Puutarhan lempityökalut

 Jossain tämän vuoden haasteessa mainitsin lempityökaluistani. Sen jälkeen Minna Hiidenkiven puutarhassa- blogista keksi, että voisin esitellä kaikki lempityökaluni. Aihe on pyörinyt mielessä pitkään ja nyt puutarhatöiden käydessä talvilepoon, oli hyvä tarttua aiheeseen.

Sen pidemmittä puheitta, tässä lempityökalujani.

Vasemmalta oikealle: rautaharava, hara, talikko, lapio, musta harava ja oranssi harava. kahdesta ensimmäisestä seuraavan kuvan alla lisää, käsitellään neljä muuta. Talikko on paras talon talikoista. Merkkiä en tiedä. Juuri sopiva minun käteeni korkeudeltaan ja muotoilultaan. 

Lapioni ansaitsisi ihan oman postauksen. Olen hankkinut sen täällä asumisen alkuvuosina. Lapiota on välillä hitsattu ja se pitäisi tehdä taas. En vain pysty luopumaan siitä. Pituus on täydellinen ja terän muoto juuri sopivan vähän kaareva. Lapio on myös yllättävän kevyt käsitellä eikä toista yhtä hyvää ole tullut vastaan.

Muoviharavat ovat suomalaista laatua. Oranssi on ikivanha, siitä on pari piikkiä poikki. Siksi ostin mustan pari vuotta sitten. Tykkään kun haravan piikki joustaa haravoitaessa mutta joustavuutta ei saa olla liikaa. Lapa on sopivan leveä, ei liikaa eikä liian vähän.

Sitten kaksi työkalua jotka saa haudata kanssani. Molemmat taisivat tulla edellisen talon mukana. Rautaharavaan on kerran vaihdettu varsi, mutta vaadin sen olevan vanha varsi. Näin tapahtui. Harava on mukavan siro ja senkin haravaosassa on juuri täydellinen kaarevuus minun käyttööni. Pieni hara on ahkerassa käytössä etenkin kasvimaalla ja kivituhkakäytävillä. Mies teroittaa terän säännöllisesti. Tämän puuvarsi on alkuperäinen, huomatkaa ekasta kuvasta sen ergonominen muotoilu. Tuollaista ei saa aikaan kuin vuosien käytöllä.

Pienet tykalut ovat tärkeitä nekin. Tässä eniten käyttämäni vasemmalta oikealle. Kunnon oksasaha, sitä tarvitaan aina. Oksasaksia löytyy useita, niissä minulla ei ole suosikkia, käytän kaikkia tasaisesti periaatteella mitkä ensin sattuu käteen. Mummon vanha viininpunakahvainen sieniveitsi on käytössä viikoittain. Sillä viilletään muovisäkit auki, katkotaan narut ja tehdään kaikki muu sellainen työ. Kitmimistä kaksi pitkää on tärkeimmät, vaikka olisi kuvaan voinut ottaa myös kaviokoukun. Kaksiteräinen kitkin on Elsan lempipuodista, yksiteräisen ostopaikkaa en muista. Muovisia pieniä istutuslapioita minulla on useampia, yleensä käytän tätä mustaa. 

Lisäksi kuvasta puuttuu voimasakset, nekin tulivat edellisen talon mukana. Ihan parhaat käytössä järempiä oksa katkoessa, sellaisia joihin ei kuitenkaan tarvita sahaa.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä minun kottikärryni. Kevyet ja pienet. Lavan muhkuroista voi päätellä, että ahkerassa käytössä ovat. Voisin sanoa, että päivittäin. Rengas on vaihdettu alun ilmatäytteisestä umpikumiseksi, minulla taisi mennä renkaita aluksi yksi per vuosi. Näitä käytän kunnes ovat puhki.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat mukaan esittelemään omat lempityökalunsa.

Blogi 15v, arvonta

 Hups, olin unohtaa blogin suuren juhlapäivän. Tämä rakas blogini täyttää vuosia näin helmikuun lopulla. Ja vuosia on takana jo huimat 15 vuotta. Siitä suuri ja nöyrä kiitos kuuluu kaikille teille jotka käytte lukemassa kirjoituksiani. Olen onnellinen jokaisesta käynnistä ja kommentista.

