Sinistä ja valkoista

 Sain Hiidenkiven puutarhassa- blogista sinivalkoista haasteen. Alunperin sen on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki- blogista. Säännötkin tähän on, mutta teen postauksen nyt ihan omien sääntöjen mukaan.

Kevätkurjenmiekka 'Frozen Planet' oli pieni ja herkkä kuin mikä. Minulla tätä oli ensimmäistä kertaa ja ihastuin sen kylmän viileän sinivalkoiseen väriin. Kukan väriä kun katsoo niin ymmärtää mistä lajikkeen nimi tulee.

Keväisin en kyllästy ihastelemaan lumikellojen kukintaa. Erityisen kauniita ne ovat kirkkaan sinistä kevättaivasta vasten.

Olen istuttanut posliinihyasinttia vain talon edustan penkkiin. Yllätys oli suuri kun arboretumissa nousi yksi kasvi ja vieläpä kukki. Ehkäpä siemen on levinnyt puutarhurin tai muurahaisten mukana. Myös oman puutarhakompostin multa voi olla syypää. Oli syyllinen kuka vain, niin asia on vain iloinen.

Rotkolemmikki 'Jack Frost' on tuore kasvi puutarhassani. Keväällä näin ensi kertaa sen kukinnan, kaunis pieni lemmikkimäinen kukka joka korostuu valkoisenkirjavaa lehteä vasten.

Rakastan vuosi vuodelta enemmän kevättä ja alkukesää. Sitä miten puutarha on silloin raikas ja tuore. Valkoiset narsissit istutin vuosi sitten ja ilokseni ne kukkivat pitkään. Taaempana näkyvät helmililjat olivat ennen penkin reunuskasveja mutta laajennuksen jälkeen ovatkin keskellä penkkiä. En henno siirtää kun keväällä ovat kuitenkin esillä muiden kasvien vasta noustessa.

Olin ajatellut postaukseen vain kasveja mutta sitten eteeni tuli kuva kasvihuoneen sinivalkoisesta tunnelmasta. Olihan se lisättävä tähän. Miehen mielestä kaappi olisi ehdottomasti pitänyt maalata uusiksi. Ja minun mielestä se pitää olla ehdottomasti juuri noin, sininen maali ja vähän repsottava yleisolemus.

Tässä kuvassa tiivistyy jotain Suomen kesän hienoudesta. Lähes pilvetön sinitaivas, maassa kukkivat valkoiset akileijat. Jos suljen silmäni ja silti katselen kuvaa, kuulen tuulen hienoisen suhinan puissa ja erilaisten pörriäisten ja kimalaisten surinan kukkivissa kukissa. Täydellinen kesäpäivä.

Syksyllä sinivalkoisen tunnelman tuo pellon ja puutarhan ylle levittäytyvä usva ja illan hämyksi vaihtuva sinertävä taivas.

Ja siitä päästään talven tylsään sinivalkoisuuteen. En tiedä mutta jostain syystä talven tulo on tuntunut raskaammalta kuin muina vuosina. Ehkä se on ikä, ehkä se on korona tai sitten jokin muu syy. Keho ja mieli kaipaavat puutarhaa, valoa ja aurinkoa.

Vaan ei mene enää pitkään kun ollaan taas postauksen ensimmäisen kuvan tunnelmissa, keväässä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää 6.12.2021.

Kärhön nimiäiset ja muuta syyspuuhaa

 Dr. Ruppelina ostettu kärhö sai nimen. Nimi löytyi ihan helposti netin kuvahakua selailemalla sillä kukan ulkonäkö on sen verran erikoinen. Eli rosarion kivimuurilla kasvaa tarhaviinikärhö 'Super Nova'.

Hauska sattuma sillä muurin päässä kasvaa punalehtiruusu 'Nova'. Ehkä saan toivoa kärhön joskus ylettyvän ruusulle saakka.

Luumusato ei tänä vuonna päätä huimaa. Keltaisia oli tulossa parikymmentä mutta ne syötiin lintujen toimesta ennen kuin ehdin itse syömäpuuhiin. Pieniä sinisiä tulee joitain, muutaman söin tänään.

Maksaruohojen pieniä tähtikukkia en väsy ihastelemaan. 

Arboretumiin on tullut karkulaisena kirjavalehtisen akileijan siementaimi. Jätin kasvamaan ja katson millainen kukka siihen tulee. Musta muovi on tuossa jotta saisin tästäkin hävitettyä vuohenkellon.

