Ahkerina

 Täällä Arvilassa on kaksi karhua herännyt talviuniltaan. Toinen menee lapio tai kitkin kädessään pitkin puutarhaa, toinen menee vasaran ja sahan kanssa kasvihuoneelle. Sama toistuu illasta toiseen, heti kun työpäivä on ohi ja lapset on ruokittu. Muut kotityöt voi hoitaa sadepäivinä.

Kasvihuone on kaivettu pressun alta ja mies aloitti tekemään siihen kattoa. Kattotuolit mitoitettiin parvekelasien mukaan. Lasit tulevat keskelle kattoa ja lasien ympärille tulee musta huopakatto. Ei paras ratkaisu, mutta koko katon pituisia parvekelaseja ei saa mistään, ostimme pisimmät mitä saimme. Kun katto on valmis, tehdään seinät valmiiksi ja viimeisenä varsinainen lattia. Olen kahden vaiheilla maalaanko puuosat vai jätänko ne harmaantumaan.

Sain levitettyä oljen kasvimaan tasaukseen ennen sateita. Sade saa ne asettumaan paikoilleen. Tuo multainen ruohokasa on poissa, siitä tuli laajenevan istutustalueen pohjaa.

Puutarhan tuorein humala sai siirron, toivottavasti ei pahastunut liikaa. Tuki on pieni mutta en usko humalan kasvavan vielä tuota korkeammaksi. Sitten kun kasvaa, pitää tuki miettiä uusiksi. Kaivoin humalan pois sen takana näkyvästä etummaisesta multakohdasta. Takimmaisessa oli ennen valkosipulien kasvupaikka. Seuraava työ on tasata maa ja heittää siihen nurmikonsiemenet. Helpottuu leikkuu kun on yksi yhtenäinen alue.

Vielä yksi kuva vuosi sitten siirretystä jouluruususta. Kyllä kannatti, ei ole tällaista kukintaa ennen näkynyt.

Vaahteran ja koristeomenapuun väliin on hyvää vauhtia kasvamassa pikkuisten sipulikukkien niitty. Scillat eivät vielä kuki, mutta vaaleanpunaiset kirjokevättähdet kukkivat. Ehkä ne vielä joskus täyttävät koko alueen.

Ihmettelin tässä kohtaa, että mistä pampuloita maasta puskee. Sitten tajusin, että siinähän on viime kesänä istutettu koristeraparperi. Tämä ei ole se ihana punakukkainen, myyjä oli rehellinen ja sanoi sen olevan kovin arka ja suositteli tätä joka on kestävämpi. Ensimmäisestä talvestaan selvisi hienosti.

Sääennuste kehoittaa karhuja käymään takaisin talviunille. Vaan ehkei sitä malta, voi keskittyä niihin muihin, sisätiloissa tehtäviin kotitöihin.

Lisää mansikkaa

Mansikoiden siirtäminen kylmästä savimaasta lavakauluksiin oli hyvä teko. Talvenkestävyys parani heti ja myös näyttää siistimmältä. Niinpä päätin kasvattaa mansikkalaatikoiden määrää kahdella laatikolla jossa kasvoi ennen kesäkurpitsaa. Jatkossa kesäkurpitsaa on vain yksi laatikko ja sen sijainti on kasvimaalla.

Nyt luumulehdon viidestä laatikossa neljässä mansikkaa, omat rönsytaimet riittivät ja jäi ylimääräisiäkin. Vielä kun keksisi hyvän idean miten suojata yksittäinen laatikko niin ettei linnut pääse syömään marjoja, hyviä ideoita vastaanotetaan.

Tässä kuva niistä maa-artisokkien laatikoista joista kerroin edellisessä postauksessa. Ihme idea on ollut lätkäistä ne keskelle nurmikkoa. Laitetaan tuokin kohta taas nurmelle ja maa-artisokat saa jatkaa elämää uusissa laatikoissa.

Kiurunkannus 'Beth Evans' avasi kukkansa. Kahden talven jälkeen yhdestä mukulasta on kasvanut näin tuuhea. Näitä on ehdottomasti muistettava laittaa syksyllä lisää. Vielä kun tulisi muitakin lajikkeita myyntiin niin olisin tyytyväinen.

Tämä liila ei ole innostunut yhtä kovaan kasvuun kuin pinkki. Ei se haittaa, kerroin kiurunkannukselle, että meillä saa kasvaa hitaasti ja ihan rauhassa.

