Raportti toukokuun unohdetuista

 Saaripalstan Saila julkaisi omat toukokuiset kukkansa jotka unohtuvat esitellä blogissa viime toukokuussa. Saila kehotti meitä muita tekemään saman, ja minä tartuin heti haasteeseen. Tosin olen unohtanut esitellä niin monta kasvia, että niistä tulisi vähintään kolme postausta. Joten tässä vain osa kasveista jotka jäivät esittelemättä viime toukokuussa.

Vaaleanpunainen helmililja on herkän kaunis. Se vain ei oikein viihdy puutarhassani, taantuu rajusti jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämän sipulit ovat hinnakkaita, siksi en ole laittanut lisää.

Viime kesä oli kaikenlaisten pikarililjojen juhlaa. Assyrinpikarililja kukki taukovuoden jälkeen. Ja han hassussa paikassa. Liekö tullut tähän siemenestä tai mullan mukana.

Huono kuva, mutta julkaisen silti. Luulin ternivuokkojen hävinneen niiden siirron myötä. Ilmeisesti juurakko lymysi maan sisällä ja viime kesänä päätti ponnistaa maasta ja vieläpä kukkia. Nyt ei saa enää päästää tätä häviämään.

Ruusuherukan kukinta oli taas kerran surkea. Vain alaoksat, ne jotka ovat olleen visusti lumen alla kukkivat. Vain yhden kerran olen saanut nauttia kun koko pensas on ollut kukassa. Tämän talven pakkasten myötä voin heittää haaveet uudesta komeasta kukinnasta.

Käsittämätöntä. Enkö muka muistanut raportoida keisarinpikarililjan ensimmäisestä kukinnasta. Siis ensimmäisestä sitten koskaan. On näitä istutettu, mutta tässä on ensimmäinen kukinta, mainitsinko sen jo? Ostin paketin luujauhoa jonka tyhjensin kaikkien keisareiden juurelle, luulisi kukkivan jatkossakin.

Kaunis, nimetön jouluruusu jäi raportoimatta. Tämä on lemppareita, tuo vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, sitä rakastan. Pilkut raitoina ovat piste iin päälle.

Kolmilehti on niin pieni ja vaatimaton, että se tahtoo unohtua joka vuosi. Viime toukokuu oli sen toinen kukintavuosi. Se ehkä pitäisi siirtää parempaan kasvuympäristöön, mutten tohdi jottei menetä henkeään.

Joku ihanainen orvokki on tullut itsestään puutarhaan. Ei tällaista henno kitkeä pois. Minun puolesta saa olla ja kasvaa esikoiden kaverina.

Viime vuosi oli myös vuokkojen vuosi. Valkoinen kerrottu valkovuokko kukki runsaasti. Taisi tehdä lähes kymmenen kukkaa, yleensä on ollut pari kolme. Kaunis kuin mikä, mutta hankala kuvattava.

Kiitos Saila, kyllähän näitä raportoimattomia riitti ja on vielä edelleen. Julkaiskaahan muutkin bloggarit omanne, tulee hyvä mieli ja niin ikävä toukokuuta.

Viikon varrelta

Työt ja muu elämä haittaavat tällä hetkellä pahasti puutarhaharrastusta eikä aina vain aikaisemmin pimenevät illat helpota yhtään asiaa. Onneksi on ollut vähäsateinen syksy ja olen voinut käyttää lyhyet puutarha-ajat tehokkaasti hyödyksi.

Keräsin taas kaikki japaninruusukvittenin hedelmät talteen vaikka mikään vuosi en saa tehtyä näistä mitään. Ehkä tänä vuonna tulee hyödynnettyä.

Minttupuska on kasvanut mieletöntä vauhtia parissa kuukaudessa. Piparminttua kuivattelin talven tarpeisiin mutta tätäkin voisi kuivattaa ja kokeilla maistuuko teessä erilaiselta.

