Hurahdus päivänliljoihin

 Kuivissa ja kuumissa kesissä olen huomannut päivänliljojen viihtyvän meillä. Ne kestävät savimaassa kasvamista, ovat helppohoitoisia ja vähään tyytyväisiä. Ei ole liiallista leviämistä siemenestä tai kasvullisesti. Lehtipehko on kaunis vaikka kukkia ei olisi. Siis oikeasti aika täydellinen kasvi. 

Huomiosta seurasi pieni hurahtaminen päivänliljojen maailmaan. Lajikkeita alkoi kertyä kuin itsestään. Alla kuvia viime vuonna kukkineista, lajikkeita on enemmänkin mutta kaikki eivät vielä kuki. Vaikka päivänliljat meillä viihtyvätkin, olen huomannut että ensikukintaan menee yleensä parisen vuotta. Sen se ottaa juurtua savimaahan ja ottaa paikka omaksensa.

Tämä taitaa olla vanhempia päivänliljojani. Lajike on 'Pink Damask'. Kuvan kasvi saa ensi vuonna siirron sillä se kasvaa luumulehdon sillä osalla jonka laitan uusiksi tänä kesänä. Parka joutuu ensin valeistutukseen ja kunhan luumulehdon uudistus on tehty, pääsee jakopaloina takaisin luumulehtoon.

'Strawberry Candy' on uusimpia hankintojani. Hurmaava väri rimpsureunaisine kukkineen.

'Woodoo Dancer' on upean värinen. Sekin pääsee kesällä jaettavaksi ja uudellen istutettavaksi luumulehtoon. Saan tästä hyvän kokoisen alueen katettua sillä kasvusto on kasvanut pikkuhiljaa suuremmaksi. 

Tämä on jotain niitä bingo lajikkeita hollantilaisilta myyjiltä. Ihan ok, mutta väri on kasvihuoneen edustalle ihan liian ärtsy. Saa toistaiseksi olla tuossa kunhan löytyy parempi paikka.

'Little Gipsy Ruby' oli pitkään hankintalistallani. Olin onneksi laiska sen hankkimisessa ja se kannatti. Tuli vastaan löytönurkkataimet joista sain elvytettyä kunnon taimet vaikka kukintaan menikin hiukan tavanomaista pidempi aika.

On se 'Little Gipsy Ruby' vaan kaunis. Tämä muuten jää mukavan matalaksi, sopii siis myös vaikka reunuskasviksi.

'Lacy Doily' taasen on sellainen hörselö, että oksat pois. Tykkään kukan väristä ja siitä miten se on kuin liukuvärjätty.

Lisää bingoja. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta paikka kävi sille ahtaaksi. Kuin tilauksesta tarvitsin kasvihuoneen nurkalle erittäin kestävän kasvin sillä nurkassa pitää sietää talvisin paljasta maata ja ympäri vuoden kasvihuoneen katolta niskaan tippuvaa vettä. Päivänlilja on kestänyt olosuhteet kunnioitettavan hyvin. Oikeastaan se on tuossa kaunis kun taustalla on laajasti vihreät pellot.

'Luxury Lace' on hankittu Tommolan tilalta. Ihanan kirkas väri. Tekee runsaasti kukkia ja kukkii pitkään. Ostin kesällä Tommolan tilalta useamman uuden päivänliljan. Kunhan kukkivat voin lähteä arvuuttelemaan lajikkeita sillä sotkin nimilaput tuttuun tyyliini.

Jätin kaikki räväkimmät loppuun. On melkoinen näky ja loistaa arboretumissa kauas. Siellä saakin olla väriä ja loistoa vaikka tämä onkin väri joka jakaa mielipiteitä. Yhdellä tapaa tykkään.

Keltaisesta en tykkää, mutta olen oppinut sietämään koska sillä on pieni tarina. Ostin messuilta niitä bingoja, pari päivänliljan mukulaa. Niiden piti olla kauniin värisiä, sellaisia kuin jutun ekoissa kuvissa. Tuli ruosteen ruskeita. Tein valituksen ja sain uudet mukulat tilalle. Sainkin sitten keltaisia. Ja mielettömintä on se, että otin näitä eri laatikoista eli eri lajikkeista ja kaikki ovat keltaisia. Olkoot tämä varoituksen sana ko. myyjästä, ei voi yhtään luottaa siihen mitä saa.

