Makuuhuoneen remontti on valmis

Vihdoinkin pääsimme muuttamaan takaisin makuuhuoneeseen. Vajaa kaksi kuukautta teimme remonttia. Tahti olisi voinut olla nopeampikin, mutta mitäpä sitä kiirehtimään kun ei ollut pakko. Vaikka täytyy sanoa, että pensseli oli tällä kertaa kädessä monesti terapiapensseli. Kun maalasi neliöittäin katto- ja seinäpinta-alaa, unohtuivat murheet ja murehtimiset. Sinisen salin seinät ovat imeneet itseensä niin paljon kipua ja kyyneleitä kuin myös iloa toipumisesta ja parantumisesta.

Vanhempien valtakunta on nyt sininen sali, onhan se oikeasti toinen talon saleista.

Ikkunoista puuttuvat vielä verhot, niillä ei ole kiire kun on pärjätty jo 19 vuotta ilman. Verhot siis tulevat kunhan löydän ne käytettyinä. Uudet rullaverhot ostimme ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä. Sieltä löytyi tummansiniset pimennysverhot, juuri täydellisen väriset. Valkoiset olisivat erottuneet liikaa sinisistä seinistä.

Kattokruunu on uusi, tai uusi vanha. Meille uusi, mutta käytettynä kesällä kirpparilta ostettu. Puuttuvat kristallit löytyivät taas mahtavalla palvelulla vanhan tavaran kaupasta. Kattorosetin maalasin katon väriseksi ja koristelin kuparinvärisellä maalilla. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Rosetti on sekin hankittu käytettynä, se ei ole kipsiä vaan uretaania. Pieni myönnytys nykyajalle.

Vanhoja kalusteita palasi omille paikoilleen. Kampauspöytäni tuolin kangas vaihtuu talven aikana siniseen. Kangas on jo hankittu, mutta teen työn sitten kun olen saanut entisöintikurssilla miehen vaatekaapin ovet valmiiksi. Vaatekaappini päälle kaivoin omista kätköistä pärekoreja, enää sinne ei laiteta epämääräisiä pahvilaatikoita.

Lattia on suopakuurattu kolmeen kertaan. Ehkä olisi voinut enemmänkin mutta en enää jaksanut. Sänkyä meillä pedataan harvoin, päiväpeitot säilyvät yhdessä pärekorissa silloin kun niitä ei tarvita. Miehen vaatekaappi tulee tuolle tyhjälle seinänpätkälle, siihen missä se on aina ollut. Seinän sävyt ovat itse sekoitettuja, ensin olin kauhuissani näin sinisestä huoneesta, vaan kun väreihin tottui, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Täydellinen huone ainakin omasta mielestäni. Maton saatan vaihtaa. Kunhan ehdin, testaan tähän salin punaista DDR:n villamattoa. Jos se käy tuota vaaleaa villamattoa paremmin, saa vaalea siirtyä saliin. Tuolit ovat löytö kirpparilta monta vuotta sitten. Ne ovat 1970-luvulta vaikka niiden muotokieli on hyvin paljon uusrenessanssia. Huone on kalustukseltaan iloinen sekoitus mutta kaikki ovat tummaksi petsattua puuta. Laitan myöhemmin ennen ja jälkeen kuvia, pitää ensin saada hallintaan kuvakaaos joka odottaa siirtoa puhelimelta tietokoneelle.

Remontti etenee

Remontti on jatkunut vaikka siitä täällä blogissa ei ole kuulunut mitään. Nyt alkaa hitaampi vaihe kun alamme tehdä pintoja purkamisen sijaan. Seuraavaksi on vuorossa katon pesu ja maalaus. Aluksi ajattelimme, ettei kattoa tarvitse maalata. Värinsä puolesta ei olisi tarvinnut, mutta kun sieltä poistetaan vanhat sähköjohdot, jäi niiden alta paistamaan eri väri kuin muualla katossa. Siistitään sitten kerralla koko katto ja maalataan se paremmalla, muuhun värimaailmaan sopivammalla sävyllä. Sen verran voin kertoa, ettei huoneeseen tule valkoista kattoa.

