Talven käsitöitä

 Talvisin on hyvää aikaa tehdä erinäisiä käsitöitä. Yleensä saan neulotuksia paljon villasukkia, mutta tänä talvena niitä on valmistunut vain parit. On ollut muita töitä kuten niitä normaaleja parsimisia ja paikkaamisia, mutta myös uuden tekoa. Makuuhuone sai verhot ensimmäistä kertaa sen 19 vuoden aikana mitä täällä on asuttu. Ostin Ikean valmiit pellavaverhot ja lyhensin ne sopiviksi. Puoli vuotta metsästin verhoja käytettyinä, mutta sitten kyllästyin. Oli mahdottomuus löytää neljää kolmimetristä verhoa tai sitten ne ehtivät mennä nenän edestä. 

Tein makuuhuoneeseen myös villakankaisen oviverhon. Sen reunan kirjailuissa meni oma aikansa kuten myös itse verhon ompelussa. Kampauspisteen tuoli sai uuden verhoilun, sekin piti kirjailla itse villakankaalle.

Verhot paikoillaan. Ne ovat ainut asia yöpöytien lisäksi mitkä on ostettu huoneeseen uutena. Kaikki muu on kierrätettyä. Tai onhan oviverhon kangas uusi mutta sitä ei lasketa, se on teollisuuden ylijäämäpala. Verhoihin on vielä tarkoitus tehdä varuiksi tampit pitämään ne sivussa jos tulee tilanne, että ikkunoiden alla olevat sähköpatterit on laitettava päälle. Sellaista tilannetta ei ole tullut vuosikausiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tampit saan tehtyä verhojen lyhentämisestä ylimääräisiksi jääneistä paloista. Sitten kunhan saan päätetyksi millaiset teen. Nurkassa kököttävä sermi on tämän viikon hankintoja, löysin sen kirpputorilta. Se peittää näppärästi miehen vaatepinon jota hän säilyttää tuolin päällä. Sermin kangas on aika likainen, se pitäisi irroittaa ja pestä. Jos ei lähde puhtaaksi, teen uudet kankaat. 

Miehen vaatekaappi valmistui sekin talven aikana. Kaappi on tämän talon alkuperäistä kalustusta. Se oli joskus maalattu siniseksi ja sen jälkeen valkoiseksi. Minä palautuin sen alkuperäisen kuosiinsa, petsatuksi ja lakatuksi. Sopii paljon paremmin muiden tummien huonekalujen sekaan. Oiva ihmettelee miksi ovi isännänhuoneeseen on kiinni. No siksi kun siellä on aika kaaos enkä halunnut kaaosta kuvaan.

Kampauspisteen tuolin olen perinyt mummolastani. Onneksi sitä ei kukaan muu huolinut. Siinä oli kulunut vihreä samettikangas päällisenä. Ostin palan villakangasta (sekin teollisuuden ylijäämää) ja tein uuden päällisen.

Kuvio ei ole omaa tuotantoa, se on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Vasta kuvion tehtyäni nousi mieleen jotain muutakin kuin kukat. No onpahan nyt sievä istua tuossa.

Oviverhon kukka-aihe on omaa tuotantoa. Se on kirjottu villalangalla villakankaalle.

Täsä näkyy paremmin koko verhon reuna. Makuuhuoneen verhotangot sain ostaa sattumalta hyvinkin edullisesti. Tuli avattua suu oikeassa paikassa, tangot olivat menossa metallinkeräykseen. Taulu löytyi viime syksynä kirpparilta, jokin siinä vetosi minuun ja sai ostamaan. Maalauksen alaosassa on teksti Lohja. Ehkä siinä on kuvattu maisemaa Lohjalta.

