Kolmas lottovoitto

Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa. 

Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.

Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.

En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.

Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.

Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.

Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.

 Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.

Apassisoturi

 Tykkään kasveista joilla on hauska nimi. Ja tykkään myös vaaleanpunaisesta väristä. Erityisesti tykkään hankkia Lidlin vaaleanpunaisia iiriksiä sillä ne eivät ole koskaan vaaleanpunaisia. Tällä kertaa sain iiriksen jolla on hauska nimi, se selvisi pienellä avustuksella ja nettihaulla. Iirikseni on Apassisoturi.

Saanko esitellä, Iris germanica 'Apache Warrior'. Jostain kumman syystä en ole lainkaan pettynyt ettei tämän ole vaaleanpunainen. Olen tämän väristä jopa etsiskellyt, mutta ei ole tullut helposti vastaan. Ja jotta tämä lottoaminen ei loppuisi, ostin keväällä neljä pussia lidlin vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä iiriksiä. Katsotaan tuleeko taas lottovoitto kuten viime ja tänä kesänä vai suuri pettymys.

Puutarhaan tuli myös ripaus keltaista, kuin sitruunasorbettia. Tämän taisin hankkia jostain viime kesän puutarhareissusta, en laittanut asiaa sen tarkemmin muistiin ja ylös. Tämän tuoksu on kuin sitruunaa ja vaniljaa värinsä mukaisesti. Teki kaksi kukkavartta mutta rankkasade katkaisi niistä toisen. Laitoin sen maljakkoon sisälle, iirikset kestävät hyvin maljakossa. Tämän lajike taitaa olla 'Flavescens'. Nimi tarkoittaa latinaksi kellertävää. Eipä siis ole mitenkään ylevä nimi kuten apassisoturi. Olisi ansainnut olla vaikka keltainen prinsessa.

Mutta palataan vaaleansiniseen. Ostan aina kun kohdalle osuu, matalan iiriksen. Tällä kertaa se sattui kohdalle viime keväänä Mustilassa. Iris pumila 'Blue Denim' oli löytö. Näin vaaleansinistä iiristä minulla ei ole. Väri on kuvassa aika lähellä todellistä väriä. Siniset farkut sopivat päälle, mutta myös puutarhaan.

Löysin kerran talon edestä tavallisen siperiankurjenmiekan joukosta tällaisen vaalean siperiankurjenmiekan. Ei hajuakaan olenko hankkinut tällaisen vai en. Mutta jos olen hankkinut niin miksi olisin istuttanut sen tavallisten kurjenmiekkojan sekaan, keskelle niitä. Saattaa siten olla vaikkapa siementaimi.

Kauniit kukat joten se ansaitsi päästä ihan omalle paikalle uuden kasvihuoneen eteen. Nimeä en ole tälle hakenut, voisihan sille löytyä jokin hauska ja omaperäinen nimi kuten Vaalea Sininen.

Nimetön torilta vaihdettu iiris on ensimmäisiä kukkijoita.  Omassa mielessäni sen nimi on mielikuvituksellisesti Tori. Tämä iiris kukkii vaikka kasvaa lähes täydessä varjossa enkä ole koskaan jakanut sitä. Tosin tänä vuonna aion jakaa heti kukkimisen jälkeen. Osa juurista kasvaa toistensa päällä. Ja kuten kuvasta voi katsoa, minulla iiristen juuret eivät ole mitenkään erityisesti paljaina, kukkivat ne silti.

Loppuun vielä yksi iiris,  'Red Zinger' tai siis punainen nokkeluus (mikä nimi se sellainen on?). Siitä päästään nokkelasti toiseen punaiseen eli Cattus Eino 'Red Ginger'. Punaista inkivääriä on tämä kissa täynnä. Virtaa riittää, mutta niin on alkanut olla myös rauhaa, jalkoihin puskemista, kehräystä ja vieressä nukkumista.

Enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kesäloma, aamukampa on valmiina.