Tuttua eristemujua. Tuota kun vähän pengottiin, kävi ilmi, että tämä huone on eristetty vähän erilailla kuin muut huoneet. Tässä on enemmän karkeaa puusilppua ja hiekkaa. Ikäänkuin eriste olisi loppunut kesken ja tähän on laitettu mitä sattuu. Kuvan takaseinän vasemmasta nurkasta näkyi reikä ulos asti. Eipä ihme, että on ollut talvella vähän kylmä nurkka. Se on nyt korjattu ja eristetty uudestaan.

Eristettä poistettiin n. 10 cm kerros. Samalla tarkistettiin kaikki nurkat ja seinähirsien kunto. Tällä kertaa ei korjattavaa löytynyt muuta kuin edellä mainittu ulkonurkka.

Haimme pakettiautollisen ekovillaa levyinä ja mies latoi ne lattiaan. Villakerros on 15 cm paksu ja sen alle jäi vanha eriste. Uuniin eteen tehtiin vahvistusta lattiaan. Myös uunin edusta oli kunnossa eikä sitä tarvitse korjata. Tiilien alla on luonnonkiviperustus joka ulottuu kallioon saakka.

Sitten paperi eristeen päälle. Ja puhdistetut lankut paperin päälle.

Lattia on paikoillaan, mutta ei kiinni muuta kuin lankuissa olevilla tapeilla. Se saa nyt rauhassa painua ja asettua. Hetken jouduimme keskustelemaan lattian pintakäsittelystä. Voitolle pääsi pellaöljysuopakuuraus koska lattia on maalaamaton. Minusta sen maalaaminen olisi ollut suorastaan rikos. Miestä häiritsee lattiaan jäävät naulankolot joita ei saada peittoon uusilla nauloilla. Itseäni ei häiritse sillä ne ovat lattian elämää. 

Sorkkarauta näyttää lattialankkujen leveydet. Levein lankku on n. 35 cm leveä. Pesulla ja suopakuurauksella lankuista tulee hienot. Seinille liisteröidään pahvi joka maalataan. Tapettisuunnitelmat hylättiin lattian takia. Tähän huoneeseen ei käy voimakkaat kuviot, vaan jotain hillyttä värejä unohtamatta. Kaakeliuuni antaa osviittaa värimaailmasta, sinistä on tulossa.

Remontti alkoi

 Aika tasan 19 vuotta sitten saimme avaimet Arvilaan. Silloin aloitimme heti kylpyhuoneen ja salin remontin jotta pääsemme muuttamaan taloon. Nyt, 19 vuotta myöhemmin käynnistyi viimeisen huoneen remontti. 

Huone on meidän vanhempien valtakunta, talon entinen toinen sali. Lattiapinta-alaa on noin 24 m2, huonekorkeutta reilut kolme metriä.

Eilen tyhjensimme huoneen huonekaluista. Sen johdosta meillä on muualla kodissa kaaos. Tavaroita ja huonekaluja on ripoteltu sinne ja tänne. Kaiken lisäksi miehen vaatekaappi lähti autotalliin odottamaan kunnostusta. Vaatekaappi on minun projektini sadepäiville. Huoneen ilme on jostain 1970-luvun lopulta. Vihreä muovimatto, ruskeat tapetit ja vaaleanpunaiseksi maalattu katto. 

Jos on mahdollista, katto jää tuollaiseksi. Seinissä on jo hyväkuntoiset huokolevyt, niihin emme koske. Ruskea tapetti on paperia, sekin saa jäädä uuden kerroksen alle. Kaakeliuuni jää, samoin sähköpatterit ikkunoiden alle. Vihreä muovimatto lähtee koska lattia avataan.