Myös oviverho tarvitsee tampin jolla verhon saa vedettyä syrjään kesäajaksi. Se on tulossa tässä. Teen kirjailuun käyttämistäni langoista nyöriä. Tuskaisen hidasta puuhaa sillä langat ovat tällaisen nyörin tekoon aivan liian ohuet. Yritän sinnitellä tämän loppuun, vaikka tiukkaa tekee. Onhan tässä aikaa ainakin tämä helmikuu ennen kuin tositoimet puutarhassa alkavat ja käsityöt sisällä saavat jäädä.

Kirjontaa ja verhoilua

 Olen alusta alkaen miettinyt, että haluan isännänhuoneeseen oviverhon. Kun makuuhuoneen remontti valmistui, päätin, että huoneeseen tulee oviverho. Kumpikaan verhoista ei ole valmis, mutta kangas on hankittu. Päätin aloittaa makuuhuoneen verhosta. Verhokangas on sinistä villasekoitetta, oikeasti huonekalukangasta. Meillä Lahdessa on huonekalutehtaan tehtaanmyymälä josta sai nyt muuton alla edullisesti kangasta. Ikkunaverhotkin ovat vielä hankkimatta, en ole raaskinut ostaa neljää pellavaverhoa, ovat melko kalliita.

Mietin verhon reunaan jugend-kuviota, mutta sellainen oli jotenkin liian haastava. Sitten päätin piirtää jotain ihan omasta päästä.

Tässä suunnitelma josta aloitin, eli verhon alakulma.

Ja sama kuva verhokankaalle kirjottuna. Kuvassa kangas näyttää harmaalta, mutta se on oikeasti aika sama sininen kuin seinässä. Punainen harsinlanka on reunan merkki, siitä kangas menee taitteelle ja kirjailun nurja puoli jää taitteen alle piiloon. Kirjottavaa on vielä siis koko verhon verran mutta eipä tällä ole kiirettä, tulee lähinnä koristeeksi. Lanka on villalankaa, neulottavaksi tarkoitettu, ei mitään kirjontalankaa joka olisi ollut liian paksua.

Makuuhuoneen kampauspöydän tuolin istuinkangas oli auttamattomasti väärän värinen siniseen huoneeseen. Niinpä se sai uuden kankaan.

Kirjailua tuli tähänkin. Kuvio on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Kangas on sekin samaisesta tehtaanmyymälästä, villasekoitetta tuttuun tyyliini. Reunaan tulee vielä koristenastat ja joku kaunis hapsunauha jos vain löydän sopivan. Vaikka tulin kirjailu on jugendia, on tuoli itsessään enemmän kertaustyylinen tai uusrenessanssia.

Puutarhaillat ovat vaihtuneet palapeleihin, kirjoihin ja käsitöihin. Kävin viikonloppuna messuilla jossa oli samassa ilmaisen kirjan päivä. Mukaani lähti kaksi kassillista kirjoja joten nyt on lukemista koko talveksi ja mukavasti täytettä kirjahyllyn tyhjille hyllyille.

Kristallikruunu ja tyyny

 Isännänhuoneeseen muutti joulun jälkeen täydellinen kristallikruunu. Olin jo hetken päättänyt tyytyä aiempaan valaisimeen, mutta sitten huomasin selailevani säännöllisesti netin palstoilta sopivaa kristallikruunua. Myytävänä niitä on vaikka ja kuinka, mutta ei vain tullut eteen sellaista joka kolahtaisi heti. Kunnes kohtasin tämän meille tulleen valaisimen. Tosin sitäkin mietin muutaman viikon sillä kuvista ei käy lainkaan ilmi sen kauneus.

En halunnut kruunua jossa on kynttilänpidikkeet. Tässä mallissa niitä ei siten ole. Kruunu on aidosti vanha, mutta se on aina ollut sähköistetty kristallikruunu. Se painaa kuin synti ja lasikristalleja on satoja.