Juhlien jälkeen

 Tänään juhlimme nuorimman lapsemme valmistujaisia. Juhlia, joista olen erityisen onnellinen, että sain mahdollisuuden niiden järjestämiseen. Jos syksyllä olisi käynyt toisin, ei näitä tai mitään juhlia olisi lapsellani ollut. Onneksi elämä on kantanut ja tuleva näyttää valoisalta. Siksikin tuntui niin tärkeältä juhlistaa tätä päivää. Kävin juhlien jälkeen pienellä puutarhakierroksella, kuvat ovat kierrokselta näpsäistyjä.

Istutin pinkki maanpeitettä ison kannon kainaloon. Onko tämä nyt sitten sammalleimua. Opin jostain, että kun laittaa kiven sammalleimun siirretyn juuren päälle, se lähtee paremmin kasvuun. Ainakin tässä kohtaa temppu toimi.

Yläpihan puutarhakalusto on saanut olla lähinnä koristeena, enpä ole ehtinyt istuskella siinä. Kuvan etualan pienet punaiset pallot ovat kartanopionin nuppuja. Pioni kukkii ihan kohta.

Yläpihan istutusalue sai viime kesänä jatkokaistaleen. Siirsin liian varjoon jääneen matalan iiriksen kaistaleen aurinkoiseen reunaan. Se kannatti, ei tässä ole ollut vielä koskaan näin paljoa kukkia. Lajikkeella ei ole nimeä, se on puutarhaystävältä saatu.

Toinenkin nimetön matala iiris on kukassa. Vähän se uhkaa jäädä vieruskavereiden kuten esikkojen jalkoihin vaan jaksaa silti kukkia. Olen varmentanut kannan niin, että tätä kasvaa kolmessa eri paikassa.

Patjarikko on vähän oman tiensä kulkija. Sen piti kasvaa vain tuossa missä näkyy valkoinen nimikyltti mutta eipä kasva vaan levittäytyy kauemmaksi. Kasvustossa on iloisen sekaisin vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Testasin patjarikon kukkia maljakossa. Hyvin kestävät ja ovat kauniita sinisten lemmikkien kanssa.

Vaaleanpunaista lemmikkiä olen kasvattanut siemenestä. Tällä on vähän erilainen kasvutapa kuin vaaleansinisellä kaverillaan. Kasvaa enemmän mättäänä ja on matalampi. Kaunista yhtenäistä pintaa en ole vielä saanut, mutta muutama yksittäinen mätäs on sentään kasvanut. Kylvin keväällä lisää ja kohta voin istuttaa uudet taimet puutarhaan.

Valkoinen kerrottu kaukasianpitkäpalko uhkaa valloittaa koko hortensiapuutarhan. Se on pakko siirtää toiseen kohtaan jossa saa kasvaa vapaasti. Onneksi tilaa ja paikka löytyy melko kivuttomasti ja saan pitää tämän kaunottaren edelleen puutarhassa. Pitkäpalko on levinnyt kahdessa vuodessa yhdestä ainoasta taimesta näin laajaksi matoksi. Tavallinen yksinkertainen valkoinen ja liila ovat kasvaneet paljon hitaammin.

Seuraavaksi menen laittamaan pään tyynyyn, olo on vähän puhki juhlien ja todella kiireisen työviikon jälkeen. Kyllä huomaa kun ei ollut mahdollisuutta pitää päivääkään lomaa ennen suuria juhlia, olo on vähän enemmän kuin väsy. Onneksi on enää 3,5 viikkoa kesälomaan.

Sekalaiset sankarit

Kolmas iirispostaus kertoo kaikista niistä iiriksistä joita en saanut ympättyä edellisiin postauksiin. Kun tässä olen muistellut viime kesän iiriksiä, olen tajunnut ettei kaikista kukkineista ole kunnon kuvaa. Joten tässä postauksessa ovat ne, joista on edes jonkin sortin kuva. 

Loistokurjenmiekkoja löytyy muutama lajike. Nimet näille löytyisi jostain arkistojen kätköistä jos jaksaisi kaivella. Tämä vaalean liila on hieno. Sen sisus on kuin kimalteleva simpukan kuori auringon osuessa siihen.

