Paljon, paljon paljasta maata

 Parin päivän vesisade on sulattanut lunta tehokkaasti. Paljasta maata näkyy hetki hetkeltä enemmän. Piippoja nousee esiin ja kevään merkit näkyvät. Siitä huolimatta olen tietoinen ensi viikon sääennusteista ja mahdollisesta yli 20cm lumisateesta maanantaina, vaan ei anneta sen häiritä tämän viikonlopun onnea. 

Kuten arvelin, hortensiapuutarha on ensimmäisiä alueita puutarhassa, joka sulaa lumesta. Tänään löysin sieltä ensimmäiset lumikellon piipot. Muitakin piippoja näkyi, mutta en lähtenyt arvuuttelemaan mitä ovat. Kaikki puuvartiset näyttäisivät olevan hengissä silmujen perusteella.

Pihassa liikkuvien jänisten takia levitin talon edustan sipulikukkien päälle harson. Tulppaaneissa oli jo viiden sentin lehdet ja osa helmililjoista oli nostanut piipponsa esiin. Vapaita verkkoja ei enää ole, mutta onneksi harso ajaa saman asia.

Tammen alta löysin iloisen yllätyksen. Tässä kohtaa kasvaa tavallisia sinisiä scilloja jotka ovat runsastuneet tuskaisen hitaasti. Aloin ihmetellä mitä pieniä alkuja tuossa on, luulin ensin niitä käenrieskan aluiksi. Sitten tajusin, että näiden pienien itujen täytyy olla scillan alkuja. Pitäsikö niiden päälle käydä heittämässä kevyesti multaa vai selviävätkö noinkin?

Eilen löytyi vähemmän miellyttävä yllätys. Tämä on tai oli, ihan miten vain, jouluruusu. Kaluttu matalaksi ja sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut tässä puutarhassa. En tiedä onko ollut rusakko, tuossa on paljon niiden papanoita eikä peuroista tai kauriista ole mitään merkkejä, ei papanoita tai sorkan jälkiä. Jouluruusu tuskin kukkii tänä keväänä enää vaikka tekisi uudet lehdet.

Mietin hetken miten suojaisin paikan uudemmilta vierailuilta. Navetasta löysin vapaan varjostusverkon ja levitin sen ensihätään kasvien suojaksi. Jos hankkisin toisen verkon, olisi koko alue suojattu. Vanhat lankakorit suojaavat krookuksia, niille en laittanut verkkoa sillä kasvaisivat sen läpi eikä verkkoa saisi enää sen jälkeen pois vahingoittamatta krookuksia.

Lisää hämmästeltävää. Olen luullut kiinanneilikan olevan yksivuotinen kasvi. Ehdin kylvääkin sitä, että saan tällekin vuodelle taimet. Kasvihuoneella näyttää kuitenkin siltä, että kiinanneilikka on kestänyt talven yli. Sitä ovat tehneet kotilotkin. Rutistin yhden kotilon rikki kun sellaisen kohtasin. Routa oli nostanut kotilon maasta ja se oli vielä horroksessa, mutta eipä siihen mene kuin hetki kun rohkeimmat lähtevät liikkeelle.

Kasvimaa on paljas lähes kokonaan. Nyt on hyvä hetki suunnitella mitä siellä kasvatellaan tänä vuonna. Ainakin perunaa, porkkanaa ja sipulia. Ja muitakin tuttuja ja turvallisia herkkuja. Ruusupapuja ostin vaikka niistä ei viime vuonna saatu satoa, mutta niitä voi kasvattaa ihan vaan kauniiden kukkien takia. Nyt löytyi kaunis valkokukkainen lajike.

Olipa ihana viettää muutama tunti puutarhassa, askeliakin kertyi yli 5 000.

Ehkä, melkein, kohta

 Kevät on täällä, ehkä. Melkein, sillä kevätpäiväntasaus tuli ja meni. Ihan kohta, lumethan sulavat jo. Kovin on epävarmaa, mutta eikös sitä sanota, keikkuen kevät tulevi tai jotain sinnepäin. Kovin on vaihtelevaa säätä, vaan eipä sille mitään voi. Joka vuosi kevät on tullut, ennemmin tai myöhemmin.

Kun oli puutarhassa silmät auki ja tarkkana, löytyi yllättävän paljon kevään merkkejä täällä II-kasvuvyöhykkeellä.

Ensimmäinen sinivuokko näkyvissä! Jaoin syksyllä sinivuokkoja jotta saisin niitä myös hortensiapuutarhaan. Ainakin osa on selvinnyt hengissä talven yli. Hortensiapuutarha onkin se osa puutarhaa, jonka sulamista odotan eniten. Sinne löytyi syksyn alennusmyynneistä hienoja kasveja ja on kiva päästä näkemään mitkä niistä selvisivät hengissä talven yli.