Haluan taas palkita teitä ja niinpä pistän  pystyyn arvonnan. Jokaisella on yksi arpa ja sen saa kommentoimalla tähän postaukseen. Postauksissa on valvonta, joten älä hätäänny jos kommentti ei näy heti, minun täytyy se hyväksyä, mutta kaikki kommentit jotka on jätetty ennen 10.3.2024 klo 18:00 osallistuvat arvontaan.

Arvonnassa on jotain pientä Arvilasta, ikuinen muisto blogista.

Arvon kolme voittajaa. Jokainen saa kuvassa näkyvän siemensetin. Jos et jotain näistä halua, sen voi jättää pois, mutta halutessaan saa kaikki neljä lajiketta. Alla kuvat kasveista.

Tuoksuherne. Seassa kaunista kirjavaa jonka alkuperä on Saaripalstan Sailan puutarhassa. Mukana myös valkoista ja tummaa punaista 'Beaujolais' lajiketta. Sekoitus joten on sattumaa mitä pussiin on osunut.

Kaurajuuri. Hauska kukka jonka juuri on syötävää. En ole maistanut.

Pioniunikko. Tämänkin alkuperä on Saaripalstan Sailan puutarhassa. Upea röyhelö joka on nimensä veroinen.

Harjaneilikka, lajike 'Newport Pink' jonka siemenet toin joitain vuosia sitten Latviasta.

Jättikarhunputki Angelica gigas. Näyttävä katseenvangitsija. Pölyttäjien rakastama kasvi.

Kaikille yhtä paljon onnea arvontaan. Jos haluat osallistua niin jätä siis kommenttisi 10.3.2024 klo 18:00 mennessä. Myös nimettömät vierailijat voivat osallistua, ei tarvitse olle kirjautunut blogin lukija.

Kaipuu toukokuuhun

Olispa jo toukokuu, sen värit ja valot.

Oikeasti ei tähän ole enää pitkä matka. Kohta alkaa lyhyt helmikuu, sitten on jo maaliskuu ja sen jälkeisen kuukauden jälkeen alkaa toukokuu. Ja on minun myönnettävä, että tämä odottaminen on kutkuttavaa aikaa, kun tietää kaiken tämän vuoden ihanuuden olevan vielä edessä ja kokematta.
 

Jättikiven alue eli laiskan puutarhurin kukkapenkki

Jättikiven alueen tekeminen alkoi jo jokunen vuosi sitten. Ensin kasasin sopivan kokoiselle alueelle kaiken kitkentäjätteen, kanttauksesta syntyneen aineksen sekä epämääräistä kompostin tyhjennyksestä tullutta tavaraa. Hyvä tapa perustaa uusi istutusalue jos on aikaa eikä halua käyttää liikaa lihasvoimaa tai kaivaa turhaan maata pois.

Siihen vain suoraan, nurmikon päälle. Haravoitua lehtiä, perennan varsia ja kaikkea muuta maatuvaa ainesta. Kuvassa on vasta alku, tavaraa tuli reilun kokoinen kasa sillä maatuessaan kasa kutistuu huomattavasti.

Ensi alkuun kasa oli peitettynä pressulla. Jossain kohtaa vaihdoin pressut lakanoihin ja peitin lakanat hiekalla siistimmän ilmeen vuoksi.

Kesällä 2019 ilman pressua ja pieni laajennus melkein vieressä. Laajennus tuli kun löysin alennusmyynnistä 'Hopa' koristeomenapuun erittäin edullisesti ja sille piti löytää paikka. Taisi siinä saada muutama muukin uusi taimi paikkansa.

Keksin tehdä väliin kivipolun ja taas katoin lisää nurmikkoa ja katteen päälle laitoin ison määrän siperiankurjenmiekan katkottuja kasvustoja jotka maatuvat varsinaisessa puutarhakompostissa ihan älyttömän huonosti. 