Sekalaiset sankarit

Kolmas iirispostaus kertoo kaikista niistä iiriksistä joita en saanut ympättyä edellisiin postauksiin. Kun tässä olen muistellut viime kesän iiriksiä, olen tajunnut ettei kaikista kukkineista ole kunnon kuvaa. Joten tässä postauksessa ovat ne, joista on edes jonkin sortin kuva. 

Loistokurjenmiekkoja löytyy muutama lajike. Nimet näille löytyisi jostain arkistojen kätköistä jos jaksaisi kaivella. Tämä vaalean liila on hieno. Sen sisus on kuin kimalteleva simpukan kuori auringon osuessa siihen.

Tykkään tummastakin, mutta en yhtä paljon kuin vaaleasta siskostaan.

Kolmas on lähes puhtaan valkoinen mutta siitäpä en sitten ottanut kuvaa. Neljäs on kuvassa, se on nimetön lajike saksalaisesta kaupasta. Myytiin nimellä valkoinen iiris. Kaunis kuin mikä.

Ei hajuakaan mistä tällainen vaalea siperiankurjenmiekka on tullut meille. Etenkin kun löysin sen maakuuhuoneen ikkunan alta johon en ole kurjenmiekkaa istuttanut. Voi siis olla jopa oman puutarhan siementaimi sillä samaisessa paikassa kasvaa Arvilan alkuperäistä siperiankurjenmiekkaa. Nyt tämä prinsessainen on siirretty uuden kasvihuoneen kupeeseen jossa sitä on mukavampi ihastella.

Siinä on se Arvilan alkuperäinen perinteinen siperiankurjenmiekka. Sitä kasvaa laajana kasvustona luumulehdossa. Ikkunan alta se on hävitetty sillä paikkaa on tyhjennetty kasveista.

Onkohan tämä jokin sysikurjenmiekka? Kukki ensimmäistä kertaa ja juuri tähän kohtaan olen istuttanut sysikurjenmiekan. Kukan muoto kielisi sysikurjenmiekan olemuksesta.

Tästä en tykkää, on liian samanlainen jo minulla olevien lajikkeiden kanssa. Voi olla, että lähtee kokonaan pois. Nimeä en merkinnyt mihinkään ylös.

Mätäskurjenmiekka iris graminea on omia suosikkejani. Se tekee kukat hauskasti tuonne lehtien sekaan ikäänkuin mättääksi. Kasvaa suorassa savessa, oikeastaan ihan missä vain. Leviää kohtuudella ja lehdet ovat ryhdikkään kauniit talveen saakka.

Lopuksi pala sitruunajäätelöä. Tämänkin olen ostanut joltain kirpputorilta. Sen piti olla valkoinen, mutta ei se täysin ole. Tykkään tästä silti paljon. Kukinnan suhteen on aika oikukas, sitä pitää jakaa yllättävän usein jotta jaksaa kukkia.

Edellisen postauksen kommenteissa taisin arvioida minulta löytyvän noin kolmisenkymmentä lajiketta iiriksiä. Nyt on pakko sanoa, että ehkä niitä onkin nelisenkymmentä koska aika monta lajiketta jäi ilman julkaisua. Ehkä voi jo puhua iirisrakkaudesta.

Kiinnostaisiko seuraavaksi kuulla päivänliljoista?

Pönäkät hörhelöt

 Edellisessä postauksessa loistivat pienet ja suloiset iirikset. Tällä kertaa ollaan pönäköiden hörhelöiden parissa. Saksankurjenmiekoissa, puhun nyt yleisnimellä saksankurjenmiekoista vaikka osa voi olla jotain muutakin, on paljon erilaisia kukkijoita. Tällä lajitelma omasta puutarhastani löytyviä viime vuonna kukkineita enemmän ja vähemmän hörhelöitä.

Kirpputorilta hankittu iiris on suosikkejani. Se kasvaa lähes varjossa ja kukkii silti yhtä uhkeasti joka vuosi. Kuvasta ei näy, mutta tuo tummanliila väri terälehdessä on kuin samettia. Lajikkeesta en tiedä, mutta veikkaisin jotain erittäin kestävää maatiaislajiketta.

