Kukkahuumaa

 Nyt kun suuria projekteja on valmistunut, on vihdoinkin aikaa tutkia enemmän kukinnan ihmeitä ja maasta nousevia taimia. Moni kasvi odottelee lämpimämpää säätä, mutta sitten on niitä jotka eivät tuulesta ja kylmästä välitä. Eniten taidan odottaa rusokirsikan kukintaa, puu on täynnä nuppuja. Tosin tänään ihmettelin ikkunasta miksi puun oksat heiluvat tavallista rivakammin. Punatulkku nyhti irti nuppuja, kai yritti syödä niitä. Häädin pois sillä rusokirsikkaa ei syödä, piste.

Turkintähdikki on osoittautunut kestäväksi kasviksi. Sitä kasvaa hortensiapuutarhassa kahdessa eri kohdassa. Tässä se on jäämässä tarhavarjohiipan jalkoihin. Pitäisiköhän siirtää turkintähdikki toisaalle ja jättää varjohiippa jatkamaan leviämistään?

Toinen turkintähdikin kasvusto on jäämässä brunneran jalkoihin. Toisaalta nämä ovat hyvä pari, kun brunnera vahvistuu, se peittää lakastuvan tähdikin allensa. 

Onkohan tämä pioni kasvanut tuohon itsestään vai olenko kylvänyt sen. Instassa muistelin tämän olevan joko kuolanpioni tai pallaksenpioni. Vaan voi se olla myös amurinpioni. Niiden kaikkien siemeniä olen kylvänyt ja tietysti merkintä on unohtunut. Uskaltaakohan nämä jo siirtää purkkeihin vai olisiko syytä odotella. Osa näyttää olevan hyvinkin pinnassa ja toisaalta kun siementaimia on näin paljon, ei ole väliksi jos joku heittää henkensä siirrossa.

Isohelmililja on nimensä mukaisesti iso. Varsi on kookas, samoin kukinto sen päässä. Yksi kukka pötköttelee vapun jäjiltä maassa, joko oli juhlinta liian kovaa tai sitten kylmä yllätti. Uudella kasvihuoneella odottaa iso urakka valkoisen helmililjojen kanssa. Haluan käytävän reunasta belliksen pois ja tilalle valkoista helmililjaa. Taimia on riittävästi omasta takaa, ne vain pitää siirtää ja sitä ennen kitkeä bellikset pois. Ei ihan lempipuuhaani.

Tämä näky ilahduttaa. Vaaleanpunainen helmililja teki peräti viisi kukkaa normaalin yhden sijaan. Ehkäpä se on vihdoinkin tottunut kasvupaikkaansa. Nuo oksat mitkä näkyvät helmililjan takana, ovat syyssyrikkää jonka olen itse kasvattanut siemenestä. Se selvisi jo toisen talven hengissä. Oksat ovat kuolleet, mutta juurelta nousee uutta kasvua.

Kämmekkä on sekin hengissä jo toisen talven jälkeen. Otin kuvan ja suojasin sitten lehdillä. Ei siitä tainnut olla hyötyä, täällä puhaltaa sellainen tuuli ettei puutarhassa ole sen jäljiltä yhtään lehteä. Välillä tulee vaakatasossa vettä, eipähän tarvitse kastella kasvimaan kylvöjä. Porkkanat ehdin kylvää tänään ennen sateen alkua.

Pallolaukka on melkoinen siementäjä. Osan taimista laitan eteenpäin, osan siirrän tälle samalle alueelle arboretumissa mutta laajemmin. Tykkään pallolaukan kompaktista kasvutavasta, sen ledistä ja tietenkin itse kukinnosta. Koko puutarhaa ei sentää tarvitse valloittaa, riittää ihan tämä alue.

Koska sataa edelleen, taidan välttää puutarhaa ja jatkaa sisällä kylvösten koulintaa.

Kasvihuoneen lämmitystä ja kasvun ihmettä

 Kylmiä öitä ja päiviä tiedossa. Aion siitä huolimatta pitää taimia kasvihuoneessa ja siellä ovat nytkin. Jotain lämmitystä piti keksiä ja muistin kaapissa lojuvat tuikut ja kynttilät. Ehkä niistä on apua.