Malli on kauniin siro. Metallikehysten muoto toistaa tapetin kuvion muotoja. Tuon rosetin kanssa kristallokruunu on täydellinen pari. Kristallikruunun kokoa oli vaikea hahmottaa, mutta sanoisin, että nappiin meni. Ei saisi olla pienempi, mutta ei myöskään suurempi.

Olen niin tyytyväinen tähän hankintaani. Hinta oli vieläpä kristallikruunuksi erittäin kohtuullinen. Kunto on hyvä, ei vaatinut kuin pesun ja lamppujen vaihdon ledeiksi ja kiinnityksen kattoon. Muutama kristalli puuttuu alaosasta, mutta niitä ehdin metsästää ajan kanssa. Netistä löytyy jos muualta ei saa. Eikä vanhempi valaisin mennyt hukkaan, se siirtyi yhteen kammareista jossa oli huono Ikean valaisin. Sen lähdön myötä meillä on nyt jokaisessa asuinhuoneessa vanhat valaisimet.

Sain valmiiksi isännänhuoneen uuden tyynyn kirjailun ja tyynyn ompelun. Kuvio on siis Iiris, sopii tällaisen puutarhaihmisen kotiin. En saanut siitä vapaalla kädellä piirrettynä ihan täydellistä tai symmetristä, mutta olen silti lopputulokseen tyytyväinen. Vielä pitäisi osata tehdä toinen samanlainen tyyny toiselle puolelle sohvaa. Ja onhan minulle loput pellavasta josta ommeltiin verhot, senkin voisi käyttää tyynyiksi. 

Sohvan peite on ihan vääränvärinen, mutta haluan käyttää tuon kauan sitten ompelemani tilkkupeiton loppuun. Ompelen sitten joskus uuden kunhan tuota siniruskeaa ei enää kehtaa käyttää. Pientä käsityöinnostusta on muutenkin ollut ilmassa, sain parit villasukat tehtyä ja seuraavaksi aion olla kunnianhimoinen ja tehdä lapselle lapaset. Niistä minulla yleensä jää peukut tekemättä sillä niihin ei kiinnostus riitä. Jospa nyt olisi toisin.

Arki alkaa aamulla

 Huomenna keskiviikkona on lomat ja pyhät ohi. Alkaa arki ja työnteko, normaali syöminen ja herkkujen välttäminen. Ja kunhan vuodenvaihde on ohitettu, alan odottaa kevättä ja tulevaa puutarhakautta. 

Tänään oli pakko päästä ylös sohvan pohjalta ja tein kierroksen puutarhassa vaikka sainkin kahlata umpihangessa.

Koko puutarha on runsaan lumen peitossa. Se on hyvä sillä sääennuste lupaa kiristyviä pakkasia.

Kasvihuoneessa oli kaikki hyvin. Yritin tihrustella viiniköynnöksen silmuista onko se vielä hengissä. Tulin lopputulokseen joka puoltaa hengissä olemista. Miehen mielestä sille tulisi viedä viltti varpaiden päälle, mutta minä emmin, köynnöksen kun pitäisi oppia pärjäämään itsestään.

Viime talvena Ilo ruusu syötiin tapille. Nyt heitin sen päälle epämääräisen kanaverkon palasen ja verkko on suojannut ruusun jänisten hampailta, ei ole edes yritetty syödä tai kaivella ruusua lumen alta esiin.

Oiva-pennun joulu meni hyvin. Se riehui aattona aamupäivän niin, että nukkui jouluaterian ja lahjojen avaamisen ajan mikä oli oikein hyvä juttu, saimme hoitaa nuo jouluperinteet rauhassa. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Jalo ja Oiva nukkuivat näin lähekkäin. Muutenkin toimeen tullaan erinomaisen hyvin. Jos Jalo haluaa olla rauhassa, se tietää mennä nuorimman pojan huoneeseen omaan rauhaansa ja silloin Oiva ei pääse sinne.