Kaivinkone toi kylkeen jättikiven, sen josta alue sai nimensä.. Viereisellä räjäytystyömaalla kivi oli ongelmajätettä ja olisi vaatinut pois kuljetusta, nyt se sai kodin ihan läheltä.  Kivi taas sai nimensä nuoremman lapsenlapsen tokaisusta kun näki kiven, henkäisi vain että jätti.

Tämän vuoden keväällä aloin kääntää peitettyä maata. Se olikin jo melkoisen hyvää multaa, kaikki oli maatunut niin kuin pitikin. Siperiankurjenmiekan lehdet maatuivat aika hyvin vaikka talvi oli lähes lumeton.

Jättikiven ympärystä oli kuitenkin vielä nurmella. Kasasin siihen kaikki talven yli säkeissä olleet kanttausjätteet sekä nurmituppaat joita oli tullut uusieen istutusalueiden tekemisestä arboretumiin ja peitin sanomalehdillä ja sitten lakanoilla. Muu alue sai kaveriksi uutta multaa ja jäi odottamaan kasveja.

Ensimmäiset kasvit paikoillaan. Keijunkukkaa, esikoita, helmililjoja, liljoja ja iiriksiä. Osa jakotaimia omasta puutarhasta ja osa ostotaimia.

Kesäkuun lopulla seuraan on  liittynyt pioneja, maksaruohoja, syysleimuja ja ilmasipulia. Ensimmäiset liljat kukkivat. Kivipolun varrelle vieritin istumakiven.

Myös kivipolun toinen puoli sai kasvit. Enempää alueelle ei toistaiseksi mahdu. Laajennusta tulee kunhan kasvihuone on valmis, vielä pitää mahtua liikkumaan isommilla koneilla. Haaveissa on lisätä kiviä mutta ei ihan yhtä isoja kuin jättikivi, kivet pitää saada liikutettua omalla traktorilla ja sen rajat testattiin kesällä yläpihan kivien kanssa.

Tässä ollaan tämän hetken tilanteessa. Seuraavat pari kesää näyttää onko joitain kasveja siirrettävä vai jäikö taimille tilaa kasvaa ja levitä. Tai tuliko tehtyä kerralla hyvät taimivalinnat.

Jättikiven ympärystä piti taimettaa vasta ensi kesänä mutta kävikin niin, että taas kerran piti saada taimia maahan ja tämä oli niille täydellinen paikka. Tässä reunassa kasvaa puuna helmiorapihlaja 'Toba' ja pitkulaisen alueen toisessa reunassa koristeomenapuu 'Hopa'. Kylläpä rimmaavat hyvin yhteen.

Tilaa laajentua on ja joitain suunnitelmia nurmikon vähentämiseksi on. Kunhan siis kasvihuone on valmis, tiilikasat ja muut rakentamistarvikkeet on siivottu pois.  Jos näin sateista alkaa olla joka vuosi, pitää tuossa ehkä tehdä myös vesien ohjailua, alueelle valuu kaikki aitan katolle satavat vedet.

Vaikka talvesta en pidä niin nyt totisesti toivon näiden ikuisten sateiden tilalle pientä pakkasta ja kuivaa maata.

 

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka

Saatuani Kivisen Vilman-blogista alulle saatetun haasteen kertoa itsestäni puutarhurina olen miettinyt asiaa paljon. Pureskellut ja pohdiskellut enkä ole päässyt minkäänlaiseen tulokseen. Tänään luennolla sain kiinni pienestä ajatuksesta ja hetkessä se laajeni pään sisäiseksi elämykseksi. Olen puutarhuri jolle matka on tärkein, ei päämäärä.

(Luumulehdon alkutilanne, keskiympyrä ja hiekkakäytävät valmiit)

 Saatuani puutarhaan liittyvän idean alan toteuttaa sitä. Yleensä idea jalostuu matkan varrella. 

(Luumulehdon kasvialueet mullalla, laatikot vielä kahden lavan korkuisina)

 Nautin suunnittelua enemmän kuvittelusta. Millainen tie minulla on uuden idean kanssa?

(Risuaita peltonäkymää rajaamassa, kirsikkapuut vaihdettu kertaalleen)

 Siirrän kasveja surutta, kokeilen rohkeasti arkoja kasveja. Yliarvioin taitojani ja olen joskus yltiöoptimistinen kasvien kasvun suhteen.

