Kolmas lottovoitto

Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa. 

Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.

Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.

En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.

Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.

Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.

Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.

 Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.

Kukkia

Ihanaa, lämpö palailee tälle puolelle Suomea. Tänään tarkeni jopa t-paita päällä puutarhatöissä. Puutarhassa vihertää ja kukkii jo kovasti. Viikonloppuna kuulin ensimmäisen käen kukunnan ja mies leikkasi osan nurmikkoa. Selviä alkavan kesän merkkejä.

Olipa loistoidea laittaa ylimääräiset punaiset esikot oikopolun reunaan. Ihan vain esikoiden takia tuosta pitää kulkea usein. Tämä on sitä idioottivarmaa esikkoa jota minulla kasvaa vähän siellä sun täällä. Löytyy myös liilana joka on yhtä kestävä lajike.

Pari vuotta sitten rohkenin siirtää valkoiset tarhakylmänkukat. Molemmat sietivät siirron ja kukkivat tänä keväänä kauniisti. Toinen yksilö on kuvatun takana, niitä on hankala saada samaan kuvaan.

Olipa yllätys kun näin tämän vaaleanpunaisen valkovuokon. En muistanutkaan hankkineeni sellaista. Toivottavasti viihtyy ja menestyy.

Näiden sinisten hyasinttien lajikenimi on kadonnut. Melkein tykkään näistä enemmän näin, kun kukkivat vain vähän kuin silloin ensimmäisenä keväänä, kun olivat järkyttävän kokoiset kukinnot. Näiden väritys näkyy kauas joten hillitympi kukinta riittää.

Vuokkoängelmä edustaa puutarhan vaatimatonta kauneutta, sellaista siroa osastoa. Ensimmäisen vuokkoängelmän tapoin huonoissa olosuhteissa, tämän toisen kanssa olen onnistunut. Hortensiapuutarha näyttää olevan monen kasvin mieleen.

Onkohan tämä kerrottu keltavuokko? Sellainenkin keltainen kuin aurinko löytyy hortensiapuutarhasta. Ihan en ole varma tykkäänkö, mutta taidan kuitenkin tykätä, onhan tämä kaunis.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' kukkii mutta ei kovin monella kukalla. Kukat erottuvat kuvasta lisäksi kovin huonosti. Kuten edellisessä postauksessa näytin, se on kuitenkin kasvanut kovasti. Mieluummin saa näin alussa keskittyä kasvamiseen kuin kukkimiseen.

 

Onnen puutarha

 Jotain olennaista onnen kannalta on puutarhastani puuttunut. Hankintalistalla se on ollut pitkään, mutta aina joku muu kasvi on kiilannut edelle. Nyt se löytyi toisen harrastajan puutarhasta, siementaimena. Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa pensaan ja nyt olen onnellinen.

Siinä se on, oma pieni onnenpensas. Tarkempaa lajiketietoa ei ole. Putsasin pensaan juurille jotta näin ettei tule epätoivottuja vieraita mukana. Sen jälkeen pensas pääsi heti omalle paikalleen hortensiapuutarhaan. Yksi kukkakin siinä on, ensi keväänä toivottavasti monta enemmän.

Eikä siinä kaikki. Onneni olikin triplaonni. Kun purin pensaan juuripaakun, siellä olikin kolme taimea samassa. Kaksi taimea laitoin purkkeihin, niillekin löytyy varmasti paikka mutta ei ihan vielä. Syksyyn asti saavat kasvaa ruukuissaan.

Onnen havinaa on ollut rusokirsikan lähettyvillä. Se kukkii ensimmäistä kertaa yli kymmenellä kukalla. Puu on suorastaan täynnä kukkaa. Kuva on otettu salin ikkunasta, se on yksi syy miksi puu on istutettu talon eteen. Voin ihailla kukintaa myös ikkunasta talon sisältä.

