Kasvihuoneen kevätsiivous

 En ole postannut viime aikoina kovin ahkerasti sillä koneeni on taas kerran kieltäytynyt siirtämästä kuvia puhelimestani kuvat-ohjelmaan. Nyt ongelma on selätetty taas kerran ja saan kuvat ladattua.

Tämän viikon lämpimät ja tuuliset päivät saivat innostumaan kasvihuoneen pesusta. Se on niitä puutarhatöitä josta en niin pidä mutta jotka on vaan pakko tehdä. Pesin uuden kasvihuoneen, vanhan olen pessyt perinteisesti vappuna.

Ensin kaikki tavarat pihalle. Sen jälkeen letkujen viritys, sisältä lastaa, harjaa, pyyhkeitä, saippuavettä ja ties mitä tykötarvetta. Sen jälkeen kasvihuoneen letkutus vedellä seinä kerrallaan. Ensin pesu ulkoa ja sitten sisältä. Lopuksi raitojen poistoa sillä niitä tulee aina. 

Työvaiheista ei ole kuvia. Pesin ensi kertaa kasvihuoneen vesiletkua apua käyttäen, helpotti ja kevensi työtä huomattavasti. Letkutin myös kaikki pihalle siirretyt tavarat ja pesin ne. Kuivuivat nopeasti auringon ja tuulen yhteisvaikutuksesta. Lattialle lisäsin äitini vanhan parvekematon, en edes pessyt sitä sillä likaantuu tuossa kumminkin.

Sohva on täynnä esikasvatuksia. Olen pitänyt jo muutaman päivän daaliat kasvihuoneessa, tosin harson alla. Samalla sohvalla ovat myös tuoksuherneet ja kelloköynnökset. Kaikki saa yllensä harson yöksi, päivällä voin pitää ilman koska laitoin pesun jälkeen varjostusverhot ikkunoihin.

Toiselta puolelta löytyy siemenkylvöjä joista osa on itänyt ja osa ei. Nurkan viiniköynnös on hengissä, se talvehti paksun peitteen alla. Kastelin köynnöksen lämpimällä vedellä varmuuden vuoksi vaikka uskonkn sen jo saavan veden maasta. Muu sisustus odottelee vielä tovin tomaatteja ja kurkkuja. Jostain syystä tomaattini ovat kasvaneet erittäin huonosti. Vaihdoin niille mullan ja katsotaan autaako se, ei koskaan pitäisi muuttaa totuttua tapaa ja multaa.

Kylvöjä ja yksi punainen takiainen

 Täällä Lahden seudulla on ollut mielenkiintoista säätä. Vähän joka päivä sataa vettä jossain olomuodossa ja iltaan mennessä sade on tauonnut tai satanut lumi sulanut pois. Puutarhassa en ole ehtinyt olemaan, on ollut paljon iltamenoja ja tulee olemaan koko kevään. Joten kovin silppua on nyt tämä kirjoitus.

Viikonloppuna yritin olla pihalla, mutta sormeni paleltuivat märissä hanskoissa. Hanskat taas kastuivat heti koska kaikkialla on märkää. Kasvimaalla on maa reilusti näkyvissä.

Sulaa on muuallakin. Kuvien ottamisen jälkeen maata on tullut lisää näkyviin. Huomenna yritän ehtiä tehdä edes pienen puutarhakierroksen.

Kylvin tomaatit ja ensimmäiset perennat. Osa perennakylvöistä on kasvihuoneessa ja osa lasikuistilla. Kuvan ottamisen jälkeen laitoin päälle nelinkertaisen harson. Hankikylvöihin ei tänä talvena päästy, joten toivon kasvihuonekylvöjen vastaavan luonnollista kylväytymistä.

Kelloköynnökset kasvavat huimaa vauhtia. Eino antoi niiden olla rauhassa koska reunustin pöydän foliolla. Nyt natiainen oppi, ettei foliota tarvitse pelätä ja pöydälle voi kätevästi hypätä taimien päältä. Joudun sittenkin taipumaan ovien suljettuna pitämiseen mistä en pidä.