Tässä lähtötilanne mintun kanssa. Yksi pieni taimi jonka jaoin kolmeksi palaksi. On todella hurja kasvamaan ja pitää seurata huolellisesti milloin se aikoo lähteä kiviyksiönsä ulkopuolelle.

Kävin kangasostoksilla. Teen talveksi oviverhot myös kodinhoitohuoneen oviin. Molemmat kankaat ovat villasekoitetta ja alunperin huonekaluverhoilukangasta. Siis paksua ja tiivistä mikä sopii oviverhoihin. Kävi vain pieni moka. Pesin oikeanpuoleisen kankaan vahingossa liian kuumassa ja se meni kasaan. Ei onneksi niin pahasti ettenkö voisi tehdä siitä verhoa tilaan jossa ei koskaan liiku muita kuin perheenjäseniä. Vasemmanpuoleisen kankaan pesin villapesussa ja se säilyi hyvänä ja piti kuosinsa.

Tyhjenisin vanhankin kasvihuoneen tomaateista. Niitä tuli vielä viisi litraa eli yhteensä kymmenen litraa on sisällä kypsymässä. Hyvin kypsyvät vaikka maku ei ole enää ihan niin kesäsinen kuin kasvihuoneessa kypsyneillä. Seuraavat viikot tehdään ahkerasti tomaattiruokia.

Kävin myös aleostoksilla. Niin olen vannottanut itselleni ettei enää ruusuja eikä ainakaan easy elegance-ruusuja mutta niin vain tuli yksi uusi lisää kun halvalla sai. Ruusu päätyi kasvihuoneen eteen, perennapenkkiin. Nämä eivät tee juurivesoja lainkaan parin vuoden kokemuksen perusteella.

Samassa penkissä on syksyn muita ostoksia mustilan taimipäivästä. Kirsikanpunaiset keijunkukat ja maksaruohot ovat nappiyhdistelmä. Maksaruoho on levinnyt kivasti, saas nähdä tuleeko siitä ongelma vai ei. Toisaalta onhan tuossa tilaa levitä ja täyttää tyhjä multa. Talvenkestävyydestäkään ei ole tietoa sillä tämä oli joku sellainen maksaruoho mistä ei löytynyt mitään suomenkielistä tietoa.

Tänään kaivoin kaikki tulppaanit maahan. Lokakuussa on tiedossa pari pientä ulkomaanmatkaa joten tämä puuha oli tehtävä silloin kun on aikaa. Ja eiköhän ne säät tästä kylmene. Enää ei ole istuttamatta kuin valkosipulit. Ostin Lidlistä kolme kahden kilon tulppaanipussia. Kahdessa pussissa oli 56 sipulia, yhdessä 60. Hintaa pussilla oli kympin. Eipä jäänyt paljoa yhden sipulin hinnaksi ja kuten kuvasta näkyy, olivat valioyksilöitä.

Verkottaminen on melkein valmis. Vain pari yksittäistä verkkoa puuttuu ja kaksi kokonaisen istutusalueen verkkoa. Ne pitää virittää yhdessä miehen kanssa, yksin en jaksa nostella niitä paikoilleen. Kuvassa on yksi puutarhan kolmesta ruusuherukasta. Suojaan ne nykyisin äärimmäisen hyvin sillä jos jänis syö latvat, menetän parin vuoden kukinnan. Kuvan pensas on jo minua korkeampi ja olen 160cm pitkä. Pensas syötiin pari vuotta sitten melkein maata myöten matalaksi eikä se ole sen jälkeen kukkinut. Ensi keväänä odotan upeaa kukintaa ellei talvi tee tuhojaan, ruusuherukka on hiukan arkajalka.

Lokakuu alkoi hiukan yllättäen, tuntui kuin syyskuu olisi ollut viikon pituinen. Aika kuluu nopeasti, ihan liian nopeasti.

Yläpihan istutusalue

Yläpihan istutusalueen vanhimmat istutukset on tehty muutamia vuosia sitten. Tuorein suuri laajennus on viime kesältä jolloin iso sininen keinu sai siirtyä ja tehdä tilaa perennapenkille. Eilen siistin istutuksia, kitkin ja katselin mitä pitäisi muuttaa ja mitä säilyttää. 