Ostin netistä ennen joulua itselleni kirjonta-aiheisen kirjan. Tätä ei saa enää uutena, mutta löysin version jota ei kai ole koskaan luettu, se on kuin uusi. Ja tietysti sain kirjasta inspiraation.

Isännänhuone on kaivannut sohvatyynyjä. Löysin Iskun tehtaanmyymälästä hienoa villasekoitekangasta juuri sopivassa värissä ja keksin heti, että teen kankaasta pari sohvatyynyä. Enempää siitä ei olisi saanutkaan, sillä kangasta oli jäljellä enää pieni pala. Vähän harmitti, jos tätä olisi löytynyt kunnolla, olisin ommellut juuri tästä kankaasta isännänhuoneen verhot.

Kirjasta löytyi iiris-kuvio jonka kirjailen toiseen tyynyistä. Väreinä on vihreä ja terrakotta. Hieman huomaan kirjontataitojeni olevan ruosteessa, eikä kaikesta voi syyttää pientä joka paikkaan nenäänsä työntävästä nelijalkaisesta. Kunhan saan kirjailun valmiiksi, lupaan siitä kuva vaikka en todellakaan ole tyytyväinen tekeleeni laatuun.

Viikon varrelta

Työt ja muu elämä haittaavat tällä hetkellä pahasti puutarhaharrastusta eikä aina vain aikaisemmin pimenevät illat helpota yhtään asiaa. Onneksi on ollut vähäsateinen syksy ja olen voinut käyttää lyhyet puutarha-ajat tehokkaasti hyödyksi.

Keräsin taas kaikki japaninruusukvittenin hedelmät talteen vaikka mikään vuosi en saa tehtyä näistä mitään. Ehkä tänä vuonna tulee hyödynnettyä.

Minttupuska on kasvanut mieletöntä vauhtia parissa kuukaudessa. Piparminttua kuivattelin talven tarpeisiin mutta tätäkin voisi kuivattaa ja kokeilla maistuuko teessä erilaiselta.

Tässä lähtötilanne mintun kanssa. Yksi pieni taimi jonka jaoin kolmeksi palaksi. On todella hurja kasvamaan ja pitää seurata huolellisesti milloin se aikoo lähteä kiviyksiönsä ulkopuolelle.

Kävin kangasostoksilla. Teen talveksi oviverhot myös kodinhoitohuoneen oviin. Molemmat kankaat ovat villasekoitetta ja alunperin huonekaluverhoilukangasta. Siis paksua ja tiivistä mikä sopii oviverhoihin. Kävi vain pieni moka. Pesin oikeanpuoleisen kankaan vahingossa liian kuumassa ja se meni kasaan. Ei onneksi niin pahasti ettenkö voisi tehdä siitä verhoa tilaan jossa ei koskaan liiku muita kuin perheenjäseniä. Vasemmanpuoleisen kankaan pesin villapesussa ja se säilyi hyvänä ja piti kuosinsa.

Tyhjenisin vanhankin kasvihuoneen tomaateista. Niitä tuli vielä viisi litraa eli yhteensä kymmenen litraa on sisällä kypsymässä. Hyvin kypsyvät vaikka maku ei ole enää ihan niin kesäsinen kuin kasvihuoneessa kypsyneillä. Seuraavat viikot tehdään ahkerasti tomaattiruokia.

Kävin myös aleostoksilla. Niin olen vannottanut itselleni ettei enää ruusuja eikä ainakaan easy elegance-ruusuja mutta niin vain tuli yksi uusi lisää kun halvalla sai. Ruusu päätyi kasvihuoneen eteen, perennapenkkiin. Nämä eivät tee juurivesoja lainkaan parin vuoden kokemuksen perusteella.

