Kuusi kuvaa kesästä (pienet projektit)

Sain Pirjolta Kuusi kuvaa kesästä- haasteen. Aihetta piti pohtia pari päivää, millä ajatuksella sen kirjoitan.

Ajatus lähti liikkeelle kun näin ylimmän kuvan. Esittelen kuudella kuvalla kuusi viime kesän pientä projektia. Osa niistä jatkuu tänä vuonna, osa tuli heti valmiiksi.

Kasvihuoneen suuren kuusenkannon tausta on odotellut pitkään maisemointia. Tuossa on kivikova savimaa mikä on osaltaan viivästyttänyt projektia. Kesällä korotin toisen puolen maan ja istutin siihen pyreneittenpihlajan. Toinen puoli tulee käsittelyyn tänä kesänä. Pyreneittenpihlajan pitäisi sietää kuivaa ja savimaata. Katsotaan selvisikö edes ensimmäisestä talvestaan haastavissa olosuhteissa. Pihlajan juurelle olisi kiva saada jotain maanpeitekasvia, vaikkapa leimua. Tosin tuosta putkee aina vaan kortetta vaikka sitä on hävitetty keinolla jos toisella.

Hortensiapuutarhan polku valmistui toukokuussa pojan ylioppilajuhlien takia. Tänä vuonna polun toinen puoli saa kasvit. Mustat muovisäkit poistin kesällä, kuvassa ne ovat vielä paikoillaan. Mustien säkkien avulla taltutettiin pari puun juurakkoa ja estettiin vesakon kasvu.

Yrttipenkin lahonneet puukehykset saivat lähdön ja tilalle tule betonirengas. Renkaassa kasvaa ruohosipulia ja ohotanlaukkaa. Ajatuksena on saada ruohosipuli kasvamaan villinä rykelminä myös renkaan ympärillä kunhan siitä on ensin eliminoitu rikkakasvit peitteen ja katteen avulla. Kuvan yläosassa näkyy pino multasäkkejä. Niiden takana, ison kuusen alla odottelee toinen betonirengas lopullista sijoituspaikkaansa. Ehkä senkin voisi siirtää kasvimaalle, piparmintuille pitäisi saada nykyistä parempi kasvupaikka.

 
Kasvihuoneen ympäristö sai viimeiset kivituhkakäytävät. Lisäksi tuli kaksi uutta pientä kivillä ympäröityä kasvialuetta. Syksyllä istutin kumpaiseenkin sipulikukkia, mutta varsinaiset kasvit tulevat tänä vuonna. Ei hajuakaan mitä laitan, jotain matalahkoa mikä kestää voimakasta savea.

Menin tekemään kasvitilauksen ulkomailta. Olen jo pari vuotta himoinnut kirjolupiinin 'Salmon Star' lajiketta. Nyt sitä löytyi hollantilaiselta toimittajalta. Tilasin heti kaksi juurakkoa vaikka olen hyvinkin skeptinen sen suhteen, että saanko mitä tilasin. Ainakin on paikka mihin reklamoida. Lupiinia tuskin voin tuohon istuttaa, kannon vieressä kasvaa keltaista kirjolupiinia ja kasvihuonene edessä rubiininpunaista kirjolupiinia. Eli menestyy , mutta noille kahdelle alueelle on liian korkea kasvi.

Samaisen kasvihuoneen katolta kerätään vedet saaviin. Vettä tulee saavin yli ja sitä roiskuu kiven viereen. Muokkasin kiven vierustan ja siirsin siihen joutavina olevia päivänliljoja. Jos kupsahtavat, niin menetys ei ole suuri.

Eikä säästynyt arboretumikaan muutoksilta. Halusin vähentää ruohonleikkaajan kikkailuja ja yhdistin kaksi aluetta pienellä polulla toisiinsa. Tänä vuonna kasvitan polun vierustat niin, että myöhemmin esillä on vain kivet. Kate peittää pahvin ja sanomalehdet joiden avulla tuosta hävitetään nurmikko. Arboretumissa on toinenkin kohta johon olen suunnitellut samaa muutosta. Sitä pitää vielä harkita sillä muutos veisi osan avoimuudesta ja käytävämäisyydestä josta myös pidän. Ja ennen muutosta pitäisi siirtää Ruuhijärvi-ruusu pois ja se on suuri urakka eikä ruusulle ole mitään kivaa toista paikkaa.