Eino on pieni punainen takiainen joka on kuin iilimato kiinni Oivassa. Oiva ei aina niin välitä kun joku on koko ajan turkissa kiinni. Kuva näyttää tilanteen, Oiva haluaa nukkua rauhassa, mutta Einon on pakko tunkea lähelle vaikka asento olisi kuinka huono.

Olin täysin unohtanut blogin syntymäpäivän, sen kunniaksi on tulossa pieni arvonta kunhan ehdin tehdä sen.

Miksi en keksinyt tätä aiemmin?

Taas havaitsin miten sitä urautuu samoihin ajatuksiin ja tyyleihin.  Olen pohtinut miten suojata salin taimikasvatus liian uteliaan Einon tassuilta ja hampailta. No, eihän minun ole pakko siirtää taimia saliin kun siirrän kasvatusvalot taimien luo. Äly hoi, tämän olisin voinut keksiä jo monta vuotta sitten. 

Mies väänteli verkon taimien suojaksi. Verkko pysyy hyvin pystyssä kun se on kiinnitetty magneetilla viereiseen pesukoneeseen. Tässä ratkaisussa on toinenkin etu. Siemenkylvöt yleensä itävät hyvin eri aikaan, nyt vielä itämättömät siemenet saavat lämpöä ja jo itäneet saavat valoa. Kuukauden päästä pitää miettiä ratkaisu uusiksi, sitten tuohon samaan tilaan pitää mahtua itämään kymmenet tomaatit.

29.1. kylvetyt kelloköynnökset näyttvät itävän hyvin ja nopeasti. Tässä omien liilojen siemenistä itäneitä. Astian reunoilla on kaupan liiloja, ne itävät paljon hitaammin.

Omista valkoisena kukkineista talteen otettuja siemeniä. Hyvä itävyys niilläkin ja kuvan ottamisen jälkeen esiin on nousut uusia "koukkuja". Kelloköynnös on kuin pieni koukku kun se itää ja nousee mullasta.

Nämä siemet nappasin talteen erään kauppakeskittymän ulkoistutuksista. Kukan väri on arvoitus, mutta se selviää kunhan taimet kasvavat. Kelloköynnöksellä varren ja lehden väri on erilainen liilana tai valkoisena kukkivissa kasveissa.

Vein tulisijojen multaa arboretumin kasveille ja ehdin heittää tuhkat lumelle ennen kuin huomasin, että sieltähän on noussut ensimmäinen lumikello. Se on noussut jo tammikuun puolella vaikka kuva on otettu helmikuussa. Pienoinen ihme senkin takia, että nämä kyseiset lumikellot nousevat yleensä viimeisten joukossa. Tänä vuonna tässä ei taida olla routaa nimeksikään.

Tällä viikolla aurinko paistoi jo niin voimakkaasti, että vaikak ulkona oli useampi aste pakkasta, tippui ulkorakennusten katoilta noronaan vettä. Aurinko sulatti kattolumia kiivaaseen tahtiin. Tosin nyt on saatu taas uutta lunta ja kuvan lumikellot ovat taas lumen peitossa.

Kelloköynnösten sielunelämästä

Kirjoitin instaankin kelloköynnöksen ihmeellisestä sielunelämästä. Siinä on kasvi joka elää siemenestä saakka täysin omaa elämäänsä omaan aikatauluunsa, siis jos haluaa elää.

Istutin muutama viikko sitten kolmenlaisia siemeniä. Äidin kasveista kerättyjä valkoisen kelloköynnöksen siemeniä. Liiloja omista kasveista sekä kaupan siemenistä. Kuinka sitten kävikään?

Kylvin äidiltä tulleita valkoisia siemeniä reilusti, sillä uskoin, että itävät huonosti. No, väärässä olin. Nämä ovat hitaudestaan huolimatta itäneet lähes kaikki siemenet. Laskin itävyyden olevan vähintään luokkaa 90%. Viimeiset mattimyöhäiset itävät vasta nyt.

Vihreässä purkissa on omat liilat siemenet ja itämisen tulokset. Tässäkin itävyys huippuluokkaa vaikka hidasta on ollut. Kuva on muutaman päivän takaa, koulin tänään kaikki omiin purkkeihinsa ja sain näistä seitsemän taimea. Kaupan liilat alkavat vasta itää, sieltä on nousemassa kolme alkua yhdeksästä siemenestä.