Samassa penkissä on syksyn muita ostoksia mustilan taimipäivästä. Kirsikanpunaiset keijunkukat ja maksaruohot ovat nappiyhdistelmä. Maksaruoho on levinnyt kivasti, saas nähdä tuleeko siitä ongelma vai ei. Toisaalta onhan tuossa tilaa levitä ja täyttää tyhjä multa. Talvenkestävyydestäkään ei ole tietoa sillä tämä oli joku sellainen maksaruoho mistä ei löytynyt mitään suomenkielistä tietoa.

Tänään kaivoin kaikki tulppaanit maahan. Lokakuussa on tiedossa pari pientä ulkomaanmatkaa joten tämä puuha oli tehtävä silloin kun on aikaa. Ja eiköhän ne säät tästä kylmene. Enää ei ole istuttamatta kuin valkosipulit. Ostin Lidlistä kolme kahden kilon tulppaanipussia. Kahdessa pussissa oli 56 sipulia, yhdessä 60. Hintaa pussilla oli kympin. Eipä jäänyt paljoa yhden sipulin hinnaksi ja kuten kuvasta näkyy, olivat valioyksilöitä.

Verkottaminen on melkein valmis. Vain pari yksittäistä verkkoa puuttuu ja kaksi kokonaisen istutusalueen verkkoa. Ne pitää virittää yhdessä miehen kanssa, yksin en jaksa nostella niitä paikoilleen. Kuvassa on yksi puutarhan kolmesta ruusuherukasta. Suojaan ne nykyisin äärimmäisen hyvin sillä jos jänis syö latvat, menetän parin vuoden kukinnan. Kuvan pensas on jo minua korkeampi ja olen 160cm pitkä. Pensas syötiin pari vuotta sitten melkein maata myöten matalaksi eikä se ole sen jälkeen kukkinut. Ensi keväänä odotan upeaa kukintaa ellei talvi tee tuhojaan, ruusuherukka on hiukan arkajalka.

Lokakuu alkoi hiukan yllättäen, tuntui kuin syyskuu olisi ollut viikon pituinen. Aika kuluu nopeasti, ihan liian nopeasti.

Vedontorjuntayksikkö

Taistelu vetoa ja kylmää vastaan on alkanut. Nyt lämmitetään uuneja ja hellaa päivittäin, leivinuuniakin pari kertaa viikossa. On kuitenkin huoneita, kuten eteinen joissa ei ole mitään lämmitystä, ei edes sitä uunia.

 Eteisen ratkaisu on kaksinkertaiset verhot huoneen ja lasikuistin välissä. En aikoinani omaa tyhmyyttäni pessyt kankaita ennen kuin ompelin niistä verhot. Molemmat ovat useita kertoja pesussa käyneitä mutta silti olivat taas kutistuneet. Ei auttanut muu kuin ottaa sekä alusverhoista että päälliverhoista ylä- ja alakäänteet auki ja tehdä uudet pienemmät käänteet.

Nyt harmaasta villasekoitekankaasta olevat alusverhot tulevat lattialle kuten pitääkin. Valkoiset jää yli lattian mutta se ei haittaa sillä likaantuisivat siinä turhan paljon. Kummankin verhon kankaat on huonekalukankaita. Suosittelen katsomaan niitä jos harkitset tällaisia verhoja, itse maksoin kankaista tehtaanmyymälässä 6 euroa metri eli edullista oli.

Pienen pieni neuloosi

Minulla oli parin vuoden tauko neulomisessa, en tehnyt yhtään mitään, jopa hävitin osan langoistani, myin ja annoin eteenpäin. Viime syksynä koin pienen inspiraation kipinän ja sen jälkeen on sukkia valmistunut tasaisen hitaasti. Kurssien ja koulutusten luennot ovat olleet oivia paikkoja neuloa, auttaa minua keskittymään. Kotonakin on neulottu iltaisin television äärellä.

 Suurimmat sukat ovat nuorimmalle pojalle. Keskimmäiset olin ajatellut vanhimmalle lapsenlapselle mutta ne ovat kyllä pienet, sopivat nuoremmalle sitten joskus. Alimmat ovat suoraan nuorimman käyttöön. Alimmat sukat on tehty puoliksi alpakasta jotta olisivat pehmeät pienen jaloissa.