Nappaa haaste tästä jos et ole sitä vielä tehnyt. Kerro kuudella kuvalla kesästä, aihe on vapaa.

Kauden 2023 esikot

 Varoitus etukäteen, nyt tulee mahtava maratonpostaus viime kesän esikoista. Ne kukkivat runsaasti ja iloisen erilaisina. Moni oli yllätys sillä Barnhavenin esikoista en tiennyt etukäteen mistään minkä värisiä ne ovat. 

Tämän valkoisen olen kasvattanut Latviasta tuoduista siemenistä. Se kukkii keväällä ensimmäisenä ja syksyllä uudemman kerran viimeisenä. Kaverinaan kasvaa myös samoista siemenistä kasvatettuja liiloja ja pinkkejä esikoita.

Tämän liilan olen saanut yhden lapsen kummilta. Sitä on levitetty useampaan kohtaan puutarhassa ja eteenpäin. Tykkää jakamisesta. Sietää kuivuutta, nuupottaa lehtiään, mutta kun saa tipankin vettä, nousee virkeänä pystyyn. Ja sopii hyvin pinkin kiurunkannuksen kaveriksi.

Esikoista ei voi kertoa ilman tätä valkoista palloesikkoa jonka olen myös kasvattanut siemenestä. Kuin rykelmä lumipalloja keväisessä puutarhassa. Palloesikkoa minulla kasvaa myös liilana, tummempana ja vaaleampana, mutta ne eivät nyt päässeet kuviin.

Erään vanhan rouvan puutarhasta hankittu retroesikko on viihtynyt. Tuossa on yksi ainut taimi jaettuna ja ne ovat kasvaneet parissa vuodessa tuuheaksi kasvustoksi. Tykkään myös ärtsystä väristään.

Aivan ihana Barnhavenin mysteeriesikko. Kukat vaihtavat väriä vaaleankeltaisesta vaaleanpunaiseen. Herkkä kaunotar joka toivottavasti selviää tästäkin talvesta.

Kerrottu vaaleankeltainen on sekin kaunis, kuin sitruunasorbettia.

Kirkkaan pinkki oli aika myöhäinen, kuvat eivät siis ole kukkimisjärjestyksessä vaan siinä järjestyksessä missä löysin ne arkistojen kätköistä.

Tämä tummanpunainen on juhlava. Vieressä näkyy toinen valkoinen esikko sekä yksi kerrottu vaaleankeltainen. Barnahavenin taimissa taisi olla lähes jokainen erilainen, osa on istutettu ryhmiin ja lopputuloksena on erilaiset esikot vierekkäin.

Kukkakaupasta ostettu esikko on kukkinut jo monta vuotta. Siemenjälkeläisiä se ei ole tuottanut, ehkä niitäkin nähdään joskus.

Etelänkevätesikko on suosikkini. Kiitollinen kukkija ja leviää mukavasti. Minua ei haittaisi vaikka tätä olisi kaikkialla puutarhassa. On myös pölyttäjien suosikki.

Vielä yksi keltainen kerrottu esikko. Olin ihan varma, että kaikki mysteeriesikot ovat jotain kirkkaan keltaista. Eivät olleet ja kaikki keltaiset ovat kaikki tällaisia kauniin vaaleankeltaisia.

Liukuvärjätty kaunotar jossa persikkaista punerrusta keltaisen lisäksi.

Yksinkertaista kauneutta.

Tästä pinkistä esikosta en tullut ottaneeksi kuvia kuin tämän yhden. Sen olen ostanut tästä omalta kylältä. Leviää mukavan nopeasti ja tuntuu olevan hyvin kestävä hyvinkin erilaisissa kasvupaikoissa. Lisäski tykkään siitä mikä väripilkku se on keväisessä puutarhassa. Kukinta kestää yleensä viikkoja

Tämän esikon kukat ovat todella pienet, sellaiset vanhanajan pennin kokoiset. Oikea miniesikko jonka kukat ovat kuin napit.

