Tupsahtaneita

 Onni on oma traktori, ilman sitä olisi jäänyt moni kivihomma tekemättä tässä puutarhassa. Vanha avomalli on vaihtunut tänä vuonna vanhaan koppimalliin, uusi traktori on lisäksi voimakkaampi, sillä saadaan turvallisemmin siirrettyä suuriakin kiviä. Ja kun kerran kiviä riittää, pyysin traktorikuskia heti töihin.

Istutusalueen jatkos sai kolme kiveä koristeeksi. Kivet tuosta painuvat talven aikana maan sisälle niin näyttävät luonnollisemmilta eivätkä taivaasta tupsahtaneilta. Alue on vielä peittämättä, se ei ole kevään työlistalla ensimmäisenä.

Jos meillä kierrätetään kiviä, niin kierrätetään muutakin maa-ainesta. Kottikärryissä oleva aines on viime kesänä isännänhuoneesta poistetua vanhaa lattiaeristettä. Eriste säilöttiin navetan taakse myöhempää käyttöä varten. Se on sellaista erittäin savensekaista hiekkaa. Olen käyttänyt sitä muun mullan ja kompostin kanssa yhdessä. Tässä kertaa käytin sitä navetan kivimuurin jatkeeseen sekaisin puutarhakompostin kanssa. Näin tulee hyvä kasvualusta tuleville istutuksille.

Lopuksi peitin kaiken mustalla kankaalla. Tämäkin saa muhia ensi kesään asti jos suinkin maltan.

Siinä uusi kivimuuri navetalta arboretumiin katsottuna. Pituutta on noin kahdeksan metriä ja leveyttä noin metri. Vaikka tuohon tulisikin puita tiuhaan, niin ajattelin istuttaa siihen kolme koristeomenapuuta. Yhden keskelle ja yhden molempiin päätyihin. Vielä pitää kysyä mitä koneiden käyttäjä on asiasta mieltä, koneilla pitää päästä kulkemaan sujuvasti. Paikka on paahteinen, muu istutus tulee sen mukaan.

Löysin eilen kasvimaalta erilaisia helmililjoja, mistä lie sinne tupsahtaneet. Epäilen muurahaisten kuljettamiksi. Siirsin kaikki parempiin kasvupaikkoihin, tällaiset taimet ovat erittäin tervetulleita.

Puukiipijäksi tupsahtanut Oiva kiittää saamastaan huomiosta. Puutarhakissan elämän opettelu sujuu hyvin, kun on päivän ulkona, nukkuu illan ja yön hyvin oman palvelijan vieressä.

Terveisiä Oivalta

Olen monta kerta sanonut pääpalvelijalle, että  haluan kertoa kuulumisiani. On vedonnut jonnekin kiireisiin ja huonoihin kuviin. Olen sitä mieltä, ettei minusta saa otettua huonoja kuvia. Nyt oli kuulemma tullut yleisöltä jo kommenttia, että kuvia ja tarinaa minusta.

Olen jo niin rohkea kissa, että osaan ulkoilla joka päivä kun palvelusväki on kotona. Se on vähän epiä, että Jalo saa olla yön ulkona ja minä en. Jalon kanssa ulkoilu on kivaa, se näyttää kaikki parhaat mestat kuten tämän vanhan pumppuhuoneen katon, sieltä kuulemma voi tähyillä sellaisia eläimiä kuin myyriä. En ole vielä maistanut niitä, mutta Jalo kehui viereisen ojan myyriä erityisen hyvän makuisiksi.

Jalo on kiva isoveli kun se opettaa temppuja. Tässä on oppitunti laatoilla kierimisestä. Sillä kuulemma saa palvelijat lepertelemään ja antamaan palan herkkutikkua.

Jalon ohjeet olivat hyvät. Heti osasin ja palvelija leperteli ja antoi palan herkkutikkua. Sen jälkeen kävin sisällä päiväunilla, syömässä ja vessassa. Jalo on kertonut, että ulkonakin on vessa mutta en usko, en ole nähnyt hiekkalaatikkoa missään!

Kissanmutkakivi on kuulemma kiva paikka lepäillä. Olisin halunnut kokeilla, mutta Jalo ei antanut. Yritän olla pomo, mutta Jalon mielestä se on pomo. Rääpäleet ei kuulemma kukkoile.