Kaikki ovat jo varmaan täysin kyllästyneitä sinivuokkokuviin mutta tässä on silti yksi. Viime keväänä hain toiselta puutarhaharrastajalta nipun sinivuokon taimia ja istutin ne pihan vanhimman tammen alle arboretumiin. Ihan kaikki eivät selvinneet mutta suurin osa on tallessa. ja kukkivat jo näin kivasti, ensimmäisenä varsinaisena keväänään. Sekaan olen istuttanut valkoista scillaa, se ei kuki ihan vielä. Ällöttävää keltaista tulppaani puskee edelleen vaikka poistin sitä ennen sinivuokkojen istuttamista. 

Helmililjoista Atsurin helmililja on kukkii aina ensimmäisenä. Tuntuu, että vastahan tämä nousi ja on nyt jo ylikukkinut. Sitä ne liian lämpimät kevätpäivät teettää. Huomasin myös ensimmäisenä kukkineiden krookusten nuupahtaneen. Oli kyllä ennätysnopea kukinta tänä keväänä. 

Tämän jättikiven alueen laajentamista odotan innolla. Ei toteudu vielä tänä kesänä mutta ehkä jo seuraavana. Aina voi kuitenkin haaveilla ja miettiä miten toteuttaa laajennuksen. Perhoskasveja ainakin voisi lisätä. Sunnuntai oli huikean hieno perhospäivä, näin nokkosperhosen, neitoperhosen, sitruunaperhosen ja suruvaipan. Taitaa olla ennätysmäärä lajeja yhden kevätpäivän aikana. Eikä sovi unohtaa muita siivekkäitä. Västäräkit ovat saapuneet, tänään niitä tepasteli pihassa peräti kolme kappaletta. Olisiko ollut samoja yksilöitä kuin viime kesänä koska kissoja kiusattiin heti ja ymmärrettiin ettei niitä katteja nyt niin tarvitse varoa, kiinni eivät kuitenkaan saa.

Puutarhatöitä

Tänään törsääntyi puoli päivää pieneen retkeen. Kävimme ostamassa käytetyt parvekelasit uuden kasvihuoneen kattomateriaaliksi. Katto ei tule olemaan pelkkää lasia, mutta kyllä lasiakin tulee. Parvelasit ovat siitä hyvät, että ovat turvalasia ja hajotessaan menevät muruiksi. Niinpä niitä uskaltaa laittaa kattoon. Toisen puolen päivästä vietin puutarhassa. Oli uskomattoman lämmin ja kaunis sää.

Pinkki sinivuokko teki tänä vuonna jo neljä kukkaa, hienoa, että se viihtyy ja kasvaa.

Tervaleppäaidanne on nyt siinä iässä, että siinä on ensimmäiset norkot ja kukat. Allergisille huono juttu mutta on ne silti kauniit.

Valkosipulien lavassa kaikki hyvin. Lisäsin lannoitetta ja hiukan uutta multaa päälle. Viime kauden satoa on jäljellä ja sen kanssa pärjätään uuteen satoon saakka. Valkosipulin suhteen olemme hienosti omavaraisia.

Tämän päivän suurin työ oli kasvimaan suoristus ja jatkaminen. Varsinaisesti tila ei kasva vaikka alaa tulee lisää. Tuohon multakasan kohdalle siirrän siskon puutarhasta tulleen raparperin joka kasvoi  huonossa paikassa koivun vieressä. Lavoihin siirretään maa-artisokat jotka kasvavat nytkin lavoissa, mutta lavat ovat lahot ja rikki. Joten kun kerran lavat pitää vaihtaa niin samalla vaihdan lavojen paikkaa. Vanhat lavat olivat ihmeellisesti keskellä ei mitään. En myönnä, että olisi minun tekemisiäni, heh heh.

Sitten onkin jo raparperi siirretty ja uudet lavat paikoillaan. Peitin nurmikon vanhoilla lakanoille, säästyin kaivamisen vaivalta, vain reunoilta kaivoin pois ja pienen palan raparperin tieltä. Sain siirretty puolet maa-artisokista ja nyt on yksi lavallinen ylimääräisiä mukuloita. Oma vatsani ei kestä enää maa-artisokan syömistä joten valitettavasti jäävät meillä hyödyntämättä.

Ihana tumma nimetön, viime syksynä istutetty kurjenmiekka on avannut kukkansa. Muut lajitoverinsa ovat vasta pienet piipot mullan päällä.

Laitoin syksyllä yhteen uuteen kukkapenkkiin kevättähtiä. En tiedä tuliko virhe ja valloittavat koko alueen. Toisaalta mitäpä se haittaa, kesän tullen jäävät kuitenkin muiden kasvien varjoon ja alle kuihtuneine lehtineen.

Sunnuntaina ehdin touhuta koko päivän puutarhassa, en malta odottaa.