Kesän kaunein esikko oli tämä yllä oleva. Barnhavenin siemenistä sekin.

Suurin osa esikoista on esitelty jo viime kesänä, mutta kivahan niitä on katsella kun ulkona on lumen valtakunta. Jännityksellä odotan monta tapaan keväämmällä uudestaan, toivottavasti nämä kaikki.

Arki alkaa aamulla

 Huomenna keskiviikkona on lomat ja pyhät ohi. Alkaa arki ja työnteko, normaali syöminen ja herkkujen välttäminen. Ja kunhan vuodenvaihde on ohitettu, alan odottaa kevättä ja tulevaa puutarhakautta. 

Tänään oli pakko päästä ylös sohvan pohjalta ja tein kierroksen puutarhassa vaikka sainkin kahlata umpihangessa.

Koko puutarha on runsaan lumen peitossa. Se on hyvä sillä sääennuste lupaa kiristyviä pakkasia.

Kasvihuoneessa oli kaikki hyvin. Yritin tihrustella viiniköynnöksen silmuista onko se vielä hengissä. Tulin lopputulokseen joka puoltaa hengissä olemista. Miehen mielestä sille tulisi viedä viltti varpaiden päälle, mutta minä emmin, köynnöksen kun pitäisi oppia pärjäämään itsestään.

Viime talvena Ilo ruusu syötiin tapille. Nyt heitin sen päälle epämääräisen kanaverkon palasen ja verkko on suojannut ruusun jänisten hampailta, ei ole edes yritetty syödä tai kaivella ruusua lumen alta esiin.

Oiva-pennun joulu meni hyvin. Se riehui aattona aamupäivän niin, että nukkui jouluaterian ja lahjojen avaamisen ajan mikä oli oikein hyvä juttu, saimme hoitaa nuo jouluperinteet rauhassa. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Jalo ja Oiva nukkuivat näin lähekkäin. Muutenkin toimeen tullaan erinomaisen hyvin. Jos Jalo haluaa olla rauhassa, se tietää mennä nuorimman pojan huoneeseen omaan rauhaansa ja silloin Oiva ei pääse sinne.

Ostin netistä ennen joulua itselleni kirjonta-aiheisen kirjan. Tätä ei saa enää uutena, mutta löysin version jota ei kai ole koskaan luettu, se on kuin uusi. Ja tietysti sain kirjasta inspiraation.

Isännänhuone on kaivannut sohvatyynyjä. Löysin Iskun tehtaanmyymälästä hienoa villasekoitekangasta juuri sopivassa värissä ja keksin heti, että teen kankaasta pari sohvatyynyä. Enempää siitä ei olisi saanutkaan, sillä kangasta oli jäljellä enää pieni pala. Vähän harmitti, jos tätä olisi löytynyt kunnolla, olisin ommellut juuri tästä kankaasta isännänhuoneen verhot.

Kirjasta löytyi iiris-kuvio jonka kirjailen toiseen tyynyistä. Väreinä on vihreä ja terrakotta. Hieman huomaan kirjontataitojeni olevan ruosteessa, eikä kaikesta voi syyttää pientä joka paikkaan nenäänsä työntävästä nelijalkaisesta. Kunhan saan kirjailun valmiiksi, lupaan siitä kuva vaikka en todellakaan ole tyytyväinen tekeleeni laatuun.

#suuntanaomavaraisuus, joulukuu 2023, kausi pulkassa

 Omavaraissarjan viimeisenä aiheena on katsaus menneeseen kauteen. Varsinainen puutarhakausi on päättynyt jo syksyllä, mutta omavaraisen elämä jatkuu koko vuoden. Meillä suurin osa omavaraisuudesta painottuu kesään ja satokauteen, talvella omavaraisempi elämä painottuu lämmityksen ympärille eli lämmittämiseen polttopuilla ja sitä on saatu tehdä harvinaisen paljon vuodenaikaan nähden. Nytkin on kylmää, yleensä tällaisia pakkasia hätyytellään helmikuussa tai jouluna, ei vielä koskaan aikaisemmin tässä asuessa marraskuussa tai joulukuun alussa.