Muovimatto lähti ja sen alla oleva paksu lastulevy. Tähän asti jokaisessa huoneessa on ollut lankulattia suoraan lastulevyn alla. Tällä kertaa ei ollut. Vastaan tuli ruskalla maalilla maalattu pahvi. Nuo nurkassa näkyvät lehdet ovat tasoitetta jolla on tasattu lattiaa ennen lastulevyn asennusta. Tässä talossa on joka huoneessa tehty samoin. Tällä kertaa koolauksena oli vanhoja postikortteja, sanomalehtiä ja muita lehtiä pääosin vuosilta 1975 ja 1976. Jokainen nippu oli naulattu vähintään kolmella naulalla lattiaan. Niiden irroitus oli minun työni.

Sitten oli ihan pakko kurkistaa maalatun pahvin ja sen alla olevan kahden pahvikerroksen alle. Alimpana on muuten todella hienoa lumppupahvia. Ensin pahvikerrosten alta löytyi kuvan alaosan käsittelemätöntä höylättyä lautaa. Mitä ihmettä. 

Onko pahvikerros ollut alkuperäinen lattia eikä tässä huoneessa ole kunnon lankkua? Kello oli jo kymmenen illalla, mutta oli pakko purkaa lisää ja katsoa mitä on toisella puolella huonetta.

Löytyihän sieltä lankkua. Ja miten upaa löytyi! Leveää ja maalaamatonta lankkua on koko loppuhuone. Tai ilmeisesti on sillä kaikki ei ole vielä esillä, pahvin purkaminen alkaa ihan kohta. Kunhan koko lattia on esillä, otan siitä kuvat. Nyt pähkäilen miten lattia käsitellään, sääli tätä olisi maalata piiloon.

Tänään saadaan ehkä lankut ylös, sitten näemme mitä lattia sisältää lankkujen alta. Onko eristeitä ollenkaan ja jos on, missä kunnossa ovat.

Muuttovalmis

Isännänhuone on muuttovalmis. Kaksi sertifioitu rakennustarkastajaa tekivät vielä viimeisen lopputarkastauksen. On tuosta hyvä kävellä läpi kissojen vessaan. Parannusehdotuksena tuli toive mukavista nojatuoleista jotka ovat sopivasti aseteltu talvisen takkatulen suuntaan. 

Muutaman päivän haluan fiilistellä näin, ilman huonekaluja. Tarkastajien toiveet nojatuoleista toteutuvat siten joskus tällä viikolla. Takan päätimme jättää maalaamatta, sen värin suhteen ei löytynyt oikein mitään hyvää ratkaisua. Annetaan olla nyt noin ja jos joskus tulee hyvä idea väristä, maalataan sitten. Tuohon lattian reunoja kiertävään raitaan olen oikein tyytyväinen. Idea siihen tuli mm. Sibeliuksen syntymäkodista jossa yhdessä huoneessa on vastaava lattia.

Nyt kaikki ovet ovat samankaltaiset peiliovet. Sellaiset tässä talossa on alunperin ovet olleet, kunnes jossain 1980-luvun remonttikiimassa ne oli vaihdettu laakaoviin. Vasen ovi vie vanhempien valtakuntaan, seuraava ovi kylpyhuoneeseen. Ovi jossa on lasipeilit vie kodinhoitohuoneeseen ja sen oikealla puolella oleva ovi vie lastenlasten huoneeseen. Kuvasta jää pois keittiön oviaukko jossa ei ole ovea eikä siihen tehdä ovea, käytössä ovi on todettu turhaksi.

Tässä näkyy keittiön oviaukko vanhan kirjakaapin vieressä. Kaappi on löytö pojan talon ulkovarastosta. Se kunnostettiin ja nyt se sai arvoisensa paikan. Upea alkuperäinen ootraus ei kaivannut kuin kiillottamista. Ovien taakse jää piiloon puukorjaukset jotka kaappiin piti tehdä lahon alaosan takia.

