keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Karjakon lempipaikka

Korjattu navetan pääty on mielestäni kaivannut jotain pistettä iin päälle. Tänään keksin mitä siitä puuttui. Niinpä tein retken aittaan, karjakeittiöön ja navetan ylisille ja kokosin sylillisen rekvisiittaa.
 Seuraavaksi ryöstöretkelle kasvihuoneeseen ja mukaan samettikukat jotka jäivät aina kasteluletkun ruhjomiksi. Kukat pottaan ja potta aitasta löytyneen räsymaton päälle.
 Tätä pääty oli kaivannut. Karjakon lepopaikkaa tiiliseinän kupeessa. 
 Onneksi sitä tulee hillottua kaikenlaista romua. Vanha penkki on tullut meille appivanhemmilta, pesuvati tuli talokaupan mukana, lyhty on pelastettu romun keräyksestä ja potta on talon peruja. Räsymaton alkuperää en muista, sen raaski hyvin laittaa sään armoille sillä tämäkin matto on liian kulunut sisätiloissa käytettäväksi.
 Navetan mittakaavassa pieni juttu mutta silti juuri sopivasti. 
 Urakan jälkeen kävin keittämässä itselleni kupin teetä, otin kyytipojaksi vähän herkkuja ja tulin nauttimaan karjakon lempipaikkaan. Samalla oli hyvä muistuttaa itseä, että puutarhassa pitäisi malttaa useammin istua alas ja vain olla.
Epäterveellisten herkkujen vastapainoksi on tänään herkuteltu terveellisestikin. Kuvassa on päivän sato omasta puutarhasta.

Karjakon lempipaikasta taisi tulla myös rengin lempipaikka. Mies kävi istuskelemassa penkillä illalla saunan jälkeen ja sanoi, että olipa siinä hyvä olla kun tiiliseinä hohkasi lämpöä selän takana. Joskus pienestä ideasta voi tulla isokin juttu.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kivipolku

Kolme erilaista Riikasta ostettua iiristä aiheutti arboretumissa pienen mylläyksen. Innostuin jakamaan muutaman iiriksen ja jakotaimille piti saada tilaa kuten uusillekin iiriksille. Niinpä päätin yhdistää okakuusen (Picea pungens) kasvupaikan isoon perennapenkkiin.
 Alueesta tuli niin iso, että se piti katkaista jotenkin. Niinpä tein alueiden väliin kivipolun. Olen jemmannut juuri tähän tarkoitukseen sopivia tasaisia kiviä alapihan kivimuurien päälle, nyt osa niistä pääsi käyttöön.
 Kivien alla on suodatinkangas nurmikkoa vasten. Kivet siis tulevat nurmikkoa korkeammalle mikä oli tarkoituskin. Jotta viereinen maa olisi tasassa kivien kanssa, peitin nurmikon vanhoilla lakanoilla kevyesti ja tyhjensin puutarhajätteen kompostista osan sisällöstä lakanoiden päälle. Kuten kuvasta näkyy, kesän kuivuus on vaikuttanut kompostiinkin. Sekin on rutikuiva eikä kompostoitumista ole tapahtunut.
 Isojen astinkivien välit on täytetty pienillä kivillä. Yllättävän hyvä tuosta on oikaista alueen toiselle puolella. Viimeistely tulee kunhan peitetyn nurmikonkin saa otettua istutuskäyttöön.
 Arboretumista tuli taas hitusen enemmän sen näköinen kuin olen suunnitellut. Laajojen istutusalueiden väliin jää kävelyreitit jotka ovat nurmikkoa. Nyt nurmikkoa on suurin osa pinta-alasta, pikkuhiljaa istutuksen laajenevat.
Tänään ihmettelin kivipuron päädyssä kasvavaa 'Pohjantähti' köynnösruusua joka kukkii edelleen, taitaa olla neljäs viikko menossa eivätkä kaikki nuput ole vielä auki. Kylmistä säistä johtuen kukinta on ollut ennätyspitkä.
Myös mongolianvaahtera kukkii, sen vaaleanpunaiset siemenkodat ovat kuin pieniä kukkia. Vaahtera tekee ensimmäistä kertaa siemenkotia, saapa nähdä onko tulevaisuudessa mongolianvaahteravauvoja kaikkialla metsävaahteran tapaan.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Tuliaisia Riikasta