Tykkään tummastakin, mutta en yhtä paljon kuin vaaleasta siskostaan.

Kolmas on lähes puhtaan valkoinen mutta siitäpä en sitten ottanut kuvaa. Neljäs on kuvassa, se on nimetön lajike saksalaisesta kaupasta. Myytiin nimellä valkoinen iiris. Kaunis kuin mikä.

Ei hajuakaan mistä tällainen vaalea siperiankurjenmiekka on tullut meille. Etenkin kun löysin sen maakuuhuoneen ikkunan alta johon en ole kurjenmiekkaa istuttanut. Voi siis olla jopa oman puutarhan siementaimi sillä samaisessa paikassa kasvaa Arvilan alkuperäistä siperiankurjenmiekkaa. Nyt tämä prinsessainen on siirretty uuden kasvihuoneen kupeeseen jossa sitä on mukavampi ihastella.

Siinä on se Arvilan alkuperäinen perinteinen siperiankurjenmiekka. Sitä kasvaa laajana kasvustona luumulehdossa. Ikkunan alta se on hävitetty sillä paikkaa on tyhjennetty kasveista.

Onkohan tämä jokin sysikurjenmiekka? Kukki ensimmäistä kertaa ja juuri tähän kohtaan olen istuttanut sysikurjenmiekan. Kukan muoto kielisi sysikurjenmiekan olemuksesta.

Tästä en tykkää, on liian samanlainen jo minulla olevien lajikkeiden kanssa. Voi olla, että lähtee kokonaan pois. Nimeä en merkinnyt mihinkään ylös.

Mätäskurjenmiekka iris graminea on omia suosikkejani. Se tekee kukat hauskasti tuonne lehtien sekaan ikäänkuin mättääksi. Kasvaa suorassa savessa, oikeastaan ihan missä vain. Leviää kohtuudella ja lehdet ovat ryhdikkään kauniit talveen saakka.

Lopuksi pala sitruunajäätelöä. Tämänkin olen ostanut joltain kirpputorilta. Sen piti olla valkoinen, mutta ei se täysin ole. Tykkään tästä silti paljon. Kukinnan suhteen on aika oikukas, sitä pitää jakaa yllättävän usein jotta jaksaa kukkia.

Edellisen postauksen kommenteissa taisin arvioida minulta löytyvän noin kolmisenkymmentä lajiketta iiriksiä. Nyt on pakko sanoa, että ehkä niitä onkin nelisenkymmentä koska aika monta lajiketta jäi ilman julkaisua. Ehkä voi jo puhua iirisrakkaudesta.

Kiinnostaisiko seuraavaksi kuulla päivänliljoista?

Pönäkät hörhelöt

 Edellisessä postauksessa loistivat pienet ja suloiset iirikset. Tällä kertaa ollaan pönäköiden hörhelöiden parissa. Saksankurjenmiekoissa, puhun nyt yleisnimellä saksankurjenmiekoista vaikka osa voi olla jotain muutakin, on paljon erilaisia kukkijoita. Tällä lajitelma omasta puutarhastani löytyviä viime vuonna kukkineita enemmän ja vähemmän hörhelöitä.

Kirpputorilta hankittu iiris on suosikkejani. Se kasvaa lähes varjossa ja kukkii silti yhtä uhkeasti joka vuosi. Kuvasta ei näy, mutta tuo tummanliila väri terälehdessä on kuin samettia. Lajikkeesta en tiedä, mutta veikkaisin jotain erittäin kestävää maatiaislajiketta.

Tämä saattaa olla iiris 'Gracchus'. Minulla on ollut kahta keltaista, hiukan toisistaan erilaista iiristä mutta ne menivät sekaisin jossain kohtaa. Sinnikäs ja kaunis on, ties kuinka monta siirtoa on jo takana.

Iiris 'Red Masterpiece' on iiristen kuningatar. Se ei kaipaa sanoja esittelyynsä, kuva puhukoot puolestaan.