Kuvassa kirjahylly on vielä kesken ja niin se on todellisuudessakin. Mies vielä pohtii alaosan ovien toteutusta. Alaosan kirjat olen jo siirtänyt takaisin hyllyilleen. Ne joutivat hetkeksi pois jotta huoneeseen saadaan sähköt. Uusi valaisin minulla on etsinnässä, toistaiseksi laitoimme vanhan paikoilleen, kivalta sekin näyttää. Kirjahyllyn vihreä lattialista on jo maalattu ruskeaksi ja on paikoillaan. Hyödynsimme omista varastoista löytynyttä listanpätkää.

Ranstakan säilytykseen sain idean isältäni. Vanha, kirpparilta löytynyt metalliämpäri saa toimia säilytysastiana. Ranstakkaa käytetään päivittäin joten siinä on aina tuhkaa ja nokea. Nyt pysyy lattia siistinä.

Koska remontti muutoin oli hyvin edullinen, raaskimme ostaa pistorasioiksi ja kytkimiksi Renova-sarjaa. Olen pitänyt kirjaa remonttikuluista. Koko remontti maksoi tarvikkeineen 1302€. Huoneessa on n. 22m2 joten neliöhinnaksi tuli n. 59€, se on todella edullista.  Edullisen hinnan salaisuus on puutavara joka pääosin löytyi meiltä omista varastoista sekä itse tekeminen. Kirjahylly suunniteltiin niin, ettei siihen tarvinnut ostaa puutavaraa muuta kuin yksi koristelista ja taustan levyt. 

Kalleimmat yksittäiset asiat olivat eristeet joihin meni 371€ (koko lattiaa ei eristetty uudelleen), maaleihin käytettiin rahaa 331€. Osa maaleista oli edellisistä remonteista jääneitä. Edellisestä remontista on jo vuosia aikaa, kyllä huomasi tarvikkeiden kallistumisen. Ja esim. maalit kallistuivat lisää remontin aikana. Listoihin olisi saanut menemään satasia, mutta niissäkin selvisimme periaatteessa vain työllä kun kunnostin vanhat käytettyinä hankitut karmilistat uuteen käyttöön. Yksi pitkä lista vaati neljän tunnin työn. Mies teki karkeasta puutavarasta lattialistat itse, kattolistaan löytyi pääosin oma puutavaraa, vain koristeellinen listaosa ostettiin.

Sisustamisen hintaa en uskalla edes ajatella. Uudet matot ja valaisin lienee ne kalleimmat. Ne hankin sitten kun lattialle ja kukkarolle sopivat tulevat vastaan.

Remontin loppusuora

 Remontin loppuvaihe on hidasta kuin mikä. Vaikka ollaan loppusuoralla, niin silti riittää pientä pipertämistä joka vie aikaa. Eilen maalasin kolme pientä peitelistaa ja tänään samat listat uudestaan, huomenna ne saadaan paikoilleen. Yhteensä vartin työ, mutta maalin kuivumisen takia jakaantuu kolmelle päivälle.

Isojakin asioita on saatu valmiiksi, tai ainakin melkein valmiiksi. Lattia on maalattu kahta väriä yhdistävää koristeraitaa lukuun ottamatta.

Huone on vielä ilman sähköjä joten kuvien valaistus on kova työmaavalo joka on tuvan puolella. Sähköjä varten pitäisi tilata pistorasiat ja kytkimet. Ikkunoiden alle tulee varaus sähköpattereille, toistaiseksi niitä ei laiteta, 18 vuotta on pärjätty takan lämmöllä. Ikkunat tuleva tarvitsemaan verhot, ideoita otetaan vastaan verhojen väristä, vihreitä en halua. Ikkunoiden takan näkyy talon takana oleva koivikko, se missä kasvaa niitä kantarelleja runsaasti.

Lattia on maalattu kahteen kertaan. Tällä kertaa maali on Betoluxia, keskellä sävy on Uulan kaakao, reunoilla sama sävy kuin listoissa. Kirjahyllyyn asettelin osan kirjoista, loput sitten kun maalia on kuivunut. Kirjahyllyyn tulee alaosaan ovet. Koska kirjahyllystä tehtiin kiinteä, tehtiin ruskea reuna myös sen eteen. 