Nykyisin ostokseni reissuilta ovat kovinkin puutarhavoittoisia. Varsinaisissa puutarhamyymälöissä emme käyneet mutta Riikan torin kauppahalleineen halusimme nähdä. Löydettyäni niin paljon kaikkea ihanaa, unohdin tyystin kuvata hallit ja torin myyjineen.
 Yhdestä hallista löytyi kaksi kojua missä myytiin siemeniä ja lannoitteita. Lohensävyinen harjaneilikka, kiinanneilikka ja laukkaneilikka oli ihan pakko ostaa.
 Vaikka tämä kesä on ollut surkea tuoksuherneiden suhteen, en lannistu. Ensi vuonna kokeillaan lajikkeita 'Princess Elisabeth', 'Navy Blue' ja 'Route 66'. Kaukasiantörmäkukkaa olen kylvänyt tänä keväänä mutta vain kolme siementä iti, nyt on lisää siemeniä.
 Puutarhassa pitää olla haastetta, niinpä mukaan valikoitui punaisen kylmänkukan, palloesikon (katsokaa mitkä värit!) ja verbenan siemeniä.
 Hyötykasveja unohtamatta. Kahta erilaista tomaattia joista mandatista on erittäin hyviä kokemuksia, paras miniluumutomaatti jota olen koskaan syönyt. Härmesalviaa ajattelin kokeilla ensi vuonna kesäkukkana.
 Oma puutarha on täynnä sormustinkukkaa mutta ehkä näistä voisi tulla jokin uusi värisävy puutarhuria ilahduttamaan. Punainen bellis oli niin edullinen että ostin ihan vain hinnan vuoksi.
 Ulkomyyjiltä löytyi erilaisia perennoja. Ostin tuon oranssikukkaisen kulleron, onko kesäkullero? Myyjä puhui vain latviaa enkä minä ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Lisäksi ostin idänunikon lajikenimellä 'Watermelon'. Iiriksiä ostin kolme. 'Vitafire', 'Bluebird Ghost' ja kolmes jonka nimi on joko 'Red Masterpiece' tai joku vastaava, väri on kuitenkin hyvin tumma punainen. Torimyyjien taimet olivat melko hinnakkaita, luultavasti meitä turisteja varten niinpä jätin ostamatta pari kiinnostavaa taimea hinnan takia.
Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kyljessä oli pieni myymälä jossa myytiin kaikenlaista puutarhaan liittyvää pientä ja kaunista. Sieltä ostin puutarhaan uuden rautaisen koristeen, sisiliskon. Toistaiseksi lisko on lasikuistin pöydällä, haluan löytää liskon alle täydellisen kiven, vaalean ja tasaisen josta lisko erottuu selvästi.

Uudet iirikset aiheuttivat pienen mylläyksen arboretumissa, siitä lisää myöhemmin.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Riikan Yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Riikassa on kaksi kasvitieteellistä puutarhaa, kansallinen ja yliopiston. Valitsimme käyntikohteeksi niistä jälkimmäisen pienemmän koon takia, sillä aikaa ei ollut runsain mitoin ja miesväki ei ollut mitenkään ylettömän onnellinen puutarhakierroksesta.
Ihan ensin suuntasimme palmutaloon jonka yhdellä käytävällä oli pelargoniat upeassa kukassa. Tuttuja lajikkeita mutta paljon sellaisia joista en ole koskaan kuullut.
 Palmutalon kahdessa huoneessa oli kala-altaat. Yhdessä altaassa kasvoin näin kaunista vesikasvia. Sen nimi ja laji jäi valitettavasti arvoitukseksi.
 Käenkaalilla oli oikeasti vaaleanpunaiset kukat, kännykän kamera vääristi niiden sävyä.
 Perhoshuone oli huikea paikka jossa sai kulkea perhosten lennellessä ympärillä. Tämä iso yksilö ei hievahtanutkaan herkkunsa ääreltä vierailumme aikana.
 Ulkona teimme kierroksen pienessä tihkusateessa. Osa istutuksista oli melkoisen ala-arvoisessa kunnossa. Täynnä vuohenputkea ja karhunkiertoa. Osa taas hyvinkin siistejä. Paikka voisi olla toisen käymisen arvoinen kun rodot ja isot magnoliat ovat kukassa, nyt jäi vähän vaisu tunnelma mieleen. Kuvassa on Acanthus hungaricus eli jonkin sortin akantti. Harmi ettei taida viihtyä Suomen oloissa.

