Vaaleanpunaista kevättä

 Ensi alkuun muistutus edellisessä postauksessa olevasta arvonnasta joka päättyy sunnuntaina. Vielä ehtii mukaan.

Myös näin keväällä puutarhassa on mukavan paljon vaaleanpunaista. Mikä harmi ettei krookuksissa ole vaaleanpunaisia, ostaisin heti. Tähtisahramin lajike 'Roseus' löytyy, se on jo melko lähellä vaaleanpunaista.

'Roseus' teki tänä vuonna vain yhden kukan. Hyvä kun oli edes se, eipä tämä ole ollut mikään vuosi sellainen reilusti kukkiva.

Tämä jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Muutoin jouluruusujen kukinta on tänä vuonna vaisua, osa on jopa paleltunut parin viime yön pakkasessa. Kova tuuli on ollut huonona lisänä.

Kovin vaikea kuvattava, kun kukat osoittavat maata kohden. Oikein kaunis sävy minun mielestäni.

Näsiän kukintaa en kyllästy ihailemaan mikään kevät. Mikä upea pinkki pensas ja vieläpä täysin luonnonvarainen. Omat taimeni olen ostanut toiselta puutarhaharrastajalta. 

Saapa nähdä tuleeko marjoja tänä vuonna, nyt on niin kylmää ettei pölyttäjiä ole näkynyt. Marjoja toivon jotta saisin uusia taimia. Viime vuonna huomasin pari siementaimea pensaan juurella, toivottavasti ovat hengissä. Yleensä linnut ehtivät syödä marjat ennen kuin saan ne multaan.

Tässä vielä molemmat pensaat samassa kuvassa. Kuvissa ovat ilman verkkoa, mutta laitoin verkot heti takaisin kuvaamisen jälkeen, nämä ovat jänisten mieleen myrkyllisyydestään huolimatta.

Pystykiurunkannus 'Beth Evans' on kestänyt pakkaset yllättävän hyvin. Vain parissa on kukinta näin pitkällä, muut odottelevat lämpimämpiä kelejä. 

Sääennuste näyttää pariksi päiväksi kylmää, sitten lämpenee. Ihan hyvä, tänään olin illasta puutarhassa ja kyllä oli viileää. Pipo päässä, toppatakki ja sen alla pusero ja villapaita. Kahdet housut päällekkäin eikä tullut hiki vaikka tein ihan kunnon hommia. Lopulta tuli sormille kylmä ja oli mentävä sisälle.

Hortensiapuutarha

 Hortensiapuutarhan perustamisesta on aika tasan kaksi vuotta. Se raivattiin joutomaasta yläpihan perennamaan jatkoksi. Paikalle tuotiin muutama suuri ja laho puunrunko ja alue jäi hetkeksi odottamaan kasveja. Sanon hetkeksi, sillä taisin olla kovin malttamaton ja istutin ensimmäiset kasvit jo samana syksynä. No sen seurauksena kitken vieläkin sitkeää vuohenputken esiintymää pois.

Parissa vuodessa alue on täyttynyt kasveista kuten alla olevista kuvista huomaa.

Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä muutama hortensiankin. Kovin ovat vielä pieniä, mutta sinnikkäimmät ovat kukassa.

Kirjovaahtera on ottanut huiman kasvuspurtin tänä kesänä. Viime kesänä se keskittyi juurtumiseen eikä uutta vuosikasvua tullut, nyt uutta kasvua on senkin edestä kuten pitkistä oksista voi päätellä. Vaahterasta on tarkoitus kasvattaa kunnon varjo koko hortensiapuutarhan ylle. Vaahteran alla näkyy uusimpia hankintoja samaan, kirjavaan teemaan. Siinä on idänvarjosara, toivottavasti viihtyy vaikka paikka on kovin aurinkoinen.

Edellisen kuvan koivunrungolla kiemurtelee kärhö. Eikä mikä tahansa kärhö vaan suloinen, pienikukkainen viinikärhö clematis viticella-ryhmän 'Rubra'. Hortensiapuutarhan köynnökset ovat kaikki pienikukkaisia, jopa mitättömiä, sillä täällä ei saa loistaa mikään yksittäienen kasvi. Enemmän on sellaista metsäpuutarhan henkeä.

Samaan henkeen sopivat brunnerat eli rotkolemmikit. ne ovat viihtyneet tässä yllättävän hyvin, paikka on sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan märkä talvella. Kunnon kohopenkki kannatti malttaa tehdä.

Keskustaa halkovan polun toisella puolella alue yhdistyy vanhaan alueeseen. Reunaan istutin tyttären puutarhasta muuttaneet vihreävalkoiset kuunliljat. Tämä alue on ollut eniten muutoksessa tänä kesänä. Sieltä on lähdössä vielä yksi pioni, niille kun paikka alkoi olla turhankin varjoisa. Tilalle on tullut mm. kuunlilja, sinikämmen, valkotäpläimikkää ja pari pensasta.