Kasvihuoneessa oli 10 astetta lämmintä kun kävin virittelemässä tuikut ruukkujen alle. Myöhemmin lisäsin kynttilän yhteen ruukkuun ja sijoitin sen uuniin. Laitoin tuikkuja myös toiselle puolelle kasvihuonetta. Tänään päivällä huoneessa oli lämmintä + 11 astetta. Daaliat, kelloköynnökset ja tuoksuherneet ovat kaksinkertaisen harson alla, muut taimet ilman harsoa. Kaikki selvisivät ainakin viime yöstä, kynttilä oli lämmittänyt vanhaa hellaa ja tuikut ruukkuja, jotka taas jakoivat lämpöä koko huoneeseen.

Luumulehtoon on tulossa kurjenpolvea. Lidlistä löytyi kivan oloinen minulle uusi lajike. Ostin ensin yhden pakkauksen ja sitten tajusin, että haluan lisää. Kävi tuuri, löytyi kaksi lisää ja olivat vieläpä alennuksessa. Nyt näitä on kasvamassa riittävästi.

Otin syksyllä talteen pikkiriikkisiä valkoisen vuorijumaltenkukan siemeniä ensimmäistä kertaa. Mikä ihme, ovat itäneet lasikuistilla. Toivottavasti saan monta uutta taimea levitettäväksi hortensiapuutarhaan.

Vaihdoin Nilan kanssa siemeniä ja sain kahta erilaista esikkoa. Toinen on itänyt näin hyvin mutta toinen ei vielä ollenkaan. Odotellaan, se saattaa olla kaveriaan hitaampi.

Sinivuokon taimi on kasvanut itsestään kannonkoloon. Sellaisen omavaltaisen päätöksen ei voi muuta kuin hyväksyä ja toivottaa uuden taimen tervetulleeksi.

En ole ostanut yhtään keväällä myytävää sipulikukkaa, en edes tulppaaneja maljakkoon. Viimevuotiset tete-narsissit ilahduttavat puutarhassa, näitä kukkii useammassa kohdassa ja kaikki yhtä runsaasti. Uutta kukinta tuskin nähdään, mutta kertakin ilahduttaa. Näissä saa ikään kuin kahteen kertaan kukinnan yhdellä maksulla.

Kahden päivän sade on tauonnut. Pitäisi mennä siirtämään lisää lumikelloja, vielä on kolme kukkimatonta kasvustoa jotka aion jakaa ja siirtää. Kun laittaa toppatakin päälle, pipon päähän, saappaisiin paksut villasukat ja käteen hyvät hanskat niin eiköhän siellä tarkene.

Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.

Hortensiapuutarha

 Hortensiapuutarhan perustamisesta on aika tasan kaksi vuotta. Se raivattiin joutomaasta yläpihan perennamaan jatkoksi. Paikalle tuotiin muutama suuri ja laho puunrunko ja alue jäi hetkeksi odottamaan kasveja. Sanon hetkeksi, sillä taisin olla kovin malttamaton ja istutin ensimmäiset kasvit jo samana syksynä. No sen seurauksena kitken vieläkin sitkeää vuohenputken esiintymää pois.

Parissa vuodessa alue on täyttynyt kasveista kuten alla olevista kuvista huomaa.

Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä muutama hortensiankin. Kovin ovat vielä pieniä, mutta sinnikkäimmät ovat kukassa.

Kirjovaahtera on ottanut huiman kasvuspurtin tänä kesänä. Viime kesänä se keskittyi juurtumiseen eikä uutta vuosikasvua tullut, nyt uutta kasvua on senkin edestä kuten pitkistä oksista voi päätellä. Vaahterasta on tarkoitus kasvattaa kunnon varjo koko hortensiapuutarhan ylle. Vaahteran alla näkyy uusimpia hankintoja samaan, kirjavaan teemaan. Siinä on idänvarjosara, toivottavasti viihtyy vaikka paikka on kovin aurinkoinen.

Edellisen kuvan koivunrungolla kiemurtelee kärhö. Eikä mikä tahansa kärhö vaan suloinen, pienikukkainen viinikärhö clematis viticella-ryhmän 'Rubra'. Hortensiapuutarhan köynnökset ovat kaikki pienikukkaisia, jopa mitättömiä, sillä täällä ei saa loistaa mikään yksittäienen kasvi. Enemmän on sellaista metsäpuutarhan henkeä.

Samaan henkeen sopivat brunnerat eli rotkolemmikit. ne ovat viihtyneet tässä yllättävän hyvin, paikka on sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan märkä talvella. Kunnon kohopenkki kannatti malttaa tehdä.