Kasvimaalla ei tämä kylmyys kauheasti onnea aiheuta. Sen sijaan onni oli siinä, että satuin kysymään pojalta onko heillä ylimääräisiä lavakauluksia ja olihan niitä. Jo samana iltana sain ne kotiin toimitettuna. Lavakaulukset tulivat alalohkon toiseen laitaan. Tällä kertaa jätin välin lavojen välille. Lavat ovat tiilien päällä jotta eivät heti ensimmäisenä kesänä uppoa savimaahan. Lakana alla pitää rikat kurissa sillä lavoihin ei tule istutuksia tänä kesänä. En raaski ostaa multaa niihin, joten saavat sitten aikoinaan mullan kompostien sisällöistä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' aloittelee kukintaansa. Se on talvehtinut jo kaksi talvea erittäin hyvin, ei mitään vaurioita, ei edes yhtä paleltunutta oksan kärkeä. Talveksi laitan verkon ja verkon ympärillä on ollut pala kangasta, lähinnä suojaamassa kevätauringolta, ehkä sekin on auttanut.

Tässä sama pensas kuvattuna vuosi sitten. Se on kasvanut yhdessä vuodessa valtavan paljon. Nyt sitä voi kutsua jo pensaaksi. Otan lisää kuvia kunhan se kukkii kunnolla.

Olen onnellinen kaikista puutarhani hyasinteista. Lajike 'Gipsy Queen' on erityisen mieluinen värinsä takia. Roosaa, persikkaa ja puuteria, sitä kaikkea sen väritys on. Tätä on laitettava lisää jos jostain löydän syksyn sipuliostoksilla.

Viikonloppu häämöttää. Paljon menoja, mutta jos edes hetkeksi pääsisi puutarhaan.

Kukkahuumaa

 Nyt kun suuria projekteja on valmistunut, on vihdoinkin aikaa tutkia enemmän kukinnan ihmeitä ja maasta nousevia taimia. Moni kasvi odottelee lämpimämpää säätä, mutta sitten on niitä jotka eivät tuulesta ja kylmästä välitä. Eniten taidan odottaa rusokirsikan kukintaa, puu on täynnä nuppuja. Tosin tänään ihmettelin ikkunasta miksi puun oksat heiluvat tavallista rivakammin. Punatulkku nyhti irti nuppuja, kai yritti syödä niitä. Häädin pois sillä rusokirsikkaa ei syödä, piste.

Turkintähdikki on osoittautunut kestäväksi kasviksi. Sitä kasvaa hortensiapuutarhassa kahdessa eri kohdassa. Tässä se on jäämässä tarhavarjohiipan jalkoihin. Pitäisiköhän siirtää turkintähdikki toisaalle ja jättää varjohiippa jatkamaan leviämistään?

Toinen turkintähdikin kasvusto on jäämässä brunneran jalkoihin. Toisaalta nämä ovat hyvä pari, kun brunnera vahvistuu, se peittää lakastuvan tähdikin allensa. 

Onkohan tämä pioni kasvanut tuohon itsestään vai olenko kylvänyt sen. Instassa muistelin tämän olevan joko kuolanpioni tai pallaksenpioni. Vaan voi se olla myös amurinpioni. Niiden kaikkien siemeniä olen kylvänyt ja tietysti merkintä on unohtunut. Uskaltaakohan nämä jo siirtää purkkeihin vai olisiko syytä odotella. Osa näyttää olevan hyvinkin pinnassa ja toisaalta kun siementaimia on näin paljon, ei ole väliksi jos joku heittää henkensä siirrossa.

Isohelmililja on nimensä mukaisesti iso. Varsi on kookas, samoin kukinto sen päässä. Yksi kukka pötköttelee vapun jäjiltä maassa, joko oli juhlinta liian kovaa tai sitten kylmä yllätti. Uudella kasvihuoneella odottaa iso urakka valkoisen helmililjojen kanssa. Haluan käytävän reunasta belliksen pois ja tilalle valkoista helmililjaa. Taimia on riittävästi omasta takaa, ne vain pitää siirtää ja sitä ennen kitkeä bellikset pois. Ei ihan lempipuuhaani.

