Pienesti puutarhatöitä ja käenkaaleja

 Talvi on puutarhatöiden suhteen täydellistä laiskotteluaikaa. Jotain pientä puuhaa löytyy kuten auringonsuojien virittelyä. Yritin kovasti etsiä suojaverkkoja puutarhavarastona toimivan karjakeittiön uumenista, mutta löysin vain yhden. Missä lie loput luuraavat. Jos ei löydy niin ei onneksi ole kovin suuri taloudellinen menetys hankkia uudet vaan silti mieluusti toivoisin vanhojen löytyvän.

Alppiruusut kaipasivat jo kipeästi suojaa, toivottavasti ei tullut liian myöhään. Syksyllä olin sen verran fiksu, että muistin laittaa kankaita varten tulevat tuet ja verkot paikoilleen. Lankakori on näppärä, samoin ne vihreällä muovilla päällystetyt rautalankaiset perennatuet.

Suojaverkon puutteessa käärin lankakorin ympärille vanhan tyynyliinan. Kiinnitys pyykkipojilla joita minulla on erikseen puutarhakäyttöön tarkoitettuja.

Se ainut löytynyt verkko pääsi arboretumin pallotuijien suojaksi. Tosin en tiedä miten tuijille käy, vaikka ovat kasvaneet tuossa jo pari vuotta niin kärähtivät kesän helteissä.

Arboretumissa on kaikki verkot hyvin paikoillaan. Se taas tarkoittaa ettei ole toistaiseksi yhtään havaittua jänisvauriota. Verkot oli helppo kiertää tarkistamassa sillä lauha sää ja aurinko sulattivat lunta aiemmin niin, ettei sitä ollut kuin nilkkaan saakka.

Tämä kuva on jo joulukuulta mutta silloin en saanut julkaistuksi sitä. Jätin syksyllä ruusukaalit paikoilleen kasvimaalle ja siinähän kävi niin, että jänikset löysivät moisen herkkuapajan. Nyt jos näistä ottaisi kuvan niin ei olisi jäljellä kuin varren tyngät, niin tyhjiksi on kaikki kaluttu. Syötävää on ollut jäljistä päätellen koko suvun juhla-ateriaksi.

Nostin ennen pakkasia pari käenkaalin istutusta talvehtimaan sisälle taloon. Toinen oli litimärkä joten pidin sitä viikkotolkulla kuivumassa kodinhoitohuoneen lattialämmityksen päällä ja siihen se unohtui myös sairaalareissuni ajaksi. Kun tulin kotiin olin ihmeissäni. Käenkaalit olivat lähteneet kasvattamaan uutta versoa. Siirsin kattilan pois viileämpään ja pimeään tilaan, jospa se lakkaisi kasvamasta ja heräisi keväämmällä uudemman kerran. Sitä toista käenkaalia en ole kastellut kertaakaan, toivottavasti mukulat ovat hengissä.

Onko bloggerin kuvien lataaminen muuttunut? Jos yritin ladata monta kuvaa kerralla, tuli aina viimeiseksi aikomani kuva ekana, latasin uudestaan päinvastaisessa järjestyksessä mutta taas meni pieleen. Sain oikean rivin vain kun latasin kuvan kerrallaan. Aika ärsyttävää jos jää lopulliseksi.

Toipilashommia

 Kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Täällä kotona toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Pikku hiljaa ja vähitellen on ollut toipumisen teemana. Kävelymatka ulkona pitenee vähän joka päivä ja kotitöitä on tullut tehtyä pieniin osiin pilkottuna. Huimaus on vähentynyt mutta voimaton olo iskee todella helposti. Tänään tippui käsistä jauholaatikko tuvan lattialle, ei vaan pysynyt käsissä. Kertoo paljon siitä miten hitaasti mennään eteenpäin vaikka eteenpäin mennään. Mutta unohdetaan korona ja palataan puutarhaan.

Meillä on pieni ongelma kompostorin kanssa. Tyhjensin sen kuten joka syksy mutta kylmä ja pakkanen yllätti, kompostori jäätyi tavallista aikaisemmin. Ja se tarkoittaa sitä, ettei kompostoriin viety tavara maadu ja mene kasaan. Muutama viikko ja sitten kompostori on kantta myöten täynnä. Jäätyminen on niin syvällä ettei maksa vaivaa alkaa sulatella.

 Onneksi on kuitenkin toinen astia johon laitoin syksyllä vain rikkoja ja muuta vihreää puutarhasta. T Tarkastin astian, että siellä on tilaa muutaman viikon keittiöjätteille ja sitten ollaankin toivottavasti niin pitkällä keväässä, että kompostori sulaa ja hurahtaa käyntiin.

