Multausta ja krookuksia

Puutarhatyöt etenee. Töiden jälkeen on pari kolme tuntia aikaa olla puutarhassa ja se riittää talven rapistuttamille lihaksille. Eilen viimeistelin haravointia ja levitin multaa kukkapenkkeihin.

Talon edustalla kukkii monenlaista krookusta. Tässä krookukset ovat hitusen vähentyneet mutta se voi johtua siitä, että olen pelannut penkin kanssa liikaa kasvirulettia.

Tämä upea krookus ei ole vähentynyt. Kaivoin muistiinpanojani ja nämä on istutettu 2016. Viisitoista kappaletta laitoin maahan ja nyt kukkia on paljon paljon enemmän.

Ja samat sivusuunnasta. Lajike on 'Vanguard'.  Jos löydän näitä syksyllä lisää niin taidan istuttaa tuohon samaan paikkaan ruusuomenan ympärille. Olisi mahtava näky jos krookukset peittäisivät koko ympyrän jossa ruusuomena kasvaa.

Toissa syksynä istutetuista piskuisista kiurunkannuksista on kasvanut näin muhkeita. Lajike on punaisen kukan tekevä 'Beth Evans'.

Joka päivä löytää jotain ilahduttavaa. Tämä alku kuuluu idänunikolle 'Patty´s Plum' joka tekee upean luumunpunaisen kukan.

Vadelmat on leikattu, latvottu, lannoitettu ja lisätty multaa taimien juurelle. Käytäville on vielä lisättävä jotain kuten haketta. Aikoinaan vadelmat istutettiin suoraan savimaalle ja savi imee kaiken mitä tuohon levitän, ei mitään rajaa määrällä, kaikki uppoaa saveen. Vadelmat sentään olen saanut nostettua kohopenkkeihin ahkeran mullan ja kompostin lisäämisen ansiosta.

Iris reticulata 'Frozen Planet' on viime syksyn uutuuksia. Upea jäänsininen kukka. Saapa nähdä onko kestävä, ihan kaikki mitä istutin evät ole nousseet.

Viimeisin ilonaihe on tässä. Kirahvinkukka jonka kanssa olen epäonnistunut ihan liian monta kertaa. Nyt löysin kaksi hengissä olevaa taimea. 

Juhlan paikka.

Kaikki yhdessä päivässä

 Sunnuntai alkoi ja päättyi aurinkoisena päivänä. Lähdin heti aamusta puutarhaan intoa puhkuen. Olo oli kuin karkkikaupassa, aivan mahdoton päättää mitä valitsen eli mitä puuhaa tekisin. Niinpä kokeilin vähän kaikkea. Kuten haravointia, kompostin tyhjennystä, risujen keräämistä, taimien kaivamista, penkkien multaamista, risuaidan täyttöä ja lannoitteen levittämistä. Oli tunne, että kaikki on tehtävä yhden ja ainoan päivän aikana. Lopulta tajusin, että ei tämä ole kevään ainoa puutarhapäivä. Voi ottaa rauhallisesti ja antaa selälle ja lonkille hieman armoa.

Jalokin nauttii puutarhan lumikelloista. Tosin saatoin olla hiukan eri mieltä lumikellojen halaamisen hellyydestä.

Tänään oli krookusten päivä.

Hieman lisää lumikelloja.

Kuten aiemmin olen kertonut, kasvimaa kokee tänä kesänä muutoksia. Vasemmalla olevat neljä lavakaulusta ovat uusia. Ensimmäinen tuli jo syksyllä ja siinä kasvaa valkosipulit. Seuraavana tulee kesäkurpitsat ja pikkulaatikoihin yrttejä. Yrttipenkki (joka on lavakaulusten ja kasvihuoneen välissä) muuttuu raparperin kasvupaikaksi.

Raparperi taas siirtyy pois kompostialueen jatkon tieltä. Raparperi kasvaa kuvan oikeassa laidassa, tuo kolme kerrosta lavakauluksia on uusi kyhäelmä ja siitä tuli lehtikompostori. Siinä on vain haravoituja puun lehtiä. Kunhan kaikki haravoinnit on tehty, lisään lehtien sekaan keittiökompostorin puoliraakaa tavaraa ja laitan lehtien päälle painot. Tämä kaikki ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta opittua.

Kuvasin pienen pätkän pörriäisten elämää krookuksissa. Instan puolella nämä tunnistettiin tarhamehiläisiksi eli jollain naapurilla saattaa olla mehiläispesä. Tervetuloa vaan mehiläiset minun puutarhaan kukkia pölyttämään.

Ensi viikon lämpötila näyttää lupaavan lämpimältä. Saisikohan jo peräti  luopua toppatakista puutarhatöissä.

Supussa

 Tekisi mieli olla yhtä supussa kun puutarhassa tällä hetkellä kukkivat kukat. Tekisi mieli painaa pää painuksiin kuten jouluruusulla tai heräillä vasta kuukauden päästä kuten taitaa moni kasvi tehdä.

Sää on ollut tänään sadetta, räntää ja rakeita. Pienen nanosekunnin aurinkoa mutta muuten vettä sen kaikissa olomuodoissa. Puutarhassa tein todella nopean kierroksen, hyvästä pukeutumisesta huolimatta palelin kuin pahimmilla talvipakkasilla.

Kun kerran aurinko ei paista, ei jouluruusu ole kääntänyt omin avuin kukkaansa aurinkoa kohti. Niinpä avustin sitä pikkuisen jotta pääsen ikuistamaan kukan sisustan pilkutuksen.

Oranssit krookukset värjöttelevät kukat supussa. Sormustinkukan lehdet ahdistavat turhan lähellä, ehkä kitken sen vielä pois. Verkkoja näkyy kuvissa paljon. Niitä ei voi vielä poistaa jänisten takia.

Viime syksynä istutetuissa hyasinteissä on muhkeat lehdet ja vielä muhkeammat nuput. Joka vuosi ihmettelen millä voimalla jaksavat tulla maan pinnalle. Vaalea aina joka näkyy kuvissa on kalkkia. Ehdin torstaina illasta levittää päivän viimeisenä puutarhatyönä tuulen tyynnyttyä kalkkia osalle perenna-alueista ajatuksena, että näillä sateilla kalkki liukenee hyvin kasvien hyödynnettäväksi. Ja ehkä muutama sammalpläntti kuolisi siinä pois.

Päivän ilonaihe. Kaksi vuotta sitten kylvetyt pionin siemenet iti ja viime kesänä tekivät ensimmäisen lehden. Kasvatin pioneja kesän ruukuissa ja syksyllä laitoin kaikki tähän penkkiin. Alkuja on noussut esiin muutama, jokaisesta olen onnellinen. Pitää muistaa hankkia hiekkaa tai soraa pionien juurelle.

Sinivuokko miettii kukkiako vai ei. 

Kaikki lumikellot nuupottavat allapäin kehnon sään takia. Yksinkertaisten lumikellojen kukkia en ole nähnyt koko keväänä avoinna olevina, ovat pysytelleet vain supussa. Tuntuu ettei oikein mikään etene puutarhassa näin viileässä säässä.

Jotain tapahtuu. Viime keväänä tilasin kaksi suursäkkiä puutarhamultaa. Sitä tarvitaan tänäkin keväänä mutta nyt päätin kokeilla ja tilata mullan säkeissä. Pihaan tuli perjantaina lavallinen multasäkkejä, yhteensä 65 kappaletta. 

Eiköhän näillä pärjätä vähän aikaa.