Tarleena ja kalkki

Keväällä tuli hankittua muutama 40kg:n säkki jauhemaista kalkkia. Toukokuussa ei kuitenkaan tullut hyviä kalkitussäitä, oli aurinkoista ja sateetonta. Sitten tuli muita syitä kunnes tuli taas kuumuus ja kuivuus. Onneksi kalkkia voi levittää mihin vuodenaikaan vaan.

 Eilen aloitin kalkituksen arboretumista, yksi säkki meni ja sitten tuli illan pimeys. Syksy on oikeastaan hyvää aikaa kalkitukselle sillä yökosteus on niin kova, että kalkki liukenee ilman sateitakin. Ihan ensimmäisinä vuosina käytin pihaan kallista rakeistettua kalkkia. Nyt käytän jauhetta sillä se on pelkkää kalkkia, rakeisiin saatetaan käyttää apuaineena savea ja sitä en halua pihalle tarkoituksella lisää. Toinen syy jauheeseen on edullinen hinta, 40kg maksoi noin kuusi euroa.

 Kaikki kasvit eivät pidä kalkista, ne pitää jättää kalkitsematta. Yksi niistä kasveista on juuri pihaan hankittu ensimmäinen atsaleani, puistoatsalea 'Tarleena'. Alppiruusujen kanssa en onnistu mutta kokeillaan nyt sitten miten käy atsalean kanssa. Tämä tiputtaa lehdet talveksi joten auringon kanssa ei pitäisi olla keväisin ongelmaa.

 'Tarleena' päätyi arboretumiin, toistaiseksi vähän hölmösti keskelle nurmikkoa mutta kunhan aikaa menee niin nurmikkoa on raivattu taas vähän enemmän pois. Jos tämä atsalea menestyy niin tarkoituksena on hankkia niitä lisää, aurinkoisia paikkoja meillä kyllä riittää.

 Pakko ympätä samaan postaukseen kuva joka vilahti jo instassa. Sain ystävältä taas hänen ihania omppujaan. Nuo punaiset on superhyviä. Keitin niistä jo mehua ja hilloa ja molemmista tuli mahtavan punaista. Ensi keväänä suunnittelin kokeilla varttaa tuota lajiketta meillekin ihan omaksi puuksi.

Puu on vanha eikä sen lajike ole tiedossa. Omenat ovat mehukkaita, rapeita ja sisältä punamaltoisia. Muoto ei ole pyöreä vaan enemmän soikio. Tänä vuonna ovat pienempikokoisia kuin normaalisti. Täydellinen omena minun makuuni.

Viimeisiä

Kasvihuone antaa vielä reilusti tomaatteja, viikon sisään olen kerännyt niitä yli viisi litraa. Keitellyt isoista tomaateista tomaattisosetta pakastimeen, pienet on napsittu pöydältä suoraan suuhun.

 Muutama litra tomaatteja vielä tulee jos vain sää pysyy plussan puolella. Satokausi lähenee loppuaan tomaattienkin osalta.

 Pensastomaateissa oli enää muutama raakile joten tyhjensin kaikki ämpärit kompostiin ja pinosin odottelemaan kottikärrykyytiä puutarhavarastoon. Ensi keväänä sitten uudet tomaatit. Lajikkeisiin olin tyytyväinen, siemeniä taisi jäädä tulevallekin kaudelle.

 Kesäkurpitsat ovat kasvaneet muhkeiksi pensaiksi, satoakin niistä tulee vielä mutta taidan jo kiikuttaa pensaat kompostiin. Harkinnassa on vähentää kesäkurpitsojen laatikoiden määrä kahdesta yhteen laatikkoon ja laittaa vapautuva laatikko mansikalle.

 Rantakukka on kukkinut todella pitkään, sinnittelee top 3 viimeisen kukkivan perennan joukossa. Toiset sanoo tämän leviävän kovasti mutta minulla ei ole tehnyt ainuttakaan siementaimea.

 Joutsenet ovat saapuneet viereiselle pellolle. Tällä kertaa olivat kauempana mutta viikonloppuna olivat tosi lähellä puutarhaa. Hanhia pellolla ei ole vielä näkynyt, kurkia on ollut muutamia.

Illan viimeisenä työnä poistin kasvimaalta loputkin herneet. Satoa tuli pari litraa. Maku näissä oli sellainen ettei niitä tuoreena tehnyt mieli syödä, mutta pakastimeen kelpaavat vaikka keittoihin laitettavaksi. Miehelle sanoin, että mausta puuttuu kesän lämpö ja aurinko.

Vaikka tänään oli ihan mielettömän lämmin päivä, ysiltä illalla näytti mittari vielä +16,5 astetta lämmintä ulkona. En valita, oikein mukava lämpötila syyskuulle.

30 metrin urakka

Nyt se on valmis, nimittäin navetan toinen pitkä sivu. Kaikki ikkunat on korjattu pohjoisen puolen seinältä, eikä sovi unohtaa länsipäätyä joka on sekin ikkunoiden ja ovien osalta valmis.

 Ryhtiä tuli ehjien ikkunoiden myötä aimo annos lisää. Vanhan tonkkatelineen purkaminen oli oikea ratkaisu eikä sitä tehdä takaisin, seinä on paljon siistimpi ilman.

 Karjakeittiö on ainut navetan ikkunoista jossa on vielä tallessa tuplalasit. Nekin kunnostettiin alkuperäiseen kuntoonsa. Ikkunakarmi otettiin kokonaan pois, putsattiin, kiinnitettiin paremmin ja maalattiin.

 Tästä tilanteesta lähdettiin muutama viikko sitten. Ihan kuin eri ikkunat vaikka täysin samat.

Karjakeittiön sisäpokat ovat olleet aina maalaamattomat karjakeittiön puolelta. Me pidimme saman tyylin. Vanhat ikkunapidikkeet olivat hävinneet ajan saatossa joten mies teki uudet messinkisistä oven vetimistä joita löytyi autotallin kätköistä. Hienothan noista tuli, kiinnitys hoitui vanhakantaisilla ruuveilla aidon vaikutelman saamiseksi.

 Maitotonkkien kuivatusteline osoittautui olevan seinässä kiinni parilla naulalla. Katto oli jo laho joten todettiin paremmaksi purkaa pois. Ja olihan tuo takana oleva ikkuna helpompi kunnostaa kun ei ole rakennelmia edessä.

 Ja miten paljon siistimpää kun kaikki tavara on karjakeittiössä sisällä. Ihan hyvin mahtuivat sinne vaikka hieman epäilin asiaa. Tässä kohtaa neliruutuisia pokia ei pystytty pelastamaan. Kuvassa näkyvät otettiin pois autotallista jossa toimittivat sisäpokien virkaa. Tässä niille on parempi paikka, ulkopokia kun ovat tippalistoineen.

Vielä viimeinen kuva navetan tiiliosuuden seinästä. Joskus tulevaisuudessa navetan kaikki seinien vierustat täytyy kaivaa auki. Maa on kohonnut liikaa seinän vierestä eikä perustuksia näy kuin muutama sentti. Lisäksi tuossa on tehty joskus salaoja ihan päin honkia, putki kulkee melkein maan pinnalla. Että eipä lopu työt vaikka suurin osa ikkunoista on valmiina.