Tämä näky ilahduttaa. Vaaleanpunainen helmililja teki peräti viisi kukkaa normaalin yhden sijaan. Ehkäpä se on vihdoinkin tottunut kasvupaikkaansa. Nuo oksat mitkä näkyvät helmililjan takana, ovat syyssyrikkää jonka olen itse kasvattanut siemenestä. Se selvisi jo toisen talven hengissä. Oksat ovat kuolleet, mutta juurelta nousee uutta kasvua.

Kämmekkä on sekin hengissä jo toisen talven jälkeen. Otin kuvan ja suojasin sitten lehdillä. Ei siitä tainnut olla hyötyä, täällä puhaltaa sellainen tuuli ettei puutarhassa ole sen jäljiltä yhtään lehteä. Välillä tulee vaakatasossa vettä, eipähän tarvitse kastella kasvimaan kylvöjä. Porkkanat ehdin kylvää tänään ennen sateen alkua.

Pallolaukka on melkoinen siementäjä. Osan taimista laitan eteenpäin, osan siirrän tälle samalle alueelle arboretumissa mutta laajemmin. Tykkään pallolaukan kompaktista kasvutavasta, sen ledistä ja tietenkin itse kukinnosta. Koko puutarhaa ei sentää tarvitse valloittaa, riittää ihan tämä alue.

Koska sataa edelleen, taidan välttää puutarhaa ja jatkaa sisällä kylvösten koulintaa.

Suunnitelmia

 Uusi puutarhakausi vaatii uusia suunnitelmia. Tulevan kauden suurin työ tulee olemaan kasvimaan parannus ja luumulehdon toisen puolen kasvien poisto ja peittäminen. Niin ja tietysti toisen puolen käyttöönotto. Pienempi suunnitelma on laajentaa yläpihan istutusaluetta.

Laajennus olisi ainakin tuo alue missä on hevoskastanjan lehdet. Laajennuksele on hyvä syy, tuossa on pari iso kiveä jotka kolahtavat helposti ruohonleikkuriin. Laajentamalla istutuksia saisin kivet kätevästi piiloon ja pois tieltä. Niitä ei siis siirrttäisi vaan haudataan istutuksiin.

Kivien päällä ei tietenkään kasva mitään. Niinpä hyödynnän siinä näitä lahoja koivupöllejä. Laitan pöölit kivien päälle ja kasvit tulevat pölien väleihin. Sopii ympäristöön kun yläpihalla on paljon lahopuuta keskellä istutuksia.

Lunta meillä ei ole käytännössä yhtään. Sitäkin enemmän on siivottavia kukkapenkkejä. Talventörröttäjien katkomista, kitkemistä ja muuta siivoamista tiedossa seuraavat viikot. Sitten lannoitusta ja penkkien multaamista. 

Pikkuhiljaa olen aloitellut. Tässä kukkavarsia katkottuna liljapenkissä. Tuohon päälle kun heittää multaa jäävät pätkityt varret maatumaan mullan alle ja kunhan kasvit nousevat ja kasvavat, ei varsia huomaa enää lainkaan. Eikä täyty puutarhakomposti liikaa.

Krookuksilla on kiire. Pari päivää sitten näistä ei näkynyt kuin piippojen kärjet. Nämä krookukset kasvavat luumulehdon siinä osassa joka kaivetaan kasveista tyhjäksi tänä kesänä. Osan kasveista kuten krookukset säsätän, osa saa lähteä. Säästettäville löytyy paikka, osalla on jo tiedossa ja osalla ei mutta eiköhän se löydy kesän mittaan.

Kauden avaus

 Puutarhakausi 2025 on julistettu avatuksi. Vaikka viikonlopussa oli muutakin ohjelmaa, sain olla puutarhassa riittävästi. Lumet sulavat silmissä ja puutarhassa alkaa olla täysin lumetonta. Piippoja puskee esiin ja jopa ensimmäiset esikot kukkivat. Lauantaina leikkasin talventörröttäjiä silputen niitä kukkapenkkeihin. Lisäksi nipsin omenapuita. Sunnuntaina samat puuhat jatkuivat.

