Kukkaisaa

 Lämpö ja aurinko on saanut monet kasvi kukkimaan etuajassa. Tänään huomasin ensimmäisen kukan akileijassa, pioneissa on suuret nuput, syreenit kukkivat ja lemmikit ovat jo melkein kukkineet.

Kaikki puuvartiset pensaat kärsivät viime talvesta. Hortensioissa on todella paljon kuivia oksia, happomarjat jouduin leikkaamaan alas, samoin lähes kaikki ruusut. Atsaleoissa on hädin tuskin lehtiä, joihinkin tulee tasan yksi kukka. On kuitenkin yksi joka loistaa, se on kuvan kevätatsalea. Mikään atsaleoistani ei ole kukkinut koskaan näin komeasti.

Laukat kestivät talven hyvin, ei taida olla mitään menetyksiä laukkojen rintamalla. Näiden lajiketta en muista, hyvin ovat viihtyneet kasvihuoneen edustalla.

Kaikki pionit ovat hengissä, kukkanuppuja on osassa vähemmän kuin ennen, osassa enemmän. Bartzellassa on useita nuppuja, myös siinä joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Kuvan kartanopioni teki valtavasti kukkia, nyt niistä jo varisee terälehdet.

Nämä tulppaanit istutin viime syksynä. Ei tainnut olla lajiketta 'Hilde' kuten muistelin tyttärelleni joka ihmetteli miten kukka voi olla kuin suoraan satukirjasta.

Patjarikko 'Flamingo' on itse siemenestä kasvatettu. Tykkään sen kukista todella paljon. Valkoista minulla oli jo ennestään.

Pallolaukan siemenjälkeläisiä kukassa. Minulla alkuperäiset pallolaukat häviävät muutamassa vuodessa, mutta siementaimet jatkavat elämää. Siementaimetkin ovat kaksivärisiä kuten emonsa, valkoisia ja punertavia.

Loppuviikon urakkana on kitkeä ja kantata kasvihuoneen viereiset perenna-alueet. Kanttaaminen on tosin jätettävä siihen, että olisi satanut edes vähän. Tänään saatiin kolme tippaa vettä eli ei yhtään mitään. Meillä ei ole satanut tippoja enempää kertaakaan lumien sulamisen jälkeen. Osa kasveista alkaa olla pulassa. Kasvimaata on kasteltu mutta ei muuta, ei riitä aika kaikkeen. Viikonlopulle on onneksi ennustettu sadetta, toivottavasti se toteutuu.

Tunnista siementaimi

 Sain Hiidenkiven puutarhassa-blogista haasteen laittaa kuvia pienistä taimista ja niiden tunnistamisesta. Alunperin haaste lähti Puutarhaeloa-blogista. 

Olipa haastavaa löytää pieniä taimia, kaikki kasvit tuntuvat kasvaneen suuriksi, osan olen ehtinyt siirtää tai kitkeä pois. Tässä kuitenkin muutama kasvi tältä viikonlopulta.

Tässä samassa kuvassa on tähtiputken siementaimi (tumma lehti) ja useita sinipiikkiputken siementaimia. Kummatkin ovat ahkeria siementäjiä ja yleensä leikkaan niistä ajoissa kukinnot pois.

Pioniunikon harmaanvihreitä taimia. Nämä on helppo tunnistaa kun on kerran sellaisen nähnyt.

'Purple Palace' keijunkukan siementaimi. Näitä ilmestyy joka vuosi kivipolun kivien väleihin. Osan olen onnistunut siirtämään kasvamaan toisaalle.

Ritarinkannuksen siementaimi. Näitä pitäisi kerätä pois, kasvattaa purkissa suuremmaksi ja sitten siirto uudelle kasvupaikalle.

Kuva ei suostunut kääntymään, tässä on punahatun siementaimia. Niitä tulee nykyisin valtavasti. Osa oli jopa selvinnyt viime talvesta hengissä.