Tässä valkoisia koulittuina. Seuravaa työ on viritellä kasvuvalot sillä taimia on paljon, ihan liikaa koska itävyys oli niin hyvää. Yhtään taimea en raaski laittaa pois, eiköhän niille löydy keväämmällä uusi koti.

Taimi-ikkunalla alkaa olla tungosta. Tuohon pitää saada kaikki muukin mahtumaan kuten tomaatit joita en ole vielä kylvänyt. Odotan viikon verran ja teen kylvöt sitten. Kaikki kuvassa näkyvät ovat kelloköynnöksiä ja paprikoita.

On ollut hiukan kiireisiä viikkoja. Keskiviikkona ajoin siskolle. Epäonnisesti perääni ajettiin. Onneksi ei käynyt pahasti eikä ketään sattunut, autosta meni takapuskuri rikki. Peräänajajan auto hajosi kokonaan. Keli oli kyllä karmaiseva, mutta ei läheskään niin karmaiseva mitä se oli perjantaina kun ajoin Kuopiosta kotiin. En ole tainnut ikinä ennen ajaa niin huonossa kelissä. Matkakin tuntui kestävän ikuisuuden koska oli ajettava oikeasti todella hiljaa. Nyt on onneksi pitkät matka ohi muutamaksi viikoksi, voi keskittyä kotihommiin ja taimiin.

Kauden 2024 kylvöjen aloitus

 Puutarhakauden 2024 kylvöt alkoivat. Tosin ihan pienesti sillä kovin montaa lajia en vielä kylvänyt. 

Ensin kaivetaan esiin ja myllätään kaikki siemenvarastot. Myös ne joista jo etukäteen tietää, ettei niitä tänään tarvita.

Sitten tehdään kylvöt ja tietysti liikaa, mutta eihän sitä raaski puolikasta astiaa kylvää. Niinpä nyt on kolmea erilaista paprikaa yhteensä 24 kappaletta. Ihan jokaisen ei tarvitse itää. Kylvin omaa oranssia suippoparikaa sekä keltaista vihannespaprikaa lajikkeina 'Luteus' ja 'California Wonder'. Paprikoiden lisäksi kylvin Mamman puutarhan Minnalta saadut valkoisen näsiän siemenet, väinönputkea ja punaista jättikarhunputkea. Nuo tarvitsevat kylmäkäsittelyn niin on hyvä kylvää ajoissa. Ensin ovat pari päivää lämpimässä kodinhoitohuoneen lattialla ja sen jälkeen siirrän jääkaappiin.

Kelloköynnöstä laitoin äidiltä saatuja valkoisen siemeniä ja omat liilat. Yhteen astiaan kylvin kaupan siemenet, ne olivat liilan kelloköynnöksen siemeniä. Raportoin sitten myöhemmin kuinka itävät.

Oiva oli tietysti mahtava apulainen. Kaikki tutkittiin ja nuuskuteltiin läpi. Herra on melkoisen virkeä tyyppi. Onneksi on Jalo joka viihdyttää ihmisten lisäksi. Pienen kissan energian määrä on jotain ihan uskomatonta.

Tässä vaiheessa oman maan sipulit käyvät vähiin. Arvioni oli, että riittäisivät jouluun asti, mutta riittivät vielä helmikuulle. Maaliskuussa viimeistään on ostettava sipulit kaupasta.

Seuraavaksi on vuorossa tomaattien kylvöt, mutta yritän himmailla niiden kanssa mahdollisimman pitkälle.

Syksyistä

On taas sellainen oman elämän ruuhkakuukausi, että oksat pois. Ei tahdo pysyä ajan kulumisen perässä. Viikonloppuna ajattelin ehtiä puutarhatöiden pariin, toivottavasti ei sada, tai ainakin olisi taukoja sateessa. Ilokseni katselin, että haravointia ei voi vielä aloittaa, lehdet ovat pääosin tiukasti kiinni puissa meillä olleista myrskyistä huolimatta. Haravointia kun voi tehdä ennen lumien tuloa kauniina pakkaspäivinä.