Maksaruohot siirsin tuohon etualalle tänä kesänä, hyvin kestivät kuivuuden vaikka en ole kastellut kuin kerran tai kaksi. Kärhötuessa kasvavat kaksi kärhöä eivät meinaa kukkia sitten millään, taisi kuivuus verottaa voimia. Toinen kärhö on valkoinen 'Miss Bateman' ja toinen nimetön liila. Valkoiset salkoruusut kukkivat viimeisiä kukkiaan.

Vaaleanpunainen ukonhattu on ihana, se vain kasvaa marjaomenapuun takana joten ihanuutta pitää mennä ihailemaan alueen takaosasta.

Valkoinen iisoppi kukkii heikosti. Tulin siihen tulokseen, että siirrän koko kasvin muualle. Iisoppi on sittenkin liian korkea tuohon reunaan. Taidan laittaa siihen keijunkukkien siementaimet ja katsoa viihtyvätkö ne reunassa. Keijunkukka on juuri kompaktin kokoinen eikä peitä koko näkymää.

Tarhaviinikärhö jatkaa voittokulkuaan. Uutta kukkaa pukkaa ihan hirmuista vauhtia.

Sain kesällä naapurista kartanopionin juurakoita jotka piti hakea pois heti. Oli vähän väärä aika pionin siirrolle mutta olihan se haettava taimet kun niitä tarjottiin. Tein taimille pienen laajennuksen ja samalla totesin, että tässä kohtaa kallio on vain puolen metrin syvyydessä. Saapa nähdä näkyykö pioneista keväällä yhtään mitään. Pionien väleihin laitoin keväällä siemenestä kasvatettuja esikoita, väri on yllätys sillä pussilla oli kaiken värisiä.

Jouduin jatkamaan polkua luonnon kivillä mutta taidankin tehdä niin, että käännän kivilaatat pitkittäin jolloin saan ne riittämään myös laajennuksen kohdalle. Puutarhakaluston takana näkyy aiemman kuvan viinikärhö. Kaluston alta on nurmikko leikkaamatta, hups, se unohtui.

Talvella totaalisesti jänisten syömäksi joutunut ruusuherukka on voimissaan ja on tehnyt valtavasti uusia versoja. Nyt suojaan tämän kunnon verkolla kun kerran verkkoa on. Katselin tänään, että kohta on aloitettava verkkojen virittäminen, syyskuussa teen sen yleensä, mutta parempi aikaisemmin kuin liian myöhään.

Kuvaa ottaessa oli upea valo. Talo on vaaleanharmaa, lähes valkoinen mutta kuvassa näyttää siniseltä. Tästä kuvakulmasta istutukset näyttävät kivoilta eikä ollenkaan viidakolta mikä on näkymä toisesta suunnasta. Uusi laajennussuunnitelma on jo mielessä mutta se ei ole ajankohtaista ihan vielä.

Siinä kitkiessä huomasin kuolanpionin tehneen runsaasti siemeniä. Heittelin siemenet pionin lähistölle ja jään seuraamaan saanko niistä uusia taimia. Vuoripioni tekee ensimmäistä kertaa siemeniä, piti oikein kurkata yhteen siemenkotaan. Raakoja ovat vielä joten pitää malttaa odottaa kypsymistä. Vuoripionin siemenet ovat aarteita joten ne ajattelin kylvää erikseen merkittyyn paikkaan, jospa niistäkin saisi uusia taimia ajan kanssa.