Pystykiurunkannuksen siementaimi. Jos tällaisen kitkee vahingossa pois, on tämä helppo erottaa rikkaruohosta siitä, että juurena on pieni pallo josta kasvaa suuri juurimukula. Pallo on miniversio mukulasta.

Mongolianvaahteran siementaimi. Näitä ei onneksi ole ongelmaksi asti, muutaman kitken vuosittain pois. Nyt jätin pari kasvamaan ajatuksena saada niistä kunnon taimet.

Lopuksi ihan yllätys arboretumista, huomasin sen sunnuntaina. Superkaunis pieni vihreävalkoinen iirikseni on tehnyt siementaimia. Taimet saavat kasvaa tuossa kukintaansa saakka jotta näen onko niissä emokasvin kaltainen kukka vai jotain muuta. Olisipa hienoa saada joku uusi risteymä puutarhaan.

En haasta ketään erityistä mukaan tähän, toivonkin kaikkien kuvaavan ja kertovan oman puutarhan siementaimista, ne on kiva oppia tunnistamaan.

Hyvästit Pohjantähdelle

 Istutin noin kymmenen vuotta sitten arboretumin kulkusillan molemmille puolille 'Pohjantähti' köynnösruusun taimet. Ihanat kukkiessaan, muutoin ihan hirveät jos suoraan sanon. Paljon kuivuneita kolmemetrisiä oksia joita mahdoton poistaa muun kasvuston välistä. Piikkejä niin, että heikompaa hirvittää. 

Viime talvi tappoi ruususta kaikki maanpäälliset versot pari pienintä lukuunottamatta. Pyysin miestä sahaamaan ruusun juuresta poikki, molemmat ruusut. Mies toteutti toiveeni.

Sitten sanoin ajatukseni ääneen ennen kuin ehdin katua. Pyysin miestä kaivamaan ruusun juurakot pois. Lähtekööt, en enää jaksa tapella ruusun kanssa. Onneksi mies toteutti pyyntöni heti ja kaivoi ruusun juurakot pois. Juurakot laitettiin kaatopaikkakuormaan oksien kanssa.

Mitä sitten tilalle. Idea tuli heti, ei näin hyvää köynnösten paikkaa voi jättää hyödyntämättä, etenkään kuin löysin oman alppikärhön siemenjälkeläisiä useamman kappaleen.

Kiersin tolppien ympärille kanaverkkoa kärhöjen tueksi. Sitä ennen olin tukenut paikkaa lisäkivillä ja tuonut lisää multaa. Kärhöt oli nippaistu nopeasti vanhasta paikasta pois ja siirretty tähän. Kulkusilta pitää uusia ennen Avoimia Puutarhoja, se on vaarallinen kulkea sillä nykyiset laudat ovat lahot.

Toiselle puolelle tulee kaveriksi perusliilan alppikärhön kaveriksi valkoinen kerrottu alppikärhö ja toiselle puolelle punainen 'Ruby' alppikärhö. Oikeastaan olen huojentunut ruusun lähdöstä, olen kyllästynyt parin muunkin ruusun hoidettavuuteen, joten voi olla, että ruusurintamalla on tulossa enemmänkin muutoksia.

Ole tälle sankarille nyt sitten vihainen. Oiva oli harjoitellut ulkovessaa porkkanamaalle ja kaivanut sinne kuoppia. Tottahan toki olin ehtinyt kylvää porkkanat. Oma vika kun en laittanut harsoa. Nyt on harso, mutta uusintakylvöä en tehnyt, teen kun näen mistä kohdin porkkanat ovat mennyttä. 

Jättiläinen alamaisineen

 Tällä hetkellä puutarhaa hallitsevat kukkapuiden kukkapilvet. Suurin niistä kuuluu pihan alkuperäiselle koristeomenapuulle. En muista näiden 19 vuoden aikana, että siinä olisi ollut koskaan näin paljon kukkia. Se on oikea jättiläinen.