Tämä taitaa olla viimeinen kuva 'Vanilla Fraise' hortensiasta ennen kuin kunnon pakkasyö rusketti sen kukat. Pensas kasvaa omana mieleni hivenen liian harottavasti, olen yrittänyt leikkaamalla ohjata sen kasvua.

Vaikka 'Grandiflora' hortensian runko on vino, olen onnistunut kasvattamaan siitä kivan yksirunkoisen pensaan. Taustalla näkyy pieni punerrus rusokirsikassa, tänä vuonna ruska ei ole meillä kovin kummoinen edes näissä ruskan luottokasveissa.

Äitini laittoi kuvan kelloköynnöksen siemenkodista. Niitä tuli hänellä peräti 33 kappaletta. Kasvatin hänelle kaksi valkoista kellököynnöstä, ne tekivät valtavasti kukkia ja myös nuo siemenkodat. Instassa kyselin ohjetta näiden kuivaamiseen ja ilmeisesti kannattaa kuivattaa siemenkodat näin ja ottaa siemenet talteen kuivumisen jälkeen.

Lämmin syksy saa osan kasveista sekaisin. 'Omoshiro' kärhö teki uuden verson ja siihen nupun. Valitettavasti ensipakkanen ehti tulla ja palelluttaa nupun. Normisti 'Omoshiro' kukkii alkukesästä eikä tee enää uusintakukintaa.

Kuten jo sanoin, tänä vuonna ei hehku kummoisesti ruskan värejä. Elokuussa hankittu Tuurenpihlaja näyttää heti mihin pystyy. En malta odottaa, että puu on suuri ja noin kauniin punainen. Siitä tulee vielä arboretumin syksyinen katseenvangitsija. Puiden ja pensaiden verkottamien on loppusuoralla, enää uupuu muutama verkko.

Kaikki kolme syyskimikkiä ehti kukkaan vaikka pelkoni sen suhteen oli suuri. Eivät onneksi hätkähdä ensimmäisiä kylmiä ilmoja. Jokunen harmaakäenkukka kukkii kimikin seurana. Taustalla näkyy mongolianvaahtera, sekin on ruskan huippuvuosina paljon punaisempi. Pienempi keltainen puu kauempana on visakoivu, se on ymmärtänyt kellastuttaa lehtensä, vaan muista koivuista osa miettii vielä.

Seuraavaksi hyppään hetkeksi puutarhaan ennen kuin haen lapsenlapset yökyläilemään.

Hetkiä puutarhassa

Olen ollut iloinen lämpimästä syyskuusta. Halla tai pakkanen ei ole puraissut missään päin puutarhaa, sadetta on saatu, mutta suht kohtuudella. Ihania aurinkoisia päiviä on ollut.

Jättiverbena kasvaa puutarhassa jo kolmatta kesää itsestään kylväytyneenä. En ole levittänyt siemeniä vaan kasvi on siementänyt itse. Parhaat taimet ovat kivituhkakäytävällä josta en raaskinut poistaa niitä. Kaiken sorttiset perhoset ovat olleet hullaantuneita jättiverbenoista, etenkin amiraalit.

Ohops, jouluruusu on erehtynyt vuodenajasta. Jos näin lämmintä jatkuu, taidan nähdä nuo nuput kokonaan kukkivina. Yleensä jouluruusuni kukkivat keväisin.

Aiempi kelloköynnöskokeilu meni pieleen kun kasvatin kelloköynnöstä kasvihuoneessa. Selvästikään se ei ole kasvihuoneen kasvi. Tänä vuonna laitoin köynnöksen maahan kasvamaan ja se kannatti. Kukkia tulee aina vain lisää. Kasvatin myös äidilleni taimia, hän halusi tällä kertaa valkoisia. Äidin taimet tekevät jo siemenkotia, elän toiveissa saada niistä uusia siemeniä.

Easy Elegans-ruusu 'Calypso' kukkii aina vaan eikä se hätkähtänyt yhtään siirtämistä. Otin siihen suuren juuripaakun, se saattoi edesauttaa asiaa. Tämän väri on uskomattoman kaunis, hitusen liukuvärjätty vaaleanpunainen. Vai pitäisikö sanoa ruusunpunainen jossa häivähdys persikkaa.