Tämä saattaa olla iiris 'Gracchus'. Minulla on ollut kahta keltaista, hiukan toisistaan erilaista iiristä mutta ne menivät sekaisin jossain kohtaa. Sinnikäs ja kaunis on, ties kuinka monta siirtoa on jo takana.

Iiris 'Red Masterpiece' on iiristen kuningatar. Se ei kaipaa sanoja esittelyynsä, kuva puhukoot puolestaan.

Tämä liila on vanha, sitä on minulla kahdessa eri paikassa. Lisäksi sain lisää kun ostin saksalaisesta kauapsta vaaleanpunaista iiristä. Eipä ole tainnut olla vielä kellään vaaleanpunaista ne taimet. 

Iiris 'Red Zinger' on hyvä perusiiris. Se on arboretumissa jäänyt hiukan liian varjoon puiden kasvaessa, pitänee harkita siirtoa ja jakamista tällekin.

Nimetön hento uuden kasvihuoneen kulmilla. Ehkä vähän liian pliisu minun makuuni.

Tämän värityksessä on jotain herkkää ja kaunista, tulee mieleen naisten laentelinväriset tanssiaispuvut menneiltä vuosisadoilta. Sellainen iloinen hörhelö.

Tämäkin on nimetön taimi, tai on näitä jo iso ala mikä pitääkin jakaa tällä kaudella. Tämä oli viime vuoden Avoimissa Puutarhoissa yksi kysytyimmistä kasveista. Tykkään siitä itsekin. 

Looppuun vielä yksi iiris joka on sekin ostettu saksalaisesta kaupasta vaaleanpunaisena. No ei tullut vaaleanpunaista, tuli ihana sinivalkoinen. Tämän tuoksu oli jotain ihan uskomattoman upeaa. Voimakas, mausteinen mutta silti raikas. Hurmaava iiris joka lumosi minut vaikka ei ollutkaan vaaleanpunainen.

Tulossa on vielä kolmas postaus iiriksistä, siinä ovat ne kaikki sekalaiset jotka eivät mahtuneet kahteen ensimmäiseen postaukseen.

Viime kauden iiriksiä (matalat lajikkeet)

 Kesä 2024 oli suotuisa erilaisille iiriksille. Moni lajike kukki erittäin runsaasti, joukossa oli myös ensikertalaisia. Osan kukinnan menetin sillä siirsin ja jaoin kesällä 2023 useita iiriksiä. Ensi kesänä on vuorossa muutaman vanhemman kasvuston jakaminen. Tässä postauksessa keskityn mataliin lajikkeisiin. Iiriksiä on niin paljon erilaisia, että on jaettava postaus useampaan osaan.

Iiris 'Webelos' on aikainen, taisi olla viime vuonna iiriksistä ensimmäisenä kukkaan herännyt. Olen ostanut tämän Mustilan taimipäivästä kolmisen vuotta sitten Mustilan ystävien kirpputoripöydästä. Taimi taisi maksaa euron. Tykkään tästä paljon, sain kauneutta yltiöpäisesti pienellä rahalla.

Valkovihreä ihanuus on yksi vanhimmista iiriksistäni. Sekin on hyvin aikainen, mutta kukkii jopa viikkoja. Viihtyy varjossakin, kestää siirtämistä ja ties mitä. Tämän olen hankkinut virolaiselta myyjältä enkä ole katunut, on niitä luottokasvejani.

Iiris 'Cherry Garden' oli löytö, en ole nähnyt sitä toista kertaa myynnissä. Sen kukissa on kaunis tumma sävy jota on vaikea vangita kuviin. Tämän jakaminen on edessä ensi kesänä.

Nimetön vaaleanpunainen on lempparini. Tälle ei ole lajikenimeä, se on ostettu Türin kukkamarkkinoilta jo vuosia sitten. Edellisessä kasvupaikassa se ei kukkinut kunnolla, uudessa paikassaan viihtyy. Tämä iiris tarvitsee paljon valoa ja aurinkoa kukkiakseen.

Iiris 'Elleniida' ei ole matalaa pumila-ryhmää vaan germanica-ryhmää. Se on kuitenkin niin sirokasvuinen, että otin sen mukaan tähän. Sen kukat ovat aika hailakat, sillä on silti oma viehätyksensä.