Ruusualueella kukki runsain mitoin. Paljon oli kukassa tummanpunaisia tai tumman pinkkejä ruusuja. Enempää ruusukuvia en saanut sateesta johtuen.
 Puutarhaa kiertäessä törmäsimme viinimäkikotiloihin. Onneksi ei tullut tallottua yhtään, näitä oli runsaasti kuin konsanaan lehtokotiloita. Kuvan yksilö oli pienimmästä päästä.
 Tässä sitä siistimpää perenna-aluetta. Kukassa oli pääosin syysleimut ja päivänliljat.
Tähän päivänliljaan ihastuin täysillä. Lajike on 'Russian Rhapsody', pienen googlettelun tuloksena sitä ei taida saada kotimaisista kaupoista. Ja harmikseni olimme jo käyneet Riikan kauppatorilla jossa oli liljojen juurakoita myytävänä.

Kiva paikka, mutta seuraavalla kerralla haluan kiertää kansallisen kasvitieteellisen puutarhan.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Autolla Riikaan

Kesälomamatkaa pohtiessa saimme ajatuksen lähteä omalla autolla Latviaan ja Riikaa. Tallinnasta Riikaan on matkaa vain 310km, ei siis yhtään mitään. Niinpä pakkasimme perheen autoon ja matkustimme ensin lautalla Helsingistä Tallinnaan. Otimme aamun ensimmäisen lähdön jotta olisimme perillä mahdollisimman ajoissa.

Ajoimme Pärnun jälkeen vanhalle Riikan tielle joka kulkee aivan merenrannan tuntumassa. Suosittelen vaikka tie olikin vanha ja epätasainen. Merimaisemat ja vanhat talot tien varrella olivat näkemisen arvoiset. Rajan jälkeen matka jatkui Via Balticaa pitkin.

 Riikassa ehdoton kohde on tietysti vanha kaupunki. Etukäteen pohdimme miten hoituu auton pysäköinti mutta se olikin helppoa. Vanhan kaupungin ympäriltä löytyi helposti parkkipaikka, yhden kerran jopa maksuton. Vanhaa kaupunkia kiersimme kävellen. Ihastelimme vanhoja rakennuksia ja pieniä kujia sekä söimme reissun edullisimmat jäätelöpallot, vain 1,50e per pallo.
 Kaupunki oli täynnä toinen toistaan ihastuttavimpia kukkaistutuksia. Kaikki siistejä ja hoidettuja. Näitä näki sekä auton ikkunasta, että livenä kaduilla kävellessä. Muutenkin tuntui, että Latvia on maa jossa panostetaan kesäkukkiin. Niitä oli katujen risteyksissä, ihmisten ikkunalaudoilla ja parvekkeilla ihan eri malliin kuin meillä Suomessa.
 Reissuilla yövymme yleensä perustason hotelleissa, nukkumisesta on turha maksaa. Riikan hotelli sijaitsi muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, pienen kadun varrella. Hotellin puutarha oli hieno, tässä etupihan ruusukujaa.
 Riikasta ajoimme Jurmalan hiekkarantoja katsomaan vaikka sää oli hyisevän kylmä. Minulla oli mukana kevytuntuvatakki eikä se ollut iltaisin yhtään liikaa. Kuvaa ottaessa mereltä kävi kylmä tuuli ja meinasi tulla vilu villatakista huolimatta. Niinpä aiottu rannalla viihtyminen jäi kovin lyhyeksi.
 Rannan jälkeen oli hyvä poiketa pieneen kahvilaan lämmittelemään ja lepuuttamaan jalkoja. Kuvan leivokset ja juomat maksoivat yhteensä 16 euroa. Ei paha hinta vaikka olimme turistialueen ytimessä.
Johtuen perheen miesväen ylivoimaisen suuresta osuudesta oli yksi kohteemme Riikan moottorimuseo eli automuseo. Olihan se hieno paikka, tämän pienen bemarin lisäksi nähtävänä oli muun muassa Kremlin autokokoelma joka on ainutlaatuinen maailmassa.