Ihmeellinen vuosi. Koristemansikka 'Pink Panda' on kasvanut tuossa jo vuosia, sanoisin, että yli viisi vuotta. Se ei ole kuollut, mutta ei ole oikein levinnytkään. Tänä vuonna se on tehnyt useamman rönsyn ja jopa muutaman mansikan. Linnut ehtivät maistella mansikat ennen minua. Jos rönsyt ovat keväällä hengissä, taidan siirtää tätä aarretta muuallekin.

Nämä hopeatäpläimikät taisin kuvata vähän aika sitten, mutta uusi kuva ei ole pahitteeksi. Pensaat ovat niin kauniit kun niille löytyi hyvä ja riittävän kostea paikka johon aurinko ei paahda. Hortensiapuutarhan pääväri on vielä toistaiseksi vihreä. Kunhan hortensiat vähän kasvavat, uskallan odottaa niiden kukintaa. Keväällä toivottavasti kukkivat atsaleat ja magnolia esikoiden kaverina.

Siinä se on, minun oma koristekääpiökirsikka Kojo-no-mai. Toivon puunrungon tuovan sille suojaa ja turvaa. Paikka on sellainen johon kertyy lunta, sekin on taimelle hyväksi.

Sain huhkittua kaikki kukkasipulit ja istuttamista odottavat taimet maahan. Joitain jakotaimia talvetan purkeissaan lavakauluksiin haudattuna, sen ehtii tehdä myöhemmin. Seuraavaksi pitänee aloitella puutarhan syystöistä suurin eli taimien verkottaminen. Ja pitäsihän sitä tyhjentää kasvimaa, siellä on vielä kaalit ja porkkanat. Muut on jo syöty tai säilötty.
 

Jäähyväiset vuorivaahteralle

Vaarallisten vieraslajien lista päivittyi ja yksi listan uusista kasveista on vuorivaahtera. Sellainen löytyi myös minun puutarhastani. Onneksi vain pieni taimi joka oli helppo kaivaa pois. Hyvästi kaunis, mutta vaarallinen vaahterani.

Arboretumin laidalle sen aikoinani istutin. Kasvu oli hyvää ja puusta oli tulossa kauniin mallinen ja yksirunkoinen. Ei auttanut, pakko kaivaa pois ja hävittää. Surullista, mutta vieraslajit on syytä ottaa tosissaan.

Tilalle löytyi sopivasti uusi puu, keväällä Vaalean vihreää blogin kirjoittajalta saatu hevoskastanja. Paikan pitäisi olla mitä parhain, aurinkoinen ja erittäin suojainen. Laitoin tälle heti verkon, se saa olla ympäri vuoden estämässä jänisten tihutyöt. Ja verkkoon on helppo kiinnittää kangas suojaamaan kevätahavalta. 

Punahatut kukkivat edelleen. Tämä on ehkä 'SunSeekers Salmon' tai 'SunSeekers Rainbow'. En tullut merkinneeksi taimia aikoinaan. Oli kumpi vain, niin tykkään todella paljon. Viime kesänä nämä eivät kukkineet lainkaan.

Tavallinen 'Magnus' on jo vähän ohikukkinut. Osa näistä kasvoi todella korkeaksi mikä on ollut ihme tässä kuivuudessa. Kun kaivoin vaahteraa pois, oli maa pölisevän rutikuivaa. Eipä ole viime aikaiset sateet meilläpäin näkyneet.

Hortensiapuutarhan laitamilla on linnunsiemenistä kasvanut auringonkukka. Ei nämä koskaan kasva näin komeiksi silloin kun tarkoituksella istutan. Huolestuneena seuraan lintuinfluessan leviämistä, näinköhän lintujen ruokinta on sallittua tai järkevää ensi talvena.

Hankin viime vuonna ensimmäisen luppioni. Odotin siitä vähän korkeampaa ja siksi se on nyt vähän hassussa paikassa. Ehkä siirrän toisaalle.

Ensimmäinen kelloköynnöksen kukka napsahti auki. Köynnöksessä on runsaasti nuppuja, tällä kertaa kasvupaikka oli mieluinen ja ravinteita sekä vettä riittävästi.