Kausi alkaa esikasvatuksilla. Kasvatan kaikki kurkut ja tomaatit itse, nykyisin myös paprikaa. Tällä kaudella paprikaa saatiin niin paljon, että sitä riitti pakastimeen. Pari pussia on vielä jäljellä vaikka oman maan pakastepaprikaa on syöty ahkerasti.

Uudessa kasvihuoneessa on täyttä lähes koko kasvukauden. Paikka on loistava esikasvatuksiin. Kuvassa on tuotu kasvihuoneeseen myös tomaatit ja kurkut sekä paprikat. Tänä vuonna suureksi harmikseni sain kasvihuoneeseen vieraaksi vihannespunkit. Melonit menetin kokonaan ja kurkuista osan. Syksyllä tein suuren työn kasvihuoneen desinfioinnissa, toivottavasti se auttoi hävittämään punkit.

Osana joulukuuta oli miettiä mitkä ovat olleet parhaat omavaraisuutta lisäävät hankinnat. Meillä ne ovat kasvihuone ja oma traktori. Jos ei tärkeimmät niin ainakin suuremmat. Pieniä asioita on paljon. Kuten kompostori, hyvät puutarhatyökalut, moottorisaha jne. Omavaraistelu vaatii myös välineitä sekä aikaa. Ihan ilmaista se ei ole, mutta helpottaa työtä kummasti kun on oikeanlaiset ja toimivat tekniikka ja välineet.

Kompostointi on olennainen osa omavaraista elämää. Meillä multaa joutuu silti ostamaan, suuri puutarha vaatii paljon multaa. Jos mukaan ei lasketa uusia istutusalueita, jotka ovat oikeita multasyöppöjä, pärjätään muuten omalla mullalla. Etenkin sitten kun saan lehtien maaduttamisen ja kierron toimimaan, multaa on todennäköisesti riittävästi omasta takaa ilman uusia alueita. Tästä on tulossa postaus joskus ensi vuonna.

Kasvimaa on tärkeä vaikka ei ehkä niin tärkeä kuin täällä maalla asumisen alkuvuosina. Pinta-ala on juuri sopiva, tuoretta syömistä saadaan sopivasti. Herneiden suhteen oli hyvä vuosi, niitäkin on vielä pakastimessa. Porkkana kasvaa surkeasti vaikka joka vuosi sitä yritän. Mansikkavuosi oli erityisen huono, valkosipulien sato taasen oli loistava.

Onneksi näitä oman maan kurkkuja ehdittiin saada ennen vihannespunkkien täystuhoa. Paljon söimme tuoreeltaan ja silti riitti kurkkuja maustekurkkujen tekoon.

Kymmenen tulisijan taloudessa polttopuiden määrä on oltava suuri. Tässä on kolmasosa talven puista.

Kesän suurin rutistus taisi olla isännänhuoneen remontti. Sekin tehtiin niin omavaraisesti kuin mahdollista. Eli käytimme maaleja joita meillä jo oli. Katto on maalattu samalla maalilla kuin tuvan ja eteisen katto. Se on maalikaupan poistonurkasta. Joku virhesävytys, mutta meille juuri sopiva. Puutavaran käyttö (listat, seinäpanelit ja kirjahylly) suunniteltiin etukäteen niin, että voimme käyttää mahdollisimman paljon omista varastoista löytyvää puutavaraa. Uusitut ovet ovat vanhoja ja maali niihin löytyi omasta kaapista. Kattorosetti on ostettu käytettynä, maalasin sen kattomaalilla. Kaksi kerrosta peitti hyvin vanhat maalaukset. Kattovalaisin on saatu ystävältä, koristetyynyt ostettu kierrätyskeskuksesta ja kaikki huonekalut on hankittu käytettyinä. Ekologista, kestävää ja taloudellista.

Näin vanhassa talossa ei oikein ole mitään valmiita säilytysratkaisuja. Sain ystävältä vanhan pärekorin. Nyt niitä on kaksi ja ne kätkevät sisäänsä joulukoristeet. Sisustusfilosofiamme on täydelliseti kierrätystä suosivaa. Eteisessäkään ei ole yhtään uutta huonekalua. Syksyllä päällystin eteisen tuolit uudestaan pelipöydästä jääneellä kangastilkulla. Kaikenlaista kannattaa säästää.