Ikkunoita ja kukkia

Lauantaista ei tullutkaan täysipainoista puutarhapäivää. Piti hakea kaupungista peltilistaa kasvihuoneen ikkunoihin ja sen jälkeen edessä oli kahden neliruutuisen ikkunan lasitus ja kittaus. Mies päätti tehdä kasvihuoneen sivuille mittatilausikkunat jotta ikkunoiden väliin ei tarvitse laittaa lautoja. Ja koska olen perheen kittausvastaava niin ei auttanut muu kuin tarttua työhön vaikka yhtään ei huvittanut. Urakan valmistuttua tuli kiire puutarhaan, että ehdin olla siellä edes hetken. 

Kirjopikarililjat viihtyvät luumulehdon keskiympyrässä. Ne ovat lisääntyneet muutaman taimen verran, kylvänkin aina siemenet kukkineista kasveista tuohon jotta lisääntyisivät vieläkin enemmän.

Luumulehdon istutusalueelle kirjopikarililja on tullut ihan itsekseen toisen taimen mukana ja on levittäytynyt mukavasti useammaksi taimeksi. Täällä keltainen käenrieska on vallannut kaikki istutukset mutta se ei haittaa, se on kaunis ja häviää myöhemmin muiden kasvien jalkoihin.

Myös arboretumista löytyy kirjopikarililjaa. Taitaa olla niin, ettei ole montaa istutusaluetta missä sitä ei kasvaisi. Viihtyy puutarhassani ja on yksi lempikasveistani. Muista pikarililjoista ei voi sanoa samaa, siis viihtymisen suhteen.

Myös esikot ovat lempikasvejani. Tässä yksi viime vuonna hankittu herkku. Esikko 'Victoriana Black Lace' kukkii. Ja miten paljon siihen on tulossa kukkia.

Esikoista teen ihan oman postauksen kunhan viimeisetkin kukkivat. Aitta ei muuten ole kaatumassa vaikka kuvassa näyttää siltä. Aitassa pitäisi tehdä kevätsiivous mutta olen vetkutellut sitä, ei kuulu lempipuuhiini kuten ei muutkaan kevätsiivoukset jos puutarhaa ei lasketa. Aitan kohdalla näkyy pieni köynnösteline joka kuuluu 'Princess Kate' kärhölle. Se on tehnyt pari alkua näkyviin  joten nyt voi hurrata, hengissä on.

Ruusuherukka availee kukintojaan.

Mutta tässä on todellinen tilanne. Jänikset söivät kaksi kolmesta pensaasta niin, että vain alimmat, lumen alla olevat oksat säilyivät. Ne sentään kukkivat mutta eihän pensas ole kaunis näin. Ensi talveksi täytyy tehdä parempi suojaus sillä toinen pensas jopa kaivettiin esiin lumen alta jotta sitä pääsee popsimaan. Tuntuu olevan erityistä jänisten herkkua vaikka marjovat herukat saavat olla rauhassa.

Talon edustalla oli pieni yllätys. Olen joskus kauan sitten istuttanut tähän hämyvuokkoa enkä ole nähnyt sitä moneen vuoteen. Nyt idänunikon kyljestä on ponnistanut yksi taimi esiin. Lajike taisi olla 'Royal Blue' mikä sopii teemaan sillä vieressä kasvava idänunikko on 'Royal Wedding' lajiketta.

En tajunnut ottaa lasitetuista ja kitatuista ikkunoista kuvaa mutta tässä pokat maalattuina. Nyt puuttuu enää toinen kerros maalia ja sitten ikkunat voi kuivumisen jälkeen asentaa paikoilleen. 

Toukokuu kuin unelma

 Kävin läpi vuoden 2020 toukokuun kuvia. Voi miten kesäisiä ne ovat, aurinkoisen utuisia, toisaalta kirkkaan valoisia. Kukkien ja pienten vihreiden lehtien juhlaa. Eiköhän katsota muutama kuva yhdessä.

Lumikki on osoittanut viihtyvyytensä ja kestävyytensä. Ihan vähän mietin uskaltaisinko jo jakaa tätä. 

Kasvihuoneeseen tuli koristeita, vanha puuhella ja siihen sopivaa rekvisiittaa. Kattilassa on tuoksuherneitä odottamassa ulos istuttamista.