Navetan tiiliseinä sai pakkasten lauhduttua kauniin kuurakerroksen. Ajattelin olla keväällä rohkea ja poistaa ikkunoissa olevat lintuverkot. Ikkunakitti on saanut kuivua pari vuotta ja uskaltaisin jo luottaa siihen ettei sitä nokita pikkulintujen toimesta.

Puutarha on täynnä jänisten jälkiä. On tullut polkuja ja jopa valtateitä. Kunhan kunto kasvaa, on aika kiertää verkot läpi ja tarkistaa etteivät ole pois paikoiltaan. Lumikerros on vielä sen verran matala ettei ole pelkoa, että jänikset söisivät kasveja ainakaan korkeampien verkkojen yli. Joitain perennoja on myllätty ja kaivettu esiin, mutta se ei minua haittaa jos syövät talventörröttäjiä. Kuvan maa-artisokan kasvusto ei ole kelvannut. 

Tämän viikon pakkasissa tuli tarpeeseen talon kivijalan ympärille heitelty lumi. Vaikka lattioita on eristetty uudestaan ja tuulitiiviyttä parannettu, ovat lattiat silti talvisin vetoiset ja kylmät. Johtuu siitä, että kivijalka on saumaamaton ja vaikka kissanluukut sulkee on aina veto rossipohjan sisälle. Lumi eristää ja tiivistää ja lattioissa on heti ihan eri tuntu. Kosteusongelmia emme pelkää, pakkaslumi on kuivaa ja talon ja lumen väliin sulaa heti rako.

Huomiselle on luvattu lämpöasteita ja aurinkoa. Ihanaa!

Joulu jota ei ollut

Olen pari päivää miettinyt tämän postauksen kirjoittamista, kirjoitanko vai enkö. Päätin kirjoittaa koska se mitä tapahtui, tulee vaikuttamaan elämääni vielä tovin ja ehkä jopa lopun ikää. Tämä on pieni tarina sitä kun korona iskee vakavasti.

Airvo-kone joka piti minua hapessa pahimmat päivät.

Sain ensimmäiset oireet maanantaina 13.12. jolloin kuiva yskä nousi nopeasti. Seuraavana yönä iski kuume ja erittäin huono olo. Tiistaina kävin päivystyksessäkin oloni takia mutta silloin todettiin, että koska minulla on torstaiksi aika infektiovastaanotolle niin menen sinne. Olin siis juuri sairastanut pari viikkoa flunssaa ja yskää ja aluksi ajattelin, että se sama tauti ei olekaan vielä ohi. 

Torstaina 16.12. vastaanotolla tehtiin pikatesti joka näytti positiivista, samalla otettiin tarkempi näyte ja lähdin kotiin odottelemaan tulosta, joka tuli seuraavana päivänä. Korona oli iskenyt. Vointini oli kipeä, kuumetta, yskää, ripulia, mieletön jäsensärky, päänsärkyä ja kaikkea mahdollista. Ei ruokahalua mutta jano oli jotain käsittämättömän syvää. 

Viikonloppuna oloni parani hetkeksi ja kuumekin pysyi paremmin poissa kuumelääkkeillä. Alkuviikosta, viikon sairastamisen jälkeen tuntui, että ei tule mitään, olo pahenee. Soitin kotisairaanhoitoon jonka numero oli onneksi annettu jäljityksen yhteydessä. Sieltä soiteltiin joka päivä ja aamulla 23.12. totesivat, että nyt tulee joku katsomaan minua.  Ja onneksi tuli, kotisairaanhoitaja otti heti yhteyttä lääkäriin joka totesi, että nyt on lähdettävä sairaalaan tarkempaan tarkastukseen. Pikatesti näytti reilusti koholla olevia tulehdusarvoja ja hapetuskaan ei ihan toiminut. Keuhkokuva olisi syytä ottaa sairaalassa.

Sairaalassa jouduin odottelemaan päivystyksessä muutaman tunnin osastolle pääsyä, elämäni pisimmät tunnit. Ei lääkettä, ei juotavaa, ei peittoa vaan pelkkää palelua horkassa oman takin alla. Lopulta alkoi tapahtua, sain antibioottia suoraan suoneen ja minut siirrettiin keuhkotautien osastolle eristykseen. Sain juotavaa ja syötävää. Tästä pari päivää meni aika sumussa ja muistikuvani ovat vähän hatarat. Keuhkokuvassa keuhkoistani löytyi paha koronan aiheuttama tulehdus.