Sitten pyydettiin poseeraamaan tulppaanien takana. En ymmärrä mitä sillä tarkoitettiin, ei täältä näy kissan kaunis ulkomuoto ja täydelliset linjat eikä se minun ihana pesukarhuhäntä.

Kuulumisiin, nyt täytyy rientää, pellolta tulee ihan selvä myyräntuoksu.

Terveisin Oiva

Pieni laajennus

Miksi tuhlata puutarhan parasta multa-aluetta nurmikkoon? Minusta ei moinen tuhlaus kannata, ei varsinkaan kun pihaan ilmestyy pienen mylläyksen seurauksena kasa maata. Siitä se ajatus sitten lähti ja yläpihalle tuli pieni istutusalueen laajennus.

Laajennuksen teko on odottanut sopivaa hetkeä, eli tilannetta, että multaa ei tarvitse ostaa. Ensin kanttasin rajauksen.

Sitten levitin rajatun nurmikon päälle sanomalehtiä. Tämän vaiheen olisi voinut jättää väliin, mutta tein, koska en ole varma miten alue peitetään ensi kesään asti.

Sitten maakasasta maata päälle jotta tuuli ei vie lehtiä. Tässä kohtaa oli lähdettävä nukkumaan ja annettava työmaan olla pari vuorokautta omillaan.

Tänään otettiin konevoimat käyttöön ja mies kuljetti traktorilla loput maakasasta. 

Minä muotoilin kasan ja nyt pähkäilen sen peittämistä. Tuossa on niin paljon rikkaruohoja ettei sitä voi ottaa heti käyttöön. Alue on pakko peittää vuodeksi jotta rikat maatuvat ja ne kaikki vanhat nurmikonpalaset mitä siellä on.  Samalla kasa saa painua rauhassa.

Ja ainahan yksi asia johtaa toiseen. Tuohon multapätkälle saan tehdä istutuksia. Mullan tälle puolelle tulee jatkoa kivimuurille. Ennen tuohon kasattiin lunta, mutta nyt kun lumityöt tehdään lingolla, ei kasaamista enää tehdä.  Arboretum saa kivan uuden rajauksen ja tuohon on myös mahdollista istuttaa 1-3 uutta puuta.

Pätkä on noin ehkä 8 metriä pitkä. Sekin pitää peittää vuodeksi jotta kaikki rikat maatuvat rauhassa. Kivimuuriin tulevat kivet ovat olemassa, mutta ne täytyy siirtää traktorilla.

Yksi asia johti toiseen ja toinen johti kolmanteen. Maa-aineksen seassa oli kiviä. Ne kerättiin talteen ja kivien avulla sain jatkettu kasvihuoneen reunustan siistimistä. Kunhan takaseinustan viimeinen puolikas on valmis, kiertää koko kasvihuonetta kivireunus. Kaikki kivet ovat tästä omalta tontilta. Kivien suhteen olemme hyvinkin omavaraisia. 
 

Päivät puutarhassa

 Viikonloppu oli silkkaa puutarhaa. Sain paljon aikaiseksi. Navetan takana ollut hakekasa on tyhjennetty ja paikka siivottu. Vadelmat on leikattu ja niille on laitettu katetta. On täytetty kasvulaatikoita, kitketty kymmeniä voikukkia, siivottu humalan vanhat versot pois, tyhjennetty puutarhakompostorit loppuun ja käännetty maatumaan jäävä aines. Lisäksi olen purkittanut kymmeniä jako- ja siementaimia taimitoria varten. Koulin tomaatit ja järjestin kelloköynnökset ja niin paljon muuta pientä puutarhatyötä. 

Kananmuna, se tulee tästä valkoisesta esikosta mieleen. Munaesikko kuten sitä itse kutsun. Tuo järkyttävän suuri voikukka kiven vierestä on muuten poistettu, kuvaan se ehti tulla. 

Tietääkseni en ostanut yksivärisiä keltaisia narsisseja, mutta onhan niinkin saattanut käydä. Narsisseissa kirkkaan keltainen on sallittua, etenkin jos ovat kevään ensimmäiset avautujat.