Puu on jättimäisyydessään hankala kuvattava.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Ja vielä kolmas kuva. Puussa kävi eilen mieletön pörinä ja surina, siinä on naapurin mehiläisillä melkoinen työ jotta saavat kukat pölytettyä. Kimalaisia ja ampiaisia näkyi olevan seurana.

'Hopa' tuntuu pieneltä jättiläisen rinnalla vaikka onhan sekin jo puun kokoinen. Viime vuonna kukinta oli mitätön, tänä vuonna runsas.

Vasemmalla 'Makamik' aloittelee, keskellä 'Hopa' ja oikealla taaempana kisikkapuu 'Latvian Matala'. Kukkapuita tuntuu olevan aina liian vähän. Suunnitteilla on hankkia lisää kunhan istutuspaikat ovat kypsyneet.

'Latvian Matala' lähempää. Tämä on ollut tuottoisin puutarhan kirsikoista. Harmillisesti linnut syövät sadon raakana ja omaan suuhun jää yleensä vain muutama kirsikka.

Kesäomenapuu näyttää mallia miten omenapuun tulee kukkia vaikka koko ei päätä huimaa. Tämä(kin) puu on verkotettuna koko kesän ettei tapahdu vahinkoa pihana eksyvän jäniksen kanssa. Siitäkin on kokemusta ja kokemuksesta oppineena siedän verkkoja läpi vuoden. 

Yläpihan marjaomenapuu piti viime vuonan täydellisen välivuoden. Nyt vuorossa on täydellinen kukinta.

Seuraavaksi ennen puutarhaan siirtymistä yritän metsästää mistä löydän 'Ruby' alppikärhön, sille on paikka valmiina. Muutoksesta lisää seuraavalla kerralla, liittyy puutarhan talvituhoihin.

Kasvihuoneet sisustettu

 Eli täytetty tavaralla ja taimilla. Viikonloppuna sain suuren urakan valmiiksi. Vanhassa kasvarissa ovat taas runkotomaatit ja tiilihuoneessa kurkut, pensastomaatit, paprikat ja vesimeloni.

Runkotomaatit tukinaruineen paikoillaan. Hallaharso suojaa suoralta auringonpaahteelta ja tarvittaessa sen voi kääntää suojaamaan hallalta. Multaa ei tarvinnut lisätä, mutta upotin mullan alle tyttären kompostorin sisällön. Samalla tulee lannoitusta tomaateille.

Onni on omistaa maitokärryt. Kottikärryillä saa tuotua yhden ison kattilan tai kaksi ämpäriä. Maitokärryillä säästää askelia ja niveliä. Istutan tomaatit ja kurkut aina navetalla jossa säilytetään multaa ja siirrän sen jälkeen valmiit ruukut kasvihuoneeseen. Mieluummin kuskaan astioita kuin multasäkkejä.

Mielestäni laitoin kohtuudella taimia, mutta silti tulee tilanahtautta. Kurkkuja jäi neljä istuttamatta, astiat loppuivat kesken. Suuria muoviruukkuja löytyy vielä, ehkä laitan niihin tai sitten pistän taimet eteenpäin. Kompostiin en raaski niitä laittaa, on vieläpä erittäin hyvin onnistuneet taimet.

Pari tomaattiämpäriä lähtee siskolleni ja äidilleni. Nurkan viiniköynnös kuoli taas kerran talven aikana. Pitää kaivaa kuollut juurakko pois, samoin kaikki multa ja sitten lisään eristeen reunoille. En tiedä olisiko sekään auttanut, myös vanhan kasvihuoneen viinirypäle kärsi talvivaurioita. Vain sen päärunko säilyi hengissä. Juuresta pukkaa reippaasti uutta kasvua joten vauriot korjaantuvat ajan kanssa.