Sukat on tehty kerien jämistä Betweenin innostamana. Hän on blogissaan kuvannut niin monet ihanat lankajämistä tehdyt sukat että päätin kokeilla minäkin. Erehdyin kerran ostamaan Lidlistä kaksi pakkausta sukkalankaa jota oli pakkauksessaan kuusi 50g kerää. No arvata saattaa että sellainen määrä riittää hamaan tulevaisuuteen. Nyt olen yrittänyt päästä langasta eroon sillä se tulee jo korvista. Ehkä saan niistä vielä yhdet sukat, sitten on loppu.

Enkä malttanut olla ostamatta lisää lankaa kun tänään poikettiin Lahden Kärkkäisellä samalla kun vietiin keskimmäinen poika elämänsä ensimmäiselle omatoimiselle junamatkalle serkkujen luo. Dropsilla on taas vaikka mitä herkullisia värejä. Fabel on villasekoitetta ja keskimmäinen yksivärinen alpakkaa. Sitä on tarkoitus yhdistää raitalankoihin ja tehdä sukkia ja lapasia ylempien sukkien tyyliin eli sekoittaen kaikkia lankoja iloisesti sekaisin.
Nauloosi jatkukoon puutarhakauteen saakka ja sitten taukoa kunnes kasvukauden päättyessä voi ottaa taas puikot esiin.

Mummin pojille

Tytär tilasi lapsilleen villasukkia ja lapasia. Talvi on tulossa, lämmintä pitää olla alla ja yllä.

 Pienempi eli mummin kirppunen sai Dropsin alpakkalangasta tehdyt sukat ja lapaset. Lapasia tuli kahdet sillä totesin ensin tehdyt ihan liian isoksi puolivuotiaalle. Tein sitten toiset pienemmät koska lankaa oli. Näihin meni vähän yli yhden 50g kerän verran lankaa. Toiveena oli pitkät varret jotta pysyvät hyvin päällä.

 Dropsilla on paljon alpakkalankoja, olen tehnyt niistä ennenkin mutta taas totesin saman jutun. En saa käsialasta tällä langalla millään konstilla riittävän siistiä. Kirjavilla langoilla olen tyytyväinen mutta yksiväriset ei ole mun juttu.

Siniset, Lidlin langasta neulotut lapaset aloitin jo viime talvena, onneksi ne vielä sopivat kohta neljä vuotta täyttävälle mummin mussukalle. Hän tosin tilasi seuraavaksi vihreät sukat. Ja mummihan tietysti tekee.

Kesäeteisestä talvieteiseen

Pakkasten alkaminen tietää muutoksia eteisen sisustukseen. Eteisen ja lasikuistin välillä on puiset peiliovet, ovien yläpeilien tilalla on lasiruudut. Ei eristeitä, ei lämpölaseja.

 Pariovien takana oleva lasikuisti on lämmittämätöntä tilaa, se on yleensä yhtä pakkasella kuin ulkoilma talon ulkopuolella, ehkä parisen astetta lämpimämpi ja tietysti tuuleton. Yhtä kaikki tarkoittaa sitä, että ilman toimenpiteitä eteinen on talvisin makuumme turhan viileä.

 Eteisen korjauksen yhteydessä otin käyttöön mummon vanhan verhotangon ja tein siihen verhot, eteisen talviverhot joita käytetään lämmityskaudella. Verhot ovat kaksinkertaiset. Ovia vasten on harmaa villasekoitekangas ja eteiseen päin on valkoinen paksu puuvillakangas johon olen kirjonut punaiset kuviot. Haaveena on vielä joskus saada tuohon punaiset villakankaiset verhot mutta niin kauan kuin nämä on siistit ja ehjät, niin ajavat asiansa eli pitävät vedon ja kylmän loitolla eteisestä.