Iiris 'Gingerbread Man' on aika hauska, sanoisin sen väriksi ruskea mikä on omassa puutarhassani harvinainen väri. Tätäkin tulen jakamaan ja siirtämään sillä ei oikein viihdy nykyisellä paikallaan kukkapenkin pohjoisreunassa. Iiristen paras paikka onkin siellä etelän puolella.

Tämä on ostettu nimellä iris pumila 'Red Heart'. En ole ihan varma onko kyseessä juuri se iiris. Kukinta oli ensikukinta, se voinee vielä muuttua kunhan taimi juurtuu ja voimistuu.

Tämä neitokainen on iris germanica 'Festive Skirt'. Melkoinen juhlahamonen se onkin. Kuivasta ja niukasta kasvupaikasta johtuen jää matalaksi joka vuosi, siksi se sai olla osa tätä postausta.

Seuraavassa osassa yltiöpäisen komeat ja pönäkät saksankurjenmiekat.

Puutarhan vuosi 2024

 Sain Kivipellon Sailalta haasteen kertoa puutarhan vuodesta 2024. Haaste on lähtenyt alunperin Hiidenkiven puutarhan Minnalta. Tässäpä kysymykset ja minun vastaukseni.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassasi?

Ensimmäinen vuosi kun laitoin kokonaisen istutusalueen täydellisen uusiksi. Luumulehdon toinen lohko tulee muuttumaan. Kaivoin se tyhjäksi taimista, vain kirsikkapuu jäi. Alueelle levitettiin runsaasti puutarhakompostia ja hevosenlantaa. Sen jälkeen alue peiteltiin odottamaan seuraavaa kasvukautta.

2. Pysyitkö talven aika tehdyissä puutarhasuunnitelmissasi?

No minähän se en kauheasti mitään suunnittele. Tai jos jotain suunnittelen, tapahtuu se päässäni, mitään en laita paperille. Eli kai minä pysyin suunnitelmissani, tai sitten en. Lupa on vaihtaa suunnitelmia vaikka lennosta. Se on yksi asia mistä nautin puutarhassani, voin tehdä juuri niin kuin itse haluan.

Kuvan tarhaviinikärhö 'Rubra' on ostettu täysin heräteostoksena vailla tietoa sen kasvupaikasta omassa puutarhassa. Sama tarina on aika monella kasvilla puutarhassani.

3. Tuliko puutarhaasi uusia kasveja? 4. Menetitkö kasveja?

Joka vuosi tulee uusia kasveja. Kuvan taimet on ostettu Virosta, mutta kyllä niitä tuli hankittua myös kotimaasta. Menetyksiäkin tulee joka vuosi. Mitään yksittäistä menetystä en saa mieleeni.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi mitä et ole saanut?

Haluaisin kahden ja puolen metrian aidan kiertämään koko puutarhhaa jotta välttyisin kaiken maailman virityksiltä millä suojata taimia jäniksiltä ja muilta eläimiltä. 

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?

Enpä osaa sanoa, mutta toivottavasti se on näiden omien pähkinöiden jälkeläiset joiden toivon lähtevän itämään.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkäpä se, että sain kitkettyä koko puutarhan kertaalleen. Sain kasteltua riittävästi. Sain kaikki taimet istutettua. Sain satoja jakotaimia purkitettua. Sain nauttia puutarhan kauneudesta ja vastapainoksi sain tehdä fyysistä työtä puutarhani eteen.

8. Mikä oli paras ostoksesi tai hankintasi? 9.Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Taimien osalta paras hankinta selviää harvoin saman kasvukauden aikana. Yleensä talvi näyttää onko ylipäätään taimella mitään mahdollisuuksia päästä parhaiden joukkoon. Tiukuliljasta toivon yhtä sellaista, etenkin kun en edes muista mihin sen istutin. Toivottavasti en kitke rikkana pois. Silloin sen hankkiminen olisi ollut ehkä virhe.

10. Mikä kasvi yllätti postitiivisesti? 11. Mikä oli pettymys?

Kaikki iirikset. Viime vuosi oli niiden suhteen menestys. Pettymyksiä ei ollut, koska vuodet eivät ole veljiä keskenään, joskus kukitaan paremmin ja joskus huonommin.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

Taisi pitää sillä minulla ei ole mitään budjettia puutarhalle. Se ottaa minkä ottaa ja se siitä. Kaikki harrastukset maksavat. Omat taimet ovat silti tervetulleita. Kuvassa erivärisiä happomarjan siementaimia.