Takan edustan lankut määrittelivät ruskean reunuksen mitat. Koristeraidan väri pitäisi päättää, se on joko sama ruskea kuin kirjahyllyssä tai sama vihreä kuin seinäpaneeleissa, miehen kanssa väittelemme asiasta. Tuo yksi väliovi (vie vanhempien valtakuntaan) vaihtuu viikonloppuna vanhaksi peilioveksi jos miehellä on aikaa tehdä vaihto. Sen jälkeen on minun vuoro maalata ovi ja karmit.

Kiiltävää on. Betolux himmenee ajan kanssa ja sitten kun maali kuivuu, nyt se on märkää vastamaalattua. Huone on suurehko, 22 neliötä. Lattiaan upposi maalia yli neljä litraa. Kirjoja on tulossa reilusti lisää, mutta taitaa muutama hylly jäädä tyhjäksi tulevia hankintoja varten. Oikealla puolella yhden hyllyn leveys on yli 80 cm, vasemmalla reilut 70 cm. Pelkkiä puutarhakirjoja tuli yksi 80 cm pätkä.

Kun näin pitkällä ollaan, uskallan miettiä verhojen lisäksi muuta sisustusta. Vanhat matot myyn eteenpäin ja hankin ajan kanssa uudet. Myös kattovalaisin on etsinnässä, voi olla, että vanha laitetaan paikoilleen kunnes uusi löytyy. Huutokaupasta ostin kattorosetin, se on tosin uretaania eikä kipsiä tai puuta, mutta ehkä sen verran voi antaa periksi nykyajalle.

Kyllä tuolla kelpaa viettää iltoja takkatulen ääressä kunhan siihen pisteeseen asti päästään.

Isännänhuoneen remontti etenee

 Mies on tehnyt pitkää päivää remontin kanssa. Minä toimin apulaisena ja pysyn koronakeuhkoillani poissa pahimmasta pölystä ja jätän nivelrikkopolvien kanssa pahimmat kantamiset vahvemmille. Minun vuoroni tulee sitten kun on aika maalata ja sisustaa.

Lattiasta poistettiin vanhaa eristettä noin kymmenen senttiä. Poistettava eriste oli lähinnä olkisilppua, roskaa ja savikokkareita. Lattia on hienossa kunnossa satavuotiaaksi. Ei lahoa, ei kosteutta, kaikki ehjää ja puhdasta. Niinpä lattiaa ei kannattanut purkaa enempää, tiivistimme nurkat ja lisäämme uutta eristettä.

Vanha eriste on ensin tasattu selluvillapurulla. Minä sekoitin purun hienoksi suuressa saavissa porakoneeseen kiinnitetyn "vispilän" avulla. Puru peitettiin kahdella kerroksella selluvillalevyjä jotka asennettiin limittäin. Nurkissa on jyrsijäverkko ja pellavaa tungettuna joka koloon. Seinällä roikkuvat sähköt tulevat lankkujen alle ja viereen ja ne jää listan alle piiloon. Ikkunassa oleva pömpeli on puhallin joka alipaineistaa huoneen.

Selluvillalevyjen päälle tulee paperi joka niitataan ja teipataan kiinni. Siihen päälle lankut takaisin joista on putsattu sivut, pohjat olivat ok ja pintaan tehdään hionta kun lankut ovat paikoillaan. Kuvassa puolet lankuista on jo paikoillaan. Lattian väri pitäisi kohta päättää, vaikeaa on. Tehdäkö sama kaakaon sävy kuin tuvassa vai punainen tai vihreä joka kävisi tulevaan tapettiin. Sähkökeskus peitetään kirjahyllyllä joka tulee lattiasta kattoon tuonne takaseinälle. Kirjahylly tehdään itse, katsotaan kuinka onnistuu, sekin pitää päättää tuleeko kirjahyllystä maalattu vai petsattu. Katto pitää pestä, kitata ja maalata. Ja vähän pitää kattoa korjatakin, pitää ottaa siitäkin kuva. Seinille tulee alaosaan vaakapanelointi ja sen ylle tapetti. Sekin pitäisi päättää petsataanko panelointi vai maalataanko.

