Iloinen yllätys

Osallistuin Kukkia ja koukeroita-blogin Tuulikin  ideoimaan siemenkirjeeseen keväällä kun kirje kiersi ensimmäistä kertaa. Jatkoin mukaan tokalle kierrokselle ja alkuviikosta sain yllätyspostia, siemenkirjeen. Tai oikeasti se oli jo paketti.

 Ladoin kaikki pussit tuvan pöydälle ja ei muuta kuin availemaan ja ihastelemaan mitä kaikkea pusseista löytyykään. Omat varastot täydentyivät muun muassa punatähkän, valkoisen iisopin, törmäkukan, tomaatin ja salkoruusun siemenillä. Kiitos kaikille osallistuneille, todella kivoja kasveja oli mukana. Paketti on laitettu eteenpäin ja toivottavasti on jo perillä seuraavalla vastaanottajalla.

 Laatikko sisälsi muutakin kuin siemenet. Between blogista Rikkaruohoelämää oli kutonut minulle sukat. Luin kortin ajatuksella ja en voinut muuta kuin tirauttaa muutaman kyyneleen. Kiitos Between, kun käytän sukkia (jotka ovat täydellisesti sopivat) muistan aina kauniit sanasi. En voi muuta kuin hämmästellä miten mahtavia ihmisiä puutarhurit ovat, ystävällisiä, toisiaan ajattelevia, iloisia ja auttavaisia.

 Keltaiset vadelmat ovat hidastaneet navetan päädyn korjausta. Näitä olen kerännyt joka päivä vähintään kaksi litraa. Keltaisten vadelmien kasvupaikka on pohjamaaltaan tiukkaa savea mutta nyt kun olen saanut vadelmista kohopenkit niin savi on vain hyväksi. Näistä ei pahemmin huomaa kuivuuden vaikutusta vaikka vadelma on kasvi joka tarvitsee runsaasti vettä.

 Kirsikoita on syöty runsaasti, tässä yhden päivän annos. Jotain olen saanut pakastimeenkin talven mehunkeittoja varten.

 Pihan yksi erikoisimmista kasveista on allium 'Pskemense' joka leviää hitaasti mutta varmasti. Joka vuosi kukkia on 1-2 lisää. Kasvilla on lähes puhtaan valkoiset kukat ja hauskat, putken malliset lehdet.

Samassa penkissä kasvaa hutiostos Virosta. Nimetön lilja ei oikein ole väriltä mieleeni, myyntikuvassa on pinkimpi. Mutta kyllähän tuo pihaan mahtuu, siirsin sen jo kerran parempaan paikkaan ja nyt taidan olla tyytyväinen erikoiseen väriinsä. Muuten nyt vasta huomasin koivun pähkylät yhdellä liljan terälehdellä. Koivut ovat siementäneet karmivia määriä, meillä on osassa pihaa nurmikko keltaisenaan koivun siemeniä. Yhtenä päivänä katsoin, että sataa vettä vaikka taivas on pilvetön. No, todella satoi mutta veden sijaan koivun siemeniä.

Polttoroviolle

Niin kuin hehkutin jo navetan sikalan ikkunoiden hyvää kuntoa. Voitte arvata miten kävi, kummatkin pokat olivat niin lahot ettei niitä kannata kunnostaa. Uutta puuosaa tulisi enemmän kuin vanhaa ja siinä menee minun raja.

 Ei muuta kuin polttoroviolle, kulmaraudat saa mennä mukana, ne ovat puhkiruostuneet eikä niitä kannata säästää. Jotain hyvää jos hakee, niin sain kaikki ikkunaruudut ehjänä irti. Seuraava työ oli marssia omaan varaosapankkiin katsomaan löytyisikö jemmasta pokia joista saisi vielä ehjät. Löysin juuri tarvittavat kaksi vaikka työtä oli niissäkin. Innostuin niin lasien irrottamisesta, että pelastin 20 ruutua lahoista pokista pois. Nyt on riittävä määrä varalaseja kaikkiin navetan ikkunoihin.

 Puhdistin molemmat pokat maaleista ja kiteistä. Mies auttoi ja poisti kulmaraudat ja sormihaat. Niistäkin osa hylättiin liian huonokuntoisina mutta kaikki hyvät säästin. Ensin poistan hyvistä metalliosista maalin liottamalla niitä viemärinpuhdistusaineessa ja ruosteet poistan liottamalla sitruunahapossa. Molemmat ovat erittäin toimivia konsteja.

