Viikon varrelta

 Keväiset työviikot ovat aivan mahdottomia, tälläkin viikolla ensimmäinen vapaailta oli perjantaina. Itseään voi syyttää kun lähtee mukaan kaikeen eikä osaa sanoa ei. Pieniä hetkiä olen onnistunut olemaan puutarhassa, eilen koko illan. Heräävän luonnon ja puutarhan kauneus ei saa mennä ohi ja se on päästävä näkemään ja kokemaan päivittäin. Jokapäiväinen annos puutarhaa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan näiden kiireviikkojen yli.

Jouluruusu joka on kukkinut vuosittain yhdellä tai kahdella kukalla päätti kukkia tänä vuonna runsaasti. Tätä hempeää näkyä pitää ihailla lähelta ja kaukaa, aamulla ja illalla.

Siteen taas ne toiset, vanhemmat, uskolliset kukkijat vuodesta toiseen päättivät laittaa jarrun päälle ja kukkivat nihkeämmin. Sentään kukkivat ja ovat elossa, pitää olla iloinen jo siitäkin. Eihän sitä joka vuosi voi olla täydellinen.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa. Taitaa olla ennätys, että jo huhtikuussa kukkivat. Näitä on vaikea kuvata, kääntävät kukat visusti aurinkoon päin.

Hortensiapuutarhaan on ilmestynyt näin komea vuokkopehko. En muista mikä vuokko tässä on, mutta veikkaan keltavuokkoa tai kerrottua keltavuokkoa. Hortensian nimikyltin voisi ottaa pois maisemaa rumentamasta, muistan ilman kylttiä mikä hortensia on kyseessä.

Lumikit eivät tänä keväänä avaa nuppujaan lainkaan. Liian kylmä taitaa olla. Ja kuvasta huomaan, että juurakko on tullut esiin, pitää mennä heittämään multaa päälle. Etualalla on pieniä kirkkaan vihreitä siementaimia. Mitä lie ovat, en tunnista niitä. Parempi antaa niiden kasvaa hetki jotta näen ovatko toivottuja vai ei toivottuja tulokkaita.

Esikot eivät kylmästä piittaa. Liila on levinnyt niin, että sitä voisi jakaa. Tähän istutetut ovat alunperinkin jakotaimia toisaalta puutarhasta. En tiedä tämän esikon nimeä, minulla on sitä liilana ja pinkkinä ja molemmat ovat kestäviä ja hyvin leviäviä.

Tänään on kuulemma viikon kylmin päivä. Se sopii tälle päivälle aiottuun puuhaan. Pitäisi saada aloitettua kasvimaan toisen puolen kitkentä ja muokkaus. Ylälohkon sain eilen valmiiksi. Kylmä on eduksi sillä yleensä hommassa tulee liiankin kuuma kun käännän koko kasvimaan käsivoimin lapiolla. 

Päivät puutarhassa

 Viikonloppu oli silkkaa puutarhaa. Sain paljon aikaiseksi. Navetan takana ollut hakekasa on tyhjennetty ja paikka siivottu. Vadelmat on leikattu ja niille on laitettu katetta. On täytetty kasvulaatikoita, kitketty kymmeniä voikukkia, siivottu humalan vanhat versot pois, tyhjennetty puutarhakompostorit loppuun ja käännetty maatumaan jäävä aines. Lisäksi olen purkittanut kymmeniä jako- ja siementaimia taimitoria varten. Koulin tomaatit ja järjestin kelloköynnökset ja niin paljon muuta pientä puutarhatyötä. 

Kananmuna, se tulee tästä valkoisesta esikosta mieleen. Munaesikko kuten sitä itse kutsun. Tuo järkyttävän suuri voikukka kiven vierestä on muuten poistettu, kuvaan se ehti tulla. 

Tietääkseni en ostanut yksivärisiä keltaisia narsisseja, mutta onhan niinkin saattanut käydä. Narsisseissa kirkkaan keltainen on sallittua, etenkin jos ovat kevään ensimmäiset avautujat.

Ensimmäistä kertaa onnistun persianpikarililjan kanssa. Tai ainakin mahdollisuudet ovat suuret, pakkasyöt saattavat kääntää tilanteen huonommaksi. Kummassakin taimessa on nuput, en malta odottaa näiden kukintaa.

Lumikit ovat mukavasti lisääntyneet. Joka vuosi tulee pari kolme kukkaa lisää. Taustalla näkyy ihana liila kiurunkannus, etelänkevätesikkoa ja paljon pikkukäenrieskaa.

Vanhin elossa oleva jouluruusu on jo komea puska. Viime talvi oli jouluruusuille suotuisa, ei yhtään menetettyä tapausta. Jopa oman puutarhan siementaimet ovat hengissä.

