Valmistautumista kevääseen

 Talvi vyöryy päälle kylmän sään välityksellä. Talon uuneja saa lämmitellä joka päivä, kissanluukut ovat kiinni ja puutarha on vaipunut lepokauteen.

Kevääseen varustautuminen tapahtuu hyvissä ajoin, kuten keräämällä puutarhan antimien siemenet talteen. Tänä vuonna ehdin kerätä jotain, osa jäi edellisten vuosien tapaan kylväytymään itsestään.

Taaimmaisessa paperipussissa on kehäkukan siemeniä. Niitä keräsin talteen vähän sillä tallella on vielä edellisvuotisia. Keijunkukan siemeniä keräsin talteen ensimmäistä kertaa, osan levitin suoraan maahan. Härkäpapuja tuli paljon, samoin pioniunikon siemeniä. Tuoksuhernettäkin on reilusti, edelliset kylvin tarkoituksella kaikki pois. Saila tarkoittaa alunperin Saaripalstan Sailalta saatujen siementen jälkeläisten siemeniä.

Väinönputken siemenistä osan kylvin suoraan maahan ja osan kylvän keväällä. Se tarvitsee kylmäkäsittelyn. Paprikoistakin otin siemeniä talteen, hauska nähdä toisen polven jälkeläisten satoa, onko samaa kuin alkuperäinen suippopaprika. Osan tuoksuherneistä sain ehkä pidettyä puhtaana, niistäkin on siemeniä tallessa. Ja kärhö 'Abundance', sitäkin kylvän alkuvuodesta jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. osan kokeilen ilman kylmäkäsittelyä.

Kaksi astiaa oxalista muistin nostaa turvaan pakkasilta. Ämpärissä on punakukkaista ja kattilassa valkokukkaista. Nyt ovat kuivuneet sen verran, että edessä on siirto pimeään ja viileään huoneeseen odottamaan kevättä. Punakukkaisen oxaliksen mukuloita onkin ostettava keväällä lisää, yksi ämpärillinen ei riitä mihinkään.

Olin muutaman päivän kouluttautumassa Helsingissä. Kotiin tultua oli hieman riitaa siitä kumpi tytöistä saa olla kanssani sohvalla. Yhtäaikaa ei voi olla. Alma voitti ja Iines väistyi. Iineksen kanssa syödään aamupala yhdessä joka aamu, siihen Alma ei edes kuvittele pääsevänsä mukaan. Kummallakin on omat rytmit ja mielipaikkansa.

Valon viikonloppu

Harvoin tavattu herkku, viikko sadetta ja sateisen viikon päätteeksi koko viikonlopun aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Yläilmojen herra kuuli toiveet. Juuri tätä kaipasin. 

Loppukesästä 2017 toisen lapsenlapsen ristiäisissä istutimme kummallekin lapsenlapselle omat Suomi 100 vuotta kuuset. Kuuset ovat kasvaneet hienosti, kauniin tasaisiksi. Olen pari kertaa leikannut niitä, silläkin on luultavasti vaikutusta. Kuusien väliin istutin elokuussa 2021 pienen vaahteran taimen, taisi olla punavaahtera. Taimi on yhtä piskuinen kuin istuttaessa, siitä paleltui latva viime talvena. Kuusien välissä, aikalailla keskellä näkyy suojaverkkoa, vaahteran alku on sen verkon sisällä.

Matalalta paistava aurinko saa aikaan mahtavat varjot. Koivujen varjot tuntuivat täyttävän koko alapuutarhan. Syyskylvöjen vihertämä pelto on kaunis.

Yläpihan joutomaa piti hyödyntää puutarhaksi vasta hamassa tulevaisuudessa. Kun mies innostui mylläämään alueen jo tänä vuonna, innostuin minä tekemään sen loppuun samantein. Nyt olen siitä hyvin onnellinen, ensi vuonna kasvit ovat tätä vuotta suurempia ja pääsen heti keväällä nauttimaan sadoista alueelle istutetuista pikkusipuleista.

Ensi kesällä jäi vapaata tilaa mukavasti. Keskellä olevan polun molemmin puolin on istutusaluetta. Joitain kasveja siellä jo on, mutta lisääkin mahtuu. Kun tuolta takametsiköstä kaadettiin pihlajapusikot, avartui maisema huomattavan paljon. Se laajeni ja siistiytyi.