Keskustaa halkovan polun toisella puolella alue yhdistyy vanhaan alueeseen. Reunaan istutin tyttären puutarhasta muuttaneet vihreävalkoiset kuunliljat. Tämä alue on ollut eniten muutoksessa tänä kesänä. Sieltä on lähdössä vielä yksi pioni, niille kun paikka alkoi olla turhankin varjoisa. Tilalle on tullut mm. kuunlilja, sinikämmen, valkotäpläimikkää ja pari pensasta.

Löytyipä sieltä kauan odotettu yllätyskin. Kuvassa on vain yksi, mutta kaikkiaan löysin niitä kolme kappaletta. Kyseessä on tietysti näsiän taimi. Olen parina vuonna onnistunut olemaan nopea ja saanut kylvettyä ja piilotettua maahan näsiän marjoja. Yleensä linnut putsaavat pensaat yhdessä yössä ja niin kävi tänäkin vuonna. Kymmeniä, ellei yli sata marjaa oli ja ne kaikki oli syöty yhdessä yössä. Annan siementaimia kasvaa ensi kesään ja sitten katson niille uudet kasvupaikat.

Näkymää polun reunasta arboretumiin päin. Kovin paljoa tuonne ei enää kasveja mahdu, jotain pientä ehkä jos löytyy jotain oikein mukavaa. Pari aukkokohtaa on, tai siirrettävää kasvia jonka tilalle voi harkita uutta. On siellä pari eksynyttä pioniunikkoa jotka pitäisi kitkeä pois, ne eivät kuulu tälle alueelle vaikka viihtyvätkin tässä erinomaisen hyvin. Alueen takaosasta en tajunnut ottaa kuvia, siellä on hortensioiden keskittymä. Ne vain eivät kuki vielä, osa on nupuilla ja osa jättää kukinnan kokonaan väliin.

Sikin sokin

 Nyt tulee täydellistä sillisalaattia, vai pitäisikö sanoa kukkasalaattia. Postaus jossa ei ole mitään logiikkaa, tai mitään punaista lankaa. Punainen kukka saattaa olla, sekä logistisesti toiseen paikkaan siirtynyt kasvi. 

Kovasti olen ollut valmis tekemään kasvien siirtoja. Mutta teepä niitä tällä kuivuudella, ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitten päätyö on tehdä kastelua. 

Kiiltoleimut aloittelevat kukkakauttaan. Tässä tuli kiva yhdistelmä. 'Lemon Beuty' alppikärhön siemenhaituvat sopivat hyvin yhteen valkoisen kiiltoleimun kanssa. Yhdistelmä on niin leveä, että sitä oli hitusen vaikea kuvata.

Varhaisemmat liljat kukkivat jo. Näille ei ole nimeä. Tilasin jotain ihan muuta, mutta sain matalaa, aikaisin kukkivaa punaista liljaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen siirtänyt liljat kerran, sillä ne kasvoivat alunperin pionien keskellä. No voitte arvata näkyikö liljoista mitään. Kun luulin niitä korkeiksi liljoiksi niin toki istutin korkeiden kasvien seuraan. Nykyinen paikka on reunuskasvina kasvihuoneen käytävällä.

Viime vuonna siirretyt päiväliljat ovat kasvattaneet todella korkeat kukkavarret. Onkohan tämän puutarhan ennätys. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, tykkään näiden rauhallisesta sävystä ja sirosta olemuksesta.

Kaukasian kirahvinkukat selvisivät hyvin talvesta. Ei yhtään kuollutta yksilöä ja siementaimia on tullut jaettavaksi asti. Tänä vuonna leikkaan kukinnot aikaisemmin pois enkä anna siementää vaikka eipä niitä taimia ole tullut harmiksi asti. Koko kasvia on hankala kuvata, ovat yli kaksi metriä korkeat.

Pähkäilin pitkään säästänkö luumulehdossa kasvavan valkoisen ukonkellon vaiko en. Lopulta päätin säästää. Leikkaan siitä aina kukinnot pois ennen siementen kehittymistä. Niiden vuosien aikana kun ukonkello on minulla ollut, se on tehnyt vain joitain siementaimia. Ne on ollut helppo kitkeä pois. 

