Laajempaa näkökulmaa

Sain elokuun alussa puutarhassa vierailleelta kuvaajalta muutaman ilmakuvan puutarhasta ja pihapiirista. Postauksen kaikki ilmakuvat on ottanut Maija Astikainen ja minulla on hänen lupansa kuvien julkaisuun. Yhden kuvan julkaisin jo instassa mutta pitäähän ne saada blogiinkin. Ilmakuvat oli tarkoitus tulla ensin, mutta blogger on taas kerran eri mieltä kuvien latautumisesta. Ei se mitään, lopussa tulevat.

Eli viimeiseksi tarkoitettu kuva tuli ensimmäiseksi. Täällä alkaa nurmikot kellastua, kuivaa on. Kuva on arboretumin toiselta puolelta.

Ja tämä on arboretumin näkymää tien toiselta puolelta kun ajetaan pihaan. Ei tietoakaan kellastuneesta nurmikosta. Olen siirtämässä lumipalloheiden, se kärsi vanhassa paikassa ötökäistä kuivuuden takia. Arboretumissa tulisi menestymään, täällä on toinenkin lumipalloheisi.

Ja arboretum toisesta suunnasta. Ei ole kuivaa täälläkään. Ihan vielä. Tuosta missä näkyy oranssit tiikerililjat alkaa täällä kuivuus jos alkaa.

Sitten hypätään luumulehdon taakse rosarioon. Alareunassa kukkii 'Music Box'. Pudotus rosarioon on maan muodossa voimakas, täällä katsotaan kaikkea ylämäkeen.

Rosario jää kuvassa oikealle, tuonne missä näkyy vähän kiviä. Nyt olen lähes tontin länsirajalla suuren pyöreän terijoensalavan vieressä.

Kun jatkan matkaa vasemmalle, tulen paikkaan josta kaadettiin pellon reunasta vesakot. Nyt näkee hyvin puutarhan täältäkin. Vielä en tilannut tervaleppiä mutta suunnitteilla on. 

Sitten ilmakuviin. Tässä kuvassa näkyy lähes koko puutarha. Vain vasemmasta reunasta jää puuttumaan pala nurmikkoa ja vanha tiilinen kaivon pumppuhuone.  Arboretum on oikealla, navetan päädyn jatkeena. Aitta ja uusi kasvihuone muodostavat kivan kokonaisuuden ilmasta käsin. Kun seisoo talon edessä niin uutta kasvihuonetta ja koko alapuutarhaa ei näy yhtään.

Ja bonuksena vielä toinen ilmakuva. Tässä näkyy hyvin millainen hyvä suoja uuden kasvihuoneen takana, pellon reunassa oli. Nyt se on siis kaadettu pois. Yllättävän nopeasti sitä tottuu avartuneeseen maisemaan.

Olemme suunnitelleet sitten joskus aurinkopaneeleita navetan katolle, sen pitkä pellonpuoleinen lape on kokonaan etelään päin. Täydellinen paikka paneeleille. Talon takana näkyvä metsäsaareke kuuluu tonttiin, se on se kuuluisa kantarellipaikkani. Tosin tässä kuivuudessa sieltä ei löydy mitään.

Ja kuten kuvista näkyy, meillä riittää leikattavaa nurmikkoa.

Hetken helpompaa

Koska Avoimia Puutarhoja varten tulee nypittyä puutarha hyvään kuntoon, on siellä nyt vähän tekemisen puutetta. Ja ei, älkää ottako kirjaimellisesti, elokuu ja satoaika ei todellakaan jätä ylimääräistä vapaa-aikaa. Tarkoitan tässä kohtaa kitkemistä ja sen sellaista puutarhan normaalia ylläpitoa joista saa hetken verran lomaa. Ja koska se taasen on yksi lempipuuhista puutarhassa, on nyt sitten muka tekemistä vähemmän. 

Jättiverbenat ovat jo kaksi kesää olleet puutarhassani itsestään vaeltavia kasveja. Eli siementävät syksyllä ja keväällä niitä putkahtelee sitten sieltä ja täältä ja yleensä aina väärään paikkaan. Kuvan yksilöt kasvavat kasvihuoneen kivipolulla mutta en raaski kitkeä niitä pois kun muitakin kulkureittejä on. Ihmeellistä oli se, että kestivät jopa viime talven.

Kaukasiantörmäkukka on ihastuttava. Tätä olisi ehdottomasti kasvatettava lisää. Tämän yhden ja ainoan yksilön olen kasvattanut itse siemenestä. Myöhemmin pitää muistaa kerätä siemenet talteen, josko onnistuisin lisäämään toisen kasvin.

Joka vuosi ihmettelen yläpihan tuoksun alkuperää. Ja sitten havaitsen 'Salmon Orange' liljan olevan kukassa. Tässä on oikeasti todella voimakas tuoksu. Eilen illalla kun ei tuullut yhtään, niin tuntui, että tuoksu leijailee kaikkialla. Ja jopa minun nenässäni vakka hajuaistini on edelleen vaurioitunut koronan takia. Kuvaan otin tarkoituksella oranssin tiikerililjan, sopii hajuliljan väreihin.

Toiset lilat eivät taasen tuoksu miltään kuten nämä punaiset korkeat liljat. Näiden suhteen liikutaan hieman mysteerien alueella. Mielestäni en istuttanut tällaisia mutta saatoin istuttaakin, muistiinpanot ovat heikonlaiset. Matalammat vaaleanpunaiset ovat jo kukkineet. 