Ihan uskomatonta roinaa on haudattu eristeisiin. Kuvassa on tämän päivän löydöt. Vihreäksi maalattu pieni ja siro kävelykeppi. Suutarin kenkälesti, tai niin päättelimme. Pieni, siis todella pieni kirveen terä. Hevosenkenkä jonka piilotin takaisin lattiaan (pari kolikko pitää muistaa laittaa ennen kuin lattia on kiinni) ja vanhan öljylampun takapelti. Miksi ihmeessä nämä olivat lattiaeristeissä? Onnea tuomassa vai siksi ettei kaatopaikkoja ollut.

Kun klikkaat kuvaa, saat sen suuremmaksi ja teksti näkyy paremmin. Tämä on tosi pieni paperi, ehkä noin 7 x 10 cm. Kertoo paljon ajankuvasta silloin kun taloa on siirretty tähän nykyiselle paikalle vuoden 1920 tienoilla. Paperi oli sekin eristeiden seassa.

Huomenna remontti jatkuu, minä toimin apupoikana ja mies tekee raskaat työt. Rautakaupassakin on käytävä, kaikki muu muistettiin ostaa tänään, mutta ilmansulkuteippi unohtui. Onneksi löytyi rullan loppu kotoa niin pääsimme alkuun.

Isännänhuoneen remontti

Välittömästi Avoimien Puutarhojen jälkeen aloitimme isännänhuoneen remontin. Huone on remontoitu aikoinaan 1970- ja 1980-lukujen taitteessa koko talon remontin yhteydessä. Nyt me puramme sen remontin jäljet pois ja palautamme vanhaa uuden tilalle. Seinät olen maalannut vihreiksi noin 15 vuotta sitten peittämään vanhat tupakan kellastamat maalit.

Huone oli tyhjennetty parissa tunnissa. Ja näyttää todella kolkolta ja siltä, että remonttia kaipaa. Ovet tulevat yhtenäisemmiksi remontin yhteydessä.

Takka on muovitettu ja sen jälkeen muovitettiin kaikki ovet. Tuo puujäljitelmä ovi vie vanhempien valtakuntaan ja se on teipattu umpeen, muissa ovissa on muoviset vetuketjuovet sillä tämä on se huone josta kuljetaan talon kylpyhuoneeseen.

Kattopahvit revittiin ihan ensimmäiseksi pois. Nyt on poistettu koolauksetkin. Katto pystytään pelastamaan vaikka siinä on yhdellä sivulla jonkun ikivanhan vesivahingon jäljet. Alkuperäisiä kattolistaja on tallessa kahdella seinustalla mutta todennäköisesti joudumme poistamaan ne jotta kattonurkat saadaan tiivistettyä.

Lattiasta on kaksi kerrosta muovimattoa ja paksu lastulevy poissa ja onpa ne viety jo kaatopaikalle. Nuo tummat kohdat ovat olleet peltien peitossa ja niissä näkyy lattialankkujen alkuperäinen ruskea sävy. Ihan takan edessä on ollut hauska kolmion mallinen pelti.

Lankkulattia on erinomaisessa kunnossa, sille riittää pääosin putsaus ja uudelleen maalaus. Ylös se joudutaan nostamaan jotta pääsemme tarkistamaan ja tarvittaessa vaihtamaan eristeet.

Lankkujen nosto on aloitettu. Samassa muinaisessa remontissa on vedetty lattiaan vesi- ja viemäriputket ja tiesimme odottaa lasivillaa. Tässä kohtaa lattia on ruma sillä lankut on joku vetänyt poikki moottorisahalla. Kyllä ne korjattua saadaan mutta vaatii työtä. Villat ovat täynnä hiirenpaskaa ja pesiä. Hiiret ovat nyhtäneet villaa ja jopa nakertaneet vesiputkien ympärillä ollutta styroksia.

