Siivousta ja huonekaluja

Onneksi eilen satoi vettä koko päivän, ei yhtään haitannut siivota taloa keskimmäisen pojan synttäreitä varten. Nyt kun nuorimmatkin lapst ovat teinejä, on siivouksen luonne muuttunut. Enää ei korjailla lattioilta leluja pois ja entistä vähemmän on tavaroiden oikeille paikoille viemistä. Jos on, syypää löytyy peilistä.

 Salin siivous on  yleensä imurointi ja pölyjen pyyhintä, lattioita en nyt pessyt sillä ne on pesty edellisen siivouksen yhteydessä.

 Pölytöntä, puhdasta ja  mummolamaisen muuttumatonta.

 Lämmityskausi aloiteltiin jokunen viikko sitten. Tänään oli kaikissa uuneissa tulet jotta vieraita ei palelisi. Synttärisankarin uuni on talon toinen pönttöuuni jonka ulkonäölle emme ole tehneet mitään, toinen on salin uuni. Kuten salinkin uuni, on tämä uuni lähes kolme metriä korkea ja lämmittää hyvin.

 Entisöintikurssille viemäni kukkapöytä palautui kotiin. Ajattelin maalata pöydän kotona mutta sitten en osannut päättää väriä, niinpä otin pöydän käyttöön tällaisenaan. Tuossa aiemmin olleen rottinkisen kukkatelineen vien kurssille seuraavaksi, sitä pitää vahvistaa ja poistaa maalit ennen uutta maalausta.

 Nuo kukkapöydät tai mitä telineitä nyt ovatkaan, ovat kuitenkin vain välitöitä. Pääkohde on pietarilaiset tuolini jotka ovat muuten valmiit mutta viimeinen verhoilukerros puuttuu.

Itävallasta tilattu kangas on vihdoin saapunut. Se on kaavoitettu ja ekat palat on leikattu. seuraavaksi on vuorossa kankaan kiinnitystä ja verhoilunyörin ompelua. Kuvia seuraa kunhan vaiheet etenevät.

Muistamaton

Taimia hankkiessa yritän tallettaa nimen muistini kovalevylle. Joskus paremmalla menestyksellä ja joskus huonommalla. Saatan jopa puhua kasvista ihan eri nimellä kun se oikeasti on. Monesti kiitän tietokoneen kovalevyä jolta voin tarkistaa asian kun muisti alkaa horjua.

 Tästä ihanaisesta Mustilan arboretumista hankitusta keltaisesta puusta olen aina puhunut marjaomenapuuna.

 Ja tällaisen lapun löysin kuvatiedostoista. Ihan selvä tapaus. 

Vai onko?

Kun seuraavaksi löytyi tämä. Tässä kohtaa en pahemmin kiittele puutarhurin muistiinpanoja siitä mitä on istutettu ja minne. Nimittäin ei sellaisia ole. Nyt luotan siihen, että kunhan puu kukkii ja tekee omenaa, saan tietää kumpiko se on. Jos ei selviä niin sitten se on vain kiva puu jolla on upean keltainen syysväritys.

 Rusokirsikka ei tänä vuonna yltänyt punaiseen väriin saakka. Pioniin sen sijaan tuli hieno syysväritys, samoin 'Elin' jaloängelmään.

 Ja ihan pakko kuvata toistamiseen pinkin neilikkaruusun kukat jotka eivät ole yhtään hätkähtäneet pakkasta.

 Ussurinpäärynen punaa en voi olla hehkuttamatta. Jos pihaasi mahtuu tämä puu niin suosittelen, näky on joka syksy yllä oleva leiskuvan punainen.

 Tuomipihlaja-aidanne yrittää punastua. Kunhan aidanne kasvaa, on se hieno näky pellot taustanaan.

 Syksyllä puiden lehtien värityksen kirjo on uskomaton. Tässä yhdessä keltaisena loistava nimetön koristeomenapuu, oranssinpunainen vaahtera ja vihreänä pysyttelevä syreeni.

Viimeisenä istutettu salkoruusu ei ehtinyt kukkimaan, pari nuppua sai melkein auki, kauniita nekin ovat mutta ensi kesänä muistan laittaa taimet ajoissa maahan jotta saan nauttia kaikkien kukinnasta.

Syksyn puutarhatyöt ovat pulkassa, haravoida voi jos intoa riittää mutta sekään ei ole pakollista. Nyt on helpottunut olo, ihan kiva saada taukoa mullankaivuuseen ja kitkentään.

Uutta ilmettä lasikuistille

Aikoinaan kun muutimme tänne hommasimme lasikuistille hyvän juuttimaton. Matto kesti paikoillaan kymmenisen vuotta, sitten se oli kulunut pahasti puhki ettei sitä kestänyt enää katsella. Lisäksi maton muovipohja rapistui ja mureni kiihtyvään tahtiin.

Juuttimaton jälkeen lasikuistilla on ollut vaihtelevasti erilaisia räsymattoja. Minusta ulkonäöllisesti paras valinta mutta käytännössä ei. Räsymatto on portaissa luru ja luistaa jalan alla. Muutaman vaaratilanteen jälkeen piti miettiä muuta.

 Äitini pelasti tilanteen sillä hänen varastoistaan löytyi täydellinen matto lasikuistille. Juutilta näyttää mutta en ole varma materiaalista. Nyt mennään toistaiseksi tällä matolla ja katsotaan kuinka se asettuu paikoilleen.

 Lasikuistin pariovien karmilistat ovat maalaamatta, niitä alunpitäen ei pitänyt puhdistaa maalista mutta minulla meni sekaisin lasikuistin ja eteisen listat. No ehkä ensi kesänä saisin maalattua listat, kuvassa korostuvat mutta arjessa en niitä enää huomaa.

 Vasen puoli lasikuistista ei ole muuttunut sen jälkeen kun entisöin valkoisen komuutin. Ruskea jakkara on talon alkuperäinen, kissojen makuupaikkana toimiva korituoli on pelastettu mummoni jäämistöstä. ja kuten kuvasta huomaa, lasikuistin maalien rapsuttelu ei ole edennyt vuosiin.

Maton vaihdon yhteydessä tein lasikuistille vähän tarkemman siivouksen mutta kyllä tuonne jäi vielä tavaraa. On pärekoria puutarhaan meneville lakanoille ja sytykkeinä käytettäville kävyille. On lehtikeräyslaatikkoa ja omenalaatikkoa. Paperikassissa on Avoimiin Puutarhoihin puutarhaa varten tehdyt kasvien nimikylti, niille pitäisi keksiä järkevämpi säilytyspaikka. Vihreästä peilistä tulee vielä joskus uuden kasvihuoneen koriste.

Lintujen ruoka on myös kaivettu esiin ja lasikuistilla metalliastioissa odottamassa ruokintakauden aloitusta. Joka syksy pähkäilen milloin on oikea aika aloittaa ruokinta, nyt vai vähän myöhemmin?