Lisäksi kävimme Riikan yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa mutta siitä teen ihan oman postauksen. Oman postauksensa saa myös tuliaiseni, eli ostokset Riikan torilta ja kauppahallista.

Latvian ja Riikan jälkeen yövyimme vielä yhden yön Viron puolella Pärnussa. Pärnun suhteen meillä on ollut aina huono tuuri ja niin tietysti tälläkin kertaa. Joka kerta kun käymme siellä, on sää niin kylmä ettei voi kuvitellakaan rannalla olemista saatikka uimista. Niinpä tuli sitten viihdyttyä enemmän hotellin kylpylässä ja vanhan kaupungin katuja kiertämässä.

Reissu oli niin onnistunut, edullinen ja paljon antava, että tekisi mieli lähteä uudestaankin. Autossa istumista tulee toki paljon mutta matka on silti kohtuullinen. Riikassa on edullista yöpyä, hotellimme maksoi 102€ per yö aamupaloineen neljältä hengeltä. Jurmala on n. vartin ajomatkan päässä ja jos haluaa jatkaa vielä pidemmälle niin Liettuan rajalle ei ole pitkä matka. Ehkä seuraavalla kerralla ajamme sinne saakka.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Otoksia

Nyt kun kukkapenkit on kantattu, kitketty ja nurmikko leikattu huolellisesti, on hyvä ottaa kuvia laajemmasta kuvakulmasta.
 Arboretumin iso kivi, sen juurella tummat maksaruohot ja taustalla palava rakkaus.
 Kivipuro ja keijuangervot. Huomaan pitäväni keijuangervoista erityisen paljon. Niitä ei haittaa jänisten parturointi, kasvavat tiheiksi pieniksi pensaiksi ja ovat kestäviä.
 Arboretumin seesteisyyttä. Vasemmalle tulee syksyllä lisää pioneja, siksi vielä tyhjää maata.
 Kasvimaalla kaikki hyvin. Onko kukaan laittanut sipuleille olkea katteeksi? En uskaltanut kokeilla kun en tiedä kuinka sipulit kasvavat katteen alla. Olkea olisi nyt pyöröpaalin verran törsättäväksi, riittää minun käytössä kymmeneksi vuodeksi.
Marja- ja hedelmätarha on kerrankin melkein rikaton. Peltovalvatti on vallannut vadelmat pahasti enkä ole keksinyt tehokasta keinoa millä taistella vastaan.
 Luumulehdon keskiympyrä on vielä ilman kasveja. Nyt on yksi varteenotettava vaihtoehto mutta se maksaa vielä liikaa, pitää odotella suurempia alennusmyyntejä kun kyseessä on itselle uusi kasvi. Onko kellään kokemusta miten verhoangervo 'Lumikki' sietää kuivuutta?
Tuoksukurjenpolvi on selkeästi kärsinyt kuivuudesta eikä kuki tänä vuonna hyvin. Onneksi se on kaunis kasvi muutoinkin. Vieressä iso puska ilmasipulia ja sen vieressä Arvilan alkuperäinen maksaruoho. Taustalla ukonkelloa, viimeisiä valkoisia lehtosinilatvoja ja kukintaansa aloitteleva kurjenpolvi 'Laura'.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Avoimena

Avoimet Puutarhat ovat tältä vuodelta ohi. Pihassamme kävi ennätysmäärä vieraita, liki 200 henkeä. Yhdessä vaiheessa autoja oli piha, pihatie ja maantie pullollaan. Välillä saatiin pientä sadetta ja kuultiin ukkosen jylinää. Päivä oli ihana, kiitos kaikille vieraille. Kommenttinne nostaa vieläkin hymyn huulille ja saa mielen hämmentyneeksi siitä kaikesta positiivisesta palautteesta jota tänäänkin saimme.

