lauantai 20. heinäkuuta 2019

Salkoruusu ja kärhöjä

Talon kivijalan vierusta, etelänpuoleinen seinusta on osoittautunut loistopaikaksi salkoruusuille. Paikka on hankala sen kuivuuden takia mutta salkoruusu tekee niin pitkän paalujuuren, että se pärjää todella kuivassakin paikassa.
 Salkoruusu on kai periaatteessa kaksivuotinen mutta tämä tumma kukkii jo kolmatta kesää. Leikkaan salkoruusuista syksyisin varret pois, sen pitäisi auttaa talvehtimiseen ja saada salkoruusu kukkimaan seuraavanakin vuonna. Tämän tumman kanssa on tepsinyt, muut ovat olleet kaksivuotisia.
 Mahtava määrä kukkia ihailtavana. Nyt otan joitain siemeniä talteen sillä en halua tämän tumman häviävän kokonaan. Siementen kanssa en ole onnistunut vielä koskaan suorakylvönä mutta esikasvatus onnistui loistavasti. Nyt kasvaa salkoruusuja puutarhassa vähän siellä sun täällä ja huomasin pariin yksilöön tulleen nuppujakin vaikka ovat vasta tänä keväänä kylvettyjä. Tämän innoittamana aion kylvää salkoruusuja jatkossakin.
Olen ostanut tämän kärhön nimikkeellä 'Comtesse de Bouchaud' mutta en usko tämän olevan se. Värin pitäisi olla vaaleanpunainen ja kärhöni on selvästi viininpunainen, alla näkyy väri selvemmin.
 Kärhö kasvaa rosariossa kolmatta kesää. Muina vuosina se on noussut viimeisenä, tänä vuonna ensimmäisenä. Aikaisemmin on ollut vain yksi kukka, nyt kukkia tulee useita. Kärhöistä ei taida koskaan tietää miten kasvavat.
 Tarhaviinikärhö Clematis viticella-ryhmän 'Mme Julia Correvon' on viime syksyn alelöytöjä. Se on istutettu ussurinpäärynän juurelle, kukkimaan päärynäpuun oksille. Muutama pieni kukka siihen on tulossa suureksi ilokseni.
 Loistokärhö 'Margaret Hunt' ei petä. Se kasvaa kärhöistäni kaikkein parhaiten. Ilmeisesti kärhön istutuspaikka osui kohdilleen sillä kasvua ei tunnu hillitsevän edes kesän mieletön kuivuus.
Tässä mittasuhteena kaksivuotias mummin kirppunen joka näyttää mummille, että kärhössä on kukkia toisellakin puolella. Olen lannoittanut kärhöä keväällä kanankakalla, muuten se on saanut kasvaa oman onnensa nojassa.

Lisää kärhöjä on tulossa kukkaan hitaasti mutta varmasti. Yksi toinenkin väriyllätys on luvassa mutta siitä lisää kunhan kukka on avautunut kokonaan.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Ruusuja, uusia ja vanhoja

Lidlistä köynnösruusuna hankittu ruusu avasi kauden ensimmäisen kukkansa. Tähän saakka ruusu on tehnyt vuosittain vain yhden kukan varren päähän. Nyt varsia on kaksi ja molempiin on tulossa sivukukintoja.
Pääkukka on hervottoman kokoinen, halkaisija n. 10cm.
Kukka on täydellinen ruusu, värikin hyvä. Tämä yksi ja ainoa on kukkinut kohta kaksi viikkoa, sivukukinnot ovat vielä nupuilla. Ruusu on puutarhan ensimmäinen ruusu joka ei ole omajuurinen. Istutin sen aikoinaan erittäin syvään eikä se toistaiseksi ole tehnyt villiversoja. Köynnösruusu se ei ole mutta saakoon sen anteeksi näin kauniin kukkansa tähden.