Tammen alla kasvavat scillat ovat ottaneet kunnon leviämisspurtin. Unelma scillamerestä alkaa toteutua.

Keltaine meri meillä jo onkin, pikkukäenriskojen meri. Tällä kertaa suurin yhtenäinen alue on navetan takana, toinen on kivimuurien luona, sen kuvasin viime keväänä. Tämä on keväällä yksi lempikasveistani.

Tämän viikon vapaapäiviksi toivon sateetonta säätä, kylmä ei haittaa, mutta sateella ei ole kiva olla puutarhassa. 

Koiranhampaasta kukkaruukkuun

 Ei tuolla puutarhassa tahdo pysyä kasvun perässä. Etenkään jos joutuu olemaan sieltä pari päivää pois. Yhtäkkiä luumupuu on kukassa, rusokirsikan kukinta on ohi ja koristeomenoista löytyy suuret nuput. Voi tätä kevätaikaa, niin hektistä mutta ihan parasta.

Viime syksynä hankittuja keltakoirahampaita kukassa. Kolme muuta yksilöä kasvavat toisessa kohtaa. Vanhasta kasvustosta nousi yksi joka kukki hyvin kituliaasti.

Viime syksynä istutettuja narsisseja. Nämä olivat sekoituspussissa tulppaanien kanssa, tulppaanit voisivat kukkia samaan aikaan sillä näiden värien pitäisi sointua yhteen. Joku vanhempi hyasintti yrittää ponnistaa lehtien lomasta.

Paljoa en narsisseja istuttanut viime vuonna, edellisen kuvan narsissit ja nämä. Syy on se, etteivät oikein viihdy meillä.

Anteeksi, kuva onkin väärinpäin. No saa siitä selvän. Ihmettelin mitä nousee kasvimaan viereisestä uudesta alueesta näin runsaasti. Sitten keksin. Keitin viime syksynä ruusukvittenin hedelmistä hilloa ja otin niistä siemenet talteen. Laitoin siemenet multaan yhteen kohtaan kukkapenkkiä ja tässä on tulos, paljon ruusukvittenin taimia. Taidan yrittää laittaa muutaman purkkiin ja koittaa kasvattaa kunnon taimiksi.

Toinenkin unohdus tuli. En muistanut, että hankin vuosi sitten Türin kukkamarkkinoilta kerrotun lumikin. Olipa iloinen yllätys nähdä siinä peräti kolme kukkaa. Kuvaa ottaessa yksi kukka oli jo varissut maahan.

Eikä siinä vielä kaikki, kolmaskin yllätys nousee. Tarhakellokärhö 'Aljonushka' nousee näin rivakasti maasta. Samoin nousee toinenkin Aljonushka. Tällä kertaa yritys onnistui.

Juhlia varten laitoin pienen ruukkuistutuksen uudelle laatoitukselle. Köynnöstuessa on tarhaviinikärhö 'Rubra' joka löytyi muutama viikko sitten Lidlistä. Sinisessä kattilassa on talvehtinut valkoinen käenkaali. Suurimmassa ruukussa on Austin-ruusu Pilgrim, sinkkiämpärissä pinkki käenkaali ja matalassa metallivadissa luonnonvarainen käenkaali. Pari viikkoa on aikaa tuuheutua juhliin. Jos oikein jää aikaa, niin saatan hakea tuohon vielä pari ruukkua ja vähän kesäkukkia mutta tykkään hyödyntää näitä jo olemassa olevia ja ei niin perinteisiä kesäkukkia.

Mies teki laatoituksen pari viikkoa sitten. Käytimme perusbetonilaattaa, meidän mielestä se käy vanhaankin taloon, on edullinen ja nopea tehdä. Reunukset tulivat samasta tavarasta kuin mitä on uuden kasvihuoneen lattia, kiviä on vieläkin jäljellä. Ulko-ovi kaipaisi maalia mutta tehdään se sitten joskus.

Huomenna on vapaapäivä, tosi kylmä säätä luvattu mutta eiköhän puutarhassa tarkene, puutarhatoppis on vielä pesemättä.

Hyytävän kylmää

 Lämpimän mukavat kevätsäät vaihtuivat nopeasti hyytävän kylmäksi kevätsääksi. Puutarhassa olen ollut, mutta se on vaatinut villapipoa, villakalsareita ja muutakin lämmintä vaatetta ylle. Pakkohan sitä on päästä puutarhakierrokselle päivittäin. Vaikka kylmä sää hidastaa kasvua, nousee puutarhasta silti joka päivä jotain ihmeteltävää. Ja on sitä muutakin puuhaa. 