Risuaidan tolpat uusittiin ja koko aita korjattiin, lisättiin risuja kuten pitäisi tehdä joka vuosi. Luumulehdon uusi kivireunustus on valmis ja hiekkakäytävillä on uusi kivituhka. Maasta ponnistaa kaiken sorttista vihreää kiihtyvään tahtiin.

Narsisseja kukki puutarhassa paljon. Tämä  narsissi on ihme sillä se kukki jo toista kevättä. Yleensä narsissini kukkivat yhden kevään ja sen jälkeen ei kukkaa näy.

Keltainen on kaunista keväisessä puutarhassa. Viime toukokuussa jaoin ja siirsin paljon kevätesikoita. Mukava kasvi joka ei ole meillä levinnyt riesaksi saakka. Aika paljon leikkaan sen siemenkotia pois, sekin vaikuttaa.

Sinikämmen kasvaa ihan liian kuivassa paikassa. On juurtunut hyvin mutta kovin tuuheaksi se ei kasva. 

Oi tätä kevään aikaa. Hiirenkorvat, lemmikit, valoisuus, heräävän luonnon tuoksut ja multa jossa möyriä.

Ei toukokuuta ilman tulppaaneja.

Talvi 2019-2020 oli hyvin lauha. Ehkäpä sen takia, ruusuherukka kukki ennätyksellisen runsaasti. Tässä se vasta aloittelee kukintaansa. Jos kukinta oli runsas niin se oli myös pitkä, kuvia ruusuherukan kukinnasta on pitkälle kesäkuulle saakka.

Olen katsellut Yle areenasta norjalaista puutarhaohjelmaa, Minun puutarhani. 

Tein hauskan huomion. Jokaisen jakson puutarhurilla oli kissa. Ehkäpä kissat kuuluvat puutarhaan tai sitten meissä puutarhaihmisissä on keskimääräistä enemmän kissaihmisiä.

Pieni pihakierros

Kovin on harmaita päiviä. Harmaudesta huolimatta tein tänään pienen kierroksen puutarhassa.

Toisessa näsiässä on isot ja pulleat silmut. Toivottavasti nämä ovat kukkia. Jos ovat, kukkii näsiäni ensimmäistä kertaa.

Vanha betonirengas on saanut mukavasti sammalta pintaansa. Renkaalle olen suunnitellut muuta käyttöä kuin tyhjän panttina seisominen. Se saa siirtyä uuden kasvihuoneen luokse kunhan kasvihuone valmistuu.

Kamerani vetelee viimeisiään, samoin puhelimeni. Kumpikaan ei suostunut makrokuvauksen joten tänään, 22.12. kukkiva esikko on hiukan tärähtänyt eikä vain sen takia, että kukkii jouluna.

Ruusuherukassa on vielä vihreitä lehtiä. Se ei tunnu välittävät pienistä pakkasista. Isommissa versojen kärjet paleltuvat ja lehdet ovat mennyttä mutta riemuitaan nyt näistä jotka loistavat jouluista vihreyttään.

Itseni ei vihreä joulu haittaa, oikeastaan tykkään tästä todella paljon vaikka sateesta ja märästä en pidäkään.

'Illusia' atsalea aikoo sekin juhlistaa tulevaa kevättä isoilla silmuilla ja kukilla. Jotenkin näistä pullistuneista silmuista tuli ihan mieletön kevätfiilis. Talvipäivänseisaus on ohitettu ja kunhan joulut on juhlittu alkaa lyhyt laskeutuminen kevääseen. Lomaa on säästössä alkavaan puutarhakauteen.

 Oikeastaan kausi alkoi tänään sillä löysin marketista jouluruusuja puoleen hintaan. Vitonen Ellenistä ei ollut paha hinta joten otin useamman ja kävin istuttamassa jouluruusut maahan otsalampun valossa. Maa oli aivan sula, enkun tökkäsi lapion maahan ja istutuskuoppa oli valmis.

Enää kaksi yötä jouluun.