Jalo oli hyvä työnjohtaja kun siivoilin kesäkurpitsakasvustoja kompostiin. Myös herneet saivat lähteä. Karhunvatuista poistin tänä vuonna marjoneet oksat, karsin uusia versoja ja tuin loput naruilla kiinni. Muutamassa tunnissa ehti paljon. Ensi vuodeksi mietin kasvimaan pienentämistä, se ei enää innosta yhtä paljon kuin ennen. Se jää kevääseen ja silloin voi tietysti olla jo toinen mieli.

Työmaalta toiseen

Elokuu ja syyskuu ovat menneet melkoisessa hässäkässä. Alkoi koulut, lukiolaisen koulumatka on 29km ja kulkee matkat meidän vanhempien kyydissä. Harrastukset työpäivän päälle. Kasvimaata pitäisi tyhjentää ja muutenkin hoitaa puutarhaa. Vanhin poika osti rintamamiestalon ja olen auttanut siellä remontissa aina kuin suinkin mahdollista. Ai niin, normaalit kotityöt eivät ole kadonneet mihinkään. Lapsenlapsia en ole ehtinyt ottaa yhtään hoitoon, siitä koen harmitusta ja huonoa omaatuntoa mutta kyllä heidänkin aikansa tulee.

Tänään sain nappaistua muutaman kuvan puutarhasta samalla kun hain viinirypäleitä iltaherkuksi.

Nurmikko on pitkä ja tuuhea sateiden takia. Hyvin voivat muutkin kasvit, etenkin arboretumissa jossa ei jää vesi seisomaan. Tumma keijunkukka on oiva valinta, sen väri on hyvä koko kasvukauden.

Olen istuttanut tähän kolme 'Bobo' syyshortensiaa. Yksi kuoli viime talvena, yksi kukkii niukasti ja tämä kuvan yksilö näin runsaasti. Kaikkien kolmen kasvuolosuhteet ovat tismalleen samat.

Uuden kasvihuoneen tienoille olen suunnitellut istutuksia joihin tule paljon maksaruohoja, siis erittäin paljon. Helppoja, kestäviä ja näyttäviä pakkasiin saakka. Ehkä keijunkukkia väleihin?

Joskus akileijoihin tulee upea syysväri kuten tähän kiven vieressä kasvavaan. Periaatteessa tämä pitäisi kitkeä pois mutta en raaski ainakaan nyt.

Tämän piti olla valkoinen kerrottu salkoruusu. No eipä ole mutta ihan hauska on, tuollainen ruttuisen hailakka eikä oikeaan minkään värinen. Oikeastaan aika upea ja parempi kuin valkoinen.

Jättiverbenat kukkivat edelleen. Oikeassa reunassa näkyy syyshortensia 'Grandiflora' joka on upeassa kukassa tänä vuonna.

Maksaruoho 'Stardust' oli hyvä hankinta mutta silti olen sitä mieltä, että tykkään enemmän punaisen sävyisenä kukkivista maksaruohoista. Tätä valkoista levitän lisää kunhan ensin juurtuu ja osoittaa talvenkestävyytensä. 

Viikonloppuna jos jäisi aikaa puutarhalle olisin erittäin tyytyväinen

Keskikesän kohdalla

Kamala ajatella, että elämme jo keskikesää. Minulla kun on vielä ihan kevätfiilis. Kesäloma alkoi, kuusi viikkoa aamuja ilman herätyskelloa, tulee kyllä tarpeeseen korona-kevään jälkeen.

 Pitkästä aikaa olen laittanut talon ulkoportaille kesäkukkia. Isossa saviruukussa on kärhö 'Princess Kate', pienemmissä ruukuissa on käenkaalia. Taustan rautapadassa on tuoksuhernettä ja käenkaalia, molemmat helppoja kesäkukkia, kasvavat lähes itsestään.

 Kärhö on kasvanut huimasti korkeutta, tuki ei enää riitä sille. Nuppuja siinä ei vielä näy mutta toivon saavani nähdä kukinnan. Kärhö pääsee syksyllä maahan jatkamaan kasvuaan. Almasta ehdin olla huolissani, oli taas puolentoista päivän reissulla. Nyt kelpaa rapsutukset ja vierihoito kun palasi kotiin.

 Mansikkamaalle on tulossa juhannuksena laajennus. Löysin kaksi tuollaista pientä lavakaulusta jotka mahtuvat hyvin jo olemassa olevien mansikkalaatikoiden väliin.

 Syreeni 'Mme Lemoine' teki ensimmäiset kukkansa. Niistä voi todella sanoa puhtaan valkoiset.

 Valkoinen akileija loistaa kun taustalla on tumma happomarja. Happomarja kukki tänä vuonna erittäin runsaasti ja huomasin sen olevan todella paljon pölyttäjien mieleen.