Kasvihuoneen ympäristö on yleensä järjestyksessäni viimeisenä siivottava. Alueen pitää olla lumeton ja kuivunut hiukan ennen kuin aloitan sen siivoamisen. Kasvihuoneen siivoan sitten kun ei ole enää vaaraa kovemmista pakkasista, viime vuonna se taisi olla jo huhtikuussa.

Jouluruusu teki nopeasti nuput. Tässä vaaleanpunaisessa on kukkia enemmän kuin koskaan ennen, edellinen ennätys taitaa olla kaksi kukkavartta.

Marja- ja hedelmätarhaa tänä viikonloppuna. Siivosin omenapuun torson ympäriltä humalan kuivuneet versot pois. Se on yleensä ensimmäisiä kevättöitä joita teen, jotta saan humalat maatumaan kompostin pohjalle, ne kun eivät maadu edes yhdessä vuodessa. Seuraavaksi voisi harkita vadelmien leikkuuta eli viime vuonna satoa tuottaneiden versojen poistoa.

Valkoinen esikko on aikainen. Kuva on otettu lauantaina, tänään sunnuntaina kukka oli auennut kokonaan.

Yläpihaa, jossa tein jo siivoustöitä. Toistaiseksi en ole huomannut suurempia menetyksiä. Täysin luottavainen en ole, menetyksiä voi tulla edelleen ja kaikesta kasveista kun ei vielä tiedä.

Miehellä kävi pieni vahinko traktorin kanssa. Sen seurauksena punalehtiruusu on entinen. Luulen ruusun pelastuvan kunhan sahaan sen kokonaan poikki. Punalehtiruusu on sitkeä ja se kyllä versoo vaikka sen joutuu laittamaan juuresta poikki. Kivimuuri on helppo korjata, kunhan nostaa kivet takaisin. Taaempana olevat ruusut lähtevät jokatapauksessa pois. Jos keksi kivan paikan, saavat jatkaa elämäänsä tässä puutarhassa, jos en keksi niin lähtevät kokonaan.

Ensi viikolle on luvassa hitusen viileämpää säätä, saapa nähdä jatkuvatko puutarhatyöt vai tehdäänkö harvoina vapaailtoina jotain muuta.

Tammikuu on uusi maaliskuu

 Melkoinen epätalvi saatiin tällä kertaa. Tammikuun sää on ollut kuin yleensä maaliskuussa, vain aurinkoa on puuttunut. Täällä II-vyöhykkeellä lumet tulevat ja menevät. Välillä sataa vettä ja kaikki on jäässä. Tällä hetkellä kaikkea peittää sentin lumihuntu, mutta jo huomenna tilanne voi olla toinen. Tosin nyt näyttää siltä, että helmikuu alkaa pakkasjaksolla. Sekin käy, kunhan ei sataisi vettä.

Revin syksyllä pihapadasta kaikki tuoksuherneet pois, olivathan ne jo ruskeat ja kaikkensa antaneet. Juurelle jäi pari itsestään kylväytynyttä uutta taimea. Olen seurannut niiden elämää koko talven. Edelleen ovat hengissä vaikka pakkanen on käynyt korkeallakin, tosin silloin olivat lumipeitteen suojassa. Jos nämä selviävät kesään asti, on tapahtunut suuri ihme. Talvehtinut tuoksuherneen alku. Taidan heittää lunta niiden päälle ja hitusen avittaa talven kestämistä.

Lumettomasta maasta on aikaa tehdä löytöjä kun muutakaan tekemistä puutarhassa ei ole. Itsestään levinnyt sinivuokko ilahduttaa. Jokohan se tänä vuonna kukkisi? Tätä en henno siirtää, jos tuossa rutikuivassa rinteessä on lähtenyt kasvuun, niin todellakin saa jatkaa kasvuaan siinä.

Osa nurmialueista on luistinkenttänä. En lähtenyt tarpomaan tuonne edes nastat kengissä vaan kiersin suosiolla helpompaa reittiä. Kaikki kasvit kasvavat kohopenkeissä joten niiden puolesta en ole huolissani. 