Löytyipä sieltä kauan odotettu yllätyskin. Kuvassa on vain yksi, mutta kaikkiaan löysin niitä kolme kappaletta. Kyseessä on tietysti näsiän taimi. Olen parina vuonna onnistunut olemaan nopea ja saanut kylvettyä ja piilotettua maahan näsiän marjoja. Yleensä linnut putsaavat pensaat yhdessä yössä ja niin kävi tänäkin vuonna. Kymmeniä, ellei yli sata marjaa oli ja ne kaikki oli syöty yhdessä yössä. Annan siementaimia kasvaa ensi kesään ja sitten katson niille uudet kasvupaikat.

Näkymää polun reunasta arboretumiin päin. Kovin paljoa tuonne ei enää kasveja mahdu, jotain pientä ehkä jos löytyy jotain oikein mukavaa. Pari aukkokohtaa on, tai siirrettävää kasvia jonka tilalle voi harkita uutta. On siellä pari eksynyttä pioniunikkoa jotka pitäisi kitkeä pois, ne eivät kuulu tälle alueelle vaikka viihtyvätkin tässä erinomaisen hyvin. Alueen takaosasta en tajunnut ottaa kuvia, siellä on hortensioiden keskittymä. Ne vain eivät kuki vielä, osa on nupuilla ja osa jättää kukinnan kokonaan väliin.

Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Päivän väri on pinkki

Lempivärini puutarhassa on pinkki, kaikkihan sen tietävät. Niinpä tämä postaus on ylistys kahdelle pinkille keväiselle kaunottarelle. 

Hortensiapuutarhan polun toisella puolella kasvaa kaksi näsiää. 

Odotin näsiöiden kukintaa pitkään ja hartaasti, taisi siinä mennä jopa muutama vuosi. 

Taimet hain pääkaupunkiseudulta saakka toiselta puutarhaharrastajalta. Hänen puutarhassaan nämä lisääntyivät ahkerasti. Itse en ole päässyt nauttimaan siementaimista, ehkä joku päivä koen sen ilon. Viime syksynä sain näsiän marjat maahan, yleensä linnut ehtivät syödä ne ennen kuin ehdin ottaa marjat talteen.

Tänä vuonna kukinta on komeampaa kuin koskaan ennen. Ehkä viime syksynä hankitusta valkoisesta näsiästä kasvaa vielä joskus näin kaunis ja komea näky. Pinkki taitaa silti pysyä suosikkinani.

Pinkistä sinivuokosta en napannut kun yhden kuvan. Kunhan kaikki kukat avautuvat, otan lisää kuvia. Tai otan, jos seuraavien päivien sateet eivät pilaa kukintaa. 

Meillä maa on todella märkää, normaalia enemmän. Siksi en ole kovin innoissani sateista. Juuri kun alkoi olla pientä kuivumista näkyvissä, tulee lisää vettä. Vaan minkäs teet, pakko on kestää. Onpahan aikaa kylvää kaalit, kurkut, kesäkurpitsat ja krassit kun puutarhatöihin ei pääse.

Mustilan taimipäivä 2023

Lauantaina lähdin aamuvarhain Mustilan taimipäivään. Olin perillä kympin aikoihin eli silloin kun paikka aukeaa, sieltä jo ensimmäiset taimihaukat tulivat autoilleen kassit täynnä taimia. Tässä kohtaa iskee vuosittainen paniikki, riittääkö minulle mitään. Kyllä riittää, se on havaittu joka vuosi. Parkkiin ajaessa kävi vielä niin hauskasti, että ajoimme Versoja Vaahteramäeltä Riinan kanssa vierekkäin parkkiin.

Ensin suuntasin Mustilan taimimyymälään, joka oli ilmoittanut hyvistä alennuksista kauden viimeisen aukioloviikon kunniaksi. 

Myymälästä ostin erittäin kookkaan tuurenpihlajan -70% alennuksella. Tämä tulee arboretumiin, ehkä yhden jo siellä kasvavan pihlajan tilalle tai sitten kivimuurille, pitää pohtia asiaa tarkemmin kunhan pääsen tänään puutarhaan.

Myymälän rääpepöydältä pelastin eurolla maksaruohon ja jouluruusun. Luotan niiden virkistymiseen kunhan pääsevät maahan.