Uusi paikka on pois kaivetun Viljamin keltaruusun tilalla. Saattaa olla lopullinen paikka, en tiedä vielä. Sopisi hyvin vasemmassa laidassa näkyvän purppuraheisiangervon kanssa vaikka angervo kasvaakin kivimuurin toisella puolella. Samassa rivissä kasvaa valkoista pionia ja kirjavalehtistä vuodenputkea. Nekin jäävät mutta väliin sitten jotain muuta kuin valkoista.

Nukkapähkömö leviää meillä tehokkaasti siemenestä. Saan kitkeä sitä pois säännöllisesti. Vaikka leikkaan kukkavanat kuinka tahansa aikaisin kompostiin, tulee siementaimia. Ehkä jatkossa laitan kukkavarret sekajätteeseen. Tässä nukkapähkämö on eityisen hienon värinen 'Amber Jubilee' heisiangervon kaverina.

Kitkiessä saa olla tarkkana. Aina kun eteeni tulee uudennäköinen tunnistamaton pieni taimi, odotan hetken enkä kitke sitä heti pois. Niin kannatti toimia tälläkin kertaa. Punalatva oli tehnyt aika pitkän matkan päähän kolme siementaimea. Yksi kun kasvoi tarpeksi suureksi, tunnistin sen lehdistä punalatvaksi. Pienemmät olivat helppo tunnistaa sen jälkeen. Näille kyllä löytyy paikka, vaikkapa siitä kivimuurilta mihin kaipaan jotain lisää valkoisen lisäksi. 

Pioneja siemenestä

 Satuin vuonna 2019 Suomen Pioniseuran pisteelle Lahden Pihapiiri-messuilla. Heillä oli myynnissä Amerikan vaihtona tulleita siemeniä, viisi pussia kympillä. Ostin erän ja kylvin siemenet. Osa iti ja suurin osa ei tietenkään. Itäneistä siemenistä sain muutaman taimen ja siirsin ne maahan. Viime kesänä kukki ensimmäinen, ja tänä kesänä kaksi lisää. 

Ensimmäisenä kukki valkoinen, suurikukkainen pioni. Se on sanoisinko, löyhästi puolikerrottu. Oikein kaunis, mutta helteiden takia kukinta oli hetkessä ohi.

Seuraava pioni olikin sitten lottovoitto. Juuri minun puutarhani väriä. Nupun ollessa kerällä, on väri sekoitus vaaleanpunaista ja persikkaa. Kukka avautuu hennon vaaleanpunaisena ja on melko tiheään kerrottu.

Kukinnan edetessä väri haalistuu ollen lopulta lähes valkoinen. 

Tämä pioni näyttäisi tekevän sivukukintoja. Tässä yksi sivukukinnon kukka. Tästä taisi tulla kertaheitolla lempipionini. Sille voisi antaa nimen 'Katja'. Pioni on kestänyt todella hyvin sateet ja helteet, se kukkii pitkään. Pysyy melko hyvin pystyssä mikä on plussaa sekin.

Kolmannen pionin kukinto oli mennä kokonaan ohitse. Enpä olisi uskonut, että moinenkin itää. Täytyy sanoa, että jos tykkään kahdesta edellisestäkin, niin tykkään tästäkin. Tosin tämä on ensikukinta, seuraava kukinta voi olla hieman erilainen kun pioni kerää ikää ja voimia lisää. 

Olin säästänyt siementen emotaimien tiedot. Ne ovat yllä. Siitä jokainen voi arvailla mistä emosta siementaimeni ovat lähtöisin. Nimilaput menivät jo kylvövaiheessa sekaisin, joten emot jäävät pääosin varvailujen varaan.

Tämän kokeilun perusteella, voisin kasvattaa uudelleenkin pioneja siemenestä vaikka se ei olekaan mitään lyhytjänteisen ihmisen puuhaa. Siementen ostosta kukintaan kesti 4 - 5 vuotta. Vaan kaunista kannattaa odottaa.

Kukkaisaa

 Lämpö ja aurinko on saanut monet kasvi kukkimaan etuajassa. Tänään huomasin ensimmäisen kukan akileijassa, pioneissa on suuret nuput, syreenit kukkivat ja lemmikit ovat jo melkein kukkineet.

Kaikki puuvartiset pensaat kärsivät viime talvesta. Hortensioissa on todella paljon kuivia oksia, happomarjat jouduin leikkaamaan alas, samoin lähes kaikki ruusut. Atsaleoissa on hädin tuskin lehtiä, joihinkin tulee tasan yksi kukka. On kuitenkin yksi joka loistaa, se on kuvan kevätatsalea. Mikään atsaleoistani ei ole kukkinut koskaan näin komeasti.