Näköjään tuli valittua tähän postaukseen vain valkoisia kukkia. Valkohanhikki on yksi lemppariperennoista, siksi jaoin sitä myös luumulehtoon. Jaksaa kukkia helteilläkin pitkään.

Juhannusruusun myötä on hyvä toivottaa kaikille hyvää juhannusta. Täällä juhannus vietetään kotioloissa lastenlasten ehdoilla, siispä uimarantaa, vesileikkejä, mansikoiden kastelua ja paljon jäätelöä.

Huh hellettä

Eilen oli melkoisen lämmin sää ja tänään kai vieläkin lämpöisempää. Tosin eilen sain nauttia navetan viileydestä ja lasitin sekä kittasin ikkunoita. Vasta illalla ehdin puutarhaan jossa en tehnyt muuta kuin istuin ja nautin. Kuvia projektista tulossa myöhemmin, nyt keskitytään kukkiin.

 Nyt ehkä hehkutan liikaa 'Mai Fleuri' pionia mutta on se hehkuttamisen arvoinen. Tässä kaunotar täydessä kukassa. Vuoripioni taitaa joutua kakkossijalle lempipioneistani ja 'Mai Fleuri' saa ykköspaikan.

 Neljä kukkaa on auki, viides on vielä avautumatta. Ihan hyvä kukkamäärä vuosi sitten keväällä istutetulle taimelle.

Myös kultakuoriainen rakastaa pionia. Se oli kai nukahtanut siitepölypöhnässä kukan sisään. Tänä vuonna kultakuoriaisia on näkynyt todella vähän. Keväällä löysin toukkia ihan mukavasti mutta aikuiset yksilöt ovat olleet vähissä. Toivottavasti on vain vuosittaista vaihtelua kannassa eikä totaalista romahtamista.

 Idänunikko 'Patty´s Plum' on uusimpia hankintoja. Myyntikuvassa väri oli täydellinen luumun sävy ja on se sitä luonnossakin. Toivottavasti tämä lisääntyy ahkerasti kasvupaikallaan, en raaskinut ostaa kuin yhden taimen.

 Ostotaimetkin ovat rakkaita mutta sitten kun näet jotain itse kasvatettua kukassa ja olet odottanut kukintaa vähintään yhden kasvukauden yli niin kyllä siinä sydän värähtää taimen kukkiessa. Pieni akileija 'Chocolate Soldier' on tehnyt kolme kukkaa. Olin niin unohtanut taimen ja se kasvaa ukonhatun kyljessä niin tiiviisti, että kukinta oli mennä ohi. Mikä epätavallinen väri, en oikein osaa päättää onko tämä ruma vai kaunis, ehkä kallistun jälkimmäiseen ja sanon, että omituisen kaunis.

 Kun puutarhan toinen lumipalloheisi tekee neljä palloa, tekee tämä arboretumin 400. Pensas oli kuitenkin kuvattava yhdessä lähes pilvettömän taivaan kanssa. 'Pohjanneito' on osuva nimi taimelle suomalaisen sinitaivaan alla.

 Vielä yksi kuva aurapenkin vuorijumaltenkukasta ja nimettömästä pionista sillä seuraan on liittynyt kurjenpolvi 'Ballerina'. Taas yksi täysin vahingossa syntynyt yhdistelmä joka sopii täydellisesti toisiinsa. Tulppaanien kukkavarret pitäisi leikata pois, siinä sopivaa puuhaa helteellä.

Kirjovuohenputki on kasvanut kauniiksi matoksi. Tämä yrittää levittäytyä sekä oikealle että vasemmalle ja olen sen sallinut, tähän mahtuu ja toisella puolella on vastassa hyvä vastus, karhunvattu sekä piparminttu joka meinasi heittää henkensä viime talven jäljiltä. Toisella puolella on tyhjää tilaa sillä hävitin siitä kanadanvuokon. Kaksi vuotta peittämistä riitti, tänä vuonna ei ole noussut yhtään alkua.

Puuhapäivä

Edelleen jatkuvasta kylmästä tuulesta huolimatta päätin lähteä puutarhatöihin. On töitä joita ei voi tehdä kuin paksulla vaatekerroksella, kuten 'Pohjantähti' köynnösruusun leikkaamisen. Niinpä tänään oli oiva päivä hyökätä ruusun kimppuun ja suitsia siitä edes siedettävän näköistä kaarta.

 Ylhäällä oksat sojottavat sinne ja tänne. Metallikaari on murtunut jo ajat sitten ja puutuki on vinossa. Vielä on pohdinnassa miten tuohon saadaan tehtyä riittävän vanha tuki ettei tuuli vie sitä vinoon, tai ruusun kasvunvoima.