Verhojen toimivuuteen olen positiivisesti yllättynyt vaikka niiden myötä menetettiin ikkunoiden valo. Kaksinkertaisena verhojen väliin jää lämmittävää ilmaa ja tuvasta hohkaava leivinuunin lämpö riittää pitämään eteisen lämpöisenä. Eteisessä ei ole mitään varsinaista lämmitystä vaan se lämpenee avoimien ovien kautta muista huoneista.

 Saliin vievä ovi on aina auki. Samoin tupaan vievä ovi. Tuvan oven kanssa teimme kesällä ratkaisun jossa veimme oven kokonaan pois, se oli vain tiellä eikä ovea pidetty koskaan suljettuna. Tuntui, että oven poistamisen myötä eteinen suureni huomattavasti. Pieni huone tuo ei ole, aika tasan 12 m2 mutta oviaukot jokaisella seinällä saa tilankäytön kanssa aikaan harmaita hiuksia.

Kuvaa varten suljin vanhempien valtakunnan oven. Siellä odottaa kasa kirpparille meneviä tavaroita ja hyttysverkot nipussa talvisäilöön viemistä. Eipä ollut juurikaan tänä kesänä hyttysverkoille käyttöä. Niin kylmä kesä, että ensi kertaa täällä asumisen historiassa nukuimme suljetuin ikkunoin koko perhe.

Suuren vaatekaapin eteen on edelleen haussa punainen itämainen matto, en ole ollut etsinnässä mitenkään aktiivinen, tulee vastaan kun tulee. Kenkien alla on sinivalkoinen räsymatto jolla on ikää jo reilusti sata vuotta. Sain maton ystävältäni ja maton on tehnyt hänen anoppinsa äiti. Kun tiedän ystäväni iän niin siitä saatoin päätellä että varovaisestikin arvioiden maton ikä on sata vuotta. Kuteilla saattaa olla ikää enemmänkin.

Viime yönä pakkanen heilahti miinus viidessä asteessa. Ihan on syytäkin tehdä näitä lämmön turvaavia toimenpiteitä sisällä ja ulkona.

Pesä tyhjenee

Keväällä muutti vanhin poika pois kotoa. Olemme nyt tilanteessa että puolet lapsista asuu omillaan ja puolet kotona. Välillä tuntuu kovin omituiselta. Vaikka vanhimman pojan päätös lähteä kesken opiskelujen oli ihan ymmärrettävä. Viimeinen, tänä syksynä alkanut opiskeluvuosi on pelkkää työssäoppimista ja meiltä työssäoppimispaikkaan on matkaa kymmeniä kilometrejä. Muutto lyhensi matkaa huomattavasti.

Täällä kotipesässä muutto aiheutti pienten muuttojen ketjun. Keskimmäinen poika otti vanhimman pojan huoneen itselleen ja nuorin poika muutti keskimmäisen huoneeseen. Nuorimman pojan huoneesta tuli jonkinlainen yhdistelmähuone. Vierashuone, leikkihuone ja lapsenlapsen oma huone.

 Huonetta ei ole varsinaisesti sisustettu. Vihreän tilkkutäkin alla oleva sänky on mummolastani, olen itsekin nukkunut siinä yökyläillessäni mummon ja papan luona. Sänky kaivettiin ylisiltä esiin, pestiin ja hommattiin vain uusi patja siihen. Ryijy jäi ylimääräiseksi salista, nyt se peittää pari kriittisintä tapetin lommoa sänkyseinältä. Matto ja verhot ovat olleet huoneessa aina.

