maanantai 21. toukokuuta 2018

Söpöä ja suloista

Muutin tätä kesää varten hiukan kesäkukkaistutusteni astioita. Pihan toisesta liittymästä poistin kokonaan vanhan rautapadan ja vein sen paraativäylälle ison sinkkiastian tilalle. Sinkkiastia pääsi kasvimaan reunalle herneiden kasvupaikaksi. Paria muuta astiaa vielä harkitsen mitä teen, jos on kovin helteinen kesä niin haluan selvitä kasteluista mahdollisimman helpolla.
 Löysin sinkkiastiasta tällaisen minikokoisen söpöyden. Ihmettelin pientä ja tiivistä kasvustoa. Sitten tajusin, että siinä on ilmeisesti tervalepän käpy josta on lähtenyt kasvamaan monta pientä tainta. Sormenpääni tuossa kertoo koon. Vein kuvan oton jälkeen koko paketin metsään kasvamaan, ehkä tämä kestää kuivuuden.
 Joka kevät joudun pohtimaan antaako raparperin kukkia vai ei. Raparperin kukka on kaunis, erityisen suloinen silloin kun on vasta nupullaan.
 Kirsikankukat, kevään kuvatuimpia.
'Latvian matala' on vielä pieni puu mutta aivan täynnä kukkaa. 'Sikkola' tulee perässä, kukkii totuttuun tapaansa hiukan myöhemmin.
 Pihan jättimäisessä koristeomenapuussa on myös ihan oma kukkameri. Etenkin yläoksissa josta on todella vaikea saada kuvaa. Pörinä ja surina puun alla on huikeaa. Sanoisin, että tänä keväänä on pölyttäjiä riittänyt.
 Kitkin eilen ja tänään marjapensaiden alustoja ja koko ajan pörräsi kimalaisia ja muita pölyttäjiä marjapensaiden kukissa. Voi olla tulossa hyvä marjasato ainakin viinimarjojen suhteen. Pensaat ovat tiheään täynnä kukkia.
Varsinaiset omenapuut eivät vielä kuki. 'Pirja' pitää välivuotta ja muut puut ovat vielä liian nuoria, leikkaan niistä joka kevät latvat poikki ja samoin kaikki oksat jotta puista kasvaa hyvän mallisia. 'Sävstaholm' silti yllätti ja tekee muutaman kukan. Omenapuun kukat ovat suloisia, minusta kukkapuista kaikkein kauneimpia.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Hyttyset syö elävältä

Yritän ajatella hyttysistä, pienistä verenimijöistä positiivisesti. Linnutkin tarvitsevat ruokaa. Vaikeaa on sillä saan hyttysen pistoista valtavat ja kutisevat paukamat. Erityisesti tänään oli pihalla hyttysiä kiusaksi saakka. Ja koska oli koko päivän pihalla niin nyt olen paukamia täynnä.
 Tänään sai paljon aikaiseksi. Mies leikkasi nurmikon eli ajoi voikukat pois. Arboretum näyttää heti siistimmältä. Pellon vieressä oleva tervaleppäaidanne näyttää hyvältä, onneksi se tuli istutettua. Olen miettinyt latvojen katkaisemista tervalepistä, saisin se haarautumaan ja kasvamaan hitaammin korkeutta. Mutta mietin vielä koska katua ei voi saksien käytön jälkeen.
 Täydellisiä värejä. Siniset lemmikit, tumma pensaskärhö, vaaleanpunaiset tulppaanit ja tummalehtinen omenapuu 'Marjatta'.
Arboretum sai viime kesänä uuden kiven joka löytyi autotallin eteen tehdyn uuden tien alta. Kivi pääsi verivaahteran ja 'Paimio' ruusun viereen. Ruusu on kiven toisella puolella eikä näy kuvassa. Arboretumin puut ovat vielä kovin matalia. Vain kaksihaaraiseksi kasvanut jalava alkaa olla puun mitoissa, parissa metrissä.
 Rinnepuutarha laajeni alarinteessä olevan kiveen saakka. Kivi on niin iso ettei sitä saa pois ja se on aina ruohonleikkurin tiellä. Alunperinkin oli tarkoitus laajentaa aluetta kiveen saakka ja nyt se on tehty. Jotain matalaa reunuskasvia tuohon mietin, kuivuutta ja paahdetta kestävää pitää olla.
 Istutin viime kesänä viisi jalokärhöä. Toistaiseksi hengissä näyttää olevan vain tämä rinnepuutarhan kärhö. Ilmeisesti toivoa ei kannata vielä heittää vaan odotella, näin olen ymmärtänyt muiden puutarhureiden ja kärhönkasvattajien blogeista.