Seuraavaksi katse suuntautuu tulevaan kauteen kunhan joulu on taputeltu. Mitään kummoista en joululahjaksi toivo, ehkä uuden palapelin ja siinäkin käy käytetty palapeli. Kirpparilta ostan palapelin aina kun tulee kivalla kuvalla ja sopivalla hinnalla vastaan.

Omavaraissarjaa luotsaavat Tsajut ja Korkela myös ensi vuonna. Sillon postaukset tulevat kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Tuohon alle päivitän mahdollisimman pian muiden postausten linkit.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://apilankukka.fi/rakas-paivakirja/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/joulukuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Äärelä https://varmuusvara.blogspot.com/2023/12/joulukuun-yhteispostaus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/12/suuntana-omavaraisuus-joulukuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/12/talvi-tuli.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/12/suuntanaomavaraisuus-joulukuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-12/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vuosi-2023-muistelot

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/12/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-12.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/12/ajatuksia-kuluneesta-vuodesta-2023.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=1781

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2023-yhteenveto/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/12/4-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape https://farmescape.fi/suuntana-omavaraisuus-lapissa

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/12/04/joulukuu-23-miten-vuosi-sujui/

Tarkistuskierros

Puutarhaelämä on talven myötä kutistunut viikottaiseen tarkistuskierrokseen. Kierroksella kartoitan suojaverkkojen tilanteen, tutkin eläinten jäljet ja vain ihmettelen talvista puutarhaa. Pari ideaakin saattaa hiipiä mieleen kun kesän ärsyketulva ei hyppää silmille kaikkialla puutarhassa. 

Kuva näyttää miten kauniissa ja avarassa maalaismaisemassa asumme. Arvostan tätä näkymää vuosi vuodelta enemmän. Sanoisin, että paras tausta kasvihuoneelle ja koko puutarhalle.

Arboretumissa(kin) kaikki hyvin. Hopeakuusi on kasvanut kivasti, jotenkin sen huomaa vasta talvisin. Malli on kapea mikä on hyvä asia. Pienenä tähän kasvoi toinen latva, mutta leikkasin sen heti pois, niinpä puu ei päässyt kasvamaan pahasti toispuoleiseksi.

Sain ystävältäni jättisuuren lankakorin. Se päätyi rosarioon ruusun päälle. Ruusun suojana olleen verkon siirsin toisaalle, olin unohtanut tyystin helmipensaan verkottamisen. Lankakori olisi periaatteessa mahtunut myös pensaan ylle, mutta se ei olisi asettunut suosiolla kivien koloon, verkkoa saa helposti taivutettua.

Helmipensas kasvaa kivien kolossa, mahdollisimman suojaisessa paikassa. Sen takia se on myös vähän kuin piilossa kun metallikaaressa kasvava kärhö on täydessä lehdessä. Helmipensas kuitenkin viihtyy tuossa eikä pahemmin palelluta itseään talvisin, joten en ole miettinyt paikan vaihtamista.

Istutin tähän, hortensioiden juurelle niitä viimeisiä kukkasipuleita kuten scilloja. Nyt maahan on ilmestynyt kolme reikää. Vahvasti näyttäisi siltä, että tuossa asustelee myyrä. Täytyy toivoa, että se olisi maamyyrä eikä kukkasipuleita syövä myyrä. 

Talvista on vaikka lunta on vasta hentonen huntunen. Nuo vihreät tuppaat ovat mätäskurjenmiekan lehtipehkoja. Olen ennenkin kehunut miten hyvin se pysyy pystyssä myös syksyllä ja kehun taas.  Siinä on oiva kasvi tuomaan ryhtiä puutarhaan. 

Ensi viikon lomailen ja pääsen myös pienelle matkalle. Tulee tarpeeseen kuten loma aina tulee.