Koska tiistaille luvattiin kunnon vesisateita, niin päätin levittää kalkit nurmikolle ennen sadetta. 80kg kalkkia on nyt pois puutarhavaraston lattialta, 40kg olin levittänyt jo aiemmin. Teen kalkituksen muutaman vuoden välein, aina kun siltä tuntuu. Ostan kalkin jauheena, siinä ei tule mukana savea. Jauhe liukenee tosi hyvin jopa kostean yön aikana saatikka tiistain kaltaisen kunnon sateen aikana.

Arboretumin nurmikko vihertää. Mies katseli todeten, että kohta on ryhdyttävä leikkaamaan arboretumin nurmikkoa. Sitä ennen on uskallettava poistaa verkot. Sitten onkin vuorossa ensimmäinen kitkentäkierros ja istutusalueiden kanttaus.

Hankin Hiidenkiven Minnalta viime kesänä juhannuspionin taimen. Yritin saada sille hyvän paikan ja ainakin toistaiseksi näyttää onnistuneen. Kolme vahvaa piippoa on nousemassa maasta.

Näitä pieniä kiurunkannuksen siementaimia on ilmestynyt vähän sinne ja tänne. Jokainen on arvokas ja saa kasvaa siellä mistä putkahtaa esiin. Kukinnasta sanoisin, että nämä siementaimet kukkivat toisena tai kolmantena kasvuvuonna.

Viime vuonna lumikit kukkivat niin nopeasti, että hädintuskin ehdin kuvata niitä. Nyt parissa ekassa ehti kukka aueta ennen kylmiä säitä. Lopuista en tiedä kukkivatko, tarvittaisiin aurinkoa ja lämpöä.

Liilalla esikolla on hurja kasvuvauhti. Olen istuttanut tuohon kaksi vuotta sitten muutaman esikon taimen. Nyt taimista on kasvanut yhtenäinen puska jota oikeastaan pitäisi jakaa uudestaan.

Tänä keväänä en ostanut yhtään keltaista hyasinttia, jotenkin olin myöhässä ja kun olisin ostanut, ei kaupoissa ollut enää yhtään jäljellä. Nämä vanhat kukkivat kuitenkin kivasti joten ei niin haittaa kun en saanut uusia.

Ilokseni kaikki vanhat toissatalvesta hengissä selvinneet ja viime keväänä istutetut punahatut ovat hengissä ja puskevat maasta lehtiään. Uusiakin taimia on siemenkylvöistä, mutta niiden varaan en laske mitään, kaikkea kun voi sattua. Lidlin juurakoista yhdestä nousee jotain ihan muuta kuin punahattua. En heittänyt taimea pois, katsotaan mitä siitä tulee. Tässä vaiheessa epäilen yrtiksi.

Pitäkäähän itsenne lämpimänä.

Tuumauksen tulos ja yllätyksiä

Viime vuonna perustetun hortensiapuutarhan ja vanhan perenna-alueen väliin jäi vähän hölmö kaistale epätasaista maata jossa nurmikko ei viihtynyt. Mietin hetken mitä kaistaleelle tekisi ja siitä se ajatus sitten kirkastui. 

Kaistale on tuossa missä näkyy kaksi kasaa kompostimultaa. Olen kärrännyt tuohon yhteensä kymmenen kottikärryllistä tavaraa kompostista ja varmaan samanlainen määrä tarvitaan vielä. Sen jälkeen muotoilen alueen ja peitän sen. Polun kulkemista varten teen siinä vaiheessa ja maisemoin peitetyt alueet. Bonuksena tuohon on tulossa suuri pätkä kuusenrunkoa. Rungon voi laittaa heti paikoilleen, mutta kasvit tulevat vasta ensi vuonna jotta puutarhakompostin jäte saa maatua tuossa vielä vuoden verran rauhassa.

Puutarhassa on ollut paljon hyvän mielen aineksia. Talvi on ollut leuto ja armollinen. Lumikki on nousemassa onnistuneesti ja onpa jopa lisääntynyt.

Ihmeitä putkahtelee sieltä ja täältä. Olen monena vuonna voivotellut kun keisaripikarililja nousee, mutta ei tee kukkaa. Olin pyllähtää maahan kun huomasin, että yhteen varteen on tullut nuppuja. Sitä en enää muista minkä värinen tämä on kun ei ole koskaan kukkinut. Veikkaan oranssiksi. Ostin paketin luujauhoa, josko sillä lannoittamalla saisin loputkin kukkimaan,

Enpä edes muistanut laittaneeni maahan Tete-narsisseja, yleensä kun eivät nouse ylös, oli paikka mikä tahansa. Nyt nousivat edes kerran, hyvä sekin.

Luulin jo menettäneeni 'Silver Heart' rotkolemmikkini. Vielä mitä, sieltähän tuo puskee voimalla esiin ja monen monta lehteä on tulossa. Kaikki aikaisemmat rotkolemmikit ovat menehtyneet ensimmäiseen talveensa.