Laukat kestivät talven hyvin, ei taida olla mitään menetyksiä laukkojen rintamalla. Näiden lajiketta en muista, hyvin ovat viihtyneet kasvihuoneen edustalla.

Kaikki pionit ovat hengissä, kukkanuppuja on osassa vähemmän kuin ennen, osassa enemmän. Bartzellassa on useita nuppuja, myös siinä joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Kuvan kartanopioni teki valtavasti kukkia, nyt niistä jo varisee terälehdet.

Nämä tulppaanit istutin viime syksynä. Ei tainnut olla lajiketta 'Hilde' kuten muistelin tyttärelleni joka ihmetteli miten kukka voi olla kuin suoraan satukirjasta.

Patjarikko 'Flamingo' on itse siemenestä kasvatettu. Tykkään sen kukista todella paljon. Valkoista minulla oli jo ennestään.

Pallolaukan siemenjälkeläisiä kukassa. Minulla alkuperäiset pallolaukat häviävät muutamassa vuodessa, mutta siementaimet jatkavat elämää. Siementaimetkin ovat kaksivärisiä kuten emonsa, valkoisia ja punertavia.

Loppuviikon urakkana on kitkeä ja kantata kasvihuoneen viereiset perenna-alueet. Kanttaaminen on tosin jätettävä siihen, että olisi satanut edes vähän. Tänään saatiin kolme tippaa vettä eli ei yhtään mitään. Meillä ei ole satanut tippoja enempää kertaakaan lumien sulamisen jälkeen. Osa kasveista alkaa olla pulassa. Kasvimaata on kasteltu mutta ei muuta, ei riitä aika kaikkeen. Viikonlopulle on onneksi ennustettu sadetta, toivottavasti se toteutuu.

Tunnista siementaimi

 Sain Hiidenkiven puutarhassa-blogista haasteen laittaa kuvia pienistä taimista ja niiden tunnistamisesta. Alunperin haaste lähti Puutarhaeloa-blogista. 

Olipa haastavaa löytää pieniä taimia, kaikki kasvit tuntuvat kasvaneen suuriksi, osan olen ehtinyt siirtää tai kitkeä pois. Tässä kuitenkin muutama kasvi tältä viikonlopulta.

Tässä samassa kuvassa on tähtiputken siementaimi (tumma lehti) ja useita sinipiikkiputken siementaimia. Kummatkin ovat ahkeria siementäjiä ja yleensä leikkaan niistä ajoissa kukinnot pois.

Pioniunikon harmaanvihreitä taimia. Nämä on helppo tunnistaa kun on kerran sellaisen nähnyt.

'Purple Palace' keijunkukan siementaimi. Näitä ilmestyy joka vuosi kivipolun kivien väleihin. Osan olen onnistunut siirtämään kasvamaan toisaalle.

Ritarinkannuksen siementaimi. Näitä pitäisi kerätä pois, kasvattaa purkissa suuremmaksi ja sitten siirto uudelle kasvupaikalle.

Kuva ei suostunut kääntymään, tässä on punahatun siementaimia. Niitä tulee nykyisin valtavasti. Osa oli jopa selvinnyt viime talvesta hengissä.

Pystykiurunkannuksen siementaimi. Jos tällaisen kitkee vahingossa pois, on tämä helppo erottaa rikkaruohosta siitä, että juurena on pieni pallo josta kasvaa suuri juurimukula. Pallo on miniversio mukulasta.

Mongolianvaahteran siementaimi. Näitä ei onneksi ole ongelmaksi asti, muutaman kitken vuosittain pois. Nyt jätin pari kasvamaan ajatuksena saada niistä kunnon taimet.

Lopuksi ihan yllätys arboretumista, huomasin sen sunnuntaina. Superkaunis pieni vihreävalkoinen iirikseni on tehnyt siementaimia. Taimet saavat kasvaa tuossa kukintaansa saakka jotta näen onko niissä emokasvin kaltainen kukka vai jotain muuta. Olisipa hienoa saada joku uusi risteymä puutarhaan.

En haasta ketään erityistä mukaan tähän, toivonkin kaikkien kuvaavan ja kertovan oman puutarhan siementaimista, ne on kiva oppia tunnistamaan.