Verkotusurakka on ohi

 Nyt ovat kaikki verkot ja suojat paikoillaan. Iso työ ja navetta tyhjeni viimeistä palaa myöten. Samalla on fiilis, että takki on tyhjä puutarhan suhteen. En käynyt syksyllä kertaakaan katsomassa aletaimia, en syynäillyt alesiemeniä tai hankkinut yhtään vähän vielä- kukkasipulia. Tuli tehtyä totaalinen lepo puutarhasta. Haravointia kai pitäisi tehdä, vähän sain jo haravoitua. Lähinnä vaahteranlehdet pitää saada pois, eipä meillä paljoa muuta ole parin ison lehtiään tiputtavan koivun lisäksi. Loput hoitaa tuuli ja talvi.

Tietokoneeni on kohta oikeasti vaihdettava uuteen. Tähän tuli joku päivitys (tai sitten ei enää päivity koska on niin vanha) ja nyt en pysty olemaan blogissa kirjautuneena jos suljen koneen, heittää minut ulos joka kerta. Arvatkaa vain kuinka menin paniikkiin kun se tapahtui ensimmäistä kertaa, ei mitään salasanoja tallessa kuin omassa mielessä ja tällä kertaa ei muisti pelittänyt. On ärsyttävää kirjautua joka kerta kun on tottunut klikkaamaan vain yhtä kuvaketta. 

Tänä vuonna yhtenäisen verkon sai hortensiapuutarha. Tuollaisen yhtenäisen verkon kanssa on muuten syytä olla varovainen. Jos sen ympärille kinostuu lunta, pääsee jänis hyppäämään verkon ylitse kun toisella puolella on hyvin tilaa. Jos verkko on tiiviimmin yhden kasvin ympärille, on sisälle hyppääminen vaikeampaa. Opin tämän yhtenä talvena kun seurasin jänisten liikkeitä. Siinä ei silloin auta edes tällainen 150cm korkea verkko.

Meillä on maa jo jäässä, kiitos yöpakkasten. Onneksi olin kerrankin fiksu ja laittelin alppiruusujen varjostuskankaiden tukikepit ajoissa maahan. Itse kankailla ei ole vielä kiire. Alppiruusumetsikkö on niin tiheä, ettei sinne yleensä sada lunta kun vähän peitoksi, sen takia herkät rodot on syytä suojata jo heti talvella auringon porotukselta.

Voisin melkeinpä tehdä oman postauksen äitini ihmekasveista. Tässä on äidin tomaatti. Se innostui tekemään uudet lehdet ja nuput. Ja äitini innostui kokeilemaan mihin lopputulokseen tuo kaikki johtaa. Niinpä tomaatti ei päätynytkään kompostiin vaan jatkaa toistaiseksi elämää sisätiloissa.

Kuura on tehnyt viimeisistä ruusuista kauniita. Olen toisaalta ollut onnellinen maan jäätymisestä. On voinut hyvällä omalla tunnolla heittää puutarhatöiden hanskat naulaan ja luovuttaa. 

Mies sen sijaan on ollut ahkerana ja teki traktorivajaan pienen remontin. Tarkoitus on saada vajaan paikka kahdelle traktorille. Niinpä vajasta heivattiin kaikki tavarat ulos, järjestettiin uudestaan. Vajan maapohjasta kaivettiin huono ja liian hieno hiekka pois ja tilalle tuotiin karkeampaa soraa. Hiekalla jatkettiin autotallin edustan sora-aluetta ja poistettiin siitä nurmikkoa. Kuvassa on poistettu nurmikko joka jätettiin tuohon autopaikan viereen odottamaan kevättä ja uusintakäyttöä puutarhassa. Tulee hyödynnetty kaikki mahdollinen maa-aines mitä jostain irtoaa. Saan tuosta erinomaista multaa tulevaan laatikkoprojektiin jota aloitin jo tänä syksynä.

Tomaattia riittää, kuva on tältä aamulta. Yhden vastaavan erän keitin aamusella soseeksi. Nyt on tehty tomaattisosetta pakastimeen niin paljon, että saatamme olla koko talven sen suhteen omavaraisia.

Viikko sitten räpsäisty kuva puutarhan alimmalta reunalta. Enää viisi kuukautta ja puutarhatyöt voi aloittaa täydellä tohinalla. En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta syksyt tuntuvat joka vuosi entistä vaikeimmilta. Pitäisi kai muuttaa asennetta talven ja kylmän suhteen, mutta ei se ole helppoa kun rakastan valoa, lämpöä ja aurinkoa.