Unkarinsinivuokko ei ole mikään yllätys mutta sen upean sävyinen sinisyys yllättää ja ilahduttaa joka kevät. Ajattelin kokeilla irroittaa reunasta muutaman taimen ja laittaa vuokkoa toiseenkin kohtaan. Ehkä sitten kun ensimmäisen kuvan kaistale on istutuskunnossa niin siirrän vuokkoa siihen, lähelle nykyistä paikkaa.

Punainen sinivuokko oli yllätys sillä en muistanut, että sain sitä Vaalean Vihreää-blogistin puutarhasta. Edellinen punainen sinivuokko menehtyi, mutta tänään löytyi superyllätys. Sen alkuperäisen punaisen sinivuokon siementaimi joka on tullut itsestään. Pitää kuvata se kunhan kukka aukeaa.

Seuraava yllätys voisi olla vesisade. Tämän aamun ripaus ei tuntunut missään. 

Vielä kerran jouluruusuja

 Jouluaaton aattona istuttamani jouluruusut kukkivat vasta nyt.

Yksi kukka on tällainen vaalea punaisella reunuksella.

Toinen tällainen punertavan pilkullinen.

Kolmas on punainen kerrottu.

Ja neljäs taitaa olla myös kerrottu.

Löysin tulppaanien seasta yhden tällaisen raidallisen. Onkohan tullut yksi väärä sipuli pussiin vain onko tämä jotenkin vaurioitunut. En tiedä mutta ei haittaa, tässä taitaa olla tämän hetken kaunein tulppaani puutarhassani. Aivan mahtava raidoitus. Muut tulppaanit ympärillä ovat ihan normaaleja Darwineita.

Punaimikästä on kasvanut suurtakin suurempi pehko. Oikein mukava, että viihtyy. Vieressä kasvava vuoripioni kesti siirron hyvin. edellisessä paikassa se ei koskaan kasvanut noin korkeaksi. Runsailla sateilla saattaa olla myötävaikutusta asiaan.

Sain siirrettyä lumikit. Kolme taimea tähän ja kaksi varmuudeksi toiseen kohtaan. Lopulta ei ollut mikään iso urakka, ruusut juuresta poikki ja lumikit talikolla ylös. Vasemman puoleisen lumikin takana näkyy pieniä vihreitä lehtiä. Siirsin siihen karhunlaukkaa sillä vihdoinkin karhunlaukkani ovat kasvaneet niin tuuheiksi, että voin jakaa niitä muuallekin puutarhassa.

Sinikämmen yllätti ja kasvoi vauhdilla ylös ja heti kukkaan. Lehtitupsu vieressä on espanjansinililja johon on tulossa runsaasti kukkia. Ilon aihe sekin.

Leppeää lämpöä

 Vihdoinkin lämmintä. Aurinkoa. Toppatakki naulakossa. Perhosia ja kimalaisia. Täydellisen täydellinen ilta puutarhassa. 

Vaaleanpunaisia helmililjoja taustallaan vielä kukkivia sinivuokkoja. Näitä helmililjoja haluan lisää, ei vain löydy kauhean helposti.

Vaaleanpunaisia hyasintteja, niitä löytyy ja joka vuosi tulee laitettua jossain värissä lisää.

Olen odotellut unkarinsinivuokon kukkien aukeamista, ne ovat sateisella ja kylmässä supussa. Tänään aurinko sai kukat esiin ja pääsin kuvaamaan niiden hennon sinistä sävyä.

Ei ilta ollut pelkkää ihastelua. Sain istutettua 'Musta Rudolf' purppuraomenapuun paikalleen. Lisäsin juurelle kuorikatetta jotta kosteus pysyisi paremmin maassa ja vähentäisi kastelun tarvetta.

Yläpihalla kitkin, lisäsin penkkiin astinkiviä ja istutin muutaman taimen. Tykkään keskiympyrästä nurmikolla mutta onhan se ärsyttävän hankala hoitaa. Mietinnässä on muita vaihtoehtoja.

Ihan kuin valkoiset balkaninvuokot olisivat lisääntyneet?

Kuka ihme kaivaisi lumikin turvaan ruusun keskeltä? Taidan leikata ruusun niin alhaalta kuin saan ja sitten vaan rouheasti lapion survaisu maahan ja lumikki pois. Ruusu kyllä kestää kovakouraisen kohtelun.

Illan viimeisenä työnä oli tehdä homesuojaus kasvihuoneen puuosille. Ihan en saanut valmista mutta jatketaan myöhemmin. Vaikka kasvihuone on vielä kesken niin Jalon kanssa nautittiin sen lämmöstä. Mikäs sen mukavampaa kuin makoilla auringon lämmittämällä ikkunalaudalla ja katsella työn tekoa.