Ensimmäistä kertaa onnistun persianpikarililjan kanssa. Tai ainakin mahdollisuudet ovat suuret, pakkasyöt saattavat kääntää tilanteen huonommaksi. Kummassakin taimessa on nuput, en malta odottaa näiden kukintaa.

Lumikit ovat mukavasti lisääntyneet. Joka vuosi tulee pari kolme kukkaa lisää. Taustalla näkyy ihana liila kiurunkannus, etelänkevätesikkoa ja paljon pikkukäenrieskaa.

Vanhin elossa oleva jouluruusu on jo komea puska. Viime talvi oli jouluruusuille suotuisa, ei yhtään menetettyä tapausta. Jopa oman puutarhan siementaimet ovat hengissä.

Tammen alla kasvavat scillat ovat ottaneet kunnon leviämisspurtin. Unelma scillamerestä alkaa toteutua.

Keltaine meri meillä jo onkin, pikkukäenriskojen meri. Tällä kertaa suurin yhtenäinen alue on navetan takana, toinen on kivimuurien luona, sen kuvasin viime keväänä. Tämä on keväällä yksi lempikasveistani.

Tämän viikon vapaapäiviksi toivon sateetonta säätä, kylmä ei haittaa, mutta sateella ei ole kiva olla puutarhassa. 

#suuntanaomavaraisuus, toukokuu 2024, pienilmasto

 Pihapiirimme paikka on melkoinen helmi. Emme tajunneet sitä ostohetkellä, mutta myöhemmin asia on käynyt ilmi. Puutarha antaa etelään ja on loivassa rinteessä. Aurinko lämmittää puutarhaa hyvin varhain keväällä ja lumet sulavat nopeasti pois. Tuuli puhaltaa pelloilta ja kuivattaa puutarhan. Maassa on pohjana peruskallio hyvinkin pinnassa. Sen päällä on savipatja ja lopulta pintamaa. Vesisuonet ovat sopivasti kohdalla ja kaivoissa riittää vettä. 

Pohjoisen puolella suojaa tuo isot kuuset ja myös rakennukset. Virallisesti kuulumme kasvuvyöhykkeeseen II, mutta joskus tuntuu kuin III-vyöhykkeen alueelta ja joskus taas I-vyöhykkeen alueelta. 

Tontin pohjoisella rajalla on järeä kuusikko, tai oikeammin vapaasti kasvanut kuusiaita johon on istutettu kuuset kahteen riviin. Suojaa puutarhaa ja pihaa pakkaselta ja tuulelta. Kasvihuoneen suunta on ajateltu niin, että korkea tiiliseinä on pohjoiseen ja suuret ikkunat etelään. Huopa/lasikatto viettää etelään ja osaltaan lämmittää huonetta.

Kevyempikin suoja on hyväksi. Uuden istutusalueen takalaitaan on tehty kevyt kivimuuri. Se varaa lämpöä itseensä ja suojaa kevyesti pohjoisen puhallukselta.

Pihaa ja puutarhaa ympäröi pellot. Istuttamamme puut ovat vielä pieniä, eikä niistä ole suojaa vuosiin.

Risuaita suojaa ja antaa pesäpaikan ötököille. Harmillisesti myös kotiloille, mutta se on vaan siedettävä. Risuaidan puutarhan puolelle on istutettu muutama koivu ja tuomipihlajaa.

Kivimuurta järeämpänä versiona. Se suojaa muurin takana olevaa rosariota. Taustalla näkyy kaksi kuusta jotka istutettiin 2017, kun Suomi täytti 100 vuotta. Kuuset istutettiin nuorimman lapsenlapsen ristiäisissä ja kasteltiin kastevedellä. Hieno tapahtuma johon osallistui koko ristiäisväki.

Suotuisan pienilmaston eteen on siis tehty paljon työtä. Arboretumin tervaleppäaidanne on näkynyt blogissa monta kertaa. Se on kasvanut mukavan korkeaksi. Viime vuonna karsin siitä alimmat oksat pois jotta nurmikon leikkaaminen on helpompaa. Tervalepät ovat kaikki vähän eri korkuisia, mutta se ei itseäni haittaa, tulee luonnollisempi vaikutelma.

