Miksi en keksinyt tätä aiemmin?

Taas havaitsin miten sitä urautuu samoihin ajatuksiin ja tyyleihin.  Olen pohtinut miten suojata salin taimikasvatus liian uteliaan Einon tassuilta ja hampailta. No, eihän minun ole pakko siirtää taimia saliin kun siirrän kasvatusvalot taimien luo. Äly hoi, tämän olisin voinut keksiä jo monta vuotta sitten. 

Mies väänteli verkon taimien suojaksi. Verkko pysyy hyvin pystyssä kun se on kiinnitetty magneetilla viereiseen pesukoneeseen. Tässä ratkaisussa on toinenkin etu. Siemenkylvöt yleensä itävät hyvin eri aikaan, nyt vielä itämättömät siemenet saavat lämpöä ja jo itäneet saavat valoa. Kuukauden päästä pitää miettiä ratkaisu uusiksi, sitten tuohon samaan tilaan pitää mahtua itämään kymmenet tomaatit.

29.1. kylvetyt kelloköynnökset näyttvät itävän hyvin ja nopeasti. Tässä omien liilojen siemenistä itäneitä. Astian reunoilla on kaupan liiloja, ne itävät paljon hitaammin.

Omista valkoisena kukkineista talteen otettuja siemeniä. Hyvä itävyys niilläkin ja kuvan ottamisen jälkeen esiin on nousut uusia "koukkuja". Kelloköynnös on kuin pieni koukku kun se itää ja nousee mullasta.

Nämä siemet nappasin talteen erään kauppakeskittymän ulkoistutuksista. Kukan väri on arvoitus, mutta se selviää kunhan taimet kasvavat. Kelloköynnöksellä varren ja lehden väri on erilainen liilana tai valkoisena kukkivissa kasveissa.

Vein tulisijojen multaa arboretumin kasveille ja ehdin heittää tuhkat lumelle ennen kuin huomasin, että sieltähän on noussut ensimmäinen lumikello. Se on noussut jo tammikuun puolella vaikka kuva on otettu helmikuussa. Pienoinen ihme senkin takia, että nämä kyseiset lumikellot nousevat yleensä viimeisten joukossa. Tänä vuonna tässä ei taida olla routaa nimeksikään.

Tällä viikolla aurinko paistoi jo niin voimakkaasti, että vaikak ulkona oli useampi aste pakkasta, tippui ulkorakennusten katoilta noronaan vettä. Aurinko sulatti kattolumia kiivaaseen tahtiin. Tosin nyt on saatu taas uutta lunta ja kuvan lumikellot ovat taas lumen peitossa.