Päässä muhii useita postauksen aiheita, kun vain olisi aikaa. Olen iltaisin ollut niin väsynyt, että yleensä kuukahdan yhdeksän jälkeen sänkyyn. Joka vuosi sama juttu kesäloman jälkeen.

Levoton olo

 Pitkä talvi alkaa tuntua. Levoton olo mikä kertoo siitä, että puutarhatöihin pitäisi päästä. Viime yönä satanut lisälumi ei auta asiassa yhtään. Tänään piti olla itselle tiukkana etten alkanut tehdä lisää kylvöjä, maaliskuussakin ehtii eikä vielä ole kiirettä tomaateille, kesäkukille ja muille kylvöille. Joten toisaalta ihan hyvä, että työn ja muiden menojen puolesta on ollut kiireistä.

Kelloköynnökset kasvavat mukavasti lisävalon alla. Yhdeksän liilaa ja neljä valkoista on hengissä. 

Paprikat itivät sittenkin vaikka kesti todella pitkään, myös ensimmäiset tomaatit ovat sirkkalehtien vaiheessa. Loput kylvän maaliskuussa, nyt on kylvettynä vain muutama 'Vilma' pensastomaatti.

Sipulikorin pohja häämöttää. Tasan kymmenen sipulia jäljellä viime kauden sadosta. Ei siis mitenkään hääppöiset jutut tällä kertaa, ehkä ensi postauksessa voisin kaivella siin viime kauden kohokohtia. Tulee samalla lääkettä levottomaan oloon.

Koukkuja ja korjauksia

 Ensimmäinen kelloköynnöksen kylvö onnistui hyvin. 11 siemenestä kuusi on itänyt. Pidän sitä oikein hyvänä prosenttina, seitsemäskin koukku on nousemassa mutta vielä en uskalla laskea sitä mukaan itäneisiin.

Missähän kohtaa tämä kannattaa nostaa valon alle? Toistaiseksi ovat kodinhoitohuoneessa lattialämmityksen päällä sillä olen netin tietojen perusteella siinä käsityksessä, että kelloköynnös itää parhaiten lämmössä. Jääkö loput siemenet helposti itämättä, jos siirrän taimet viileään ja valon alle? Vai voisinko viedä valon kodinhoitohuoneeseen? Vai kärsiikö sitten jo itäneet taimet?

Unohdin liottaa nämä siemenet. Viikonloppuna kylvin valkoisen kelloköynnöksen siemeniä ja ne liotin tunnin verran. Ensi viikolla on toivottavasti koukkuja näkyvillä.

Entisöintikurssilla olen tehnyt koko kauden tätä renginkaappia. Ovi piti purkaa osiin ja kasata uudestaan sillä siinä oli ovipeilissä yli sentin halkeama. Kauniisti meni paikoilleen. Oven alaosassa oleviin pyöreisiin koloihin harkitsen paikkapaloja. Kolot on tehty jälkikäteen, jotta alalaatikoiden nuppeina toimineet naulat ovat mahtuneet paikoilleen kun ovi on ollut kiinni. Takaseinän raot saavat jäädä, ne eivät haittaa.

Myös laatikot purin osiin ja liimasin uudestaan kiinni. Poistin naulat ja hioin laatikot. Jotkut kivat pienet vetimet pitää keksiä. Renkaat on yksi vaihtoehto. Eiköhän netin syövereistä löydy sopivat. Vanhoja maaleja en poistele enempää, kaikki pinnat hion ja sitten tulee uusi maali päälle.

Kaapin haju on vieläkin erittäin voimakas. Pesen kaapin ensi viikolla ja sitten viimeinen hionta. Kaunis vanha pinta olisi kiva jättää mutta hajun takia kaappi on maalattava 100% yli. Se on ainut keino pitää haju kurissa eikä sekään ole täysin varmaa. Jos haju ei lähde täysin pois, kaappi saa siirtyä kasvihuoneen koristeeksi. Muuten sen paikka löytynee talon sisältä.

Helmikuu onkin niin kiireinen kuukausi, että joudun olemaan entisöintikurssilta ainakin kaksi kertaa pois. Työt haittaavat harrastusta mutta sille ei nyt voi mitään.