 (Luumulehdon kasveista vaihtui kuvan kesänä suurin osa, kivimuuri tuli rajaamaan maisemaa)

Kun joku alue puutarhassa tympii, jätän sen rauhaan omalle polulleen, parempi tehdä työtä niiden alueiden kanssa jotka sillä hetkellä inspiroivat ja joiden kanssa on vaivatonta tehdä matkaa.

 (Keskiympyrän suttuisuus ärsyttää, mutta koska ideaa ei ole, saa se vielä olla rauhassa)

Paras mindfulness-harjoitus on kitkentä. Flow-kokemus on taattu kun kitkee voikukkia kokonaisine juurineen tai ihastelee rikkaruohotonta kasvimaata.

 (Luumulehto viime kesänä, kohtaamista päämäärän kanssa on kiva viivyttää) 

Puutarhan matkalla moka tai kaksi ei lannista. Tappotalvi voi saada aikaan synkän mielen jonka saa torjutuksi ajatuksella siitä, että jokainen kevät on uusi mahdollisuus.

Syksy päättää kauden ja yleensä siinä kohtaa olen vain tyytyväinen Suomen vuodenaikoihin. Talvi tuo matkalla vähän pidemmän pysähdyksen, hengähdystauon jonka aikana voi miettiä matkan jatkumista kun uusi kevät koittaa.

Olen syvästi pahoillani etten enää muista mistä blogista sain haasteen, jos muistat haastaneesi minut tähän laita siitä kommentti niin korjaan asian tähän tekstiin.

Kompostointihaaste

Blogeissa on kiertänyt haaste jossa kerrotaan omasta tavasta kompostoida maatuva jäte. Olen innolla lukenut kaikki kohdalle osuneet postaukset, aihe kiinnostaa suunnattomasti ja vaikka kompostoin paljon niin silti voisin tehdä vielä enemmän. Hyviä vinkkejä olen muilta saanut, kuten sen että kuivikkeen voisi lisätä jo valmiiksi keittiössä olevan biojäteastian pohjalle.

 Keittiöstä tuleva biojäte kerätään meillä lavuaarissa olevaan pieneen kannelliseen ämpäriin. Käytän ämpärissä maatuvia biojätepusseja vaikka ne eivät maadu kunnolla. Ne survotaan kompostissa yhteen nurkkaan, pari kertaa olen tyhjentänyt ne sieltä pois, osa maatuu. Keväällä sain kompostorista neljä kottikärryllistä tavaraa ja syksyllä toiset neljä kottikärryllistä. Keväällä levitin massan koristekasveille, syksyisen massan hautasin kasvimaalle maanparannukseksi. Meillä kun ei ole lämpökompostoria niin kompostori on hyvä tyhjentää talvea vasten jotta talvella tulevalle jätteelle on paremmin tilaa

Kuivike on toistaiseksi tuossa oranssissa vanhassa kattilassa. Nyt kuivikkeena on omenapuista tullutta oksahaketta, myös turvetta olen käyttänyt lisänä. Kun tuo loppuu niin karjakeittiössä odottaa iso säkki kaupan kuiviketta joka tuli vastaan -70% alennuksella, se onkin ainut kuivikesäkki mitä olen ostanut. Kuivike on tullut tähän saakka omavaraisesti liiteristä ja oksasilppurista.

 Kompostin paikka saisi meillä olla lähempänä taloa, kasvihuoneen luo on talvella aika pitkä matka mutta toistaiseksi se on jaksettu kulkea, tärkeämpää on ollut se, että komposti on hyvällä paikalla puutarhassa ja puutarhajätteen kompostien vieressä. Tiilet kompostorin ympärillä ovat sinnikkään rotan takia joka yrittää päästä kompostiin, jopa vihreään muoviin oli syöty aukkoa mistä pääsisi sisällä.

Puutarhajätteiden komposteja en tyhjentänyt tänä vuonna lainkaan. Osa jätteistä meni nurmikolle kasaksi joka on nyt peitetty pressulla. Tarkoitus on lisätä keväällä kaikki massa näistä puutarhakomposteista pressun alle ja jatkaa kompostoitumista siellä tulevaksi istutusalueeksi.