Tämä liila on vanha, sitä on minulla kahdessa eri paikassa. Lisäksi sain lisää kun ostin saksalaisesta kauapsta vaaleanpunaista iiristä. Eipä ole tainnut olla vielä kellään vaaleanpunaista ne taimet. 

Iiris 'Red Zinger' on hyvä perusiiris. Se on arboretumissa jäänyt hiukan liian varjoon puiden kasvaessa, pitänee harkita siirtoa ja jakamista tällekin.

Nimetön hento uuden kasvihuoneen kulmilla. Ehkä vähän liian pliisu minun makuuni.

Tämän värityksessä on jotain herkkää ja kaunista, tulee mieleen naisten laentelinväriset tanssiaispuvut menneiltä vuosisadoilta. Sellainen iloinen hörhelö.

Tämäkin on nimetön taimi, tai on näitä jo iso ala mikä pitääkin jakaa tällä kaudella. Tämä oli viime vuoden Avoimissa Puutarhoissa yksi kysytyimmistä kasveista. Tykkään siitä itsekin. 

Looppuun vielä yksi iiris joka on sekin ostettu saksalaisesta kaupasta vaaleanpunaisena. No ei tullut vaaleanpunaista, tuli ihana sinivalkoinen. Tämän tuoksu oli jotain ihan uskomattoman upeaa. Voimakas, mausteinen mutta silti raikas. Hurmaava iiris joka lumosi minut vaikka ei ollutkaan vaaleanpunainen.

Tulossa on vielä kolmas postaus iiriksistä, siinä ovat ne kaikki sekalaiset jotka eivät mahtuneet kahteen ensimmäiseen postaukseen.

Viime kauden iiriksiä (matalat lajikkeet)

 Kesä 2024 oli suotuisa erilaisille iiriksille. Moni lajike kukki erittäin runsaasti, joukossa oli myös ensikertalaisia. Osan kukinnan menetin sillä siirsin ja jaoin kesällä 2023 useita iiriksiä. Ensi kesänä on vuorossa muutaman vanhemman kasvuston jakaminen. Tässä postauksessa keskityn mataliin lajikkeisiin. Iiriksiä on niin paljon erilaisia, että on jaettava postaus useampaan osaan.

Iiris 'Webelos' on aikainen, taisi olla viime vuonna iiriksistä ensimmäisenä kukkaan herännyt. Olen ostanut tämän Mustilan taimipäivästä kolmisen vuotta sitten Mustilan ystävien kirpputoripöydästä. Taimi taisi maksaa euron. Tykkään tästä paljon, sain kauneutta yltiöpäisesti pienellä rahalla.

Valkovihreä ihanuus on yksi vanhimmista iiriksistäni. Sekin on hyvin aikainen, mutta kukkii jopa viikkoja. Viihtyy varjossakin, kestää siirtämistä ja ties mitä. Tämän olen hankkinut virolaiselta myyjältä enkä ole katunut, on niitä luottokasvejani.

Iiris 'Cherry Garden' oli löytö, en ole nähnyt sitä toista kertaa myynnissä. Sen kukissa on kaunis tumma sävy jota on vaikea vangita kuviin. Tämän jakaminen on edessä ensi kesänä.

Nimetön vaaleanpunainen on lempparini. Tälle ei ole lajikenimeä, se on ostettu Türin kukkamarkkinoilta jo vuosia sitten. Edellisessä kasvupaikassa se ei kukkinut kunnolla, uudessa paikassaan viihtyy. Tämä iiris tarvitsee paljon valoa ja aurinkoa kukkiakseen.

Iiris 'Elleniida' ei ole matalaa pumila-ryhmää vaan germanica-ryhmää. Se on kuitenkin niin sirokasvuinen, että otin sen mukaan tähän. Sen kukat ovat aika hailakat, sillä on silti oma viehätyksensä.

Iiris 'Gingerbread Man' on aika hauska, sanoisin sen väriksi ruskea mikä on omassa puutarhassani harvinainen väri. Tätäkin tulen jakamaan ja siirtämään sillä ei oikein viihdy nykyisellä paikallaan kukkapenkin pohjoisreunassa. Iiristen paras paikka onkin siellä etelän puolella.