Airvo-koneen happiviiksissä.

Yleisvointini laski edelleen eikä lääkkeeksi määrätty parasetamoli laskenut kuumetta kuten olisi pitänyt ja sekin hankaloitti keuhkojen toimintaa, myös tulehdusarvot jatkoivat nousuaan. Aloin saada kortisonia suoraan suoneen ja toista antibioottia. Osastolla olin saanut heti happiviikset mutta ne eivät auttaneet, sitten kokeiltiin maskia ja kun sekään ei toiminut sain hengityksen avuksi koneen nimeltä Airvo. Sen avulla saatiin hapetusta paremmaksi. 

Lauantaina 25.12. lääkäri totesi, että saatan joutua teholle. Airvo on täysillä ja tilanteeni ei ole muuttunut riittävästi paremmaksi. Sain tiputuksella suoneen lääkettä nimeltä RoActemra joka on biologinen reumalääke ja sitä on hyvin tuloksin hyödynnetty vakavan koronan hoidossa. Samalla sain määräyksen makoilla mahdollisimman paljon mahallani jotta tulehtuneilla keuhkoillani olisi tilaa toimia. Tässä kohtaa iski totuus itselleni. Lääkäri sanoi, että koronaan ei ole parantavaa lääkettä vaan kehoni on tehtävä työ itse, se joko tekee tai ei tee, mikään ei voi asiaan vaikuttaa. Jostain kehoni sai voimia ja taisteli, en joutunut teholle vaan selvisin yön yli osastolla.

Tässä kohtaa väsymys oli todella ankaraa, lähinnä nukuin. Lääkityskin oli kova ja välillä tuntui etten ole ihan tässä maailmassa. Siitä kuitenkin alkoi parantuminen. Sain edelleen lisähappea ja pötkötin vatsalleni minä pystyin. Nukuin ja lepäsin. Sitten alettiin testaamaan kuinka omat keuhkot toimivat ja lisähappea alettiin pikkuhiljaa säätää pienemmälle. Se tapahtui onnistuneesti ja voi sitä onnen hetkeä kun pääsin kokonaan eroon Airvo-laitteesta ja sain tavalliset happiviikset. Pääsin ensimmäistä kertaa viikkoon suihkuun. Tosin kunnosta kertoo se, että hoitaja oli viereisessä huoneessa valmiudessa ja minä istuin ja pidin vielä seinäkaiteesta lujasti kiinni. 

Jatkoletku tavallisiin happiviiksiin jotta saan käydä omatoimisesti vessassa ja suihkussa.

Kotiin pääsin 1.1.2022 kun olin selvinnyt hyvällä happisaturaatiolla vuorokauden ilman lisähappea. Tulehdusarvot laskivat niin hyvin etten saanut kotiin antibioottia. Nyt mennään enää kortisonilla ja hepariinipistoksilla. 

Hoitaja kotona ei laske silmistä hetkeksikään. 

Toipuminen tulee kestämään pitkään. Kahteen viikkoon ei saa olla mitään rasitusta, ei saunaa, ei liikuntaa. Tavoitteenani on käydä ulkona joka päivä, kymmenen metrin kävely postilaatikolle on hyvä, tosin sekin vaatii lepoa kun palaan sisälle. Aamupalan syönti vaatii lepohetken, samoin kun on istunut pystyssä riittävän pitkään eli puolisen tuntia. Henkisesti tämä onkin kovinta, minä kun en ole mitään lepäilijätyyppiä. Jos jotain hyvää haluaa löytää, niin onneksi ei ole kevät ja kiireisin puutarha-aika, nyt ehdin kuntouttaa itseni ennen kevättä. Sairauslomaa on tiedossa viikkoja.

Joka aamu hepariinipistos vatsaan ettei tule veritulppia.

Moni varmasti nyt pohtii mistä koronan sain tai mitä varianttia se oli. Altistumiseen on kaksi mahdollisuutta. Lapsenlapsen synttärit joiden jälkeen korona todettiin yhdeksällä henkilöllä, lapsenlapsi oli oireeton ja saattoi tartuttaa. Samaan aikaan miehen työpaikalla oli koronaa joten sekin on mahdollinen reitti. Toisaalta asialla ei ole väliä, oli ainut joka sairastui vakavasti, muilla oireet menivät lievinä ohi. Yhdellä meistä tehtiin näytteen sekventointi ja näyte osoittautui deltaksi. Todennäköisesti oireiden perusteella meillä kaikilla oli deltamuunnos. 

Pysykää terveinä, terveys ei koskaan ole yliarvostettua.