Minä siivosin villat pois, mies irroittaa lattiaa. Lopulta tuosta tuli neljä jätesäkillistä villaa. Kuvan ylälaidassa näkyy tärkeä työväline lattialankkujen naulojen irroitukseen sorkkaraudan lisäksi. Sillä hakataan naulan kanta ylös puusta jolloin naulan saa vedettyä pois puuta rikkomatta.

Remontti jatkuu, viikonlopun tavoitteena on saada kaikki lankut ylös.

 

DDR-matto

Edelleen selailen netin myyntipalstoja siinä toivossa että eteen tupsahtaa kohtuuhintainen itämainen käsinsolmittu villamatto punaisena. Toistaiseksi saldo tupsahteluissa on puhdas nolla. Pääkaupunkiseudulta niitä saisi, siinä on vain yksi mutta, matka. Meiltä ei niin nopeasti mattoa pääse hakemaan että kaupat tulisi. Sopivasti syntymäpäiväkseni löysin kuitenkin sopivan läheltä maton jota saattoi harkita. Matto ei ole käsinsolmittu mutta se on 100% villaa ja aivan mahtavan värinen.

 Matossa on valmistajatiedot tallessa. Hetken googlettamisen jälkeen selvisi että matto on todellakin tehty DDR:ssä n. 1970-1980-luvulla kuten tuotelapussa kerrotaan. Saksassa näitä näytetään myyvän vintage-mattoina. Kuvion nimeksi kerrotaan Täbris-super. No, aika super tuo on. Ja laadukas matto konekudotuksi.

 Epäselvä kuva mutta koittakaa kestää, tänään ei ole ollut valoa nimeksikään. Maton toinen puoli on haalistunut mutta se ei haittaa, se on sitä aitoa käyttökulumaa. Kuvio on mielettömän rikas, värejä löytyy yltiöpäisen runsaasti.

 Myyjän kuvissa matto näytti aivan punavihreältä. Katsomaan mennessä ajattelin että siinä ehkäpä oiva matto isännänhuoneen värimaailmaan. Pieleen meni, matto onkin ihan selvästi punasininen. Mutta koska myyjä suostui tinkimään hintaa erittäin reilusti päätin ostaa maton. Arvelin että matto voisi käydä saliin siellä jo olevien sinikuvioisten Nain-mattojen kaveriksi.

Ja saliinhan matto päätyi. Tosin pienen epäonnisen pesulakeikan jälkeen. Vein maton samantein pesulaan koska sitä ei oltu myyjän mukaan pesty. Kun matto leväytettiin kotona lattialle pesulan jälkeen näki että mattoa ei kyllä oikeasti ole puhdistettu ja se jopa haisi. Onneksi ulkolämpötila oli plussalla ja mies tehopesi maton kotona pihalla. Kuivaus hoidettiin pojan talon pesutuvan kuivaushuoneessa. Ja tällä kertaa matto oli puhdas. Sen näki jopa paljain silmin ja tuoksu oli jotain ihan muuta kuin ennen pesua. Pesulaan en ole reklamaatiota tehnyt mutta mieli tekisi.

Mutta nyt kaikki hyvin ja salissa komeilee uusi matto. Ja miten hyvin tuleekaan sopimaan verhoilussa olevat tuolit maton kanssa sillä tuoleihin tulee alkuperäisen mukainen punainen kangas.

Testijengi

Karvakamujen testijengi ry. testasi eilen salin mattojen uusien paikkojen toimivuudet. Vähän kynsittiin, kieriskeltiin ja pötköteltiin. Yhdessä ja erikseen. Mutta annetaan jengin kertoa mielipiteensä uudistuksesta:

Otto: No Iines, mitä mieltä sä oot. Eiks oo hyvä nyt, paremmin pinta-alaa teroitella kynsiä.
Iines: Samaa mieltä, ja sit tässä on tosi hyvä vähän pyöriskellä, jää irtokarvat tosi hyvin kiinni. Ja takut.