 Vieressä kasvaa puistoruusu 'John Cabot'. Sen väristä ja pitkään kestävästä kukinnasta tykkään todella paljon. Tänään kaivoin rosariosta jossa nämä ruusut kasvavat, pois yhden ruusun. Rosa maretii, japanilainen metsäruusu sai muuttaa arboretumiin. Samalla päätin, että myös kaikki juhannusruusun sukulaiset saavat siirtyä arboretumiin ja kokeilen tilalle joitain herkkiä ranskalaisia, ehkä kuitenkin omajuurisina jos niitä vain on saatavilla.
 Valkoinen neilikkaruusu kukkii talon edustalla. Neilikkaruusu on siitä kiva että se tekee juurivesoja minimaallisen vähän, niinpä sitä voi kasvattaa perennojen kanssa yhdessä.
Vaaleanpunainen neilikkaruusu kukkii sekin. Leikkaan molemmat neilikat hyvin mataliksi joka kevät, nämä tekevät kukkia uusiin versoihin joten leikkauksen voi tehdä huoletta.

Muutamia uusia hankintoja olen tehnyt sillä törmäsin marketin puutarhapuolella puoleen hintaan myytäviin ruusuihin. Tämä arboretumiin päässyt on Teresanruusu Rosa 'Théresè Bugnet'. Lisäksi ostin Rosa 'Ilo' puistoruusun jonka istutin aitalle tulevaan uuteen istutusalueeseen. Kolmas hankinta on täysin riskipeliä. Olen ihastellut koko kesän blogeissa köynnösruusun 'Flammentanz' kukintoja. Niinpä ostin sen nyt itselleni. Paikka tuli talon kulmalle kivijalan viereen niin, että jos ruusu menestyy, saan ihailla sen tummanpunaisia kukkia vaaleaa talon seinää vasten. Ruusu ei ollut omajuurinen mutta istutin sen syvään, juuripaakun alin osa tuli puolen metrin syvyyteen. Nyt vain toivon paikan olevan sopiva.

Uusien ruusujen myötä laskin että puutarhassa on parikymmentä erilaista ruusua. Vielä mahtuisi muutama lisää.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Karjakon lempipaikka

Korjattu navetan pääty on mielestäni kaivannut jotain pistettä iin päälle. Tänään keksin mitä siitä puuttui. Niinpä tein retken aittaan, karjakeittiöön ja navetan ylisille ja kokosin sylillisen rekvisiittaa.
 Seuraavaksi ryöstöretkelle kasvihuoneeseen ja mukaan samettikukat jotka jäivät aina kasteluletkun ruhjomiksi. Kukat pottaan ja potta aitasta löytyneen räsymaton päälle.
 Tätä pääty oli kaivannut. Karjakon lepopaikkaa tiiliseinän kupeessa. 
 Onneksi sitä tulee hillottua kaikenlaista romua. Vanha penkki on tullut meille appivanhemmilta, pesuvati tuli talokaupan mukana, lyhty on pelastettu romun keräyksestä ja potta on talon peruja. Räsymaton alkuperää en muista, sen raaski hyvin laittaa sään armoille sillä tämäkin matto on liian kulunut sisätiloissa käytettäväksi.
 Navetan mittakaavassa pieni juttu mutta silti juuri sopivasti. 
 Urakan jälkeen kävin keittämässä itselleni kupin teetä, otin kyytipojaksi vähän herkkuja ja tulin nauttimaan karjakon lempipaikkaan. Samalla oli hyvä muistuttaa itseä, että puutarhassa pitäisi malttaa useammin istua alas ja vain olla.
Epäterveellisten herkkujen vastapainoksi on tänään herkuteltu terveellisestikin. Kuvassa on päivän sato omasta puutarhasta.

Karjakon lempipaikasta taisi tulla myös rengin lempipaikka. Mies kävi istuskelemassa penkillä illalla saunan jälkeen ja sanoi, että olipa siinä hyvä olla kun tiiliseinä hohkasi lämpöä selän takana. Joskus pienestä ideasta voi tulla isokin juttu.