Hortensiapuutarha sulaa hyvää tahtia. Kolme esikkoa on tullut esiin, ja hauskasti näyttävät olevan keltakukkaisia. Nämä on valittu täysin sokkona viime kesänä siemenestä kasvatetuista esikoista. Kukkivat ensi kertaa joten yhdenkään väri ei ollut etukäteen tiedossa.

Alppiruusumetsikön alppikelloista toinen sinnittelee hengissä, toinen taisi kuivua kesän helteissä pois. En poistanut "roskia" pois, suojaavat alppikelloa sillä koko alppiruusumetsikkö on jo lumeton.

Ja onhan siitä lumikellojakin jo näkyvissä. Tämä on puutarhan vanhin rypäs vanhan koristeomenapuun alla. Tästäkin kohtaa sulaa lumet ensimmäisenä joka kevät.

Uuden kasvihuoneen tienoolla häämöttää paljasta maata. Kellukka 'Bohema Pink' on selvinnyt hienosti talvesta. 

Tässä näkyy todellinen tilanne. Lumen puolesta täällä on vielä täysi talvi. Tuonne kasvihuoneen taakse kinostuu lunta niin, että sitä on siellä jopa polviin asti. Ei mitään asiaa lumessa kahlailemaan.

Yleiskuvaa koko alapuutarhaan. Kovin saa olla lämmintä lumien sulattamiseksi. Tosin sääennuste ei lämpöä tai aurinkoa lupaile. Kovin malttamaton tässä jo on, sormet syyhyävät päästä puutarhaan kuopsuttamaan ja rapsuttamaan, haravoimaan ja kitkemään.

Taimien ja kylvöjen kuulumisia

 Olen tehnyt esikasvatusten kylvöjä tasaiseen tahtiin ja vielä riittää kylvettävää. Osa kylvöistä on onnistunut loistavasti, osa kohtalaisesti ja osa surkeasti. Ikkunalla on tungosta ja käyttöön on otettu toinen pöytä. Seuraavaksi, kunhan tomaatit on koulittu pitää taimet järjestellä uudestaan ja laittaa ainakin yksi taimivaloista toiselle pöydälle.

Sekavaa mutta kuitenkin järjestyksessä. Ensi viikolla jos löydän sopivan välin, koulin kaikki tomaatit. Sitten tässä pöydällä on enää tomaatit ja paprikat. Kaikki muu siirtyy toiselle pöydälle ja osa perennoista jo ehkä kasvihuoneeseen. Ikkunasta näkee, että lunta piisaa.

Paprikoista lajike 'Luteus' F1 on kasvanut parhaiten. Toiset lajikkeet jurovat, mutta se luultavammin johtuu vain siitä, että meillä on viileä. Salissa ei lämmitetä enää sähköpattereilla joten huonelämpötila ei ole mitään luksustasoa.

Ensimmäiset 'Vilma' pensastomaatit voivat hyvin, nämä kasvavat jo omissa purkeissaan.

Kelloköynnösten viidakko odottelee selvittäjää. Teen selvityksen kunhan saan haettua navetasta tukikeppejä. En ole vieläkään oppinut, että tukikepit kannattaa tuoda jo syksyllä sisälle jotta ne on helppo ottaa käyttöön tarvittaessa. Onneksi kelloköynnös ei hätkähdä jos menee poikki.

Runtotomaatit pääsivät vähän venähtämään kodinhoitohuoneen pimeässä. Kouliessa istutan ne niin syvään kun vain kehtaan. Ilahduttavan moni siemen iti, myös 'Mandat H' luumutomaatin lajikkeesta joka on yleensä ollut heikko itämään.

Aloin kastella talvetuksessa ollut valkoista oxalista ja ei mennyt montaa päivää kun ensimmäinen lehti ponnisti mullan alta. Ostin taimet eurolla tai kahdella loppukesän alennusmyynneistä. Ne ilahduttivat puutarhassakin pitkään ja nyt iloa on kaksinverroin kun talvehtivat. Oxalis on helppo talvettaa. Nostin astiat syksyllä sisään, en ole antanut vettä kuin vasta nyt, muuten ovat olleet oman onnensa nojassa ihan huoneenlämmössä.

Punahatuista muut lajikkeet itivät hyvin, mutta 'White Swan' lajike ei ole itänyt lainkaan. Kaikki esikot jäivät itämättä. Siankärsämöt itivät hyvin. Samettikukat itivät kohtalaisesti, paremminkin voisi itää joten taidan tehdä uusintakylvön. Siemenet ovat omia joten niiden itävyys voi olla joskus tosi heikkoa.

Loppuun kuva karvaisista lapsenlapsista. Keräsin mummin kirppusen kanssa pajunkissoja lauantaina ja osa meni lastenlasten kotiin. Pienet apulaiset olivat heti paikalla tutkimassa pajunkissaoa. Taisi olla hyviä tuoksuja niissä ja vähän meidän kissojen karvoja.