Hortensiapuutarha on melkein lumeton. Se ei ole kovin yllättävää sillä alue sulaa keväisin ensimmäisenä. Täälläkään pahin jäätilanne ei ole istutusalueilla vaan nurmikolla. Nurmikoiden kohtalosta en jaksa huolehtia, ne kyllä korjaavat nopeasti itsensä jos joutuvat jään tuhoamiksi.

Arboretumissa on eniten lunta. Sielläkin on paljasta, koko tervaleppien rivistö on ilman lunta. Kuvan alaosan jääkenttä on jokavuotinen näky, siihen valuu paljon sulamisvesiä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' on kotiutunut mukavasti. Se kasvatti kesän aikana mukavasti kokoaan ja kaikki uudet versot näyttäisivät olevan elossa. Pala lakanaa ei ole pakkassuojana vaan se suojaa polttavalta kevätauringolta ja tuulelta. Pienesti pitää auttaa kirsikkaa selviämään täällä pohjolan kalseissa oloissa.

Huomenna hypätään helmikuuhun. Se tietää lisää kylvöjä ja ehkä joitain puutarhasuunnitelmia.

Puutarhan talvitöitä

 Viime päivien aurinko sai vipinää kinttuihin kun tajusin etten ole vielä viritellyt varjostussuojia kasveille. Auringossa on jo voimaa, se on sulattanut esimerkiksi aitan katolta kaiken lumen. Sieltä lumi ei ikinä valu alas huopakaton takia vaan kaikki lumi poistuu sulamalla. 

Palataan kuitenkin hitusen ajassa taaksepäin. Tajusin lumen keskeltä nousevan sellaisia risuja joita en halua jänisten tai kauriiden suuhun. Vielä uusimattomalta luumulehdon puolelta nousi pari 'Latvian Matala' kirsikkapuun juurivesaa. Haluan siirtää taimet toisaalle ja kokeilla saisiko niistä ihan oikeat satoa tekevät pikkupuut. Kun ei ollut yhtään vapaata verkkoa, käärin taimet palaan vanhaa lakanaa.

Tässä on syy suojaamiseen ja koko puutarhan suojien tarkastamiseen. Meillä kulki puutarhassa yksinäinen pieni kauris. Ensin näin ikkunasta jotain liikettä lintulaudan lähellä, sitten kun tajusin siellä olevan kauriin, olin tukehtua leipääni. Kauris vain 10 metrin päässä talosta. Ensin häädin kauriin pois ikkunasta huutamalla, sitten menin pihalle varmistamaan, että se on loikkinut kauas. Jälkiä löytyi ihan kaikkialta puutarhasta. Kompostin ympäriltä, arboretumista, luumulehdosta ja kasvimaan ympäristöstä. Toivottavasti oli vain eksynyt rankan lumisateen vuoksi, toista kertaa eläintä ei ole näkynyt.

Tällä viikolla on oltu aivan erivärisissä tunnelmissa kuin kahdessa aiemmassa kuvassa. Lumet sulivat silmissä. Paikoin lunta on vielä 10-15 cm, mutta on paljon alueita missä lunta ei ole yhtään. Olin laittanut syksyllä pallotuijien ympärille kasvituet ja nyt kiinnitin niihin varjostusverkon pyykkipojilla. Verkko löytyi sopivasti alesta, tarve oli yhdelle uudelle varjostusverkolle.

Pienempi verkko kiinnittyi sopivasti lankaverkkoon joka suojaa hortensiapuutarhaa. Kauempana erottuu huonosti kaksi valkoista suojaa, niiden alla ja takana ovat valkokartiokuusi ja kirsikka 'Kojo-no-mai'. En halua auringon kärvistävän niistä kumpaakaan.

Tämä kuva on otettu aiemmin, mutta on nytkin ajankohtainen. Seuraavan 10 päivän ennuste näyttää ennusteen lopulle pakkasia. Herkkä kelta-alppiruusuni tarvitsee talveksi kunnon suojan. Vanhan untuvapeiton alla on lankakori ja kori on täynnä olkia. Tällä tavoin alppiruusu on talvehtinut hyvin jo parisen talvea. Pieni se on silti, ehkä noin 15 cm korkea. Kukintaa saa odotella vielä vuosikaudet.

