia lisää.

 'Minnow' muuttaa väriään kukinnan edetessä. Yläkuvassa sekä torvi että terälehdet ovat keltaiset mutta hetken päästä terälehdet ovat valkoiset. Tykkään tästä todella paljon ja siksikin on sääli ettei jaksa kukkia uudestaan.

 Tämän narsissin nimestä en ole varma, saattaa olla nimetön Viron tuliainen mutta epäilen enemmän että kyseessä on 'British Gamble'. Ja nyt kun kirjoitan tätä niin muistelen ettei tässä torven väri vaihtunut ihan luvatunlaisesti.

 Tämä nimetön narsissi on vanhan, tällä paikalla aiemmin sijainneen kukkapenkin kaikuja. Ei niin minun väriseni mutta saa kasvaa tuossa. Yllättävän kivasti käy kevätesikon ja pinkkien hyasinttien kanssa.

 Syksyllä 2017 istutin vain yhden pussin narsisseja tasettien lisäksi. Uudelle istutusoaikalle löysin alennusmyynnistä lajiketta 'Orangery'. Hieman tummemman oranssia torvea odotin mutta kyllä tykkään tästäkin.

Viimeisenä narsissi luumulehdosta jota en tunnista. Voisi olla 'Lemon Strike' vanhojen sipulipusien etikettien mukaan. No joka tapauksessa oikein kaunis ja tervetullut kukkimaan tänäkin keväänä.

Paljon muitakin narsisseja olen istuttanut, kaikki pääsiäisen perunanarsissit esimerkiksi mutta ikinä eivät ole kukkineen puutarhassa. Onneksi kuvien perusteella aika monta lajiketta kuitenkin löytyy. Viime syksynä istutin vain lajiketta 'Orangery' lisää, toivottavasti se viihtyy atsalen juurella.