Alma tutkii innokkaana ostoksiani, sopivia vieraita hajuja ilmeisesti. Tässä ovat ostokseni Mustilan arboretumin myymälästä. Harvinaisen vähän, mutta menin sinne viimeisenä ja oli jo ehkä pientä väsymistä havaittavissa, ja kiire kotiin viemään lapsi töihin. Siinä on pieni vuorijalavan taimi kasvamaan nopeasti suureksi näkösuojaksi pellon laitaan. Toinen on lyhtysorvarinpensas, pieni taimi sekin, mutta jospa sopeutuisi silloin paremmin meille.

Virolaiselta saniaismyyjältä löytyi muitakin aarteita. Valkoisen konnanmarjan hankin jo viime vuonna, mutta se ei ole viihtynyt kovin hyvin, elossa on vaan kovin on kitulias. Uusi taimi lähti niin edullisesti, että mielelläni kokeilen toiseen kohtaan. Marjat tulivat mukana ja niitä putoili ruukkuihin. Oikeanpuoleinen taimi on valkoisena kukkiva näsiä, niitä haaveitani jotka ovat saaneet odotella toteutumista vuosia. Olen saamassa valkoisen näsiän siemeniäkin, mutta eipä ole haitaksi ostaa valmis taimi.  Hintaa taimella oli kahdeksan euroa. 

Uusien kaveriksi jotain vanhaa. En raaski jakaa unkarinsinivuokkoa joten ostin uuden taimen. Alppikello hävisi kuivuuteen alppiruusumetsiköstä joten uusi kokeilu hortensiapuutarhaan joka on kosteampi.

Taimiharrastajilta kivan värinen keijunkukan siementaimi. Ja toki lisää brunneroita eli rotkolemmikkejä. Tuossa on kaksi taimea, kirjavalehtinen ja vähemmän kirjava. Molemmat tulevat hortensiapuutarhaan jossa nämä ilmeisesti viihtyvät.

Vasemmalla virolaiselta myyjältä ihana enkeliperhoangervo vaaleanpunaisilla kukilla. Toiselta epimedium x youngianum eli valkovarjohiippa. Sellainen minulta vielä puuttui. Oikealla on Tommolan tilan valikoimista kerrottu kaukasianpitkäpalko. Tavallisen yksinkertaisen ostin heiltä keväällä.

Valitettavasti en jaksanut mennä kuin yhdelle opastetulle kierrokselle, mutta kyllä kannatti. Tuomas Haltia kertoi aprikooseista ja persikoista Suomessa. Lähinnä aprikooseista sillä niistä hänellä on pitkä kokemus ja hänen ansiostaan minullakin on kolme aprikoosin taimea Haapastensyrjän jo lopetetulta koealueelta.

Osa kokeen siementaimista on istutettu Mustilaan, hyvään eteläänpäin antavaan rinteeseen. Sain vahvistusta sille, että voisin istuttaa omat aprikoosit maahan enkä kasvihuoneeseen kuten olen suunnitellut. Toistaiseksi aprikoosini ovat ruukuissa ja saavat olla niissä ainakin ensi kevääseen. Mietin asiaa sitten uudemman kerran.

Antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Taimia kohtuudella, enemmänkin olisin voinut hankkia, puutarhassa on tilaa. 

Kun ei malttaisi

 Kierrän puutarhan joka ilta läpi useamman kerran. Malttamattomana katselen ja tiirailen piippoja, mitä nousee ylös, tai missä vaiheessa puuvartisten silmut ovat. Auringon laskiessa saa pakottaa itsensä sisälle taloon, sielläkin riittää töitä ja puuhaa. Vaan kun ei malttaisi.

Kasvihuoneen automaattiavaajat ovat vielä asentamatta talven jäljiltä. Pidän ovia auki aamusta iltaan, mutta silti kasvihuoneessa on kuuma. Etualan jättikiven penkin 'Beth Evans' kiurunkannukset ovat alkaneet kukkia.

Siirrytään harppauksella arboretumiin missä kasvaa sinivuokkoja suurimman tammen juurella.

Siellä niitä on. Ei vielä ihan sinistä merta, mutta sitä kohti ollaan menossa. Kaverina on valkoista scillaa ja hyvällä tuurilla sinivuokko kukkii vielä kun scilla aloittelee.

Kumpikin näsiä kukkii hienosti tänä vuonna. Viime vuosi oli vähän maltillisempi. Siementaimia odottelen mutta enpä tiedä miltä näyttävät, pitää olla varovainen kitkiessä.

Toiset krookukset ovat kukkineet kukintansa, toiset vasta aloittelevat. Luumulehdon 'Vanguard' krookukset ovat yksi kauneimmista.

Jouluruusuilla ei ole mikään huippuvuosi, mutta joitain kukkia löytyy. Tämä on lempparini vaikka tykkään tummanpunaisistakin.

