Kukkakierros

 Kuvia kertyy kiitettävään tahtiin, vielä kun olisi enemmän aikaa niistä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Tässä muutamia räpsyjä tältä viikolta.

Valkoiset helmililjat ja pinkit tulppaanit ovat hyvä yhdistelmä. Tykkään enemmän valkoisesta helmililjasta kuin siitä perinteisestä liilasta. Liilaa olenkin karsinut aika paljon ennen kuin se valloittaa koko puutarhan.

Hyasintti 'Woodstock' teki tänä vuonna ihan oikeat kukinnot eivätkä sellaisia missä on vain muutama kukka pitkässä varressa. Olisiko olleet syksyllä ja talvella olosuhteet sopivat sipulin kasvamiselle. Tykkään näiden väristä paljon, harvassa kukassa on näin hieno liilanpunaisen sävy. Olisiko purppura tuolle oikea sävyn nimi.

Nämä helmililjat ovat luultavammin lajiketta 'Touch of Snow'. Istutin niitä 2021arboretumiin 24 kpl, ovat runsastuneet melkoisesti. Niitä kasvaa pitkä rimpsu kukkapenkin reunassa, kuvassa näkyy vain osa.

Kirjopikarililjoista vasta tykkäänkin. Tuossa kasvuston edessä näkyy iso täysin vihreä rypäs. Se on siementaimien kasvusto joka pitää siirtää väljemmälle paikalle. Kirjopikarililjat ovat tehneet paljon siementaimia, tuntuvat viihtyvän meidän savimaassa. Ihan vasemmassa alakulmassa näkyy yksi valkoinen. Niitä en ole tähän istuttanut, ilmeisesti osa siementaimista tulee valkoisina.

Valkokellertävä kerrottu esikko pitäisi jakaa. Vaatii suurta uskallusta. Samoin vaatii jakamista sen kupeessa kasvava persikanvärinen esikko, näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Osan jätän itselleni ja osa taitaa päätyä myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 6.7.2025.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. Minulla on paljon Darwineita koska ne kukkivat iloisesti vuodesta toiseen. Meilläkin on samaa hometautia osassa tulppaaneja kuten muuuallakin, mutta pahoilta vaurioilta on vältytty. Se saattaa auttaa, että piha on valoisa ja tuulinen ja kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.

En muista istuttaneeni perunanarsisseja. Löytyi lajiketieto 'Cheerfulness' joka tuli jossain syyssipulien sekoituspussissa. Joten ehkä eivät olekaan perunanarsisseja, vaan jotain sinnepäin. Samalla kun kävin viime vuoden istutustiedot läpi, selvisi ettei 15 istutetusta turkintalventähdestä näy jälkeäkään. No, aina ei voi voittaa, ehkeivät kestäneet vime talven kaltaista epätalvea. Uusi yritys ensi syksynä.

Oivallinen isoveli

 Olen saanut aivan liian vähän palstatilaa blogissa. Monta kertaa olen maukunut palvelijalle, että kirjoita nyt se juttu. Tänään toiveeni toteutui.

Musta on kasvanut komea kissa, täytän kuulemma kesän jälkeen 2 vuotta. Talven otin aika lungisti, nyt teen enemmän töitä myyrien parissa, jopa kahta vuoroa paahdan.

Ai niin, joudunhahan mä opettamaan tätä rääpälettä kun Jalo irtisanoutui siitä tehtävästä. Kuulemma riitti, että opetti mut tavoille ja nyt on mun vuoro koulia rääpäle tavoille. Tässä me ollaan lähdössä yhdessä ulos. Mua vähän ärsyttää tollanen hellyys ovensuussa kaikkien nähden.

Mut hyvin mä olen Einoa opettanut. Palvelija saanoo mun olevan oivallinen isoveli. Tässä mä näytän miten ei saa mennä kukkapatoihin makoilemaan. Muutenhan mä en ikinä tee niin. Eino oppi heti ja näyttää, et miten saa makoilla.

Palvelija räpsäs tän kuvan kasvihuoneen ulkopuolelta. Se epäili et olen mennyt sinne Einoa piiloon. Ei se niin mennyt, kunhan vaan menin lepäilemään kun kasvarissa oli niin leppeän lämmintä.

Mä en ole kauheasti ehtinyt palvelijan viereen nukkumaan kun mulla on tää isoveikan rooli. Pitää nukkua rääpäleen kanssa. Ihan kivaa se on, eikä rääpäle kuorsaa.

Lopuksi pyydettiin jotain typerää kukkaposeerauskuvaa. No enhän mä nyt sellaiseen voi mennä, herranen aika. Rääpäle sit vähän yritti mut kyllä mun kukkakuvat olis parempia.

Mä sit näytin miten ihana masu mulla on, tommonen leopardimasu kuten palvelija sanoo. Mä tykkään kovasti kun sitä masua silitellään. Mut vaan hetken ettei mene ihan överiksi.

Terveisin Oiva

Mistä tätä roskaa riittää?

Tänä kesänä tulee 20 vuotta asumista täällä Arvilan talossa. Sama aika on käytetty nurkkien siivoamiseen,  myös piha ja puutarha sisältyvät siihen. Eikä loppua näy. Meillä on suunnitelmissa tehdä pieni uudistus ja purkaa vanha pumppuhuone pois.

Kävin vain vähän tutkimassa pumppuhuoneen maastoa. Sieltä on jo aiemmin kaivettu paljon vanhaa kattopeltiä ja muuta roskaa. Tänään löytyi muovia, paljon muovia. Ikävintä löytämisessä oli se, että osa muovista rapisi pienimmästäkin kosketuksesta puolen sentin paloiksi. Miten sellaista poistaa, ei mitenkään. Löytyi sieltä myös rautalapio ja melkein kokonaan lahonnutta lautaa. Voitte kuvitella mikä kotiloiden unelmapaikka.

Tuon kuvassa näkyvän rytöläjän haluan kunnostaa istutusalueeksi. Voin jo kuvitella kumpaankin tolppaan humalat kiemurtelemaan. Ehkä joku puu, muutama pensas ja valikoituja perennoja. Huomatkaa muuten rytökasan takana näkyvä pikkukäenrieskojen niitty. Se jää. Nyt tietysti ihmettelette miksi noin kiva pieni tiilipömpeli pitää purkaa.

No tämän takia. Se on alkanut sortua itsestään ja on siten myös vaarallinen. Tosin Jalo ei välitä vaarasta ja tarkkailee katolta lähipellon myyrätarjontaa.

Tämä on se näkymä minkä näen puutarhaan. Ei kovin kaunis vaikka viettää 50-vuotis päiväänsä. Pumppuhuoneen vieressä oleva rengaskaivo tulee jäämään paikoilleen, siitä otetaan kasteluvettä ja uudemman kasvihuoneen vesi. Voisihan kaivonkin tuoda kauniimmin esiin.

Sisältäkin pumppuhuone on surkea näky. 

Jalon mielestä voi purkaa vaikka hyvä tähystyspaikka meneekin pois. Onneksi läheltä löytyy toinenkin paikka kivimuurin päältä. Siitä on hyvä lähinäkymä ojaan josta napata myyriä välipalaksi.