13. Mitä opit?

Ole sinnikäs, älä luovuta. Jo kuolleksi luulemani viiniköynnös 'Rusbol' olikin hengissä. Onneksi olin laiska enkä ollut kaivanut sitä pois.

14. Vinkit ensi kaudelle?

Tee puutarhastasi juuri sellaine kuin itse haluat. Sen ei tarvitse olla trendien mukainen, puutarhalehden kiiltävältä sivulta tai samanlainen kuin naapurissa. 

Tee puutarhassasi omanlaisiasi asioita.

15. Mitä odotat seuraavalta puutarhakaudelta?

En odota kuuta taivaalta. Odotan kohtuullisena pysyvää kotiloiden määrää, peurojen loitolla pysymistä. Aurinkoa ja sateita sopivassa suhteessa. Paljon kukintaa, uusia taimia, satoa kasvimaalta ja paljon onnellisia hetkiä puutarhassa.

Nappaa haaste tästä tai hae Minnan blogista alkuperäinen versio, omassani meni vähän mutkat oiotuiksi.

Aika rientää ja uusi vuosi on ihan kohta

Aika rientää, olen niin monta kertaa ollut tulossa naputtelemaan tekstiä blogiin, mutta sitten on tullut jotain väliin. Tietokone takkuaa, ei nytkään oikein suostunut avautumaan, sänky on kutsunut tai sitten olen lukenut kirjaa tai tehnyt palapelejä. Minulla on nyt käytössä myös iPad, mutta se saloihin en ole vielä tutustunut, olisiko bloggaaminen sen kautta joutuisampaa. MacBookini on niin vanha ettei se oikein suostu yhteistyöhön kännykän kanssa ja sieltä taas löytyvät kaikki kuvat. 

Mitään kummoista ei Arvilaan kuulu. Puutarha viettää talviunta. Jänikset siellä käyvät, mutta toistaiseksi on vältytty vahingoilta. Kaikki tärkeä on hyvin verkotettuna. Eino-kissa kasvaa ja on Oivan paras kaveri, ovat kun paita ja peppu tai majakka ja perävaunu. Hienosti Oiva jaksaa moista takiaista, Jalo ei niinkään ja osaakin vetäytyä omiin oloihinsa kun kokee sen tarpeelliseksi..

Oiva 1v 3kk ja Eino 6kk. Parhaimmat ystävykset.

Tytär tietää mistä äitinsä tykkää ja oli ostanut minulle joululahjaksi kaksi kissa-aiheista keittiöpyyhettä. Raaskinko käyttää, se on sitten toinen juttu.

Lunta ja aurinkoa on saatu. Lahti taisi olla jossain vaiheessa Suomen lumisimpia paikkakuntia. Viime päivien plussakelit ovat tehokkaasti vajuttaneet hangen pintaa. Itse en laita näitä lämpimiä kelejä pahitteeksi. Enpä muista milloin olisi selvitty tähän vuodenaikaan näin vähällä lämmittämisellä, edes isossa salissa ei ole vielä sähköpatterit päällä. Polttopuuta on kulunut murto-osa siitä mitä vuosi sitten meni silloisten kovien pakkasten aikaan. 

Tulva-lammikko on taas täynnä vettä eli toimii kuten pitääkin. Märkää on muutenkin lumen alla, ei tainnut ehtiä maa jäätyä ennen kuin satoi sen yli 30 cm lunta. Tiet ovat olleet yhtä luistinrataa, on saanut höllätä kaasujalkaa.

Tämä kuva on otettu juuri nyt. Oli pakko laittaa vielä viimeiseksi, niin näette miten paita ja peppu yleensä nukkuvat toistensa kainalossa. Siinä on Einon hyvä kasvaa isoksi kissaksi. Oiva onkin ollut paras kesyttäjä ruuan lisäksi. Saan jo silittää muutenkin kuin ruokaa antaessa, nostaa hiukan ilmaan ja koskea vatsaan. 

Yritän ehtiä tehdä vielä tämän vuoden puolella koosteen vuodesta 2024. Sepä olikin vähän erilainen vuosi.