Muistakaahan suojata taimet ajoissa auringolta.

Hortensiapuutarha

 Hortensiapuutarhan perustamisesta on aika tasan kaksi vuotta. Se raivattiin joutomaasta yläpihan perennamaan jatkoksi. Paikalle tuotiin muutama suuri ja laho puunrunko ja alue jäi hetkeksi odottamaan kasveja. Sanon hetkeksi, sillä taisin olla kovin malttamaton ja istutin ensimmäiset kasvit jo samana syksynä. No sen seurauksena kitken vieläkin sitkeää vuohenputken esiintymää pois.

Parissa vuodessa alue on täyttynyt kasveista kuten alla olevista kuvista huomaa.

Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä muutama hortensiankin. Kovin ovat vielä pieniä, mutta sinnikkäimmät ovat kukassa.

Kirjovaahtera on ottanut huiman kasvuspurtin tänä kesänä. Viime kesänä se keskittyi juurtumiseen eikä uutta vuosikasvua tullut, nyt uutta kasvua on senkin edestä kuten pitkistä oksista voi päätellä. Vaahterasta on tarkoitus kasvattaa kunnon varjo koko hortensiapuutarhan ylle. Vaahteran alla näkyy uusimpia hankintoja samaan, kirjavaan teemaan. Siinä on idänvarjosara, toivottavasti viihtyy vaikka paikka on kovin aurinkoinen.

Edellisen kuvan koivunrungolla kiemurtelee kärhö. Eikä mikä tahansa kärhö vaan suloinen, pienikukkainen viinikärhö clematis viticella-ryhmän 'Rubra'. Hortensiapuutarhan köynnökset ovat kaikki pienikukkaisia, jopa mitättömiä, sillä täällä ei saa loistaa mikään yksittäienen kasvi. Enemmän on sellaista metsäpuutarhan henkeä.

Samaan henkeen sopivat brunnerat eli rotkolemmikit. ne ovat viihtyneet tässä yllättävän hyvin, paikka on sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan märkä talvella. Kunnon kohopenkki kannatti malttaa tehdä.

Keskustaa halkovan polun toisella puolella alue yhdistyy vanhaan alueeseen. Reunaan istutin tyttären puutarhasta muuttaneet vihreävalkoiset kuunliljat. Tämä alue on ollut eniten muutoksessa tänä kesänä. Sieltä on lähdössä vielä yksi pioni, niille kun paikka alkoi olla turhankin varjoisa. Tilalle on tullut mm. kuunlilja, sinikämmen, valkotäpläimikkää ja pari pensasta.

Löytyipä sieltä kauan odotettu yllätyskin. Kuvassa on vain yksi, mutta kaikkiaan löysin niitä kolme kappaletta. Kyseessä on tietysti näsiän taimi. Olen parina vuonna onnistunut olemaan nopea ja saanut kylvettyä ja piilotettua maahan näsiän marjoja. Yleensä linnut putsaavat pensaat yhdessä yössä ja niin kävi tänäkin vuonna. Kymmeniä, ellei yli sata marjaa oli ja ne kaikki oli syöty yhdessä yössä. Annan siementaimia kasvaa ensi kesään ja sitten katson niille uudet kasvupaikat.

Näkymää polun reunasta arboretumiin päin. Kovin paljoa tuonne ei enää kasveja mahdu, jotain pientä ehkä jos löytyy jotain oikein mukavaa. Pari aukkokohtaa on, tai siirrettävää kasvia jonka tilalle voi harkita uutta. On siellä pari eksynyttä pioniunikkoa jotka pitäisi kitkeä pois, ne eivät kuulu tälle alueelle vaikka viihtyvätkin tässä erinomaisen hyvin. Alueen takaosasta en tajunnut ottaa kuvia, siellä on hortensioiden keskittymä. Ne vain eivät kuki vielä, osa on nupuilla ja osa jättää kukinnan kokonaan väliin.