Kaivelin tänään aprikoosipuut vanhan kasvihuoneen mullasta. Kaikki kolme puuta olivat selvinneet toisesta talvestaan hengissä vaikka en suojannut niitä kuin kaksinkertaisella harsolla. Yhden oksissa taitaa olla pakkasvaurioita, mutta ei mitään pahoja. Puut viettävät muutaman viikon tässä kasvihuoneessa ja lopun kesän ovat ulkona. Talveksi kaivan ne taas ruukkuineen kasvihuoneen multaan. Näin tehdään kunnes puut ovat n. 1,5 metriä korkeita jonka jälkeen ne istutetaan pysyvästi kasvihuoneeseen aivan vierekkäin.

Jokaisessa aprikoosissa on jo suuret silmut. Kukintaa saan odottaa vielä monta vuotta mutta ei se mitään, sitä jaksan odottaa vaikka montaa muuta asiaa puutarhassa en malttaisi odottaa. 

Siementaimia ja alelöytöjä

Kun käyttää kompostimultaa, voi tehdä mitä mielenkiintoisempia löytöjä omasta puutarhasta. Tämän kesän pahimmat valloittajat ovat tomaatti ja nukkapähkämö. Jos kaipaat nukkapähkämön taimia niin saa tulla hakemaan, olen ottanut osan talteen. Muutaman tomaatin jätin huvikseni kasvamaan, ei niistä haittaakaan ole.

Nukkapähkämön siementaimia uudella istutusalueella. Kestää kompostin ja ties mitä. Itse kasvi on herkkä häviämään kuten viime talven jäljiltä kävi, mutta siementaimia riittää paikkaamaan aukkokohtia.

Talon kivijalan vierestä kitkin kottikärryllisen sormustinkukan siementamia pois. Sormustinkukka olisi todella kaunis kivijalkaa vasten mutta tuo siihen kosteutta joten ei jatkoon.

Tämä ihana pioniunikko tuli messujen ilmaisen siemenpussin mukana. Laitan siihen langan merkiksi sillä haluan ottaa siemenet talteen.

Onkohan näsiästä helppo saada siementaimia? Ainakin näsiä tekee marjoja, kutakuinkin ensimmäistä kertaa. Vaarallisen värisiä ja pitääkin muistaa varoittaa lapsenlapsia, että näihin ei saa koskea.

Jokainen punaisen jättikarhunputken siementaimi on ilon kiljahduksen asia. Kuvassa niitä on peräti kolme ja kaupan päälle yksi varjoliljan siementaimi. Ja itämiskohta valikoitunut vieläpä niin, ettei taimia tarvitse siirtää pois.

Luulin talven vieneen kaikki salkoruusujen taimet. En ottanut huomioon mahdollisia siementaimia. Tämä on sellainen ja puutarhan ensimmäinen salkoruusun siementaimi. Tiedän myös siitä, etten ole istuttanut näin haaleaa salkoruusua talon viereen. Hyvin sopii harmaamalvikkien joukkoon.

Nämä aprikoosipuut ovat siementaimia mutta eivät minun kasvattamiani. Ostin ne viime vuonna Mustilan taimipäivästä ja talvetin ne vanhan kasvihuoneen mullassa. Ja niin teen myös ensi talvena. Kaikki kolme taimea ovat kasvaneet huimasti kesän aikana. Aluksi pidin niitä kasvihuoneessa, mutta ovat majailleet muutoin tässä kasvihuoneen nurkilla. Aluslautaset otin toistaiseksi pois ettei sadevesi jää seisomaan juurelle.

Sitten niihin alelöytöihin. Tokmannilla oli taimireppanoita myynnissä 0,50 eurolla. Ostin pelastin valkoisen kiiltoleimun (ei tarvinnut jakaa omaa kasvustoa) ja neljä tarhapäivänliljaa, lajikkeena 'Little Gipsy Ruby'. Hienointa oli se, että molempia oli hankintalistalla. Istutin kaikki reppanat kasvihuoneen uusimmalle alueelle. Tosin joudun korjaamaan ihanaa istutuskatetta jonka sain Kekkilältä esiteltäväksi Avoimiin Puutarhoihin. Sitä onneksi riittää ja saan taas yhtenäisen ilmeen.

Päivänliljat ovat nuo maata viistävät heinät etualan esikoiden takana. Esikot ovat siemenkasvatuksia, uskalsin laittaa ne maahan koska aluetta kastellaan jos ei sada. Tänään tosin saatiin peräti 16mm vettä ja se riitti kasteluun. Esikoita on myös päivänliljojen takana. Ne ovat mysteerieskoita eli nimettömiä. Etualan esikot ovat Double Primrose-lajiketta. Paikka voi olla esikoille liian aurinkoinen, mutta seurataan tilannetta ja siirrän ne tarvittaessa muualle.