 Tuosta viidakosta piti saada kuivat oksat pois ilman suurempia piikkejä käsissä. Aika homma ja osin jäi kesken kun tikkaat upposivat märkään maahan ja estivät pisimpien köynnösten kiinnittämisen kaaren yläosaan. Kaikki kuivat oksat on leikattu pois ja alakiinnityksiä korjattu.

 Ennen ruusu-urakkaan ryhtymistä käsittelin navetan eteläseinustan ikkunapokat homesuojalla. Tämä talvi osoitti ettei meillä voi maalata mitään ilman käsittelyä homesuojalla, muutoin on maali mustia pilkkuja täynnä. Pääsiäisenä, jos säät sallivat, pohjamaalaan pokat ja samalla alkaa karmien kunnostus. Kevään aikana on tarkoitus saada tämä projekti loppuun. Karmeille tehdään puuosien kunnostus ja maalaus, pokille maalaus, kittaus ja lasitus ja vielä kerran maalaus. Ostoslistalla on 32 kulmarautaa mutta niitä saa onneksi ihan tavallisesta kaikkea mahdollista myyvästä liikkeestä. Sormihakoja pitäisi olla riittävästi omasta takaa ja niiden vastakappaleita.

 Pokien ja ruusujen jälkeen ehdin vähän aikaa siivota istutusalueita ja kitkeä pieniä rikkoja pois. Samalla ihmettelin akileijojen lehtiruusukkeiden värimaailmaa. Tämä ihana tumman roosa tekee vaaleanpunaisen kukan.

 Valkoisella akileijalla on limen vihreä lehtiruusuke.

Viime vuonna kasvatin siemenestä akileijalajiketta 'Chocolate Soldier'. Ainakin yksi taimi näyttää selvinneen talven yli hengissä. Se on hauska sekoitus punaista ja vihreää. Kukasta pitäisi tulla suklaanruskea. Loput sienet laitoin jääkaappiin kylmäkäsittelyyn, toivottavasti saan niistä lisää taimia. Vielä pitäisi istuttaa purkkeihin yhdeksän liljan juurakkoa jotka ostin Lidlistä ruoka-ostosten yhteydessä. Harmittelin jo etten ole päässyt ostoksille puutarhaliikkeisiin kun olen vältellyt muita kuin ruokakauppoja. Voi olla, että oxalikset jää tänä vuonna laittamatta ellei sitten ole liian myöhäistä tilata niitä netistä.

Valkoista

Nila blogista Lappalainen etelässä laittoi liikkeelle kivan kuvahaasteen jossa etsitään puutarhan valkoisia perennoja. Alla omani viime kesältä. Rajasin pois sipulikukat, laukat ja hortensiat sillä muutoin kuvia olisi tullut aivan liikaa. Jäi tuosta muutama perennakin pois kuten kielo ja
valkovuokko.

Ensimmäinen perenna mikä tulee kukkaan on Lumikki Sanguinaria Canadensis. Viime vuonna teki jo peräti kuusi kukkaa.

 Arovuokko on hyvä kakkonen. Minulla tämä on pysynyt ihmeen kurissa, ei ole pahemmin levinnyt.

 Valkoiset akileijat, niitä ei kai voi hehkuttaa liikaa. 

 Paratiisililja, tästä tykkään ja olen yrittänyt saada sitä kasvamaan muuallakin puutarhassa, huonoin tuloksi.

 Valkoinen iiris jossa hienoinen aavistus sitruunankeltaista.

 Valkoinen ukonhattu kukkii puutarhan ukonhatuista ensimmäisenä.

 Valkoinen kerrottu harjaneilikka. Oikukas nirppanokka joka kukkii juuri siellä missä itse haluaa eikä noudata puutarhurin ohjeita.

 Nimetön pioni, kuin valkoinen kermakakku.

 Valkoista ei voi mainita ilman valkoista varjoliljaa. Ystävän puutarhasta saatu taimi on aina lähellä sydäntäni.

 Valkoinen kimikki arboretumin ja navetan työkonepaikan erottavalla kivimuurilla. En tiedä onko tämä syyskimikki vai joku muu sillä kukkii jo heinäkuussa joka vuosi.

Viimeisenä vaan ei vähäisenä on Arvilan alkuperäinen valkoinen syysleimu. Tämä kärsi kovin viime kesänä kuivuudesta mutta jaksoi sentään kukkia muutaman varren voimalla. Vakaa aikomus on siirtää tätä muuallekin jotta varmistan kannan säilymisen.

Millaisia valkosia perennoja sinulta löytyy?