Olen koko viikonlopun lähinnä haahuillut puutarhassa. Haahuillessa tein löydön. Pieni sinivuokon siementaimi on lähtenyt hyvän kasvuun. Enpä tohdi siirtää, tuossa kannonkolossa saa kasvaa kun kerran itse valitsi paikkansa.

Punaimikän taimi on kasvanut pienestä taimesta kokonaiseksi pensaaksi. Se on tykännyt varjoisesta kasvupaikastaan, edellinen taimi kuihtui liian auringossa. Kohta pitää rajoittaa kasvua etteivät vieressä kasvavat pionit jää alle.

Seinusta jossa säilytän kesäisin suojaverkot on navetassa tyhjä. Pari verkon rimpulaa siinä on vielä hätävarana, pala kanaverkkoa ja pala lammasverkkoa. Kesällä seinusta on täynnä verkkoja. Onni on tällainen varastotila jota ei tarvita mihinkään muuhun. 

Lauantaina tarkistin kaikki puutarhan verkot ennen tuulen yltymistä. Paria verkkoa jouduin kiinnittämään paremmin maahan kiinni, suurin osa oli kunnossa. Mitään myrskyvaurioita ei tullut, sähköt vähän pätkivät mutta sekään ei muodostunut ongelmaksi.

Sietämätöntä väsymystä

Kävin taas tutkimuksissa väsymyksen takia. Itse epäilen, että se on edelleen 11kuukautta sitten sairastetun  vakavan koronan jälkitilaa, mutta lääkäri ei ollut samaa mieltä. Uniapnea suljettiin pois kuten myös sydänvaivat ja verikokeilla todettavat vaivat. Ferritiini oli 15 mutta sekään ei selitä kaikkea sillä huonoimmillaan se on ollut vain 6. Nyt syön sitten pari kuukautta rautaa ja katsotaan tilanne uudestaan. Syksy ja talvi eivät sovi minulle, kesäisin ei väsytä yhtä paljon.

Kaiken elämän sumun keskellä löytyy puutarhasta ilon aiheita. Nupullaan ollut jouluruusu on avannut kukkansa. Ihastelin pitkään ja ihmettelin tuota keltavihreää keskustaa. Sateet eivät ole saaneet kukkia ruskeiksi. Yritin muistella tapahtuuko niin keväällä kun jouluruusut kukkivat mutta en muistanut.

Etelänruusuruohon luulin hävinneen yhden kasvukauden jälkeen. Kuitenkin arvelin muutaman rikan olevan siementaimia enkä kitkenyt niitä pois. Se arvelu kannatti sillä olin oikeassa. Nyt on pari kukkaa etelänruusuruohossa. Ensi vuonna voisivat kukkia himppasen aikaisemmin eikä vasta marraskuussa.

Hups. Ruusukaalit ovat edelleen kasvimaalla. Olivat aikaisemmin herneen kokoisia eikä sellaisia viitsi kerätä. Nyt kokoa on enemmän ja kerään nämä viikonloppuna pois jos mikään eläin ei ehdi ensin. Jäniksiä puutarhassa liikkuu, sillä yksi tuore syreeni oli kaluttu ja joitain uusien tervaleppien taimista oli katkottu. Mitään ei toki oltu ravinnoksi käytetty, kunhan oli maisteltu.

Tomaatteja riittää edelleen. Viimeksi olen ostanut tomaatteja kaupasta joskus kesäkuun lopulla.

Puutarhassa on melko vettynyttä, sateet saisivat riittää. Viikonlopuksi on luvassa kivaa ulkoilusäätä. Luumulehdon kivituhkakäytävä ei kestä lähempää tarkastusta, se on kovin täynnä rikkoja. Keväällä on tiedossa kunnon kitkentää. Nuo keltaiset heinätuppaat ovat mätäskurjenmiekkaa, tykkään sen heinämäisyydestä tosi paljon ja siitä miten pysyy pystyssä lumen tuloon saakka.

Hankin elokuussa Mustilan taimipäivästä uutta maksaruohoa. Se on sedum ochroleucum 'Red Wiggle'. Tässä kuvassa se nuo pienet haaleat palluraiset punaisten keijunkukkien välissä.

Tässä tilanne tällä hetkellä. 'Red Wiggle' on kasvanut hurjaa vauhtia. Jos se suinkin on talvenkestävä, niin saapa nähdä mikä puutarhan valtaaja siitä tulee. Onpa muuten keijunkukatkin kasvaneet, syksyn kosteus on tehnyt hyvää.

Nyt taidan lähteä nukkumaan, jotta saan aamulla itseni ylös sängystä ja töihin.