Teehetket eivät onnistu, sillä puusohva on toistaiseksi esikasvattamona. Viikonloppuna aion tyhjentää sohvan ja voin ottaa siinä vaikka päiväunet. Joku pieni pöytä myös jolle laskea teekuppi ja päivän pulla.

Vinkki Prismasta. Siellä oli kärhöjä myynnissä. Olen etsinyt edullista 'Princess Diana' kärhöä ja nyt se löytyi. Valkoinen 'Wada´s Primrose' on minulle ihan uusi tuttavuus, kukka näytti niin ihastuttavalta, että olihan se ostettava. Kärhöt maksoivat 5,50 euroa kappale. Paikkaa näille ei ole, mutta enköhän sellaisen keksi.

Kuin keväällä kukkiva hortensia

Ei tahdo pysyä tämän yhtäkkisen kesän perässä. Enpä muista toista toukokuuta, että meillä olisi nukuttu ikkunat auki helteiden takia. Tai kevättä, että sadevesisäiliöihin ei ole saatu kuin tippa vettä. Maakosteutta riittää joten puutarha ei ole vielä hätää kärsimässä.

Olen puutarhassa nyt kaiken vapaa-ajan, sisälle ei malttaisi tulla ja usein meneekin yli yhdeksään ennen kuin maltan tulla sisälle. Siinä jää sisätyöt, blogit sun muut hunningolle. Tästä hetkestä pitää nauttia, sisällä ehtii olla pitkän talven aikana.

Hurtanheisi kukkii tauon jälkeen. Sen kukka on suloinen, kuin keväällä kukkiva hortensian kukka. 

Kuin puhtaanvalkoista pitsiä. Kolme kukkaa oli yllätys, luulin, että niitä on tulossa vain kaksi.

Muitakin ihania yllätyksiä on noussut. Joka kevät luulen varjohiippojen hävinneen. Kunnes yhtäkkiä ponnistavat maasta ja melkein samassa kukkivat. Kalvevarhohiippa on runsastunut mukavasti.

Tarhavarjohiipat tekevät tänä vuonna runsaasti kukkia.

Tämän oranssikukkaisen varjohiipan nimeä en enää muista. Tunnistaako joku?

Hortensiapuutarha on osoittautunut hyväksi paikaksi kasvaa. Siellä menestyy moni sellainen kasvi joka kituu muualla tai on kuollut pois. Niihin lukeutuu koiranhammas. Ennen vain epäonnistumisia ja nyt, kukkivat hyvin ja jopa runsastuvat. Tämän valkoisen koiranhampaan sain vuosi sitten Vaalean vihreää-blogin puutarhasta. Siksi kaksinkertainen ilo sen selviämisestä.

Keltaisia koiranhampaita kasvaa kahdessa paikassa. Voi, että miten tykkään näistä. Seuraava haave on löytää jostain rusokoiranhampaan taimi.

Huomenna hoidan kasvimaan kuntoon ja teen viimeiset kylvöt. Kasvimaa koki taas yhden muutoksen, siitä myöhemmin lisää.

Tupsahtaneita

 Onni on oma traktori, ilman sitä olisi jäänyt moni kivihomma tekemättä tässä puutarhassa. Vanha avomalli on vaihtunut tänä vuonna vanhaan koppimalliin, uusi traktori on lisäksi voimakkaampi, sillä saadaan turvallisemmin siirrettyä suuriakin kiviä. Ja kun kerran kiviä riittää, pyysin traktorikuskia heti töihin.

Istutusalueen jatkos sai kolme kiveä koristeeksi. Kivet tuosta painuvat talven aikana maan sisälle niin näyttävät luonnollisemmilta eivätkä taivaasta tupsahtaneilta. Alue on vielä peittämättä, se ei ole kevään työlistalla ensimmäisenä.