 Iso osa lehdistä päätyi tänä vuonna muualle kuin kasvimaalle. Kummatkin vadelma-alueet on katettu puiden lehdillä joista suurin osa on vaahteraa.

 Koivujen lehdistä suurin osa meni kuusen alle jonne levitin ensin muutaman kerroksen lakanaa ja lehdet tuli lakanoiden päälle. Tuossa on vielä vähän vuohenputkea josta haluan eroon.

Myös kaikki uuneista tuleva tuhka menee hyötykäyttöön puutarhaan. Kompostiin sellaista määrää ei voi laittaa mutta puiden ja pensaiden juurelle voi tuhkaa laittaa. Paitsi ei sellaisille jotka eivät pidä kalkista. Osa tuhkasta menee kasvimaalle ja osa perennapenkkeihin.

En enää muista kuka laittoi haasteen alulle, kiitos kuitenkin siitä. Nappasin tämän nimittäin ihan omin päin. Tee sama jos et ole vielä osallistunut, aihe on ajankohtainen aina.

Vaivaako kuivuus talvellakin?

Loppuviikolle ennustetaan yhden jos toisenkin sääpalvelun ennusteissa lumisadetta. Viime yönä oli reilusti pakkasta, talvi tulee vääjäämättä. Mielessäni olen pohtinut kuluvan vuoden kuivaa kesää. Kuivuus alkoi jo toukokuussa, kesäkuussa tuli vähän vettä, heinäkuussa vielä vähemmän. Elokuusta lokakuuhun on ollut tavanomaista vähäsateisempaa.

Keväällä kullero kärsi kuivuudesta.

 Kuinka luonto ja puutarha kestää talven jos maa on näin syksystä rutikuivaa? Kun istuttelin uusia hortensioitani muutaman edellisen viikon aikana, niin ei voinut olla huomaamatta miten kuivaa maa on pintakerroksen alla. Suorastaan pölisi.

Valkotäpläimikkä nuupottaa janoissaan.

Kastelin uudet istutukset mutta koko puutarhaa en ole pystynyt kastelemaan. Eilinen sade tuli siten todella tarpeeseen ja toivon, että siitä olisi edes pientä apua janoiselle maalle.

 Ensi kertaa jouduin harsottamaan kesäkurpitsat paahteen enkä hallan takia. Kolminkertainen harso toimi.

Luonnon takia voisin ajatella sateiden olevan parempi kuin lumen ja jään, vaikka märän maan jäätyminen aiheuttaa sekin omat hankaluutensa etenkin jos lunta ei ole. Se nähtiin pari vuotta sitten puutarhoja tuhonneen tappotalven aikana.

Nurmikko kestää kellastumista ja kuivumista.

Niin pitkäaikaista kokemusta minulla ei puutarhasta ole, että voisin suoraan sanoa miten kasvien kanssa käy. En tiedä osaako kukaan sanoa. Se vastaanotetaan mitä tulee sillä omat vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olemattoman pienet. Näin kuivassa kesässä ei auta edes kasvin istuttaminen optimaaliseen paikkaan kasvuolojen suhteen. Kun ei sada niin ei sada.

 Ängelmä 'Elin' teki kukat mukavan matalalle. Kerrankin yletin kuvaamaan normaalisti seisten.

Onneksi kasveilla on omia selviytymiskonsteja. Osa jätti kukinnan kokonaan väliin. Osa teki varsistaan ja kukinnoistaan tavallista pienempiä. Luonto tietää keinot kun vettä ei riitä.

Piparminttu oli parhaimmillaan vasta syksyllä.

Jotkut kasvit heräsivät kuin uuteen eloon elokuun jälkeen kun helteet helpotti ja vettä tuli enemmän kuin pieni ripaus. Yllä olevaa piparminttua keräsin talteen harvinaisen myöhään. Alkukesästä ei ollut mitään mitä kerätä, lehdet olivat nukkekotikokoa.

Keväällä nähdään kuinka kävi. Oliko kuivuus ja kuumuus hitti vai huti.