Satoja puita on istutettu, mutta myös säästetty vanhoja. Olemassa olevaa pienilmaston suojaa ei kannata hävittää, uuden kasvamiseen menee vähintään kymmeniä vuosia.

Kuva: Maija Astikainen

Tässä vielä elokuussa 2022 piha-alueesta ja puutarhasta otettu ilmakuva joka havainnoi miltä kaikki näyttää lintu perspektiivistä. Puut keskittyvät pohjoisen suuntaan, etelään on avointa peltomaisemaa. Rakennukset eivät tee umpipihaa, mutta kyllä esimerkiksi navetan suojaavan vaikutuksen huomaa, se on tuo kuvan suurin rakennus. Pituutta sillä on 30 metriä. Jos sitä ei olisi, puhaltaisivat tuulet pellolta täysin vapaasti.

Suuntana omavaraisuus postauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Alla linkit muihin sarjan toukokuun kirjoituksiin (päivitän linkit sunnuntain aikana).

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/05/suuntanaomavaraisuus-5-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/05/suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2024-saa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/05/haasteena-pitkat-sateettomat-jaksot.html

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/05/matkalla.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/05/toukokuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-5/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18343

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/05/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-5-on.html

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape https://farmescape.fi/saan-vaihteluihin-varautuminen

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/05/05/touko-24-tunne-kasvimaasi/

Sillä välin puutarhassa

 Tällä hetkellä työ ja siihen liittyvät menot haittaavat puutarhaelämää. Iltaisin on ihan liikaa menoja ja velvollisuuksia. Niinpä olen yrittänyt hyödyntää pienetkin hetket puutarhassa. Eilen perjantaina tulin puutarhasta sisälle vasta iltayhdeksältä. Sain vadelman leikattua, tukinarut korjattua ja tehtyä pihan viimeiset haravoinnit. Oli täysin tuuleton ilta ja se oli hyödynnettävä haravointiin. Tein haravoinnin laiskasti, vain suurimmat lehtikasat pois, loput hoitaa ruohonleikkuri.

Viime syksynä hankin Virosta 'Kojou-no-mai' japaninkääpiökirsikan. Olin aika epäileväinen taimen selviämisen suhteen vaikka tein sille hyvän suojauksen. Myöhäinen istutus ei aina suosi puuvartisia kasveja. Tällä kertaa olivat kaikki tähdet kohdillaan ja kirsikka selvisi talven yli hengissä. Kukintaa en tohdi vielä odottaa. Ja ihan varmasti suojaan uudestaan jos ennustetut kylmät säät toteutuvat. 

Puunrungolla näkyy puutarhan tuorein koriste, pieni etana jonka on tarkoitus toimia pelotteena kotiloille. Tiedän, ei tuo oikeasti pelota mitään. Oli vain ostettava koska sopii niin hauskasti puun rungolle matelemaan. Olen etsinyt tuohon metallisia muurahaisia, mutta ne on myyty kaikkialta loppuun.

Arboretumin keltaiset hyasintit ovat runsastuneet mukavasti. Tuohon on istutettu jonkin pääsiäisen kukat, ehkä sellainen kolmen hyasintin purkki. Vaikka keltaisen hyasintin kukinnot ovat harvat, tekee väri sen, että kukinta näkyy kauas.

Tätä sinistä esikkoa hehkutin jo instassa (kuten myös hyasinttia). Se on niiden kaksi vuotta sitten Barnhavenilta tilattujen siementen jälkeläisiä. Lajike ei ole tiedossa sillä tilaamani siemenet olivat siemensekoituksia ja oli täysi yllätys mitä niistä kasvaa. Tätä voisin koittaa saada pienesti myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 16.6.

Kartanopionin alut ovat kuin pienet pölyhuiskat. Nämä ovat naapurista saadut, toivottavasti jaksavat tänä vuonna kukkia runsaasti, toistaiseksi ovat vasta harjoitelleet kukintaa. Kunhan huiskat tulevat vielä vähän esiin, näkyy niiden keskellä nuppu jos kukintaa on tulossa.