Jos meillä kierrätetään kiviä, niin kierrätetään muutakin maa-ainesta. Kottikärryissä oleva aines on viime kesänä isännänhuoneesta poistetua vanhaa lattiaeristettä. Eriste säilöttiin navetan taakse myöhempää käyttöä varten. Se on sellaista erittäin savensekaista hiekkaa. Olen käyttänyt sitä muun mullan ja kompostin kanssa yhdessä. Tässä kertaa käytin sitä navetan kivimuurin jatkeeseen sekaisin puutarhakompostin kanssa. Näin tulee hyvä kasvualusta tuleville istutuksille.

Lopuksi peitin kaiken mustalla kankaalla. Tämäkin saa muhia ensi kesään asti jos suinkin maltan.

Siinä uusi kivimuuri navetalta arboretumiin katsottuna. Pituutta on noin kahdeksan metriä ja leveyttä noin metri. Vaikka tuohon tulisikin puita tiuhaan, niin ajattelin istuttaa siihen kolme koristeomenapuuta. Yhden keskelle ja yhden molempiin päätyihin. Vielä pitää kysyä mitä koneiden käyttäjä on asiasta mieltä, koneilla pitää päästä kulkemaan sujuvasti. Paikka on paahteinen, muu istutus tulee sen mukaan.

Löysin eilen kasvimaalta erilaisia helmililjoja, mistä lie sinne tupsahtaneet. Epäilen muurahaisten kuljettamiksi. Siirsin kaikki parempiin kasvupaikkoihin, tällaiset taimet ovat erittäin tervetulleita.

Puukiipijäksi tupsahtanut Oiva kiittää saamastaan huomiosta. Puutarhakissan elämän opettelu sujuu hyvin, kun on päivän ulkona, nukkuu illan ja yön hyvin oman palvelijan vieressä.

Terveisiä Oivalta

Olen monta kerta sanonut pääpalvelijalle, että  haluan kertoa kuulumisiani. On vedonnut jonnekin kiireisiin ja huonoihin kuviin. Olen sitä mieltä, ettei minusta saa otettua huonoja kuvia. Nyt oli kuulemma tullut yleisöltä jo kommenttia, että kuvia ja tarinaa minusta.

Olen jo niin rohkea kissa, että osaan ulkoilla joka päivä kun palvelusväki on kotona. Se on vähän epiä, että Jalo saa olla yön ulkona ja minä en. Jalon kanssa ulkoilu on kivaa, se näyttää kaikki parhaat mestat kuten tämän vanhan pumppuhuoneen katon, sieltä kuulemma voi tähyillä sellaisia eläimiä kuin myyriä. En ole vielä maistanut niitä, mutta Jalo kehui viereisen ojan myyriä erityisen hyvän makuisiksi.

Jalo on kiva isoveli kun se opettaa temppuja. Tässä on oppitunti laatoilla kierimisestä. Sillä kuulemma saa palvelijat lepertelemään ja antamaan palan herkkutikkua.

Jalon ohjeet olivat hyvät. Heti osasin ja palvelija leperteli ja antoi palan herkkutikkua. Sen jälkeen kävin sisällä päiväunilla, syömässä ja vessassa. Jalo on kertonut, että ulkonakin on vessa mutta en usko, en ole nähnyt hiekkalaatikkoa missään!

Kissanmutkakivi on kuulemma kiva paikka lepäillä. Olisin halunnut kokeilla, mutta Jalo ei antanut. Yritän olla pomo, mutta Jalon mielestä se on pomo. Rääpäleet ei kuulemma kukkoile.

Sitten pyydettiin poseeraamaan tulppaanien takana. En ymmärrä mitä sillä tarkoitettiin, ei täältä näy kissan kaunis ulkomuoto ja täydelliset linjat eikä se minun ihana pesukarhuhäntä.

Kuulumisiin, nyt täytyy rientää, pellolta tulee ihan selvä myyräntuoksu.

Terveisin Oiva