 Keväällä ostin taimitapahtumasta marhanliljan, Lilium martagon. Nimeä lajikkeella ei ollut. Teki kuusi nuppua joista kolme tippui pois ja kolme kehitti kukan. Ostaessa tiesin vain värin, oranssi. Mitä sanotte, onko marhanlilja vai varjolilja?
 Pihan kuvatuimpia kasveja olivat tänään sormustinkukat. Ne ovatkin tänä vuonna ennätyskomeita ja niitä on runsaasti.

 Mustaseljani on pieni pensas ja sitä ostaessa valmistauduin henkisesti siihen ettei selja kuki ikinä. Tänä vuonna siihen tuli ensimmäiset kukkatertut, peräti kaksi kappaletta.
 Harmaakäenkukka on ihanan kamala. Se ei suostu kasvamaan siellä missä haluan, levittäytyy jopa nurmikolle. Kuitenkin, se löytää itselleen loistaviakin kasvupaikkoja kuten tässä kupariheisiangervon ja 'Pohjantähti' köynnösruusun kanssa.
 Sain kiitosta hyvin nimetyistä taimista. Yhdessä vaiheessa tajusin etten ole tehnyt pallerolaukoille nimikylttiä, ensimmäiset alkavat kukkia kivimuurin lämmössä. Ensi viikolla pitää kiertää puutarha vihkon ja kynän kanssa ja kirjata kaikki kasvit joille ei ole nimikylttiä. En pidä kylttejä kasveilla säännöllisesti mutta puutarhavieraille ne on kivoja.
Toinen runsaasti kuvattu oli kirjoapteekarinruusu Rosa 'Mundi'. Ja onhan se ihana, kuin polkakarkki.

Sääennusteet ensi viikolle näyttävät kamalilta. Ei tarvitse hellettä olla mutta että heinäkuussa olisi lämmintä vain +13 astetta, ei ole oikein minun juttuni lämpöä rakastavana ihmisenä.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Luonto päätti puolestani

Mikään vuosi en raaski leikata pioneja maljakkoon, en vaikka kukkia olisi kuinka paljon tahansa.
 Kiinanpioni 'Duchesse de Nemours' kukkii tänä vuonna yltiöpäisesti. Jo viime vuona jolloin pioni kukki ensimmäistä kertaa, kukkia oli parikymmentä. Nyt taitaa olla tuplat.
 Kauniita myös kivimuuriin nojaten.
 Sade ja kova tuuli taivutti 'Festiva Maxima' pioneista oksia poikki. Ei ihme, kukkivissa oksissa oli jopa kolme kukkaa täysin auki. Ei mikään oksa sellaista painoa kestä sateen jälkeen. Niinpä leikkasin surutta kaikki taipuneet varret pois ja otin kukat sisälle maljakoihin.
Sunnuntaina on sääennusteissa luvattu tänne sadetta. Niinpä Avoimien Puutarhojen kahvila saattaa olla talossa sisällä, täällä salissa. Pioneja on silloin kiva olla pöydissä koristeena, toivonkin, että edes osa kestää maljakoissa sunnuntaihin saakka. Avoimien takia kukkien takana olevalla sohvalla on lakana, se suojaa juuri pestyjä tyynyjä ja peitteitä kissojen karvoilta sillä kuten näkyy, on tuo kesäisin Alman lempipaikka nukkumiseen.

Syksyllä aion ostaa paljon uusia pioneja, tämän kokemuksen perusteella taidan keskittyä lajikkeisiin joissa on yksinkertainen kukka.