 Sillä aikaa kun tein mansikkamaan kolmannen istutuslaatikon valmiiksi ja laitoin taimet multaan, otti Jalo kissanminttuöverit. Minttu on tuolla takajalan kohdalla, se on kissojen toimesta täysin nyhjätty ja maahan myhjätty. Vuorotellen käyvät ottamassa kunnon överit ja sitten pötkötellään mullassa ja toivutaan hetki.
Vielä yksi kuva tulppaaneista. Vaikka en keltaisista niin pidä niin tummaa puunrunkoa vastaan ovat kauniita. Siinä näkee, että kasvi kuin kasvi kun on oikeassa paikassa niin se on kaunis.

Mukavaa alkavaa viikkoa, helteiseltä näyttää sääennusteet täällä Lahden seudulla.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kirvoittavaa

Kuivuudessa on yksi huono puoli, kirvat. Ne pienet ötököt löytävät puutarhan heti kuin haistaen ettei sadetta ole tiedossa. Iskevät kiinni kasviin ja aloittavat hitaan tuhoamisen.
 Olen ihmetellyt miksi purppuratuomeni kukinta on tänä vuonna kovin vaisua.
 Piti mennä puun lähelle katsomaan, ja syy selvisi. Puu on aivan täynnä kirvoja. Mitäpä noille voi, tuonne ei yletä vesiletku jotta voisi hävittää kirvat kylmällä vesisuihkulla ja myrkyttämään en halua alkaa. Ehkä muut kasvit saavat olla rauhassa jos purppuratuomi on tämän vuoden kirvojen uhri. Puu kyllä toipuu ja on ensi vuonna entisenlaisensa. Kirvojen kimpussa muuten näkyy jotain pieniä vihreitä ötököitä, ovatko petopunkkeja kirvoja syömässä?
 Tässä näkyy mitä helteet tekevät savimaassa oleville perennoille. Täpläimikkä nuupottaa lehtiä ja kukkavarsia. Kuvan ottohetkellä meillä näytti lämpömittari auringossa +37 astetta ja koko päivän oli paahtanut pilvettömältä taivaalta.
 Samaisessa penkissä kasvava kullero ei hellettä tai savimaata hätkähdä. Se jaksaa kukkia vuosi vuodelta komeammin. Tämä lienee jalostettu lajike sillä luonnonlajike kukkii vasta kesäkuussa.

 Vanhan omenapuun torson ympärillä kasvaa humala. Viime kesän kosteus oli humalalle rankka, vähän jo pelkäsin, että se kuolee pois. Eipä kuollut vaan kurottelee lonkeroitaan torsoa pitkin. Loppukesästä torsosta ei näy kuin pieniä kaistaleita humalan alta. Tämä on yksi pihan lempimaisemiani.
Risuaidan edessä kasvavat tuomipihlajat kukkivat runsaasti. Olen odotellut milloin tekee juurivesoja ja saan aukkokohtia täytetyksi. Kovin hitaasti leviää, osasyynsä voi olla jänisten hampailla ja savisella maalla.

Viikonlopun sää näyttää oivalta puutarhurin kannalta. Vain vettä kaivataan edelleen, kaikki sadekuurot kiersivät meidän ohi. Kuution säiliöön tuli isolta navetan lappeelta vettä muutaman kastelukannullisen verran, ei siis juuri yhtään mitään.