 Aatu: En mä taida olla mitään mieltä, ihan sama. Mitä muut sanoi? Ujostuttaa tällainen haastattelu, mut täällä pelakuun takana oon hyvin piilossa, vai mitä.

 Alma: Kyl se ihan hyvä oli mutta mieluummin teen sun kanssa täs näit patalappui. Tää villa on paljon pehmosempaa. Jos toukokuussa saadaa niit pentui niin saisko niille alustan tästä kankaasta?

 Sininen ruusumatto on nyt arkun alla. Arkun paikka on ehdottomasti sohvaryhmän edessä pöydän virkaa toimittamassa. Alle kävi pienempikin matto mainiosti.

 Ja Nain on nyt ruusumaton tilalla eikä sen päällä ole mitään. Mietin kyllä josko siirtäisin keinutuolin taas tuvasta saliin tämän maton päälle.

Melkeinpä tuo on yt kuin paraskin tanssilattia. Salin pituus on peräti 7,2 metriä, on siinä yksittäiselle lattialankulle pituutta. Mielellään lankkuja pitäis enemmän esillä, mutta jalan alle matto on paras. Minun on pitänyt tänään uuneja sytytellessä ihan vaan huvikseni hipsutella villamaton päällä. On se nyt vaan niin ihana kun on esillä eikä huonekalujen alla piilossa.

Vierailu työmaalle

Kun näin blogin välityksellä pääsette työmaavierailulle, niin ette tarvitse turvakenkiä, kypärää ja kuulosuojaimia. Itse remontti paikalle ne olisi ollut ihan hyvä olla, sellainen pauke kävi kun mies asensi lankkuja takaisin paikoilleen. Siinä ne nyt ovat, hiomista vailla.

 Lankkujen myötä minä pääsin oman työmaani kimppuun. Alkoi inhomani työ, paneleiden raappaus ja hionta.

 Kuvissa harmaat panelit näyttää olevan vallan hyvässä maalissa, mutta totuus on toinen. Harmaa maali lohkeaa jos sitä vähänkin raaputtaa kynnellä. Sama tapahtuu jos sitä yrittää pestä kunnolla. Niinpä ei voi maalata suoraan päälle, vaan pitää poistaa ensin. Alta paljastuva vihreän sävyn alla on vielä yksi kerros, panelien alkuperäinen maali joka on roosaan vivahtava vaalean ruskea.

Kovaa puuhaa helteellä kun varjossakin asteita 27. Tulee ihan mieleen kesä 2010 jolloin remontoimme tupaa ja kuumuus oli samaa luokkaa. Miten mukava silloinkin oli pulahtaa järveen ahkeran raappauksen jälkeen kun hikinen iho oli täynnä irtomaalin palasia. Järvi ei ehkä tykännyt, mutta minä tykkäsin.

Tyssäys

Eteisen remontti on edennyt hyvin rauhallista tahtia. Lattia on eristetty ja paperoitu, osa lankuistakin on jo kunnostettu. Sitten vain tuli nämä helteet ja tauko. Ymmärrän miestä. Lankkujen putsaus tällä helteellä ei ole mitään herkkua. Eikä sitä ihmeitä jaksa pitkän työpäivän jälkeen.

 Tapettikuosi on valittu, mutta ei tilattu. Pitää vielä laskea tarvitaanko 2 vai 3 rullaa. Kunhan lankut on paikoillaan alan rapsuttaa maalia puolipaneleista, tai ainakin testaan homman. Todennäköisesti ne on maalattava.

Maalausta kaipaa myös eteiseen tuleva kaappi. Sen värisävy pitäisi päättää. Pari ovea pitäisi kunnostaa ja vaihtaa eteiseen jne. Hommia vielä riittää, mutta nyt odottelen viileämpiä säitä. Eteiseen tulevat tuolit taidan kuitenkin kunnostaa jo tällä viikolla, löysin sopivan verhoilukankaan omasta kaapista joten työhän pääsee heti.