Tämä on ostettu nimellä iris pumila 'Red Heart'. En ole ihan varma onko kyseessä juuri se iiris. Kukinta oli ensikukinta, se voinee vielä muuttua kunhan taimi juurtuu ja voimistuu.

Tämä neitokainen on iris germanica 'Festive Skirt'. Melkoinen juhlahamonen se onkin. Kuivasta ja niukasta kasvupaikasta johtuen jää matalaksi joka vuosi, siksi se sai olla osa tätä postausta.

Seuraavassa osassa yltiöpäisen komeat ja pönäkät saksankurjenmiekat.

Luumulehdon uudistus eteni

On mielenkiintoista kun puutarha on jo siinä iässä, että eteen tulee kokonaisen istutusalueen uudistaminen. Luumulehto uudistuu suurelta osin parin seuraavan vuoden aikana. Alue on siitä kumma, että en ole ollut siihen alunperinkään tyytyväinen. Istutusalusta oli huono ja tule tehtyä vääriä kasvivalintoja. Nyt olen huolellisempi.

Kaikki kasvit ovat poissa. Osa lähti uusiin koteihin, osa siirtyi väliaikaiselle kasvupaikalle ja osa meni kompostiin. Takareunaan jäi siperiankurjenmiekka jota ei saa pois kuin kaivinkoneella. Keskellä jäi kirsikkapuu 'Sikkolan Kuulasmarja' joka tekee julmetun paljon juurivesoja mutta ei yhtään kirsikkaa. Sen kanssa on vain elettävä. Nyt kaivoin kaikki juurivesat pois, katkoin juuret. Jos puu tähän kuolee, niin saa mennä.

Seuraavaksi leikattiin siperiankurjenmiekat matalaksi. Näin tehdään joka kesä kukinnan jälkeen. Uudet lehdet kasvavat takaisin jo saman kesän aikana, mutta jäävät siistin mataliksi. Alareunan puutarhaläpyskäni antaa mittasuhteet kurjenmiekkakasvuston koolle.

Siten levitin kurjenmiekkojen lehdet haravoidulle alueelle. Ne tulevat tuohon maatumaan ja maata parantamaan.

Lopuksi päälle yhden puutarhakompostorin sisältö. Yritän vielä saada tuohon pari peräkärryllistä palamatonta lantaa. Alue kun istutetaan vasta ensi vuonna niin palamaton lanta käy. Koko alueen peitän sen jälkeen odottelemaan ensi kesää.

Keskiympyrän vasen puoli jää ensi kesälle ja sitä seuraavalle. Tämä olisi kaikkiaan liian suuri urakka yhdelle kesälle. Myöskään tarveaineet eivät riittäisi kummallekin alueelle samana kesänä, siis lehdet ja kompostin sisältö. Keskiympyrän kuollut ruusuomena lähti. Juurakko pitäisi kaivaa pois. Tilalle tulee todennäköisesti hevoskastanja sillä sain sellaisen taimen. Sain myös pilaritammen taimen, sitäkin voisi harkita.

Enpä muut alueen uudet kasvit? Vanhoista tulee liila saksankurjenmiekka jota tuossa kasvoi ennestään. Se viihtyy alueella. Lisäksi takaisin tulee päivänliljat. Ympyrän kohdalle etureunaan siirrän matalaa maksaruohoa joka tekee erittäin tiiviin maton. Sitäkin löytyy omasta takaa. 

Kurjenmiekkojen ja päivänliljojen lehdet ovat samanlaisia kaitoja. Mukaan tarvitaan jotain rytmitystä ja vaihtelua. Verikurjenpolvi 'Elke' (kuvassa) on osoittautunut paahteessa kestäväksi. Taidan laittaa sitä mukaan. Vielä olisi yhdelle kasville tilaa, hyviä ideoita saa heittää jostain mikä ei kasva liian korkeaksi, olisi ehkä vaaleanpunainen eikä leviä liikaa. Paahdetta ja savimaata pitää kestää.