 Lapsenlapsi, mummin mussukka nukkuu Arvilan alkuperäistä perää olevassa sängyssä joka jäi jo omalle nuorimmalle pojalle pieneksi. Pois muuttanut poika sai uuteen kotiin uuden sängyn, nuorimmat saivat tyytyä kukin seuraavalta isoveljeltä pieneksi jääneeseen sänkyyn. Tässä seinän tilkkutyö peittää pari taideteosta, se on ommeltu ihan sitä tarkoitusta varten aikoinaan. Sininen tilkkupeitto on jo vanha, tehty vanhimmalle pojalle melkein 15 vuotta sitten.

 Myin jo keväällä huoneesta kaikki ylimääräiset huonekalut pois. Kaksi vaatekaappia ja pienen kirjoituspöydän. Lelujakin harvennettiin reilulla kädellä, vain tärkeimmät jätettiin. Kirjat karsittiin niin että ne mahtuvat yhteen hyllyyn. Lelukaappi on sekin mummolastani. Oikeasti vanha liinavaatekaappi. Lelut haluaisin saada kaikki mahtumaan kaappiin mutta ihan se ei vielä onnistu ellen tee lisää karsintaa.

Sekalainen huone sisustettuna sekalaisella tavaralla. Ei ehkä sisustuslehtien kansikuvamateriaalia mutta se ei ole ollut tarkoituskaan. Huoneesta tehtiin järkevä niillä huonekaluilla mitä oli omasta takaa. Ihan kiva tuosta tuli, tärkeimmät asiat löytyvät ja tuvassa pyörineelle syöttötuolillekin saatiin hyvä säilytyspaikka sisätiloista. Tuolia tarvitaan aina välillä pienten vieraiden kanssa mutta en raaski viedä tuolia ylisille saakka. Nyt se jää aika hyvin piiloon lelukaapin taakse huoneen perimmäiseen nurkkaan. Eipä nimittäin sattunut yhteen kuvaankaan.

Pussi kännykälle

Reilu pari vuotta sitten ostin uuden puhelimen ja samalla puhelimelle suojan. Edellisellä puhelimelle ei ollut koskaan mitään suojaa, hyvinpä pelitti vanha nokialaiseni siitä huolimatta liki 10 vuotta. En päässyt koskaan sinuiksi uuden puhelimen kovan suojakuoren kanssa ja tyydyin käyttämään suojana netistä tilattua pussia. Ihan hyvin sekin on toiminut, puhelin on ehjä ja täysin naarmuton. Suoja on kuitenkin käytössä kuluvaa tavaraa ja oli aika hankkia uusi. Helpointa oli suojan tekeminen itse. Mallia otin vanhasta.

 Puhelin ja uusi pussukkansa. Lintukangas Kouvolan Konetikistä, nauha on tullut jonkin Creamin vaatteen mukana, sydän myös Konetikin kankaita, vuori huonekaluhuopaa tehtaanmyymälästä. Kaksipuoleinen liimaharso omista nurkista, samoin ompelulanka. Muuta ei tarvittu saksien ja mittanauhan lisäksi.

 Mietin teenkö pussin tilkkutyönä vain yhdestä kankaasta. Päädyin jälkimmäiseen jotta pussista ei tule liian paksu.

 Pussukan vuorina käytin Iskun tehtaanmyymälästä ostettua huonekaluhuopaa. Ei pölise eikä rispaannu. Ja samalla tekee pussista tukevamman sillä on askarteluliikkeiden huopaa reilusti paksumpaa.

 Reunat huolittelin siksakilla. Sattui löytymään juuri sopiva vaalean turkoosi ompelulanka tikkaukseen.

Pussi toimii niin että puhelin vedetään siitä ulos sydänpäisen nauhan avulla. Ja kun puhelin pitää pussittaa, se vain sujautetaan sisään. Näppärää ja minun nakeissa toimii paljon paremmin kuin kovat kuoret. Seuraavaan pussiin olen miettinyt jo pientä tuotekehittelyä, tämä jäi yläpäästä hitusen liian matalaksi. Vaihtelun vuoksi näitä voisi tehdä muutaman erilaisista kankaista.