 Tänään aamulla pohjamaalasin pokat. Seuraavaksi on vuorossa kittaus, sitä aloittelen huomenna, perjantaina voi olla, että pääsen jo laseja kiinnittelemään. Joku voi ihmetellä miksi teen kittauksen pohjamaalin päälle enkä sen alle. Opin tämän tavan entisöintikurssilla, vanha kuiva puu imee kitistä öljyn ja kitti kuivuu liikaa. Mutta kun sen laittaa pohjamaalin päälle niin liiallista kuivumista ei tapahdu.

 Kaksi korjattavaa ovea ovat nekin vaiheessa. Tästä sikalan puolen ovesta poistin huonokuntoiset paneelit. Seuraavaksi on vuorossa oven putsaus ja maalaus ja rautaosien käsittely. Karmit maalasin jo aamulla valkoiseksi mutta siitä ei ole kuvaa.

 Karjakeittiön puoleinen ovi vaatii miehen apua voimaa vähän enemmän. Se on kiero ja toinen sarana on irti. Yritetään suoristaa ovea ja sitten ovi kiinnitetään niin ettei sitä avata. Kuten kuvasta näkyy, ei tarvetta ovelle ole sillä karjakeittiöön on aikoinaan tehty hylly oviaukkoon. Me jätämme hyllyn paikoilleen. Kulku karjakeittiöön tapahtuu toisesta ovesta.

Hyllyn ja oven välissä oli aimo kerros muovia ja pahvia ja jotain ohutta viilua. Poistin kaikki niin hyvin kun sain ja vein kierrätettäviin jätteisiin.

Huomenna työt jatkuu, mitään aikataulua en tälle urakalle ottanut. Tänäänkin käytiin uimassa pariin kertaan ja kaupassa. Etenkin näin helteellä pitää muistaa ettei rehki liikaa.

Maalla ja vedessä

Mistä tietää kesän olevan lämmin? No siitä kun Katja käy uimassa. Tänään, puhdistettuani ikkunapokat ja irroitettuani parikymmentä ikkunalasia liian lahoista pokista koin oloni sellaiseksi, että nyt on pakko päästä uimaan ja heittämään talviturkki. Ja niin sitä lähdettiin nuorimman pojan kanssa kylän uimarannalle, lilluttiin ja uitiin vedessä hyvä tovi. Helpotti kummasti kesän kuumimpana päivänä.

 Viime syksynä istutetut jaloangervot tuntuvat nauttivan auringosta ja lämmöstä. Pihinä ostin vain pari taimea ja kotona jaoin taimet. Kaikki lähtivät kasvuun ja kukkivat nyt hienosti. Lajikkeen nimi vain on hukassa, ei ole ensimmäinen kerta kun niin tapahtuu.

 Luumulehtoa risuaidalle päin. Täällä kärsitään lämmöstä ja kuivuudesta mutta en ole silti kastellut jotta kasvit oppisivat selviytymään itse.

 Arvilan alkuperäinen maksaruoho on suorastaan villiintynyt. Pörriäiset taas tuntuvat villiintyvän maksaruohosta ja sen ympärillä käykin kova kuhina.

 Siirsin reilu viikko sitten iisopit luumulehdon kulmausten etualalle. Kastelin istuttaessa reilusti ja sen jälkeen olen antanut olla. Iisoppi juurtui kai heti kun kehitti kukkiakin. Vieressä kasvava nukkapähkämö hävisi tappotalvena, tai niin luulin. Yksi pieni alku säästyi ja se on kahdessa vuodessa levinnyt kivasti. Myös nukkapähkämö tuntuu olevan pölyttäjien mieleen.

 Yksinkertainen vaaleanpunainen rohtosuopayrtti on myös pihan alkuperäisiä kasveja. Tykkään siitä tosi paljon mutta sen kanssa saa olla tarkkana, kukkineet versot on leikattava heti kukinnan jälkeen jotta siemenet eivät leviäisi, itävät tosi hanakasti ihan missä vaan.

 Tässä vielä kuva koko kasvustosta joka on mansikkamaan päädyssä.

Jos on nautittu vedessä, niin on nautittu maallakin. Keltaisia vadelmia, kirsikoita, mansikoita, valkoisia mansikoita, viinimarjoja ja herneitä on popsittu suurella ilolla.