Punahattuja kukassa. Ostin keväällä Lidlistä muutaman juurakon ja pari niistä säilyi alkukesän helteissä hengissä. Eivät kylläkään ole sitä mitä piti mutta tässä kohtaa ei haittaa. Taustalta voi bongata Alman, kissa oli taas harvinaisen rohkea ja vietti aikaansa kanssani puutarhassa. Kasvihuoneelle saakka ei ole montaa kertaa uskaltautunut. 

Keväällä oli siemenvarastojen loppuunkäyttö. Sieltä löytyi vielä muutaman vuoden takaa Latvian tuliaisina kiinanneilikan siemeniä. Kylvin ja itivät loistokkaasti. Ja ai että tykkään näistä sävyistä. Tämän taidan lisätä kesäkukkien valikoimiin. Sopii myös perennamaan täytteeksi vaikka yksivuotinen onkin.

Siirtelin päivänliljoja oikein urakalla. Yksi siirretyistä oli tämä, nyt kukkiva kaunotar. En muista lajiketta tai voi olla ettei sitä edes ole ostaessa ollut. Tunnistatko mikä on kyseessä. Talvella taidan järjestellä muistiinpanoni paremmin, olis helpompi löytää kadonneet nimet edellyttäen niiden olevan ylhäällä.

Jos puutarhassa on hetken helpompaa niin sitä on ollut myös käsieni ja nilkkani suhteen. Muistaakseni kerroin kesäkuussa, että ne kaikki kuvataan. Ja kuvattiin. Sormissa ja ranteissa on selkeä nivelrikko minkä arvasinkin. Nyt kesällä kun on lämmintä ei oireita onneksi ole niin paljon, tulevaa syksyä ja talvea hiukan pelkään, särky oli keväällä ajoittain todella kovaa.

Nilkan kipu onkin sitten vähän taas sitä mysteeriosastoa. Molemmissa akillesjänteissä on kalkkeutumaa siitä johtuen, että siellä on ollut tulehdus. Oikea nilkka on se, missä akillesjänne on kipeä ja syy saattaa olla antibioottikuurissa jonka sain sairaalassa koronaan, se on kyseisen antibiootin sivuvaikutus. Mutta kipua ei pitäisi kai enää olla, koska tulehdus on ohi. Vaan kipu ei ole ohi. Aina kun istun hetken niin liikkeelle lähtiessä nilkkaan sattuu niin paljon, että onnun hetken ja sitten taas kipu menee ohi. Kävely on mukavinta, niinpä olen kävellyt tänä kesänä paljon. Innostuin puhelimen askelmittarista, parhaimpina päivinä ihan tässä omassa puutarhassa tulee askelia jopa 15 000. Parasta kuntoutusta nilkalle. Ja ehkä se tuosta vielä paranee, koitan päästä taas fysioterapeutille jospa hän keksisi mistä kiikastaa.

Nyt se tapahtui

 Olen pitkään pelännyt milloin pohjoisen puolen peltojen omistaja kaataa vesakot pellon ja tonttimme rajalta. Tänään se pelätty päivä oli. Sen lisäksi eilisen ja tämän päivän kuolinuutiset saivat mielen jotenkin erityisen matalaksi. Vaikka en Hakulista ja Loiria tuntenut kuin heidän taiteensa ja musiikkinsa kautta, olivat he jotenkin osa nuoruutta ja aikuisuuttani. Elämässä tulee menetyksiä, mutta aina ne ovat minulle vaikeita.

Nyt on aukeaa, niin aukeaa.

Näkymä on kaunis, mutta minun puolesta vesakot olisivat saaneet kasvaa. Suojasivat pohjoisen tuulilta ja hallalta ja kauriit eivät päässeet kulkemaan tiheän pensaikon läpi.

Tuonne taakse mihin nurmikko loppuu, jatkan kuusiaitaa heti kun tulee sateita. Lisäksi laitoin jo tiedustelun tervalepän taimista, niistä saa näkösuojan muutamassa vuodessa.

Näkösuojan häviäminen minua eniten häiritsee. Nyt kaikki tuolla pellon takana kulkevat saavat vapaan näkymän puutarhaan. Kuuset kasvavat hitaasti joten tervaleppä toisi nopeaa suojaa, molemmat mahtuvat kasvamaan omalle puolelle tonttia.

Onneksi sentään suuremmat puut jäivät, muutama koivu ja yksi mänty. Taidan istuttaa pari mäntyäkin, niitäkin taimia minulla on muutama.

Uusi alue on nimetty hortensiapuutarhaksi. Ja sinne saapui jo ensimmäiset tutustujat. Näin yhden lahopuun alla kirmailemassa kaksi sisiliskoa, toisen sain kuvaan. Olen niin onnellinen näistä ja miten tuntui hyvältä saada tähän päivään pieni hyvä asia.

Illan työ oli hakea hevosenlantaa hortensiapuutarhan istutusalueille. Kaksi peräkärryllistä riitti juuri ja juuri.

Lopulta oli pakko lähteä sisälle, unohtaa harmittavat asiat ja katsoa eteenpäin. Pääsen istuttamaan uusia puita ja hortensiapuutarha on edennyt huiman nopeasti.