Tähdikki aloittelee kukintaansa. Olen ostanut tämän nuokkutähdikkinä, mutta Saila hienosti tunnisti tämän turkintähdikiksi. Tällä kertaa väärä kasvi ei haittaa, minulle kelpaa kumpi vain. Istutin tätä kahteen kohtaan, kumpainenkin kohta on kestänyt talven yli. Hortensiapuutarha on muutenkin osoittautunut kaikelle sinne istutetulle mieluisaksi paikaksi. Uskalsin napata aluetta kiertävän verkon pois jotta pääsen aloittamaan hoitotoimenpiteet. Kitkemään sinnikkäästi nousevat vuohenputket ja voikukat ja tietysti kuvaamaan kasveja.

Nyt joudan koulimaan tomaatit suurempiin purkkeihin ennen päivän puutarhatöitä.

Lasagnepenkki

 Kasvimaa on kaivannut jo pitkään uudistamista. Olen ajoittain aika kyllästynyt puljaamaan kasvimaan savimaan kanssa. Siinä tuli tehtyä aikoinaan virhe, että kasvimaa on perustettu puutarhan savisimpaan kohtaan. Vaikka parannan maata vuosittain reilusti kompostilla, puskee savimaa aina esiin. On savimaassa hyvätkin puolensa, sitä en kiellä, mutta liika on liikaa ja savimaan vaikutus näkyy etenkin tänä keväänä.

Viime vuonna päätin ottaa käyttöön lisää kasvulaatikoita, eli niitä tavallisia lavakauluksia, kun niitä nyt sattui olemaan navetassa jemmassa. 

Kolme laatikkoa sai paikkansa kasvimaan alalohkolta. Talveksi laitoin vain yhden kierron laatikoita. Kuvan ruukut talvehtivat yhdessä laatikossa, muihin haravoin lehtiä ja risuja.

Eilen korotin laatikoita toisella lavakauluksella, lisäsin puutarhakomposteista ensin karkeita perennanvarsia ja muita vastaavia "oksia". Lopuksi laitoin hienompaa ainesta. En tiedä kuinka sallittua on kaiken tamppaaminen tiiviimmäksi, mutta itse harrastan sitä myös puutarhakompostin kanssa. Eli hyppäsin laatikkoon ja talloin ainekset tiiviimmäksi.

Sain tyhjennettyä puutarhakompostien oikeanpuoleisen osan kokonaan. Kuvassa se on puolillaan, sillä siivosin sinne keskimmäisen osan ainekset. Keskimmäisessä näkyy vielä vähän multaa, siitä kohta lisää. Vasemmanpuoleinen tyhjenee sekin tänä vuonna, näin minulle jää taas kesäksi ja syksyksi kaksi tyhjää osaa käyttöön. Ensi keväänä yhdistän taas laatikot toisiinsa ja erotan niistä hyödynnettävän mullan.

Seuraavaksi otan tästä pelkästään puun lehtiä sisältävästä laatikosta ainesta lasagnepenkkiin, eli niihin ensimmäisen kuvan kolmeen laatikkoon. Vaikka puutarhakompostit olivat jo sulat, on tämä aines edelleen tiukasti jäässä. Lehtimassan jälkeen lisään pussimultaa ja sitten teen kylvöt. Sitä en vielä tiedä mitä laitan laatikoihin kasvamaan. Ehkä porkkanaa, tai tuoksuherneitä.

Sitten siihen keskimmäisen laatikon multaan. Tai en tiedä voiko tuota vielä sanoa mullaksi. Mietin kuitenkin, voisiko tätä hyödyntää kesäkukkien ruukuissa. Säästäisin, kun ei tarvitsisi ostaa kesäkukkamultaa, ja saisin hyödynnettyä mullan myöhemmin kasvimaalle maanparannukseen.

Kolme lasagnepenkkiä on tarkoitus hyödyntää samoin, eli kun kaikki puutarhajäte on muuttunut niissä mullaksi, siirrän mullan kasvimaan penkkeihin ja maapohjaiseen kasvihuoneeseen. Lasagnepenkkeihin tulee taas uudet kerrokset maatumaan puutarha- ja lehtikompostista. 

Tämä kierto tule tarpeeseen, sillä tiedossa ei ole laajoja uusia istutusalueita joihin voisin upottaa määrättömästi puutarhakompostia raakana. Yksi pieni jatke on tulossa tänä vuonna, mutta siihen hyödynnän maakasan joka tuli autotallin edustan tien korjaamisesta.